Avainsana-arkisto: rakkaus

Maria on viisissäkymmenissä oleva seurakuntamme jäsen. Hän on tullut maahan teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Kysyin häneltä, kuinka hän oli löytänyt uskon

Kuvituskuva: Pixabay

Tärkeintä on rakkaus

Maria on viisissäkymmenissä oleva seurakuntamme jäsen. Hän on tullut maahan teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Kysyin häneltä, kuinka hän oli löytänyt uskon Jeesukseen. Maria kertoo tarinaansa:

”Kyllä kaikkein tärkeintä on rakkaus. Se on se ero, jonka minä olen löytänyt entisen uskontoni ja kristinuskon välillä. Rakkaus, joka näkyy tekoina, koskettaa ihmisten sydäntä syvältä ja vaikuttaa.

Entisessä kotimaassani olin opettaja. Meillä oli taloudellisesti turvattu elämä, asunto ja kaikki, mitä tarvitsimme. Elämässämme tapahtui erinäisiä asioita, joiden takia jouduin lähtemään pois omasta maastamme. Tyttäreni takia minä lähdin.

Menimme ensin Norjaan, koska olimme kuulleet, että Norja on demokraattinen maa ja kunnioittaa ihmisoikeuksia. Saimme asunnon kerrostalosta, ja seinänaapurinamme asui eräs saksalainen nainen. Hän auttoi meitä ihan alusta alkaen. Hän oli aina iloinen ja auttavainen ja täynnä rakkautta.

Minulla oli paljon vaikeuksia jalkani takia. Hädin tuskin pystyin kävelemään. Naapurimme vei meitä autolla kauppaan ja virastoihin ja sairaalaan. Hänen avullaan sain apua sairaalasta ja kävelykepit, joilla pääsin hieman liikkumaan. Ihmettelin sitä, miten hän auttoi meitä muukalaisia.

Kerran meidän piti sopia tapaamisaika, ja minä ehdotin sunnuntaiaamua. Hän sanoi, ettei se sovi hänelle, koska hän menee sunnuntaisin kirkkoon. Olin iloinen siitä, että uusi ystävämme oli kristitty. Kerran hän toi minulle Uuden testamentin omalla kielelläni. Otin sen iloiten vastaan, koska kunnioitin Jeesusta profeettana. Olin nähnyt omassa maassani Jeesus-filmin ja se oli tehnyt minuun vaikutuksen. Jeesus oli profeetta, joka teki ihmeitä, paransi sairaita ja ruokki nälkäisiä.

Kerran pyysin ystävääni viemään meidät mukanaan kirkkoon. Halusin nähdä kirkon ja olin utelias näkemään, mitä siellä tehdään. Minuun teki suuren vaikutuksen se rakkaus, jolla meidät otettiin siellä vastaan. Sain paljon uusia ystäviä ja rupesin käymään kirkossa säännöllisesti. Luin Uutta testamenttia ja aloin ymmärtää, että Jeesus on paljon enemmän kuin profeetta, joksi olin hänet ajatellut.

Aloin käydä kastekurssia, koska olin vakuuttunut siitä, että Jeesus on todella minun Vapahtajani ja syntieni sovittaja. Sitten tuli takaisku: saimme kielteisen maassa-olopäätöksen. Olin paniikissa. Emme pystyisi palaamaan takaisin omaan maahamme. Rukoilin Jeesukselta apua. Ystäväni ehdotti, että menisimme Saksaan, koska siellä kenties voisimme saada myönteisen päätöksen. En ollut koskaan ajatellut meneväni Saksaan, mutta sain rauhan sydämeeni ja ystäväni kertoi, että siellä olisi seurakunta, jossa opetetaan kristinuskosta omalla äidinkielelläni. Voisin jatkaa kastekurssiani siellä.

Niin tulimme Saksaan ja tähän seurakuntaan. Olen saanut kasvaa uskossani ja ymmärrän yhä enemmän Jeesuksesta. Valmistauduimme kasteelle. Minulla oli kuitenkin jonkinlainen taistelu sisimmässäni ja jotkin kysymykset kaihersivat mieltäni. Olisiko Jeesus todella oikea tie?

Sitten saimme kokea todellisen ihmeen. Asuimme kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Eräänä yönä heräsimme siihen, että talossa oli tulipalo. Haistoimme savua ja näimme liekkejä. Emme pystyneet menemään asuntomme ovesta ulos. Pakenimme parvekkeelle ja näimme, että alakerran asunto on tulessa, samoin yläkerran.

