”Minulla ei ole mitään maata, johon voisin palata. Minä en kuulu minnekään ja kukaan ei halua minua”, kertoo edessäni istuva

Uusi elämä alkoi hautausmaalla

”Minulla ei ole mitään maata, johon voisin palata. Minä en kuulu minnekään ja kukaan ei halua minua”, kertoo edessäni istuva mieshenkilö. Hän jatkaa tarinaansa: ”Synnyn Iranissa, mutta olen alkuperältäni arabi. Sukuni on kotoisin Medinasta, ja olemme uskonnoltamme shiioja – suoraan Alista polveutuvia. Joskus 1900-luvun alussa sukuni muutti Iraniin, koska Saudi-Arabia on islamin suunisuuntaa edustava valtio, ja shiioja ei haluttu siellä.

Olen syntynyt Iranissa, mutta minulla ei ole siellä mitään oikeuksia, koska olen arabi. Iranin hallitus halusi lähettää minut Syyriaan sotimaan, koska puhun äidinkielenäni arabiaa ja minun olisi pitänyt olla heidän tulkkinaan siellä. En halunnut lähteä sotimaan jonkun muun sotaa ja kieltäydyin lähtemästä. Pelkäsin, että minut palautetaan Saudi-Arabiaan ja siellä minua ei oteta vastaan, koska olin shiiamuslimi. Näin ainoaksi vaihtoehdoksi sen, että koettaisin päästä jollain tavalla Eurooppaan.

Sain hankittua rahaa niin paljon, että pääsin salakuljettajien mukana Kreikkaan. Siellä tuli seinä vastaan: Euroopan rajat olivat suljettuja eikä minulla ollut yhtään rahaa, jolla jatkaa matkaa. Ei ollut mitään vastaanottokotia tai muuta vastaavaa. Kahden muun miehen kanssa majoituimme hautausmaalle. Nukuimme yöt hautakivien välissä. Sieltä eräs iranilainen pastori tapasi meidät. Hän alkoi tuoda meille ruokaa joka päivä ja kertoi meille Jeesuksesta. Hän kertoi, että Jumala rakastaa minuakin ja Jumalalla on minun elämälleni tarkoitus. Kuuntelimme innokkaina miehen sanoja ja odotimme häntä joka päivä – ei pelkästään sen tähden, että hän toi meille ruokaa, vaan koska hän kertoi meille Jumalan rakkaudesta.

Olin nähnyt niin paljon pahoja asioita, minua oli kohdeltu niin huonosti, että olin menettänyt uskoni mihinkään Jumalaan. Islam oli ollut uskontoni, mutta näin vain muslimien välistä vihanpitoa ja tappamista. Koska oli shiia, minua vainottaisiin esi-isieni maassa Saudi-Arabiassa. Iranissa olin aina toisen luokan kansalainen, koska olin arabi. En todellakaan ollut nähnyt mitään rakkautta ja toisten ihmisten hyväksymistä omassa uskonnossani. Tämän pastorin sanat koskivat minua syvältä sydämestä, ja minulle syntyi usko Jeesukseen omana Vapahtajani. Sain rauhan sydämeeni siitä, että Jumala tietää minun tuskani ja kulkee kanssani. Siellä hautakivien keskellä pyysin Jeesusta elämäni Herraksi ja synnyin uudesti. Kaksi matkatoverianikin tulivat uskoon.

Olimme hautausmaalla yhteensä 36 päivää. Lopulta pastori sai koottua meille jonkin verran rahaa, ja niiden rahojen avulla jatkoimme matkaa pidemmälle Eurooppaan. Suurimman osan matkaa kuljimme jalkaisin. Matka oli pitkä ja kesti monta kuukautta. Nyt olen täällä ja rukoilen, että tämä maa ottaisi minut vastaan. Pakomatkani aikana minulle on syntynyt poika, jota en ole koskaan nähnyt. Rukoilen, että voisin jäädä tähän maahan ja saada perheenikin tänne.”

Teksti: Kansanlähetyksen maahanmuuttajien parissa toimiva työntekijä, nimeä ei julkaista turvallisuussyistä.
Kuva: Shutterstock

Osallistu Pääsiäiskeräykseen lahjoittamalla tämän sivun kautta.  Näin tuet Kansanlähetyksen työtä Eurooppaan tulleiden maahanmuuttajien parissa. Tuellasi maahanmuuttajat saavat tukea, raamattuopetusta ja rinnallakulkijan.