Avainsana-arkisto: Suomi sydämellä

Muistan sen kuin eilisen päivän. Aloitin työt jälkiateistisessa Venäjän maassa lähes heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Pyörittelin päätä useampaan kertaan, kun

Kesäistä juhlaa kotimaassa Ryttylässä Kansanlähetyspäivillä. Kuva: Philippe Gueissaz

Puolusta Suomen uskonnonvapautta!

Muistan sen kuin eilisen päivän. Aloitin työt jälkiateistisessa Venäjän maassa lähes heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Pyörittelin päätä useampaan kertaan, kun näin, miten totalitaarisesti uskonto ja valtio oli erotettu toisistaan.

Muistan hyvin myös sen, kun työskentelin Virossa ja yritimme saada kunnan lehteen juttua seurakunnasta. Päätoimittaja tokaisi hyvin vihaisena: ”En tule julkaisemaan mitään artikkelia kirkosta tai uskonnosta, sillä Virossa on uskonnonvapaus.” Hänelle –neuvostoajan kasvatille – uskonnonvapaus tarkoitti negatiivista  uskonnonvapautta, jossa uskonnolla ei ollut sijaa majatalossa.

Lämmin kiitos rukouksistasi. Jumala sinua runsaasti siunatkoon. Pidetään Suomi sydämellä! Kuvassa Jukka Repo.

Itse olin saanut elää Suomessa 1970-luvun positiivisen uskonnonvapauden vallitessa koulun aamunavauksien ja pyhäkoulujen keskellä. Palattuani rakkaaseen kotimaahani lähetysvuosien jälkeen olen joutunut tämän tästä pyörittämään päätäni. Olen vielä aktiivipalveluksessa, joten kyseessä on alle sukupolven mittainen aika, mutta nyt osat ovat vaihtuneet: positiivinen uskonnonvapaus on kaventunut oleellisesti tämän vuosituhannen aikana. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin,  monesti tulee mieleen ajatus, että entisissä ateistivaltioissa on jo suurempi uskonnonvapaus kuin 2010-luvun Suomessa.

Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. (Joh. 9:4)

Vaikka päivämme ei enää ole kirkkaimmillaan, se ei ole vielä kokonaan vaihtunut yöksi. Nyt on vielä työnteon aika myös Suomessa. Työtä tulee tehdä niin kauan kuin voidaan – kokemuksemme mukaan työ jatkuu myös vainojen keskellä maan alta käsin, sillä mikään ei voi pysäyttää Jumalan kansaa.

Mutta koska vielä on myös julkisen työn tekemisen aika, tule mukaan pitämään esillä ääntä positiivisen uskonnonvapauden puolesta ja julistamaan evankeliumia teille ja aitovierille koti-Suomessa.

Lämmin kiitos rukouksistasi ja rahalahjastasi. Jumala sinua runsaasti siunatkoon. Pidetään Suomi sydämellä!

Jukka Repo

Kotimaantyön johtaja

Suomen Ev.lut. Kansanlähetys

Kun lahjoitat Suomi sydämellä -keräykseen esimerkiksi allaolevan lahjoituslinkin avulla, tuet evankeliumin tarjoamista suomalaisille raamattuopetuksen sekä nuoriso- ja juniorityön kautta.

Lahjoita tähän työhön:


Auta, että yhä useampi suomalainen saisi kuulla Jeesuksesta. ”Työssäni tapaan paljon lapsia, jotka kertovat minulle elämästään ja arjestaan, vaikeistakin asioista.

Hänelläkin on oikeus evankeliumiin

Auta, että yhä useampi suomalainen saisi kuulla Jeesuksesta.

”Työssäni tapaan paljon lapsia, jotka kertovat minulle elämästään ja arjestaan, vaikeistakin asioista. Monilla on päämärättömyyttä, toivottomuutta, millään ei ole mitään väliä. Moni kokee, että kukaan ei välitä. Kristillinen usko antaisi näille lapsille merkityksellisyyden kokemuksen: minä olen ainutlaatuinen ja arvokas, minulla on tosiaankin väliä! Toivo tulee kalliopohjasta, Jeesuksesta, joka ei oikeasti petä koskaan. Toivon, että jokainen suomalainen lapsi saisi kuulla Jeesuksesta. Sille perustalle on hyvä rakentaa kaikki muu.”
– Kirsi, kolmen lapsen äiti

Lahjoittamalla Suomi sydämellä -kampanjaan tarjoat suomalaisille sanomaa Jeesuksesta seuraavien työmuotojen kautta:

Suomi sydämellä -keräykseen voit lahjoittaa tämän sivun kautta tai tilisiirrolla seuraavin tiedoin:
Vastaanottaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys ry
Tilinumero: FI83 2070 1800 0283 25
Viite:56009

Ota yhteyttä oman alueesi kansanlähetyspiiriin, jos haluat tulla mukaan levittämään evankeliumia kotiseudullasi!

