Avainsana-arkisto: Suomi sydämellä

Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut

Löysin sen, mitä olin koko elämäni etsinyt

Kun peilaan lähes 33-vuotista elämäntaivaltani, joudun toteamaan, että suhteeni Jumalaan on ollut suuren osan elämääni penseällä pohjalla. Vaikka olen kasvanut kristinuskon tradition kyllästämässä kulttuurissa, olen ikään kuin löytänyt kristinuskon myöhemmin uudestaan.

Kotijoukkoni, isä, äiti ja nuorempi sisko, kuuluu kyllä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Lapsena sain koulussa uskonnon opetusta, kävin pyhäkouluakin sekä myöhemmin rippikoulun. Kuitenkin lapsuudessani ja nuoruudessani Raamatun tutkiminen ja rukouselämä jäivät melko lailla paitsioon. Niinpä koin silloin kun opiskelin lukiossa, ettei kristinuskolla ollut minulle mitään annettavaa. Pystytin maailmankatsomukselliset pilarini hyvin yksinkertaisella tavalla ateistisille ja darwinistisille näkemyksille.

Maailma ilman Jumalaa oli silloin tietyssä mielessä vapauttavaa, Pitemmän päälle hengetön maailmankaikkeus, johon olen syntynyt täysin sattumalta, ilman mitään muuta tarkoitusta kuin sukuni geeniperimän eteenpäin saattaminen, tuntui kuitenkin vieraalta. Sisimmässäni uskoin, että elämälläni on tarkoitus, vaikka järkeilyni antama vastaus oli toisenlainen.

Arvelen, että näkemykseeni vaikutti myös ihmispelkoni, mihin oli syynä koulukiusaaminen yläasteella. Ikävät kokemukset heijastuivat ihmissuhteisiin. Uskoin, että minussa oli jotakin epämiellyttävää ja outoa. Toisiin ihmisiin oli vaikea luottaa, mutta en ollut itsekään maailman helpoin ihminen toisille.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui opiskeluaikana

Lukion jälkeen suoritin varusmiespalveluksen Pohjois-Karjalan prikaatissa. Sen jälkeen lähdin opiskelemaan Outokummun ammattiopistoon audiovisuaalisen viestinnän linjalle vuonna 2005. Muistelen aikoja Outokummussa kiitollisena. Silloin koin, että sain olla tasavertaisena ikäisteni joukossa.

Vaikka huomasin, että minusta välitettiin, en voinut täysin luottaa riittäväni muille omana itsenäni.  Siksi huomasin parantelevani helposti totuutta itsestäni ja elämästäni. Valehtelu vääristi kuvaa minusta sekä itselleni että muille. Kuitenkin solmin Outokummussa ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Opiskeluaikainen elämä Outokummussa ja opiskelun jälkeinen elämä Joensuussa oli toisaalta hauskaa, mutta myös hyvin irrallista ja levotonta. Se näyttäytyi mielihyvähakuisuutena muun muassa erinäisten päihdyttävien aineiden käytön ja viihteen avulla.

Kielteisyyteni Jumalaa kohtaan vahvistui noina aikoina. Torjuin ne asiat, joita mielestäni kirkko, kristinusko ja kristityt edustivat. Tosin tunsin yhden avoimesti uskossa elävän kristityn. Ja hän oli erittäin mukava mies. Joka tapauksessa erosin kirkosta asuessani Joensuussa. Muistan, että se oli äidilleni šokki. Jälkikäteen olen miettinyt, että hän on varmaan sen jälkeen rukoillut puolestani entistä enemmän.

Mielenkiinto uskontoja ja tuonpuoleisuutta kohtaan heräsi Balkanilla

Vuonna 2009 muutin vuodeksi vapaaehtoistöihin Kroatiaan Splitin kaupunkiin. Töihin kuului puhtaiden neulojen, ruiskujen ja kondomien jakaminen suonensisäisiä huumausaineita käyttäville ihmisille sekä suomen kielen kurssin järjestäminen paikallisille nuorille. Vapaaehtoistöiden lisäksi pääsin matkailemaan toisten vapaaehtoisten kanssa ympäri entistä Jugoslaviaa.

Tuli osoittautumaan suureksi siunaukseksi, että kielteiset mielikuvani Jumalasta, Raamatusta ja kristityistä alkoivat siellä tulla tiensä päähän. Rikkaan kulttuuriperimän, kauniiden kaupunkien, moninaisen luonnon ja ystävällisten ihmisten lisäksi Balkanin maissa ei voi jäädä paitsioon uskonnosta. Kristinusko ja islam näkyvät voimakkaammin katukuvassa kuin vaikkapa maallistuneessa Pohjolassa.

Kroatian katukuvassa näkyy roomalaiskatolisuus ja Serbian katukuvassa kreikkalaiskatolisuus. Kroatian ja Serbian välissä sijaitsee Bosnia-Hertsegovina, missä näiden suurten kirkkojen lisäksi paikkansa on ottanut islam. Maallistunut kristillisyys on silti varmaan yhtä tyypillistä kuin Suomessakin. Myöskään reformoituja kirkkoja ei juuri Balkanilla näkynyt. Lisäksi Kroatiassa roomalaiskatolisuuteen ja Serbiassa kreikkalaiskatolisuuteen liittyy jonkin verran nationalistista latausta, jos olen asian oikein ymmärtänyt.

