Avainsana-arkisto: saarna

Luukas 9:28–36, Saarna © Pastori, teol.tri Gerson Mgaya, Juuka 15.07.2018. Tiivistelmä SS28 Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän

Tämä on minun Poikani, kuulkaa häntä

Luukas 9:28–36, Saarna © Pastori, teol.tri Gerson Mgaya, Juuka 15.07.2018. Tiivistelmä SS

28 Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29 Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. 30 Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. 31 He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. 32 Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. 33 Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. 34 Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. 35 Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” 36 Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.
(Luukas 9:28–36)

Tänään seisomme yhdessä Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa todistamassa jotain hyvin erityistä – Jeesuksen Kristuksen kirkastumisen! Jeesuksen kasvot ja jopa hänen yllään olevat vaatteet alkoivat muuttua, kunnes ne säteilivät aivan kirkkaan valkoisina, ja näemme kaksi miestä – Mooseksen, lain antajan ja Elian, profeetan – keskustelemassa Jeesuksen kanssa.

Sakea pilvi tuli ja peitti varjoonsa vuoren sekä kaiken, mitä he näkivät. Ja pilvestä, synkeän hämäryyden sekä kostean, pelottavan pimeyden keskeltä, Pietari, Jaakob ja Johannes kuulivat äänen. Se ääni oli yhtä selkeä kuin kirkkaus, joka hetkeä aikaisemmin oli ympäröinyt vuorenhuipun. Se ääni oli yhtä vaikuttava kuin ukkonen, joka vavisutti Siinain vuorta, kun Mooses vastaanotti Tooran. Se ääni sanoi:

“Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”

Ja sitten tuo hetki on ohi. Pilvi häviää, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Jeesus seisoo yksinään lähellä heitä. Kokemus, jonka todistajia he olivat, jätti jälkensä heihin, kunnes lopulta se löytyy tallennettuna kolmeen neljästä evankeliumista. Se kokemus kosketti heitä, se säilyi heidän sydämessään – ja se muokkasi heitä ja tuli osaksi heitä, osaksi heidän todistustaan siitä, kuka Jeesus on. Heidän todistuksensa vuoksi mekin tänään tiedämme, että Jeesus on Kristus, Herra ja Jumalan Poika.

Teksti kertoo meille, että Jeesus meni ylös vuorelle rukoilemaan. Toisin kuin monina muina päivinä, jolloin hänen kerrotaan menneen rukoilemaan, tällä kertaa Jeesus ei mennyt yksin. Hän meni vuorelle yhdessä kolmen opetuslapsensa kanssa. Hän halusi, että he näkevät jotain. Jotkut olisivat voineet pitää sitä etuoikeutena, mutta itse asiassa se oli heidän kohdallaan velvollisuus. Rukoushetkissä on erityinen voima. Rukouksen kautta Jumala tulee lähemmäksi meitä. Rukouksen kautta Jumala muuttaa meitä ja muut ihmiset näkevät, että me olemme erilaisia. Rukouksen kautta syntyy yhteys taivaan ja meidän välillemme. Ja rukouksessa tulee aina viesti taivaasta.

Katsotaanpa nyt tekstimme viestiä sellaisena, kun opetuslapset sen kuulivat ja siitä kertovat:

Pilvestä kuului Isän ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”
Tämä paljastaa meille Jeesuksen todellisen olemuksen – Hän on Isän rakas Poika ja Isä on valinnut hänet. Jeesuksesta on kerrottu paljon, ja se, mitä hänestä on sanottu, on saanut meidätkin uskomaan häneen. Jeesus, Jumalan Poika on se, joka pystyy viemään meidät Jumalan läsnäoloon. Hän antaa meille rauhan. Hän antaa meille ilon. Hän antaa meille voiton synnistä ja kuolemasta.

Olemme tehneet hyvin, kun uskomme häneen. Mutta nyt tulee viestin toinen osa. Ääni kertoo, että meidän on kuultava häntä. Olen varma, että jokainen täällä oleva pyytää Jumalalta apua – jos ei itselleen, niin sitten toisille. Se on hyvä asia. Mutta kuinka moni meistä oikeastaan kuuntelee ja kuulee Jumalaa? Kuinka moni meistä lakkaa itse puhumasta rukouksen aikana, lakkaa lukemasta, lakkaa ajattelemasta kaikkea itseämme koskevaa ja yksinkertaisesti vain kuuntelee? Kuinka moni meistä menee yksinäisyyteen vähäksi aikaa, kuten Jeesus ja hänen opetuslapsensa tekivät, ja kuuntelee tuulta ja sadetta, katselee kuuta ja tähtiä ja astuu hiljaisuuteen, joka näissä asioissa on – hiljaisuuteen, missä Kristuksen sanat eivät pelkästään muistu mieleemme, vaan tulevat tuoreina ja aivan uudenlaisina?

Raamatun sanan kuulemista voidaan myös pitää kuuliaisuutena. Isä tahtoi, että kuuntelemme, mitä Jeesus sanoo, ja sitten tottelemme. Hänen tahtonsa oli, että kuuntelemme Jeesuksen sanoja ja toimimme niiden mukaan. Opetuslapset kuuntelivat Jeesusta ja tottelivat, mitä hän heille puhui. Tänään meillä on puhutun sanan lisäksi, jonka jokainen kuulee, myös kirjoitettu sana. Meidän tulee lukea sitä ja olla sille kuuliaisia.

Joskus me uppoamme päivän rutiineihin ajattelematta lainkaan, että Jumalan läsnäolo ympäröi meitä, olematta lainkaan tietoisia siitä voimasta, joka ympäröi ja kantaa meitä. Meillä on omat kiireemme, työmme hoidettavina ja ihmisiä kohdattavina. Työssämme kadotamme helposti oikean suunnan, sen minne meidän pitäisi olla menossa; unohdamme keitä olemme ja mitä meille on luvattu. Tuollaisina hetkinä meidän tulee kohdata Jeesus. Meidän tulee puhua hänelle. Meidän tulee totella häntä.

Ääni pilvestä sanoi: Kuulkaa häntä! Meidän tulee kuulla häntä, jonka koko olemus säteili kirkkaan valkoisena, sillä kuuntelemalla häntä me muutumme, ja Jumalan täydellinen kirkkaus poistaa synnin ja kuoleman pimeyden. Raamatussa sana ”kuulla” joskus tarkoittaa ”olla kuuliainen”. Ja tässä kohdassa se tarkoittaa: olkaa kuuliasia hänelle, eli totelkaa häntä. Tänä aamuna luin kirjeen Heprealaisille ja tämä jae pysähdytti minut:

”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,”
(Hepr. 5:8–9)

Ystävät, meidän kuuliaisuutemme Jumalan Pojalle on tärkeä. Kaikki taivaallinen rikkaus on hänessä ja hänen kauttaan. Kun olemme kuuliaisia Kristukselle, Kristus saa muodon meissä, ja näin ihmiset näkevät meidän elämästämme, kuka Jeesus on.
Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen saarna, jonka hän on pitänyt Itä-Jerusalemissa sijaitsevan seurakunnan jumalanpalveluksessa 1.6.2018. Jeesus sanoo: Minä

Kuva: Pixabay

Millaisen Jeesuksen te haluaisitte?