Kiitos tuestasi!

 

 

Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut

Löysin sen, mitä olin koko elämäni etsinyt

Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut kristinuskon tradition kyllästämässä kulttuurissa, olen ikään kuin löytänyt kristinuskon myöhemmin uudestaan.

Kotijoukkoni, isä, äiti ja nuorempi sisko, kuuluu kyllä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lapsena sain koulussa uskonnon opetusta, kävin pyhäkouluakin sekä myöhemmin rippikoulun. Kuitenkin lapsuudessani ja nuoruudessani Raamatun tutkiminen ja rukouselämä jäivät melko lailla paitsioon. Niinpä koin silloin kun opiskelin lukiossa, ettei kristinuskolla ollut minulle mitään annettavaa. Pystytin maailmankatsomukselliset pilarini hyvin yksinkertaisella tavalla ateistisille ja darwinistisille näkemyksille.

Maailma ilman Jumalaa oli silloin tietyssä mielessä vapauttavaa, Pitemmän päälle hengetön maailmankaikkeus, johon olen syntynyt täysin sattumalta, ilman mitään muuta tarkoitusta kuin sukuni geeniperimän eteenpäin saattaminen, tuntui kuitenkin vieraalta. Sisimmässäni uskoin, että elämälläni on tarkoitus, vaikka järkeilyni antama vastaus oli toisenlainen.

Arvelen, että näkemykseeni vaikutti myös ihmispelkoni, mihin oli syynä koulukiusaaminen yläasteella. Ikävät kokemukset heijastuivat ihmissuhteisiin. Uskoin, että minussa oli jotakin epämiellyttävää ja outoa. Toisiin ihmisiin oli vaikea luottaa, mutta en ollut itsekään maailman helpoin ihminen toisille.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui opiskeluaikana

Lukion jälkeen suoritin varusmiespalveluksen Pohjois-Karjalan prikaatissa. Sen jälkeen lähdin opiskelemaan Outokummun ammattiopistoon audiovisuaalisen viestinnän linjalle vuonna 2005. Muistelen aikoja Outokummussa kiitollisena. Silloin koin, että sain olla tasavertaisena ikäisteni joukossa.

Vaikka huomasin, että minusta välitettiin, en voinut täysin luottaa riittäväni muille omana itsenäni.  Siksi huomasin parantelevani helposti totuutta itsestäni ja elämästäni. Valehtelu vääristi kuvaa minusta sekä itselleni että muille. Kuitenkin solmin Outokummussa ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Opiskeluaikainen elämä Outokummussa ja opiskelun jälkeinen elämä Joensuussa oli toisaalta hauskaa, mutta myös hyvin irrallista ja levotonta. Se näyttäytyi mielihyvähakuisuutena muun muassa erinäisten päihdyttävien aineiden käytön ja viihteen avulla.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui noina aikoina. Torjuin ne asiat, joita mielestäni kirkko, kristinusko ja kristityt edustivat. Tosin tunsin yhden avoimesti uskossa elävän kristityn. Ja hän oli erittäin mukava mies. Joka tapauksessa erosin kirkosta asuessani Joensuussa. Muistan, että se oli äidilleni šokki. Jälkikäteen olen miettinyt, että hän on varmaan sen jälkeen rukoillut puolestani entistä enemmän.

Mielenkiinto uskontoja ja tuonpuoleisuutta kohtaan heräsi Balkanilla

Vuonna 2009 muutin vuodeksi vapaaehtoistöihin Kroatiaan Splitin kaupunkiin. Töihin kuului puhtaiden neulojen, ruiskujen ja kondomien jakaminen suonensisäisiä huumausaineita käyttäville ihmisille sekä suomen kielen kurssin järjestäminen paikallisille nuorille. Vapaaehtoistöiden lisäksi pääsin matkailemaan toisten vapaaehtoisten kanssa ympäri entistä Jugoslaviaa.

