Avainsana-arkisto: vapaaehtoistyö

Kansanlähetysopistossa Ryttylässä Riihimäen lähellä on noin kahden viime vuoden aikana voinut opiskella palvelutyölinjalla osallistuen opiston toimintaan ja opetukseen. Muita linjoja opistossa

Kansanlähetysopiston palvelutyölinja laajenee

Kansanlähetysopistossa Ryttylässä Riihimäen lähellä on noin kahden viime vuoden aikana voinut opiskella palvelutyölinjalla osallistuen opiston toimintaan ja opetukseen. Muita linjoja opistossa on kuusi: raamattu-, apologia-, nuorisotyö-, kansainvälisyys- ja lähetyslinja sekä maahanmuuttajalinja. Nyt aiotaan laajentaa palvelutyölinjalla opiskelua myös Ryttylän ulkopuolelle eri puolille Suomea. 

Käytännön töitä ja uskossa vahvistumista

 ”Palvelutyölinjan tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiuksia toimia vastuunkantajana erilaisissa käytännön tehtävissä kristillisessä yhteisössä ja oppilaitoksessa”, sanoo palvelutyölinjan linjavastaava Timo Tuikka.

Hän kertoo, että opiskelu linjalla perustuu pääsääntöisesti työssä oppimiseen. Muita tavoitteita ovat yhteisöllisyyden ja tiimityöskentelyn oppiminen sekä kristillisen uskon ja elämän vahvistuminen.

Linjalle hakee eri ikäisiä ihmisiä erilaisista elämäntilanteista, lukion juuri päättäneistä aina eläkeläisiin saakka. Osa haluaa tulla vain esimerkiksi kesäajaksi, osa vuodeksi. Lähetyskeskuksessa asuminen ja työskenteleminen on Tuikan mukaan useimmille varsin hyvä kokemus, ja monet haluavat jatkaa linjalla opiskelua uuden aikajakson, kun edellinen päättyy. Opiskeluajoista sovitaan joustavasti hakijan tilanne huomioiden.

IMG_6163


Timo Tuikka arvioi, että kokemukset linjasta ovat sen alkuvaiheissa olleet pääsääntöisesti myönteisiä. Haasteitakin on silti monenlaisia. Lähetyskeskuksessa pitää kartoittaa opiskelijoille sopivat työtehtävät, niin että ”oikeat henkilöt palvelisivat oikeilla paikoilla”. Opiskelijoilla on omia erityishaasteita, ja he tarvitsevat riittävän työnohjauksen, jotta he oppisivat toimimaan erilaisissa tehtävissä erilaisten ihmisten kanssa. 

 Tuikka on kuullut palautetta linjan hyvästä palvelusta lähetyskeskuksen eri osastoilta, kuten Nuorten Maailman junnutyöstä ja kotimaisen ja ulkomaisen työn osastolta − ei siis pelkästään opiston puolelta. ”Linjavastaavana näen ehkä helpommin erilaiset haasteet ja kehittämiskohteet, joten antaisin sille tyydyttävän arvosanan”, hän sanoo.

 Palvelemaan pääsee myös maakuntiin

Kansanlähetyksen kotimaan työn koordinaattori Anssi Savonen uskoo, että palvelutyölinjalla on valoisa tulevaisuus.

”Kansanlähetyksellä on paljon myös Ryttylän ulkopuolella palvelupaikkoja, joissa Kansanlähetysopiston palvelutyön linjalaiset voisivat olla oppimassa ja opiskelemassa. Toimintaa on 17 kansanlähetyspiirissä kaikissa Suomen maakunnissa. Lisäksi kotimaan toiminnaksi lasketaan myös Kansanlähetyksen työ Ruotsissa.

Kansanlähetyspiireissä on haastavia tehtäviä kaikenlaisille opiskelijoille. Palvelutyölinjalaisia tarvitaan markkinoinnin, median, varainhankinnan ja tapahtumajärjestelyjen tehtävissä. Myös pienryhmien ja tilaisuuksien vetämisestä, toimistotöistä sekä tavoittavasta työstä kiinnostuneille opiskelijoille on tarvetta eri puolilla Suomea”, Savonen luettelee.

Palvelutyölinjalla on suuret mahdollisuudet

Laajemmin koko Suomeen levittäytyessään palvelutyölinjassa yhdistyisivät Kansanlähetysopiston perinteisempien linjojen monet hyvät puolet. Eri puolilla maata tapahtuvassa palvelutyölinjan opiskelussa olisi nuorisotyölinjan aktiivisuutta, kansainvälisyyslinjan tuntemattomaan heittäytymistä, raamattulinjan Raamatun äärellä oloa sekä apologialinjan kysymysten käytäntöön panoa todellisissa kohtaamisissa suomalaisten kanssa.

