Avainsana-arkisto: Teijo Peltola

Tämä on kolmas osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä, ja toinen osa täällä.

Teijo Peltolan tämänkertaisen opetuksen tapahtumapaikkana on Galilea noin kaksituhatta vuotta sitten. Kuva on Galileasta, Arbelin vuorelta. Taustalla näkyy Gennesaretin järvi. Kuva: Heidi Tohmola

Aika on täyttynyt

Tämä on kolmas osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä, ja toinen osa täällä. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Ja millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän kolmannen raamattutuokion aihe on ”Aika on täyttynyt.”

”Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:14–15) Markuksen evankeliumin ensimmäinen luku pysäyttää meidät historialliseen hetkeen, jossa Johannes Kastaja on vangittu. Hänen julkinen toimintansa on päättynyt ja hän pysyi tiettävästi vangittuna kuolemaansa saakka. Jeesuksen julkinen toiminta alkaa, ja Jeesus kiteyttää ihmiskunnan historian taitekohdan kolmella sanalla: Aika on täyttynyt.

Johannes Kastaja oli saattanut loppuun tehtävänsä ja tie oli tasoitettu Messiaan tulla. Jeesuksen ja opetuslasten kohdalla tilanne tarkoitti myös sitä, että oli aika jatkaa matkaa eteenpäin ja siirtyä Galileaan ja kutsua siellä olevat opetuslapset mukaan.

Aika on täyttynyt. Aika on täyttynyt monessa merkityksessä:

Kirkkomme Kristinoppi opettaa, että Jumala on ilmoittanut itsensä meille monin tavoin; luonnossa, elämämme kohtaloissa, kansakuntien vaiheissa ja omassa-tunnossamme. Erityisellä tavalla Jumala on ilmoittanut itsensä meille Jumalan sanassa eli Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa.

Heprealaiskirjeen 1. luvun jakeissa 13 tämä kiteytetään näin: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.” (Hepr. 1:1–3)

Meidän ei tarvitse etsiä Jumalaa hapuilemalla ja umpimähkään, vaan me voimme kuulla Jumalan kertovan meille itsestään Raamatun lehdillä. Läpi Raamatun kulkee kuin punaisena lankana lupaus ja sanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Siksi on aika tarttua Raamattuun ja harjoittaa sen lukemista. Raamattua kannattaa ensinnäkin lukea ja toiseksi lukea aina niin, että etsii sieltä Kristusta. Raamatun pääsanoma on hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen hankkimastaan pelastuksesta, syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta.

Aika on siis täyttynyt niin, että nyt me tiedämme, mistä ja kuinka voimme löytää Jumalan: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:31) Näin lupaukset ovat täyttyneet; ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Kaikki edellä sanottu on totta, mutta miten se koskee juuri minua ja sinua ja mihin se meitä kutsuu? Sillä tavalla, että me elämme aikaa, jolloin Jeesus on tullut maailmaan, hänestä voi saada tietoa ja hänet voi oppia tuntemaan ja hän kutsuu ja vetää meitä puoleensa tavalla, jonka Raamattu meille opettaa.

Ihmisen elämässä voi olla aikoja, jolloin Jumala erityisellä tavalla vetää puoleensa. Monen kokemus on, että tällainen aika, jota kristillisessä perinteessä kutsutaan etsikkoajaksi, on annettu usein nuoruudessa, mikä onkin luonnollista, koska nuoruuteen kuuluu myös maailmankuvan ja vakaumuksen muodostaminen.

Puhe etsikkoajasta ei kuitenkaan tarkoita, että Jumalan kutsu koskisi vain aikoja, jolloin tunnemme erityisen sisäisen kutsun. Jokainen päivä on armon aikaa, eikä armon aikaa ole loputtomasti.

Profeetta Jesaja sanoo asian näin: ”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!” (Jes. 55:6) Ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: Kirjoituksissa siis sanotaan: — Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne (Hepr. 3:15).

Sanansa kautta Jumala auttaa meitä myös näkemään oman tilamme ja Psalmin sanoin rukoilemaan: ”Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi” (Ps. 51:6). Näin Jumala kutsuu meitä tunnustamaan syntimme ja kääntymään Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen, joka lupaa: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh. 6:37).