Tutustuin uudelleen kristilliseen kulttuuriin ja minua alkoivat kiehtoa kristinusko ja uskonnot ylipäätään. Jumala ja usko eivät ole myöskään kierrettäviä keskustelun aiheita niillä leveysasteilla. Tapasin niin Splitissä kuin muissakin Balkanin alueilla ihmisiä, joilla oli henkilökohtainen usko.

Minua kiehtoi, että vielä 2000-luvulla ihminen voi uskoa tuonpuoleiseen. Aiemmin ajattelin, että uskonnot ovat vain eläviä dinosauruksia menneiltä pimeiltä ajoilta. Kroatiassa en kääntynyt rukouksessa Kristuksen puoleen, mutta latasin tuolloin tietokoneelleni englanninkielisen Raamatun ja aloin pitää ranteessani Belgradista ostamaani brojanicaa, rukoushelminauhaa.

Palasin mielenkiintoisen vuoden jälkeen koti-Suomeen uusin ajatuksin. Tuonpuoleisuus kiehtoi yhä enemmän. Muistan, että erään kerran ollessani saunassa rukoilin varmasti ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan. Rukouksessa toivoin, että Jumala olisi olemassa, jotta elämälläni olisi merkitys ja arvo.

Ostin myös kirpputorilta Raamatun, mutta en kovin syvästi alkanut tutkia pyhää Sanaa. Olin tuolloin loppujen lopuksi kiinnostunut enemmän itämaisista uskonnoista ja filosofioista. Raamattu oli minulle uskonnollinen kirja muiden joukossa ja Jeesus oli jonkinlainen valaistunut guru. Ahmin väärien opettajien kirjoja ja kuvittelin löytäväni niiden avulla lopullisen totuuden.

Jeesus on enemmän kuin itämainen guru

Palattuani Suomeen asuin aluksi Ilomantsissa, mutta muutin melko pian Tampereelle, missä asui useita tuttujani. Ryhdyin työskentelemään puhelinmyyjänä. Omalla ajallani tutkin itämaisia oppeja ja kävin yhden meditaatiokurssinkin.

Taivaallisen Isän armosta tapasin Tampereella ystäväni kautta uskossa elävän naisen, josta tuli minunkin ystäväni. Hänen kanssaan kävin keskusteluja olevaisuuden perimmäisestä luonteesta. Kiitän, että hän jaksoi antaa kysymyksiini aina rehellisen raamatullisen vastauksen. Varmasti vaikein asia itselleni oli hyväksyä käsitys synnistä. Pidin itseäni ihan hyvänä ihmisenä, vaikka jokaisella meillä on heikot puolemme.

Uskoin myös, että Raamattu on kirjana vertauskuvallinen ja että kaikki uskonnot kertovat samasta universaalista totuudesta eli siitä, että kaikki on yhtä. Käytännössä siis uskoin, että ihminen on jumala. Ajattelin asiaan enempää perehtymättä, että Jeesus valaistuneena guruna opetti uskomaani näkemystä.

Väitteeni hämmensi kristittyä ystävääni. Hän kertoi, että Raamatussa on myös vertauskuvallista tekstiä, mutta näitä vertauskuvia tulee tulkita Raamatun valossa. Raamatun tapahtumat ovat tapahtuneet myös oikeasti. Jeesus ei myöskään voinut olla mikään itämäinen guru, koska tätä väitettä Raamattu ei tue.

Totta kai tiesin, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta: neitseestä syntymisen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, mutta itsepetoksellisesti osasin sivuuttaa nämä hyvin oleelliset asiat. Kuitenkin erään illan jälkeen, kun olin jälleen keskustellut kristityn ystäväni kanssa, mietin kotonani, että minun täytyy ottaa Jeesus todesta. En minä mitään menetä, jos rukoilen Jeesusta. Jos hän on totta, niin sitten se selviää.

Niinpä laskeuduin polvilleni lattialle ja rukoilin: ”Jos sinä, Jeesus, olet olemassa, tule minun elämääni.” Heti sanottuani rukoukseni koin, kuinka jonkinlainen voima ja valo laskeutuivat päälleni. Sisimmässäni oli heti rauha. Se oli hyvin erilainen rauha kuin olin ennen kokenut. Koin, että nyt kaikki oli nyt kohdallaan. Olin löytänyt sen, mitä olin koko elämäni etsinyt. Ymmärsin, että Pyhä Henki oli laskeutunut sydämeeni. Menin nukkumaan ja ajattelin, että nyt on tapahtunut jotain hyvin merkittävää.

Elämää ja johdatusta uudessa uskossa

Ensimmäiset viikot uskossa olivat hurmoksellisia. Ajattelin, että tätäkö uskovat kokevat koko ajan. Kaikki näytti kauniilta ja tuntui todella hyvältä. Liityin takaisin kirkkoon ja kerroin asiasta myös uskossa elävälle ystävälleni, ja hän oli erittäin iloinen puolestani. Hän hämmästeli ja totesi, ettei olisi ikinä uskonut, että minä vielä tulen jonain päivänä uskoon.

