Avainsana-arkisto: Venäjä

Maailmanlaajuinen Wycliffe-rukouspäivä kokoaa vuosittain 11. marraskuuta yhteen yksilöitä ja yhteisöjä ympäri maailmaa kiittämään Jumalaa, iloitsemaan yhdessä ja tunnustamaan Jumalan voimaa.

Jumala avaa ovia rukouksen kautta

Maailmanlaajuinen Wycliffe-rukouspäivä kokoaa vuosittain 11. marraskuuta yhteen yksilöitä ja yhteisöjä ympäri maailmaa kiittämään Jumalaa, iloitsemaan yhdessä ja tunnustamaan Jumalan voimaa.

Marraskuun 11. päivänä vuonna 1933 Wycliffe Raamatunkääntäjät -järjestön perustajat Cameron Townsend ja L. L. Legters ylittivät Yhdysvaltain ja Meksikon välisen rajan. Se oli vastaus moniin rukouksiin ja antoi alkusysäyksen Wycliffe-järjestön ja läheisen SIL-järjestön synnylle. Tätä taustaa vasten marraskuun 11. päivä on hyvä päivä muistella menneitä rukousvastauksia ja luottaa, että Jumala vastaa rukouksiin.

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.  Matt 7:7–8

Raamatussa on runsaasti kertomuksia siitä, miten Jumala avaa ovia rukouksen kautta. Apostolien tekojen 16. luvussa kerrotaan, kuinka Hän avasi tyrmän ovet, kun Paavali ja Silas olivat siellä vankeina. Samalla aukeni mahdollisuus Jumalan valtakunnalle tulla Filippin kaupunkiin ja vankilaan – ottihan vartija omaisineen Kristuksen vastaan.

Mekin voimme rukoilla niin kuin Paavali ja Silas: niin hyvinä hetkinä kuin myös silloin, kun meitä kohdellaan kaltoin ja meillä on vaikeaa. Voimme reagoida elämän haasteisiin rukoilemalla ja ylistämällä.

Lisätietoja maailman rukouspäivästä sekä Wycliffe Raamatunkääntäjien työstä tästä.

Teol. tri Kirk Franklin, joka on Wycliffe Raamatunkääntäjien kansainvälisen organisaation (Wycliffe Global Alliance) pääjohtaja, toimii pääpuhujana sekä Globaalit megatrendit ja Jumalan lähetys -foorumissa 25.1.2019 että  Kaikki kansat, kaikki kielet -Missioforumissa 25.–27.1.2019  Kansanlähetysopistolla Ryttylässä. Molemmat tapahtumat toteutetaan yhteistyössä  Wycliffe Raamatunkääntäjät ry:n kanssa.

Kansanlähetys raamatunkäännöstyössä

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Kansanlähetys otti raamatunkäännöstyön uudeksi työmuodokseen ja yhteistyö Wycliffe Raamatunkääntäjien kanssa alkoi.  Kansanlähetyksen kautta raamatunkäännöstyössä on useita henkilöitä, jotka kääntävät Raamattua kuudelle kielelle Etiopiassa, Papua-Uudessa-Guineassa, Venäjällä ja muualla Aasiassa sekä osallistuvat muihin raamatunkäännöshankkeisiin.

Auta kääntämään Raamattua lahjoittamalla Kansanlähetyksen raamatunkäännöstyöhön!Tuellasi yhä useampi ihminen voi saada Raamatun omalle äidinkielelleen.

Kerätyt varat käytetään Raamatun kääntämiseen kuudelle kielelle Etiopiassa, Venäjällä, Papua-Uudessa-Guineassa ja muualla Aasiassa sekä muiden raamatunkäännöshankkeiden tukemiseen.

Tule mukaan!

  • Tutustu tri Kirk Frankliniin sekä maailmanlaajuiseen Wycliffe-rukouspäivään videon avulla.
  • Rukoile raamatunkäännöstyön puolesta.
  • Lahjoita raamatunkäännöstyöhön: FI83 2070 1800 0283 25 ja viite 79002 (Raamatunkäännöstyö). Saaja: Suomen Ev. lut. Kansanlähetys
  • Osallistu Globaalit megatrendit ja Jumalan lähetys -foorumiin sekä Missioforumiin, joissa kuulet lisää raamatunkäännöstyön mahdollisuuksista.
  • Lisätietoja raamatunkäännöstyöstä tästä

Kiitos, että olet mukana! Jumalan siunausta elämääsi.

