Avainsana-arkisto: tehtävä

1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti) Ylösnousseen todistajia, Luukas 24:36–49 © Pastori, teol. tri Gerson Mgaya, 8.4.2017. Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus

Jeesuksen seuraajille on annettu tehtäväksi ”todistaa jokapäiväisessä elämässään ylösnousseesta Vapahtajasta ja hänessä täyttyneestä Jumalan lupauksesta. Tämä lupaus pysyy lujana silloinkin, kun ihminen heikkoudessaan epäilee sitä.” (Evankeliumikirja ja kirkkovuosi)

Tehtävä, jolla on merkitystä

1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti)

Ylösnousseen todistajia, Luukas 24:36–49 © Pastori, teol. tri Gerson Mgaya, 8.4.2017.

Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.

Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” (1938 käännös)

Tämän päivän evankeliumiteksti tarjoaa meille monta mahtavaa sanomaa. Olemme lukeneet, että opetuslapset olivat puhumassa keskenään ylösnousseesta Jeesuksesta, kun he huomasivat yhtäkkiä, että siinä hän seisoi heidän keskellänsä. Jeesus sanoi heille: ”Rauha teille.” Jotkut heistä näkivät Jeesuksen jo toista kertaa hänen ylösnousemuksensa jälkeen, mutta suurimmalle osalle kerta oli  ensimmäinen. Epäilys ja pelko olivat luonnollisia reaktioita.

Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, miksi he olivat hämmästyneitä. Sen jälkeen hän todisti heille, että hän ei ole aave vaan ruumiillisesti läsnä. Hän näytti heille kätensä ja jalkansa ja pyysi heitä koskemaan niitä. Jeesuksella oli yhä ristiinnaulitsemisen jättämät merkit käsissä ja jaloissa, mutta enää ne eivät aiheuttaneet kipua.

Tässä on tärkeää opittavaa meille ihmisille. Vaikka me olemme uusia luomuksia Kristuksessa, menneisyyttämme ei pyyhkäistä pois. Menneisyys ei kuitenkaan enää määrittele meitä, vaan sen tekee Jeesus.

Elämänhistoriamme muistuttaa meitä siitä, mistä olemme tulleet, ja näyttää meille Kristuksen työn arvon. Emme saa keskittyä menneisyyteen, vaan meidän pitäisi kohdistaa huomiomme Kristukseen, joka on antanut meille jotain uutta.

Jeesus todisti opetuslapsilleen eri tavoin, että hän on ruumiillisesti läsnä ja että hän on elossa. Sen lisäksi, että hän näytti heille kätensä ja pyysi heitä koskettamaan haavojaan, hän pyysi heiltä ruokaa, jotta voisi syödä heidän nähtensä, ikään kuin hän olisi ollut nälkäinen. Jeesus varmisti, että hänen opetuslapsensa saivat parhaan todistuksen siitä, että hän ei ole henkiolento.

Sen jälkeen kun hän oli todistanut olevansa elossa, hän siirsi  opetuslapsilleen tehtävän. Hän antoi heille tehtäväksi todistaa jokapäiväisessä elämässään ylösnousseesta Vapahtajasta ja hänessä täyttyneestä Jumalan lupauksesta. Opetuslapset olivat kaiken sen todistajia, mitä Jeesuksesta oli kirjoitettu; eivät siksi, että he olivat lukeneet siitä, vaan koska he olivat omin silmin nähneet sen. Nyt oli opetuslasten vuoro lähteä kertomaan, että Jeesus elää.

Kauan sitten luin erään tarinan, jonka tekin olette saattaneet kuulla. Se kertoo siitä, kun Jeesus nousi ylös taivaaseen:

Enkelit kysyivät: “Suorititko tehtäväsi loppuun?”
“Kyllä, se on täytetty”, Jeesus vastasi.
“Meillä on vielä toinen kysymys”, enkelit sanoivat. “Onko koko maailmalle jo annettu mahdollisuus vastata siihen, mitä olet tehnyt, ja luottaa sinuun Vapahtajanaan?”
“Ei, ei vielä”, hän vastasi.
“Mikä on suunnitelmasi”, enkelit kysyivät.
Jeesus sanoi: “Jätin 12 miestä ja joitain muita ihmisiä viemään sanoman kaikkialle maailmaan.”

