Ajamme kohti lasten tuberkuloosiparantolaa Siperiassa. Kaupunkimaisema muuttuu metsäiseksi. Tänne ei ole ihan helppo kulkea, ajattelen. Perille päästyämme tyhjennämme auton lahjoitustavaroista.

Siperian tuberkuloosiparantolan lapset saivat jokainen lahjakassin, jossa oli pientä makeaa, jokin lelu ja kiva värikäs kristillinen tehtäväkirja. Kuva: Aitamäkien arkisto

Tuberkuloosiparantolan juhlassa jokainen lapsi sai lahjan

Ajamme kohti lasten tuberkuloosiparantolaa Siperiassa. Kaupunkimaisema muuttuu metsäiseksi. Tänne ei ole ihan helppo kulkea, ajattelen.

Perille päästyämme tyhjennämme auton lahjoitustavaroista. On vaatetta ja vaippoja lapsille. Yhteen pussiin on erikseen pakattu sininen toppatakki ja muuta ulkovaatetta yhdeksänvuotiaalle pojalle. Hänestä jo tiesimme etukäteen. Äiti oli tuonut lapsen parantolaan vähissä varusteissa. Parantolassa ei ole erikseen määrärahoja vaatehankinnoille, joten lasten pukeutuminen on periaatteessa vanhempien vastuulla. Onneksi on ihmisiä, jotka lahjoittavat Inkerin kirkolle käytettyjä vaatteita. Ne tulevat perille ja tarpeeseen.

Mari ja Markus Aitamäki veivät joululahjat perille lasten tuberkuloosiparantolaan Siperiassa. Kuva: Aitamäkien arkisto

Viimeiseksi kannamme autosta ulos joululahjat. Lahjakassissa on pientä makeaa, jokin lelu ja kiva värikäs kristillinen tehtäväkirja. Kirja käy läpi Raamatun tärkeimmät tapahtumat.

Tavaroita kantaessani havahdun yhtäkkiä siihen, että joku kutsuu minua. Käännyn äänen suuntaan ja näen pienen tytön, joka huutaa minulle: ”Mama, äiti!” Kun katson häntä, lapsi tajuaa erehtyneensä ja kävelee pois.

Paikan johtaja kertoo minulle, että lapset odottavat kovasti vanhempiaan käymään tai hakemaan heitä kotilomalle.  Seitsemästäkymmenestä lapsesta vain noin kolmekymmentä pääsee käymään kotonaan uudenvuoden tienoilla – joku vain päiväksi, toinen onnekas koko lomaksi. Yli puolella lapsista ei ole kuitenkaan mitään paikkaa, missä lomailla. Heidän vanhempansa eivät pysty ottamaan vastuuta lapsestaan.

Saan kannettua tavarat sisään. Hetken päästä lapset pääsevät  koristeltuun saliin. Heillä on hauskoja uudenvuoden asuja päällään niin kuin kulttuuriin kuuluu. Parantolan hoitajien järjestämä ohjelma alkaa. On laulua ja leikkiä. Lopuksi jokainen saa lahjan.

Lapset kantavat lahjoja ylpeinä ja iloisina. Välillä he pysähtyvät hieman kurkkaamaan, mitä lahjakassissa onkaan. Minulla on iloinen ja samaan aikaan hieman surullinen mieli. Ajattelen, että tällaiset hetket jokaisen lapsen pitäisi saada kokea omien vanhempiensa kanssa. Iloitsen kuitenkin siitä, että kukin lapsi sai lahjan ja sen suoma ilon pisara on annettu.

Rukoilen, että jokainen lapsi voisi hengellistä kirjaa lukiessaan ja tehtäviä tehdessään löytää todellisen ilon ja rauhan tuojan. Jeesus syntyi näitäkin ihania lapsia varten.

Suuri kiitos jokaiselle Siperian joululahjakeräykseen osallistuneelle. Yhdessä pystymme tekemään paljon. Muistetaan yhdessä näitä pieniä lapsia rukouksin.

Mari Aitamäki
kirjoittaja toimii lähetystyössä Siperiassa

 

Aktivoi SEKL-nettilahjoitus lisäosa käyttääksesi lahjoituslaatikkoa