Avainsana-arkisto: seurakunta

Tämä on viides saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017. Tämän

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5)

Opetuslapsi ja seurakunta

Tämä on viides saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017.

Tämän raamatuntutkistelun tarkoitus on auttaa meitä ymmärtämään, että seurakunta on Jeesuksen opetuslapselle se paikka, jossa hän voi itse kasvaa uskossa ja myös auttaa toisia kasvamaan uskossa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi opetuslapsen on tarpeen löytää oma hengellinen lahjansa, jotta hän voi käyttää sitä seurakunnan rakentumiseksi. 

 Seurakunta opetuslapsen kasvun voimalaitoksena 

Edellisissä opetuksissa puhuimme siitä, kuinka jokainen Jeesuksen opetuslapsi tarvitsee seurakuntaa kasvaakseen uskossa. Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli, sillä myös seurakunta tarvitsee jokaisen opetuslapsen apua rakentuakseen Jeesuksen tuntemisen täyteyteen. Apostoli Paavali ilmaisee tämän totuuden Efesolaiskirjeensä luvussa neljä seuraavasti: ”Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden…” (Ef. 4:13)

Jumalan sana antaa meidän ymmärtää, että samalla kun itse kasvamme uskossa seurakunnan yhteydessä, me myös vaikutamme myönteisesti toisten uskovien kasvuun Kristuksen tuntemisessa. Uskossa kasvetaan vuorovaikutuksessa toisten Jeesuksen opetuslasten kanssa. Ef. 4:16 ilmaisee tämän periaatteen selkeästi: ”Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.”

Jeesuksen opetuslapsena voit siis auttaa toisia opetuslapsia kasvamaan uskossa. Tässä on toinen hyvä syy pysyä seurakuntaruumiin yhteydessä. Et ainoastaan sinä tarvitse seurakuntaa, vaan myös se tarvitsee sinua. Olet tärkeä Jumalalle ja olet tärkeä seurakunnalle, vaikkei siltä aina tuntuisikaan. 

 Apostoli Paavali kuvaa tarkemmin, kuinka tämä uskossa kasvaminen seurakunnassa tapahtuu. ”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.” (Ef. 4:15) Jos uskova ihminen pysyttelee pelkästään yksin, ilman minkäänlaista yhteyttä toisten opetuslasten kanssa, hänen on vaikeaa kasvaa totuudessa ja rakkaudessa. Totuus ja rakkaus ovat asioita, jotka toteutuvat ja jotka myös koetellaan yhteydessä toisten ihmisten kanssa. Toisten opetuslasten seurassa me kasvamme totuudenmukaisesti Jeesuksen tuntemisessa ja hänen vaikuttamassaan rakkaudessa, sillä sekä sanamme että tekomme tulevat silloin välittömästi koetelluksi suhteessamme toisiin ihmisiin ja elävään Kristuksen seurakuntaan.

Loppupäätelmä edellä kuvatusta on siis se, että samalla kun opetuslapsi tarvitsee seurakuntaa, myös seurakunta tarvitsee jokaista opetuslasta. Kuulehan, Jeesuksen opetuslapsi: sinua tarvitaan! Älä jää yksin ilman yhteyttä seurakuntaan, joka on Kristuksen ruumis. 

 Hengelliset lahjat 

Jeesus asuu ja toimii opetuslastensa sydämessä ja elämässä Pyhän Henkensä välityksellä. ”On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.” (Ef. 4:4)

Pyhä Henki toimii seurakunnassa moninaisten ja erilaisten hengellisten lahjojen välityksellä. Paavali kutsuu näitä Pyhän Hengen vaikuttamia lahjoja armolahjoiksi: ”Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama.” (1. Kor. 12:4)

Henkilökohtaisesti uskon, että jokaisella Jeesuksen opetuslapsella on ainakin yksi Jumalan antama hengellinen armolahja, jonka avulla hän voi palvella seurakuntaa. Tämä käy esille samaisesta Paavalin kirjeestä korinttilaisille, jossa hän korostaa sitä, kuinka Pyhä Henki jakaa armolahjoja jokaiselle opetuslapselle. ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (1. Kor. 12:11)

Nämä armolahjat ovat kuin työkaluja, joilla opetuslapsi palvelee seurakunnan yhteistä rakentumista. ”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:7) Armolahjat ovat siis moninaiset, ja sinulla on jokin niistä, jotta voisit sen avulla palvella seurakuntaa. 