Tuli osoittautumaan suureksi siunaukseksi, että kielteiset mielikuvani Jumalasta, Raamatusta ja kristityistä alkoivat siellä tulla tiensä päähän. Rikkaan kulttuuriperimän, kauniiden kaupunkien, moninaisen luonnon ja ystävällisten ihmisten lisäksi Balkanin maissa ei voi jäädä paitsioon uskonnosta. Kristinusko ja islam näkyvät voimakkaammin katukuvassa kuin vaikkapa maallistuneessa Pohjolassa.

Kroatian katukuvassa näkyy roomalaiskatolisuus ja Serbian katukuvassa kreikkalaiskatolisuus. Kroatian ja Serbian välissä sijaitsee Bosnia-Hertsegovina, missä näiden suurten kirkkojen lisäksi paikkansa on ottanut islam. Maallistunut kristillisyys on silti varmaan yhtä tyypillistä kuin Suomessakin. Myöskään reformoituja kirkkoja ei juuri Balkanilla näkynyt. Lisäksi Kroatiassa roomalaiskatolisuuteen ja Serbiassa kreikkalaiskatolisuuteen liittyy jonkin verran nationalistista latausta, jos olen asian oikein ymmärtänyt.

Tutustuin uudelleen kristilliseen kulttuuriin ja minua alkoivat kiehtoa kristinusko ja uskonnot ylipäätään. Jumala ja usko eivät ole myöskään kierrettäviä keskustelun aiheita niillä leveysasteilla. Tapasin niin Splitissä kuin muissakin Balkanin alueilla ihmisiä, joilla oli henkilökohtainen usko.

Minua kiehtoi, että vielä 2000-luvulla ihminen voi uskoa tuonpuoleiseen. Aiemmin ajattelin, että uskonnot ovat vain eläviä dinosauruksia menneiltä pimeiltä ajoilta. Kroatiassa en kääntynyt rukouksessa Kristuksen puoleen, mutta latasin tuolloin tietokoneelleni englanninkielisen Raamatun ja aloin pitää ranteessani Belgradista ostamaani brojanicaa, rukoushelminauhaa.

Palasin mielenkiintoisen vuoden jälkeen koti-Suomeen uusin ajatuksin. Tuonpuoleisuus kiehtoi yhä enemmän. Muistan, että erään kerran ollessani saunassa rukoilin varmasti ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan. Rukouksessa toivoin, että Jumala olisi olemassa, jotta elämälläni olisi merkitys ja arvo.

Ostin myös kirpputorilta Raamatun, mutta en kovin syvästi alkanut tutkia pyhää Sanaa. Olin tuolloin loppujen lopuksi kiinnostunut enemmän itämaisista uskonnoista ja filosofioista. Raamattu oli minulle uskonnollinen kirja muiden joukossa ja Jeesus oli jonkinlainen valaistunut guru. Ahmin väärien opettajien kirjoja ja kuvittelin löytäväni niiden avulla lopullisen totuuden.

Jeesus on enemmän kuin itämainen guru

Palattuani Suomeen asuin aluksi Ilomantsissa, mutta muutin melko pian Tampereelle, missä asui useita tuttujani. Ryhdyin työskentelemään puhelinmyyjänä. Omalla ajallani tutkin itämaisia oppeja ja kävin yhden meditaatiokurssinkin.

Taivaallisen Isän armosta tapasin Tampereella ystäväni kautta uskossa elävän naisen, josta tuli minunkin ystäväni. Hänen kanssaan kävin keskusteluja olevaisuuden perimmäisestä luonteesta. Kiitän, että hän jaksoi antaa kysymyksiini aina rehellisen raamatullisen vastauksen. Varmasti vaikein asia itselleni oli hyväksyä käsitys synnistä. Pidin itseäni ihan hyvänä ihmisenä, vaikka jokaisella meillä on heikot puolemme.

Uskoin myös, että Raamattu on kirjana vertauskuvallinen ja että kaikki uskonnot kertovat samasta universaalista totuudesta eli siitä, että kaikki on yhtä. Käytännössä siis uskoin, että ihminen on jumala. Ajattelin asiaan enempää perehtymättä, että Jeesus valaistuneena guruna opetti uskomaani näkemystä.

