Avainsana-arkisto: teologinen seminaari

1960-luvun alkupuolella ruotsalainen, amerikkalainen ja saksalainen lähetysjärjestö perustivat Addis Abebaan Mekane Yesus -kirkon pappisseminaarin.  Vuonna1959 perustetussa kirkossa ei ollut vielä

Elokuussa 2016 Mekane Yesus –kirkon johtokunta kutsui Bruk Ayelen rehtorin virkaan.

Etiopian Mekane Yesus -seminaarin rehtori: Älkää unohtako meitä

1960-luvun alkupuolella ruotsalainen, amerikkalainen ja saksalainen lähetysjärjestö perustivat Addis Abebaan Mekane Yesus -kirkon pappisseminaarin.  Vuonna1959 perustetussa kirkossa ei ollut vielä paljon seurakuntalaisia, joten pappienkaan tarve ei ollut kovin suuri. Heille haluttiin kuitenkin antaa korkeatasoinen koulutus, ja seminaari teologian laitoksena vastasi tähän tarpeeseen.

1990-luvulla seminaariin liitettiin uusi hallintojohtajakoulutus. Tämä linja perustettiin auttamaan seurakuntia kirjanpidossa, johtamisessa ja muissa arkipäivän rutiineissa.

Suurin tarve

Mekane Yesus -kirkko on kasvanut noista ajoista maailman suurimmaksi luterilaiseksi kirkoksi, ja se kasvaa edelleen. Muutaman vuoden päästä kirkon jäsenmäärä on arvioiden mukaan yli kymmenen miljoonaa. Kirkkokunnassa on vähän yli 8 000 seurakuntaa ja yli 5 000 saarnapaikkaa, jotka pian muodostuvat seurakunniksi. Kaikkiin näihin paikkoihin pitäisi saada koulutetut, osaavat papit.

Mekane Yesus -seminaarin uusi rehtori,  tohtori Bruk Ayele toteaa, että suuri kysymys on, pystyvätkö seminaarit kouluttamaan riittävästi pappeja kasvavan kirkon tarpeisiin.
– Etäopiskeluna on muutamassa vuodessa koulutettu tuhansia pappeja, mikä on enemmän kuin seminaarista on valmistunut koko sen 55-vuotisen historian aikana, Bruk Ayele kertoo.

Etäkoulutuksen saaneiden pappien taso ei rehtorin mielestä kuitenkaan vastaa sitä, mitä pappien pitäisi osata ja tietää.
– Se on niin kuin ostaisi ammatin tai arvonimen. Ne, joilla on varaa maksaa, saavat todistuksen, mutta mitä he osaavat? Tiedon taso saattaa jäädä todella alhaiseksi.

Kaksi suurta huolenaihetta                    

Rehtorilla on paljon vastuuta ja monia ratkaisemattomia kysymyksiä. Yksi suurimmista on huoli seminaarin tiloista, jotka ovat päässeet huonoon kuntoon. Varsinkin asuntolan saniteettitilat tarvitsisivat pikaista korjausta.

– Asuntola suunniteltiin 250 oppilaalle. Nykyisin sinne on majoitettu jopa 800 opiskelijaa. Tämä ei ole maan koululainsäädännön mukaista, opiskelijat asuvat liian ahtaasti. Vessoja on vain muutama ja niistäkin suurin osa on rikki.

Myös luokkatiloja on aivan liian vähän.
– On syntynyt riitoja, kun kaksi opettajaa on samanaikaisesti pyrkinyt samaan luokkaan. Kappeli on otettu myös luokkatilaksi, ja eräänä päivänä näin ryhmää opetettavan katoksen alla ulkona.

Toinen huoli on koulutuksen taso. Käytettävissä olleella rahalla ei ole saatu parhaita mahdollisia opettajia. Etiopiassa koko väestön koulutustaso on nousussa ja yliopistoissa on miljoonia opiskelijoita.
– Monet seurakuntalaiset ovat jo korkeasti koulutettuja, mutta entä pastorit? Pystyvätkö he vastaamaan seurakuntalaisten haasteeseen?  Mekane Yesus -seminaarin päähaaste onkin panostaa erityisesti teologien koulutukseen.