Olen tavannut Jeesuksen opetuslapsia, jotka kyselevät epätietoisina, minkä lahjan he ovat saaneet Jumalalta, jotta he voisivat palvella seurakuntaruumista. Olen rohkaissut heitä sanomalla, että jos et vielä tiedä sinulle annettua hengellistä armolahjaa, kysy sitä Jeesukselta. Tämän kehotuksen perustana on Jumalan oma lupaus kuulla rukouksemme ja vastata siihen. Kun Jumala vastaa, hän voi vastata siten, että me ymmärrämme, mitä hän tarkoittaa. Muutoin Jumalan sana ei sisältäisi sellaisia lupauksia kuin esimerkiksi Matt. 7:7 ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Samalla, kun pyydämme Jumalaa johdattamaan meitä oikeaan suuntaan ja löytämään hengellisen lahjamme, meidän tulee myös olla valmiita uskomaan ja vastaanottamaan Jumalan vastaus. Jumala jakaa armolahjojaan ”niin kuin tahtoo”. Hän tietää, mikä lahja ja tehtävä seurakunnassa sopii juuri meille parhaiten.  

 Hengen hedelmä 

Armolahjoista puhuttaessa meidän tulee muistaa, ettei yhdellä Jeesuksen opetuslapsella voi olla kaikkia Pyhän Hengen lahjoja. Jeesuksella itsellään oli kaikki armolahjat yhtä aikaa. Samoin seurakunnalla, joka on Kristuksen ruumis, on kaikki Jumalan antamat armolahjat. Eri asia tietenkin on, käyttääkö seurakunta saamiaan armolahjoja ja käyttääkö se niitä oikein.

Yhdellä opetuslapsella voi olla useita lahjoja, mutta kenenkään ei pidä kuvitella tai väittää, että hän omistaa kaikki hengelliset lahjat. Jos joskus tapaat sellaisen Jeesuksen opetuslapsen, joka sanoo omistavansa kaikki Jumalan armolahjat, on parasta pysyä hänestä mahdollisimman kaukana.

Jumala on suunnitellut seurakunnan siten, että sen jäsenet, opetuslapset, tarvitsevat toisiaan juuri siksi, että heillä on erilaisia armolahjoja. Jokainen palvelee toisia saamallaan lahjalla. Tästä syystä olemme seurakunnassa riippuvaisia toisistamme. Tästä syystä emme myöskään voi halveksia yhtäkään Jeesuksen opetuslasta. Jokaisella on toisille jotakin annettavaa. Jumalan moninainen armo tulee esille seurakunnassa erilaisten opetuslasten ja heille annettujen erilaisten lahjojen kautta.

Kenelläkään Jeesuksen opetuslapsella ei ole kaikkia hengellisiä lahjoja, mutta jokaisella heistä pitäisi olla kaikki Hengen hedelmät. Itse asiassa Raamattu puhuu Hengen hedelmästä yksikkömuodossa, ei monikossa, vaikka Hengen hedelmä sisältääkin käytännössä useita erilaisia ominaisuuksia.

Apostoli Paavali luettelee nämä yhdeksän ominaisuutta galatalaiskirjeensä luvussa viisi: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.” (Gal. 5:22–23) Nämä ovat ominaisuuksia ja käytöstapoja, jotka Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa jokaisen Jeesuksen opetuslapsen elämässä. Ne ovat myös sellaisia ominaisuuksia, joiden pitäisi tulla esille siinä tavassa, jolla Jeesuksen opetuslapset käyttävät Jumalan antamia armolahjoja seurakunnassa.  

 Pyhän Hengen vaikuttamassa Hengen hedelmässä on armolahjoihin verrattuna sekin ominaisuus, että se vaatii aikaa kasvaakseen. Nuorikin uskova voi käyttää Pyhän Hengen vaikuttamia armolahjoja seurakunnassa. Mutta kuten meitä ympäröivässä luonnossa, niin myös hengellisessä elämässä Hengen hedelmän kasvaminen edellyttää aikaa. Hedelmät eivät kasva yhdessä päivässä eivätkä yhdessä yössä.