Kerroin Jeesuksesta myös  joillekin ystävilleni, jotka eivät olleet uskossa. Tämä aiheutti heissä hilpeyttä. Ymmärsin tuolloin, että elämää Kristuksessa ei voi ymmärtää, ellei itse elä Kristuksessa. Luonnollinen ihminen voi kristinuskosta löytää kyllä hyviä ajatuksia ja varteenotettavaa etiikkaa, mutta elävän pyhän Jumalan tunteminen voi olla todellista vain Jeesuksessa Kristuksessa.

Viikkojen kuluessa ekstaattiset tunteet alkoivat hieman laimentua. Aloinkin miettiä, mitä minä tein väärin. Aloin tutkia Raamattua, mutta hyvin monet asiat tuntuivat edelleen vaikeilta ymmärtää.

Aluksi minulta puuttui myös seurakuntayhteys. Kävin sunnuntaisin ehtoollisjumalanpalveluksessa, mutta en tuntenut kuin yhden kristityn. Jossain vaiheessa aloin käydä Tampereen metodistiseurakunnan tilaisuuksissa ja miesten raamattupiirissä. Metodistiseurakunnassa oli hyvä kasvaa uskossa ja tutustua uskonsisariini ja -veljiini.

Haaveenani oli ollut pitkään työskennellä hoitoalalla. Tampereella tein töitä henkilökohtaisena avustajana ja hain opiskelemaan lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi. Lopulta pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi Kajaanin ammattikorkeakouluun.

Uskon, että muutto Kajaanin oli ollut Jumalan suunnitelmassa. Kajaanissa olen saanut kasvaa levollisessa ympäristössä uskossa ja perehtyä syvemmin Raamattuun. Kansanlähetyksen kautta olen myös saanut uusia ystäviä.

Olen vajavainen, mutta Jumalalle arvokas ja tärkeä

Olen joutunut vuosien aikana toteamaan, että en olekaan niin hyvä ihminen kuin luulin. Olen elämäni aikana aiheuttanut paljon vahinkoa lähimmäisiäni kohtaan. Enkä voi syyttää omista synneistäni muita ihmisiä ja olosuhteita. Olen joutunut pyytämään anteeksi syntejäni monia kertoja. Ja uskon, että olen saanut syntini anteeksi.

Olen oppinut myös itse sydämessäni antamaan muille ihmisille anteeksi heidän väärintekonsa. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta se on ollut loppujen lopuksi vapauttavaa. En enää kanna kaunaa ketään kohtaan. Jumalan kanssa olen saanut parannella myös kipupisteitäni. Saan uskoa, että vaikka mieleni ja tunteeni välillä väittävät vastaan, olen Jumalalle arvokas ja tärkeä.

Tiedän, että olen loppuun asti vajavainen ihminen. En koskaan kestä omassa viisaudessani ja teoissani Jumalan pyhyyden edessä. Toisaalta se on myös helpottavaa, koska voin uskoa, että Jeesus Kristus on maksanut velkani Golgatan ristillä.

En löytänyt lopullista totuutta järkeilemällä tai etsimällä sitä sisimmästäni. En voi tukeutua inhimillisiin kykyihini, vaan sen sijaan voin luottaa, että Jumalan sana on totta ja muuttumaton.

Välillä Jumalan rakkaus ristillä ja iankaikkinen elämä kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta. Jumalalle jokainen ihminen on äärettömän arvokas. Ehtoollisella julistetaan: ”sinun puolestasi annettu”, ”sinun puolestasi vuodatettu”.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala ei ole mikään ylevä idea, jonka voimme muokata toiveidemme mukaiseksi. Hän on persoonallinen ja muuttumaton. Hän tuntee henkilökohtaisesti sinut ja minutkin, ja hän rakastaa meitä niin paljon, että emme sitä voi edes ymmärtää. Ja Jumala on aivan lähellä, rukouksen päässä.

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

Siunaten,

Teemu Räty
Kainuun Ev.lut. Kansanlähetys

 

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen

Valokuva: Virpi Kurvinen, Uusi Tie

Ilkka Rytilahti kiertää Suomea opettamassa Raamattua

Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen maakunnallisissa piiriyhdistyksissä haluttiin lisää tavoitteellista raamattukoulutusta.

”Olen Kansanlähetyspiirien käytettävissä hengellisten yhteisöjen rakentamiseksi Raamatun sanalla”, Rytilahti tiivistää tehtävänkuvansa.

Hänen elämästään ja ajatuksistaan on julkaistu laaja haastattelu 12. lokakuuta 2017 Uusi Tie -lehdessä numero 41. Lue lisää tästä.

Voit antaa kertalahjoituksen Ilkka Rytilahden työhön tai ryhtyä  kuukausilahjoittajaksi ja hänen uutiskirjeensä saajaksi tästä.

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin

Jeesus nosti pohjalta

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin vankilassa”, tuupovaaralainen Hannu Soikkeli aloittaa tarinansa.

Kevättalvella 1978 asiat kärjistyivät. Takana oli kolmen kuukauden ryyppyputki. Tuntui, että elämältä ei ollut pohja pois, vaan oli menty pohjan läpi. Haulikkoon tarttuminen houkutti.