Tämä on rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen saarna, jonka hän on pitänyt Itä-Jerusalemissa sijaitsevan seurakunnan jumalanpalveluksessa 1.6.2018.

Jeesus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni (Joh. 14:6–7).

Kuluneen kevään aikana olemme käyneet useita kertoja vieraittemme kanssa Betlehemissä Jeesuksen syntymäkirkossa. Kirkon aukiolla on matkamuisto-myymälöitä, joissa myydään monenlaisia Jeesuksen syntymään liittyviä matka-muistoja. Eräästä kaupasta löysimme kaapin, joka oli täynnä erikokoisia Jeesus-lapsia. Kauppias kertoi meille, että ylähyllyllä olevat suuremmat öljypuiset ja muoviset Jeesus-lapset on tehty Betlehemissä. Alahyllyllä olevat taas ovat pienempiä ja Kiinassa tehtyjä. Ne ovat tietenkin halvempia kuin suuremmat Betlehemissä tehdyt. Esiteltyään meille Jeesus-lapsia myyjä kysyi lopuksi: Millaisen Jeesuksen te haluaisitte?

Kuva: Esko Siljanen

Erilaisia Jeesuksia on tarjolla

Erikokoiset Jeesus-lapset herättivät mielessäni kysymyksen siitä, millainen on minun Jeesukseni. Onko hän pieni Jeesus vai suuri Jeesus? Onko hän halpa Jeesus vai kallis Jeesus? Kuinka paljon olen valmis maksamaan Jeesuksestani?

Eri ihmiset haluavat erikokoisen ja erinäköisen Jeesuksen. Jos tekisimme kadulla kyselyn siitä, millainen Jeesus ihmisten mielestä oikeasti oli tai on, saisimme varmasti hyvin monenlaisia vastauksia. Juutalaiset myöntävät, että Jeesus oli Nasaretista kotoisin ollut viisas rabbi, opettaja, mutta heidän mielestään hän ei ollut Jumalan Poika eikä Messias.

Muslimit pitävät Jeesusta yhtenä profeetoista, mutta hekään eivät tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi. Kristityt ja Jeesukseen uskovat messiaaniset juutalaiset tunnustavat Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja Messiaaksi. Silti kristittyjenkin piirissä löytyy erilaisia käsityksiä Jeesuksesta.

Siksi kysyn nyt sinulta: Millainen on sinun Jeesuksesi? Onko hän pieni Jeesus vai suuri Jeesus? Missä sinun Jeesuksesi on tehty? Onko hänet tehty juutalaisten parissa, muslimien parissa, kristittyjen parissa vai kenties jossakin muualla? Onko hänet tehty ihmisten mielipiteistä, kirjallisuuden perusteella vai maailman eri uskontojen käsityksistä?

Oikean Jeesuksen jäljillä

On olemassa vain yksi ainoa todellinen ja oikea Jeesus. Kuinka voimme oppia tuntemaan oikean Jeesuksen ja tietää, millainen hän todella on?

Kirkossamme on vanhastaan opetettu nuorille, että elämämme tärkein asia on oppia henkilökohtaisesti tuntemaan Jeesus Kristus ja päästä hänen kauttaan Jumalan lapseksi. Kuinka sitten voimme oppia tuntemaan Jeesuksen? Jo kaksituhatta vuotta on kulunut siitä, kun hän oli täällä maan päällä. Niin pitkä ajanjakso meidän ja Jeesuksen välillä saattaa synnyttää mielessämme epäilyksen, voiko kukaan todella oppia tuntemaan Jeesuksen. Jumalalla on kuitenkin vastaus tähänkin ongelmaamme, ja se on Raamattu, Jumalan sana. Jotta oppisimme tuntemaan oikean Jeesuksen, tarvitsemme Raamattua – Jumalan sanaa.

Raamatun Jeesus on ainoa oikea Jeesus. Siksi Raamatun lukeminen ja opiskelu ovat elintärkeitä uskon syntymisen, uskossa kasvamisen ja uskossa pysymisen kannalta. Jos heitämme Raamatun roskakoriin tai jätämme sen kirjahyllylle pölyttymään, ei meillä ole suuriakaan mahdollisuuksia oppia tuntemaan oikeaa Jeesusta.

Ilman Raamattua olemme toisten ihmisten opetuksen ja mielipiteiden varassa. Tietysti voidaan väittää, että Raamatun opiskeluun liittyy aina myös tulkintaa, joka voi johtaa erilaisiin käsityksiin Jeesuksesta. On kuitenkin muistettava, että Jumalan Pyhä Henki sitoutuu vain Jumalan sanaan, jonka avulla hän kirkastaa meille oikean kuvan Jeesuksesta. Kaikista ihmiskunnan pyhistä kirjoista vain Raamattu selittää itse itseään, koska Pyhä Henki sitoutuu siihen.

Jeesus auttaa tuntemaan Isän

Raamatun keskeisin sanoma on ilouutinen Jeesuksesta, joka on koko ihmiskunnan ja maailman Pelastaja. Tämä seikka tulee kirkkaasti esille edellä mainituista Jeesuksen sanoista opetuslapsilleen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.” (Joh. 14: 6–7) Raamatun mukaan oikean Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen on välttämätöntä, jotta ihminen voi oppia tuntemaan Isän Jumalan ja pelastua pimeyden, saatanan ja synnin vallasta.

Ihminen ei luonnostaan tunne Jumalaa eikä oikeaa Jeesusta. Tämä johtuu sekä ihmisen synnistä että siitä, että Jumala on suurempi, viisaampi ja mahtavampi kuin osaamme kuvitellakaan. Me luulemme Jumalan olevan erilainen kuin hän todellisuudessa on. Samoin me helposti kuvittelemme Jeesuksen erilaiseksi kuin hän todellisuudessa oli ja on. Profeetta Jesaja lausuu tämän virhearviointimme julki kirjansa luvussa 53, jonka on ymmärretty viittaavan Messiaan tuleviin kärsimyksiin. Jakeessa 2 sanotaan: ”Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.” Tässä sanotaan selvästi, että oikea Jeesus on erilainen kuin millaiseksi me hänet kuvittelemme.

Me haluaisimme säilyttää kuvan Jeesuksesta pienenä, vastasyntyneenä vauvana. On totta, että Jeesus syntyi ihmiseksi Betlehemissä ja oli kerran pieni, avuton vauva, joka makasi eläinten syöttökaukalossa. Raamatusta kuitenkin tiedämme, että Jeesus ei jäänyt vauvaksi, vaan hän kasvoi aikuiseksi, sillä Isä Jumala oli antanut hänelle tehtävän suoritettavaksi.

