Luukas 9:28–36, Saarna © Pastori, teol.tri Gerson Mgaya, Juuka 15.07.2018. Tiivistelmä SS28 Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän

Tämä on minun Poikani, kuulkaa häntä

Luukas 9:28–36, Saarna © Pastori, teol.tri Gerson Mgaya, Juuka 15.07.2018. Tiivistelmä SS

28 Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29 Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. 30 Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. 31 He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. 32 Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. 33 Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. 34 Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. 35 Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” 36 Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.
(Luukas 9:28–36)

Tänään seisomme yhdessä Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa todistamassa jotain hyvin erityistä – Jeesuksen Kristuksen kirkastumisen! Jeesuksen kasvot ja jopa hänen yllään olevat vaatteet alkoivat muuttua, kunnes ne säteilivät aivan kirkkaan valkoisina, ja näemme kaksi miestä – Mooseksen, lain antajan ja Elian, profeetan – keskustelemassa Jeesuksen kanssa.

Sakea pilvi tuli ja peitti varjoonsa vuoren sekä kaiken, mitä he näkivät. Ja pilvestä, synkeän hämäryyden sekä kostean, pelottavan pimeyden keskeltä, Pietari, Jaakob ja Johannes kuulivat äänen. Se ääni oli yhtä selkeä kuin kirkkaus, joka hetkeä aikaisemmin oli ympäröinyt vuorenhuipun. Se ääni oli yhtä vaikuttava kuin ukkonen, joka vavisutti Siinain vuorta, kun Mooses vastaanotti Tooran. Se ääni sanoi:

“Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”

Ja sitten tuo hetki on ohi. Pilvi häviää, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Jeesus seisoo yksinään lähellä heitä. Kokemus, jonka todistajia he olivat, jätti jälkensä heihin, kunnes lopulta se löytyy tallennettuna kolmeen neljästä evankeliumista. Se kokemus kosketti heitä, se säilyi heidän sydämessään – ja se muokkasi heitä ja tuli osaksi heitä, osaksi heidän todistustaan siitä, kuka Jeesus on. Heidän todistuksensa vuoksi mekin tänään tiedämme, että Jeesus on Kristus, Herra ja Jumalan Poika.

Teksti kertoo meille, että Jeesus meni ylös vuorelle rukoilemaan. Toisin kuin monina muina päivinä, jolloin hänen kerrotaan menneen rukoilemaan, tällä kertaa Jeesus ei mennyt yksin. Hän meni vuorelle yhdessä kolmen opetuslapsensa kanssa. Hän halusi, että he näkevät jotain. Jotkut olisivat voineet pitää sitä etuoikeutena, mutta itse asiassa se oli heidän kohdallaan velvollisuus. Rukoushetkissä on erityinen voima. Rukouksen kautta Jumala tulee lähemmäksi meitä. Rukouksen kautta Jumala muuttaa meitä ja muut ihmiset näkevät, että me olemme erilaisia. Rukouksen kautta syntyy yhteys taivaan ja meidän välillemme. Ja rukouksessa tulee aina viesti taivaasta.

Katsotaanpa nyt tekstimme viestiä sellaisena, kun opetuslapset sen kuulivat ja siitä kertovat:

Pilvestä kuului Isän ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”
Tämä paljastaa meille Jeesuksen todellisen olemuksen – Hän on Isän rakas Poika ja Isä on valinnut hänet. Jeesuksesta on kerrottu paljon, ja se, mitä hänestä on sanottu, on saanut meidätkin uskomaan häneen. Jeesus, Jumalan Poika on se, joka pystyy viemään meidät Jumalan läsnäoloon. Hän antaa meille rauhan. Hän antaa meille ilon. Hän antaa meille voiton synnistä ja kuolemasta.

Olemme tehneet hyvin, kun uskomme häneen. Mutta nyt tulee viestin toinen osa. Ääni kertoo, että meidän on kuultava häntä. Olen varma, että jokainen täällä oleva pyytää Jumalalta apua – jos ei itselleen, niin sitten toisille. Se on hyvä asia. Mutta kuinka moni meistä oikeastaan kuuntelee ja kuulee Jumalaa? Kuinka moni meistä lakkaa itse puhumasta rukouksen aikana, lakkaa lukemasta, lakkaa ajattelemasta kaikkea itseämme koskevaa ja yksinkertaisesti vain kuuntelee? Kuinka moni meistä menee yksinäisyyteen vähäksi aikaa, kuten Jeesus ja hänen opetuslapsensa tekivät, ja kuuntelee tuulta ja sadetta, katselee kuuta ja tähtiä ja astuu hiljaisuuteen, joka näissä asioissa on – hiljaisuuteen, missä Kristuksen sanat eivät pelkästään muistu mieleemme, vaan tulevat tuoreina ja aivan uudenlaisina?

Raamatun sanan kuulemista voidaan myös pitää kuuliaisuutena. Isä tahtoi, että kuuntelemme, mitä Jeesus sanoo, ja sitten tottelemme. Hänen tahtonsa oli, että kuuntelemme Jeesuksen sanoja ja toimimme niiden mukaan. Opetuslapset kuuntelivat Jeesusta ja tottelivat, mitä hän heille puhui. Tänään meillä on puhutun sanan lisäksi, jonka jokainen kuulee, myös kirjoitettu sana. Meidän tulee lukea sitä ja olla sille kuuliaisia.

Joskus me uppoamme päivän rutiineihin ajattelematta lainkaan, että Jumalan läsnäolo ympäröi meitä, olematta lainkaan tietoisia siitä voimasta, joka ympäröi ja kantaa meitä. Meillä on omat kiireemme, työmme hoidettavina ja ihmisiä kohdattavina. Työssämme kadotamme helposti oikean suunnan, sen minne meidän pitäisi olla menossa; unohdamme keitä olemme ja mitä meille on luvattu. Tuollaisina hetkinä meidän tulee kohdata Jeesus. Meidän tulee puhua hänelle. Meidän tulee totella häntä.

Ääni pilvestä sanoi: Kuulkaa häntä! Meidän tulee kuulla häntä, jonka koko olemus säteili kirkkaan valkoisena, sillä kuuntelemalla häntä me muutumme, ja Jumalan täydellinen kirkkaus poistaa synnin ja kuoleman pimeyden. Raamatussa sana ”kuulla” joskus tarkoittaa ”olla kuuliainen”. Ja tässä kohdassa se tarkoittaa: olkaa kuuliasia hänelle, eli totelkaa häntä. Tänä aamuna luin kirjeen Heprealaisille ja tämä jae pysähdytti minut:

”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,”
(Hepr. 5:8–9)

Ystävät, meidän kuuliaisuutemme Jumalan Pojalle on tärkeä. Kaikki taivaallinen rikkaus on hänessä ja hänen kauttaan. Kun olemme kuuliaisia Kristukselle, Kristus saa muodon meissä, ja näin ihmiset näkevät meidän elämästämme, kuka Jeesus on.
Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.