Väitteeni hämmensi kristittyä ystävääni. Hän kertoi, että Raamatussa on myös vertauskuvallista tekstiä, mutta näitä vertauskuvia tulee tulkita Raamatun valossa. Raamatun tapahtumat ovat tapahtuneet myös oikeasti. Jeesus ei myöskään voinut olla mikään itämäinen guru, koska tätä väitettä Raamattu ei tue.

Totta kai tiesin, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta: neitseestä syntymisen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, mutta itsepetoksellisesti osasin sivuuttaa nämä hyvin oleelliset asiat. Kuitenkin erään illan jälkeen, kun olin jälleen keskustellut kristityn ystäväni kanssa, mietin kotonani, että minun täytyy ottaa Jeesus todesta. En minä mitään menetä, jos rukoilen Jeesusta. Jos hän on totta, niin sitten se selviää.

Niinpä laskeuduin polvilleni lattialle ja rukoilin: ”Jos sinä, Jeesus, olet olemassa, tule minun elämääni.” Heti sanottuani rukoukseni koin, kuinka jonkinlainen voima ja valo laskeutuivat päälleni. Sisimmässäni oli heti rauha. Se oli hyvin erilainen rauha kuin olin ennen kokenut. Koin, että nyt kaikki oli nyt kohdallaan. Olin löytänyt sen, mitä olin koko elämäni etsinyt. Ymmärsin, että Pyhä Henki oli laskeutunut sydämeeni. Menin nukkumaan ja ajattelin, että nyt on tapahtunut jotain hyvin merkittävää.

Elämää ja johdatusta uudessa uskossa

Ensimmäiset viikot uskossa olivat hurmoksellisia. Ajattelin, että tätäkö uskovat kokevat koko ajan. Kaikki näytti kauniilta ja tuntui todella hyvältä. Liityin takaisin kirkkoon ja kerroin asiasta myös uskossa elävälle ystävälleni, ja hän oli erittäin iloinen puolestani. Hän hämmästeli ja totesi, ettei olisi ikinä uskonut, että minä vielä tulen jonain päivänä uskoon.

Kerroin Jeesuksesta myös  joillekin ystävilleni, jotka eivät olleet uskossa. Tämä aiheutti heissä hilpeyttä. Ymmärsin tuolloin, että elämää Kristuksessa ei voi ymmärtää, ellei itse elä Kristuksessa. Luonnollinen ihminen voi kristinuskosta löytää kyllä hyviä ajatuksia ja varteenotettavaa etiikkaa, mutta elävän pyhän Jumalan tunteminen voi olla todellista vain Jeesuksessa Kristuksessa.

Viikkojen kuluessa ekstaattiset tunteet alkoivat hieman laimentua. Aloinkin miettiä, mitä minä tein väärin. Aloin tutkia Raamattua, mutta hyvin monet asiat tuntuivat edelleen vaikeilta ymmärtää.

Aluksi minulta puuttui myös seurakuntayhteys. Kävin sunnuntaisin ehtoollisjumalanpalveluksessa, mutta en tuntenut kuin yhden kristityn. Jossain vaiheessa aloin käydä Tampereen metodistiseurakunnan tilaisuuksissa ja miesten raamattupiirissä. Metodistiseurakunnassa oli hyvä kasvaa uskossa ja tutustua uskonsisariini ja -veljiini.

Haaveenani oli ollut pitkään työskennellä hoitoalalla. Tampereella tein töitä henkilökohtaisena avustajana ja hain opiskelemaan lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi. Lopulta pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi Kajaanin ammattikorkeakouluun.

Uskon, että muutto Kajaanin oli ollut Jumalan suunnitelmassa. Kajaanissa olen saanut kasvaa levollisessa ympäristössä uskossa ja perehtyä syvemmin Raamattuun. Kansanlähetyksen kautta olen myös saanut uusia ystäviä.

Olen vajavainen, mutta Jumalalle arvokas ja tärkeä

Olen joutunut vuosien aikana toteamaan, että en olekaan niin hyvä ihminen kuin luulin. Olen elämäni aikana aiheuttanut paljon vahinkoa lähimmäisiäni kohtaan. Enkä voi syyttää omista synneistäni muita ihmisiä ja olosuhteita. Olen joutunut pyytämään anteeksi syntejäni monia kertoja. Ja uskon, että olen saanut syntini anteeksi.