Lisäksi oksan, jossa hedelmä kasvaa, tulee olla yhteydessä puun runkoon. Raamatun mukaan runko on Jeesus itse. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5) Kun pysymme Jeesuksessa, kasvattaa hänestä meihin virtaava taivaallinen elämä Hengen hedelmää meissä, vaikka emme sitä itse huomaisikaan.  Jeesuksen opetuslapsi tarvitsee tätä Hengen hedelmää jokapäiväisen elämän kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa ja erityisesti seurakunnassa, jossa hän palvelee toisia opetuslapsia saamillaan armolahjoilla.

Sekä Pyhän Hengen vaikuttamat armolahjat että Hengen hedelmä liittyvät opetuslapsen yhteiselämään toisten ihmisten kanssa. Jumala tahtoo, että Jeesuksen opetuslasten elämässä tulisi esille hänen rakkautensa, armonsa ja rauhansa. ”Sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala.” (1. Kor. 14:33) Kun tämä toteutuu, opetuslapsi kirkastaa elämällään Jumalan kunniaa ja samalla julistaa evankeliumia Jeesuksesta siitä osattomille. 

 Suurin armolahja  

Joskus kysytään, mikä on suurin Jumalan antamista armolahjoista ja mikä on tärkein niistä yhdeksästä ominaisuudesta, jotka kuvaavat Hengen hedelmää.  Suurin Jumalan ihmisille antamista armolahjoista on varmasti se, jonka apostoli Paavali mainitsee Roomalaiskirjeensä kuudennen luvun lopussa: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23) Tämä armolahja liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.

Ihmisten välisiin suhteisiin sen sijaan liittyy se ominaisuus, jonka Paavali asettaa tärkeimmäksi Hengen hedelmän eri puolista. ”Suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13) Rakkaus ei siis liity pelkästään avioliittoon, vaan sen tulisi kuulua jokaisen Jeesuksen opetuslapsen arkielämään, olkoon hän sitten naimisissa, naimaton, eronnut tai leski. ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.” (1. Kor.13:1–2)

Erilaisia Pyhän Hengen vaikuttamia henkilahjoja kuvatessaan Paavali korostaa erityisesti profetoimisen tärkeyttä: ”Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa.” (1. Kor. 14:1) Tämä johtuu siitä, että profetoiva rakentaa seurakuntaa erityisellä tavalla: ”Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.” (1. Kor. 14:3) Profetoiminen tulee vaikutuksiltaan lähelle saarnaamista seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa. Tästä huolimatta profetoimisen lahja voi olla muullakin opetuslapsella kuin seurakunnan pastorilla. Profetoimisesta nimittäin on hyötyä myös sielunhoidollisessa keskustelussa.  

 Loppuyhteenvedoksi voimme todeta, että opetuslapsen on tarkoitus elää ja toimia seurakunnan yhteydessä. Jumala antaa hänelle yhden tai useampia hengellisiä lahjoja, joilla hän voi palvella seurakuntaa. Niiden lisäksi Pyhä Henki haluaa kasvattaa hänen elämässään Hengen hedelmää. Tärkein Jeesuksen opetuslapsen tuntomerkki on rakkaus Jeesukseen ja rakkaus lähimmäisiä kohtaan. 

 Esko Siljanen

kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

Lahjoita tähän työhön:


1970-luvun alussa, kun Viron kirkoissa kävi monin paikoin vain neljä tai viisi ihmistä, kuuli paljon propagandaa, että pian siellä ei

Kuva: Liliann Keskinen

Kirkkojen rakentaminen yltää meidän uskomme yli

1970-luvun alussa, kun Viron kirkoissa kävi monin paikoin vain neljä tai viisi ihmistä, kuuli paljon propagandaa, että pian siellä ei olisi enää ketään. Nyt 40 vuoden jälkeen kirkoissa on edelleen ne neljä tai viisi ihmistä, joskus enemmänkin. Viron 160 seurakunnasta suurin osa on maaseudulla, mutta missään kirkossa kävijät eivät ole kokonaan loppuneet.

Neuvostoliiton aikana suljettiin noin kymmenen seurakuntaa, jotka on sen jälkeen avattu uudestaan. Minä kävin tuolloin kirkossa sen takia, ettei kukaan pääsisi sanomaan, että kirkossa ei ole yhtään nuorta.