Enkelit katsoivat toisiaan, sitten he katsoivat alas maailmaan ja näkivät heikot miehet, jotka kerran olivat paenneet jättäen Jeesuksen. Nyt nämä samat miehet olivat vain Johanneksen ja Pietarin kanssa – Pietarin, joka oli kieltänyt Jeesuksen.

Enkelit katsoivat Jeesusta merkitsevästi ja kysyivät: “Mikä on suunnitelma B?”
Jeesus vastasi: “Ei ole mitään suunnitelmaa B. Luotan siihen, että he tekevät sen.”

Onpa tarina totta tai ei, sillä ei ole suurta merkitystä. Tiedän varmasti, että Jeesus suoritti oman tehtävänsä loppuun, ja uskoi sen sitten opetuslapsilleen, koska hän luotti heihin.

Kristus tiesi, että opetuslapset olivat heikkoja ja elivät maailmassa, joka oli vastoinkäymisiä täynnä. Hän lupasi varustaa opetuslapset, ja niin hän totisesti teki. Heikkouksistaan huolimatta nämä todistivat Jeesuksesta ensin Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa, ja nyt Jeesuksesta saarnataan eri puolilla maailmaa. Jeesus luotti heihin.

Pidän tavasta, jolla Jeesus suhtautuu ihmisiin. Hän tietää heikkoutemme. Me ihmiset epäilemme, pelkäämme ja olemme joskus jopa laiskoja viemään hyvää sanomaa eteenpäin. Siitä huolimatta hän luottaa meihin niin täydellisesti, että antoi meille tämän arvokkaan tehtävän.

Rakkaat ystävät, näen tämän suunnattomana etuoikeutena. Emme mitenkään ansaitsisi saada olla mukana levittämässä pelastuksen sanomaa maailmalle. Epäilymme ja heikkoutemme ei ole ratkaisevaa Jeesuksen edessä. Hän on luvannut varustaa meidät. Ikäsi ei merkitse mitään. Oletpa vanhus tai nuori, voit silti olla Jeesuksen todistaja. Taloudellinen tilanteesi ei merkitse mitään. Voit olla rikas ja omistaa kaiken mahdollisen, tai voit olla köyhä etkä omista mitään. Kuitenkin Jeesus luottaa sinuun ja varustaa sinut toimimaan hänen todistajanaan maailmassa.

Kuinka voi vielä vanhuksenakin todistaa? Tässä joitain tapoja: Voit rukoilla niiden puolesta, jotka vievät viestiä eri puolille maailmaa. Voit neuvoa heitä kirjoittamalla heille ja voit tukea heidän työtään taloudellisesti. Muista, että mitä sinulla on, se on kaikki Herralta. Hän on siunannut sinua sillä. Et voi koskaan tietää, antoiko Herra sen sinulle, koska halusi sinun käyttävän sitä todistaaksesi sillä hänestä. Joten jos et ole tukenut Jumalan työtä siitä syystä, että olet sairas tai liian vanha, muista nämä tavat.

Sinulla voi olla vähemmän kuin tarvitset. Muista, että rukoukseen ei tarvita rahaa. Siihen tarvitaan uskoa ja halua rukoilla toisten puolesta, että he oppisivat tuntemaan Jeesuksen. Rukoilla voit aina.

Voi myös olla, että sinulla ei ole mitään, mutta olet terve. Meidän aikanamme vapaaehtoisia tarvitaan moniin tehtäviin seurakunnissamme. Kirkossa monet ihmiset ovat jääneet tarkkailijan tai ulkopuolisen asemaan. Jeesus on varustanut sinut hyvällä terveydellä. Rohkaistu tulemaan mukaan ja tekemään jotain Jeesuksen vuoksi.

Saatat sanoa, että aikataulusi on niin tiivis, että se ei salli sinun tekevän hengellistä työtä millään tavalla. Tässä kertomus miehestä, joka teki enemmän kuin kuvitteli tekevänsä: Martin oli roomalainen sotilas ja kristitty. Hän eli 100-luvulla Roomassa. Eräänä kylmänä talvi-iltana hänen tullessaan kaupunkiin hänet pysäytti kerjäläinen ja pyysi almuja. Martinilla ei ollut rahaa, mutta kerjäläinen oli jo aivan sininen ja tärisi kylmästä. Niinpä Martin antoi mitä hänellä oli. Hän otti päältään kuluneen ja rispaantuneen sotilastakkinsa, halkaisi sen kahtia ja antoi toisen puolen siitä kerjäläiselle.