Jumalalla oli toisenlaiset suunnitelmat, ja eräänä maaliskuisena sunnuntaina 27-vuotias Soikkeli suostuteltiin mukaan seuroihin Kiihtelysvaaraan. Autossa hän ojensi kuljettajalle pullon: ”Tämä ei taida sopia matkaan mukaan.” Viinat kaadettiin hankeen levähdyspaikalla. Perillä hengelliset asiat alkoivat puhutella, ja eräällä tupakkatauolla silloinen tupakkamies kääntyi Jeesuksen puoleen. ”Jos olet olemassa, auta. En jaksa enää.”

Jeesus kuuli. Rasavilli sopi riitansa ja sai velkansa maksettua. Samana syksynä mahdollistui lähtö raamattukurssille Ryttylään silloiselle Lähetyskoululle. Kurssilla hän tapasi vaimonsa Päivin. Nyt elämää ilostuttavat viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta.

Mies jätti rukouksessa myös vanhempansa Jeesukselle vedoten Raamatun sanoihin: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” He saivatkin pian tulla uskoon.

”Minulla on ollut todella ihana elämä Jeesuksen seurassa. Olen kokenut monenlaista Jumalan johdatusta. Vaikeuksiakin on matkalla, mutta on riemullista nähdä, että niiden keskellä Jumala on läsnä ja auttaa”, Soikkeli hymyilee.

Raamatun lupaus ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret” on toteutunut kirjaimellisesti: Soikkeli on varjeltu elävänä muun muassa kuudesta kolarista ja kuuden metrin pudotuksesta telinelavalta.

Eläkkeellä oleva Soikkeli on auttanut päihdeongelmaisia vapaaehtoistyön kautta. 1980-luvulla hän kuljetti Raamattuja Itä-Eurooppaan. Kotipihan Runoriihessä järjestetään esimerkiksi jumalanpalveluksia ja seuroja.

”Toivottomankin tapauksen Jumala voi pelastaa ja nostaa uuteen elämään”, Hannu Soikkeli iloitsee.

Teksti: Tanja Heiskanen
Pohjois-Karjalan Kansanlähetys

Kuva: Hannu Soikkelin albumi

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Olin kahdeksannella luokalla. Elämäni näytti ulospäin kaikin puolin hyvältä: koulussa kokeista tuli kymppejä, harrastin tavoitteellisesti laulua ja pianonsoittoa ja treenasin

Täysin hyväksytty

Olin kahdeksannella luokalla. Elämäni näytti ulospäin kaikin puolin hyvältä: koulussa kokeista tuli kymppejä, harrastin tavoitteellisesti laulua ja pianonsoittoa ja treenasin päivittäin keväällä järjestettäviin tanssin SM-kilpailuihin. Olin aina iloinen ja hymyileväinen, eikä mikään ollut huonosti. Ainakaan en näyttänyt sitä muille.

Sisälläni tunsin kuitenkin jatkuvaa epävarmuutta ja riittämättömyyttä. Tein kaikkeni sen eteen, että olisin paras koulussa ja harrastuksissa, jotta saisin ihmisten hyväksynnän.

Kukaan ei jaksa yksin kovin pitkään. Joululomalle päästyäni rojahdin sängyn pohjalle, enkä ollut ollenkaan tajunnut, kuinka pahasti olin uuvuttanut itseni.

Monena iltana itkin itseni uneen ja aamuisin tuntui, että en vain jaksa nousta sängystä ylös. Elämäniloni katosi kokonaan, ja mielessäni alkoi pyöriä ajatuksia kuolemasta. ”Jospa sitten tää tuska helpottais”, ajattelin. Mieleeni heräsi kuitenkin myös kysymys: ”Onkohan olemassa hyvä Jumala?”

Olin joskus lapsena rukoillut iltaisin, mutta  sen jälkeen en ollut rukoillut enää vuosiin. Muistan vieläkin, kun menin huoneeseeni ja rukoilin: ”Jumala, jos olet olemassa, tuu mun elämään.” Itkin, mutta tällä kertaa valtavasta helpotuksesta. En ollut koskaan aiemmin kokenut niin suurta rauhaa. Sydämeni valtasi varmuus siitä, että asiat tulevat kääntymään hyväksi.

Ja niin ne kääntyivätkin.

Jumala johdatti ympärilleni uskovia ystäviä rohkaisemaan ja tukemaan minua. Kevään aikana masennus helpotti, ja pikkuhiljaa elämäniloni alkoi palata. Riparilla uskoni vahvistui, ja halusin lähteä seuraamaan Jeesusta.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin, voisin sanoa, että Jeesus on minulle koko elämä. Haluan oppia tuntemaan häntä joka päivä paremmin ja toivon, että voisin elämälläni ja lahjoillani kirkastaa hänen nimeään. En tiedä mitään parempaa, kuin että saan olla Jumalan lapsi, armahdettu synneistäni, Jeesuksen oma ja matkalla pelastukseen. Tälle matkalle on mahtunut vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta aina jälkeenpäin olen huomannut, miten Jumala on ollut lähelläni joka hetki.