Jumala tahtoo meidänkin kasvavan hengellisesti aikuisiksi. Ei ole luonnollista eikä tervettä, jos pysymme koko ikämme pienenä vauvana uskossamme Jumalaan. Vauvan kuva ihmisistä ja asioista ei aina vastaa todellisuutta.

Ristiinnaulittu Jeesus

Isä Jumala halusi Jeesus-vauvan kasvavan aikuiseksi mieheksi. Jumalalla oli suunnitelma Jeesuksen elämää varten, kuten hänellä on hyvä suunnitelma myös meidän elämämme varalle. Mikä oli Isän suunnitelma Jeesusta varten?

Kun ymmärrämme Isän suunnitelman Jeesuksen maallista elämää varten, tajuamme myös, millainen on oikea Raamatun Jeesus. 1. Kor. 1:22–24 kuvaa, millainen tehtävä Jumalalla oli Jeesusta varten. ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.”

Raamatun Jeesus on ennen kaikkea meidän syntiemme tähden ristiinnaulittu ja kuolleista ylösnoussut Jeesus Kristus, Messias. Vain hän voi pelastaa meidät. Kelpaako tällainen Jeesus sinulle ja minulle? Haluammeko me rakastaa ja seurata tällaista Jeesusta? Jeesus tuli juuri sinua ja minua varten tähän maailmaan. Oikea Jeesus pelastaa meidät ihan oikeasti pimeyden vallasta Jumalan taivaalliseen valtakuntaan. Pelastumme Jumalan armosta, uskon kautta ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen.

Eivätkö muut Jeesukset riitä?

Miksi tarvitsemme oikean Jeesuksen pelastamaan meidät? Eivätkö muut Jeesukset riitä? Raamattu antaa meille selvän vastauksen tähän kysymykseen. Apostoli Paavali kirjoittaa Kolossan kristityille Jeesuksen merkityksestä seuraavasti: ”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen koko luomakuntaa syntynyt.” (Kol. 1:13–15.)

Näiden Raamatun jakeiden mukaan tässä maailmassa on kaksi voimallista valtakuntaa ja jokainen ihminen kuuluu jompaankumpaan niistä. Niiden välillä ei ole minkäänlaista ”ei kenenkään maata”. Raamattu kutsuu näitä valtakuntia nimillä ”pimeyden valta” ja ”Jumalan Pojan valtakunta”. Kun synnyimme tähän maailmaan, synnyimme väärälle puolelle ja väärään valtakuntaan. Synnyimme ensimmäisen Aadamin jälkeläisinä syntisistä vanhemmista pimeyden valtakuntaan.

Pimeyden valtakunnan voimakas hallitsija on itse paholainen. Hän tahtoo pitää kaikki tämän maailman ihmiset valtansa ja ohjauksensa alaisuudessa. Hän haluaa toteuttaa omat suunnitelmansa tällä maapallolla elävien ihmisten ja kansojen elämässä ja niiden välityksellä.

Pahan vallan seuraukset

Ei tarvitse kovinkaan paljoa katsella maailmaa ympärillämme, jotta tajuamme, mitä pahan vallasta maailmassa seuraa. Tämä pitää paikkansa niin Lähi-idässä kuin kaikkialla maailmassa. Näemme ympärillämme paljon pahoja asioita, epäoikeuden-mukaisuutta, vihaa ja pimeyttä. Eikä pahan vallassa ole kysymys pelkästään pahoista teoista. On kysymys myös kaikesta siitä hyvästä, jota jätämme toisillemme tekemättä, vaikka meillä olisi siihen tilaisuus.

Yksi esimerkki tästä on aliravitsemus. Joku on jossakin yhteydessä todennut, että maailmassa on tarpeeksi ravintoa, jotta sillä kyettäisiin ruokkimaan kaikki maailman aliravitut lapset ja aikuiset. Ongelma on siinä, että ne ihmiset, joilla on maailman ravinto hallussaan, eivät halua jakaa sitä aliravittujen kanssa.

Aliravitsemuksen ongelma ei siis johdu pelkästään huonosti kehittyneestä maataloudesta, rajallisesta logistiikasta tai maailman ylikansoittumisesta. Se johtuu ennen kaikkea rakkauden puutteesta. Ne, joilla on ruokaa, syövät sitä liikaa, ja ne, joilla sitä ei ole, näkevät nälkää. Itsekkyys ja välinpitämättömyys toisten hädästä johtuvat ihmiskunnan synnistä ja pahuudesta.

Meidän ei tule syyttää Jumalaa omista synneistämme. Sen sijaan meidän on tunnustettava, että itsekin olemme luonnostamme synnin ja pimeyden orjia. Tämä pahuus asustaa sekä ihmisten sydämissä että myös kansojen sosiaalisissa rakenteissa. Nämä rakenteet on pystytetty siten, että ne tuottavat mahdollisimman paljon tuottoa ihmisen ja järjestelmän itsekkyydelle.

Ihmisen synti ja pahuus ovat niin voimakkaita valtoja, että meidän on täysin mahdotonta vapauttaa itseämme tai toisiamme niiden vallasta. Tarvitsemme ihmistä väkevämmän voiman vapauttamaan meidät synnin ja pimeyden vallasta.

Voima on Jeesuksen

Jeesuksella, Jumalan Pojalla, on tämä tarvittava voima. Jumalan sana lupaa: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh. 1:12)

Kreikankielisessä alkutekstissä käytetään sanan ”oikeus” kohdalla sanaa eksousia, joka voidaan kääntää suomeksi myös sanalla ”voima”. Kun luemme saman jakeen laittamalla siihen sanan ”voima”, ymmärrämme paremmin, mistä on kysymys: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Jeesus antaa sekä oikeuden että voiman tulla Jumalan lapseksi. Kun avaamme sydämemme ja elämämme oven Jeesukselle, hän siirtää meidät pimeyden vallasta Jumalan valtakuntaan. Oikea Jeesus, Jumalan Poika, Messias, on ainoa, joka voi antaa meille tämän voiman ja vapauttaa meidät tätä maailmaa hallitsevan pimeyden ja synnin vallasta. Jeesus tekee sen tulemalla asumaan sydämeemme ja elämäämme Pyhän Henkensä välityksellä. Hän uudistaa meidät alkaen sisältä päin.

Lähi-idän polttavin ongelma tänä päivänä on kansojen välisen rauhan puute. Rauha alkaa ihmisen sydämestä. Ensin meidän asenteidemme ja ajatustemme on muututtava, jotta rauha voidaan käytännössä toteuttaa. Oikealla Raamatun Jeesuksella on voima vapauttaa meidät synnin, vihan, sodan ja kuoleman vallasta ja tehdä meistä Jumalan taivaallisen rauhan valtakunnan jäseniä.