Novosibirskissä työskentelevien Aitamäkien sydämellä on tällä hetkellä Inkerin kirkon lapsityön kehittäminen Siperiassa. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät Mari ja Markus Aitamäki asuvat perheensä

Lähetystyöntekijät Mari ja Markus Aitamäki ovat huomanneet, että Siperiassa ihmiset puhuvat mielellään uskonasioista. Kuva: Matti Korhonen/Uusi Tie

Aitamäet hakevat Siperiaan sopivaa seurakuntakulttuuria

Novosibirskissä työskentelevien Aitamäkien sydämellä on tällä hetkellä Inkerin kirkon lapsityön kehittäminen Siperiassa.

Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät Mari ja Markus Aitamäki asuvat perheensä kanssa Novosibirskin miljoonakaupungissa. Novosibirskin lisäksi he vierailevat Omskissa ja lähikylissä Inkerin kirkon työssä.

Novosibirsk. Uusi Siperia. Kun Aitamäen perhe saapui kaupunkiin neljä vuotta sitten, heillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä he tulisivat tekemään. Markuksen piti olla seurakunnan uuden kirkkoherran tukena, mutta tämän valitsemiseen meni neljä vuotta.

Kutsumus ja paikka ovat kyllä neljän vuoden aikana kirkastuneet. Käytännössä Aitamäet ovat mukana kaikessa seurakunnan toiminnassa. He palvelevat siellä, missä tarvitaan, ja kannustavat vastuunkantajia. Työ voi olla jumalanpalvelusten toimittamista, lapsityöntekijöiden koulutusta, kitaransoittoa, inkeriläismummojen tapaamista, nuorten kanssa pelailua tai tavoittavan työn kehittämistä.

Aitamäet näkevät tärkeäksi, että lähetystyöntekijät eivät itse tee kaikkea vaan vastuu on paikallisten harteilla.

– Kutsumukseni on varustaa naisia ja miehiä työhön. Haluan rohkaista palvelemaan. Tällä hetkellä ehkä eniten aikaani menee lapsityön organisoimiseen, Mari Aitamäki kertoo.

Markus huomauttaa, että Suomessa seurakuntatyöllä on pitkät perinteet. Toisin on Venäjällä, jossa neuvostoajan ateismi sai aikaan sen, ettei ihmisillä ole käsitystä siitä, mikä on seurakunta.

– Yritämme paikallisten ihmisten kanssa löytää, mitä tarkoittaa, että olemme seurakunta ja miten sitä rakennetaan. Meilläkään ei ole suoria vastauksia, koska olemme eri kulttuurista. Emme voi tuoda tänne suoraan suomalaista seurakuntakulttuuria. Se mikä toimii Suomessa, ei välttämättä toimi täällä.

Aitamäet kokevat lähetystyön hyvin kokonaisvaltaisena tehtävänä. Koko elämä on lähetystyötä.

– Ei voi tehdä sellaista eroa, että tänään olen lähetystyössä ja huomenna en ole. Aina kun ulkomaalaisena avaat suun, ihmiset kysyvät, kuka olet. Vastaan silloin, että olen pappi ja olen täällä kirkossa töissä, vuosi sitten Inkerin kirkon pastoriksi vihitty Markus sanoo.

Puolentoista miljoonan asukkaan Novosibirsk on Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki. Kuva: Matti Korhonen/Uusi Tie

Siperiassa arvostetaan uskoa Jumalaan

Novosibirsk on sykkivä miljoonakaupunki eteläisessä Siperiassa. Aitamäkien naapurustossa kohoaa parikymmenkerroksisia taloja. Viereen rakennettava kerrostalo on hiljattain sulkenut Aitamäkien keittiöstä näkymän Ob-joen yli kaupungin keskustaan. Kaupungista löytyy kulttuuritarjontaa, moderneja kauppakeskuksia ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia. Liikenne on hermostuttavan vilkas jo aamukuudelta.

Kirkkoja ei joka kulmalla kohoa, sillä kaupunki on rakennettu suurelta osin neuvostoaikana. Moni on kastettu lapsena ortodoksikirkossa, mutta uskon sisältö on jäänyt useimmille epämääräiseksi. Ikean naapurissa seisova kookas Juman moskeija kertoo kaupungin merkittävästä muslimivähemmistöstä. Luterilaisuus on pienen pieni vähemmistö: Inkerin kirkon seurakuntaan kuuluu noin viisikymmentä jäsentä.