Pikkuhiljaa olen alkanut tajuta myös sen, että riitän juuri tällaisena kuin olen. Jeesus ei tullut maailmaan täydellisiä ja hyviä ihmisiä varten, vaan hän tuli lähelle heikkoja, epäonnistuneita ja syntisiä. Jumala ei odota minulta yhtäkään hienoa suoritusta, vaan hän katsoo minuun ja sanoo: ”Olet rakas lapseni ja täysin hyväksytty.” Tänään voin siis katsoa peiliin, hymyillä ja todeta: minä riitän.

”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” 1. Piet. 5:7

”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.” Psalmi 91:2

Heini Torvinen, Tampere
Hämeen Kansanlähetys

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Eeva-Maria ja Topias olivat nähneet toisensa pari kertaa ennen kesällä 2015 pidettyä viikonlopputapahtumaa Kansanlähetysopistolla Ryttylässä. Kun juontajana toiminut Topias Koponen

Eeva-Maria ja Topias Koponen ovat mukana muun muassa Kansanlähetyksen Kohtaamispaikkamessuissa Porissa.

Talkoolaiset löysivät toisensa

Eeva-Maria ja Topias olivat nähneet toisensa pari kertaa ennen kesällä 2015 pidettyä viikonlopputapahtumaa Kansanlähetysopistolla Ryttylässä. Kun juontajana toiminut Topias Koponen näki kioskissa talkoolaisena toimineen Eeva-Marian, sydämessä läikähti. Se oli ihastusta.

Syksyllä 2015 molemmat aloittivat Ryttylässä raamattukurssilla. Lokakuussa pari alkoi seurustella, tammikuussa 2016 ostettiin kihlat ja joulukuussa vietettiin häitä. Kuluvan vuoden lopulla odotetaan perheenlisäystä.

Lapsuudessa kylvetyt siemenet johtivat henkilökohtaiseen uskoon

Sekä Eeva-Maria että Topias olivat lapsena kuulleet Jeesuksesta. Eeva-Maria oli lapsuudenystävänsä mukana ”Jeesus-kesäleireillä”, luki lasten Raamattua ja rukoili. Tämä kaikki unohtui vähitellen ala-asteen kuluessa. Seuraavan kerran uskonasiat aktivoituivat Sveitsissä. Eeva-Maria vietti siellä välivuotta ammattikoulusta nelihenkisessä perheessä auttaen tallin, hevosten ja kodin töissä. Ongelmiakin tuli ja tyhjyys kalvoi. Eeva-Maria sai työtilanteeseensa apua naiselta, joka työskenteli vapaaehtoisena au-pairien kanssa.

– Hän ”sattui” olemaan uskova. Puhuimme hengellisistäkin asioista. Rukoilin, kun tarvitsin epätoivoisesti apua, mutta seuraavassa hetkessä maailma vei mukanaan koko tytön, Eeva-Maria muistelee.

Vuonna 2014 uskonasiat kirkastuivat Eeva-Marialle Turussa.

– Olin ystäväni pyynnöstä nuortenillassa. Ilta oli tylsä ja mielestäni melko nolo. Kuitenkin ohjelman lopussa eräs nuorimies nousi yleisöstä ja puhui. Se puhe kolahti, ja sinä iltana myöhemmin yksin kotona kaivoin vanhan nahkakantisen Raamatun, rukoilin ja annoin elämäni Jeesukselle, Eeva-Maria kertoo.

Lasten Raamattu kuului myös Topiaksen lapsuuteen. Kirjan oli tuonut kotona käynyt remonttimies. – Luulin, että olen uskossa, vaikka en ollut ottanut Jeesusta sydämeeni. Usko oli minulle vain harrastus, jota ”tehtiin” silloin, kun olin seurakunnassa,  Topias toteaa.

– Hain Ryttylään Kansanlähetysopiston nuorisotyön linjalle, kun en päässyt Järvenpäähän. Ryttylässä Jumala ravisteli minut hereille ja sai tajuamaan, kuinka kaukana olin hänestä ja kuinka syntinen minä olin. Olin rikki ja tahdoin tehdä parannuksen. Se oli aikaa, jolloin Jumala paransi haavoja ja kutsui lapsekseen. Vasta silloin, vuonna 2014, todella otin Jeesuksen vastaan, Topias Koponen kertoo.

Jumala johdatti Poriin

Nyt pariskunta asuu Porissa, jossa Eeva-Maria opiskelee lähihoitajaksi ja Topias toivoo pääsevänsä opiskelemaan Diakiin.

– Opiskellessani Ryttylässä nuorisotyön linjalla tulin Poriin toimintaviikolle ja tykästyin tähän kaupunkiin. Tahdoin tänne opiskelemaan. Uskon, että tämä on Jumalan johdatusta, ja uskon että tällä on tarkoituksensa.

– Tulevaisuudesta ei vielä tiedä, mutta kyllä Kansanlähetys tuntuu kodilta. Ja voihan olla niin, että Kansanlähetys saa meitäkin jonain päivänä olla lähettämässä lähetystyöhön. Itselläni ei vielä suurta kutsua ole, mutta vaimoltani se löytyy, joten miksei jonain päivänä minultakin, Topias Koponen tuumaa.

