Avainsana-arkisto: Suuressa Mukana

Toistakymmentä vuotta sitten, kun opiskelin Kansanlähetysopiston Raamattulinjalla, lähetystyötä käsittelevän opintojakson tenttikirjana oli Soini ja Kaija Olkkosen työstä Papua-Uudella-Guinealla kertova kirja

Akashi-Kaikyon silta yhdistää Honshun ja Awajin saaret. Kuva: Ulla Pendolin

Näky toteutuu

Toistakymmentä vuotta sitten, kun opiskelin Kansanlähetysopiston Raamattulinjalla, lähetystyötä käsittelevän opintojakson tenttikirjana oli Soini ja Kaija Olkkosen työstä Papua-Uudella-Guinealla kertova kirja Näky toteutuu viidakossa. Kirja teki minuun syvän vaikutuksen. Vaikken itse uskonut, että minusta olisi lähetystyöntekijäksi, olin tietämättäni jo Jumalan valmistamalla tiellä, joka johdatti minut ensin vuodeksi Etu-Aasiaan ja muutamaa vuotta myöhemmin Japaniin – lähetystyöntekijäksi!

Nuorena lukiolaistyttönä tehty matka, joka oli ensikosketukseni Japaniin, sai uuden merkityksen, kun jälkikäteen ymmärsin Jumalan valmistelleen minua työhön ja elämään Nousevan auringon maassa jo vuosikausien ajan. ”Mutkankin kautta vie Jumalan suora tie”, niin yksittäisten ihmisten kuin kokonaisten kansakuntien elämässä. Israelin kansan Jumala johdatti 40 vuoden erämaavaelluksen jälkeen Luvattuun maahan, ja Jumalan Aabrahamille antama lupaus maasta ja kansasta toteutui ajallaan. Vaikka oma usko asioiden toteutumiseen horjuisikin, Jumala on uskollinen, ja Hän on johdattanut ja pitänyt huolta laumastaan myös Japanissa.

Uusia seurakuntia Japaniin

Kansanlähetys aloitti Japanin työn pian liikkeen perustamisen jälkeen vuonna 1968. Työnäkynä on alusta lähtien ollut perustaa kristillisiä seurakuntia sinne, missä niitä ei vielä ole. Aluksi työ keskittyi Shikokun saarelle, jonne perustettiin Yoshinogawan, Itä-Tokushiman ja Ananin seurakunnat. 1980-luvulta lähtien työn painopiste siirtyi Honshun pääsaarelle Koben suurkaupunkialueelle. Lähetyksen työn tuloksena Japaniin on perustettu kuusi seurakuntaa ja yli 400 henkilöä on kastettu.

Työtä Awajin saarella

Honshun ja Shikokun välissä sijaitsee pieni Awajin saari, joka on kuuluisa herkullisista sipuleistaan ja Awaji-gyu-naudanlihasta. Saaren yhdistää Honshun pääsaareen lähes neljän kilometrin mittainen, maailman pisin riippusilta. Sillan rakenteita ja sillalta avautuvia näkymiä olen ihaillut lukemattomat kerrat käydessäni saarella sijaitsevassa Sumoton kaupungissa, jonne Kansanlähetyksen toimesta perustettiin Awajin seurakunta vuonna 1997.

Jumalanpalvelus vanhoissa vuokratiloissa. Kuva: Ulla Pendolin

Aluksi seurakunta kokoontui pienissä vuokratiloissa. Kun tilat kävivät ahtaaksi kasvavalle seurakunnalle, heräsi unelma omasta kirkosta, johon voisi kutsua myös uusia ihmisiä. Joulukuussa 2011 seurakunta osti tontin kirkkorakennusta varten. Arkkitehti Hannu Nokelaisen suunnitteleman kirkon rakentamista tukivat myös monet suomalaiset seurakunnat ja yksityishenkilöt. Yhteistyön tuloksena keväällä 2014 valmistui uusi ja valoisa kirkkorakennus ja pappila. Vastavalmistuneen kirkon ensimmäisessä jumalanpalveluksessa kastettiin neljä henkilöä. Unelma uudesta kirkosta ja uusien ihmisten tavoittamisesta kävi toteen.

