Avainsana-arkisto: Siljaset

Jumalan johdatuksen kokeminen omassa elämässä on asia, joka vahvistaa jokaisen Jeesuksen opetuslapsen uskoa. Johdatuksen voi tietenkin   todeta vasta tapahtumien jälkeen.

”Jumala lupaa sekä kuljettaa että johdattaa omiaan suoraa tietä eteenpäin. Meille tie saattaa joskus näyttäytyä mutkaisena, mutta Jumalan suunnitelmissa se on suora ja tasainen.” Kuva: Tuula Siljanen

Jumalan johdatuksessa kulkeminen

Jumalan johdatuksen kokeminen omassa elämässä on asia, joka vahvistaa jokaisen Jeesuksen opetuslapsen uskoa. Johdatuksen voi tietenkin   todeta vasta tapahtumien jälkeen. Uskova voi kuitenkin oppia luottamaan Jumalan johdatukseen pelkästään Jumalan sanan lupausten perusteella, ennen kuin hän edes näkee niiden toteutuvan käytännössä. On kysymys uskosta, ja tässä uskossa Jumala tahtoo meidän kasvavan.

Kaksinkertainen lupaus johdatuksesta

Yksi selvimmistä Jumalan sanan kohdista, jotka lupaavat Jumalan johdattavan omiaan, on kirjoitettu profeetta Jeremian kirjan luvussa 31 jakeessa 9: ”He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.”

Hepreankielinen alkuteksti paljastaa, että tässä Jumalan sanan kohdassa on Jumalan johdatuksesta kaksinkertainen lupaus, joka ei täysin tule esille nykyisessä suomenkielisessä käännöksessä. Teksti kuuluu kirjaimellisesti käännettynä: ”He tulevat itkien ja rukoillen, ja minä kuljetan ja johdatan heitä vesipurojen äärelle suoraa tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.” Jumala siis lupaa sekä kuljettaa että johdattaa omiaan suoraa tietä eteenpäin. Meille tie saattaa joskus näyttäytyä mutkaisena, mutta Jumalan suunnitelmissa se on suora ja tasainen.

Uskoisin, että me kaikki kaipaamme Jumalan selvää johdatusta elämäämme. Jumalan johdatuksessa kulkeminen on tärkeää  paitsi  henkilökohtaisen elämämme  myös evankeliumin leviämisen kannalta. Keskuudessamme elää jatkuvasti monia sellaisia ihmisiä, jotka ovat Jumalan puhuttelussa ja joita Jumala kutsuu juuri nyt yhteyteensä. Jeesuksen opetuslasten haasteena on löytää heidät ja kertoa heille ilosanoma, jota he kaipaavat kuulla.

Iästä riippumatta

Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, kuinka ihmisen biologinen ikä ei vaikuta siihen, miten hän onnistuu kulkemaan Jumalan johdatuksessa. Tämä on tärkeä tietää siitä syystä, että sekä nuorista että iäkkäämmistä uskovista jotkut saattavat  kokea oman ikänsä olevan esteenä sille, että Jumala voisi johdattaa ja käyttää heitä palveluksessaan.

Yksi esimerkki Jumalan johdatuksesta on vanha Jumalan palvelija Simeon, joka kohtasi vastasyntyneen Jeesuslapsen pyhäkössä. Luukkaan evankeliumin toinen luku kertoo hänestä seuraavasti: ”Jerusalemissa oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun.” (Luuk. 2:25–26)

Eräänä päivänä Jumalan lupaus toteutui Simeonin elämässä kirjaimellisesti. Hän oli juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja kohtasi temppelissä juuri oikeat henkilöt, Jeesus-lapsen ja hänen vanhempansa. Miten Simeon onnistui ja koki näin tarkan Jumalan johdatuksen elämässään?

Vastaus kysymykseen piilee siinä, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänen elämänsä yllä, koska hän eli joka päivä lähellä Jumalaa luottaen Jumalan sanan lupauksiin ja rukoillen Jumalan johdatusta. Pyhä Henki sitoo uskovan Jumalan sanan lupauksiin ja johdattaa hänet yhä lisääntyvään Jeesuksen tuntemiseen. Juuri näin tapahtui Simeonin elämässä.

Paikasta riippumatta

Seuraava esimerkki Raamatusta osoittaa meille, että Jumalan johdatus ei ole myöskään paikasta riippuvainen. Jeesuksen opetuslapsi voi kulkea Jumalan johdatuksessa muuallakin kuin seurakunnassa tai Jumalan temppelissä.