”Tekisi jopa mieli puhua uudesta linjasta: Kansanlähetysopiston kotimaantyön linjasta. Kotimaantyön linjalle olisi helppo tulla niidenkin, joilla ei elämäntilanteestaan johtuen ole mahdollisuutta muuttaa Ryttylään. Valtaosa kotimaantyön linjan opiskelusta olisi opiskelua omassa maakunnassa Kansanlähetyspiirin osoittamissa tehtävissä. Suosittelen opiskelua tällä linjalla kaikille, joilla on halu oppia uutta hengellisestä työstä ja jotka haluavat olla suuressa mukana kotimaassa!”

tuikka3_timo4_2012pg

Kuvassa palvelutyölinjan linjavastaava Timo Tuikka

Timo Tuikka näkee samoin: ”Anssi tuossa kiteytti hyvin vision. Tuohon suuntaan on hyvä tähdätä. Asian esillä pitäminen ja rekrytointi ovat tässä vaiheessa erityisen tärkeitä, jotta tämä toteutuisi.

Tuikka kehottaa pitämään mielessä palvelutyölinjan mahdollisuudet laajemminkin Kansanlähetysliikkeen kotimaantyön palveluksessa. Hän toivoo, että Suuressa mukana -sivuston lukijat suosittelevat  linjaa myös ystävilleen, joiden elämäntilanteessa sellainen olisi hyvä mahdollisuus saada erilaista työkokemusta ja kokea samalla turvallista kristittyjen yhteyttä sekä kasvaa vastuunkantajana ja itsensä johtamisessa erilaisissa tehtävissä ja työtiimeissä.

Tutustu Palvelutyölinjaan tästä:
PALVELUTYÖLINJA – EVANKELIUMIA PALVELEMASSA

Vajaa kolme vuotta sitten Opetushallituksesta eläkkeelle jäänyt MMT Raija Timonen kokee eläkkeellä olon mielekkääksi. On enemmän aikaa työskennellä Jumalan valtakunnan

Raija Tmonen palvelee tekemällä kirjallisia töitä Kansanlähetykselle. Kuva: Elina Kinnunen

Lähetys on alusta asti ollut läheinen asia Raija Timoselle

Vajaa kolme vuotta sitten Opetushallituksesta eläkkeelle jäänyt MMT Raija Timonen kokee eläkkeellä olon mielekkääksi. On enemmän aikaa työskennellä Jumalan valtakunnan työn hyväksi.

–    Tulin uskoon vuonna -69 Helsingissä opiskellessani. Siihen aikaan opiskelijamaailmassa oli herätystä. Oli luonnollista tulla Kansanlähetyksen toimintaan. Lähetys, jos mikä, on aina ollut lähellä sydäntäni. Sain opetusta, että jokainen on joko lähtijä tai lähettäjä.

Timonen kiinnostui raamatunkäännöstyöstä, mutta elämä meni toisin.

–    Olemme mieheni kanssa tehneet lähetystyötä olemalla useiden lähettien lähettäjinä. Vuonna 2006 lähtijänkipinä alkoi elää ajatuksissa. Naistenpäivillä eräs lähetti kertoi innostavasti, että lähetyskentälle voi lähteä vielä varttuneenakin. Hän oli tavannut tällaisia lähettejä omalla työalueellaan. Jumala tarkoitti, että mä kuulen tuon.

Vapaaehtoistöihin

Timonen ilmoitti työpaikallaan haluavansa käyttää vuorotteluvapaata. Jumala johdatti ja asia lähti etenemään.

–    Lähdin Kansanlähetyksen kautta Keski-Aasiaan puoleksi vuodeksi. Suunnittelin ja toteutin paikallisille ihmisille kursseja, joilla opiskeltiin opetustaitoja. Se oli hyvä ja mielenkiintoinen kokemus, relevantti työhöni nähden.

Etiopiassa Seija Timonen kuuli ja näki kuinka paikallisten elämä on muuttunut lähetystyön avulla. Kuva: Jukka Kallioinen

Etiopiassa Raija Timonen kuuli ja näki kuinka paikallisten elämä on muuttunut lähetystyön avulla. Kuva: Jukka Kallioinen

Eläkkeelle jäätyään Timonen on ollut kolme muutaman kuukauden jaksoa vapaaehtoistyössä Etiopiassa.