Tämän vuoden maaliskuussa Awajin seurakuntaan nimitettiin ensimmäiset vanhimmiston jäsenet, ja kasteen kautta seurakuntaan liitettiin kaksi uutta jäsentä. Seurakunnan työstä parin viime vuoden ajan vastanneet, kotimaanjaksolle Suomeen palanneet Arni ja Eeva Hukari eivät olisi voineet saada parempaa lähtölahjaa.

Jumalanpalvelus ja kastejuhla 25.3.2018. Kuva: Arni Hukari

Työ Awajin seurakunnassa jatkuu nyt kansallisin voimin. Jälleen yksi näky on toteutunut, kun seurakunta siirtyi huhtikuun alusta toimimaan japanilaisen pastorin johdolla. Saamme yhdessä rukoilla työlle siunausta ja seurakunnalle kasvua jatkossakin. Jumalan pelastussuunnitelma odottaa toteutumistaan vielä monen japanilaisen elämässä.

Ulla Pendolin

Hukareiden kuulumisia voit lukea heidän kotisivuiltaan.

Tule mukaan tukemaan Japanissa tehtävää evankelioimistyötä! Lue lisää.

Aloitin työni Japanissa kuten muutkin lähetystyöntekijät, kaksivuotisella kielikoululla. Sukellus uuteen kulttuuriin ja uuden kielen oppiminen aikuisiällä oli raskas taival. ”Ei

Kasvun ihme

Aloitin työni Japanissa kuten muutkin lähetystyöntekijät, kaksivuotisella kielikoululla. Sukellus uuteen kulttuuriin ja uuden kielen oppiminen aikuisiällä oli raskas taival. ”Ei japanin kielen oppiminen vaikeaa ole, siihen vaaditaan vain kolme asiaa: Jobin kärsivällisyys, Salomon viisaus ja Metusalahin ikä.” Konkarilähetin sanat ennen Japaniin lähtöä jäivät elävästi mieleeni, ja sain huomata, että työtä ja kärsivällisyyttä oppiminen ainakin vaati.

Japanin kielen aakkosista siirryttiin nopeasti kanjien eli sanamerkkien opiskeluun, ja kielioppisäännöt ja kielen monet kohteliaisuustasot herättivät hetkittäistä epätoivoa. Vaikka oppiminen omasta mielestä tapahtui tuskallisen hitaasti, karttui kielitaito vähitellen. Voi sitä riemua, kun ihmisten puheesta alkoi erottaa tuttuja sanoja ja sanamerkkien maailma avautui! Ilo opitusta ja halu kommunikoida paikallisten kanssa sekä monet esirukoukset ja Taivaallisen työnantajan käsivarret kannattelivat ja antoivat voiman jatkaa niin silloin kuin monet kerrat myöhemminkin.

Kielikoulu antoi tukevat eväät arjesta selviytymiseen. Seurakuntatyön aloittaminen vajavaisella kielitaidolla tuntui silti suurelta hyppäykseltä. Jo kielikoulun aikana säestin jumalanpalveluksia – se ei onneksi vaatinut kielitaitoa – vastaperustetussa HAT-Koben työpisteessä, josta tuli myös ensimmäinen palveluseurakuntani. Koin itseni etuoikeutetuksi saadessani seurata aitiopaikalta, miten työ uudessa seurakunnassa käynnistetään ja seurakunta alkaa kasvaa. Työn avautuminen alueella, jolla aiemmin ei sijainnut kristillistä kirkkoa, oli rukousvastaus siitä haaveilleelle vastuunkantajatiimille.

Kirkkosalina toimi kerrostalojen keskellä sijainnut pieni vuokratila, jossa sunnuntaisin oli pyhäkoulu lapsille ja jumalanpalvelus aikuisille. Viikolla siellä kokoontuivat raamattu- ja erilaiset toimintapiirit, joiden kautta tavoitettiin suuri joukko ei-kristittyjä aikuisia ja lapsia. Piirin päättävässä raamattuopetushetkessä osallistujat saivat aina kuulla evankeliumin. Sain todistaa, miten Sanan siemenet kasvoivat ja synnyttivät uskon monen japanilaisen sydämessä.

Muistelen lämmöllä suomen ja englannin kielen opiskelijoita, joiden kanssa ihmettelimme vaikeita kielioppisääntöjä ja keskustelimme eri aihepiireistä. Muutamia opiskelijoita sain pitää vierainani Suomessa, ja muutamista tuli läheisiä ystäviäni.

