Avainsana-arkisto: Siljanen

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä,

Khalil ja Christine ovat olleet hyviä ystäviä jo noin kaksikymmentä vuotta. Kuva Tuula Siljanen.

Libanonilaisyhteisön elämässä Israelissa on kiitollisuutta ja kipua

Toukokuussa vuonna 2000 noin 7 500 pakolaista tuli Libanonista Israeliin, kun Israelin armeija vetäytyi Etelä-Libanonista. Heistä suurin osa oli kristittyjä, mutta mukana oli myös muslimeja ja druuseja. Heistä monet olivat taistelleet Etelä-Libanonin armeijan joukoissa yhdessä Israelin armeijan kanssa Hizbollahia vastaan. Myös Etelä-Libanonin monien kristittyjen kylien asukkaat joutuivat pakenemaan Hizbollahin tieltä.

Lähtö tuli nopeasti. Tunnin tai kahden varoitusajalla piti saada lähiomaiset mukaan. Vaihtoehtona oli kuolema, näin monet sanovat vielä tänäänkin. He tulivat tyhjin käsin. Israel otti heidät vastaan ja yritti sijoittaa heitä Pohjois-Israelin kaupunkeihin, jotka maantieteellisesti muistuttivat heidän entisiä kotejaan.

Nahariassa, Safedissa, Kiryat Shmonassa ja Tiberiaksessa asuu nykyään eri kokoisia libanonilaisia yhteisöjä. Heitä löytyy myös Haifasta ja Nataniasta ja muistakin Israelin kaupungeista. Tällä hetkellä suurimmat yhteisöt ovat Nahariassa, jossa asuu noin 800 libanonilaista, ja Kiryat Shmonassa, jossa asuu noin 400 libanonilaista.

Safedin kaupungin sosiaalijohtaja Ruti  on ollut mukana libanonilaisten asuttamisessa alusta asti. Hän kertoo, että libanonilaisten pakolaisten joukko oli hyvin heterogeenistä. Oli sellaisia, joilla oli hyvät edellytykset pärjätä ja rakentaa uudelleen elämää uudessa maassa. Paljon oli myös niitä, jotka olivat kokeneet suuria traumoja pitkien sotien aikana ja kärsivät sen vuoksi mielenterveysongelmista. Kaupunkien sosiaalityöntekijät rakensivat eri järjestöjen kanssa heille tukiverkon asettumisen helpottamiseksi.

Nyt useimmat järjestöt ovat vetäytyneet työstä. Fields of Mercy on yksi niistä harvoista järjestöistä, jotka jatkavat uskollisesti auttamistyötä ja tukevat libanonilaisia perheitä. Fields of Mercy -järjestön toiminnanjohtaja Christine Sakakibara käy säännöllisesti useamman kerran vuodessa tapaamassa libanonilaisia perheitä, erityisesti niitä, joilla on suuria vaikeuksia.

Kuvassa vasemmalla Christine Sakakibara, Fields of Mercy järjestön toiminnanjohtaja, ja Ruti, Safedin kaupungin sosiaalijohtaja. Kuva Tuula Siljanen.

Surua ja iloa

Nyt 18 vuoden jälkeen monien libanonilaisten elämä on hyvällä mallilla Israelissa, jossa heitä yleensä arvostetaan. Toki kulttuurierot entiseen verrattuna ovat suuria. Iältään vanhempien oli vaikeampi sopeutua uuteen. Nuorten kohdalla sopeutuminen on helpompaa, vaikka monilla on haasteita oman identiteettinsä kanssa. Heillä on Israelin kansalaisuus; silti he sanovat, että he eivät ole juutalaisia eivätkä arabeja vaan libanonilaisia ja vielä kristittyjä.

Sosiaalitoimisto on käynnistänyt monia projekteja, joissa sosiaalityön opiskelijat järjestävät työharjoittelunaan erilaista toimintaa libanonilaisille nuorille, rohkaisevat heitä opiskelemaan ja tukevat heitä oman paikan etsimisessä. Libanonilaiset perheet ovat ahkeria, he tekevät työtä monesti useammassa työpaikassa eivätkä ole rakentaneet elämäänsä valtion tukien varaan.

Äidin suru

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Tapasin äidin, jonka silmissä näkyi niin suuri suru, että harvoin olen sellaista nähnyt. Hänen elämäänsä murhe tuli, kun perheen poika sairastui leukemiaan ja kaksi vuotta sitten kuoli kahdeksanvuotiaana.

Vanhemmilta on mennyt kauan toipumiseen. Lapsen menetys ilman läheisten tukea on tuskallista. Nyt tilanne on onneksi parempi. Aviomies on palannut työhön, jossa palkka on tosin hyvin pieni, mutta on jo elämän merkki, että hän jaksaa lähteä työhön. Äiti sanoo, että heillä ei ollut vaihtoehtoa, ja nyt pitää vain yrittää jatkaa elämää muiden lasten tähden.

Heidän nuorin, kohta kymmenvuotias poikansa kaipaa silminnähden aikuisten huomiota. Kotona on siistiä ja äiti oli jaksanut tehdä perinteistä libanonilaista Pyhän Barbaran päivän herkkua, jota sanoi jo isoäitinsä Libanonissa tehneen. Lisäsurua äidin elämään tuo se, että hän ei ole pystynyt olemaan yhteydessä omaan äitiinsä sen jälkeen, kun tämä muutti Kanadasta takaisin Libanoniin tyttäriensä luo. Nyt tiedot äidin voinnista tulevat Kanadassa asuvan veljen kautta.

Yhteisön tukipylväs

Khalil on libanonilaisen yhteisön tukipylväs Galileassa. Hän on valmis lähtemään liikkeelle heti kun jossakin tarvitaan apua. Hän työskentelee myös paikallisen sosiaalitoimiston vapaaehtoisena. Khalil on leipomoyrittäjä ja kuljettaa libanonilaisia pitaleipiä Pohjois-Israelin eri kaupunkeihin. Hän on remontoinut kotitalonsa kauniiksi ja rakentanut siihen jopa ylimääräisiä asuntoja, joita hän vuokraa. Hänen olemuksessaan heijastuvat turvallisuus ja luotettavuus mutta myös väsymys.

Khalil ja Christine Sakakibara ovat hyviä ystäviä vuodesta 2000 lähtien. Khalil on usein soittanut Christinelle Jerusalemiin ja pyytänyt häntä tulemaan pian avuksi. Khalil tarvitsee yhteisönsä tukihenkilönä myös itse tukea ja rohkaisua.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon seimiasetelmilla ja koristeilla. Kuva Tuula Siljanen.

Joulumatkalla Pohjois-Israelissa sain kuulla monia kertomuksia. Taloudellinen apu ei ole sikäläisille libanonilaisille enää tässä vaiheessa tärkeintä, vaikka sekin on vielä merkittävää. Erityisesti jos jossakin perheessä isä on sairastunut. Tärkeintä on kuitenkin välittäminen, rakkauden osoittaminen ja elämän ilojen ja surujen jakaminen. Sain ihmetellä ihmisten avoimuutta, iloista naurua elämän sattumuksissa ja yhteistä itkua vaikeuksien ja ahdistusten keskellä. Kaikissa tapaamisissa saimme olla myös taivaallisen Isämme hyvässä hoidossa ja jättää toinen toisemme ja asiamme yhteisessä rukouksessa Herramme eteen. Libanonilaiset puhuvat arabian kielen lisäksi jo hyvin hepreaa, ja monet puhuvat myös ranskaa ja englantia.

Libanonilaiset ystävät valmistautuivat joulun viettoon. Iloitsin siitä, että he pitivät huolta kristinuskon opetuksesta lapsilleen. Myös sosiaalijohtaja Ruti kertoi, että esimerkiksi Safedissa käy kerran viikossa pappi pitämässä jumalanpalveluksen. Lisäksi lapsille järjestetään konfirmaatio-opetusta. Libanonilaiset kristityt kuuluvat pääasiassa koptikirkkoon.

Seimiasetelmassa kiinnittää huomiota se, että Jeesus lapsi on asetettu vatsalleen. Hänet käännetään oikein päin vasta jouluaattona. Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan.

Muistetaan joulun aikana Lähi-idän kristittyjä, jotka viettävät monissa maissa joulujuhlaa monien paineiden alla. Muistetaan näitä libanonilaisia perheitä, jotka valmistautuvat Israelissa Jeesuksen syntymäjuhlaan!

Alla vielä kuva kauniisti koristellusta joulukuusesta:

 

Kaunis joulukuusi oli jo koristettu joulua varten oman perheen ja naapurien iloksi ja todistukseksi uskosta Jeesukseen, joulun Herraan. Kuva Tuula Siljanen.

Teksti: Tuula Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille

Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja juutalaisia. Kuva Tuula Siljanen

Jeesuksen hauta kiinnostaa

Itä-Jerusalemissa Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella sijaitseva Puutarhahauta on erityisesti protestanttisten kristittyjen suosima vierailukohde Israelissa. Se on tuttu ja rakas paikka myös monille suomalaisille Israelin matkalaisille. Yleensä kristityt turistiryhmät viettävät Puutarhahaudalla ehtoollista. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana Puutarhahaudalla vieraili ennätysmäärä ihmisiä, yhteensä 58 000 henkilöä.

Käytännössä siellä siis käy keskimäärin kolme tuhatta vierasta jokaisena puutarhan aukiolopäivänä. Vaikka tämä merkitseekin henkilökunnalle suurta työpainetta, ovat kaikki iloisia suuresta suosiosta. Jopa Jerusalemin kaupunki on ensimmäistä kertaa huomioinut Puutarhahaudan merkityksen turistikohteena ja tarjonnut sille tukeaan.  

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan. Kuva: Pixabay.

Puutarhahauta viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan, sillä Britanniassa rekisteröity voittoa tuottamaton Puutarhahaudan yhdistys hankki kyseisen maapalstan jo vuonna 1894. Yhdistykseen kuuluu kristittyjä monista eri kirkkokunnista ja kansoista. Puutarhahaudan toiminnasta vastaavat suurelta osin vapaaehtoiset, jotka tulevat eri puolilta maailmaa palvelemaan yhdessä paikallisten palestiinalaisten ja israelilaisten kanssa.  

 Puutarhahaudalla kerrotaan Jeesuksen kuolemasta ja hautaamisesta sekä julistetaan riemullista ilosanomaa hänen ylösnousemuksestaan. Haudalla vierailee nykyään kristittyjen lisäksi myös monia muslimeja ja Israelin juutalaisia. Onkin tärkeää, että kristityt eri puolilla maailmaa rukoilevat Puutarhahaudan toiminnan ja työntekijöiden puolesta, jotta ylösnoussut Herra Jeesus tulisi eläväksi Vapahtajaksi kaikille siellä vieraileville ihmisille.  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat

Kiitollisuus vanhempia sukupolvia kohtaan on Israelissa luontevaa ja yleistä.

Muistutus kiitollisuudesta

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat istumaan. Lauseessa käytetty heprean kieli on kaunista mutta ei ihan jokapäiväistä puhekieltä. Ihmettelin kerran mielessäni, mistä lause on peräisin. Puolisoni sitten löysikin sen suoraan Raamatusta,  ja koko jae kuuluu seuraavasti: Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. (3. Moos. 19:32) Ainakin kehotuksen alkuosa on tehnyt tehtävänsä, sillä meillekin nykyään melkein aina joku tarjoaa istumapaikkaa. 

Tuo sama raamatunkohta tuli mieleeni, kun saimme kotiimme vieraiksi kiinalaisia kristittyjä. He olivat huolissaan siitä, miten usein seurakunnissa ja kirkoissa unohdamme kiittää ja huomioida niitä jo monesti iältään vanhoja ihmisiä, joita Jumala on käyttänyt seurakunnan synty- ja kasvuvaiheissa. Kiittämisen ja kunnioittamisen sijaan on helpompi osoittaa niitä virheitä, joita he ovat mielestämme tehneet. 

Israelissa näkee usein, kuinka aivan tuntemattomat nuoret auttavat vanhusta kadulla ja kaupoissa. Etiopialaisessa seurakunnassamme sen vanhoja tukipylväitä huomioivat sekä pastori, seurakuntalaiset että lapset, jotka käyvät heitä halaamassa jopa kesken jumalanpalveluksen. On hyvä muistuttaa toinen toistamme harmaapäiden ja vanhusten kunnioittamisesta, ei ainoastaan Israelissa ja Kiinassa, vaan myös Suomessa. Mietipä, onko sinun lähipiirissäsi joku harmaapää, jolle voit osoittaa kunnioitusta ja rakkautta? 

 

Israelilaisen bussin ikkunassa olevassa lauseessa lukee: ”Nouse harmaapään edessä.” Se on suora lainaus Raamatusta.

Miten usein seurakunnan tai järjestön toimintaa uudistettaessa käykään niin, että panemme ensimmäiseksi kaiken vanhan romukoppaan. Helposti vanhat vastuunkantajat kokevat, että hekin joutaisivat jo roskakoriin. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tahto. Suomessa olemme valitettavasti tottuneet siihen, että meillä on erikseen lasten ja nuorten toimintaa, nuorten aikuisten, sinkkujen, perheiden, avioparien, keski-ikäisten, yksinäisten, uusperheiden, seniorien, eläkeläisten tai muiden erilaisten ryhmien toimintaa. Harvoin järjestetään kaikille yhteistä toimintaa. 

Tuolla israelilaisen bussin ikkunassa olevalla raamatunkohdalla Jumala muistuttaa meitä siitä, miten kiitollisia voimme olla vanhoista ja harmaapäisistä ihmisistä, jotka ovat olleet aloittamassa työtämme ja kantaneet vuosikymmeniä vastuuta eri tavoin. Uskon, että kun kunnioitamme heitä sanoin ja teoin, se tuo siunausta työllemme. Heiltä voimme oppia paljon, kun vain maltamme kiireittemme ja uudistuksiemme keskellä pysähtyä  kuuntelemaan heitä rakkaudellisella ja nöyrällä asenteella.

Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. Tähän Jumalan sanaan kätkeytyy taivaasta annettu viisaus. 

Teksti: Tuula Siljanen 
Kuvat: Esko Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

 

Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus

Näkymä Kapernaumin rannasta Gennesaretinjärvelle. (Kuva: Esko Siljanen)

Jeesus kohtaa toivottoman ihmisen

Jeesus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana useita niin sanottuja toivottomia tapauksia. Yksi heistä oli halvaantunut mies  Kapernaumissa. Hänestä meille kertoo evankelista Markus (2:1–12).

Raamattu ei kerro, kuinka kauan mies oli elänyt halvaantuneena, mutta hänen tilanteensa ei ollut helppo. Jeesuksen aikaisessa Israelissa ei ollut yhteiskunnan järjestämää sosiaalihuoltoa. Sairaiden, vammaisten, leskien, orpojen ja köyhien ainoan turvaverkon muodostivat hänen sukulaisensa ja ystävänsä. Jos heitä ei ollut, henkilö oli täydellisesti avuton. Ehkä paikallisen synagogan taholta saattoi joitakin avun murusia vielä odottaa. 

Tiedättekö, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän on ollut kauan aikaa sairas ja avuton? Pikkuhiljaa myös hänen henkinen identiteettinsä alkaa muuttua toisenlaiseksi. Ihmisen on pakko sopeutua tilanteeseensa, ja hän alkaa itsekin pitää itseään sairaana, heikkona ja avuttomana. Kapernaumin miehen kohdalla oli varmaan käynyt näin, etenkin, jos hän oli sairastanut jo useita vuosia. Hänen henkinen minänsä oli muuttunut halvaantuneen miehen identiteetiksi. Hän oli täysin toisten ihmisten avun varassa elävä invalidi.  

Entä millainen sitten oli miehen hengellinen tila? Jeesuksen aikana juutalaisten keskuudessa oli yleinen käsitys, jonka mukaan kaikki sairaudet ja vammat olivat synnin seurausta. Joko henkilö itse tai hänen vanhempansa tai isovanhempansa olivat tehneet syntiä, ja siitä seurasi kyseinen sairaus. Voimme siis olettaa, että halvaantuneen miehen hengellinen identiteetti oli syntisen miehen identiteetti. Lienee oikein sanoa, että mies oli fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti halvaantunut. Hän tunsi itsensä toivottomaksi tapaukseksi sekä itsensä että toisten silmissä.  

Tässä kohtaa Raamattu avaa halvaantuneen miehen pimeään elämään yhden kirkkaan valopilkun. Hän ei ollut yksin, sillä hänellä oli neljä ystävää. Ja millaisia ystäviä he olivatkaan! Mikään ei voinut estää näitä ystäviä tuomasta halvaantunutta miestä Jeesuksen eteen. Tässä näemme puhuttelevan esimerkin siitä, mitä hyvät ystävät voivat tehdä sairaan ja avuttoman ihmisen elämässä. Jos ihminen ei itse pääse seurakuntaan, voivat ystävät tuoda hänet sinne tai ainakin tuoda hänet rukouksessa Jeesuksen eteen. Olisipa meillä jokaisella tällaisia ystäviä! 

On mielenkiintoista lukea, mitä tapahtui sen jälkeen, kun ystävät laskivat halvaantuneen miehen Jeesuksen jalkojen juureen. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. (Mark. 2:5)

Halvaantuneen ystävät eivät pitäneet pitkiä todistuspuheita eivätkä esirukouksia Jeesuksen edessä. Heidän tekonsa puhuivat heidän uskostaan. Halvaantuneen miehen usko tuli esille siinä, että hän suostui tuotavaksi Jeesuksen luo. Raamattu ei kerro halvaantuneen miehenkään rukoilleen yhtään sanaa Jeesuksen edessä. Hän ei saanut kirjaimellisesti sanaa suustaan, sillä hän oli kokonaan halvaantunut. Jeesus näki heidän sanattoman uskonsa ja vastasi siihen välittömästi.  

Kun Jeesus kohtasi halvaantuneen miehen kasvokkain, hän hoiti ensin terveeksi hänen hengellisen halvauksensa. ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Vasta tämän jälkeen Jeesus huomioi hänen henkisen ja fyysisen vammansa. Jeesus antoi halvaantuneelle miehelle uuden elämän ja uuden identiteetin. Halvaantuneesta miehestä tuli Jeesuksen opetuslapsi.

Mitä me voimme oppia tästä tapauksesta? Ainakin kolme asiaa: Jeesus antaa uuden elämän jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää, riippumatta siitä, parantaako hän fyysisen vammamme vai ei. Me Jeesuksen seuraajat voimme osoittaa uskomme häneen myös teoillamme, emmekä pelkästään sanoillamme. Jos rakastamme Jeesusta, voimme käyttää mielikuvitustamme löytääksemme keinoja tuoda toivottomia ihmisiä Jeesuksen luokse tai viedäksemme Jeesuksen heidän luokseen.  

Kapernaumin mies sai takaisin terveytensä ja toivonsa. Siitä huolimatta hänenkin ruumiinsa kuoli eräänä päivänä monien vuosien kuluttua. Eipä se enää häntä haitannut, sillä hänellä oli iankaikkinen elämä, jonka Jeesus oli hänelle lahjoittanut. Pääasia oli se, että tämä toivoton ihminen sai mahdollisuuden kohdata Jeesuksen henkilökohtaisesti omassa elämässään. Voin kuvitella, mitkä tuon aikaisemmin halvaantuneen mutta Jeesuksen parantaman miehen viimeiset sanat olivat: ”Kiitos Jeesus, kun annoit syntini anteeksi!”  

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Teksti on osa saarnasta, joka pidettiin 2.11.2018 Itä-Jerusalemin Nazarene-kirkossa.
Kuva: Esko Siljanen

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

 

 

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää

Lehtimajanjuhla eli sukkot ajoittuu länsimaisessa kalenterissa lokakuulle. Sukkotin aikana juutalaiset syövät ateriansa, viettävät aikaa ja jopa nukkuvat lehtimajoissa. Kuva: Alli Brummer.

Lehtimajanjuhla opettaa vieraanvaraisuutta

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää.” 3. Moos. 23: 33–34

Jumala puhui Mooseksen kautta Israelin kansalle ja antoi käskyn viettää lehtimajanjuhlaa.  Pakkosiirtolaisuudessa, ja jo ennen sitä, kansa kuitenkin välillä unohti sen. Nehemian kirjassa kerrotaan, kuinka pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemiin palanneet huomasivat tämän käskyn uudelleen ja alkoivat viettää lehtimajanjuhlaa Jumalan säädöksen mukaan.

Tänäkin päivänä juutalaiset viettävät lehtimajanjuhlaa. Täällä Jerusalemissa omalle pihamaallemme, asuinalueellemme sekä keskustan kahviloiden yhteyteen on rakennettu erilaisia lehtimajoja. Kahviloissa ihmiset viettävät aikaa lehtimajoissa. Pihallamme lähinnä lapset ovat innokkaita lehtimajassa leikkijöitä. Välillä niistä kuuluu aterioinnin ääniä ja laulua, mutta emme ole huomanneet kenenkään nukkuvan lehtimajassa. Emme asu uskonnollisella alueella, missä varmaan lehtimajoissa myös nukutaan.

Lehtimajoja on monenlaisia. Tänä vuonna olen kiinnittänyt huomiota kolmenlaisiin lehtimajoihin:

Lehtimaja juutalaisille

Alun perin sukkot oli sadonkorjuujuhla. Sadonkorjuun aikaan maanviljelijät asuivat pienissä majoissa pelloillaan, jotta aikaa ei tuhlaantuisi kotimatkoihin. Kuvassa juutalaisille tarkoitettu lehtimaja. Kuva: Esko Siljanen

Löysimme kävelyreittimme varrelta tällaisen lehtimajan. Siihen toivotetaan tervetulleeksi jokainen juutalainen. Emme ole ohi kävellessämme huomanneet sinne menevän ketään, vaan se on aina ollut tyhjänä. Uskon, että maallistuneet juutalaiset eivät halua mennä sinne sisälle poissulkevan tervetulotoivotuksen vuoksi.

Lehtimaja kaikille

Lehtimaja muistuttaa juutalaisia myös niistä majoista, joissa israelilaiset asuivat 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana. Kuvassa kaikille tarkoitettu lehtimaja. Kuva: Tuula Siljanen

Yllä olevan lehtimajan ilmoituksessa puolestaan kerrotaan, että kaikkia kutsutaan lehtimajaan. Vaikka kuvassa lehtimaja onkin juuri tyhjänä, olen nähnyt siellä ihmisiä istumassa. Sinne oli myös jätetty kakkua ja Coca Colaa tarjolle vierailijoille. Lehtimajan takaseinällä on kuva Jerusalemin temppelistä, jonka tämän suuntauksen juutalaiset vielä toivovat tulevan rakennetuksi.

Lehtimaja juutalaisille ja muukalaisille

Sukkotina juhlitaan Jumalan huolenpitoa ja kiitetään maan sadosta. Se on iloinen juhla hiukan katumuspäivät päättäneen jom kippurin jälkeen. Kuvassa juutalaisille ja muukalaisille tarkoitettu lehtimaja. Kuva: Tuula Siljanen

Iloitse tänä juhlanasi… muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat sinun porttiesi sisäpuolella, 5. Moos. 16:14

Kahvittelukuva on puolestaan reformijuutalaisen synagogan pihalta. Olin siellä ystäväni kanssa kutsuttuna lehtimajanjuhlan ensimmäisen päivän jumalanpalvelukseen. Sen jälkeen siunattiin vielä lehtimaja ja vietettiin aikaa yhdessä nauttien erilaisista antimista.

Synagogassa korostettiin opetusosiossa erityisesti vieraiden kutsumisen ja vastaanottamisen merkitystä juhlien aikana. Meille kerrottiin, että juhlille tulijoiden ei Raamatun aikana tarvinnut varata itselleen majoitusta, sillä jerusalemilaiset majoittivat heidät.

Nykyään syksy on vilkkainta turistisesonkia, kun sekä juutalaisia että kristittyjä pyhiinvaeltajia tulee paljon erilaisille lehtimajanjuhlille, joita kaupungissa järjestetään, tai vierailemaan sukulaisten ja ystävien luona. Hotellit ja lennotkin ovat tupaten täynnä, joten majoitus ei enää onnistu jerusalemilaisten kodeissa.

Tämän vuoden juhlista mieleeni jäävät erityisesti nämä kolme erilaista lehtimajaa ja niiden opetus itselleni ja meille kristityille: Suljemmeko me suorasanallisesti tai rivien välistä ilmaisten ihmisiä pois juhlistamme, kokouksistamme ja kodeistamme? Vai kutsummeko kaikkia tulemaan? Onko meillä jokin oma agendamme?

Emme varmaan ajattele kolmannen temppelin rakentamista, mutta ehkä mielessämme on jotain omaan ajatusmaailmaamme tai oppirakennelmaamme liittyvää? Voisimmeko ihan yksinkertaisesti toivottaa vieraat ja muukalaiset tervetulleiksi keskuuteemme, suhtautua heihin kunnioittavasti ja ystävällisesti, tarjota heille sitä, mitä meillä on tarjottavana ja rukoilla hiljaa mielessämme, että Jeesus saisi koskettaa ja virvoittaa heitä! Sekä arkena että juhlana!

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Tule mukaan:

  • Liity Siljasten lähettäjätiimiin ja tilaa heidän uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 23809. Tuki ohjataan Siljasten työhön.
  • Rukoile Jumalan omaisuuskansan puolesta!
    Kiitos!
Kuvateksteissä lähteenä käytetty Wikipediaa.

Tänä vuonna uudenvuoden juhla osui samoille päiville sekä Israelissa että Etiopiassa. Siitä syystä uutta vuotta juhlittiin etiopianjuutalaisessa seurakunnassa Jerusalemissa tavallista

Tänä vuonna etiopianjuutalaisessa seurakunnassa Jerusalemissa pidettiin konferenssi sen johdosta, että uudenvuoden juhla osui samoille päiville sekä Israelissa että Etiopiassa. Kuva: Siljasen arkisto

Yhteinen näky Israelista ja Etiopiasta

Juutalaisen uudenvuoden aikana syödään granaattiomenan siemeniä, jotka kuvaavat Jumalan siunauksen runsautta, makeutta ja kauneutta. Kuva: Siljasen arkisto

Tänä vuonna uudenvuoden juhla osui samoille päiville sekä Israelissa että Etiopiassa. Siitä syystä uutta vuotta juhlittiin etiopianjuutalaisessa seurakunnassa Jerusalemissa tavallista näyttävämmin.

Juhlapäiviä edeltävänä viikonloppuna pidettiin konferenssi, jolloin seurakunnan kokoustilat täyttyivät ulkomaisten vieraiden lisäksi Haifasta, Nataniasta ja Jerusalemista tulleiden etiopialaisten messiaanisten seurakuntien edustajista. Ulkomaisena vieraana oli kristillisen El Shaddai -satelliittikanavan turistiryhmä, jossa oli osallistujia Etiopiasta, Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Ryhmän jäsenet olivat eri maissa asuvia etiopialaisia uskovia. Heitä kaikkia yhdistää rakkaus Jeesukseen, Etiopiaan ja Israeliin. Vahva yhdistävä tekijä on luonnollisesti myös amharan kieli.

El Shaddai -televisiokanava lähettää kristillistä ohjelmaa satelliitin kautta Afrikkaan ja Lähi-itään. Järjestöllä on studiot toimistoineen Addis Abebassa, Lontoossa ja Washington D.C:ssä. Viisi tuntia kestänyt konferenssi kuvattiin myös suorana lähetyksenä El Shaddain satelliittikanavalle.

Konferenssin pääpuhujina toimivat Amerikassa asuva, etiopialaisten parissa hyvin tunnettu tv-julistaja tohtori Tolessa Gudina sekä El Shaddai -järjestön johtaja, Englannissa asuva tohtori Abera vaimonsa Beletun kanssa.

Toiveikkuutta ja yhteyttä

Tohtori Abera kertoi El Shaddai -satelliittikanavan järjestävän vuosittain Israel-konferensseja Etiopiassa. Hän korosti puheessaan sitä, että nyt on Etiopian aika.
– Käydessäni hiljattain Etiopiassa huomasin siellä aivan uudenlaista hengellistä liikehdintää ja koko maan tulevaisuutta koskevaa toiveikkuutta. Nyt on aika vahvistaa Etiopian kristittyjen yhteyttä Israelin maahan ja kansaan, jotta he rukoilisivat Israelin puolesta, tohtori Abera totesi.

Etiopiassa on vanhastaan heimojen välillä eripuraisuutta. Toinen konferenssin pääpuhuja, tohtori Tolesa Gudina korosti puheessaan yhteyden merkitystä.
– Olen tavannut jopa sellaisia etiopialaisia kristittyjä, jotka eivät suostu puhumaan kenenkään kanssa muuta kuin omaa heimokieltään. He haluavat rukoilla Jumalaakin pelkästään oman heimonsa kielellä. Amerikkaan muutettuani huomasin, että  heimokielestä ei ole siellä kenellekään mitään hyötyä. Siellä on opeteltava aivan uusi kieli.

Yhdistävä tekijä

Tohtori Tolesa korosti puheessaan evankeliumia Jeesuksesta, joka yhdistää eritaustaisia ihmisiä niin Etiopiassa kuin muuallakin.
– Uskomme keskus on evankeliumi Jeesuksesta, ei se kieli eikä kulttuuri, jonka keskellä olemme syntyneet. Meidän tulee keskittyä Jeesukseen, sillä hän yhdistää meidät.

Tohtori Tolesa kehotti kuulijoitaan rukoilemaan Etiopian yhteyden puolesta. Samoin hän kehotti rukoilemaan ihmisten välisen yhteyden puolesta Israelissa.
– Markuksen evankeliumin 16. luvussa opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä. Meillä ei ole mitään muuta sanomaa maailmalle kuin evankeliumi Jeesuksesta, joka luo uutta sekä yksittäisten ihmisten että kansojen elämässä. Vain Jeesuksessa särkynyt yhteys eheytyy.

Israelin juutalaiset auttavat köyhiä heimoveljiään

Konferenssin yhteydessä käydyissä keskusteluissa kuulin myös uutisia Etiopiassa vielä asuvien juutalaisten tilanteesta. Joidenkin arvioiden mukaan maassa on yhä noin 50 000 juutalaista. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne noin 6 000 köyhissä oloissa elävää juutalaista, joille Israelin hallitus ei ole vielä antanut lupaa muuttaa Israeliin. Heidän joukossaan on joukko nuoria, jotka opiskelevat Etiopian yliopistoissa.

Israelissa asuvat messiaaniset etiopianjuutalaiset tukevat näitä köyhiä heimoveljiään taloudellisesti ostamalla heille viljaa ja muuta ruokaa sen mukaan kuin he saavat varoja. Tässä tehtävässä tarvittaisiin myös ulkomaisten kristittyjen taloudellista tukea ja esirukouksia. Kaikki Etiopiassa asuvat juutalaiset eivät vielä ole päässeet muuttamaan luvattuun maahansa Israeliin.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Tohtori Tolesa rukoili seurakuntamme pastorin Talin ja hänen vaimonsa Tigistin puolesta. Oikealla tohtori Abera. Kuva: Siljasen arkisto

Juutalaisen uudenvuoden aikana syödään granaattiomenan siemeniä, jotka kuvaavat Jumalan siunauksen runsautta, makeutta ja kauneutta.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Kuvassa kirjoittaja ja tohtori Tolesa Gudina. Kuva: T. Siljanen

Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Tervetuloa Israel-konferenssiin 28.–30.9.2018. Tutustu ohjelmaan tästä.