Avainsana-arkisto: Yhteisöllisyys

”Olen aina ajatellut, että meidän tehtävämme täällä maan päällä on osoittaa olemuksellamme ihmisille rakkautta, mutta ei niinkään tuputtaa. Se on

Miten korjaisi kypsää satoa?

”Olen aina ajatellut, että meidän tehtävämme täällä maan päällä on osoittaa olemuksellamme ihmisille rakkautta, mutta ei niinkään tuputtaa. Se on ollut mun ajatus, että jos puhumme Jeesuksesta ja evankeliumista, niin me tuputamme, ja ihmiset eivät halua kuulla sitä”, Milka Nieminen pukee sanoiksi monen kokemuksen.

Moni on pyytänyt ystäviään mukaan kirkkoon. Toisinaan kutsuun on vastattu, toisinaan ei. Joskus joku on käynyt kirkossa kerran, mutta ei enää sen jälkeen.

Aino Mattila kertoo, kuinka hän koetti saada Jumalaa kaipaavan ystävän mukaan seurakuntaan. Yhteistä käyntiä ei tullut, mutta Jumala avasi toisen oven: ”Kävi niin, että hänelle tuli vähän haastavampi elämäntilanne. Kävin paljon rukoilemaan hänen kanssaan sen elämäntilanteen puolesta, että siihen tulisi helpotusta.” Mitä sitten tapahtuikaan? Aino jatkaa: ”Jumala rupesi aika ihmeellisesti vastaamaan näihin rukouksiin.” Ainon ystävä koki ja tunnisti Jumalan auttavan häntä. Se rohkaisi Ainoa kertomaan oman todistuksensa. Hän kertoi ystävälleen, miten Jeesus on auttanut häntä samanlaisessa tilanteessa.

Sato on kypsä. Aino kysyi todistuksensa jälkeen ystävältään, halusiko tämä ottaa Jeesukselta apua vastaan ja oppia tuntemaan häntä enemmän. Yllättäen ystävän vastaus olikin myönteinen, joten Aino ehdotti, että he lukisivat yhdessä Raamattua. Raamatun lukemisesta tuli säännöllinen tapa, ja vuoden päästä ystävä päätti antaa elämänsä Jeeukselle.

Jeesuksesta ja evankeliumista kertominen ei ole tuputtamista, jos saa löytää siihen luontevan tavan.

Kuuntele Raamattuavain Extra 13.4.2019:  Sato on kypsä ja odottaa korjaajaa. MyFriends-valmennuksessa Aino Mattila, Milka Nieminen sekä Pyry Winter kertoivat kokemuksia siitä, miten ovat päässeet kulkemaan tosen rinnalla Jeesuksen luo.

Lisätietoja MyFriends-valmennuksesta tästä linkistä. Seuraava valmennus Kansanlähetysopistolla Ryttylässä syksyllä 2019.


Veijo Olli

Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen radio- ja televisiotyön koordinaattorina.

Tilaa Veijo Ollin rukouskirje tästä linkistä.

 

”Rukoilin pitkään, mitä  voisin tehdä itse. Ajattelin, että kun Jumala on lähettänyt mut sinne missä olen töissä, niin ne mun

Viivi Suonto tuli äitinsä Tiina Myllykangas-Suonnon kanssa yhdessä MyFriends-valmennukseen.

Yhteinen kokemus

”Rukoilin pitkään, mitä  voisin tehdä itse. Ajattelin, että kun Jumala on lähettänyt mut sinne missä olen töissä, niin ne mun lähimmät, joita tapaan kahdeksan tuntia päivässä, on mun lähetyskenttä”, Tiina Myllykangas-Suonto kertoo.

Meillä kaikilla on sama tilanne; vaikutamme omalla paikallamme. Tämä paikka on meille Jumalan antama lähetyskenttä. MyFriends-valmennus antaa välineitä, miten voimme turvallisesti avata elämämme ja tuoda Jeesuksen arjen keskelle.

Tiinan pohtiessa lähetyskenttää, siinä oikealla paikalla olemista, hänen tyttärensä Viivi kertoi valmennuksesta ja kutsui mukaan.

”Tämä on ollut minulle hirveän mullistava. Todella tuntuu, että on lyöty työkalut käteen ja tästä on hyvä jatkaa”, Tiina kuvailee valmennusviikonlopun kokemusta. Viivi iloitsee, että on saanut valmennuksessa yhdessä ollessa myös tutustua äitiinsä paremmin.

Kuuntele Raamattuavain Extra 30.3.2019: Kertomuksia kentiltä: Yhteinen kokemus valmennuksessa. Viivi Suonto kävi kaksi vuotta sitten MyFriends-valmennuksen ja tuli uudelleen valmennukseen äitinsä Tiina Myllykangas-Suonnon kanssa.