Älä tyydy vähempään

Raamatun Jeesus on ainoa oikea Jeesus. Yhä tänä päivänä hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Älä tyydy oikeaa Jeesusta vähempään. Rakasta Raamattua ja opiskele sitä, jotta oppisit tuntemaan oikean Jeesuksen. Seuraa oikeaa Jeesusta elämäsi jokaisena päivänä. Hän on enemmän kuin mitä voit kuvitella.

Hän rakastaa sinua enemmän kuin ikinä odotat. Hän haluaa antaa sinulle enemmän kuin osaat koskaan pyytää häneltä. Luovuta elämäsi joka päivä sataprosenttisesti oikealle Jeesukselle. Sitä päätöstä et koskaan tule katumaan. Luota häneen ja tulet näkemään, mitä kaikkea hän tahtoo tehdä elämässäsi sinun hyväksesi ja sinun kauttasi toisille ihmisille. Kiitos ja kunnia yksin oikealle Jeesukselle!

Lopuksi luen profeetta Jesajan kirjan luvusta 25 jakeen 9: ”Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.”

Rukoilkaamme: Jeesus, kiitos että olet todellinen tänäkin päivänä. Me tahdomme rakastaa ja seurata sinua päivittäin. Amen.

Esko Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

 

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan saarna Kontiolahdella Lehmon seurakuntakodilla 11.3.2018. (Sisällissodan satavuotis-muistopäivä seurakunnissa.) Joh. 6:47–58 Totisesti, totisesti: sillä, joka

Jeesus – elämän leipä

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan saarna Kontiolahdella Lehmon seurakuntakodilla 11.3.2018.

(Sisällissodan satavuotis-muistopäivä seurakunnissa.)

Joh. 6:47–58
Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

*********

Hyvät ystävät, elämme paastonaikaa, olemme matkalla kohti pääsiäistä – tapahtumaa, jossa meidät vapautettiin synnin kahleista. Lähes kaksituhatta vuotta sitten Jeesus Kristus, Jumalan Poika, suostui rakkauden voittamana kärsimään puolestamme maailman kauhistuttavimman kuoleman, ristinkuoleman. Keskittyminen näihin suuriin tapahtumiin, kuten pääsiäiseen ja jouluun, auttaa meitä näkemään, kuinka suuresti Jumala meitä rakastaa. Meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös kaikki muut asiat, jotka kietoutuvat noiden tapahtumien ympärille.

Profetioista ennen Jeesuksen syntymää näemme, kuinka epätoivoisesti tarvitsimme sitä, että Jumala puuttuu asioiden kulkuun. Se auttaa meitä ymmärtämään, että jos Jumala ei tee jotain puolestamme, yritämmepä kuinka kovasti tahansa, siitä huolimatta tilanteemme muuttuu päivä päivältä vain huonommaksi.

Kulkiessaan  ympäri Juudeaa ja Galileaa ja saarnatessaan Jeesus kohtasi paljon vastustusta luonnon, paholaisen, vihamiesten ja joskus läheistensäkin taholta. Joskus se oli lievää vastarintaa, joskus taas syntyi väittelyjä ihmisten kanssa. Joskus he jopa nimittelivät Jeesusta ”pahojen henkien riivaamaksi” tai ”samarialaiseksi”. Hän suostui tuohon kaikkeen meidän vuoksemme. Kun tilanne paheni, he lopulta ripustivat Hänet ristille, ikään kuin Hän olisi ollut syyllinen tai petturi.

Tänään olemme lukeneet, kuinka hän väitteli leivästä juutalaisten kanssa. Tapahtumaa edelsi Jeesuksen ruokkimisihme. Hän oli vähän aikaisemmin ruokkinut viisituhatta ihmistä vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kuitenkin jäljelle oli jäänyt enemmän kuin mitä alussa oli ollut.

Ihmisten silmät olivat avautuneet näkemään Jeesuksen todellisen luonnon. He halusivat tehdä hänestä kuninkaan pakolla, mutta Jeesus lähti pois heidän luotaan. He seurasivat häntä, koska olivat maistaneet, mitä hänellä oli tarjota.

Historiasta tiedämme, että tuohon aikaan tavalliset juutalaiset eivät syöneet kunnollista ateriaa joka päivä. Ei siksi, että he eivät olisi halunneet, vaan siksi, että heidän taloudellinen tilanteensa ei sitä sallinut. Nyt he laskeskelivat, että seuraamalla Jeesusta he tulisivat ravituiksi ja kylläisiksi. Tällä tavalla monet lähtivät seuraamaan häntä.

On helppo ajatella, että he halusivat kuunnella hänen opetuksiaan, mutta Jeesus tiesi heidän oikeat motiivinsa. Hän sanoi heille: “Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi.” Joh. 6:26 Tällä Jeesus tarkoitti, että he halusivat Hänen ruokkivan heitä yhä edelleenkin.

Jeesus haastaa kuulijoitaan ja sanoo, että heitä kiinnostavat vain katoavat asiat, he ajattelevat vain omaa vatsaansa. Tästä syystä hän sanoo heille: “Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” Joh. 6:27

Jeesus esittelee heille jotain, mikä voisi auttaa heitä. Hän haluaa heidän saavan katoamatonta ruokaa, jota syötyään he eivät enää olisi nälkäisiä.

 

Olen kuullut tarinan lapsista, jotka pakotettiin menemään mukaan taisteluun toisen maailmansodan aikana.  Sodan päätyttyä suurin osa heistä oli kadottanut yhteydet perheisiinsä ja vaelsi ympäriinsä ilman ruokaa ja minkäänlaista suojaa. Osana sodanjälkeistä avustusohjelmaa monet näistä nuorista sijoitettiin telttakaupunkeihin. Siellä lääkärit ja psykiatrit tekivät työtä poikien kanssa ja yrittivät palauttaa heidän henkisen ja fyysisen terveytensä. Pian he huomasivat, että monet pojat heräsivät öisin huutaen kauhusta.

Eräs lääkäri sai idean. Annettuaan pojille illalla runsaan aterian hän laittoi heidät nukkumaan leipäpala kädessään ja käski heidän säästää sen aamuun saakka. Pojat nukkuivat rauhallisesti, koska lopultakin he olivat vakuuttuneita siitä, että ruokaa olisi myös seuraavana päivänä.

Jeesus on elämän leipä. Hänestä kiinni pitämällä vakuutumme siitä, että olemme valmiita kohtaamaan mitä tahansa eteemme tulee.

 

Historia kertoo, että tänä vuonna on kulunut tasan sata vuotta kansalaissodastamme. Tekee kipeää nähdä veljen kääntyvän veljeään vastaan. Tiedän, että jotkut meistä kantavat tuota tuskaa yhä tänäänkin. Se häiritsee meitä jatkuvasti. Sitä ei ole helppo unohtaa. Mutta meille voi käydä samoin kuin noille pojille, joiden oli vaikea unohtaa sodan kauhuja: kun he vakuuttuivat, että leipää riittäisi vielä huomiseksi, he alkoivat nukkua hyvin.