Palomiehet saivat meidät tikkaiden avulla pelastettua palavasta talosta. Palo oli alkanut alakerrassa asuvan alkoholisoituneen miehen asunnosta, hypännyt meidän asuinkerroksemme yli ja levinnyt neljänteen kerrokseen. Palomiehet eivät voineet ymmärtää, kuinka tuli oli jättänyt yhden kerroksen väliin. Sanoin heille, että Jeesus pelasti meidät.

Ylistin Jeesusta – minun Vapahtajaani! Kaikki epäilykseni katosivat. Jeesus rakastaa minua eikä minun tarvitse pelätä mitään, kun elän yhteydessä hänen kanssaan. Menimme kasteelle ja nyt olen tämän seurakunnan ja Kristuksen ruumiin jäsen.

Me kristityt olemme Jeesuksen kädet ja jalat tässä maailmassa. Jeesus rakastaa ihmisiä meidän kauttamme. Meidän tehtävänämme on viedä tätä rakkautta eteenpäin. Rukoilen joka päivä, että Jeesus näyttäisi minulle ainakin yhden ihmisen, jolle voisin osoittaa rakkautta. Rakkaus on se, mitä meillä kristityillä on antaa muille tässä rakkaudettomassa maailmassa.”

Marian kertomuksen on muistiin kirjoittanut pakolaistyöntekijämme Saksassa. Turvallisuussyistä ei nimiä eikä kuvaa Mariasta tai hänen tyttärestään voi julkaista.

 

 

Tallenna

Tallenna

Kun missioilloissa Kansanlähetyspäivillä teltta täyttyy, niin ihmisten mukana se täyttyy elämän koko mahdollisesta kirjosta. Paikalla ei ole ”parempia” ihmisiä tai

Olen Ilkka Päiväsaari ja toimin Hämeen Kansanlähetyksen piirijohtajana. On hienoa, saada tehdä työtä ystäväjoukon kanssa. Kuva Annina Mannila

Elämän koko kirjo on läsnä Kansanlähetyspäivien missioillassa

Kun missioilloissa Kansanlähetyspäivillä teltta täyttyy, niin ihmisten mukana se täyttyy elämän koko mahdollisesta kirjosta. Paikalla ei ole ”parempia” ihmisiä tai kristittyjä. Raamatulle, kristittyjen pyhälle kirjalle, tällainen ajatusmalli on vieras.

Kaikki olemme erilaisia. Lähtökohtamme ja elämäntilanteemme ovat erilaisia. Jollakulla saattaa olla vaikea tilanne elämässä esimerkiksi sairauden, ihmissuhde- tai mielenterveysongelmien, talousvaikeuksien, yksinäisyyden, alkoholin tai huumeiden tähden. Silloin on helppo kuvitella, ettei kenelläkään muulla ole samanlaisia ongelmia, ei ainakaan kellään hengellisillä kesäjuhlilla käyvällä ihmisellä. Kuvitelma on väärä; teltassa on läsnä elämän koko kirjo.

Olet tulossa juhlaan mukaan – juhlaan, jossa kerrotaan, että Jumalan rakkaus ja armo Jeesuksessa on paljon enemmän, kuin voimme omasta suppeasta näkökulmastamme käsittää, ja että armo voidaan vastaanottaa ja ymmärtää henkilökohtaisesti. Voimme hetkeksi unohtaa itsemme ja keskittyä juhlimaan koko maailmalle tarkoitettua ilosanomaa.

Omassa puheessani Kansanlähetyspäivillä perjantaina missioillassa haluan kertoa sinulle ja itselleni, että olemme arvokkaita, niin kalliita, että Jumala uhrasi oman Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Tämän sovittavan uhrin tähden meillä on mahdollisuus päästä iankaikkiseen elämään. Ovatpa lähtökohtasi ja elämäntilanteesi millaiset tahansa, ajattelen, että juuri sinun kannattaa tulla Kansanlähetyspäiville.

Kirjoittaja on Ilkka Päiväsaari, Hämeen Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja.

ilkka.paivasaari@sekl.fi
www.hameenkl.fi

Häme: Ilkka Päiväsaari

Terveisiä taas Lontoon keväästä. Sitten viimeisen rukouskirjeeni keskukseemme on saapunut joka päivä ihmisiä, jotka haluavat liittyä luokkiimme. Annamme heille täytettäväksi

Maritta Taylor (kuvassa oikealla) työskentelee Lontoossa maahanmuuttajien parissa. Kuva: Maritta Taylorin arkisto

Rohkaisua ja tukea

Terveisiä taas Lontoon keväästä. Sitten viimeisen rukouskirjeeni keskukseemme on saapunut joka päivä ihmisiä, jotka haluavat liittyä luokkiimme. Annamme heille täytettäväksi koepaperit, jotka näyttävät, mille tasolle heidän olisi parasta mennä.

