Avainsana-arkisto: Tohmola

Hanukka on juhla, jota juutalaiset viettävät marras–tammikuussa, vuodesta riippuen. Se on valon ja ilon juhla ja kestää kahdeksan päivää. Juhlan

Hanukka on edelleen Israelissa suosittu juhla. Sana hanukka tarkoittaa pyhittämistä ja vihkimistä. Kuva Heidi Tohmola.

Hanukka-juhla kertoo hyvän ja pahan taistelusta

Hanukka on juhla, jota juutalaiset viettävät marras–tammikuussa, vuodesta riippuen. Se on valon ja ilon juhla ja kestää kahdeksan päivää. Juhlan juuret ovat noin vuodessa 165 eKr., jolloin Jerusalemin häväisty temppeli puhdistettiin ja vihittiin uudelleen käyttöön. Se muistuttaakin meitä edelleen jatkuvasta hyvän ja pahan taistelusta, joka usein alkaa huomaamatta. Sana hanukka tarkoittaa siis pyhittämistä ja vihkimistä.

Hanukkaa ei mainita lainkaan 3. Mooseksen kirjan luvussa 23 lueteltujen juhlien joukossa. Se on kuitenkin edelleen Israelissa suosittu juhla, etenkin lasten keskuudessa.  Uudessa testamentissa juhla on ohimennen mainittu: ”Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi” (Joh. 10: 22).

Juutalaisten temppeli ja sen alttari kalusteineen oli häpäisty, kun maan valloittajat alkoivat uhrata siellä epäjumalille.

Antiokus IV halusi aikoinaan tuhota Aleksanteri Suuren valloittamien kansojen oman uskonnon ja vaati, että kaikkien piti omaksua kreikkalainen elämäntapa. Juutalaisetkin olivat sorrettuina antautuneet pikkuhiljaa uudelle filosofialle, ehkä aluksi aivan huomaamatta. Pahan vallan kasvaessa täyteen mittaansa he kuitenkin lopulta ryhtyivät kapinaan. Pieni mutta rohkea juutalainen makkabilaisarmeija sai pyhäkön takaisin, ja rakas temppeli vihittiin uudelleen käyttöön Jumalan kunniaksi.

Edelleen hanukka-juhlan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään tuli hanukka-kynttelikköön yksi kynttilä kerrallaan. Kuva Heidi Tohmola.

Perimätiedon mukaan tuon uudelleenvihkimisen aikana tapahtui öljyihme. Puhdistetun temppelin alttarin kynttelikköön piti saada liekki, mutta öljyä oli kriistilanteen takia hyvin vähän, vain pieni tilkka. Kansan rukoillessa apua koettiin pieni ihme: öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi.

Edelleen hanukka-juhlan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään tuli hanukka-kynttelikköön yksi kynttilä kerrallaan. Juutalaiskotien juhlaperinteisiin kuuluvat kynttelikkövalojen lisäksi pienet lahjat ja yhteisleikit sekä öljyssä paistettujen juhlaruokien syöminen.

Vaikka moni ajattelee tuon öljyihmeen olevan vain legenda, juhlan historialla on edelleen sanottavaa. Monenlaisten ”temppelien” pyhittäminen on taas ajankohtaista. Hyvän ja pahan taistelu ei rajoitu vain kaukaisille sota-alueille, vaan se vaikuttaa ja näkyy kaikkialla, niin yhteiskunnassamme kuin meissä itsessämmekin. Vieraaseen ajatteluperinteeseen ja oppialaan tottuu nimittäin huomaamatta.

Tänä syksynä kirjakaupoissamme oli tarjolla lapsille muun muassa Noidan käsikirja . Se oli marraskuussa kymmenen myydyimmän kirjan joukossa. Siinä kuvataan erilaisia demoneja ja henkivaltoja, muttei suinkaan Raamatun valossa. Lasten osastolla on joululahjaksi tarjolla Jeesuksen, hyvän paimenen, sijasta esimerkiksi yksisarvisen elämänfilosofiaa , voodoo-nukkeja ja erilaisia tarinallisia loitsukirjoja ja -oppaita.

Kirjakaupoista saakin etsimällä hakea kristillisiä julkaisuja tai edes Raamattuja. Hengellinen hyllykkö kutistuu joka vuosi. Aikuisillekin  on tarjolla hyllymetreittäin toisenlaista elämänfilosofiaa, kuten  tarot-kortteja, joogaoppaita, meditaatiokirjoja, käsikirjoja ennustamiseen ja niin edelleen. Kristilliset joulukortitkin ovat jääneet tonttujen ja eläinten jalkoihin.