Kansalaissodassa ongelmamme ei ollut leipä, vaan erilaiset mielipiteet. Asiat kyllä selvitettiin, mutta jotkut meistä kärsivät yhä sen seurauksista. Tänään meille kerrotaan, että Jumala uhrasi oman Poikansa meidän puolestamme. Tämä Poika kehottaa meitä syömään Hänen ruumiinsa ja juomaan Hänen verensä. Mikäli emme tunne sen salaisuutta, elämämme jatkuu tuskassa ja katkeruudessa.

*******

Suomessa lähes jokainen on kiinnostunut ja pitää urheilusta. Useimmissa urheilulajeissa on valmentajat. Valmentaja kertoo kilpailuihin osallistuville urheilijoille, kuinka heidän tulee valmistautua kilpailuja varten. Jos valmentaja käskee juosta vaikkapa seitsemän kilometriä päivässä tai nostaa painoja 30 minuuttia päivässä, urheilija tekee niin, vaikka se sattuisikin. Miksi? Koska urheilija uskoo, että valmentaja tietää paremmin kuin hän, mikä tekee voittajan. Kun todella uskoo ohjaajaansa, seuraa hänen ohjeitaan kuuliaisesti. Urheilija, joka ei oikeasti usko valmentajaansa, ei noudata kaikessa hänen ohjeitaan. Samalla tavalla ne, jotka todella uskovat Jeesukseen, hyväksyvät Hänen neuvonsa ja ohjeensa.

Jeesus sanoo kuulijoilleen: ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Sitten juutalaiset alkoivat väitellä kiivaasti keskenään: “Kuinka tämä mies voi antaa meille ruumiinsa syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.” Sitten Hän vielä lisää, ”Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa ja silti he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

Jeesus vertaa keskenään riittämätöntä mannaa ja itseään. Koska manna oli vain ruokaa, se piti heidät elossa vain fyysisesti mutta ei hengellisesti. Siksi se ei voinut pelastaa ihmistä hengelliseltä kuolemalta. Jeesus on todellinen leipä taivaasta, ja hän voi sen tehdä. Jos syömme hänen lihansa, saamme iankaikkisen elämän. Me kuolemme fyysisesti, mutta nousemme ylös hengellisesti.

Mitä tämä kaikki puhe hänen lihansa syömisestä ja hänen verensä juomisesta on? Oli jo ihmeellistä, että Jeesus viittasi itseensä leipänä taivaasta, mutta nyt hän sanoo, että heidän täytyy syödä häntä. Kaiken lisäksi, että heidän pitäisi juoda verta, hänen vertaan! Se oli liikaa juutalaisille, sillä jopa eläimen veren maistaminen oli heiltä kielletty.  Vaatimalla oman verensä juomista Jeesus oikeastaan sanoo, että hänen elämänsä sulautuu heidän elämäänsä ja tulee yhdeksi heidän kanssaan.

Voittaaksemme kilpailun meidän tarvitsee vain noudattaa valmentajan ohjeita. Ollaksemme Kristuksen opetuslapsia meidän on tehtävä enemmän kuin vain noudattaa hänen sanojaan. Urheiluvalmentaja ei mene kentälle pelaamaan, mutta meidän Herrammme kulkee kanssamme. Jeesuksen jumalallisen luonnon ansiosta meillä on hengellinen yhteys hänen kanssaan. Elämme hänen läsnäolossaan ja Pyhä Henki asuu meissä. Meidän elämämme sulautuu yhteen Jeesuksen elämän kanssa.

Jeesus ei halua vain opettaa meitä; Jeesus ei halua vain pelastaa meitä, hän haluaa täyttää meidät. Hän haluaa olla läheisessä suhteessa meidän kanssamme. Osallistumalla ehtoolliselle kunnioitamme tätä erityistä liittoa. Kun olemme Herran aterialla kuulemme seuraavat sanat: Kristuksen ruumis sinun puolestasi annettu, Kristuksen veri sinun puolestasi vuodatettu. Lihan syöminen ja veren juominen on sitä, että vastaanotamme Jeesuksen ja annamme Hänen pelastaa meidät, täyttää meidät ja johdattaa meitä.

Kun kuljemme Jeesuksen johdatuksessa, unohdamme kaiken elämän mukanaan tuoman katkeruuden. Silloin iloitsemme elämästä, jonka Jeesus meille tarjoaa. Siitä syystä, rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa, on tärkeää, että kuulemme Jeesuksesta koko ajan. Meidän täytyy kertoa toisillemme, mitä Jeesus on tehnyt. Sillä tavalla ihmiset oppivat tuntemaan Hänet, ottamaan Hänet vastaan ja elämään Hänen johdatuksessaan. Siunatkoon Jumala teitä kaikkia. Aamen.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Aktivoi SEKL-nettilahjoitus lisäosa käyttääksesi lahjoituslaatikkoa

 

Saarna Hausjärven kirkossa 7.6.2015 Matt. 16:24-27 Mika Tuovinen / Uusien lähetystyöntekijöiden siunaaminen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun

Kutsumuksesta

Saarna Hausjärven kirkossa 7.6.2015 Matt. 16:24-27
Mika Tuovinen / Uusien lähetystyöntekijöiden siunaaminen

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”

Kävin muutama päivä sitten Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirillä. Siellä ihmiselämä myytiin uskomattoman halvalla. Auschwitz oli työleiri, jossa juutalaisia sekä muita yhteiskunnalle vaaralliseksi katsomia ihmisiä tapettiin satoja tuhansia. Auschwitzin viereen rakennettiin Birkenau, jonka tehtävä oli olla ihmisten varsinainen tuhoamisleiri. Ihmiset tuotiin leirille karjavaunuissa ja ulos astuessa heidät jaettiin kahteen ryhmään. Suurin osa suunnattiin heti hävitettäväksi kaasukammiossa, ja pienempi ryhmä pakkotyöhön.  Auschwitz-Birkenaussa tapettiin lyhyessä ajassa yli miljoona ihmistä. Käyntini osoitti, miten pahan vallan kasvaessa ihmisellä ja hänen sielullaan ei ole enää mitään arvoa.

Jeesuksen sanat tämän murheellisen historian keskellä muistuttavat suuresta totuudesta. Tämä elämä ei ole kaikki. Jokainen tähän maailmaan syntynyt ihminen on myös ikuinen sielu. Ihmiseltä voidaan riistää hänen ruumiinsa ja maan päällinen elämänsä, mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Mutta sekin voidaan kadottaa!

