”Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon; hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa

Yltäkylläisyydessä ja puutteessa

”Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon; hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa kohtaan ja meni Herran temppeliin, suitsutusalttarille suitsuttamaan.”
(2. Aik. 26:16)

Kirjoituksissa kerrotaan, että joskus Jumala antaa meidän kokea uskomattoman ihmeellisiä asioita. Ilman häntä emme olisi niitä koskaan saaneet. Meidän ei pidä  unohtaa Herraa. Emme saa myöskään unohtaa hänen osuuttaan siinä hyvässä hengellisessä kasvussa, mitä meissä tapahtuu.

Olipa meillä yltäkylläisesti kaikkea tai elimmepä puutteessa,  tarvitsemme Jumalaa joka tilanteessa. Siksi Sananlaskujen kirjassa kirjoitetaan: Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ”Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan. (San. 30:7–9)

Nuo sanat koskettavat suurinta osaa meistä. Osa ihmisistä sotkee asiansa Jumalan kanssa, koska heillä on liikaa kaikkea, kun taas toiset siitä syystä, että heiltä puuttuu elämän välttämättömyyksiä.

Raamatussa on paljon esimerkkejä tällaisesta. Kuningas Hiskia turvasi Jumalaan ja nöyrtyi Kaikkivaltiaan edessä. Jumala piti hänestä huolta ja vahvisti häntä. Kun Hiskiasta tuli mahtava, hän unohti Jumalan, joka oli hänelle kaiken antanut.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse mennä niin pitkälle taaksepäin löytääksemme esimerkkejä. Nykytilanteemme puhuu selvempää kieltä kuin ymmärrämmekään. Kun maamme oli kansakuntana lapsenkengissä, jopa hallituksemme piti rukousta ensisijaisena. Suomen lipussa on risti osoituksena siitä, että Jeesus oli tärkeä koko kansalle, hän oli kansan keskus. Meille on kerrottu, että kun taistelimme Venäjää vastaan, jopa presidentti rohkaisi ihmisiä rukoilemaan. Ne, jotka selvisivät hengissä taistelukentiltä, todistivat palatessaan: ”Jos Jumala ei olisi ollut kanssamme, olisimme hävinneet.”

Jumala on antanut meille kaikkea, mitä tarvitsemme. Vaikka taistelimme keskenämme, onnistuimme kuitenkin sopimaan. Olemme maantieteellisesti pieni maa, väkiluvultamme vähäinen, mutta siitä huolimatta meidän vaikutuksemme maailmanlaajuisesti on ollut merkittävä. Me olemme yksi maailman rauhallisimmista maista. Olemme niiden kansojen joukossa, jotka tarjoavat hyvät sosiaaliset palvelut kansalaisilleen, erityisesti laadukkaan koulutuksen. Olemme saaneet nauttia vapaudesta ja rauhallisesta ilmapiiristä maassamme.

Viime aikoina on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että olemme unohtamassa perustuksemme. Ihana ystävämme, joka oli ennen kansamme tuki, on sysätty sivuun yhteisöissämme. Kouluissa ei enää pidetä aamuhartauksia, eikä siellä opeteta Raamattua. Kirkossa käyminen vähenee ja kiinnostus kristillistä uskoa kohtaan hiipuu. Kuuluu ääniä, jotka haluavat poistaa Raamatusta sellaista kohtia, jotka haastavat elämää. En tiedä, minne oikein olemme matkalla.

Miten kaikki tällainen alkoi? Herra pelasti meidät. Hän hankki meille kaiken, mitä tarvitsimme. Olemmeko tulleet siihen johtopäätökseen, että koska meillä on kaikkea, Jumala on lopettanut työnsä? Ajattelemmeko, että hän voi nyt levätä, emme tarvitse häntä enää?

Saatamme luulla, että emme tarvitse Jumalaa. Meillä on tietenkin oikeus ajatella niin kuin haluamme. Jos katsomme rehellisesti itseämme, Raamatun historiaa, maailmanhistoriaa ja tämänhetkistä tilannettamme, meidän kannattaa kuitenkin pysähtyä pohtimaan tilannetta.

Mikäli hengellisen kuivuuden tuuli pyyhkäisee ylitsemme, se näkyy eniten siinä, mitä kutsumme fyysiseksi maailmaksi. Entä jos se, mistä olemme nauttineet, otetaan meiltä pois? Jos jäämme ilman rauhaa, vapautta, sosiaalisia palveluja, ja meiltä pilkaten kysellään: “Missä on voimasi?”

Olemmepa rikkaita tai köyhiä, tarvitsemme Jumalaa joka tilanteessa. Sinä hetkenä, jolloin kuvittelemme tulevamme toimeen ilman häntä, olemme tuhon omia. Jolla on silmät, joilla lukea, sydän jolla ymmärtää, saakoon hän lukea ja ymmärtää.

Armahtakoon Herra Jumala, meidän Luojamme, meitä. Aamen.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Aktivoi SEKL-nettilahjoitus lisäosa käyttääksesi lahjoituslaatikkoa