Lähdimme liikkeelle Markuksen evankeliumin 1. luvusta, jossa Jeesus aloittaa julkisen toimintansa ja hänestä sanotaan: ”Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:14–15).

Aika on täyttynyt. Meille, tämän päivän Jeesuksen seuraajille, kuuluu myös kutsu kulkea kaikki päivät hänen seurassaan. Tärkeää on, että pidämme huolta seurakunta-yhteydestämme, ja jos sellaista ei vielä ole, etsimme sen. Jokaisella meillä on oma paikkamme arkisessa kutsumuksessamme palvella lähimmäistämme ja Jumalaa, työssä, perhepiirissä, ystävyyssuhteissa ja työelämässä.

Tehtävämme on edelleen viedä sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta kaikkialle maailmaan – sinne missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai ei enää tunneta. Aikaa on rajallisesti, sekä meillä yksittäisinä ihmisinä, että ihmiskuntana.

”Aika on täyttynyt” myös etsiä oma paikkamme Jumalan lähetyksessä, lähettäjänä tai lähtijänä, tehtävässä, joka on vielä kesken (Matt. 28:1820).

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Tämä on toinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä ja toinen osa täällä.  Koko

Jaakobin kaivo sijaitsee nykyisen Nablusin kaupungin alueella. Suurin osa kaupungin väestöstä on muslimeja, mutta siellä asuu myös pieni kristitty vähemmistö. Kuva: Heidi Tohmola

Kohtaaminen Samariassa

Tämä on toinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä ja toinen osa täällä.  Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Ja millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin?

Tämän toisen raamattutuokion aihe on ”Kohtaaminen Samariassa muutti yhden ihmisen ja koko yhteisön elämän.”

Johanneksen evankeliumin luvussa 4 sanotaan:
”Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.” (Joh. 4:5–6)

Jeesus on julkisen toimintansa alussa. Johannes Kastajan lyhyt ura lähenee loppuaan ja päättyy ensin vangitsemiseen ja lopulta traagiseen kuolemaan, kun Herodes mestauttaa hänet, Johanneksen nuhdeltua Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitittua häntä myös muista pahoista teoista (Luuk. 3:19–20,  Matt. 14:1–12).

Jeesus kuulee tapahtuneesta ja hänelle kerrotaan myös hänen omasta, kasvavasta kansansuosiostaan (Joh. 4:1–2). Jeesus ei jää kasvattamaan kansansuosiotaan vaan suuntaa seurueensa kanssa kohti Galileaa ja valitsee matkareitikseen Samarian kautta kulkevan reitin, joka on lyhyt mutta vaarallinen.

Samarian alueella Sykarin kaupungissa oli Jaakobin kaivo, jolla oli pitkä historia (1. Moos. 48:22). On keskipäivä ja matkasta uupunut Jeesus saapuu kaivolle. Opetuslapset lähtevät kaupunkiin hakemaan ruokaa. Jeesus jää kaivolle yksin.

Jaakobin kaivo Nablusin kaupungissa on kuuluisa turistinähtävyys sen historian ja veden laadun vuoksi. Kuva: Heidi Tohmola

Jaakobin kaivon ympärille on rakennettu kirkko. Henkilökunta antaa turistien maistaa kirkon kellarissa sijaitsevan Jaakobin kaivon vettä. Kuva: Heidi Tohmola

Jaakobin kaivon veden laatua kuvataan harvinaisen pehmeäksi ja raikkaaksi. Kuva: Heidi Tohmola

Paikalle saapuu samarialainen nainen noutamaan vettä, ja matkasta väsyneellä Jeesuksella on myös jano: ”Anna minun juoda astiastasi”, hän pyytää. Käydään lyhyt keskustelu Jeesuksen ja naisen kesken. Nainen hämmästelee, että Jeesus juutalaisena miehenä ylipäätään puhuu hänelle, samarialaiselle naiselle, ja että Jeesus pyytää häneltä vettä (Joh. 4:7–8).