Apostolien tekojen kahdeksas luku vie meidät Gazaan johtavalle tielle, jolla tapaamme evankelista Filippoksen kulkemassa Jumalan johdatuksessa: ”Herran enkeli puhui Filippokselle: Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio. Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli Kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.” (Ap. t. 8:26–28)

Aluksi Filippoksesta saattoi tuntua erikoiselta se, että Jumalan enkeli ilmestyi hänelle ja käski hänen mennä Gazaan johtavalle autiolle tielle. Hän kuitenkin uskoi Jumalan johdatukseen ja meni. Tuolla tiellä hän sai auttaa ensimmäisen etiopianjuutalaisen uskomaan Jeesukseen Messiaana. Tämä mies oli vaikutusvaltainen henkilö omassa yhteiskunnassaan, ja varmasti hän vei mukanaan Etiopiaan evankeliumin Jeesuksesta.

Näemme, kuinka Jumala voi johdattaa palvelijaansa missä paikassa tahansa. Jumalan johdatuksen tarkoitus tässä tapauksessa oli:

1. Johdattaa Filippos avuksi etiopialaiselle hoviherralle, jotta tämä ymmärtäisi lukemansa Raamatun tekstin puhuvan Jeesuksesta.
2. Johdattaa etiopialainen hoviherra sisälle Jeesuksen henkilökohtaiseen tuntemiseen Pelastajana.
3. Varustaa etiopialainen hoviherra Pyhän Hengen vaikuttamalla elävällä uskolla, Jumalan sanalla ja kasteella, jotta hän voisi olla valmis viemään ilosanoman Jeesuksesta oman kansansa keskelle.

Johdattaako Jumala todella minua?

Tämä on toki tärkeä kysymys. Emmehän halua luulla olevamme Jumalan johdatuksessa ja sitten yhtäkkiä havahtuakin siihen, että kaikki oli vain omaa mielikuvitustamme.

Yhden vastauksen tähän kysymykseen saamme Paavalin kirjeestä roomalaisille, jota yleisesti pidetään hänen pääkirjeenään. Sen kahdeksannessa luvussa Paavali tekee selväksi sen, että Jeesuksen opetuslapseus ja kristittynä oleminen merkitsee samalla Jumalan Pyhän Hengen johdattamana olemista. Se kuuluu olennaisena osana mukaan siihen samaan liittoon, jossa olemme Jumalan kanssa, kun uskomme Jeesukseen Kristukseen. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.” (Room. 8:14) Jumalan Hengen johdatus ei ole Jumalan lapseuden ehto, vaan sen seuraus. Koska olemme Jumalan lapsia, hän johdattaa meitä.

Jeesus on lahjoittanut meille uskon, ja hän johdattaa meitä tässä uskossa aina taivaaseen saakka. Tuttu Johanneksen evankeliumin kohta vakuuttaa meille juuri tätä asiaa: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh. 1:12) Vastaus väliotsikon kysymykseen siis kuuluu: Kyllä, Jumala johdattaa sinua ja minua, kun uskomme Jeesukseen.

Avain Jumalan johdatuksen kokemiseen

Miten sitten voimme päästä käytännössä kokemaan Jumalan johdatusta? Tämäkin on keskeinen kysymys, etenkin silloin, kun on kyseessä evankeliumin julistaminen toisille ihmisille. Edesmennyt lähetystyöntekijä, teologian kunniatohtori Risto Santala on sanonut: ”Rukous avaa silmät näkemään, missä Jeesus kulkee.” Jeesuksen opetuslapsi haluaa seurata Opettajaansa ja Herraansa.

Jotta tietäisimme, missä hän kulkee ja minne hän on menossa, meidän tulee päivittäin kysyä sitä häneltä. Jeesuksen seuraaminen käytännössä on elinikäinen prosessi. Joka päivä meidän tulee etsiä hänen tahtoaan Jumalan sanaa tutkien ja rukoillen. Me tahdomme mennä sinne, minne Herrammekin menee. Haluamme myös tehdä niitä tekoja, joita hän tekee.

Tämän tien etsimisessä Pyhä Henki tulee avuksemme. Hän auttaa meitä ymmärtämään oikein Jumalan sanaa. Hän neuvoo meitä punnitsemaan viisaasti elämässä vastaan tulevia vaihtoehtoja ja valitsemaan oikein. Tällä tiellä saa erehtyä ja tehdä parannusta päivittäin.

Herra neuvoo palvelijoitaan oikealle tielle. Tarkoitus on, että Jumalan johdatuksessa kulkeminen ei ole Jeesuksen opetuslapselle taakka, vaan se on suuri ilo ja vapaus. Kuningas Daavid rukoilee Psalmissa 51:14: ”Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.” Jeesus tahtoo, että voisimme seurata häntä iloiten. Hepreankielisen alkutekstin mukaan lause voidaan kirjaimellisesti kääntää: ”Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja tue minua vapaaehtoisuuden hengellä.” Jeesuksen seuraamisen ilo tulee siitä, kun opetuslapsi seuraa Jeesusta vapaaehtoisesti, ilman minkäänlaista pakkoa.

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

”Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan,

Jumalan lupaukset israelilaisille heidän tullessaan luvattuun maahan ovat kantaneet vuosituhansien ajan. Kuva Tuula Siljanen

Maa, joka tulvii maitoa ja hunajaa

”Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. ” (5. Moos. 26: 8–9) 

Jumalan lupaus israelilaisille heidän tullessaan luvattuun maahan on kantanut vuosituhansien ajan. Todisteet siitä ovat nähtävissä silmiemme edessä, kun katsomme Israelin nykytilannetta. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tilaston mukaan Israelin talous on kehittynyt viime vuosina vahvasti, vaikka vuoden 2018 talouskasvu olikin ennakoitua pienempää. Sekeli on vahva valuutta ja työttömyysprosentti on vain neljä. Julkinen talous on vahvistunut, ja valtionvelka on huomattavasti pienempi kuin OECD-maissa keskimäärin.  

Suhteellisen rauhallinen tilanne on edistänyt matkailua; Israelissa kävi vuonna 2018 ennätysmäärä turisteja, 4,4 miljoonaa. Heitä tuli paljon Hollannista, Saksasta, Espanjasta ja USA:sta. Mielenkiintoista on se, että puolalaisten turistien määrä kasvoi 90 prosenttia, tšekkituristien määrä 40 ja romanialaisten, unkarilaisten ja italialaisten turistien määrä 35 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.  

Asukasmäärä kasvaa

Israelin tilastokeskuksen mukaan Israelin väkiluku oli vuoden 2018 lopussa lähes yhdeksän miljoonaa. Asukkaista on noin 6,8 miljoonaa juutalaisia, arabeja 1,8 miljoonaa ja reilut 400 000 muihin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Israelissa juhlittiin keväällä 2018 valtion 70-vuotista itsenäisyyttä. Väkiluvun kasvu on merkittävää, kun muistetaan, että Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 maan asukasluku oli vain reilut 800 000 asukasta.

Juutalaisia on tilaston mukaan maailmassa tällä hetkellä 14,5 miljoonaa. Heistä 46 prosenttia asuu Israelissa. Israelin juutalaisväestö on jo suurempi kuin USA:n juutalaisväestö. Positiivista on myös se, että verrattuna Eurooppaan Israelin väestö on nuorempaa; 0–14 vuotiaiden osuus väestöstä on kaikkiaan 28 prosenttia. Israelissa asuu lisäksi laittomasti 250 000 siirtotyöläistä, joista pääosa on afrikkalaisia.  

Köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät

Maito ja hunaja eivät jakaudu tasaisesti. Huolestuttavaa on, että Israelissa kasvaa työssäkäyvien matalapalkkaisten ja köyhien ihmisten joukko. Köyhyysluvuissa Israel on OECD:n tilastojen kärkipäässä, ja määrää nostavat erityisesti ääriortodoksi-juutalaisten ja arabiväestön köyhyysluvut. Ilman näitä kahta ryhmää Israel sijoittuisi tilaston keskivaiheille.

Vaikka maan talous on hyvä, yhteiskunnalliset erot maassa siis kasvavat. Monet ääriortodoksijuutalaiset ja arabit työskentelevät huonosti palkatuissa tehtävissä. Kaiken lisäksi ortodoksijuutalaisista miehistä useat pelkästään opiskelevat jeshiva-kouluissa. Heistä hyvin harvoilla on korkeakoulututkinto, eivätkä heidän työelämävalmiutensa ja osaamisensa ole riittäviä tämän päivän työmarkkinoilla.

Kehitys on huolestuttavaa siinäkin mielessä, että erityisesti haredijuutalaisten osuuden Israelin väestöstä arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa ja arabiväestön osuuden pysyvän ennallaan. OECD ennakoi, että kun maallistuneiden ja maltillisten uskonnollisten juutalaisten osuus väestöstä on tällä hetkellä noin 65 prosenttia, olisi se vuonna 2065 enää 48 prosenttia. Kuitenkin nimenomaan tämän väestöryhmän vaikutus yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittämiseen ja maan talouden ja puolustuksen ylläpitämiseen on ensisijaisen tärkeä, joten yhteiskunnallisten erojen kasvu vaikuttaa näin koko yhteiskunnan toimintakykyyn.  

Koulutuksessa erot näkyvät myös selkeinä. Israel on PISA-tuloksissa alimmassa neljänneksessä Meksikon, Turkin, Kreikan ja Slovakian joukossa. Erityisesti arabiankielisten koulujen PISA-tulokset ovat alhaisia. Suosituksissa kehotetaankin Israelia panostamaan arabiankielisten koulujen kehittämiseen ja siihen, että uskonnollisissa kouluissa opetussuunnitelmaa vahvistettaisiin matematiikan ja luonnontieteiden osalta.

Israel käyttää valtion budjetista varsin pienen osan koulutukseen, ja esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa työelämäyhteydet ovat varsin heikkoja. Opettajien palkat ovat alhaiset. Varsinkin erityisopettajat nostivat 2018 esille työn vaativuuden, mitä ei heidän mielestään palkassa ole huomioitu. Monet opettajat ovatkin siirtyneet muihin tehtäviin. 

Jeesuksen uskovat juutalaiset ja arabikristityt Israelissa 

Israelin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 Israelissa oli 175 000 kristittyä eli kaksi prosenttia koko väestöstä. Tämä luku tarkoittaa arabikristittyjä, joista 77 prosenttia asuu Galileassa Pohjois-Israelissa. Kristittyjä asuu eniten Nasaretissa (22 100), Haifassa (15 800), Jerusalemissa (12 600) ja Sfar’Amissa (10 200). 

Jeesuksen uskovien juutalaisten määrää ei ole tilastoitu, mutta se on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Myös seurakuntien määrä on kasvanut eri puolilla Israelia. Arviot messiaanisten juutalaisten määrästä liikkuvat 20 000 molemmin puolin. Silti Jeesukseen uskovia juutalaisia on edelleen vain alle kolme promillea koko Israelin juutalaisesta väestöstä.  

Juutalaisille ensin 

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. ” Room. 1:16 

Olemmeko me kristityt unohtaneet Paavalin periaatteen ja hävenneet evankeliumia ja jättäneet kertomatta juutalaisille evankeliumin voimasta ja pelastuksesta Jeesuksessa, kun tänäänkin niin harvat juutalaiset tunnistavat ja tunnustavat Jeesuksen omaksi Messiaakseen? Uskommeko todella Jumalan lupausten toteutuvan Israelin kohdalla nykyäänkin?  

Näyttää siltä, että olemme hoitaneet huonosti meille annettua tehtävää. Vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä. Rukous on ensimmäinen ja tärkein asia tässä tehtävässä.  Lisäksi voimme tukea Israelin kristillistä yhteisöä ja evankeliumin asialla toimivia järjestöjä hengellisesti ja taloudellisesti. Myös oikean tiedon välittäminen Israelin tapahtumista on tärkeää, jotta juutalaisen kansan tilanteet ja haasteet ymmärretään oikein. Rukoillaan, että Israelin maa tulvisi jatkossa myös hengellisesti maitoa ja hunajaa kaikille sen asukkaille yhtä lailla. 

Teksti: Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä,

Khalil ja Christine ovat olleet hyviä ystäviä jo noin kaksikymmentä vuotta. Kuva Tuula Siljanen.

Libanonilaisyhteisön elämässä Israelissa on kiitollisuutta ja kipua

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä, mutta mukana oli myös muslimeja ja druuseja. Heistä monet olivat taistelleet Etelä-Libanonin armeijan joukoissa yhdessä Israelin armeijan kanssa Hizbollahia vastaan. Myös Etelä-Libanonin monien kristittyjen kylien asukkaat joutuivat pakenemaan Hizbollahin tieltä.

Lähtö tuli nopeasti. Tunnin tai kahden varoitusajalla piti saada lähiomaiset mukaan. Vaihtoehtona oli kuolema, näin monet sanovat vielä tänäänkin. He tulivat tyhjin käsin. Israel otti heidät vastaan ja yritti sijoittaa heitä Pohjois-Israelin kaupunkeihin, jotka maantieteellisesti muistuttivat heidän entisiä kotejaan.

Nahariassa, Safedissa, Kiryat Shmonassa ja Tiberiaksessa asuu nykyään eri kokoisia libanonilaisia yhteisöjä. Heitä löytyy myös Haifasta ja Nataniasta ja muistakin Israelin kaupungeista. Tällä hetkellä suurimmat yhteisöt ovat Nahariassa, jossa asuu noin 800 libanonilaista, ja Kiryat Shmonassa, jossa asuu noin 400 libanonilaista.

Safedin kaupungin sosiaalijohtaja Ruti  on ollut mukana libanonilaisten asuttamisessa alusta asti. Hän kertoo, että libanonilaisten pakolaisten joukko oli hyvin heterogeenistä. Oli sellaisia, joilla oli hyvät edellytykset pärjätä ja rakentaa uudelleen elämää uudessa maassa. Paljon oli myös niitä, jotka olivat kokeneet suuria traumoja pitkien sotien aikana ja kärsivät sen vuoksi mielenterveysongelmista. Kaupunkien sosiaalityöntekijät rakensivat eri järjestöjen kanssa heille tukiverkon asettumisen helpottamiseksi.

Nyt useimmat järjestöt ovat vetäytyneet työstä. Fields of Mercy on yksi niistä harvoista järjestöistä, jotka jatkavat uskollisesti auttamistyötä ja tukevat libanonilaisia perheitä. Fields of Mercy -järjestön toiminnanjohtaja Christine Sakakibara käy säännöllisesti useamman kerran vuodessa tapaamassa libanonilaisia perheitä, erityisesti niitä, joilla on suuria vaikeuksia.

Kuvassa vasemmalla Christine Sakakibara, Fields of Mercy järjestön toiminnanjohtaja, ja Ruti, Safedin kaupungin sosiaalijohtaja. Kuva Tuula Siljanen.

Surua ja iloa

Nyt 18 vuoden jälkeen monien libanonilaisten elämä on hyvällä mallilla Israelissa, jossa heitä yleensä arvostetaan. Toki kulttuurierot entiseen verrattuna ovat suuria. Iältään vanhempien oli vaikeampi sopeutua uuteen. Nuorten kohdalla sopeutuminen on helpompaa, vaikka monilla on haasteita oman identiteettinsä kanssa. Heillä on Israelin kansalaisuus; silti he sanovat, että he eivät ole juutalaisia eivätkä arabeja vaan libanonilaisia ja vielä kristittyjä.

Sosiaalitoimisto on käynnistänyt monia projekteja, joissa sosiaalityön opiskelijat järjestävät työharjoittelunaan erilaista toimintaa libanonilaisille nuorille, rohkaisevat heitä opiskelemaan ja tukevat heitä oman paikan etsimisessä. Libanonilaiset perheet ovat ahkeria, he tekevät työtä monesti useammassa työpaikassa eivätkä ole rakentaneet elämäänsä valtion tukien varaan.

Äidin suru

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Tapasin äidin, jonka silmissä näkyi niin suuri suru, että harvoin olen sellaista nähnyt. Hänen elämäänsä murhe tuli, kun perheen poika sairastui leukemiaan ja kaksi vuotta sitten kuoli kahdeksanvuotiaana.

Vanhemmilta on mennyt kauan toipumiseen. Lapsen menetys ilman läheisten tukea on tuskallista. Nyt tilanne on onneksi parempi. Aviomies on palannut työhön, jossa palkka on tosin hyvin pieni, mutta on jo elämän merkki, että hän jaksaa lähteä työhön. Äiti sanoo, että heillä ei ollut vaihtoehtoa, ja nyt pitää vain yrittää jatkaa elämää muiden lasten tähden.

Heidän nuorin, kohta kymmenvuotias poikansa kaipaa silminnähden aikuisten huomiota. Kotona on siistiä ja äiti oli jaksanut tehdä perinteistä libanonilaista Pyhän Barbaran päivän herkkua, jota sanoi jo isoäitinsä Libanonissa tehneen. Lisäsurua äidin elämään tuo se, että hän ei ole pystynyt olemaan yhteydessä omaan äitiinsä sen jälkeen, kun tämä muutti Kanadasta takaisin Libanoniin tyttäriensä luo. Nyt tiedot äidin voinnista tulevat Kanadassa asuvan veljen kautta.

Yhteisön tukipylväs

Khalil on libanonilaisen yhteisön tukipylväs Galileassa. Hän on valmis lähtemään liikkeelle heti kun jossakin tarvitaan apua. Hän työskentelee myös paikallisen sosiaalitoimiston vapaaehtoisena. Khalil on leipomoyrittäjä ja kuljettaa libanonilaisia pitaleipiä Pohjois-Israelin eri kaupunkeihin. Hän on remontoinut kotitalonsa kauniiksi ja rakentanut siihen jopa ylimääräisiä asuntoja, joita hän vuokraa. Hänen olemuksessaan heijastuvat turvallisuus ja luotettavuus mutta myös väsymys.

Khalil ja Christine Sakakibara ovat hyviä ystäviä vuodesta 2000 lähtien. Khalil on usein soittanut Christinelle Jerusalemiin ja pyytänyt häntä tulemaan pian avuksi. Khalil tarvitsee yhteisönsä tukihenkilönä myös itse tukea ja rohkaisua.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon seimiasetelmilla ja koristeilla. Kuva Tuula Siljanen.

Joulumatkalla Pohjois-Israelissa sain kuulla monia kertomuksia. Taloudellinen apu ei ole sikäläisille libanonilaisille enää tässä vaiheessa tärkeintä, vaikka sekin on vielä merkittävää. Erityisesti jos jossakin perheessä isä on sairastunut. Tärkeintä on kuitenkin välittäminen, rakkauden osoittaminen ja elämän ilojen ja surujen jakaminen. Sain ihmetellä ihmisten avoimuutta, iloista naurua elämän sattumuksissa ja yhteistä itkua vaikeuksien ja ahdistusten keskellä. Kaikissa tapaamisissa saimme olla myös taivaallisen Isämme hyvässä hoidossa ja jättää toinen toisemme ja asiamme yhteisessä rukouksessa Herramme eteen. Libanonilaiset puhuvat arabian kielen lisäksi jo hyvin hepreaa, ja monet puhuvat myös ranskaa ja englantia.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon. Iloitsin siitä, että he pitivät huolta kristinuskon opetuksesta lapsilleen. Myös sosiaalijohtaja Ruti kertoi, että esimerkiksi Safedissa käy kerran viikossa pappi pitämässä jumalanpalveluksen. Lisäksi lapsille järjestetään konfirmaatio-opetusta. Libanonilaiset kristityt kuuluvat pääasiassa koptikirkkoon.

Seimiasetelmassa kiinnittää huomiota se, että Jeesus lapsi on asetettu vatsalleen. Hänet käännetään oikein päin vasta jouluaattona. Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan.

Muistetaan joulun aikana Lähi-idän kristittyjä, jotka viettävät monissa maissa joulujuhlaa monien paineiden alla. Muistetaan näitä libanonilaisia perheitä, jotka valmistautuvat Israelissa Jeesuksen syntymäjuhlaan!

Alla vielä kuva kauniisti koristellusta joulukuusesta:

 

Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan. Kuva Tuula Siljanen.

Teksti: Tuula Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille

Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja juutalaisia. Kuva Tuula Siljanen

Jeesuksen hauta kiinnostaa

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille suomalaisille Israelin matkalaisille. Yleensä kristityt turistiryhmät viettävät Puutarhahaudalla ehtoollista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana Puutarhahaudalla vieraili ennätysmäärä ihmisiä, yhteensä 58 000 henkilöä.

Käytännössä siellä siis käy keskimäärin kolme tuhatta vierasta jokaisena puutarhan aukiolopäivänä. Vaikka tämä merkitseekin henkilökunnalle suurta työpainetta, ovat kaikki iloisia suuresta suosiosta. Jopa Jerusalemin kaupunki on ensimmäistä kertaa huomioinut Puutarhahaudan merkityksen turistikohteena ja tarjonnut sille tukeaan.  

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan. Kuva: Pixabay.

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan, sillä Britanniassa rekisteröity voittoa tuottamaton Puutarhahaudan yhdistys hankki kyseisen maapalstan jo vuonna 1894. Yhdistykseen kuuluu kristittyjä monista eri kirkkokunnista ja kansoista. Puutarhahaudan toiminnasta vastaavat suurelta osin vapaaehtoiset, jotka tulevat eri puolilta maailmaa palvelemaan yhdessä paikallisten palestiinalaisten ja israelilaisten kanssa.  

 Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hautaamisesta sekä julistetaan riemullista ilosanomaa hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee nykyään kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja Israelin juutalaisia. Onkin tärkeää, että kristityt eri puolilla maailmaa rukoilevat Puutarhahaudan toiminnan ja työntekijöiden puolesta, jotta ylösnoussut Herra Jeesus tulisi eläväksi Vapahtajaksi kaikille siellä vieraileville ihmisille.  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat

Kiitollisuus vanhempia sukupolvia kohtaan on Israelissa luontevaa ja yleistä.

Muistutus kiitollisuudesta

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat istumaan. Lauseessa käytetty heprean kieli on kaunista mutta ei ihan jokapäiväistä puhekieltä. Ihmettelin kerran mielessäni, mistä lause on peräisin. Puolisoni sitten löysikin sen suoraan Raamatusta,  ja koko jae kuuluu seuraavasti: Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. (3. Moos. 19:32) Ainakin kehotuksen alkuosa on tehnyt tehtävänsä, sillä meillekin nykyään melkein aina joku tarjoaa istumapaikkaa. 

Tuo sama raamatunkohta tuli mieleeni, kun saimme kotiimme vieraiksi kiinalaisia kristittyjä. He olivat huolissaan siitä, miten usein seurakunnissa ja kirkoissa unohdamme kiittää ja huomioida niitä jo monesti iältään vanhoja ihmisiä, joita Jumala on käyttänyt seurakunnan synty- ja kasvuvaiheissa. Kiittämisen ja kunnioittamisen sijaan on helpompi osoittaa niitä virheitä, joita he ovat mielestämme tehneet. 

Israelissa näkee usein, kuinka aivan tuntemattomat nuoret auttavat vanhusta kadulla ja kaupoissa. Etiopialaisessa seurakunnassamme sen vanhoja tukipylväitä huomioivat sekä pastori, seurakuntalaiset että lapset, jotka käyvät heitä halaamassa jopa kesken jumalanpalveluksen. On hyvä muistuttaa toinen toistamme harmaapäiden ja vanhusten kunnioittamisesta, ei ainoastaan Israelissa ja Kiinassa, vaan myös Suomessa. Mietipä, onko sinun lähipiirissäsi joku harmaapää, jolle voit osoittaa kunnioitusta ja rakkautta? 

 

Israelilaisen bussin ikkunassa olevassa lauseessa lukee: ”Nouse harmaapään edessä.” Se on suora lainaus Raamatusta.

Miten usein seurakunnan tai järjestön toimintaa uudistettaessa käykään niin, että panemme ensimmäiseksi kaiken vanhan romukoppaan. Helposti vanhat vastuunkantajat kokevat, että hekin joutaisivat jo roskakoriin. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tahto. Suomessa olemme valitettavasti tottuneet siihen, että meillä on erikseen lasten ja nuorten toimintaa, nuorten aikuisten, sinkkujen, perheiden, avioparien, keski-ikäisten, yksinäisten, uusperheiden, seniorien, eläkeläisten tai muiden erilaisten ryhmien toimintaa. Harvoin järjestetään kaikille yhteistä toimintaa. 

Tuolla israelilaisen bussin ikkunassa olevalla raamatunkohdalla Jumala muistuttaa meitä siitä, miten kiitollisia voimme olla vanhoista ja harmaapäisistä ihmisistä, jotka ovat olleet aloittamassa työtämme ja kantaneet vuosikymmeniä vastuuta eri tavoin. Uskon, että kun kunnioitamme heitä sanoin ja teoin, se tuo siunausta työllemme. Heiltä voimme oppia paljon, kun vain maltamme kiireittemme ja uudistuksiemme keskellä pysähtyä  kuuntelemaan heitä rakkaudellisella ja nöyrällä asenteella.

Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. Tähän Jumalan sanaan kätkeytyy taivaasta annettu viisaus. 

Teksti: Tuula Siljanen 
Kuvat: Esko Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

 

Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus

Näkymä Kapernaumin rannasta Gennesaretinjärvelle. (Kuva: Esko Siljanen)

Jeesus kohtaa toivottoman ihmisen

Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus (2:1–12).

Raamattu ei kerro, kuinka kauan mies oli elänyt halvaantuneena, mutta hänen tilanteensa ei ollut helppo. Jeesuksen aikaisessa Israelissa ei ollut yhteiskunnan järjestämää sosiaalihuoltoa. Sairaiden, vammaisten, leskien, orpojen ja köyhien ainoan turvaverkon muodostivat hänen sukulaisensa ja ystävänsä. Jos heitä ei ollut, henkilö oli täydellisesti avuton. Ehkä paikallisen synagogan taholta saattoi joitakin avun murusia vielä odottaa. 

Tiedättekö, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän on ollut kauan aikaa sairas ja avuton? Pikkuhiljaa myös hänen henkinen identiteettinsä alkaa muuttua toisenlaiseksi. Ihmisen on pakko sopeutua tilanteeseensa, ja hän alkaa itsekin pitää itseään sairaana, heikkona ja avuttomana. Kapernaumin miehen kohdalla oli varmaan käynyt näin, etenkin, jos hän oli sairastanut jo useita vuosia. Hänen henkinen minänsä oli muuttunut halvaantuneen miehen identiteetiksi. Hän oli täysin toisten ihmisten avun varassa elävä invalidi.  

Entä millainen sitten oli miehen hengellinen tila? Jeesuksen aikana juutalaisten keskuudessa oli yleinen käsitys, jonka mukaan kaikki sairaudet ja vammat olivat synnin seurausta. Joko henkilö itse tai hänen vanhempansa tai isovanhempansa olivat tehneet syntiä, ja siitä seurasi kyseinen sairaus. Voimme siis olettaa, että halvaantuneen miehen hengellinen identiteetti oli syntisen miehen identiteetti. Lienee oikein sanoa, että mies oli fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti halvaantunut. Hän tunsi itsensä toivottomaksi tapaukseksi sekä itsensä että toisten silmissä.  

Tässä kohtaa Raamattu avaa halvaantuneen miehen pimeään elämään yhden kirkkaan valopilkun. Hän ei ollut yksin, sillä hänellä oli neljä ystävää. Ja millaisia ystäviä he olivatkaan! Mikään ei voinut estää näitä ystäviä tuomasta halvaantunutta miestä Jeesuksen eteen. Tässä näemme puhuttelevan esimerkin siitä, mitä hyvät ystävät voivat tehdä sairaan ja avuttoman ihmisen elämässä. Jos ihminen ei itse pääse seurakuntaan, voivat ystävät tuoda hänet sinne tai ainakin tuoda hänet rukouksessa Jeesuksen eteen. Olisipa meillä jokaisella tällaisia ystäviä! 

On mielenkiintoista lukea, mitä tapahtui sen jälkeen, kun ystävät laskivat halvaantuneen miehen Jeesuksen jalkojen juureen. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. (Mark. 2:5)

Halvaantuneen ystävät eivät pitäneet pitkiä todistuspuheita eivätkä esirukouksia Jeesuksen edessä. Heidän tekonsa puhuivat heidän uskostaan. Halvaantuneen miehen usko tuli esille siinä, että hän suostui tuotavaksi Jeesuksen luo. Raamattu ei kerro halvaantuneen miehenkään rukoilleen yhtään sanaa Jeesuksen edessä. Hän ei saanut kirjaimellisesti sanaa suustaan, sillä hän oli kokonaan halvaantunut. Jeesus näki heidän sanattoman uskonsa ja vastasi siihen välittömästi.  

Kun Jeesus kohtasi halvaantuneen miehen kasvokkain, hän hoiti ensin terveeksi hänen hengellisen halvauksensa. ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Vasta tämän jälkeen Jeesus huomioi hänen henkisen ja fyysisen vammansa. Jeesus antoi halvaantuneelle miehelle uuden elämän ja uuden identiteetin. Halvaantuneesta miehestä tuli Jeesuksen opetuslapsi.

Mitä me voimme oppia tästä tapauksesta? Ainakin kolme asiaa: Jeesus antaa uuden elämän jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää, riippumatta siitä, parantaako hän fyysisen vammamme vai ei. Me Jeesuksen seuraajat voimme osoittaa uskomme häneen myös teoillamme, emmekä pelkästään sanoillamme. Jos rakastamme Jeesusta, voimme käyttää mielikuvitustamme löytääksemme keinoja tuoda toivottomia ihmisiä Jeesuksen luokse tai viedäksemme Jeesuksen heidän luokseen.  

Kapernaumin mies sai takaisin terveytensä ja toivonsa. Siitä huolimatta hänenkin ruumiinsa kuoli eräänä päivänä monien vuosien kuluttua. Eipä se enää häntä haitannut, sillä hänellä oli iankaikkinen elämä, jonka Jeesus oli hänelle lahjoittanut. Pääasia oli se, että tämä toivoton ihminen sai mahdollisuuden kohdata Jeesuksen henkilökohtaisesti omassa elämässään. Voin kuvitella, mitkä tuon aikaisemmin halvaantuneen mutta Jeesuksen parantaman miehen viimeiset sanat olivat: ”Kiitos Jeesus, kun annoit syntini anteeksi!”  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Teksti on osa saarnasta, joka pidettiin 2.11.2018 Itä-Jerusalemin Nazarene-kirkossa.
Kuva: Esko Siljanen

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!