Jumala loi ihmisen maan tomusta. Raamattu sanoo: ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento” (1 Moos 2:7). Vasta Jumalan antama henkäys, sielu, sai ihmiseen elämän. Ikuinen sielu on meidän todellinen olemuksemme.

Jeesus sanoo sielun tärkeydestä näin: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin.” Sinun sielusi on arvokkaampi kuin koko maailman varallisuus ja rikkaudet.

Auschwitzissa ja Birkenaussa teloituksia käskeneet ja toteuttaneet menettivät Jumalan antaman hengellisen näkökyvyn ihmisen arvosta.

Hengellinen käsityskyky ihmisen asemasta ja merkityksestä ei hämärtynyt vain keskitysleirillä. Tämä maailma voi heikentää hengellistä näkökykyä.  Monet ovat hengellisesti likinäköisiä, jotka vain näkevät lähelle tämän elämän ajan.

Monet aikamme ihmiset näkevät lähelle, mutta eivät näe kauas. Nähdään ehkä vain tämä elämä, mutta ei ikuisuutta. Kristinusko puhuu ikuisuudesta, jota varten jokainen ihminen on luotu.

Usko Jeesukseen antaa aivan uudenlaisen, rikkaamman käsitys- ja näkökyvyn maailmaan. Pystymme näkemään kauemmaksi, ikuisuuteen asti. Näemme sen, että tämä maailma ei ole kaikki, jokainen ihminen on syvimmiltä olemukseltaan ikuinen sielu.
Myös meitä kristittyjä tämä maailma usein sokaisee ja tekee likinäköiseksi ja silloin arvioimme kaikkea vain tämän maanpäällisen elämän näkökulmasta.

Päivän epistolatekstissä Paavali kehottaa kristittyjä varomaan rahan himoa. Raha onkin yksi suurimmista epäjumalista, joka asettaa suurimmalle osalle meistä kiusauksia. Huomaan itsessäni sisäänrakennetun halun saada lisää. Koska meissä on tämä himo, tarvitsemme peiliksi Jumalan sanan varoituksia, ettemme tekisi elämämme suuria ratkaisuja rahan perusteella vaan Jumalan Sanan ja kutsumuksemme perusteella.

Myös Jeesus koskettaa tätä vaikeaa aihetta. Hän sanoo tekstissämme: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” Jeesus sanoo näin, koska tietää taipumuksemme rahan rakkauteen. Pahimmillaan se johtaa sielumme ja pelastuksemme menettämiseen.

Paavali kirjoitti kovia sanoja epistolassa: Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta. Tähän on lääkkeeksi Jeesuksen sanat: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Onko täällä joku joka tahtoo seurata Jeesusta? Sitähän Jeesus tässä saarnatekstissämme tiedustelee: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni.” Kyllä minä tahdon! Tähän Jeesus sanoo: ”hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

Tämä on radikaali sanoma nykyajalle, jossa itsensä toteuttaminen, hyvinvointi, oman tahdon puolesta taisteleminen, sisäinen sankaruus, voiton optimointi ja kaiken saavuttaminen ovat nousseet tärkeäksi. Jeesus haastaa tämän: Itselleen eläminen ei ole todellista elämää. Mitä hyötyä siitä on ikuisuuden näkökulmasta? Entä jos menetät oman sielusi tavoittelemalla vääriä asioita?

Itsensä kieltäminen on suuri taakka niille, jotka ajattelevat olevansa kaikkivoipia. Sen sijaan jos uskomme, että Jumala on hyvä, me valitsemme iloiten oman tahtomme sijasta hänen tahtonsa. Kysymyksiä nousee silloin kun Jeesuksen seuraaminen vie luopumiseen ja kärsimykseen. Ja Jeesuksen seuraaminen vie aina sinne.

Tästä alkaa uskossa eläminen, jossa sanon: ”Jumalan tie on kuitenkin aina paras.” Minua auttaa tieto siitä, että Jumala on itse monesti valinnut inhimillisesti katsoen vaikean tien, jonka kautta hän vie työnsä voittoon. Kun Jumala kutsuu meitä kristityksi, hän kutsuu omasta elämästä luopumisen tielle. Mutta salaperäisellä tavalla kaiken luopumisen keskellä Jumala voi antaa rikkaan elämän, jossa saamme nauttia Jumalan hyvyydestä.

Meillä on jumalanpalveluksessa tänään juhlahetki, jossa kolme nuorta asetetaan lähetystyöntekijöiksi. Anu, Saara ja Sakari ovat kuulleet Jumalan kutsun lähteä palvelemaan sanoin ja teoin Jumalaa ja toisia ihmisiä.

Erityisesti teille haluan sanoa, että Jeesuksen sanat ”seuraa minua” eivät tarkoita vain tekoja evankeliumin puolesta vaan seuraaminen on Jeesuksen seurassa kulkemista ja olemista. Yksi suurimmista vaaroista länsimaisen kirkon ja lähetysjärjestöjen työssä on se, että työstä tulee epäjumala ja hengellisen työn tekijöillä on vain vähän halua ja aikaa rukoukseen ja Raamatun tutkimiseen. Painakaa jarrua kiireelle!  Seuratkaa Jeesusta! Ei vaatimuksia, joita teille tullaan esittämään suuret määrät! Varatkaa aikaa säännölliseen uskonelämän hoitamiseen.

Lähetystyössämme käytetään monenlaisia ja muuttuvia menetelmiä. Muuttuvan maailman keskellä sanomamme tulee olla kirkas. Tämän juhlapäivän saarna keskittyy sielun pelastumiseen ja todellisen elämän löytämiseen. Tässä ollaan kristillisen sanoman ytimessä.

Vaikka lähetysjärjestönä voisimme viedä kaiken maallisen avun ja muuttaa maanpäällinen elämä paratiisiksi, mutta emme olisi pelastamassa ihmisten sieluja, ikuisuuden näkökulmasta kaikki olisi turhaa.

Kristittyinä ja lähetysihmisenä haluamme viedä evankeliumin niille, jotka eivät ole sitä kuulleet. Emme saa puhua ”heistä” ikään kuin jostain kaukaisesta persoonattomasta joukosta.  Meidän tulee puhua meikäläisistä, kanssaihmisistä, jotka eivät ole vielä kuulleet Jumalan rakkaudesta ja pelastuksesta. He eivät ole jotain toisenlaisia. He eivät ole heikäläisiä vaan meikäläisiä. Meikäläiset tarvitsevat evankeliumia. Katso kaikkia ihmisiä veljinäsi ja siskoinasi. Millainen uhraus on sen arvoinen, että kadonnut veli ja sisko löytää todellisen elämän ja pelastaa sielunsa?

Mitä sinä olet tekemään, antamaan ja mihin ryhtymään heidän puolestaan?

Meidän tulee katsoa myös omaan sieluumme. Mitä se hyödyttää minua vaikka saisin omakseni koko maailman, mutta kadottaisin sieluni.