Ulkomailta tuleva avustus on Bruk Ayelen mukaan pienentynyt lähes vuosittain.
– Järjestöt rahoittavat toimintaa ja samalla määräilevät, miten rahat on käytettävä. Edellytetään vain naisjohtajakoulutusta taikka vain miespappien koulutusta ja niin edelleen. Entä jos ei löydykään sitä määrää niitä koulutettavia naisia tai miehiä, mitä niille rahoille sitten tehdään? Kun rahoittaja sanoo, että tämä tietty määrä tietynlaisia opiskelijoita täytyy ottaa, niin tästä koituu tilanne, että sellaisia opiskelijoita, jotka eivät missään tapauksessa läpäise pääsykoetta, otetaan silti opiskelemaan. Tämä laskee pappien ja teologien tiedon tasoa.

”Rakkaat suomalaiset, älkää unohtako meitä. Me tarvitsemme toisiamme; työ on edelleen yhteistä, joten jatketaan sitä”, sanoo rehtori Bruke Ayele.

Pitkä tie papiksi

Viime vuonna rehtorin tehtävään kutsuttu tohtori Bruk Ayele on itsekin opiskellut papiksi Mekane Yesus -seminaarissa.  Hän on ehtinyt elämänsä aikana kokea maansa poliittiset ja humanitääriset katastrofit. Tämä nuorekas viisikymppinen syntyi Duramessa 14-lapsiseen perheeseen.

– Isä oli opettaja. Aloitin koulun nuorena, ehkä nelivuotiaana, ja oppiminen oli minulle helppoa. Parina vuonna opettajat   suosittelivat minulle siirtymistä seuraavalle, ylemmälle luokalle.

Ylioppilaskirjoituksista Bruk Ayele sai hyvät pisteet ja pääsi Addis Abeban yliopistoon opiskelemaan. Neljän opiskeluvuoden jälkeen hän valmistui kirjastonhoitajaksi ja tiedottajaksi. Hänelle ei kuitenkaan ollut osoittaa työtä juuri tuolta alalta. Niinpä hallitus lähetti hänet opettajaksi Wollon maakuntaan, Alamatan ja Koremin kaupunkeihin. Opetusaineina olivat maantieto ja historia. Tuo vaihe kesti neljä vuotta.

Pohjois-Wollon maakunta oli tuolloin 1980-luvun puolivälissä pahiten kuivuudesta kärsivä alue koko Etiopiassa. Alueella oli suuria avustusleirejä. Myös poliittinen toiminta oli aktiivista ja hallitus oli lähettänyt sinne paljon sotilaita.
– Sain omalla toiminnallani perustettua pienen seurakunnan, kotikirkon. Tuollainen toiminta oli kommunistisen hallituksen mielestä laitonta.

Pistooli ohimolla

Eräänä päivänä Bruk Ayele kutsuttiin paikallishallinnon päämajaan. Hänet ohjattiin huoneeseen, jossa oli sotilaita ja puolueen herroja. He kuulustelivat häntä ja kielsivät saarnaamasta evankeliumia.

– Paikallinen poliittinen johtaja otti pistoolin esille ja osoitti sillä ohimooni ja sanoi: ”Sinun Jumalallasi ei ole täällä valtaa, minulla on täällä valta. Voin tappaa sinut nyt tähän paikkaan”. Rukoilin hiljaa mielessäni, ja sain  Herralta sanat:  ”Jos tapat minut nyt, en kuitenkaan kuole, muutun vain toiseen olotilaan ja olen Herrani luona taivaassa juuri sillä hetkellä.”  Tähän tuo johtaja vastasi: ”Luuletko niin helpolla sinne pääseväsi? Minä en sinua sinne päästä.” Niin minut vapautettiin.

Kun Mengistu Haile Mariamin sotilashallitus luhistui 1991, Bruk määrättiin kotiseudulleen Durameen englannin opettajaksi.
– Tulin opiskelemaan papiksi Mekane Yesus -seminaariin vuonna 1996. Valmistumisen jälkeen avautui välittömästi mahdollisuus jatkaa ylempään Ethiopian Graduate School of Theology -oppilaitokseen.

Bruk Ayele valmistui maisteriksi ja työskenteli opettajana vuoteen 2010 asti. Sen jälkeen jatkuivat vielä teologian opinnot Etelä-Afrikassa, kunnes elokuussa 2016 Mekane Yesus -kirkon johtokunta kutsui hänet rehtorin virkaan.

 

Mekane Yesus -seminaarin kappeli Kuvannut Pirkko Tuppurainen.

Kyllä ihmiset aikanaan huomaavat

Mekane Yesus -kirkon eräät seurakunnat ovat aloittaneet raamattupiiritoiminnan, jotta seurakuntalaisia voitaisiin opettaa raittiiseen kristillisyyteen.  Etiopiassa on Bruk Ayelen mukaan lähes 20 sateliittikanavaa, joissa eri kirkkokunnat ja seurakunnat lähettävät ohjelmaa. Lähes kaikissa ohjelmissa kerrotaan ihmeparanemisista ja ihmeistä yleensä.