Pyhäaamu sai aina räväkän alun, kun kirkkotila täyttyi pyhäkoululaisista. Lauloimme, leikimme ja pelasimme vauhtia ja äänijänteitä säästelemättä ennen Raamatun kertomukseen hiljentymistä. Pyhäkoulun jälkeen alkoi jumalanpalvelus. Siinä säestin seurakuntaa, joka veisasi nuotin vierestä mutta antaumuksella. Joskus esiinnyimme kuoron kanssa, ja monessa joulu- ja pääsiäisjumalanpalveluksessa esiintyi kukkopilliä muistuttava okariina-yhtye. Vaikkei pillin sointi hivellyt korvia, esiintyminen kirkossa toi soittajat Sanan kuuloon, ja kotiin viemisiksi he saivat Raamatun.

Viikkosiivousta tehdessäni vessasta vauhdilla pakoon lähtenyt torakka sai minut kiljaisemaan säikähdyksestä, vaikka nyt muisto jo naurattaa. Kun kesällä kuulin ensimmäisen kerran semi-kaskaiden siritystä, luulin, että kotini sähköpistokkeessa on vikaa. Ihmeteltävää ja uutta opeteltavaa riitti niin arjessa kuin työssä.

Työ konkareiden rinnalla korosti omaa untuvikkoutta, mutta tarjosi samalla tilaisuuden oppia ja opetella työtä rauhassa. Sain palvella ammatillani ja lahjoillani, mutta jouduin myös toimimaan oman mukavuusalueen ulkopuolella. Se ei aina ollut helppoa, mutta johti kasvamiseen ja omien rajojen tunnistamiseen. Oman keskeneräisyyden hyväksyminen, virheiden salliminen ja niille nauraminen olivat tärkeitä selviytymiskeinoja. Juhlahetket, joissa kasteen kautta liitettiin seurakuntaan ja Jumalan perheväkeen uusi jäsen, muistuttivat siitä, ettei työ ole turhaa. Jumala tekee työtä Sanansa kautta ja antaa kasvun ajallaan.

HAT-Koben seurakunta täyttää syksyllä jo kymmenen vuotta. Vuosien aikana työntekijät ovat vaihtuneet useaan kertaan, mutta Jumalan läsnäolo ja lupaukset ovat säilyneet muuttumattomina.

Työstä vastaavat tällä hetkellä Daniel ja Mari Nummela. Perheen ja seurakunnan kuulumisia voit lukea heidän kotisivuiltaan.

Ulla Pendolin

Lahjoita tähän työhön:


Japanilaiset oppivat jo pienestä pitäen toimimaan ryhmässä ja noudattamaan sääntöjä. Maassa, jossa asukkaita on 127 miljoonaa, se on edellytys ja

”Tervetuloa konserttiin”, toivottavat Koben luterilaisen raamattukoulun lukuvuoden 2017-2018 opiskelijat yhdessä lähetystyöntekijä Ulla Pendolinin kanssa.

Vaikeat ihmissuhteet

Japanilaiset oppivat jo pienestä pitäen toimimaan ryhmässä ja noudattamaan sääntöjä. Maassa, jossa asukkaita on 127 miljoonaa, se on edellytys ja syy siihen, että kaikki toimii hämmästyttävän hienosti ja tehokkaasti. Junat liikkuvat minuutilleen aikataulun mukaisesti, eikä ruuhkassakaan etuilla. Kanssaihmisiä kohtaan ollaan kohteliaita ja ystävällisiä. Karttaa tutkiva ulkomaalainen saa pian kuulla  kysymyksen ”Do you need help?” Vaikka englannintaito on monella heikko, halu auttaa on sitäkin suurempi.

Kolikolla on kääntöpuolensa. Kun Suomessa vallitsee yksilönvapaus, japanilainen joutuu huomioimaan ja tasapainottelemaan ryhmän – naapuruston, työpaikan, suvun – ehdoilla. Piha-alueet siistitään yhteisissä talkoopäivissä, eikä työpaikalta poistuta ennen esimiestä. Jumalanpalveluksen ja kirkkokahvien jälkeen keittiössä käy melkoinen kuhina, kun kaikki naiset touhuavat yhdessä.