Minä tarvitsen Jeesusta, jotta sieluni pelastuisi. Sielustani on maksettu maailmankaikkeuden kallein hinta. Jeesus vuodatti verensä minun vuokseni. Mikään muu ei ole elämässäni niin tärkeää kuin olla Jumalan puolella.

Suomalainen herännäisjohtaja Jonas Lagus kirjoitti kerran sanat, jotka mielestäni ovat koko suomalaisen herätyskristillisyyden lyhyt dogmatiikka. Laguksen kahden kohdan dogmatiikka oli: a) Sinä olet kadotettu syntinen. b) Kristus on kadotettujen syntisten auttaja.

Siinä se on. Tässä on jokaisen toivo ja jokaisen mahdollisuus. Tässä on sanomamme ydin suomalaisille ja koko maailmalle. Jeesus on meidän ystävämme ja auttajamme.

Lagus sanoi sielustamme ja sen pelastuksesta, että Jumala antaa meille ristin kannettavaksi oman höyhenenkevyen luontomme ja sielumme vuoksi. Jos Jumala ei antaisi punnuksia, lähtisimme ehkä Jumalan tieltä pois. Höyhenenkevyt sielumme tarvitsee painoja, jotka pitävät sen maailman ja elämämme myrskyissä paikallaan. En tiedä, mitä punnuksia Jumala on antanut sinun elämääsi. Mutta jos ne ovat Jumalan antamia, niiden tarkoitus on, että olet kerran perillä taivaassa.

Ei Jumala tarvitse sitä, että otan ristini ja seuraan Jeesusta. Minä ja minun sieluni tarvitsemme sitä.

Tarvitsen sitä jotta voisin Jumalan silmin ikuisuuden näkökulmasta katsoa tätä maailmaa, kaikkia ihmisiä sekä omaa elämääni ja ratkaisujani.

Jeesus kutsuu radikaaliin kristinuskoon. On vain yksi tie oman elämän ja sielun pelastamiseksi. Kun annamme ne molemmat – elämän ja sielun – Jumalalle, ne ovat varmoissa käsissä. Jeesukselle eletty elämä ei ole hukattu elämä. Itselle eletty elämä on sitä.

”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.

Kuva: Heidi Tohmola

Pelastava sana

”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt.12: 33 – 37)

Sanojen mahti on aika valtava. Niin kuin tämä raamatunkohta meille näyttää, sanoilla voidaan saada paljon aikaan hyvää, mutta myös pahaa.

Kerrotaan savolaisesta isännästä, joka keskusteli karjalaisen isännän kanssa. Karjalaiset ovat sellaista kansanryhmää, jolla itsetunto ei ole ihan heti hukassa. Karjalaisisäntä kehui, että hänellä on niin paljon omaisuutta, että hän voisi ostaa vaikka puolet Suomen metsistä. Siihen savolaisisäntä vastasi, että ” vaan ku minä ku en myö”.

Sanat saavat tässä meidän rosoisessa maailmassa – väittäisin näin – enemmän aikaan pahaa kuin hyvää. Sanoista voi alkaa isoja riitoja, jopa sotia. Raamattu on ärsyttävä kirja, kun se kertoo meille hyvin avoimesti ja realistisesti sen millainen on ihmisen sydän. Tämän päivän teksti ikään kuin peilaa tätä ihmisen sydämen tilaa, joka sitten ilmenee sanoina.

Jeesus puhuu hedelmästä: Jos on olemassa hyvää hedelmää niin se osoittaa, että puu, joka tuota hedelmää tuottaa on hyvä. Ja taas jos on huonoa hedelmää, niin se osoittaa, että puu on huono. Jeesus sanoo aika rajusti, että ”kuinka teidän puheenne voisi olla hyviä kun te itse olette pahoja”. Raamatun ihmiskuva, eli se mitä Jumala tietää meistä ihmisistä, ei ole kauhean kaunista luettavaa. Ajattelen, että moni jättää Raamatun lukemisen osittain sen tähden, että Jumala puhuu totta meidän omasta tilastamme, ihmisen tilasta, sydämen tilasta. Raamattu on karua luettavaa, koska se sattuu usein minun omalle kohdalleni. Juuri minä olen sellainen, mistä Raamattu puhuu.

Oletko tullut haavoitetuksi siten, että sinusta on puhuttu pahaa, puolitotuuksia, valheita, juoruiltu, pilkattu? Jollakin tavalla sen ymmärtäisi, jos sen puheen lähde on joku, joka ei ole sisällä näissä Jumalan valtakunnan asioissa. Kipeitä kokemuksia ovat ne, kun seurakunnan sisällä tämä todellisuus lyö korville. Me elämme maailmassa, jossa myös seurakunta elää turmeluksen vallassa. Me olemme pahoja uskovinakin. Ainakin minulle tämän tosiasian äärellä oman sydämen tutkiminen on joskus tavattoman kivuliasta.

On helppo nähdä ongelmia muualla. Mutta kun se sama on minun sydämessäni. Minä itse olen kykenevä kaikkeen siihen, mitä tässä maailmassa tapahtuu. On todella kivuliasta ymmärtää, että juuri tällaisena Jumala meidät näkee. Miten voi tällaisesta lähteestä, tällaisesta puusta kasvaa hyvää hedelmää. ”Kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”

Opiskelin aikanaan Helsingin Diakoniaopistossa diakoniksi. Muistan yhden harjoittelujakson laitoksessa, jossa asui muistisairaita vanhuksia. Mieleeni jäi eräs asukas, jonka ulkoinen kontrolli omasta elämästään oli heikentynyt. Se mitä hän puhui, ei ollut mukavaa kuunneltavaa. ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Jouduin tämän Raamatun tekstin äärellä kysymään: mitä minun sydämeni on täynnä?

”Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.”
Tämä on ihan järkyttävä raamatunkohta. Mielelläni jättäisin tämän tästä tekstistä pois, koska tajuan, että jokaisesta sanasta olen kerran Pyhän Jumalan edessä tilillä. Ymmärrän millainen olen lähetyssaarnaajana, isänä, aviopuolisona ja ihmisenä. Se tuomio ei ole ihan helppo minun kohdallani. Se on äärimmäisen pelottava. ”Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi”. Ei minua voida julistaa syyttömäksi, koska joka päivä sanoillani – paitsi silloin kun olen ihan hiljaa yksikseni – todennäköisesti puhun jotain muuta kuin sitä, mikä täyttää Pyhän Jumalan pyhän lain vaatimukset.