Kristillisen kulttuuriperinteen alttarilla palaa vieras tuli. Salonkikelpoiset epäjumalat ovat livahtaneet koteihin huomaamatta – samalla tavalla kuin hellenismi muinoin juutalaiseen kulttuuriin. Ensimmäisiä aluevaltauksia ei edes tajuta, niitä pidetään usein harmittomina, jopa hauskoina. Pikkuhiljaa voi tajuta, että valta vaihtuu eikä Raamatun sanan liekki saa enää loistaa niin vapaasti kuin ennen.

Suomessakin riittää siis paljon puhdistettavaa ja uudelleen arvioitavaa. Se voi alkaa jo omista ajatuksistamme; olemmehan Paavalinkin mukaan Jumalan temppeli. Muodikkaiden kotiin askarreltavien tonttuovien tilalla voisivatkin kodeissamme avautua enemmän Raamatun lupaukset, joista löytyy todellinen ilo.

Makkabilaisten muinainen taisteluinto puolustaa uskoaan voi saada aikaan pahennusta tai pilkkaakin. Mutta se on hieno esimerkki siitä, kuinka hyvien asioiden esilläpito palauttaa valoa pimeyteen.

Ei totuta pimeyden tarjontaan vaan sytytellään valoja!

Valoisaa joulunaikaa!

Heidi Tohmola

Lahjoittamalla tämän artikkelin kohdalla voit antaa juutalaisille sen, mitä he ovat jo kauan odottaneet. Voit antaa heille kaikkein tärkeimmän lahjan! Lahjoittamalla nyt mahdollistat sen, että moni juutalainen kuulee ja saa vastaanottaa evankeliumin sanoman.

Juutalaiset ovat Jumalan omaisuuskansa, mutta monet heistä eivät vielä tunne Jeesusta Messiaana. Tule mukaan työhön, jossa viedään evankeliumia juutalaisille.

Jumalan siunausta elämääsi!

”Uskalla laittaa itsetietoinen ja kaavoihin kangistunut aikuinen minäsi hetkeksi sivuun”, rohkaisee Liora Ziet. Yhdysvalloista kotoisin oleva juutalainen tanssinopettaja on jo

Yhdysvalloista kotoisin oleva juutalainen tanssinopettaja Liora Ziet on jo kolmattakymmentä vuotta opettanut ja kannustanut kansaa liikkeen kautta vapautumiseen.

Juutalaisia ilon askeleita

”Uskalla laittaa itsetietoinen ja kaavoihin kangistunut aikuinen minäsi hetkeksi sivuun”, rohkaisee Liora Ziet. Yhdysvalloista kotoisin oleva juutalainen tanssinopettaja on jo kolmattakymmentä vuotta opettanut ja kannustanut kansaa liikkeen kautta vapautumiseen. Elokuussa 2018 hän järjesti Mantle of Joy (Ilon mantteli) -työnsä nimissä  naistenillan yhdessä Caspari-keskuksen kanssa. Kun luentosali täyttyi ilon askeleista ja sanoista, sai Jesajan kirjan kohta ”Ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan” (65:18) uutta konkretiaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Liora Ziet opetti naistenpäivässä siitä, miten Jumala voi eheyttää ja vapauttaa Sanansa kautta taiteen keinoin. Julisteen graafinen toteutus: Heidi Tohmola

Liora Ziet muutti Israeliin muutama vuosi sitten. Hänet tunnetaan monessa israelilaisessa seurakunnassa, mutta nyt hän otti uusia askeleita myös Caspari-keskuksessa. Keskus on tunnettu lähinnä akateemisesta ja muusta hengellisestä koulutuksesta maan seurakuntaelämän tukemiseksi. Elokuussa 2018 pidetyssä naisten Moving Forward (Liikkeellä eteenpäin) -konferenssissa  otettiin askeleita uuteen suuntaan myös hengellisen kasvun suhteen. Zietillä onkin paljon annettavaa eri taustoista tuleville uskoville – myös meille Lähi-idän ihmisiä jäyhemmille pohjoismaalaisille.

Muutama vuosi sitten Liora Ziet tapasi paikallisen rukoustalon toiminnassa paljon suomalaisia. Ennen hänen  israelilaista rukousvartiotaan kokoontui huomattavasti muodollisempi joukko esirukoilijoita – nimittäin suomalaisten oma rukousryhmä Suomen puolesta. Tuohon Suomi-iltaan kokoontui aina sekä luterilaisia että vapaiden suuntien edustajia. Olipa muutaman kerran mukana myös suomalaissyntyisiä nunnia.