Olen oppinut myös itse sydämessäni antamaan muille ihmisille anteeksi heidän väärintekonsa. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta se on ollut loppujen lopuksi vapauttavaa. En enää kanna kaunaa ketään kohtaan. Jumalan kanssa olen saanut parannella myös kipupisteitäni. Saan uskoa, että vaikka mieleni ja tunteeni välillä väittävät vastaan, olen Jumalalle arvokas ja tärkeä.

Tiedän, että olen loppuun asti vajavainen ihminen. En koskaan kestä omassa viisaudessani ja teoissani Jumalan pyhyyden edessä. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska voin uskoa, että Jeesus Kristus on maksanut velkani Golgatan ristillä.

En löytänyt lopullista totuutta järkeilemällä tai etsimällä sitä sisimmästäni. En voi tukeutua inhimillisiin kykyihini, vaan sen sijaan voin luottaa, että Jumalan sana on totta ja muuttumaton.

Välillä Jumalan rakkaus ristillä ja iankaikkinen elämä kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta. Jumalalle jokainen ihminen on äärettömän arvokas. Ehtoollisella julistetaan: ”sinun puolestasi annettu”, ”sinun puolestasi vuodatettu”.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala ei ole mikään ylevä idea, jonka voimme muokata toiveidemme mukaiseksi. Hän on persoonallinen ja muuttumaton. Hän tuntee henkilökohtaisesti sinut ja minutkin, ja hän rakastaa meitä niin paljon, että emme sitä voi edes ymmärtää. Ja Jumala on aivan lähellä, rukouksen päässä.

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

Siunaten,

Teemu Räty
Kainuun Ev.lut. Kansanlähetys

 

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen

Valokuva: Virpi Kurvinen, Uusi Tie

Ilkka Rytilahti kiertää Suomea opettamassa Raamattua

Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen maakunnallisissa piiriyhdistyksissä haluttiin lisää tavoitteellista raamattukoulutusta.

”Olen Kansanlähetyspiirien käytettävissä hengellisten yhteisöjen rakentamiseksi Raamatun sanalla”, Rytilahti tiivistää tehtävänkuvansa.

Hänen elämästään ja ajatuksistaan on julkaistu laaja haastattelu 12. lokakuuta 2017 Uusi Tie -lehdessä numero 41. Lue lisää tästä.

Voit antaa kertalahjoituksen Ilkka Rytilahden työhön tai ryhtyä  kuukausilahjoittajaksi ja hänen uutiskirjeensä saajaksi tästä.

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin

Jeesus nosti pohjalta

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin vankilassa”, tuupovaaralainen Hannu Soikkeli aloittaa tarinansa.

Kevättalvella 1978 asiat kärjistyivät. Takana oli kolmen kuukauden ryyppyputki. Tuntui, että elämältä ei ollut pohja pois, vaan oli menty pohjan läpi. Haulikkoon tarttuminen houkutti.

Jumalalla oli toisenlaiset suunnitelmat, ja eräänä maaliskuisena sunnuntaina 27-vuotias Soikkeli suostuteltiin mukaan seuroihin Kiihtelysvaaraan. Autossa hän ojensi kuljettajalle pullon: ”Tämä ei taida sopia matkaan mukaan.” Viinat kaadettiin hankeen levähdyspaikalla. Perillä hengelliset asiat alkoivat puhutella, ja eräällä tupakkatauolla silloinen tupakkamies kääntyi Jeesuksen puoleen. ”Jos olet olemassa, auta. En jaksa enää.”

Jeesus kuuli. Rasavilli sopi riitansa ja sai velkansa maksettua. Samana syksynä mahdollistui lähtö raamattukurssille Ryttylään silloiselle Lähetyskoululle. Kurssilla hän tapasi vaimonsa Päivin. Nyt elämää ilostuttavat viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta.

Mies jätti rukouksessa myös vanhempansa Jeesukselle vedoten Raamatun sanoihin: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” He saivatkin pian tulla uskoon.

”Minulla on ollut todella ihana elämä Jeesuksen seurassa. Olen kokenut monenlaista Jumalan johdatusta. Vaikeuksiakin on matkalla, mutta on riemullista nähdä, että niiden keskellä Jumala on läsnä ja auttaa”, Soikkeli hymyilee.