Jokaisessa luokassamme on nyt 10-12 oppilasta. Lisäksi puolalainen opettaja Gosia on juuri tällä viikolla alkanut luku- ja kirjoitustaidon opetukset kuudelle oppilaalle. Hän valmistautuu myös ottamaan hoitaakseen minun luokkani ensi syksystä.

Rukoilkaa edelleen, että oppilaat ymmärtäisivät tuntien lopussa kertomiemme raamatunkertomusten sanoman. Muutenkin meidän on mahdollista kertoa rukousvastauksista ja rukoilla oppilaiden puolesta, kun he pyytävät apua johonkin vaikeaan tilanteeseen.

Joona puhutteli

Pyydän, että muistaisitte rukouksin apuopettajaani.  Hän on aina tuntien lopussa iloissaan kuullessaan raamatunkertomuksemme. Tavatessamme hänen kotonaan hän haluaa aina laulaa muutamaa oppimaansa hengellistä ylistyslaulua.

Eräänä päivänä  kerroin tunnin lopuksi luokassa Joonasta, joka on sekä juutalaisten, kristittyjen että muslimien kunnioittama profeetta. Joonan kertomus saa alkunsa niniveläisistä, jotka olivat tulleet pahoiksi ja tottelemattomiksi. Niinpä Jumala lähetti Joonan profetoimaan heille, että heidän tulee rangaistuksen uhalla katua pahoja tekojaan.

Joonan kertomus auttaa ymmärtämään Jumalan asennetta ihmisiä kohtaan. Kuva: istockphoto

Joonan kertomus auttaa ymmärtämään Jumalan asennetta ihmisiä kohtaan. Kuva: istockphoto

Joona hangoitteli kaikin tavoin vastaan, mutta suostui lopulta tehtävään. Kuultuaan Jumalan viestin niniveläiset alkoivat heti paastota, katua tekojaan ja huutaa Jumalaa avukseen. Kun Jumala näki, että ihmiset olivat kääntyneet pois pahoista teoistaan, hän antoi heille anteeksi, sillä hän rakasti heitä.

Joona suuttui silmittömästi, koska hän oli odottanut Jumalan rankaisevan kaupunkia. Profeetta kyhäsi katoksen kaupungin ulkopuolelle ja hänen ainoa lohtunsa oli risiinikasvi, joka antoi hänelle suojaa auringolta. Kun kasvikin kuivettui paahteessa, Joona raivostui.

Kirja päättyy vaikuttavaan keskusteluun Jumala kysyessä Joonalta, onko tällä syytä olla suutuksissa lyhytikäisen risiinikasvin vuoksi. Joona vastasi: ”Kyllä on, tahtoisin kuolla.” Siihen Jumala totesi: ”Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä.”

Kertomuksen jälkeen apuopettajani sanoi: ”Jos olisi mahdollista muuttaa mitään Koraanista, kirjoittaisin ensimmäiselle sivulle, että Jumala rakastaa meitä!”

Rohkaisua keskusteluryhmissä

Olemme jatkaneet keskusteluryhmiä tiistaisin. Keskusteluaiheemme ovat olleet hyvin puhuttelevia ja oppilaat ovat olleet avoimia kertomaan kokemuksistaan.

Viimeksi keskustelimme rohkaisusta ja tukemisesta vaikeissa tilanteissa. Kolme eteläamerikkalaista katolista oppilasta kertoi, että he saavat Raamatusta tai kirkosta lohdutusta vaikeissa tilanteissa. Eräs mies kertoi saavansa apua Koraanin lukemisesta. Suurin osa kuitenkin oli sitä mieltä, että ystäviltä saa parasta apua – tai sitten metsässä kävelemisestä!

Rukoilkaa näiden keskusteluryhmäläistenkin puolesta. Meillä on ollut yksittäisiä hiljaisia keskusteluja muutaman naisen kanssa ryhmien jälkeen ja rukoilemme heidänkin puolestaan.

Maritta Taylor
kirjoittaja toimii maahanmuuttajatyössä Englannissa