Siperiassa on helppo puhua uskosta, ainakin jos on ulkomailta tullut lähetystyöntekijä. Hengelliset keskustelut voivat herätä lasten syntymäpäivillä, kampaajalla tai jopa kaupan kassalla. Kommunismi ei kyennyt tappamaan ihmisten hengellistä etsintää.

– Suomessa uskovaisuutta usein vähätellään, mutta täällä arvostetaan sitä, että joku uskoo Jumalaan. Moni sanoo itsekin uskovansa, mutta se, mihin he uskovat, on vähän kysymysmerkki, Mari Aitamäki sanoo.

Kristinuskoon saattaa sekoittua luonnonuskonnollisuutta tai taikauskoa. Jotkut kummastelevat luterilaista kirkkoa ja pitävät sitä lahkona. Toisaalta erilaisuus kiehtoo. Eräs tuttu perheenäiti kysyi, mistä johtuu, että Mari ja Markus ovat niin ystävällisiä ja sydämellisiä, erilaisia kuin ortodoksit. Äiti myös sanoi haluavansa omille lapsilleen jotain samanlaista, mitä Aitamäkien perheessä on.

– Vastaan aina, että tärkeintä on, että uskoo Jeesukseen, kuului sitten luterilaiseen, ortodoksiseen tai vaikka baptistikirkkoon. Tärkeintä on suhde Jumalaan. Sanon myös, että meidän seurakuntamme on avoin ja sinne voivat kaikki tulla, Mari kertoo.

Matti Korhonen, Uusi Tie

Artikkelin kirjoittaja on Uuden Tien toimituspäällikkö

Artikkelin pidempi versio on julkaistu Uusi Tie -lehdessä 44/2018. Lue lisää tästä

Tule mukaan!

  • Myös Sinä voit olla Suuressa Mukana ja tukea Aitamäkien työtä Venäjällä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot sivun oikeassa laidassa (mobiilissa alla) oleviin kenttiin.
  • Kertalahjoituksessa suoraan pankkiin,  tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 20064.
  • Tule mukaan rukoilemaan Aitamäkien työn puolesta. Tilaa heidän uutiskirjeensä tästä

Inkerin kirkolla on paljon vapaaehtoistyötä. Tämä kertomus liittyy Uralin rovastikunnan vapaaehtoistyöhön. Kansanlähetyksen toimistolla Ryttylässä työskentelevä projektipäällikkö Mikael Halleen ilmoittautui vapaa-aikanaan

Kielileirin osanottajat onnistuneen aarrejahdin jälkeen. Kuva: Inkerin kirkko/Mikael Halleen

Tšuvassian lapset englantia oppimassa

Inkerin kirkolla on paljon vapaaehtoistyötä. Tämä kertomus liittyy Uralin rovastikunnan vapaaehtoistyöhön.

Kansanlähetyksen toimistolla Ryttylässä työskentelevä projektipäällikkö Mikael Halleen ilmoittautui vapaa-aikanaan vapaaehtoiseksi vastuunkantajaksi kielileireille Keski-Venäjälle. Tässä hän kertoo kolmesta päivästä, jotka poikkesivat täysin toimistotyöläisen arjesta.

Länsisiperialaisen Tšeboksarin kaupungin yhdessä sosiaalikeskuksessa käy viikoittain ryhmä kirkon uskovaisia ja vapaaehtoisia, muitakin kuin seurakuntalaisia. Toiminta on ympärivuotista, mutta kesällä on myös leiritoimintaa. Kesäkuussa Konstantin Subbotin, paikallisen seurakunnan paimen, oli luvannut lapsille kielileirin. Kun minun osallistumiseni oli varmistunut, keskukselle ilmoitettiin, että yhdeksi opettajaksi tulee ihan oikea ulkomaalainen.