Lisätietoja MyFriends-valmennuksesta tästä linkistä. Seuraava valmennus Kansanlähetysopistolla Ryttylässä syksyllä 2019.

Lue ja kuuntele juttu syksyn 2018 valmennuksesta: Jeesus ystävien keskellä.

Viikonloppuna 22.–24.3.2019 Kansanlähetysopistolla oli myös muita tapahtumia: Idäntyön päivät ja Soundisorvaamo. Tässä pienet kuvavälähdykset.

Vili Sarento ohjaa MyFriends-valmennuksessa kohtaamaan lähimmäisen Jeesuksen kanssa.

Idäntyön päivillä Keltossa opiskeleva Mitri kertoo uskon löytymisestä, lähetti Liliann Keskinen tulkkaa ja valkokankaalla näkyy Kansanlähetysopiston opintomatkalaisia Keltossa.

Ulf Krokfors johtaa Soundisorvaamoa. Kymmenhenkisen osanottajajoukon naisedustajat jäivät kuvassa basistin taakse.


Veijo Olli

Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen radio- ja televisiotyön koordinaattorina.

Tilaa Veijo Ollin rukouskirje tästä linkistä.

 

On vuosi 2015. Kansanlähetyspäiviä vietetään Turussa. Lavalla paneelikeskustelua vetää Matti Vanhanen, joka tänä päivänä on jo jäänyt eläkkeelle Lahden Kohtaamispaikka-yhteisön

Seurakunta – tavoittava yhteisö

On vuosi 2015. Kansanlähetyspäiviä vietetään Turussa. Lavalla paneelikeskustelua vetää Matti Vanhanen, joka tänä päivänä on jo jäänyt eläkkeelle Lahden Kohtaamispaikka-yhteisön vastuutehtävistä.

”Yksi Raamatullinen näkökulma on: meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia.” Koko seurakunnan olemus tulisi olla uusia tavoittava, uusia huomioiva. ”Meillä on suuri tarve hengellisistä isistä ja äideistä – niistä, jotka hengellisesti ovat kasvaneet isiksi ja äidiksi semmoisesta lapsen itsekyydestä aikuisiksi, jotka huomioivat toisia.” ”Meidän tehtävä on myös se, että ihminen on kerran perillä taivaasssa ja siihen me tarvitaan yhteisöä”, Vanhanen johdattaa keskustelua.

Ilmapiiri yhteisössä on merkittävä tekijä, varsinkin ensikertalaiselle. Ei ole helppoa tulla uuteen ja outoon ympäristöön, jos ei koe olemisen vapautta. Yhteisö on parhaillaan paikka, jossa kovia kokeneet, masentuneet, turhautuneet, epäonnistuneet ja hämmentyneet tulevat rakastetuiksi, hyväksytyiksi, rohkaistuiksi sekä autetuiksi. Armon kyllästämä ilmapiiri sallii olla tarvitseva ja heikko ilman suorituspaineita.
”Meidän päätyömme on toimia niin, että ihminen ja Jeesus kohtaavat. Kaikki muu on loppujen lopuksi sivutyötä”, laulaja ja lauluntekijä Pekka Simojoki tähdentää.

Kokoontumisemme muoto on kulttuuria. Muoto palvelee sisältöä ja jatkuvasti tulee miettiä, palveleeko muoto sisältöä parhaalla mahdollisella tavalla. Onko kokontumisissa mahdollista kasvaa hengelliseen aikuisuuteen, varustautua palvelemaan ja löytää lahjat ja kyvyt, jotka Jumala on antanut?

”Toivoisin, että seurakunta voisi olla ulospäin suuntaunut yhteisö. Se rakkaus, mistä meidät tunnetaan, voisi näkyä ulospäin”, teologiaa opiskeleva Nooa Saari tähdentää. Jumalan rakkaus on lähtökohta, joka laittaa meidät liikkeelle. Rakkaus vetää kutsumaan, rakkaus saa rakentamaan hengellistä kotia ja rakkaus kasvattaa meitä – näin seurakunnastamme muodostuu tavoittava yhteisö.

Kuuntele Raamattuavain Extra 23.3.2019: Seurakunta – tavoittava yhteisö. Mukana Mika Falk, Pyry Winter, Nooa Saari, Johanna Sandberg, Matti Vanhanen ja Pekka Simojoki.

 


Veijo Olli

Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen radio- ja televisiotyön koordinaattorina.

Tilaa Veijo Ollin rukouskirje tästä linkistä.

 

Kansainvälisiltä kentiltä kuuluu aika ajoin ällistyttäviä uutisia. Se ja se seurakunta siellä ja siellä on kasvanut 200 prosenttia kolmessa vuodessa. 