–    Olin Mekane Yesus kirkon seminaarissa Kansanlähetyksen lähetin Tuula Siljasen apuna laatimassa uutta opetussuunnitelmaa ja kehittämässä laatujärjestelmää. Kaikki kehitys edellyttää mielestäni koulutusta. Jos ei osaa lukea ja kirjoittaa ei pysty hankkimaan tietoa, jonka avulla kehittää itseään ja elinympäristöään. On turhaa saarnata ihmiselle, joka on nälkäinen, sairas tai koditon. Siksi lähetystyössä on oltava valmis tarvittaessa auttamaan myös elämän perustarpeiden tyydyttämisessä. Se voi olla vaikkapa puhtaan veden hankkimista. Erään toisen lähetysjärjestön kehitysyhteistyöprojektin loppuarvioinnissa oli koskettavaa nähdä muutos, jonka projektissa annettu aineellinen ja henkinen apu oli saanut aikaan naisten ja koko perheiden elämässä. Naiset ihmettelivät, miksi kristityt auttavat heitä. Palkitsevaa oli kuulla aidosti kiitollisuudella annettu palaute, että työ on ollut arvokasta ja auttanut heitä ratkaisevalla tavalla.

Palvellen palvelutyölinjalla

Timonen on ollut Kansanlähetyksessä luottamustehtävissä liittohallituksessa ja aiemmin kansanlähetyspiirinhallituksessa. Nyt Timonen on Kansanlähetysopiston palvelutyölinjalla.

–    Opiskelu on joustavaa ja ohjelma räätälöidään kullekin sopivaksi. Olen saanut mielekkäitä työtehtäviä, joiden lisäksi olen voinut, valita Kansanlähetysopiston periodeja ja tapahtumia kiinnostuksen mukaan. Olen voinut työskennellä välillä etänä, mikä on mukavaa koska asun Jyväskylässä. Näin olen voinut jakaa aikaani paremmin lapsenlasten ja kodinkin kesken. Etätyö on ollut mahdollista kun olen tehnyt kirjallisia töitä, mm. Kansanlähetyspäiville lähetysnäyttelyyn tulevan työalainfon kokoamista ja Kansanlähetyksen vuosiraportin tekstin kokoamista ja muokkaamista. Kirjallinen työ on tuttua työelämästä, mutta nyt itse lähetyskentällä olleena, on helpompi työstää lähetyksen tekstejä, kun ymmärtää paremmin taustoja. Olen myös Raamattulomalla vastaanotossa, mikä on tuttua jo aiemmasta talkootyöstä Ryttylässä.

Antamista ja saamista

Palvelutyölinjan opintoihin kuuluu myös periodeja ja tapahtumia. Kuva: Tode Jurvanen

Palvelutyölinjan opintoihin kuuluu myös periodeja ja tapahtumia. Kuva: Tode Jurvanen

Timonen iloitsee, että palvelutyöstä hyötyvät molemmat osapuolet.

–    Saa käyttää lahjojaan evankeliumin eteenpäin viemisessä ja oppia uutta itsekin. Saa hyvän mielen ja työskennellä kivassa ilmapiirissä kivojen ihmisten kanssa. Erilaiselle osaamiselle on käyttöä ja toivonkin, että useammat innostuisivat tulemaan.

Kiitollisin mielin

–    Mun kohdalla Jumala johdatti näin, ei tullut raamatunkääntäjää. Olen kiitollinen siitä, että on ollut mahdollisuus kuitenkin osallistua lähetystyöhön monilla eri tavoilla. En sulje sitäkään pois, että lähtisin vielä jonnekin kauemmas auttamaan, jos avautuu uusia mahdollisuuksia.

Teksti: Elina Kinnunen

Sain yllättäen kutsun osallistua Aunukseen suuntautuvalle matkalle. Olin joskus esittänyt toiveen osallistua – sydämeni oli sykähtänyt kuullessani siellä tehtävästä työstä.

Alavoisenjoki virtaa hitaasti läpi Aunuksen tasangon laskeutuakseen Laatokkaan. Kuva: Cecilia Kurkinen

Aunusmatkalaisen mietteitä

Sain yllättäen kutsun osallistua Aunukseen suuntautuvalle matkalle. Olin joskus esittänyt toiveen osallistua – sydämeni oli sykähtänyt kuullessani siellä tehtävästä työstä. Olin käynyt Vienan Karjalassa vuonna 1995 ja siitä matkasta jäi mukavat muistot.   Elämäntilanteeni on kuitenkin ollut sellainen, että osallistuminen ei ole ollut mahdollista.

Auto oli pakattu Kuopiossa 6.11. aamulla viidellä matkalaisella, matkatavaroilla sekä tuliaisilla. Joensuussa pysähdyimme ruokaostoksille; veimme tarvitsemamme ruokatarvikkeet majapaikkaamme. Keli oli hyvä, kuiva ja pientä pakkasta. Värtsilässä ylitimme rajan onnistuneesti. Karjalassa matkamme kulki ensin Laatokan pohjoispuolta Pitkärantaan ja sieltä edelleen Salmin kautta Aunukseen.