Leiriläisiä oli 20:n ja 25 lapsen välillä. Muutamilla oli siskoja ja veljiä mukana; suurin osa oli yksittäisiä lapsia. Kaikki olivat Venäjän kansalaisia, mutta muuten kansallisuuksien kirjo näkyi jo heti lasten ulkonäössä. Oltiin Tšuvassiassa, mutta en ole varma, ketkä lapsista olivat tšuvasseja.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Leiriavustaja tuli paikallisesta kristillisten vapaaehtoisjärjestöstä.
Kuva: Inkerin kirkko, Mikael Halleen

Opetin lapsille englantia leikkien välityksellä. Aluksi leikittiin tutustumisleikkejä, jotka olivat minulle haasteellisia, koska nimimuistini on heikko ja kaikki lapset olivat uusia. Seuraavalla kerralla harkitsen nimilappujen tekoa. Nimi tussilla pyykkipoikaan saattaisi ajaa saman asian. Muutaman huonosti käyttäytyvän lapsen nimen opin tosin äkkiä. Yksi vanhimmista pojista ei osallistunut lainkaan. Viimeisenä päivänä hän kyllä tuli mukaan, kun jaettiin lahjoja, mutta silloinkin vain kymmenen minuutin ajaksi.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Leirille saapui ammatikseen tanssia opettava pariskunta, joka lahjoitti lapsille opetussession. Kuva: Inkerin kirkko, Mikael Halleen

Tiesin, että levottomat lapset, jotka eivät pysty keskittymään pitkään, tarvitsevat liikuntaa. Onneksi olin varautunut siihen. Eksoottisesta osasta huolehti kaksi Suomesta hankittua mölkkyä. Kahdella setillä sain muodostettua niistä joukkuepelin. Kymmenen minuutin aikana eniten pisteitä  koonnut joukkue voitti. Voitto ja häviö aiheuttivat tunteita, jotka purkautuvat äänekkäästi. Kun lapset olivat liikkuneet tarpeeksi, kutsuin heidät takaisin sisään ja jatkoimme englannin kielen opiskelua.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Lapsille oli varattu monenlaisia harrastusvälineitä. Kuva: Inkerin kirkko, Mikael Halleen

Leiri kesti kolme päivää. Aloitimme aamulla yhdeksältä ja jatkoimme puoli kolmeen asti iltapäivällä. Ensimmäisenä päivänä puhuin ainoastaan englantia. Tosin varoitimme lapsia heti aamusta, että ymmärrän kaiken venäjänkielisen puheen.

Iltapäivällä jaoimme ryhmän kahteen osaan. Kun toinen ryhmä, jossa oli isompia lapsia, meni piirtämään, nuorempien ryhmälle kerrottiin Suomesta. He saivat kysyä, mitä halusivat. Konstantin-pastori oli valmistanut kuvia Suomesta, ja minä kerroin niiden pohjalta maastamme ja vastasin kysymyksiin.

Leirin loppuun mennessä oltiin jo tultu sen verran tutuiksi, että nimet muistuivat opettajan mieleen ja oppilailta puhetta syntyi – myös silloin kun olisi pitänyt kuunnella kunnolla. Ujoimmat olivat löytäneet kavereita ja naureskelivat keskenään, eivätkä välittäneet ohjeista mitään.

Yksi leirin kohokohdista oli viimeisen päivän aarrejahti. Pala kerrallaan aarrekartta saatiin haltuun ja merirosvo (Konstantinilla oli vaikuttavan näköinen asu) joutui luopumaan aarteestaan.

Sosiaalikeskus oli iloksemme luopunut kuvauskiellosta. Keskus sai suuren määrän valokuvia muistitikulla leirin päättyessä, ja Inkerin kirkko omaa julkaistavaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Energiaa purettiin monella tavalla. Kuva: Inkerin kirkko, Mikael Halleen

Nämä lapset jäivät ainoastaan muistoihin. Hyviin muistoihin. Mutta suurella todennäköisyydellä joku kohtaa pastori Konstantinin joskus kaupungilla, ja silloin voi jatkua keskustelu siitä, mihin jäätiin.

Mikael Halleen
projektipäällikkö

Tule mukaan lähetystyöhön! Kun lahjoitat tämän artikkelin kohdalla, tukesi kohdistuu Inkerin kirkon lapsityölle. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 71055

Lue Mikaelin muista leireistä tästä.
ja Saara Karttusen Siperian leiristä tästä.

Istun tyytyväisenä Omskin seurakunnan kirkkoherran legendaarisen Ladan etupenkillä. Juttelemme Omskin pienissä kylissä juuri pidetyistä lastenleireistä. Kaikki olemme oikein tyytyväisiä. Kirkkoherra

Leiriläisiä ja vetäjät lähtöpäivän potretissa.