– Nämä parantumisuutiset ovat monelle enemminkin vain viihdeohjelmia, eikä niissä ole syvällistä opetusta. Nyt on vain niiden aika. Me emme voita mitään, jos aloitamme kampanjan niitä vastaan. Kyllä ihmiset aikanaan huomaavat, mikä on oikein ja mikä väärin. Tiedän vain sen, että monet niistä ”paranemisista” eivät ole aitoja. Tämä kaikki palauttaa meidät takaisin vahvojen, hyvien pastoreiden tarpeeseen. Baptistinen Kale Hiwot -kirkko on jo perustanut joka kaupunkiin raamattukoulun seurakuntalaisille, vastavetona tälle TV- ilmiölle. Kun seurakuntalaiset saavat oikeaa opetusta, he eivät lähde joka tuulen ja puhurin mukaan.

– Tiedän myös, että osa seurakuntalaisista, jotka menivät näihin uusiin ihmekirkkoihin, ovat jo palanneet takaisin. En näe sitä niinkään vaarallisena uhkana, ennemminkin suurena haasteena. Meidän on opetettava enemmän Raamattua.

Älkää unohtako meitä

Rehtori Bruk Ayele haluaa vielä kiittää suomalaisia kaikesta tuesta ja avusta.

– Mekane Yesus -kirkko on teidän kaikkien kristittyjen vuosikausien työn tulos täällä Etiopiassa. Jotkut puhuvat ”meidän” kirkosta tai ”meidän” työstä. Tällainen puhe pitäisi lopettaa. Puhutaan yhteisestä työstä ja yhteistyöstä sielujen voittamiseksi.

– Rakkaat suomalaiset, älkää unohtako meitä. Joskus saatetaan helposti sanoa, että Mekana Yesus -kirkko on niin vahva, että se ei enää tarvitse apua. Tämä ei ole totta. Me tarvitsemme toisiamme; työ on edelleen yhteistä, joten jatketaan sitä.

– Kaipaamme Raamatun opettajia ja saamme edelleen työlupia heille. Tarvetta on maakunnallisissa seminaareissa, vaikka vain lyhyemmäksikin aikaa. Tulkaa ja auttakaa!

– Jumalan siunausta!

Tutustu pappien koulutukseen artikkelissa: Kasvava kirkko tarvitsee paimenia ja opettajia

Kirjoittaja on Kansanlähetyksen työntekijä Aki Tuppurainen.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Matkallani Kansanlähetyksen Japanin lähettien luona huomasin pian, että olen päätynyt urheilusta innostuneeseen joukkoon. Kokoontuessamme retriittiin Hiruzeniin muutamat perheet olivat saapuneet

Japanin lähetit nauttivat liikunnasta! Vasemmalta: Daniel Nummela ja Arni Hukari.

Juoksemaan luterilaisen pappiskoulutuksen puolesta Japanissa

Matkallani Kansanlähetyksen Japanin lähettien luona huomasin pian, että olen päätynyt urheilusta innostuneeseen joukkoon. Kokoontuessamme retriittiin Hiruzeniin muutamat perheet olivat saapuneet paikalle etuajassa, jotta isät ehtivät tehdä kunnon pyörälenkin ennen yhteisen ohjelman alkua. Ohjelmamme tauoilla kuuntelen sujuvasti lähetystyöntekijöiden tarinoita puolimaratoneista ja siitä, miten nyt flunssan takia ei ole päässyt tekemään kunnon lenkkejä. Vähän nolottaa – täytyypä itsekin raahautua kuntosalille, kun palaan Suomeen!

Lähetystyö Japanissa

Japanin vuorimaisemissa juoksu maittaa.

Urheiluun liittyy myös Japanin lähettiemme uusin aluevaltaus: Japanin maaperällä järjestettävä Kunniakierros-juoksu. Idean isä Daniel Nummela kertoo: ”Lähetit saavat monia erilaisia vastuita; itse olen ollut Kansanlähetyksen edustajana Koben luterilaisen teologisen seminaarin varainhankintatyöryhmässä. Siellä ideoitiin, millaisia varainhankintatempauksia voisi tehdä, eikä itselläni tuntunut olevan mitään tuotavaa siihen pöytään. Silloin tuli mieleen, että liikunta ja urheilu voisi olla yksi keino.”