Suomalaiset tunnetaan vakavamielisyydestään myös Israelissa. Caspari-keskuksen toimiston seinällä oli vuosia hauska piirros. Siinä esiteltiin karikatyyri-ilmein kaikki ihmisille ominaiset tunteet. Suomalaista symboloiville hahmoille oli piirretty joka tunteen kohdalle sama ilme. Varsinkin  kuva, jossa ilmeenä oli Raikuva riemu herätti myötätuntoista hilpeyttä vakavalla naamallaan. Suomalaisista seurakuntien kokouksista on joskus ilo hukassa, ikään kuin ilon ilmaiseminen söisi hengellistä uskottavuutta.

Moni noista rukousiltojen esirukoiljoista rohkeni kuitenkin jäädä Liora Zietin liikkeen ja ylistyksen siivittämille tunneille. Siellä opittiin taiteellisen ilmaisun avulla, miten Jumala voi eheyttää ja vapauttaa Sanansa kautta. Ilo löytyy läheisestä suhteesta rakastavaan Isään, Jumalaan. Moni meistä suorittamiseen sortuneista suomalaisista tarvitsisi sitä kokemusta, jotta hengelliset lukot alkaisivat aueta. Liora Ziet osaa rohkaista ihmisiä löytämään oman sisäisen lapsensa. Hän sai jäyhät luterilaisetkin vapautumaan.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

”Kun sain kutsun Jumalalta tähän työhön, koin saavani ikäänkuin avaimen käteeni. Tuo avain oli annettu avamaan uskovien ’lukkoja’, vapauttaman Jumalan omia kaikesta turhasta ja raskaasta:  ihmispelosta ja niistä vääristä sanoista, joita olemme usein ottaneet omille harteillemme. Jumala ei halua, että olisimme kahlehdittuja ihmispelkoon”, Liora Ziet summaa.

Hän on vakuuttunut, että on aika liikkua eteenpäin, ottaa askeleita uuteen, kuten tuo Caspari-keskuksen naistenilta teemaa nimesi.

Liora Ziet iloitsee siitä, että naisten lisäksi myös aviopareja ja miehiä osallistuu hänen tilaisuuksiinsa. Hän kertoo, että monet ovat uskaltaneet ottaa rohkeita askeleita ennakkoluulottomasti ja saaneet näin hengelliseen elämäänsä lapsen aseman iloa.
”Kuningas Daavidkin ylisti ja ihan tanssi Jumalan kunniaksi. Ja hän oli todellinen Jumalan mies”, Ziet huomauttaa.

Hän jatkaa muistuttaen Jeremiasta, joka Raamatussa huudahtaa, että koko hänen olemuksensa ja kaikki mitä hänessä on, ylistää Jumalaa. ”Kaikki mitä meissä on tarkoittaa yksinkertaisesti kaikkea mitä meissä on. Liikekin voi ylistää Jumalaa”, naurahtaa itsekin iloinen ja vapaa Ziet.

Caspari-keskuksen naistenilta oli menestys ja sille toivotaan jatkoa. Liora Ziet haluaa tavoittaa uusia ihmisiä ja toivoo pian saavansa omaan työnäkyynsä soveltuvat tilat Jerusalemista. Sitä ennen hän ottaa uusia askeleita vanhoissa, tutuissa saleissa, joissa saavat puhaltaa uudet tuulet.

Heidi Tohmola

Raamatunkäännöstyö liittyy Israeliin kuin mantelipuun juuret maahan. Elävillä juurillaan puu kasvattaa kukintoja vaikka lumimyrskyssä, ja käännöstyö tuottaa parhaan käännöksen kansalle,

Mantelipuun kukka on Raamatun luotettavuuden ja merkityksen vertauskuva. Kuva: Heidi Tohmola

Mantelipuun oksat puhuvat

Raamatunkäännöstyö liittyy Israeliin kuin mantelipuun juuret maahan. Elävillä juurillaan puu kasvattaa kukintoja vaikka lumimyrskyssä, ja käännöstyö tuottaa parhaan käännöksen kansalle, jos Israel on kääntäjälle tuttu.

Vanhan testamentin alkukieli on pääosin heprea. Tällä hetkellä koko Raamattu on käännetty noin 674 kielelle, mutta osalle näistä kielistä se on käännetty jostain muusta kielestä kuin heprean alkukielestä, eli nämä Raamatut ovat käännöksen käännöksiä. Raamatun heprealaisten juurien opiskelu onkin monille kääntäjille suurena apuna, kun he haluavat parhaan mahdollisen käännöksen äidinkielelleen. Jerusalem on raamatunkääntäjän unelmalomakohde.

Moni kevättalvella Israelissa vieraileva matkailija ihmettelee Jerusalemin mantelipuita. Joskus kaupungissa on jopa lunta kukinnan aikaan. Miten puu voi kukkia keskellä vuoden kylmintä aikaa? Lumihankea vasten kukkiva puu näyttää järjenvastaiselta, kun Suomessa olemme tottuneet kukkiviin puihin lähinnä vehreän kesän kynnyksellä.

Mantelipuu on ollut Israelissa yksi lempikuvauskohteistani. Mantelipuun kukkien kuvia olenkin käyttänyt paljon graafisessa työssä. Puita enemmän ihmettelin kuitenkin vuosia sitten erästä Jeremian kirjan kohtaa. Se kertoo juuri mantelipuusta ja Jumalan valvomisesta sanansa suhteen:

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Mitä sinä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Minä näen mantelipuun oksan.” Herra sanoi minulle: ”Sinä olet nähnyt oikein; sillä minä valvon sanaani toteuttaakseni sen.” (Jer. 1:11–12)

Pohdin, mitä ihmeen tekemistä puun kukalla on sanan ja valvomisen kanssa. Onko tämä Vanhan testamentin mystistä runoutta, jolla ei tarvitse olla merkitystä omaan arkeen? Vai onko heprean alkukielellä jotain opetettavaa meillekin?

Kun eräs Jerusalemissa matkaileva raamatunkääntäjä avasi asiaa heprean kautta, asia selkeni uudella tavalla. Tuo sana ’mantelipuu’ on nimittäin hepreaksi šaked ja muistuttaa sanaa šoked, ’valvoa’. Sanojen samankaltaisuuden kautta Jumala avasi Jeremialle, omalle profeetalleen, Raamatun luotettavuutta ja merkitystä. Joskus emme näe asioiden vertauskuvallisuutta ja sanomaa ennen kuin asia väännetään rautalangasta – tai mantelipuun oksasta.

Vaikka emme tiedä, mihin vuodenaikaan Jeremia mantelipuuta tarkkaili, olisi jotenkin uskottavaa, että sitä eritysesti katseltaisiin juuri silloin, kun se erottuu täysin muusta ympäristöstä. Eihän sitä muulloin aina edes erota mantelipuuksi.

Silloin kun mikään muu ei elä, Jumalan sana elää. Sen toteutumista valvotaan maailman korkeimmalla auktoriteetilla. Koko mantelipuu oksineen ja kukkineenkin symboloi Jumalan lupauksien varmaa toteutumista. Ei tule niin kylmää maailman-aikaa tai poliittista myrskyä, joka mitätöisi Jumalan sanan ja lupaukset meillekin. Eikä ole sellaista kieltä, jonka raamatunkäännös eläisi ilman heprean kielen juuria.

Koko Raamatun maa on täynnä sisältöä, jota raamatunkäännöstyö tarvitsee työnsä tueksi. Israel on kuin luokkahuone, jossa on omat opintoviikkonsa raamatunkääntä-jille – mutta myös meille muille. Kun olen tehnyt lapsityömateriaalia, olen saanut paljon virikettä heprean kielestä.

Lapset eivät työskentele raamatunkääntäjinä, mutta heistä voi tulla sellaisia tulevaisuudessa. Työ on kesken. Maailmassa on edelleen enemmän niitä kieliä, joilla ei ole omakielistä Raamattua, kuin niitä joilla on.

Kun lapsille kerrotaan uskomme heprealaisista juurista ja Israelin historiasta ja raamatunaikaisesta kulttuurista, sen varmemmin Jumalan sanan merkitys säilyy tuleville sukupolville alkuperäisenä ja arvovaltaisena elämän ohjeena.

Heidi Tohmola
kirjoittaja on taittanut ja toimittanut Jerusalemissa toimivan Caspari-keskuksen lapsityömateriaalia. Hän kääntää parhaillaan tätä materiaalia suomeksi.

Kansanlähetys kokoaa parhaillaan varoja raamatunkäännöstyölle.
Tutustu ja tule mukaan työhön tästä.