Lastenleirit ovat kesän helmihetkiä Siperiassa

Istun tyytyväisenä Omskin seurakunnan kirkkoherran legendaarisen Ladan etupenkillä. Juttelemme Omskin pienissä kylissä juuri pidetyistä lastenleireistä. Kaikki olemme oikein tyytyväisiä. Kirkkoherra Igor Kreos ja diakoni Valera Seppänen pyytävät viemään sydämellisen kiitoksen leirien tukemisesta Kansanlähetykselle. Iso kiitos siis Siperian lapsityötä tukeville!

Leirit ovat yksi hedelmällisimmistä työmuodoista Siperiassa.  Tänäkin vuonna leirit kokosivat käytännössä lähes kaikki Orlovkan ja Kavaljovan kylien lapset sekä suuren osan nuorista. Yhteensä mukana oli noin 80 lasta ja nuorta. Nuorista kolme konfirmoitiin lastenleirien kanssa samaan aikaan pidetyn rippikoulun päätteeksi.

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

Kavaljovassa aamut alkoivat tehokkaalla jumpalla ja iloisilla lauluilla rukousta unohtamatta.

Näyttämö kutsui lapsia ja vähän aikuisiakin laittamaan näyttelijän lahjansa likoon.

Viisipäiväisellä leirillä pureuduttiin tänä kesänä teemaan Jeesuksen ystävät. Keltosta ja vähän eri puolilta Venäjää tullut nuori vetäjäporukka laittoi itsensä taidokkaasti likoon. He keksivät erilaisia opetuksia, näytelmiä, pelejä, lauluja ja leikkejä teeman ympärille. Lapset innostuivat niin, että lavalla nähtiin myös heidän hienoja esityksiään aiheesta, joku vähän aiheen vierestäkin. Ilo oli katsella luovuuden ihmeitä. Joka päivä nousi myös monta innokasta kättä, kun kysyttiin muistojakeesta: ”Kuka muistaa tämän päivän raamattuopetuksen kultaisen jakeen?” Rukoillaan, että Sana saisi elää myös näiden pienten ja jo vähän isompien Jeesuksen ystävien arjessa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Vetäjät keksivät mielenkiintoisia tehtävärasteja päivän kultaisen jakeen selvittämiseksi. Samalla harjoiteltiin Raamatusta eri kohtien löytämistä. Tytöt selvisivät hienosti.

Leirit ovat iso ponnistus organisoivalle taholle, Omskin seurakunnalle. Orlovkan leiri pidettiin kylän klubitalolla, jonne täytyi viedä mukana kaikki jääkaapista lähtien. Kavaljovaankin menneet autot olivat täynnä varustusta. Igor ja Valera kuitenkin kokevat, että tämä on kaiken vaivan arvoista. Ison työn tekivät myös keittiössä palvelleet seurakunnan konkarimummot. ”Joka vuosi olemme olleet täällä.” Ja se näkyi ja maistui.

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

Leirin organisaattorit Omskin diakoni Valera Seppänen ja kirkkoherra Igor Kreos väsyneinä, mutta tyytyväisinä leirin jälkeen. He kiittävät suomalaisia tämän tärkeän työn tukemisesta.

Paras kiitos tuli ainakin minulle lapsilta. Viimeisenä päivänä kuului monen suusta: ”Tulettehan ensi vuonna uudestaan, tulettehan?”

Kuvat ja teksti: lähetystyöntekijä Saara Karttunen
Venäjä, Siperia

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Inkerin kirkon lapsityölle.

 

Venäjällä on annettu jo yli kymmenen vuoden ajan jokaiselle vuodelle oma teemansa, joka ilmoitetaan virallisesti presidentin määräyksestä. Tänä vuonna on

Inkerin kirkko -lehdessä kerrotaan vapaaehtoistyön suosiosta Venäjällä.

Vapaaehtoistyö vetää Venäjällä

Venäjällä on annettu jo yli kymmenen vuoden ajan jokaiselle vuodelle oma teemansa, joka ilmoitetaan virallisesti presidentin määräyksestä. Tänä vuonna on vapaaehtoistyöntekijöiden vuosi.