Teksti ja kuvat: Marjaana Perttula
Satakunnan Kansanlähetys

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Lahden Helluntaikirkossa järjestettiin 15.–16.8. yhteistyössä Keski-Lahden seurakunnan kanssa Evankelistojen yhteyspäivät. Olin ensimmäistä kertaa mukana näillä päivillä, ja odotukseni olivat korkealla.

”Anna sade, Jumala!” – Terveisiä evankelistojen yhteyspäiviltä

Lahden Helluntaikirkossa järjestettiin 15.–16.8. yhteistyössä Keski-Lahden seurakunnan kanssa Evankelistojen yhteyspäivät. Olin ensimmäistä kertaa mukana näillä päivillä, ja odotukseni olivat korkealla. Uskoin, että Jumalalla olisi minulle annettavaa.

Heti alusta alkaen oli selvää, että tähän paikkaan oli hyvä tulla sellaisena kuin olen. Osallistujat saapuivat pikku hiljaa, ja jokainen löysi oman paikkansa seurakuntasalista. Evankelistoja oli monenlaisia, eri-ikäisiä ja erinäköisiä. Yhteistä kaikille oli se, että heidän sydämensä sykkii evankeliumin kertomisesta niille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Sain rakentua yhteisestä uskosta ja sanomasta!

Jo ennen päivien alkua oli kaikille avoin rukous- ja ylistysilta. Siinä musiikista vastasivat muun muassa Mikko Mertanen & Co., Nina Åström, Jim Hakola ja Jippu. Viereeni istahti nainen, joka oli tullut päiville Sotkamosta asti. Keskustelimme lyhyesti, ja juttu jatkui, kun saimme oikein luvan kanssa rukoilla toistemme puolesta. Iloksemme totesimme, että meillä rukous ja keskustelu sujuivat hyvin, ja päätimme istua vierekkäin seuraavinakin päivinä.

Taukojen aikana tapasin ystäviäni läheltä ja kauempaakin. Oli hauskaa tavata myös monia työtovereitani Lähetyskeskuksesta Ryttylästä ja Kansanlähetyspiireistä ympäri Suomea. Yhteisöllisyys ja yhteys yli seurakuntarajojen oli ihan mahtavaa. Iloinen puheensorina täytti eteistilan sekä alakerran ruokasalin kahvin ja ruokailujen aikana. Olimme saaneet paljon ajattelemisen aihetta, ja keskusteltavaa ja ajatusten jakamista riitti.

Evankeliointi alkaa rukouksesta

Tiistaina ohjelma alkoi ylistyksellä ja rukouksella. Saimme kohottaa mielemme, ajatuksemme ja henkemme heti aamusta Jumalan puoleen ja kuunnella, mitä hänellä oli sanottavana. Upea houseband Johanna Boedeckerin johdolla aloitti tilaisuuden kauniilla lauluillaan ja saimme laulaa mukana.

Antero Laukkanen alusti aiheesta ”Rukouksesta se alkaa” kertoen rukouksen merkityksestä omassa elämässään. Hän siteerasi Kalevi Lehtistä sanoen: ”Hienoa tulla kalamiesten vuosikokoukseen!” Laukkanen jakoi seuraavat neljä slogania, jotka ovat syntyneet hänen ollessaan polvillaan rukouksessa Jumalan edessä:

1. Jumalan tahdossa ihminen on parhaimmillaan (rukous johtaa siihen).
2. Jumalan läheisyydessä ihminen kukoistaa.
3. Rukous herättää Jumalan liikkeelle
4. Kuuliaisuus Jumalan sanalle vapauttaa Jumalan voiman.

Laukkasen opetus jatkui sujuvasti keskittyen kertomukseen Abrahamista ja hänen kutsuunsa seurata Jumalaa. Aina välillä Laukkanen keskeytti osuvilla ja humoristisilla sutkauksilla, kuten ”Jos tuli hiipuu, niin tietää, missä tikut”, tai ”Jos Jumala tuntuu etäiseltä, arvaa, kumpi liikkuu?” Lopuksi Laukkanen tiivisti ajatuksensa rukouksesta: ”Rukous on sydämen läpinäkyvää murtuneisuutta, jopa puolittaisia lauseita, aitoa, ja rehellistä puhetta Jumalalle.”

Kaikkivaltias Jumala on itse läsnä kutsumuksessa

Iltapäivän kanavista valitsin Kutsumus-kanavan, jota johti Ilkka Puhakka. Hän opetti vauhdikkaaseen tyylinsä kysymällä seuraavia kysymyksiä: ”Voisiko kutsumus olla minulla?”, ”Miten se elää ja kasvaa?” Puhakka opetti keskustellen osallistujien kanssa ja kysyen heidän mielipiteitään kutsumuksesta ja siitä, mistä sen tietää, että on kutsumus. Hän tiivisti ajatuksensa muun muassa näin: ”Kutsumus on sekä makea että hapan!” ja ”Kutsumuksessa on kysymys rakkaudesta”.