Kun ystäväni esikoinen aloitti päiväkodin, hän murehti sitä, miten tulisi toimeen muiden lasten äitien kanssa. Hyvien suhteiden ylläpitäminen on raskasta, ja hymyn taakse kätkeytyy ahdistusta, yksinäisyyttä ja kipua. Vaikeista asioista ei puhuta, ja suhteiden mennessä solmuun on helpompi lähteä kuin yrittää selvittää tilannetta. Myös kirkossa käyminen saattaa jäädä tai seurakunta vaihtua ihmissuhteissa ilmenneiden ongelmien takia. Moni väsähtää ja sulkeutuu kodin seinien suojaan. Näin kävi myös Toshiaki Okalle, johon tutustuin opettaessani musiikkia Koben luterilaisella raamattukoululla.

Lukiossa stressin ja poissaolojen vuoksi luokalle jäänyt nuorukainen kärsi alemmuudentunteesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. Valmistuttuaan yliopistosta hän sulkeutui kotiin vuosikausiksi ja tunsi suurta yksinäisyyttä, vihaa ja itsesääliä. Vapaaehtoistyö muiden syrjäytyneiden parissa totutti Toshiakin takaisin ihmisten pariin, mutta hän ei tuntenut kuuluvansa mihinkään. Osallistuminen kristityn miehen vetämään ihmissuhdeseminaariin johdatti hänet kirkkoon ja lopulta kasteelle. Raamattukoulun valmistujaisjuhlassa Toshiaki kertoi näin: ”Epäilyksen hetkistä huolimatta olen kiitollinen raamattukoulussa vietetystä ajasta ja uskoni syventymisestä. Minut, jolle elämä tuntui tuskalliselta, on Jeesus parantanut ja vapauttanut.”

Jeesus rakastaa minua! Raamattukoulun opiskelijoiden esitys, kuvassa keskellä Toshiaki Oka.

Kaiken sen, mikä erottaa meidät toisistamme ja Jumalasta, Jeesus sovitti ristillä. Jokaisella opiskelu-, työ- ja perhe-elämän suorituspaineiden, itsetunto- ja ihmissuhdevaikeuksien, sairauksien ja yksinäisyyden kanssa kamppailevalla ja elämän tarkoitusta etsivällä japanilaisella ja suomalaisella on oikeus kuulla, että Jumalan rakastava pelastussuunnitelma koskee myös häntä. Kiitos, että olet Suuressa mukana!

Ulla Pendolin

Lähetystyössä voi olla mukana monella tapaa. Mikä voisi olla sinun paikkasi kokonaisuudessa? Tämän päivän joulukalenterista aukeaa iloksemme bonusvideo. Klikkaa yllä

Joulukalenteri luukku 18: Bonusvideo

Lähetystyössä voi olla mukana monella tapaa. Mikä voisi olla sinun paikkasi kokonaisuudessa?

Tämän päivän joulukalenterista aukeaa iloksemme bonusvideo. Klikkaa yllä oleva video auki ja selvitä, miksi lähetystyössä kannattaa olla mukana.

Joulukalenteriin pääset täältä.

Lahjoita tähän työhön:


 

Koben luterilainen teologinen seminaari viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhlavuottaan. Sen kunniaksi seminaari on järjestänyt pitkin vuotta erilaisia tilaisuuksia.  Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan yhteydessä

Koben luterilainen teologinen seminaari 60 vuotta

Koben luterilainen teologinen seminaari viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhlavuottaan. Sen kunniaksi seminaari on järjestänyt pitkin vuotta erilaisia tilaisuuksia.  Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan yhteydessä juhlallisuudet huipentuivat 29.10. juhlavastaanottoon ja Lutherin ajan jumalanpalvelukseen sekä 30.10. tulevaisuus-juhlafoorumiin.

Seminaarin rehtori, pastori, teol. tri Makito Masaki (kuvassa vasemmalla) muistutti juhlavastaanotolla pappisseminaarin tavoitteista kouluttaa oppilaistaan konservatiivisia, tunnustuksellisia ja yhteistyökykyisiä kirkon palvelijoita.

Seminaarin keskeisimmät yhteistyötahot ovat Kinkin evankelisluterilaisen kirkko (KELC), Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkko (WJELC), Norjan luterilainen lähetysliitto (NLM) sekä Suomen ev.lut. Kansanlähetys (FLM). Muista yhteistyö-kumppaneista juhlavastaanotolle oli kutsuttu Norjan lähetysseuran (NMS) sekä Deaconry Fellowship -kirkon edustajat. Kansanlähetystä tilaisuudessa edusti Japanin työalueen esimies Lauri Palmu.