Lähetystyöntekijämme Liliann Keskinen on kääntänyt Darja Shkurljatevan haastattelun aiheesta ”Vapaaehtoistyö kunniaan”, joka on julkaistu viimeisimmässä Inkerin kirkko -lehdessä.

Artikkelin mukaan sosiologit ovat selvittäneet, että noin seitsemän miljoonaa ihmistä tekee vapaaehtoistyötä Venäjällä. Se tarkoittaa noin joka 20. venäläistä.

Kristityt ovat perinteisesti monin tavoin mukana vapaaehtoistyössä. Esimerkiksi Pietarissa eri tunnustuskuntien krisitityt auttavat yhdessä kodittomia. Inkerin kirkossa vapaaehtoisten työn osuus on merkittävä, koska palkattuja työntekijöitä on vähän.  Heidän ansiostaan pystytään tarjoamaan monipuolista toimintaa.

Darja Shkurljateva kertoo, kuinka hänen piti ennen joulua löytää nopeasti vapaaehtoisia muusikoita mukaan lastensairaalaan. Hän julkaisi vetoomuksen sosiaalisessa mediassa ja sai muutamassa tunnissa 10 000 katsojaa. Muusikoita ilmoittautui niin monta, että hänellä kesti monta päivää vastata kaikille.
– Ihmiset olivat pettyneitä ja pyysivät ilmoittamaan, kun seuraavan kerran tarvitsen apua, hän sanoo.

Monet varmasti surevat sitä, kun vapaaehtoistyön vuosi päättyy. Heitä saattaa kuitenkin helpottaa tieto siitä, että presidentti on antanut uuden määräyksen. Venäjällä tullaan jatkossa viettämään vuosittain vapaaehtoistyön päivää 5. joulukuuta.

Mikäli sinäkin innostuit vapaaehtoistyöstä, siihen on nyt mahdollisuus. Kansanlähetyspävillä tarvitaan apuvoimia. Lue lisää täältä.

Lähde: Inkerin kirkko lehti nro 2/106/2018
Anne Lepikko

Nemadong, Somba-Siawari, Papua-Uusi-Guinea: ”Saan usein kuulla kyliemme vanhusten toivovan, että he ehtisivät nähdä kokonaisen Raamatun omalla äidinkielellään ennen kuolemaansa. En

Nemadong on mukana kääntämässä Vanhaa testamenttia somba-siawarin kielelle. Kuva: Maria Vuorma

Raamattu rakkaaksi!

Nemadong, Somba-Siawari, Papua-Uusi-Guinea:
”Saan usein kuulla kyliemme vanhusten toivovan, että he ehtisivät nähdä kokonaisen Raamatun omalla äidinkielellään ennen kuolemaansa. En tiedä, kuinka kauan kestää vielä, ennen kuin meillä on kokonainen oma Raamattu. Rukoilethan meidän puolestamme.”

Nema on voinut lukea Uutta testamenttia  äidinkielellään vuodesta 1992 lähtien, ja nyt hän on itse mukana Vanhan testamentin kirjojen kääntämisessä.

Nemadongin heimon somba-siawarin kieliryhmän lapsia pääsiäisjuhlissa Papua-Uudessa-Guineassa. Heidän äidinkielelleen on jo käännetty Uusi testamentti, ja Vanhaa testamenttia ollaan parhaillaan kääntämässä. Kuva: Maria Vuorma

Yli puolelle maailman kielistä ei ole vielä käännetty yhtään Raamatun kirjaa. Näitä kieliä puhuu yhteensä 209 miljoonaa ihmistä, jotka eivät siis voi lainkaan lukea Raamattua omalla kielellään. Lisäksi monille on käännetty siitä vasta osia.

Auta kääntämään heille Raamattua lahjoittamalla Kansanlähetyksen kevätkeräykseen! Tuellasi yhä useampi ihminen voi saada Raamatun äidinkielelleen.

Kerätyt varat käytetään Raamatun kääntämiseen kuudelle kielelle Etiopiassa, Venäjällä, Papua-Uudessa-Guineassa ja muualla Aasiassa sekä muiden raamatunkäännöshankkeiden tukemiseen.

Lahjoitukset tämän sivun kautta tai:

  • FI83 2070 1800 0283 25
  • Viite: 79002
  • Saaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys

Kiitos, että olet mukana!

Lue lisää Kansanlähetyksen raamatunkäännöstyöstä.