Tapahtuuko tuomio siis sen perusteella mitä me sanomme, mitä me puhumme? Tämäkö on kristillisen uskon ydintä, että minut julistetaan syyttömäksi tai syylliseksi sen perusteella mitä tämän elämän aikana olen suustani laskenut. Kuinka monta turhaa sanaa, sellaista sanaa, joka ei ole rakentanut, joka ei ole ollut viisasta, ymmärtäväistä, taidollista on minunkin suustani lähtenyt? Ihan hirvittävä määrä. Mitä Jeesus tässä tarkoitti? Mitä ovat ne sanat, joiden perusteella sinut tai minut julistetaan syyttömäksi? Meidät jotka juoruilemme, valehtelemme, puhumme pahaa, puukotamme lähimmäisiä selkään, etsimme omaa etuamme puhumalla, selittämällä asiat, ei parhain päin vaan itsellemme parhain päin. Ei lähimmäisen parhaaksi.

Mitä ovat nämä sanat joiden perusteella sinut ja minut julistetaan syyttömäksi? Ajattelen, että nämä sanat joihin Jeesus tässä nyt viittaa, saattaisivat olla sanoja, jotka Pietari lausui, kun hän keskusteli Jeesuksen kanssa. Jeesus kysyi kenenkä ihmiset sanovat hänen olevan. Opetuslapset vastasivat, että jotkut ajattelivat hänen olevan Johannes tai profeetta ja niin edelleen. Sen jälkeen Jeesus tekee elämän ja kuoleman kysymyksen. Ajattelen, että Jeesus tekee sen kysymyksen kerran kaikille ihmisille, kaikissa kulttuureissa ja kaikissa uskonnoissa. Hän kysyy: ”entä te, kuka teidän mielestänne olen?”. Silloin Pietari vastasi, ”sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika”.

Mahtaisiko Paavali roomalaiskirjeessä viitata tähän samaan asiaan, kun hän puhuu siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen. Sitten hän jatkaa, ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.  Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; ” Ne sanat joiden perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, voisivatko ne olla niitä uskon tunnustuksen sanoja, joilla sinä ikään kun valtuutat Jumalan, että hän saa toimia sinun elämäsi tarinassa ykkösenä ja hoitaa Jumalan virkaa sinun elämässäsi? Olisiko tästä valtuutuksesta kysymys? Niistä sanoista jotka seuraavat siitä, että pelastava usko – evankeliumin ja Pyhän Hengen työn kautta – syntyy ihmisen sydämessä.

Tuomio, joka kerran meitä kaikkia kohtaa, ei ole kohdattavissa meidän omien sanojemme varassa. Se on niiden sanojen varassa, jotka Jumalan Pyhän Hengen kautta synnyttävät pelastavan uskon, jonka kohde on Raamatun Jeesus. Hän, joka tänäkin päivänä on ainut pelastuksen tie. Ainut joka voi meidät kerran viedä perille Jumalan taivaaseen.

Siksi minä tarvitsen tänään Jeesusta, koska minun sanani eivät ole sanoja, jotka tekevät minut Pyhän Jumalan edessä syyttömäksi. Se, että Jumala meitä seurakunnassa, Jumalan kansana, käyttää tässä maailmassa, on hänen suurta armoaan. Ja, että meille on annettu julistettavaksi, ei oma sanomamme, vaan sanoma, joka on Jumalan oma sanoma syntien anteeksiantamuksesta. Siitä, että minäkin, joka monilla sanoilla olen rikkonut lähimmäistäni ja Jumalaa vastaan, voin saada anteeksi ja, että myös sanat voivat muuttua. Sama kieli, joka kiroaa lähimmäistä, voi myös muuttua kieleksi, joka ylistää Jumalaa. Joka antaa Jumalalle Jumalan aseman, ei ainoastaan yleisesti tässä maailman historiassa vaan ennen kaikkea minun omassa elämässäni.

Siksi minä tarvitsen Jeesusta, koska hän on ainoa joka minun sydämeni, kivisydämeni, voi muuttaa lihasydämeksi. Hän on ainoa, joka voi muuttaa minun kieleni sellaiseksi kieleksi, joka kehuu Jeesusta. Jonka sydän on täynnä sitä, että Jeesus on hyvä. Hän on minun elämäni Herra ja Vapahtaja. Tätä varten Jumalan kansa on olemassa, että kehuisimme häntä, joka voi sydämet muuttaa. Häntä, rauhanruhtinasta, joka voi tehdä toisenlaisen rauhan, kuin mitä me ihmiset konsanaan voimme saada aikaan. Me julistamme evankeliumia, jonka ydin on ristiinnaulittu Jeesus. Hän joka on itse Sana, lihaksi tullut Sana, joka muuttaa maailman.

Arto Hukari
Kansanlähetyksen leipäsunnuntain saarna syksyllä 2014.

 

 

Nikosian kansainvälisen seurakunnan pastori Rick Duncanin saarna Johanneksen evankeliumin 20. luvun jakeista 19-23 huhtikuun 27. päivänä 2014 Kyproksella. Käännös Anna

Lähetetty

Nikosian kansainvälisen seurakunnan pastori Rick Duncanin saarna Johanneksen evankeliumin 20. luvun jakeista 19-23 huhtikuun 27. päivänä 2014 Kyproksella. Käännös Anna Vähäkangas.

Tänään, ensimmäisenä pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina tutkimme Jeesuksen ensimmäistä ilmestymistä opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen.

Kun Jeesus nousi kuolleista, hän ei ilmestynyt ensiksi niille, jotka ristiinnaulitsivat hänet ja

Pastori Rick Duncan saarnasi Nikosian kansainvälisessä kirkossa Jeesuksen antamasta tehtävästä.  Kuva: Anne Lepikko

Pastori Rick Duncan saarnasi Nikosian kansainvälisessä kirkossa Jeesuksen antamasta tehtävästä.
Kuva: Anne Lepikko

sanonut: ”Hahaa, ettepä päässeet minusta eroon!” Hän ei myöskään ilmestynyt ensimmäisenä yhdelletoista opetuslapselleen vaan muutamille naisille, jotka tulivat voitelemaan hänen ruumiinsa. Magdalan Maria ja muut naiset näkivät tyhjän haudan ja kohtasivat Jeesuksen. He olivat ensimmäisiä, jotka saivat tehtäväkseen julistaa evankeliumia, mennä kertomaan opetuslapsille, että Jeesus on noussut kuolleista.

Kun Pietari ja Johannes kuulivat uutisen, he juoksivat haudalle ja totesivat sen tyhjäksi, niin kuin naiset olivat kertoneet. Kun he palasivat toisten opetuslasten luo, he menivät huoneeseen ja panivat oven lukkoon, sillä he pelkäsivät, mitä heille tapahtuisi. Ja kun he olivat siellä lukkojen takana, Jeesus ilmestyi heidän keskelleen.

Me odottaisimme, että Jeesus olisi alkanut puhua ylösnousemuksesta ja sen merkityksestä opetuslapsille, mutta hän puhuikin heille heidän tehtävästään, mitä heidän tulisi tehdä nyt, kun Jeesus oli noussut kuolleista.

Seuraavalle sivulle