Tuohon aikaan monella ei ollut Raamattua. Ne olivat arvokkaita ja rahallisestikin kalliita. Lähetystyöntekijät salakuljettivat Raamattuja ja sillä tavoin saimme niitä vähän. Toinen mahdollisuus saada Raamattu olivat rajavartiolaitoksen työntekijät, jotka takavarikoivat niitä rajalla ja sitten myivät kalliilla hinnalla. Ajan muuttuessa aloimme rukoilla, että saisimme Viroon 300 000 Raamattua. Nyt Virossa on myyty tai jaettu ilmaiseksi 600 000 vironkielistä Raamattua. Jokaisessa virolaisessa perheessä pitäisi tällä hetkellä olla kaksi Raamattua. Silti kristillisen kasvatuksen puute on ongelma Virossa.

Jaanin kirkko. Kuva: Liliann Keskinen.

Teologiaa opiskelemaan tulevista osa ei ole koskaan nähnytkään Raamattua. Yliopistojen opetussuunnitelmat on kuitenkin tehty olettaen, että opiskelijat tuntisivat Raamatun ja katekismuksen perusasiat, joten opetus etenee suoraan syvällisempiin asioihin.

Tällä hetkellä Virossa on viisi oppilaitosta, joissa voi opiskella teologiaa. Kauan oli suuri unelmamme, että meillä olisi raamattukoulu. Muutama vuosi sitten unelma toteutui, ja nyt meillä on raamattukoulu nuorille ja aikuisille.

Monessa maassa surraan sitä, että kirkkoja myydään huvittelupaikoiksi. Olen asunut ja työskennellyt Tartossa 20 vuotta, ja sinä aikana sinne on rakennettu seitsemän uutta kirkkoa. Jumala on sen mahdollistanut. Jumala on toiminut yli sen, mitä olemme uskoneet.

Keskiaikainen Johanneksen kirkko on rakennettu uudelleen raunioista, ja Paavalin kirkossa on tehty suuri peruskorjaus. Tarttoon on rakennettu myös uudet metodisti- ja baptistikirkot. Kun Johanneksen kirkon remonttia suunniteltiin, kirkkoneuvosto uumoili, ettei sitä tarvittaisi ja että sen tekeminen olisi mahdotonta. Samoin Paavalin kirkosta sanottiin, että remontointi olisi mahdotonta ja veisi liikaa rahaa.

Nyt alamme rakentaa Tartossa Marian kirkkoa. Me kirkon johtajat saatamme sanoa, että Tartossa ei tarvita sellaista. Saa kuitenkin nähdä, tekeekö Jumala vastoin meidän sanomisiamme. Jumala tekee niin paljon suurempia asioita kuin osaamme pyytää tai unelmoida – oma uskomme ei riitä.

Kirkon koko budjetti on 600 000 euroa. Johanneksen kirkon remontti maksoi neljä miljoonaa ja Paavalin kirkon 14 miljoonaa. Kun Narvan kirkko meni konkurssiin, kirkko myytiin konkurssipesästä eikä meillä ollut rahaa ostaa sitä takaisin. Silloin eräs mies tuli ja sanoi: ”Kuule, minä annan puolet siitä rahasta. Jos te maksatte toisen puolen, minä annan toisen puolen.” Teimme sopimuksen, ja nyt kirkko on ostettu takaisin.

Kun Jumala suunnittelee kirkon rakentamisen, hänellä on myös suunnitelma siihen, kuinka kirkot täyttyvät ihmisistä. Tarton kirkkoja ei ole rakennettu ihmisten suunnitelmien ja halujen mukaan, vaan pikemminkin niitä vastaan. Näemme jatkuvasti ihmeitä, kun Jumala tekee työtä. Rahan saaminen on paljon helpompaa kuin se, että ihminen tulee uskoon. Paavali sanoo, että olemme tulleet Jumalan lapsiksi sen voiman kautta, joka nosti Jeesuksen ylös kuolleista. Uskoon tulemiseen tarvitaan kuolleista herättämisen voimaa. Mutta Jumala on voimakas ja kaikkivaltias Jumala!

Miksi me tarvitsemme niin paljon kirkkoja Tartossa, jos ne ovat lähes tyhjiä? Kun ihmiset huomenna heräävät Jumalan sanan nälkään, mihin me sitten heidät laitamme? Silloin ei ole enää aikaa rakentaa. Jumala on aina tehnyt asioita etukäteen. Jumalan suunnitelma ja tahto on, että kaikki ihmiset tulisivat onnellisiksi ja oppisivat tuntemaan totuuden.

Meillä on ateistinen valtio, joka on erillään kirkosta. Kuitenkin esimerkiksi armeijassa on pappeja, jotka saavat palkkaa valtiolta. Koko tämä toiminta on yhden kenraalin ansiota, joka on tehnyt siitä päätökset. Nyt tämä kenraali on kuollut ja hänet haudattiin eilen. Valtio maksaa myös vankilapappien ja poliisissa toimivien pappien palkan. Näitä toimia ei ole järjestänyt kirkko, vaan ateistinen jumalanvastainen valtio.

Kun Jumala haluaa viedä omaa valtakuntaansa eteenpäin, hän tekee sen joka tilanteessa. Siinä uskossa me elämme ja rakennamme – perustamme uusia seurakuntia ja rakennamme kirkkoja.

Piispa Joel Luhamets Missioforumissa 1.4.2017

 

Lue lisää ja tue lähetystyötä Virossa: Viro – lähetysalue lähellä meitä.

Kansanlähetyksen kirjallisuustyö Itä-Euroopassa on monelle tuttu. Harvempi tietää, että kirjallisuustyön yhteydessä autetaan myös käytännön asioissa. Yksi tällainen auttamisprojekti toteutettiin Etelä-Moldovassa

Kansanlähetys toteutti kehitysprojektin Etelä-Moldovassa itäeurooppalaisten seurakuntien kanssa vuosina 1998 – 2004. Vulcăneștin kaupungissa seurakunnan maatalousprojekti toimii edelleen.

Belarus-traktori ja Vulcanestin maatalousyhdistys

Kansanlähetyksen kirjallisuustyö Itä-Euroopassa on monelle tuttu. Harvempi tietää, että kirjallisuustyön yhteydessä autetaan myös käytännön asioissa. Yksi tällainen auttamisprojekti toteutettiin Etelä-Moldovassa itäeurooppalaisten seurakuntien kanssa vuosina 1998–2004.

Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen vuonna 1991 myös siihen aiemmin kuuluneessa Moldovassa maat yksityistettiin. Se tarkoitti, että moldovalaisilla oli yhtäkkiä maaomaisuutta ja maanviljelyn tietotaitoa. Heillä ei kuitenkaan ollut mitään, millä viljellä. Maa kärsi työttömyydestä ja työkoneiden puutteesta.

Etelä-Moldovassa  sijaitsevassa Vulcăneștin kaupungissa seurakuntalaiset miettivät ratkaisua ongelmaan.  He päättelivät, että yhteistyössä olisi  parhaat onnistumisen mahdollisuudet, ja perustivat kristillisen maatalousyhdistyksen. Tarvittavat varat saatiin kasaan, kun seurakuntalaiset antovat omat pienet säästönsä maatalousyhdistyksen perustamiseen. Jäljelle jäi yksi ongelma: mistä tarvittavat koneet?

Seurakunnassa tunnettiin Kansanlähetyksen kirjallisuustyöntekijöitä ja päätettiin pyytää heiltä apua.  Suomessa innostuttiin heti asiasta. Työkoneita saatiin lahjoituksena ja ostettiin.
”Jumalan siunaus oli mukana, kun kesällä 2002 lähetimme Suomesta heille rekkakuorman tavaraa: Belarus-traktorin, maatalouskoneita, perävaunuja ja sahatavaraa. Sahatavarasta he rakensivat konehallin, jossa kaikki työvälineet ovat säilyneet suojassa katon alla”, kertoo Kansanlähetyksen idän kirjallisuustyön vastaava.

Seurakuntalaiset itse omistavat maatalousyhdistyksen, ja he ovat asettaneet sille monipuoliset tavoitteet. Kristillinen maatalousyhdistys antaa työtä ja toimeentuloa paikallisille ihmisille. Tuotteita käytetään seurakunnan diakoniatyössä, ja osa tuotannosta myydään vapaille markkinoille. Saaduilla varoilla kehitetään seurakunnan toimintaa ja tehdään lähetystyötä.

Kristillisen maatalousyhdistyksen työn tuotoilla seurakunta pystyy lähettämään kristillisen työn tekijöitä suljettuihin maihin.

”Koskaan ei ole tullut sellaista postia, että traktori on hajonnut tai polttoaine loppunut. Se on heidän oma hankkeensa ja he ovat hienosti kantaneet siitä vastuun”, kertoo Kansanlähetyksen idän kirjallisuustyön vastaava.

”Suuri kiitos teille kaikille, jotka olitte tätä hanketta aikanaan liikkeelle laittamassa!”

Turvallisuussyistä nimiä ei kerrota.

Idän kirjallisuustyö jatkuu edelleen. Tule mukaan.
Alla olevan lahjoituspainikkeen summaa voit muuttaa liikuttamalla hiirellä palkin keskellä olevaa neliötä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen. Edeltäneiden

Kasteseurue Mekanissan kirkon alttarilla.

Kirkkoreissulla Etiopiassa

Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen.

Edeltäneiden arkipäivien vilkkaassa ja sekavassa liikenteessä olen jo oppinut kunnioittamaan Mirjamin taitoa käsitellä vanhaa ja oikuttelevaa autoaan. Jäisi minulta ja monelta muultakin tekemättä. Auton ilmastoinnissa on parasta kierrättää sisäilmaa – paikoitellen tuskin näemme eteemme sankan mustan pakokaasun seasta, kun osumme lähelle paikallista bussia.

Lähetystyöntekijä Etiopian liikenteessä

Mirjami Uusitalo on oppinut selviytymään Etiopian liikenteessä.

Saavumme Mekanissan kirkkoon mielestämme ajoissa jopa suomalaisen mittapuun mukaan. Silti alttarille on jo kerääntynyt aikamoinen väkijoukko ja pappi lukee liturgiaa. Käy ilmi, että meneillään on kastetoimitus.

Valkoiseen puettuja lapsia puolivuotiaasta taaperoon liitetään parhaillaan Jumalan perheväkeen ja jokaisen puoli sukua on kerääntynyt ympärille katselemaan. Luterilaisen Mekane Yesus -kirkon kastetoimitus noudattaa tarkalleen samaa kaavaa kuin suomalainenkin. Tutulta näyttää myös se tapa, jolla alttarilla seisovat äidit pitävät rautaisella otteella hallussa kastettavan kuopuksen vilkkaita isoveljiä.

Paikallinen nainen tulee antamaan Mirjamille kolme poskisuukkoa ja minulle lämpimän kädenpuristuksen. Hän on ollut aikaisemmin lähettiperhe Kaitaisen taloudenhoitaja ja ihastelee sitä, että minä olen nyt Tapani Kaitaisen seuraaja Etiopian-työmme aluekoordinaattorina Suomessa. Meitä lähestyy myös arvokas herrasmies ja kysyy, haluaisinko jumalanpalveluksen ajaksi tulkin. En toki, kun minulla on vieressäni oma raamatunkäännöstyön ammattilainen, mutta mukava kuitenkin, että kysyttiin.

Kysyjän ei ollutkaan kovin vaikea päätellä, kuka saattaisi tarvita tulkkia. Olemme kirkon ainoat valkoihoiset. Minä herätän vaaleudellani enemmän huomiota kuin Mirjami; viimekesäisestä Suomen rusketuksestani ei ole näin helmikuussa enää jälkeäkään ja maastoutuminen on mahdotonta. Lapset käyvät silmät ymmyrkäisinä silittämässä varovasti käsivarttani, rohkeimmat haluavat kätellä. Onhan siinä kavereille kertomista, kun on saanut koskettaa valkoihoista.

Lähetystyöntekijä kirkossa.

Vaalea iho on ihmettelyn aihe.

En oikein huomaakaan, missä kohtaa kastetoimitus loppuu ja varsinainen jumalanpalvelus alkaa. Synnintunnustusosio on pidempi ja monimutkaisempi kuin olen aiemmin missään luterilaisessa kirkossa nähnyt. Mirjami kuiskaa, että hänellekin tämä kaava on uusi, ja hän on sentään viettänyt Etiopiassa jo 23 vuotta.

Yhteislaulua johtava kuoro on pukeutunut juhlalliseen eurooppalaistyyliin, mutta energia on aidon afrikkalainen. Mirjamin mukaan luterilaisen Mekane Yesus -kirkon seurakunnissa on keskenään suuria eroja monessa muussakin asiassa, mutta varsinkin karismaattisuuden asteessa ja siinä, millaista liikuntaa ylistyslaulun aikana harrastetaan. Tämä pääkaupungin kirkko on kesympää lajia.

Jumalanpalvelus Etiopiassa

Amharankielistä ylistysmusiikkia kuorokaapuun puettuna.

Kun jumalanpalvelus on kestänyt tunnin, ylistysosuus on vielä kesken ja sisään valuvat ihmiset ovat suunnilleen täyttäneet kirkon. Meidän täytyy jo jatkaa matkaa seuraavaan sovittuun paikkaan. Kirkon portinpielessä istuva kerjäläismies huomaa hänkin vaalean ihomme ja seuraa meitä autolle sitkeästi almua anellen. Mirjami heltyy ja ojentaa pienelle rakoselle avatusta ikkunasta muutaman kolikon. Aamupäivän saldo on hyvä monelta kannalta: apua köyhälle miehelle, silityksiä minulle ja uusia kastettuja lapsia Jumalan perheväkeen.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Elämänmakuinen lähettikokous.
Pippuripuun alla Etiopiassa
Kahvia ja kasvua Etiopiassa.


Evankeliumin julistamisen ja diakonian tarpeet ovat Etiopiassa suuret. Kansanlähetys on tehnyt yhteistyötä Etiopian Mekane Yesus -kirkon kanssa vuodesta 1968. Voit olla työssä mukana rukouksin ja antamalla omastasi.
Lahjoita tähän työhön:


Viimsin kunta Virossa kiitti vuonna 2014 Kansanlähetyksen lähetystyöntekijää Kirsti Malmia aktiivisesta lähetystyöstä. Malmi vastaanotti kiitoskirjan 19. helmikuuta kunnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Hänen

Kiitokset kuuluvat meille kaikille: esirukoilijoille, lähettäjille, työtovereille ja paikallisille kristityille, lähetystyöntekijä Kirsti Malmi toteaa iloisena saamastaan kiitoskirjasta.

Viimsin kunta kiitti aktiivisesta lähetystyöstä

Viimsin kunta Virossa kiitti vuonna 2014 Kansanlähetyksen lähetystyöntekijää Kirsti Malmia aktiivisesta lähetystyöstä. Malmi vastaanotti kiitoskirjan 19. helmikuuta kunnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Hänen kauttaan kiitokset saivat myös esirukoilijat, lähettäjät, työtoverit ja paikalliset kristityt.

Viimsin kunnan kiitoskirjan aktiivisesta panoksesta kunnan ja kuntalaisten toiminnan hyväksi sai yhteensä seitsemän henkeä.  Muut palkitut olivat edistäneet eri tavoin kulttuuria, harrastustoimintaa ja viimsiläistä identiteettiä.

Pienillä kohtaamisilla voi olla suuri merkitys

Kirsti Malmin saama kiitoskirja liittyi edellisen syksyn kirkkopäivien järjestelyyn. Malmi oli mukana ohjelman suunnittelussa ja tapahtuman aikana nokipannukahvien keittämisessä.
– Nokipannukahvin tarjoilu oli ehkä kaikkein näkyvin kutsu alueen asukkaille tapahtumaan. Sininen telttakatos, ”Kotikirkko kutsuu!” -banneri, nuotio ruosteenruskeassa tynnyrissä ja
nokiposkiset pannut viriteltiin esiin 13 kertaa, Kirsti Malmi kertoi.

Viimsin kunta oli mukana järjestämässä tätä viikon kestänyttä tapahtumaa yhdessä kolmen luterilaisen seurakunnan ja vapaaseurakunnan kanssa.
– Kokemuksemme on, että virolaiset vierastavat päällekäyvää evankelioimista kaduilla, eivätkä hevillä tule kirkkoon. Uskomme, että Jumala tekee kutsuvaa työtään pienten kohtaamisten kautta ja ne voivat olla yksi askel lähemmäs Hänen rakkauttaan.

Kirkkopäivät järjestettiin vuonna 2014 Viimsissä ensimmäistä kertaa. Kunta on toivonut, että tapahtumasta voisi tulla perinne.

Katso Viimsin kirkkopäivien kutsuvideo tästä.

Julkaisu käyttäjältä EELK Misjonikeskus.

Juuri alkanut adventin aika on Lasna­mäen seurakuntatyössä unohtumaton. Lähetystyöntekijät Kai ja Mirva Lappalainen Virosta kertovat, että seurakunta saa avaimet ”omaan

Lasnamäen seurakunta pääsee muuttamaan jouluksi uusiin tiloihin Pae-kadulle Tallinnassa. Kuva: Kai Lappalainen

Lasnamäen seurakunta sai avaimet ”omaan kotiin”

Juuri alkanut adventin aika on Lasna­mäen seurakuntatyössä unohtumaton. Lähetystyöntekijät Kai ja Mirva Lappalainen Virosta kertovat, että seurakunta saa avaimet ”omaan kotiin” joulukuun alussa.

– Olarin seurakunnan avustuksella päätimme astua Lasnamäen työssä uuden askeleen ja vuokrata Paekadulla sijaitsevan tilan seurakunnan käyttöön.

Lappalaiset kertovat, että Viron kirkossa on innostuttu seurakuntien perustamisesta. Uusia seurakuntia on syntymässä jo monta: Saku, Keila, Mustamäe, Lasnamäe ja Narva.

– Lasnamäellä seurakuntaa perustavaa työtä tukemaan muodostetaan työryhmä, johon on lupautunut kaupunginhallituksesta Lasnamäen talousjohtaja Ain Orav. Mukana on myös Tallinnan rovasti Jaan Tammsalu, Lappalaiset kertovat.

Uusien tilojen avajaiset pidetään 20. joulukuuta ja varsinainen seurakuntatyö aloitetaan jouluaattona.

– Avajaisiin on kutsuttu Viron YLE, ERR TV ja Lasnamäe-lehti julkaisee pienen jutun toiminnasta. Saamme myös radioaikaa kertoak­semme mitä Lasnamäellä tapahtuu.

Katto on matalalla, mutta näky korkealla

Lasnamäe on 119 000 asukkaallaan Tallinnan suurin kaupunginosa. Hallinnollisesti Lasnamäe on jaettu 17 osaan, joista Pae on suurin.

– Pae tarkoittaa suomeksi kalkkikiveä, jota Virossa riittää ja josta täällä on perinteisesti rakennettu. Lasnamäe on kuitenkin hyvin neuvostoliittolainen kaupunginosa. Näkymiä hallitsevat suuret betonista rakennetut kerrostalot. Paekadulla on kuitenkin näkyvissä myös viihtyisää vanhaa Neuvostoliittoa puistokatuineen, Kai Lappalainen sanoo.

Seurakunnan uudet tilat sijaitsevat vanhan kolmikerroksisen talon kellarikerroksessa. Kahdesta huoneesta muodostuvaan tilaan kuuluu pieni keittiö ja wc. Suurempaan huoneeseen mahtuu noin 50–70 ihmistä. Valoa tilaan tulee pienistä kadun pinnassa olevista ikkunoista.

– Tilan katto on matalalla, mutta näkymme työstä sitäkin korkeammalla. Rukoillaan yhdessä, että tila saisi olla seurakunnallemme ja koko Lasnamäelle siunaukseksi.

Lasnamäen kaupunginosa laajenee ja kehittyy kovaa vauhtia. Uusia taloja rakennetaan myös Paekadun ympäristöön.

– Uusien tilojemme välittömässä läheisyydessä asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä. Lasnamäe kasvaa koko ajan ja kaupunginosaan muuttavat töiden perässä etenkin nuoret lapsiperheet eri puolelta Viroa.
Lappalaiset iloitsevat siitä, että Olarin seurakunta on luvannut lahjoittaa tilaan tarvittavat kalusteet. Kai Lappalainen on saanut vinkin ammattitaitelijasta, joka voisi tehdä tilaan street art -tyylisen alttaritaulun.

– Olemme perustamassa Pyhän Markuksen seurakuntaa, joten alttaritaulu voisi liittyä apostoli Markukseen tai Markuksen evankeliumiin, hän miettii.

Seurakunnalta puuttuvat enää astiat kirkkokahveja ja tarjoiluja varten sekä iso krusifiksi.

– Tavoitteena on, että tapahtumia ja jumalanpalveluksia voidaan lähettää netin kautta katsottavaksi. Tätä tarkoitusta varten seurakunta tarvitsisi myös ahtaaseen tilaan sopivan, tehokkaan videotykin ja GoPro tai sitä vastaavan videokameran, Lappalainen sanoo.

Lue lisää Lappalaisten ja Kipa Malmin työstä täältä.