Daniel Nummela muisti, että suomalaisissa urheiluseuroissa on tavallista järjestää Kunniakierros-juoksuja, joissa kierretään rataa tunnin ajan, ja ennalta sovitut sponsorit maksavat tukea oman juoksijansa etenemien kierrosten lukumäärän mukaan. Tämä idea oli muille varainhankintatyöryhmän jäsenille aivan uusi.

Ajatuksen toteuttaminen ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista. Norjalaisen lähetysjärjestön edustaja kylläkin oli ajatellut samantapaista tapahtumaa ja innostui heti. Japanilaisille ajatus oli aluksi liian uusi ja vieras, mutta ajan kanssa asiasta innostuneet tahot muodostuivat enemmistöksi.

”Olemme nyt vuoden verran suunnitelleet tapahtumaa neljän hengen työryhmässä ja vielä on kuukausi aikaa saada se toteutumaan 26.11. klo 7.00 Suomen aikaa. Kantavana ajatuksena on toive siitä, että kirkoissa voitaisiin jatkossakin julistaa Jumalan Sanaa. Kunniakierroksemme tuella Koben luterilainen teologinen seminaari kouluttaa pappeja. Sen takia kannattaa juosta,” Daniel Nummela sanoo.

Urheilulähetystyö

Tempauksen japaninkielinen esite näyttää tältä.

Valmistelutyöryhmän toinen suomalaisjäsen on Kansanlähetyksen lähetti Arni Hukari. Hän innostui ajatuksesta itse ja uskoo, että monet muutkin innostuvat ja haluavat liittyä tukijoukkoihin. ”Tällainen varainhankintamenetelmä on hauska ja erilainen. Tukijat voivat lähteä tähän hyvillä mielin ja hymyssä suin. Toivon, että omat seurakuntalaiseni Japanissa ja ystävät Suomessa innostuvat tukemaan tempaustamme ja myös seuraamaan itse juoksua live-seurantamme kautta.”

Kansanlähetyksen Japanin läheteistä Kunniakierros-juoksuun pappiskoulutuksen hyväksi osallistuvat Arni Hukari, Mari ja Daniel Nummela, Lauri Palmu ja Ulla Pendolin. Tapahtuman taustajoukoissa kortensa kekoon kantaa myös Asako Palmu.

Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät Japanissa

Kansanlähetyksen lähettejä yhteislenkin jälkeen.
Vasemmalta: Arni Hukari, Lauri Palmu, Ulla Pendolin, Daniel Nummela.

Itseäni kiinnostaa vielä se, millaisia suunnitelmia tapahtuman suunnittelijoilla on omaa suoritustaan varten. Arni Hukari vastaa: ”Kun numerolappu pistetään rintaan, laitan aina peliin 110 prosenttia – se on luonnonlahja!” Daniel Nummelan tavoitteena on ylittää itsensä ja innostaa sen kautta muutkin tekemään parhaansa. ”Oman lisänsä antaa myös nuoren japanilaisen papin suuntaani heittämä haaste; hänen ainoa tavoitteensa on juosta pidemmälle kuin minä – tämä ei tietenkään tule toteutumaan,” päättää Daniel pilke silmäkulmassa.

Juoksutempauksen japaninkielisen mainosvideon voit katsoa tästä (1:16):

Sinäkin voit tukea Koben luterilaista teologista seminaaria ja pappiskoulutusta Japanissa tämän sivun lahjoituslinkin kautta alapuolella.

Matkalla Japanissa, valitettavasti ilman lenkkitossuja

Anne Tuovinen
aluekoordinaattori

Lahjoita tähän työhön:



Seuraa Anne Tuovisen Japanin matkaa:

Anne Tuovisen Facebook-video ennen matkaa – Anne Tuovinen
Japanissa opiskellaan englantia ja musiikkia Ullan kanssa – Ulla Pendolin
HAT-Kobessa Marin ja Danielin kanssa – Mari ja Daniel Nummela
Yllätysjuhlat Japanissa Lean kanssa – Lea Pihkala
Juoksemaan luterilaisen pappiskoulutuksen puolesta Japanissa – Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät
Historian siipien havinaa Japanissa Taijan kanssa – Henry ja Taija Liivola
Awajilla Eevan ja Arnin kanssa – Arni ja Eeva Hukari
Nishinomiyassa Asakon ja Laurin kanssa – Lauri ja Asako Palmu
Japani sydämellä ja rukouksissa – Matkan loppukatsaus.