Seuraavana yönä Martin näki unen. Taivaassa oli enkeleitä ja Jeesus oli heidän keskellään. Vapahtajalla oli yllään puolikas roomalaisen sotilaan pitkästä takista. Yksi enkeleistä kysyi häneltä: ”Herra, miksi sinulla on tuo kulunut vanha takki ylläsi? Kuka sen sinulle antoi?” Jeesus vastasi lempeästi: ”Minun palvelijani Martin antoi sen minulle.”

Emme kaikki voi seisoa saarnatuolissa ja kertoa Jeesuksesta. Emme voi kaikki lähteä lähetystyöhön ja saarnata siellä. Suurin osa meistä varustetaan todistamaan Jeesuksesta siinä paikassa, missä olemme.

Voimme kertoa Jeesuksesta niin monin eri tavoin. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka huomiseen asti! Mutta yksi asia, minkä haluan sinun muistavan, on, että Jeesus on varustanut sinut olemaan hänen todistajansa. Älä tuota hänelle pettymystä! Jos haluat tietää enemmän tästä asiasta, ota rohkeasti meihin yhteyttä. Aiheesta on olemassa myös kirja “Työntekijät ja vapaaehtoiset”. Sitä on saatavana toimistoltamme (Pohjois-Karjalan Kansanlähetys), tai voit lähettää meille sähköpostia osoitteisiin:
raamattuontotta@raamattuontotta.fi tai p-karjalankl@sekl.fi

Jumala siunatkoon sinua aina, Aamen.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


8.4. on Suomen kirkoissa Kansanlähetyksen kolehtipyhä. Tervetuloa kirkkoon! Jumalanpalveluksessa kerätään kolehti Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyölle Kreikassa, Saksassa ja Suomessa. Kohteesta voit lukea lisää ja antaa kolehtiin täällä.

 

 

Raamattu on täynnä kertomuksia siitä, kuinka joku ihminen valitaan johonkin tehtävään. Jumala valitsi Abrahamin lähtemään kotipaikkakunnaltaan kohti Kanaanin maata. Jumala

Jumala käyttää meitä niissä kutsumuksissa, joihin Hän on meidät asettanut. Kuva: Tuija Arday

Jumala valitsee tehtävään

Raamattu on täynnä kertomuksia siitä, kuinka joku ihminen valitaan johonkin tehtävään. Jumala valitsi Abrahamin lähtemään kotipaikkakunnaltaan kohti Kanaanin maata. Jumala valitsi Mooseksen viemään Israelin kansa pois Egyptistä. Jumala valitsi Joosuan johtamaan kansa Kanaanin maahan. Jumala valitsi profeetat tehtäväänsä.

Olivatko nämä ihmiset suuria, rohkeita sankareita, koska Jumala valitsi heidät? Ei, he olivat aivan tavallisia ihmisiä, samanlaisia syntisiä ja vajavaisia ihmisiä kuin mekin. Raamattu kuvaa peittelemättömästi pelkoa, riittämättömyyden tunnetta, jopa kapinaa Jumalan antamaa tehtävää kohtaan.

Mooses valitteli kangertelevaa kieltään, Jeremia nuoruuttaan, Joona ei halunnut lähteä Niiniveen. Mutta mitä Jumala vastasi heille. Moosekselle Jumala sanoi: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinua, mitä sinun tulee sanoa.” (2. Moos 4:11,12).

Mooseksesta tuntui siltä, ettei hänestä olisi siihen tehtävään, johon Jumala oli hänet valinnut. Miten Mooses sitten vastasi tähän Jumalan puheeseen? Sanoiko hän, että jaa, no sitten menen ja puhun. Ei, hän sanoo: ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu”. Niin Jumala suuttui Moosekselle ja antoi Aaronin Mooseksen äänitorveksi.

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että sinusta ei ole johonkin tehtävään. Että joku toinen olisi paljon parempi? Kun tulin töihin nykyiseen työpaikkaani Kansanlähetysopiston linjavastaavaksi, eräs henkilö kysyi minulta kun törmättiin ulko-ovissa: ”miltä tuntuu olla rukousvastaus?” En enää muista mitä vastasin, mutta muistan sen tunteen, joka minulla heräsi. En ollut ylpeä siitä, että minut oli valittu, vaan tunsin itseni todella pieneksi.