Lampaalle on luultavasti se ja sama, minkä kokoisessa laumassa se elelee, jos vain sillä on hyvä paimen. Kuva: Pixabay

Uskollisuus vähässä

Kansainvälisiltä kentiltä kuuluu aika ajoin ällistyttäviä uutisia. Se ja se seurakunta siellä ja siellä on kasvanut 200 prosenttia kolmessa vuodessa.  Amerikassa on seurakunta, jossa on yli 10 000 aktiivista jäsentä.

Tuollaiset uutiset innostavat mutta myös masentavat: meillä käy ”vain” 100 ihmistä.

Professori Don Carson, joka tuntee laajasti hengellistä työtä, kertoi, että 98 prosenttia kristillisestä työstä tehdään pienissä,  jopa alle 30 hengen seurakunnissa.

Hyvin harvoille suodaan mahdollisuus nähdä innostavia tuloksia kristillisessä työssä. Useimmilta kysytään uskollisuutta vähässä.

Kaipaako lammas tuhatpäistä laumaa vai luotettavaa paimenuutta?
Ei siis pidä ajatella niin, että vasta sitten seurakunta on onnistunut, kun kävijät lasketaan tuhansissa.

Tulee laittaa enemmän painoa laatuun kuin määrään. Hyvin hoidettu 30 hengen seurakunta onkin parempi kuin megakirkko, jonka jäsenet jäävät paimenuutta, opetusta ja sielunhoitoa paitsi. Ja minkäs teet, jos Jumala ei anna useampia seurakuntalaisia ja laajempaa työtä! Ei pidä laittaa rukkasia naulaan, jos toiminta on pienimuotoista. Olennaista on uskollisuus siinä, mitä Jumala antaa.

Seppo Palonen
Kirjoittaja toimii Helsingin Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen missiosihteerinä.

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen Suomi sydämellä -työhön.  Lahjoituspainike on sivun oikeassa reunassa, mobiilissa alimmaisena.

Kustannusosakeyhtiö Uusi Tie on julkaissut kaksi Don Carsonin kirjaa. Tutustu ja tilaa näistä linkeistä, kirjat ovat nyt tarjouksessa:

Jumalalla on suunnitelma.

Miten elää lopun aikoina.

Jumalan siunausta sinulle.

 

 

 

 

 

 

 

”Minun laumani on hajonnut, kun se on jäänyt paimenetta”, julisti profeetta Hesekiel Israelin kansalle. Jumalan lapset muodostavat lauman, seurakunnan. Paimenuus

Lauma kaipaa paimenta

”Minun laumani on hajonnut, kun se on jäänyt paimenetta”, julisti profeetta Hesekiel Israelin kansalle. Jumalan lapset muodostavat lauman, seurakunnan. Paimenuus vahvistaa ja johdattaa seurakuntaa sen vaeltaessa eteenpäin. Ilman paimenta lauma voi jäädä polkemaan paikoilleen tai hajaantua kuka mihinkin suuntaan. Kaikkialle hajonnut tai paikalleen jäänyt seurakunta ei pysty toimimaan, eivätkä sen jäsenet voi hyvin.

Seurakunnan muodostavat erilaiset jäsenet. Jokaisella on vahvuuksia, heikkouksia, lahjoja, pelkoja, unelmia ja kokemuksia niin hyvästä kuin pahasta. Paimenuus auttaa erilaisia ihmisiä muodostamaan seurakunnan, joka elää  tehtäväänsä todeksi avoimesti toisiinsa tutustuen ja toisiaan huomioiden.

Paimen on se, joka huolehtii seurakunnasta. Hän huolehtii raviten ja vaalien laumaansa. Seurakunnan sisällä paimenuus toteutuu monen jäsenensä kautta. Pienpiirien vetäjät ja eri ryhmien kokoajat ovat paimenia seurakunnassa  hengellisinä isinä ja äiteinä arjen keskellä.

Paimenuus on rinnalla kulkemista, toiseen tutustumista ja tukemista. Suurissa kaupunkiseurakunnissa voi olla vaikeaa toteuttaa paimenuutta, mutta pienpiirit seurakunnan sisällä avaavat paimenuudelle väylän. Usein seurakunnan paimen toimii pienpiirien ja ryhmien vetäjien paimenena. Pienpiirien ja ryhmien vetäjät vuorostaan ovat paimenia omalle ryhmälleen. Näin jokaiselle löytyy riittävän henkilökohtainen ja läheinen paimen.

Ovatko Hesekielin sanat myös meidän ajallemme? Onko laumamme hajoamassa tai jäämässä paikoilleen? Tarvitsemme ja kaipaamme paimenuutta. On hyvä käydä rukoillen nostamaan paimenia ja ymmärtää oma osa paimenuudessa lauman jäsenenä. Herra, vahvista laumaasi, kutsu ja nosta paimenia!