Petri Välimäki jatkoi aiheesta keskustellen ja opettaen siitä, miten kutsumuksen kanssa elää ja kasvaa. Hän kertoi oman uskoontulotarinansa. Hyvä ystävä oli kertonut hänelle ja hänen vaimolleen Jeesuksesta ensimmäisen kerran, kun he olivat kohdanneet äärimmäisen suuren surun oman lapsen menehdyttyä. Välimäen mukaan olemme kaikki haavoittuneita saviastioita. Evankelistapäiviä kutsutaankin itse asiassa Kalevi Lehtisen tapaan haavoittuneiden saviastioiden sidontapaikaksi.

Mika Tuovinen opetti aiheesta Miten elää kutsumuksensa kanssa ja tulla toimeen muuttuvassa maailmassa. Hän puhui muun muassa Martti Lutherin kolmesta sanasta, jotka tekevät evankelistan: oratio  (kutsumus säilyy, kun rukoilemme), meditatio (Jumalan sanan lukeminen ja miettiminen) ja tentatio (Jumala vie evankelistan tiukkoihin paikkoihin, eli Jumala koettelee omansa). Tuovinen kehotti meitä täyttymään Pyhällä Hengellä ja lukemaan Efesolaiskirjeen 5. lukua ja Kolossalaiskirjeen 3. lukua sekä vertaamaan niitä keskenään.

Hän myös kehotti pitämään huolta siitä, että oppimme on kunnossa, eli lukemaan Raamattua säännöllisesti ja miettimään, kuka on minun kutsumukseni! Tärkeää on myös pitää huolta, että sanomamme on Jeesus Kristus. Emme siis saa puhua mistä tahansa, vaan evankelioinnissa on kyse siitä, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Pelastus ja sovitus kuuluvat saumattomasti yhteen, ja kaiken on saanut aikaan Jumala itse! Me olemme Kristuksen lähettiläitä ja Jumalan työtovereita, kun kehotamme muita vastaanottamaan Jeesuksen. Kutsun esittämisen esteenä ei ole oma heikkoutemme, koska Kaikkivaltias Jumala on itse läsnä. Lopuksi pohdittiin kutsumuksen hintaa.

Jumala virvoittaa ja antaa voimaa evankelistalle

Illalla oli mahdollisuus valita kahdesta eri iltatilaisuudesta ja valitsin Evankelistaklinikan, koska olin lupautunut  siihen rukouspalvelijaksi. Tilaisuus alkoi ihanalla musiikilla, jota esitti Kristiina Tanhua-Laiho. Hän kertoi, kuinka Jumala antaa hänelle lauluja suoraan Raamatun sanoihin. Kristiina lauloi kaksi kaunista laulua, ja hänen äänensä helisi kuin tunturipuro, se oli niin kaunis ja kuulas.

Seppo Juntunen ja Leena Lehtinen opettivat rukouksesta. Juntunen kertoi muun muassa siitä, kuinka sotilaspappi huolehtii haavoittuneista ja heikoista rintamalla. Evankelistan työssä ja tehtävässä tulee haavoja, ja työssä jaksaminen on kuitenkin tärkeää. Hänellä on suuri huoli evankelistoista, jotka ovat väsyneitä ja haavoittuneita eivätkä tiedä, miten jaksaa eteenpäin. Kukaan meistä ei selviä ilman haavoja tai vammoja. Juntunen opetti kahden raamatunkohdan avulla (2. Kor. 2:14–15 ja Room. 8:35–37) rukouksen merkityksestä ja siitä, kuinka on tärkeää rukoilla tulta Jumalalta: tuli polttaa pois kuonan ja puhdistaa sisimmän. Sielunvihollinen tuntee haavamme ja iskee sinne, mihin eniten koskee. Lopuksi Seppo Juntunen johdatti kaikki synnintunnustukseen ja -päästöön, ja vasta tämän jälkeen alkoi rukouspalvelu.

Muiden rukouspalvelijoiden mukana siirryin minäkin alttarin eteen, kasvot yleisöön päin. Osallistujille annettiin ohjeet tulla alttarille rukouspalvelijoiden luokse pyytämään rukousta puolestaan. Oli upeaa olla palvelemassa Herran omia, ja Jumalan Pyhän Hengen läsnäolo oli voimakas. Tiesin, että itse Jeesus oli rukouksessa mukana kolmantena osapuolena, vaikkakin näkymättömänä. Sydämeni täyttyi rauhalla ja ilolla rukoillessani toisten puolesta.

Jumalan valtakunnan lähettiläänä palvellen, tehden ja julistaen

Seuraavana päivänä ohjelma alkoi jälleen rukouksella ja ylistyksellä. Musiikissa palvelivat Jukka Leppilampi ja Jippu, joiden musiikki ja todistukset olivat aitoja ja kohtikäyviä. Erityisesti Jipun sanat koskettivat kaikessa aitoudessaan ja suorasukaisuudessaan.

Jukka Jämsén opetti aiheesta Jumalan valtakunnan lähettiläänä. Hän kertoi missioviikosta Nyegunogessa Tansaniassa ja siellä kohtaamistaan ihmisistä ja yllättävistäkin tilanteista, joissa sai olla mukana palvelemassa. Jämsén opetti lukuisin raamatunkohdin siitä, kuinka voimme pitää esillä evankeliumin sanaa sekä sanoin että käytännön palvelustehtävin. Häntä oli Tansaniassa ollessaan muun muassa pyydetty ajamaan pois riivaajahenkiä paikallisista ihmisistä. Hyvin käytännön esimerkein ja raamatunkohtien valossa Jämsén valotti, kuinka voimme palvella ihmisiä myös tällä osa-alueella. Jeesus teki hyvää, paransi sairaita ja vapautti ihmisiä heidän kahleistaan, sekä fyysisistä että henkisistä.