Ajatus siitä, että olisin rukousvastaus, tuntui jotenkin pelottavalta. Jos kerran näin on, on minun osoittauduttava todellakin sen arvoiseksi – täydellisen sopivaksi tähän tehtävään. Tämä toi valtavasti suorituspaineita. Miten monta kertaa olen sittemmin ajatellut, että ei minusta ole tähän, tai että joku muu olisi paljon parempi. Siksi tuollaiset kertomukset Mooseksen tuntemuksista ovat lohduttavia. Jumala valitsee työhönsä vajaita, epäonnistuvia, arkoja ja ennen kaikkea syntisiä.

Profeetta Jeremia koki olevansa liian nuori Jumalan antamaan tehtävään. Mitä Jumala vastaakaan hänelle: ”Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” (Jer 1:7,8). Jeremiasta oli tuohon tehtävään, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Hänen ei tarvinnut lähteä omassa voimassaan.

Tänäänkin Jumala valitsee ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Voitaisiin sanoa, että meillä on erilaisia kutsumuksia. Joitakin ihmisiä Jumala kutsuu hengelliseen työhön täysipäiväisesti, mutta joidenkin kutsumuksena on tehdä työtä maallisella puolella. Jumala käyttää lapsiaan, olimmepa sitten täysipäiväisessä hengellisestä työssä tai maallisessa työssä. Kumpaakin työtä meidän tulee tehdä myös niin kuin tekisimme sen työn Herralle.

Raamatussa meillä on kertomus myös siitä, että Jumala valitsi ihmisiä tekemään työtä käsillään. 2. Mooseksen kirjassa on kuvaus ilmestysmajan rakentamisesta. Luen nyt muutaman jakeen luvusta 35.

Mooses sanoi israelilaisille: ”Herra on valinnut Urin pojan Besalelin, Hurin pojanpojan Juudan heimosta, 31. ja täyttänyt hänet Jumalan hengellä, niin että hänellä on viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa 32. suunnitella ja valmistaa taidokkaita töitä kullasta, hopeasta ja pronssista, 33. hioa ja kiinnittää korukiviä, veistää puuta ja tehdä kaikkia taitoa vaativia töitä. 34. Hänelle ja Oholiabille, Ahisamakin pojalle Danin heimosta, Herra on antanut myös taidon opettaa muita. 35. Hän on täyttänyt heidät viisaudella, niin että he osaavat tehdä kaikkia kultasepän ja puusepän töitä, kutoa kankaita sinipunaisista, purppuraisista ja karmiininpunaisista villalangoista ja hienoista pellavalangoista, kirjoa niitä ja tehdä muitakin kankurin töitä. Nämä miehet pystyvät suunnittelemaan ja tekemään kaikki tarvittavat työt.” (2. Moos. 35: 30 – 35)

Jumala valitsi nämä miehet tähän työhön. Ei etupäässä julistamaan, vaan tekemään käsillään. Ei Jumalan valtakunnan työ ole vain saarnaamista suulla, vaan se voi olla myös saarnaamista käsillä. Teksti kertoo, että Jumala oli se, joka myös oli antanut heille riittävästi tietoa, taitoa ja kätevyyttä. Jumala siis varusti heidät siihen tehtävään. Kun Jumala kutsuu työhönsä, hän myös varustaa. Jumala jakaa armolahjoja, hän kouluttaa ja kasvattaa.

Meillä voi olla muitakin kutsumuksia kuin vain ansiotyö. On isän tai äidin kutsumus, lapsen kutsumus, aviomiehen tai – vaimon kutsumus ja niin edelleen. Vaikka emme ole täydellisiä isiä ja äitejä, miehiä ja vaimoja, silti Jumala käyttää meitä niissä kutsumuksissa, joihin Hän on meidät asettanut. Saamme luottaa myös siihen, että Jumala pitää meistä huolen, auttaa meitä ja on kanssamme. Saamme Jumalan kanssa käydä tämänkin päivän askareisiin.

Jarkko Haapanen
kirjoittaja toimii Kansanlähetysopiston raamattulinjan linjavastaavana.
Hän on opettamassa myös joulukuussa alkavalla periodilla, jonka aiheena on Job. Aihetta käsitellään osittain myös draaman keinoin.

Tämä opetus on kuunneltavissa Avaimia.net-sivuilla.