Naisen elämässä ei kaikki ole kohdallaan. Vettä haettiin kaivolta varhain aamulla tai illalla, mutta ei yksin eikä keskellä päivää. Nainen on elämässään yksin ja pienessä yhteisössä yhteisön ulkopuolella.
Keskustelu jatkuu ja Jeesus kertoo olevansa elävän veden lähde: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen pyytää saada tätä vettä juodakseen (Joh. 4:13–15).

Keskustelu saa käänteen, kun Jeesus pyytää naista hakemaan miehensäkin paikalle. Yhtäkkiä keskustelussa on läsnä kaikki se, mikä elämässä on mennyt rikki. Totuus tekee vapaaksi ja Jeesus sanoo ääneen sen, minkä nainen itsekin tietää: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” (Joh. 4:17–18)

Ollaan elämän herkimmillä alueilla. Nainen yrittää vielä ohjata keskustelua omasta elämäntilanteestaan samarialaisten ja juutalaisten erilaiseen käsitykseen oikeasta paikasta rukoilla (Joh. 4:19–22), mutta Jeesus ohjaa keskustelun takaisin asian ytimeen (Joh. 4:23–24). Jeesus paljastaa olevansa Messias, jonka tulemista samarialainenkin osaa odottaa: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi”, sanoo Jeesus (Joh. 4:26).

Keskustelu katkeaa, kun ruuanhakumatkalla olleet opetuslapset palaavat kaupungista. Samarialainen nainen on löytänyt Elävää vettä elämänsä syvimpään janoon. Hän jättää vesiastiansa kaivolle ja palaa kaupunkiin oman yhteisönsä keskelle ja kertoo kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa. Naisen todistus on aito – ei liioitteleva eikä vähättelevä vaan tosi ja rehellinen – muutoskertomus, jollaiselle kristillisessä seurakunnassa on aina oltava tilaa.

Arkana nainen kertoo kokemastaan: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” (Joh. 4:29–30). Ihmiset lähtevät, tulevat Jeesuksen luo, uskovat.
Myös Samariassa joku on kylvänyt Jumalan sanaa ja tänään on sadonkorjuun aika. Siksi Jeesuksen oli kuljettava Samarian kautta. Tämä näkökulma on tärkeää muistaa aikoina, jolloin näyttää siltä, että Jumalan sana ei kiinnosta ketään.

Samarialaisen naisen todistuksen seurauksena monet oppivat tuntemaan Jeesuksen. Mekin voimme kertoa, kuka Jeesus on, mutta uskon syntyminen on Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutusta ja työtä. Päättäessään kulkea Samarian kautta Jeesus mursi juutalaisten ja samarialaisten vuosisataisen vihan ja epäluulon muurin. Sama tapahtuu nyt myös samarialaisten keskuudessa Sykarin kaupungissa.

Samarialaisen naisen todistuksen kautta monen elämä muuttui. Myös Herodes sai kehotuksen suunnanmuutokseen elämässään Johannes Kastajan kautta (Luuk. 3:19–20, Matt. 14:1–12). Herodeksellakin olisi ollut mahdollisuus muutokseen, joka olisi voinut koitua koko yhteisön siunaukseksi. Tämän mahdollisuuden hän kuitenkin torjui ja käytti hänelle uskottua valtaa väärin. Johannes Kastaja maksoi sen hengellään.

Tuona päivänä moni Sykarin asukas löysi Elämän veden lähteen. Miten se oli mahdollista? Ristillä Jeesus huusi: ”Minun on jano!” (Joh. 19:28) Jeesus Kristus, elämän veden lähde, kesti suunnatonta ruumiin ja sielun janoa ristillä. Tämä on se hinta, jonka hän maksoi puolestamme elävästä vedestä. Sitä vettä hän tarjoaa meille tänäänkin.

Jeesus viipyi Samariassa kaksi päivää, mutta sinne hän ei jäänyt, vaan matka jatkui ja tehtävä. Siihen tehtävään mekin saamme liittyä viemällä ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta sinne, missä häntä ei vielä – tai enää – tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Lähdemme nyt Jeesuksen

Näissä maisemissa sijaitsi muinainen Samarian halki kulkeva päätie. Kuvan kohdasta muutaman kilometrin päässä voi käydä edelleen juomassa kaivosta, jonka luona Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Kuva: Heidi Tohmola

Onko reitinvalinnalla väliä?

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän ensimmäisen raamattutuokion aihe on ”Onko reitinvalinnalla väliä?”

Pysähdymme Johanneksen evankeliumin 4. luvun jakeiden 3 ja 4 äärelle. ”Silloin hän (Jeesus) lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4)

Johanneksen evankeliumin luvussa 3 kerrotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheista näin: ”Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.” (Joh. 3:22–23).

Jeesuksen palattua Juudeasta Johannes Kastajan ura lähenee loppuaan, kun Herodes Antipas ensin vangituttaa hänet ja sitten mestauttaa (Matt. 14:1–12). Pienestä on Johannes Kastajan inhimillinen kohtalo kiinni, kun sana osuu vallankäyttäjän elämässä arkaan paikkaan. Monien kohdalla Johannes Kastajan julistus johti mielenmuutokseen – ei kuitenkaan Herodeksen kohdalla.

Kysymys on historiallisesta tapahtumasta, ajasta ja paikasta. Tapahtumilla on silminnäkijät ja nähdyllä kertojat. Johannes ei enää koskaan vapautunut vankeudesta. Viestit kulkevat ja tapahtumat jättävät niitä lähellä eläneisiin muistijäljen.

Evankelistat Luukas ja Johannes tallentavat tapahtumien käännekohdat evankeliumeihinsa. Tästä kertoo meille Luukkaan evankeliumin luku 3: ”Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Mutta kun hän nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan.” (Luuk. 3:19–20)

Jeesus ei välitä kansansuosiosta

Samaan aikaan toisaalla viestit kulkevat. Jeesukselle kerrotaan, mitä fariseukset ovat kuulleet; ”että hän (Jeesus) kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.” (Joh. 4:1–2). Odotusta oli ilmassa ja varmaan moni ajatteli, että nyt kannattaa takoa, kun rauta on kuuma. Tämän päivän konsultti sanoisi, että kannattaa vahvistaa vahvuuksia.

Mutta mitä tekee Jeesus? Se sanotaan meille yksinkertaisesti näin: ”Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4) Nuo kaksi lyhyttä lausetta kertovat meille Jeesuksesta tavattoman paljon. Onko kyse pelkästä reitinvalinnasta – vai sittenkin jostain muusta?

Ensinnäkin sanat kertovat, että Jeesus ei tehnyt mitään ihmisten suosion tähden. Tämä käy ilmi jo Johanneksen evankeliumin alkulehdillä, missä kerrotaan, kuinka Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä ja monet uskoivat häneen, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. Heti tämän jälkeen kuitenkin kerrotaan, että ”Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sen tähden, että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh. 2:23–25) Läpi Raamatun ja Jumalan pelastushistorian näyttää olevan niin, että todella merkittävää tapahtuu todella marginaalissa. Eikä Jeesus tee tästä poikkeusta.

Toiseksi meille kerrotaan: ”Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” Miksi juuri Samarian kautta? Ensinnäkin reitti oli selkeästi lyhyin, joskin vaarallisin. Kiire ei kuitenkaan näytä olleen Jeesuksen motiivi reitinvalinnalle. Olihan hänellä aikaa viipyä alueella hyvän tovin, mikä käy myöhemmin ilmi. Samarialaisten pyynnöstä Jeesus viipyi alueella kaksi päivää (Joh. 4:40).

Ymmärrettävä selitys voisi olla, että Jeesus halusi toimintansa alkuvaiheessa välttää avointa konfliktia fariseusten kanssa, joissa Jeesuksen toiminta herätti kateutta, pelkoa ja vastustusta.
Jeesus näyttää tekevän jotain sellaista, jolla on pelastushistorian ja Jumalan lähetyksen kannalta käänteentekevä vaikutus. Kysymys oli siis paljon enemmästä kuin vain reitinvalinnasta.
Juutalaisten ja samarialaisten kaunalla ja vihanpidolla ja keskinäisellä halveksunnalla oli vuosisatainen historia. Omalla toiminnallaan Jeesus mursi tämän vihan, kaunan ja halveksunnan muurin – ihmisten mielipiteitä kyselemättä.

Evankeliumi kuului yhtä lailla samarialaisille kuin juutalaisillekin ja kaikille maailman vielä tavoittamattomillekin kansoille. Myös meille suomalaisille ja meidän kauttamme niille kansoille, jotka eivät vielä tai eivät enää tunne Jeesusta Kristusta.

Uupunut Jeesus ja yksinäinen nainen

Kun kuljemme Jeesuksen seurassa Samarian alueelle, syy reitinvalinnalle selviää. Sykarin kaupungissa, Jaakobin kaivolla, kohtaavat matkasta uupunut Jeesus ja erikoiseen aikaan paikalle saapuva samarialainen nainen. Käydään keskustelu, joka avaa meille, mistä evankeliumissa on syvimmältään kysymys.

Mutta reitinvalinnallakin on väliä. Missä on meidän ”Samariamme”, jossa voimme olla murtamassa vihan, kaunan ja halveksunnan muureja? Kulkiessaan Samarian kautta Jeesus antoi meille esimerkin ja kutsuu meitä seuraansa viemään sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta sinne, missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai enää tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Piispa Matti Repo siunasi viisi Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijaa lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta Hausjärven kirkossa.  Saarnassaan piispa Repo avasi lähettämisen teologiaa.

Piispa Matti Repo siunasi avustajineen viisi uutta lähetystyöntekijää Hausjärven kirkossa. Kuvassa oikealta lääninrovasti Jussi Kauranne, Kansanlähetyksen liittohallituksen puheenjohtaja Tuomo Heikkilä, piispa Matti Repo, apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola ja lähetysjohtaja Mika Tuovinen.

Juhlavuoden erityisjuhla

Piispa Matti Repo siunasi viisi Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijaa lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta Hausjärven kirkossa.  Saarnassaan piispa Repo avasi lähettämisen teologiaa.

”Isä lähettää Pojan, Poika lähettää kirkkonsa ja rukoilee Isää lähettämään sille Pyhän Hengen. Tätä kolmiyhteisen Jumalan toimintaa kutsutaan nykyään teologiassa Jumalan lähetykseksi, missio dei. Jumalalla on lähetys, johon kirkko ottaa osaa.”

Piispa jatkoi, että lähetystyö ei ole ihmisten keksimää toimintaa tai harrastus, jonka jotkut muita hartaammat uskovat ottavat omakseen.

”Lähetystyö on Jumalan omaa työtä, johon Kristuksen kirkko osallistuu Pyhän Hengen voimassa. Kun lähetys on Jumalan työtä, sen tuloksetkin ovat Jumalan Hengen vaikutusta.”

 

Juhlalliseen jumalanpalvelukseen Hausjärven kirkossa osallistui noin sata henkeä. Kuva: Philippe Gueissaz

Piispa varoitteli uusia lähetystyöntekijöitä turhautumisesta, jos työn tuloksia ei heti ala näkyä.

”Emme voi tutkia Jumalan suunnitelmia. Arvailun sijasta tulee pysyä uskollisina ja jatkaa Kristuksesta todistamista sanoin ja teoin. Meidän tulee jatkaa sen osoittamista, että Jumala on hyvä ja että hänessä on maailman toivo. Onneksi työllämme on suuri tukija, nimittäin Herra Kristus itse. Hän rukoilee puolestamme.”

Kolmiyhteisen Jumalan lähetys ilmenee piispan mukaan ihmisten keskinäisessä yhteydessä, joka heijastaa Jumalan ja Jeesuksen yhteyttä.

”Me olemme yhdessä lähettämässä ja lähtemässä, sillä meillä on yhteinen tehtävä maailmassa Kristuksen todistajina. ”

Lue piispa Revon saarna kokonaisuudessaan täältä.

Juhlavuoden erityisryhmä

Jumalanpalveluksen jälkeen Lähetyskeskuksessa Ryttylässä tarjottiin kirkkokahvit ja vietettiin lähetysjuhlaa.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen kuvaili puheessaan Kansanlähetyksen 50-vuotispäivän aattona järjestön syntyhetkiä.  Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että heti perustamiskokouksessa päätettiin aloittaa lähetystyöntekijöiden koulutus viipymättä. Ensimmäiset lähetit lähetettiinkin työhön jo vuonna 1968.

Lähetystyöhön siunattavia Tuovinen kutsui juhlavuoden erityisryhmäksi.
”Olette osa Kansanlähetyksen 50-vuotiasta jatkumoa. Mutta lähetystyön jatkumo on pidempi.”

Apostolien teoissa kerrotaan Antiokian seurakunnasta, joka Tuovisen laskelman mukaan lähetti neljäkymmentä prosenttia työvoimastaan lähetystyöhön.
”Tämä kertoo lähetystyön tärkeydestä. Kirkko on aina lähettänyt parhaat voimansa viemään evankeliumia kaikille kansoille.”

Lähetystyöhön lähtemiseen tarvitaan sekä sisäinen että ulkoinen kutsu.
”Pyhä Henki kutsuu ihmisten auttamiseen ja maailman evankelioimiseen. Hän antaa sisäisen kutsun ja ulkoisen kutsun. Teillä on nämä molemmat”, Tuovinen sanoi uusille lähetystyöntekijöille.

Pyhä Henki lähettää seurakunnan kautta. Sen vuoksi lähetystyössä tarvitaan sekä lähtijöitä ja lähettäjiä.
”Tämä on juhla myös meille lähettäjille yksittäisinä kristittyinä, lähetysjärjestönä, nimikkoseurakuntana, Kansanlähetyksenä ja kirkkona. Saimme uusia rukouskohteita ja saamme antaa omastamme heidän tukemiseensa.”

Usko ei ole ideologia

Apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola rohkaisi puheessaan tutustumaan myös muiden kristillisten kirkkojen ja muiden maiden kristittyjen elämään ja oppimaan heiltä. Hän kehotti myös varustautumaan niin, että pystymme kantamaan sen vastuun, joka itse kullekin on uskottu.

”Mistä sinut onkaan kutsuttu, lähtemään tai lähettämään, tärkeää on, että vaalit yhteyttä Vapahtajan kanssa, sillä kristillinen usko ei ole ideologia vaan suhde. Sellainen suhde, jonka piirtää meidän eteemme kuulemamme evankeliumi; suhde, jossa Jeesus kantaa meidätkin, sinutkin, taivaan Isän sydämelle.”

Kuvat: Philippe Gueissaz

Tallenna

Tallenna

Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen liittohallitus on valinnut Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtajaksi Tammelan seurakunnan kirkkoherra Teijo Peltolan. Peltola aloittaa Kansanlähetyksen palveluksessa 1.5.2016. Teijo Peltola

Kirkkoherra Teijo Peltola on valittu Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtajaksi

Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen liittohallitus on valinnut Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtajaksi Tammelan seurakunnan kirkkoherra Teijo Peltolan. Peltola aloittaa Kansanlähetyksen palveluksessa 1.5.2016.

Teijo Peltola on työskennellyt Tammelan seurakunnan kirkkoherrana kuuden vuoden ajan. Hänellä on lähetystyökokemusta Senegalista, jossa hän toimi 11 vuotta lähetys- ja kehitysyhteistyön tehtävissä. Peltola on myös Wycliffe Raamatunkääntäjät ry:n hallituksen puheenjohtaja.

Kansanlähetys on tullut tutuksi Peltolalle 1980-luvun lopulla. Hän oli yhden talven Kansanlähetyksen Englannin talvitiimissä tavoittamassa Intiasta tulleita maahanmuuttajia. Peltola toimi myös vuoden Kansanlähetyksen aktiovastaavana. Seurakuntatyössä yhteistyö Kansanlähetyksen ystävien kanssa on ollut säännöllistä.

Kansanlähetyksen nykyinen apulaislähetysjohtaja Jukka Kallioinen on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle syksyllä 2016. Kansanlähetyksen lähetysjohtajana jatkaa Mika Tuovinen.

Kansanlähetys (SEKL) on lähetysherätysliike, jonka 17 Kansanlähetyspiiriä Suomessa ja yksi suomenkielinen piirijärjestö Ruotsissa toimivat yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa. Kansanlähetyksellä on yhteensä 176 työntekijää, joista ulkomaantyössä on 68 työntekijää 15 työalueella. Järjestön tunnuksena on ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja”.


P.S. Kansanlähetys suosittelee jouluksi: Suuri joukko hyvän mielen lahjoja.