Juhlavastaanoton jälkeen seminaari järjesti Aotanin seurakunnan kauniissa kirkossa Lutherin ajan jumalanpalveluksen kantaatteineen kaikkineen. Jumalanpalveluksessa musiikista vastasi tätä tilaisuutta varten koottu noin 120 hengen kuoro, joka koostui pääosin Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon jäsenistä.

Juhlajumalanpalveluksen päätteeksi muistettiin niin yhteistyökumppaneita kuin seminaarin entisiä rehtoreita. Kuvassa seminaarin nykyinen rehtori ojentaa kunniakirjan edelliselle rehtorille Nabetani-senseille.

Seuraavana päivänä 30.10. pidetyssä Koben luterilaisen teologisen seminaarin 60-vuotisjuhlafoorumissa pohdittiin tulevaisuutta maailmanlähetyksen, yhteistyö-kirkkojen ja seminaarin näkökulmista ja teologisen koulutuksen roolia siinä.  Kansanlähetystä foorumissa edustivat seminaarin hallituksen jäsen Daniel Nummela sekä Lauri Palmu.

Puheenvuoroja käyttivät muiden ohella Kinkin evankelisluterilaisen kirkon presidentti Mototsugu Fukui, Fellowship Deaconry -kirkon presidentti Masamitsu Futagawa sekä Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon presidentti Rei Nagata.

Kuvassa norjalainen Dagfinn Solheim esittää näkemyksiään seminaarin tulevaisuudesta.

Foorumissa korostui yhteistyötahojen syvä tyytyväisyys seminaarin pitäytymisestä raamatulliseen pohjaansa sekä tunnustukseensa. NLM:n Aasian aluejohtaja Olav Vestbøstad mainitsi kiitospuheenvuorossaan olevansa iloinen myös siitä, että seminaari tiedostaa selkeästi ympärillä olevat ongelmat, ja ilmaisi, että lähetys tahtoo myös jatkossa sitoutua löytämään yhdessä tarvittavat ratkaisut niihin.

Lauri Palmu kiitti taas FLM:n puolesta siitä, että järjestö on hyväksytty yhdeksi hallinto-organisaatioksi. Hän korosti liikkeemme tahtoa käydä yhdessä rukoillen eteenpäin luottaen samalla siihen, ettei mikään ole Jumalalle mahdotonta.

WJELC:n presidentti Rei Nagata kiitti niin ikään hienosta foorumista. Nagatan mukaan esille noussut seminaarin ja seurakuntien välisen yhteistyön korostus on tärkeä. Kinkin Mototsugu Fukui taas toi omalta osaltaan esille yhteiskunnassa käynnissä olevan muutoksen nopeuden ja korosti sen olevan monille haaste, joka tulee ottaa huomioon. Kaiken keskellä seminaarilla on hänen mukaansa tärkeä paikka seistä kestävällä perustallaan ja jatkaa tärkeää työtään.

Seminaari muisti yhteistyökumppaneitaan myös juhlafoorumin lopussa.

Lopuksi seminaarin rehtori Makito Masaki kiitti kaikista puheenvuoroista ja vakuutti, että seminaari jatkaa Raamattuun pitäytyvällä tunnustuksellisella pohjallaan. Samalla hän korosti sitä, että seminaari haluaa jatkaa hyvää yhteistyötä kumppaniensa kanssa. Erityisesti hän mainitsi myös sen, että haluaa seminaarin hallituksen kanssa pohtia jatkossa syvemmin sitä, miten seminaari voisi edelleen syventää yhteistyötään paikallisseurakuntien kanssa.

Teksti ja kuvat Daniel Nummela ja Lauri Palmu

Kansanlähetys tukee seminaaria taloudellisesti vuosittain 500 000 jenin summalla (noin 5 000 euroa). Haluatko sinä olla mukana mahdollistamassa tulevaisuuden työntekijöiden kouluttamisen japanilaisille kirkoille?

Lähde mukaan tukemaan yhdessä seminaaria, jotta Japanin kirkoissa riittää tulevaisuudessakin evankeliumin julistamiseen koulutettuja työntekijöitä!

YHTEYSHENKILÖ
Aluekoordinaattori
Anne Tuovinen, SEKL
puh. 044 4477 820
sähköposti etunimi.sukunimi@sekl.fi