Jukka Jämsén kertoi esimerkkejä ruotsalaisesta papista, joka palvelee kohtaamiaan haavoittuneita ja pelon vallassa olevia ihmisiä julistaen heille Jumalan sanaa ja vapauttaen heitä riivaajahenkien vallasta. Raamatunkohtien avulla Jämsén rohkaisi meitä tekemään oman osuutemme Raamatun antaman esimerkin mukaisesti (Ap. t. 2: 42–47) ja julistamaan Jumalan valtakuntaa maan päälle (Apt. 1:3–5).

Ohjeeksi Jämsén antoi Jeesuksen sanat: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset” (Matt. 10:7–8, 10:16). ”Ja meidän pitäisi sanoa niille susille, että haluatteko tulla lampaiksi. Muista, että susi ei pelkää lampaan kovaakaan ääntä, vaan läsnäolevaa paimenta”, Jämsén opasti.

Lopuksi hän opetti Isä meidän -rukouksesta, ja rukoilimme vierustoverimme puolesta Isä meidän -rukouksen sanoin. Tilaisuus oli todella innostava, rohkaiseva, armokeskeinen ja erityisesti rukouspalvelijan näkökulmasta katsottuna käytännön työkaluja antava.

Lähetyskenttämme on kotiovemme ulkopuolella

Iltapäivän kanavista valitsin Evankelista alakulttuurien keskellä -kanavan, jossa toimivat opettajina Johanna Sandberg ja Ilkka Rytilahti. He keskustelivat esimerkiksi siitä, että lähetyskenttä avautuu siitä, kun avaat kotisi ulko-oven. Yhdessä pohdimme ja keskustelimme, millainen tämä lähetyskenttä on. Apostoli Paavali sanoi tuntevansa hänet, johon hän uskoo. Voidakseen olla ”kaikkea kaikille” ja ”voittaa edes muutamia” hänen oli myös tunnettava se maailma, jossa julisti evankeliumia Jeesuksesta. Meillä on sama haaste. Miten toimia maallistuvassa kulttuurissa ja kohdata ihmiset sen keskellä? Entä minkälaiset seurakunnat kasvavat tänään, ja miksi?

Johanna Sandberg ammensi vuodestaan Gateway-seurakunnassa Austinissa Teksasissa alustaessaan kulttuurin, vastavuoroisen kohtaamisen ja armollisen hyväksynnän merkityksestä. Hän puhui muun muassa siitä, että väittelyn voi voittaa mutta menettää samalla sydämen. Jeesus ei keskittynyt olemaan oikeassa vaan kohtasi ihmiset sillä tasolla, millä he olivat.

Kanavan sisältö oli todella hyvä, rohkaiseva, ajatuksia herättävä sekä käytännön työkaluja antava. Saimme esittää kysymyksiä ja pohtia yhdessä, miten tästä eteenpäin ja kuinka hyödyntää saamaamme tietoa omissa työ- ja vastuutehtävissämme.

Positiivisena evankelistapäivistä nousevat mieleen erityisesti kohtaamiset toisten osallistujien kanssa, monipuolinen ja käytännönläheinen opetus Raamatusta, rohkaisu sekä upea musiikki.

Ensi vuoden Evankelistapäivät järjestetään Jyväskylässä, ja aion varata nämä päivät kalenteristani jo etukäteen. Mielessäni jäi kaikumaan ja sydämestäni kohoamaan rukouksena Nina Åströmin laulama laulu Hilja Aaltosen runoon: ”Anna sade, Jumala, sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan virvoittamaan kuiva maa.” Yhdytkö sinäkin tähän rukoukseen rakkaan kotimaamme ja kansamme puolesta?

Hanna-Mari Vuorinen
Lähettäjäyhteyksien koordinaattori

Anna sade, Jumala
Sanat: Hilja Aaltonen

”Kuljen täällä, kysellen, katson hiljaa, vaieten. Taivaan rantaan tähyillen, missä viipyy sateet sen.

Miksi taivas pidättää, poutapilvet nyt vain nään, kunpa sadepisarat vuotais maahan, kostuttais.

Anna sade, Jumala, sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan virvoittamaan kuiva maa.

Katson ylle vainion, tähkäpäät jo kypsät on. Korjuumiehet puuttuvat, lapset Herran uupuvat. Johda jälleen ristin luo, missä virtaa lähde tuo, joka janon sammuttaa, lapset Herran uudistaa.

Tahdon nähdä voiman sen, joka muuttaa ihmisen, veren voiman valtavan, murtuu kahleet maailman. Herra, tässä polvistun, en voi muuta, antaudun. Niihin käsiin tässä jään, jossa arven jäljet nään.”

Onko Suomen evankelioiminen sinunkin sydämelläsi? Lahjoita Suomi sydämellä -keräykseen Kansanlähetyksen kotimaantyölle tästä linkistä.