Raamatun lupaus ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret” on toteutunut kirjaimellisesti: Soikkeli on varjeltu elävänä muun muassa kuudesta kolarista ja kuuden metrin pudotuksesta telinelavalta.

Eläkkeellä oleva Soikkeli on auttanut päihdeongelmaisia vapaaehtoistyön kautta. 1980-luvulla hän kuljetti Raamattuja Itä-Eurooppaan. Kotipihan Runoriihessä järjestetään esimerkiksi jumalanpalveluksia ja seuroja.

”Toivottomankin tapauksen Jumala voi pelastaa ja nostaa uuteen elämään”, Hannu Soikkeli iloitsee.

Teksti: Tanja Heiskanen
Pohjois-Karjalan Kansanlähetys

Kuva: Hannu Soikkelin albumi

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Olin kahdeksannella luokalla. Elämäni näytti ulospäin kaikin puolin hyvältä: koulussa kokeista tuli kymppejä, harrastin tavoitteellisesti laulua ja pianonsoittoa ja treenasin

Täysin hyväksytty

Olin kahdeksannella luokalla. Elämäni näytti ulospäin kaikin puolin hyvältä: koulussa kokeista tuli kymppejä, harrastin tavoitteellisesti laulua ja pianonsoittoa ja treenasin päivittäin keväällä järjestettäviin tanssin SM-kilpailuihin. Olin aina iloinen ja hymyileväinen, eikä mikään ollut huonosti. Ainakaan en näyttänyt sitä muille.

Sisälläni tunsin kuitenkin jatkuvaa epävarmuutta ja riittämättömyyttä. Tein kaikkeni sen eteen, että olisin paras koulussa ja harrastuksissa, jotta saisin ihmisten hyväksynnän.

Kukaan ei jaksa yksin kovin pitkään. Joululomalle päästyäni rojahdin sängyn pohjalle, enkä ollut ollenkaan tajunnut, kuinka pahasti olin uuvuttanut itseni.

Monena iltana itkin itseni uneen ja aamuisin tuntui, että en vain jaksa nousta sängystä ylös. Elämäniloni katosi kokonaan, ja mielessäni alkoi pyöriä ajatuksia kuolemasta. ”Jospa sitten tää tuska helpottais”, ajattelin. Mieleeni heräsi kuitenkin myös kysymys: ”Onkohan olemassa hyvä Jumala?”

Olin joskus lapsena rukoillut iltaisin, mutta  sen jälkeen en ollut rukoillut enää vuosiin. Muistan vieläkin, kun menin huoneeseeni ja rukoilin: ”Jumala, jos olet olemassa, tuu mun elämään.” Itkin, mutta tällä kertaa valtavasta helpotuksesta. En ollut koskaan aiemmin kokenut niin suurta rauhaa. Sydämeni valtasi varmuus siitä, että asiat tulevat kääntymään hyväksi.

Ja niin ne kääntyivätkin.

Jumala johdatti ympärilleni uskovia ystäviä rohkaisemaan ja tukemaan minua. Kevään aikana masennus helpotti, ja pikkuhiljaa elämäniloni alkoi palata. Riparilla uskoni vahvistui, ja halusin lähteä seuraamaan Jeesusta.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin, voisin sanoa, että Jeesus on minulle koko elämä. Haluan oppia tuntemaan häntä joka päivä paremmin ja toivon, että voisin elämälläni ja lahjoillani kirkastaa hänen nimeään. En tiedä mitään parempaa, kuin että saan olla Jumalan lapsi, armahdettu synneistäni, Jeesuksen oma ja matkalla pelastukseen. Tälle matkalle on mahtunut vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta aina jälkeenpäin olen huomannut, miten Jumala on ollut lähelläni joka hetki.

Pikkuhiljaa olen alkanut tajuta myös sen, että riitän juuri tällaisena kuin olen. Jeesus ei tullut maailmaan täydellisiä ja hyviä ihmisiä varten, vaan hän tuli lähelle heikkoja, epäonnistuneita ja syntisiä. Jumala ei odota minulta yhtäkään hienoa suoritusta, vaan hän katsoo minuun ja sanoo: ”Olet rakas lapseni ja täysin hyväksytty.” Tänään voin siis katsoa peiliin, hymyillä ja todeta: minä riitän.

”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” 1. Piet. 5:7

”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.” Psalmi 91:2

Heini Torvinen, Tampere
Hämeen Kansanlähetys

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön: