Avainsana-arkisto: Siljanen

Lomalle lähtiessämme parvekkeellemme istutetut pelargoniat kukkivat, mutta palattuamme kukinta oli loppunut kokonaan. Ystävämme, joka oli kastellut kukkia, arveli huolissaan, että hän

Kuva: Pixabay

Pelakuun saarna

Lomalle lähtiessämme parvekkeellemme istutetut pelargoniat kukkivat, mutta palattuamme kukinta oli loppunut kokonaan. Ystävämme, joka oli kastellut kukkia, arveli huolissaan, että hän oli varmasti kastelullaan tuhonnut kukkamme. Lohdutin häntä, että varmasti kukkienkin täytyy levätä ja ne rupeavat kukkimaan myöhemmin omalla ajallaan.

Niinpä sitten jatkoin kukkien hoitoa kastelemalla ja lannoittamalla. Kun ne olivat kukkien sijaan kasvattaneet runsaasti lehtiä, karsin myös liikoja lehtiä pois ja jäimme odottamaan. Kuukauden kuluttua sainkin todistaa levon tuottaneen tulosta: löysin eräänä aamuna kymmenittäin nuppuja. Nyt ne ovat alkaneet avautua, niin että saamme ihailla kaunista kukkaloistoa parvekkeellamme.

Pelakuut pitivät meille sanattoman saarnan levon merkityksestä. Jotta voi kukkia tai tuottaa hedelmää, tarvitaan välillä lepoa. Eikä vain mitä tahansa lepoa, vaan levonkin aikana tarvitaan hoitoa ja huolenpitoa. On kasteltava, lannoitettava ja karsittava liikoja rönsyjä ja lehtiä, jotka eivät enää anna tilaa kukille.

Myös hengellisessä elämässämme tarvitsemme lepoa. Helposti käsitämme asian väärin, kun Jumala siirtää meidät hetkeksi syrjään. Koemme, että olemme tarpeettomia, sillä olemme niin voimakkaasti sisäistäneet tekemisen ja suorittamisen olotilan. Hengellisesti tarvitsemme kuitenkin itsekin kastelua, Jumalan sanan puhuttelua ja hoitoa.

Meidän on hyvä aina silloin tällöin myös rauhassa miettiä, mitä karsittavaa elämästämme löytyy. Varmasti meidän itse kunkin elämään kasvaa sellaisia rönsyjä ja lehdistöä, joka estää ja hidastaa Jumalan suunnittelemaa kasvua ja hengellisen hedelmän tuottamista.

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

 

 

 

Joimme rauhassa parvekkeella sapattiaamuna perheystävän kanssa Jerusalemissa aamukahvia. Yhtäkkiä sapattirauhamme häiriintyi puhelimen tekstiviesti-ilmoitukseen. Viestissä luki hepreaksi: ”Olkaa valmiita!” Kahvinjuonti jäi

Kuva: Tuula Siljanen

Olkaa valmiita

Joimme rauhassa parvekkeella sapattiaamuna perheystävän kanssa Jerusalemissa aamukahvia. Yhtäkkiä sapattirauhamme häiriintyi puhelimen tekstiviesti-ilmoitukseen. Viestissä luki hepreaksi: ”Olkaa valmiita!” Kahvinjuonti jäi kesken. Kiireesti pukeuduimme ja laskeuduimme kuudennesta kerroksesta alas kadulle, jossa yhteiskuljetus seurakuntamme sapattikokoukseen oli jo odottamassa. Kuljetus tuli tänään aikaisemmin kuin yleensä.

Tuo lyhyt viesti ”Olkaa valmiita” on puhutellut minua koko päivän. Se toki tarkoitti ennen kaikkea sitä, että menisimme nopeasti kadulle, jotta muiden ei tarvitsisi odottaa meitä. Samalla se puhui siitä, että olisimme valmiita lähtemään seurakuntamme kokoukseen, jossa saimme ylistää Jumalaa, rukoilla ja rakentua Jumalan sanan opetuksesta.

Yhteinen jumalanpalveluksemme kestikin tänään lähes neljä tuntia. Väkeä oli vauvasta vaariin. Minä ja ystäväni olimme iältämme vanhimpia yhdessä seurakunnan vanhan jäsenen kanssa, joka kertoi palvelleensa jo keisari Haile Selassien armeijassa ja myöhemmin kommunistijohtaja Mengistunkin joukoissa. Hän on siis ilmeisesti meitäkin vanhempi. Oli ilo huomata, kuinka eri-ikäisille lapsille ja nuorille oli omissa ryhmissään opetusta hepreankielellä. Muuten sapattijumalanpalveluksemme on amharankielinen.

Eikö olekin hyvä muistuttaa toisiamme, että olisimme valmiita lähtemään seurakunnan kokoukseen. Valmiina olemisen kehotuksella on tätäkin syvällisempi merkitys. Rohkaiskaamme toinen toistamme olemaan valmiita siihen, kun Herramme tulee meitä noutamaan. Tällaista rohkaisua ja huolenpitoa tarvitsemme, ettemme väsyisi matkalla. Herramme tulokin voi tapahtua eri aikaan ja eri tavalla kuin itse ajattelemme. Tärkeintä on, että olisimme valmiita!

Sapattiterveisin Tuula
Kirjoittaja toimii koulutus- ja opetustehtävissä Lähi-idässä

Työntekijämme Tuula Siljanen kirjoittaa Israelista: Eri kulttuurien parissa toimiessa kristityn on tärkeää ymmärtää, miten ihmiset suhtautuvat Jeesukseen, jotta osaisi keskustella

Valkovenäläis-venäläis-ranskalainen taidemaalari Marc Chagall teki 15 vuotta lasimaalauksia, pääasiassa kirkkoihin, mutta myös synagogiin. Tässä lasimaalauksessa vasemmalla puolella näkyvät myös Jaakobin tikapuut. Kuva: Pixabay

Jeesus israelilaisten taiteilijoiden silmin

Työntekijämme Tuula Siljanen kirjoittaa Israelista:

Eri kulttuurien parissa toimiessa kristityn on tärkeää ymmärtää, miten ihmiset suhtautuvat Jeesukseen, jotta osaisi keskustella heidän kanssaan ymmärrettävällä tavalla.

Palasimme alkuvuodesta Israeliin monen vuoden jälkeen. Olemme pyrkineet havainnoimaan, minkälaisia muutoksia maassa on tapahtunut suhteessa Jeesukseen. Jo kadulla ja naapurustossa olemme huomanneet, että kaikki ihmiset, myös ortodoksijuutalaiset, ovat tulleet paljon avoimemmiksi kuin ennen.

Kun luimme lehdestä, että Israel-museossa on esillä näyttely Jeesus israelilaisessa taiteessa, ajattelimme, että siellä pitäisi käydä. Olemme käyneetkin siellä jo useamman kerran, sillä näyttely on hyvin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Taiteilijat heijastavat oman aikansa suhtautumista asioihin ja ovat rehellisiä asioiden kuvaajia.

Näyttelyn otsikko ”Behold the man”; ”Katso: ihminen!”

Näyttelyn otsikko kertoo paljon.  Behold the man; Katso: ihminen! Näillä sanoillahan Pilatus puhutteli Jeesusta, vaikka myöhemmin käskikin kirjoittaa ristille Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.  Näyttelyn otsikon hepreankielisessä tekstissä käytetään Jeesuksesta otsikossa nimitystä, joka on alun perin ollut pilkkanimi Jeshu, Jeesuksen oikean nimen Jeshua sijaan. Nykyään useimmilla israelilaisilla ei ole tarkoituksena käyttää Jeesuksen nimeä pilkaten, vaan he ovat omaksuneet maan yleisen käytännön pohtimatta asiaa syvällisemmin.

Taiteilijoiden suhtautumisessa näkyy eri vaiheita, jotka liittyvät siihen historialliseen aikaan ja yhteiskuntaan, jota he edustavat. Näyttelyn varhaisin taiteilija on nuori Maurycy Gottlieb, joka eli 1856−1879 nykyisen Ukrainan alueella. Hänen maalauksensa esittää Jeesusta opettamassa Kapernaumin synagogassa, eli hän liittää Jeesuksen selvästi Uuden testamentin yhteyksiin. (Voit nähdä kuvan seuraavasta linkistä: https://www.wikiart.org/en/maurycy-gottlieb/christ-preaching-at-capernaum-1879)

Aikahistoriassa eteenpäin mentäessä puolalaisen Samuel Hirszenbergin (1865−1908) maalaus on järkyttävää katseltavaa meille kristityille. Teoksella on kaksi nimeä Vaeltava juutalainen tai Ikuinen juutalainen.  Tässä taulussa näkyvät jo Itä-Euroopan juutalaisvainot, pogromit.  (katso kuvaa: http://www.conservapedia.com/Samuel_Hirszenberg)

Hirszenbergin maalauksessa juutalainen mies yrittää epätoivoisesti päästä pakoon. Museon tarkemmassa selvityksessä kerrotaan, että juutalainen yrittää päästä vapauteen ristin varjosta. Ristejä on kuvassa paljon, samoin myös vapauteen pyrkineitä, mutta matkallaan kuolleita juutalaisia. Tätä taakkaa ja syyllisyyttä me kristityt saamme kantaa suhteessa Jumalan omaisuuskansaan Israeliin. Toivomme ja rukoilemme, että ristin sanoma voisi muuttua evankeliumin ilosanomaksi, jota juutalaisten ei tarvitsisi epätoivoisesti paeta.

Kun näyttelyssä tullaan historiallisesti toisen maailmansodan aikaiseen juutalaisten joukkotuhoon, näkyy monessa maalauksessa se, että ristiinnaulittu Jeesus kuvataan aikansa juutalaiseksi. Niinhän Jeesus olikin, oman aikansa juutalainen, ihminen ja Jumala. Minua  puhuttelivat erityisesti Marc Chagallin maalaukset. Chagall syntyi Venäjällä ja vaikutti Ranskassa sekä Amerikassa (1887−1985). Chagallin maalaus Keltainen ristiinnaulitseminen on täynnä juutalaista symboliikkaa, perinteitä ja historiallisia tapahtumia.

Jeesuksen juutalaisuutta maalauksessa korostavat sekä hänen yllään oleva juutalainen rukousliina että maalauksessa korostetusti esillä olevat toorarullat. Keltainen väri symboloi juutalaisilta vaadittua Daavidin tähteä, juutalaisvainojen tuhoja ja krematorioita.

Maalauksessa näkyy myös hävitystä pakeneva äiti lapsensa kanssa. Yksityiskohta kuvaa paitsi kansanmurhaa pakoon yrittäviä juutalaisia, myös Jeesus-lapsen, Joosefin ja Marian pakoa Egyptiin.

Kun maalausta tutkii tarkemmin, siinä voi nähdä ristin vasemmalla puolella juutalaisia pakolaisia kuljettavan laivan. Sen on tulkittu olevan Struma. Aluksen kyydissä oli noin 800 juutalaista pakolaista, joiden maahantulon Palestiinaan britit kielsivät Turkin painostuksen vuoksi. Pari kuukautta myöhemmin venäläiset ampuivat laivan torpedoilla ja vain yksi ihminen pelastui.

Chagallin hieno ajatus on myös se, että maalauksen keskellä näkyvät Jaakobin tikapuut. Niiden avulla taiteilija antoi Jeesukselle mahdollisuuden nousta ristiinnaulitsemisen jälkeen ylös taivaaseen lukemaan Toora-kääröä. (katso maalausta: http://www.uky.edu/~popkin/chagall.htm)

Monet nykypäivän israelilaiset taiteilijat yhdistävät Jeesuksen uhrin tämän päivän epäoikeudenmukaisuuksista ja sodista kärsiviin ihmisiin. Esimerkiksi Adi Nes  esittää israelilaisten sotilaiden viimeistä ateriaa valokuvassaan vuodelta 1999: http://www.imj.org.il/imagine/galleries/viewItemE.asp?case=19&itemNum=202486.

Sotilaat näyttävät juttelevan rennosti keskenään, vain yksi heistä on mietteliäs. Sotilaita printissä on 13 ja keskellä arvellaan olevan Jeesuksen. Sotilaat ovat lähdössä taisteluun, eikä ole varmuutta siitä, ketkä palaavat hengissä.

Myös Pavel Wolberg kuvasi vuonna 2001 Gush Katifissa kuolleen palestiinalaisen. Kuollut on ristiinnaulitsemisasennossa ja omaiset surevat häntä ympärillä (https://www.pavelwolberg.com/reminicence-of-moments-color). Taiteilijat näkevät Jeesuksen oman yhteiskuntansa kärsivissä ihmisissä.

Minulle merkittävin työ näyttelyssä oli Moshe Castellin noin vuonna 1948 musteella tekemä piirros nimeltä Ristiinnaulitseminen. Taiteilija piirsi Jeesukselle omat kasvonsa. Hänellä oli useita kuvia ristiinnaulitsemisesta ja hän samaistui Jeesuksen kärsimyksiin.

Castell oli menettänyt vaimonsa, joka kuoli synnytyksessä, ja  poikansa muutama vuosi vaimon kuoleman jälkeen. Tuolloin Castell meni joksikin aikaa Gennesaretin-järven rannalla sijaitsevaan luostariin. Hän sai siellä lohtua tuskaansa ja löysi ehkä jopa henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen. Hän käyttää nimittäin piirroksessaan ristin yläpuolella Jeesuksesta tämän oikeaa ja kunnioittavaa nimitystä Jeshua – Pelastaja, Vapahtaja.

Juutalaisten taiteilijoiden kuvaukset ja suhtautuminen Jeesukseen ovat puhuttelevia. He korostavat Jeesuksen juutalaisuutta ja pitävät hänen kärsimystään symbolina juutalaisten kärsimyksestä. Taiteilijat herkkinä ihmisinä näkevät myös Jeesuksen kärsivissä ihmisissä. Näinhän Jeesus tahtoisi meidänkin huomaavan kärsivät ihmiset. Se, mikä taiteilijoiden töistä puuttuu, lukuun ottamatta Castellin piirustusta, on omakohtainen suhde Jeesukseen – tai se ei ainakaan selvästi tule niistä esille.

Kuluneena pääsiäisaikana, jolloin juutalainen sekä kristillinen pääsiäinen osuivat samalle viikolle, ovat juutalaiset laulaneet messiaanista Psalmia 118, jossa sanotaan: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.” (118: 22) Kuitenkaan heidän ymmärryksensä ei ole vielä avautunut tunnistamaan Jeesusta Messiaana ja kulmakivenä. Siksi he yhä pyrkivät saavuttamaan pelastuksen omilla hyvillä teoillaan.

Pääsiäisaamun varhaisessa jumalanpalveluksessa Jeesuksen tyhjän haudan äärellä kuulimme saarnassa, että taivaaseen pääsy ja pelastus eivät ole palkinto meidän hyvistä teoistamme vaan Jumalan lahja, jonka hän valmisti meille Jeesus Messiaan ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tästä saamme toisiamme muistuttaa joka päivä ja tämän armon varassa jatkaa elämäämme Jeesuksen kanssa myös pääsiäisen jälkeen.

Jumalan omaisuuskansan keskuudessa tarvitaan herkkyyttä ja rakkautta, jotta he pääsisivät ristin varjosta ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesus Messiaan henkilökohtaiseen tuntemiseen. Saamme olla kutsumassa heitä iloon ja vapauteen, ei enää uhreina ja Jeesuksen kärsimyksiä kantavana kansana vaan Jeesuksen pelastamina ja vapauttamina ihmisinä.

Kiitos kun rukoilet kanssamme, että Jumalan armo Jeesuksessa koskettaisi mahdollisimman monia tässä maassa! Pyhän Hengen herkkyyttä tarvitsemme kaikkialla kohdatessamme särkyneitä ja murtuneita ihmisiä, jotka eivät enää jaksa oman tuskansa keskellä luottaa Jumalan armoon omalla kohdallaan.  Herramme ei muserra murtunutta ruokoa! (Jes. 42:3)

Tuula Siljanen

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tuula Siljanen Kirjoittaja toimii dekaanina Etiopian evankelisen Mekane Yesus -seminaarin johtamisen tiedekunnan koulutusosastolla. Olen työskennellyt kuukauden dekaanin tehtävissä Etiopian evankelisen

Tuula Siljanen toimii Mekane Yesus -seminaarin dekaanina. Kuva: Matti Korhonen

Dekaanin viikko Etiopiassa

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii dekaanina Etiopian evankelisen Mekane Yesus -seminaarin johtamisen tiedekunnan koulutusosastolla.

Olen työskennellyt kuukauden dekaanin tehtävissä Etiopian evankelisen Mekane Yesus -seminaarin johtamisen tiedekunnassa (koulutusosastolla). Meillä on opiskelijoita noin 1000, joista 600 päätoimista. Koulutusohjelmia on neljä kandidaatin koulutusohjelmaa ja kaksi ammatillista koulutusohjelmaa. Lisäksi järjestämme räätälöityjä koulutuksia erityisesti kirkon tarpeisiin.

MY-seminaarissa annetaan monenlaista koulutusta kirkon naistyön vastuuhenkilöille. Kuva: Tuula Siljanen

MY-seminaarissa annetaan parhaillaan koulutusta kirkon naistyön vastuuhenkilöille. Kuva: Tuula Siljanen

Tällä hetkellä on menossa koulutus kirkon naistyön vastuuhenkilöiden osaamisen vahvistamiseksi ja syksyllä aloitamme naisille tarkoitetun johtajuuskoulutuksen, joka toteutetaan neljässä klusterissa eri puolella Etiopiaa. Opetushenkilöstöä on noin 20 ja tukihenkilöstönä sihteeri, IT-tukihenkilö ja opintotoimiston työntekijät. Olen työskennellyt Suomessa useita vuosia vastaavissa koulutusjohtajan tehtävissä ja ajattelin, että yhden viikon ”työpäiväkirja” antaa hyvän kuvan siitä tehtävästi, jossa toimin tällä hetkellä. Kun viikon päiväkirja venyi kovin pitkäksi, ajattelin poimia vain tiistain ja keskiviikon esimerkeiksi.

Tiistai 3.5.2014

Heräsin kuudelta aamulla leipomaan porkkanakakkua, sillä olimme kutsuneet illaksi kylään Addis Abebassa käymässä olevan lähettitoverimme Mirjami Uusitalon. Kakun paisto vei aikaa sen verran kauan, että myöhästyin hiukan aamutapaamisesta. Ehdimme kuitenkin sopia tärkeimmistä asioista ennen kello yhdeksää, jolloin aloitimme koko henkilöstömme kokouksen, joka päättyi lounaaseen.

Omalla kohdallani kokoukseen liittyi jännitystä, sillä kyseessä oli ensimmäinen koko henkilöstön kokous minun johdollani. Siitä syystä varmaan olin unohtaa alkurukouksen, kun aikaisemmissa maallisissa työpaikoissani liiketalouden koulutuksessa ei sellaista pidetty. Huomasin, että entinen kokemus ja kulttuuri ovat syvällä vaikuttamassa.

Henkilöstöpäivässä keskusteltiin varsin tavallisista koulutukseen liittyvistä asioista kuten päättyvän lukuvuoden onnistumiset ja haasteet; tulevan lukuvuoden suunnittelu ja menestystekijöiden määrittely; henkilöstön osaamisen kehittäminen, loppukokeet, tulevan lukuvuoden aikataulut ja koulutusten markkinointi. Lisäksi keskustelimme koulutusosastomme uudesta johtamismallista ja dekaanin sekä apulaisdekaanin rooleista ja vastuista. Tällainen kokeilu on meneillään myös teologisen koulutuksen puolella. Opettajat esittivät omia odotuksiaan johtamisesta ja me olimme myös valmistelleet kalvon meidän odotuksistamme. Kokouksemme päättyi yhteiseen Isä Meidän rukoukseen, jonka jälkeen söimme juhlalounaan lukuvuoden päätökseksi. Toki loppukokeet ovat vielä menossa ja juhlallinen lukuvuoden päätös ja todistusten jakaminen vasta 29.6. ja sitä ennen monen monta pientä ja suurta asiaa.

Iltapäivä kului nopeasti. Toimistossani kävi kymmenkunta opiskelijaa kertomassa vaikeuksistaan maksaa erääntyneet lukukausimaksut. Toisilla oli ongelmia opinnäytetöidensä kanssa. Joillakin oli hankaluuksia opettajien suhteen. Nämä asiat eivät yleensä Suomessa kuulu dekaanin toimenkuvaan ja yritän löytää tavan, miten asiat hoidettaisiin joustavammin ja suoraan eri koulutusohjelmista vastaavien henkilöiden kanssa.

Sain kaiken sähellyksen välissä täydennettyä omat kalvoni henkilöstöpäivässä sovituista asioista ja tehtyä vielä ensi viikon tiedekuntamme johtoryhmän kokouksen asialistat, jotka sihteerimme jakoi henkilöstölle.

Seuraavalle sivulle