Helsingin Kansanlähetyksen missiosihteeri, diakoni Seppo Palonen opettaa teemasta avaimia.net kanavalla: Lammas tarvitsee paimenen.

Lisää Raamattuavain-opetuksia avaimia.net-kanavalla.

Raamattuavain-opetukset Radio Dein taajuuksilla arkisin kello 7.05 ja 17.15, sekä koko päivän avaimia.net-kanavalla.  Opetukset kuullaan kokonaisuudessaan lauantaiaamuna kello 8.35 alkavassa Raamattuavain Extrassa.


Veijo Olli

Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen radio- ja televisiotyön koordinaattorina.

Tilaa Veijo Ollin rukouskirje tästä linkistä.
 

 

”Ajattelen, että nimenomaan sinne omaan ihmissuhdeverkostooni Jeesus haluaa lähettää minua joka päivä ja siellä hän haluaa toimia kauttani”, väläyttää Laura

MyFriends-valmennustiimin Aino Mattila ja Johanna Frujence opettavat. Tiimiläiset Matias Pehkonen, Hannu Välimäki ja Pyry Winter seuraavat yhdessä Aki Heikkosen kanssa.

Jeesus ystävien keskellä

”Ajattelen, että nimenomaan sinne omaan ihmissuhdeverkostooni Jeesus haluaa lähettää minua joka päivä ja siellä hän haluaa toimia kauttani”, väläyttää Laura Simonen osallistuessaan MyFriends -elämäntapavalmennkseen Kansanlähetysopistolla Ryttylässä.

Tiedämme, että voi olla hyvinkin vaikeaa saada ihmisiä lähtemään tilaisuuksiin, joissa kerromme rakastavasta Jumalasta. Asia ei kuitenkaan näytä niin vaikealta, jos mietimme sitä toisin. Meistä jokainen asuu ihmisten keskellä, ja näin jo kuljetamme mukanamme Jumalan rakkautta heidän keskuudessaan. Kyse on vain siitä, saako Jeesus toimia kauttamme.

”Jeesuksen seuraaminen on arkista puuhaa ja silloin on myös luontevaa, että ihminen saa kohdata Jeesuksen arjessa ja oppia elämään hänen omanaan siellä arjessaan”, näkee pastori Pyry Winter.

Jeesukselle voi antaa tilaa kertomalla ystävilleen arjen keskellä kohdatusta Jumalan avusta. ”Jakaisin tosi arkipäiväisiä kokemuksia, joihin ystävän on helppo samaistua”, opastaa neljän lapsen äiti Johanna Frujence ja jatkaa kertoen, kuinka arjen väsymyksen keskellä Jumala on antanut uutta voimaa ja rakkautta arjen askareisiin – tällaisen Jumalan avun voi hyvinkin jakaa toiselle samassa tilanteessa olevalle.

Rukoileminen on väline, joka luo kohtaamisen Jumalan kanssa. Ystävän kertoessa vaikeuksistaan tai sairaudestaan voimme  tarjoutua rukoilemaan. Mutta millaisella rukouksella on hyvä  lähestyä ystävää? ”Rukouksen on hyvä olla yksinkertainen ja selkeä. Puhutaan ihan tavallista kieltä, jota arjessa puhutaan”, Johanna Frujence vastaa ja näyttää yksinkertaisen rukouksen. Ensin kysytään: ”Saanko rukoilla?” ja sitten rukoillaan lyhyesti toisen puolesta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tästä lyhyestä rukouksesta toinen saa itselleen myös mallin, jonka avulla voi jatkaa rukouksen parissa kotonaan.

”MyFriends on elämäntapa, jossa haluamme harjoitella sitä, miten elää Jeesuksen opetuslapsena tässä maailmassa, tällä hetkellä, ja miten oppisi tavoittamaan ihmisiä ympärillämme”, avaa pastori Vili Sarento viikonlopun valmennuksen olemusta.

Valmentautuminen on innostavaa. Yhdessä jaetaan arjen kokemuksia ja kannustetaan toisiamme elämään välittäen Jumalan rakkautta ystäväverkostoomme.  Mitä tapahtuukaan, kun Jumala saa olla kanssamme ja toimia kauttamme arjen kohtaamisissa?

Kuuntele tästä Radio Dein 6.10.2018 lähettämä Jeesus ystävien keskellä -ohjelma. Ohjelmassa mukana Laura Simonen, Vili Sarento, Johanna Frujence ja Pyry Winter.

Kuuntele lisää Raamattuavain Extra -ohjelmia avaimia.net-kanavalla.

Lisätietoa MyFriends -valmennuksista MyFriends.fi sivustolla.


Veijo Olli

Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen radio- ja televisiotyön koordinaattorina.

Tilaa Veijo Ollin rukouskirje tästä linkistä.