Tänään en haastattele ketään keskuksella. On teetupapäivä. Ovet ovat auki kahdesta viiteen. Kahdesta viiteen myös keskustelen keskukselle saapuneiden kanssa. En tiedä miten milloinkin juttu lähtee liikkeelle.

Tämä siemen itää pitkin Eurooppaa

Avaan Raamattuni, haluan lukea Paavalin vierailusta Ateenassa. Hänet vietiin Areiopagille pyyntöjen saattelemana: ”Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat? Me olemme kuulleet sinun puhuvan outoja asioita. Mistä oikein on kysymys? Sen me haluaisimme tietää.” Ap.t. 17:1920

Olen ollut mukana pakolaisten päiväkeskuksen toiminnassa kuluneella viikolla. Keskus kätkeytyy Ateenan  keskustaan, pienen matkan päähän Areiopagista, josta Raamatun lainaus kertoo. Toisin kuin Areiopagin, keskuksen löytääkseen tarvitsee osoitteen, ja sittenkin sen paikantaminen vaatii tarkkaa katsetta.

Areopagilla katsellaan auringonlaskua

Areiopagilla katsellaan auringonlaskua.

Vierailin myös kirkossa, jossa afganistanilaistaustaiset kristityt kokoontuvat. Katukuvassa mikään ei kerro oven takaa avautuvasta kirkosta. Täällä voi toimia vapaasti, mutta täällä toimitaan maailmassa, jossa valokuvista on hyvä poistaa tunnistettavat kasvot.

Pakolaisvyöry on saanut kaupunkiin monia toimijoita. Toiset panostavat lapsiin, toiset perheisiin, toiset johinkin kieliryhmiin ja niin edelleen. Kun kookoonnumme, saan käsityksen eri toimijoiden läsnäolosta ja olemuksesta. Iloitsen tästä innokkaasta joukosta.

Keskuksen työntekijät valmiina avaamaan oven

Keskuksen työntekijät valmiina avaamaan oven.

Tänään en tee keskuksessa radiohaastatteluja. On teetupapäivä. Ovet ovat auki kahdesta viiteen. Kahdesta viiteen myös keskustelen keskukseen saapuneiden kanssa. En tiedä, miten milloinkin juttu lähtee liikkeelle. Huomaan juttelevani Iranista tulleen miehen kanssa. Hän sanoo, että diktatuuri on paha, täällä on hyvä. Jatkamme keskustelua, puhun hänen kanssaan englanniksi. Jossain välissä hän kuiskaa olevansa kristitty. Onnittelen häntä. Kysyn, oliko hän kristitty jo tullessaan. Ei, hän on tullut kristityksi täällä. Kysyn, saanko halata häntä. Saan, ja kohta saapuu hänen ystäviään, ja hän poistuu pahoitellen seurastani.

 

Huomaan vieressäni tiistaina tapaamani miehen. On mielenkiintoista havaita ihmisten joukossa erilaisia persoonallisuuksia. Tämä mies on humoristi. Kun hän kuulee minun lentävän seuraavana päivänä Suomeen, hän pyytää, että otan hänet mukaan. Näytän rintataskuani, otan siitä juomapullon pois ja kehotan häntä hyppäämään taskuun. Lupaan pitää kättä päällä, ettei kukaan näe häntä, kun menen lentokoneeseen.

Lastenhuoneessa katsotaan piirrettyä Raamatun kertomusta. Perässäni kävelee isä tyttärensä kanssa. Katson itselleni tuolin ja ojennan yhden miehelle. Hän istuu viereeni ja käymme keskustelemaan. Puolen tunnin kuluttua havahdun kelloon. Lapset ovat jo menneet ja paikkaa aletaan siivota. Mies on kertonut matkastaan Afganistanista Pakistaniin. Muutama lapsi  seurueesta jäätyi kuoliaaksi, hänen perheensä selvisi. Ihmiset vaativat rahaa auttaakseen ja kertovat, etteivät auta ilman sitä. Vuorilla ja aavikolla pitää tietää, minne on menossa, muuten kuolee. Pohdimme ihmisten pahuutta. Onnittelen häntä siitä, että hän on päässyt perheineen tänne. Kerron tietäväni ihmisen, joka on päässyt yhteen perheensä kanssa vasta kolmen vuoden kuluttua paosta. Sanon, etten voisi olla perheestäni tuollaista aikaa erossa. Olemme liikuttuneita. On mentävä, halaamme – kohtaaminen on piirtynyt muistiini monella eri tasolla.

Päiväkeskuksen päivä päättyy Jeesusfilmin loputtus

Päiväkeskuksen päivä päättyy Jeesus-filmin loputtus

Olen Areiopagilla Ateenassa. Meillä on paikka, missä vaihtaa ajatuksia, välittää ja oppia. Kahdella televisioruudulla pyörii Jeesus-filmi. Joku työntekijöistä kysyy yhdeltä katsojalta, mitä hän pitää elokuvasta. Elokuva on hänestä kiinnostava. Tämän kuulen, kun luuttuan lattioita yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Tiedän, että matkani viimeinen etappi on käsillä, ja kuvaan siistityn keskuksen kamerallani. Pysähdyn hetkeksi kuvaamaan myös katossa pyörivää tuuletinta – ajattelen, että sen pyöriminen kuvastaa odottamista. Ajattelen, että päiväkeskuksessa odottaminen palkitaan, joidenkin osalta kirjaimellisesti iankaikkisesti.

Tuuletin pyörii ja pyörii, ihmiset odottaa ja odottaa

Tuuletin pyörii ja pyörii, ihmiset odottavat ja odottavat.

Jeesus, kiitos siitä mitä tapahtuu Ateenassa. Sinä annat kyvää ja kastella. Jonkin ajan päästä nämä siemenet itävät pitkin Eurooppaa – toivottavasti siellä Sinun omasi ovat myös tässä suuressa mukana. Amen.

Ateenan yössä 23.4.2016, kello 0:14
– Veijo Olli 

Pakolaistyö Ateenassa


Artikkelin kirjoittaja Veijo Olli on Kansanlähetyksen radio- ja tv-työn koordinaattori. Tutustu Veijoon ja tilaa hänen rukouskirjeensä tästä linkistä.