Matkalla sain kuulla Suomen historiaa sekä Aunuksessa vuosien varrella tehdystä työstä matkanjohtajaltamme, joka oli käynyt Aunuksessa jo 20 vuoden ajan. Aunus on Karjalan sydäntä. Karjalaisia on vielä enemmistö. Aunuksen luterilainen seurakunta on perustettu vuonna 1992 ja kirkko valmistui suomalaisten avustuksella vuonna 1999. Seurakunnassa tehdään aktiivisesti nuoriso- ja lapsityötä. Vapaaehtoisia on paljon. Meidän matkamme tarkoitus oli vierailla kodeissa pitämässä seuroja, kylissä, jotka ovat syrjässä kaupungista ja joista nuoret ovat muuttaneet pois.

Perillä Aunuksessa olimme klo 20 paikallista aikaa. Emäntämme valmisti meille riittoisan iltapalan tuomistamme tarvikkeista sillä aikaa kun itse asetuimme taloksi yläkertaan. Karjalaiset ovat hyvin välittömiä ja iloisia ihmisiä. Puheliaita. Vanhemmat ihmiset osaavat suomea.

Perjantaina 7.11. oli herätys jo ennen seitsemää aamulla. Aamupalan jälkeen haimme tulkkimme sekä kävimme leipä- ja ruokatarvikeostoksilla ja kirkolla hakemassa virsikirjat. Yöllä oli satanut lunta ja tie oli koskematon, joten matkalla kylille oli ajettava tarkasti varoen liukkaita polanteita. Pidimme seurat Tihverin, Niiniselän ja Huskalan kylissä. Ensikertalaisena sain puheenvuoron kaikissa paikoissa.

Tulkin kanssa puhuessa oli pidettävä tasaisesti taukoja ja huolehdittava, ettei ajatus katkea. Kuulijakunta oli pieni, 2 – 6 henkeä. He olivat iäkästä, mutta uskollista seurakuntaväkeä ja huomasin, että tuloamme arvostettiin ja odotettiin. Seurat pidettyämme saimme nauttia talojen vieraanvaraisuudesta juoden teetä ja mehua ja syöden paikallisia herkkuja kuten kaalikeittoa, piirakoita, konvehteja ja haukea. Kaikille seuravieraille annoimme leivät ja lisäksi taloihin pienet ruoka-avustuspaketit ja mukanamme Suomesta tuomiamme tuliaisia.

Aunus_Cecilia_Kurkinen (1)   Aunus_Cecilia_Kurkinen (2)

Mukava yksityiskohta päivässä oli veden otto Tihverin kylässä olevasta lähteestä. Kuten meilläkin, niin Aunuksessakin, kaupungin vesi ei ole niin hyvää kuin maalla ja sitä kannattaa kuljettaa pitempääkin.

Paluumatkalla veimme vielä lakanoita paikalliseen sairaalaan ja vietyämme tulkkimme Lidan kotiin lepäämään kyläilimme toisen tulkin, Iidan luona, päivällisellä. Kotona majapaikassa meitä odotti iltapala. Tiivis päivä huipentui hyviin keskusteluihin koko porukan kesken omassa huoneessamme.

Lauantaina 8.11. pidimme vielä seurat Koverin kylällä entisessä koulussa, jossa vielä toimi päiväkoti. Tällä kylällä oli vielä 10 vuotta sitten ollut seuroissa toistasataa aikuista ja saman verran lapsia, mutta nyt heitä oli viisi. Lounaan jälkeen hyvästelimme rakkaan emäntämme ja suuntasimme kotia kohti merkittävästi hankalammassa säässä; lunta tuiskutti ja tie oli auraamaton. Saavuimme kuitenkin onnellisesti perille Kuopioon illalla kello 22 aikaan.

Aunus_Cecilia_Kurkinen (4)   Aunus_Cecilia_Kurkinen (5)

Olen kiitollinen siitä, että pääsin mukaan matkalle ja toivon, että saan vielä joskus muulloinkin lähteä. Teimme itse asiassa jo suunnitelmia keväälle.

Minulle konkretisoitui se, että arvokasta sanomaa, evankeliumia, kannattaa viedä kauaskin vaivoja säästämättä. Pienenä ihmisenä saa olla osa suurta kokonaisuutta – yhtenä todistajana lukemattomien todistajien ketjussa.

Jesaja 52:7
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on nyt kuningas!”.

Cecilia Kurkinen
Kirjoittaja on Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetyksen piirihallituksen puheenjohtaja.  Hän toimii myös piirin juniorityöstä vastaavana vapaaehtoisena.