Avainsana-arkisto: raamattuopetus

Luukas 9:28–36, Saarna © Pastori, teol.tri Gerson Mgaya, Juuka 15.07.2018. Tiivistelmä SS28 Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän

Tämä on minun Poikani, kuulkaa häntä

Luukas 9:28–36, Saarna © Pastori, teol.tri Gerson Mgaya, Juuka 15.07.2018. Tiivistelmä SS

28 Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29 Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. 30 Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. 31 He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. 32 Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. 33 Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. 34 Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. 35 Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” 36 Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.
(Luukas 9:28–36)

Tänään seisomme yhdessä Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa todistamassa jotain hyvin erityistä – Jeesuksen Kristuksen kirkastumisen! Jeesuksen kasvot ja jopa hänen yllään olevat vaatteet alkoivat muuttua, kunnes ne säteilivät aivan kirkkaan valkoisina, ja näemme kaksi miestä – Mooseksen, lain antajan ja Elian, profeetan – keskustelemassa Jeesuksen kanssa.

Sakea pilvi tuli ja peitti varjoonsa vuoren sekä kaiken, mitä he näkivät. Ja pilvestä, synkeän hämäryyden sekä kostean, pelottavan pimeyden keskeltä, Pietari, Jaakob ja Johannes kuulivat äänen. Se ääni oli yhtä selkeä kuin kirkkaus, joka hetkeä aikaisemmin oli ympäröinyt vuorenhuipun. Se ääni oli yhtä vaikuttava kuin ukkonen, joka vavisutti Siinain vuorta, kun Mooses vastaanotti Tooran. Se ääni sanoi:

“Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”

Ja sitten tuo hetki on ohi. Pilvi häviää, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Jeesus seisoo yksinään lähellä heitä. Kokemus, jonka todistajia he olivat, jätti jälkensä heihin, kunnes lopulta se löytyy tallennettuna kolmeen neljästä evankeliumista. Se kokemus kosketti heitä, se säilyi heidän sydämessään – ja se muokkasi heitä ja tuli osaksi heitä, osaksi heidän todistustaan siitä, kuka Jeesus on. Heidän todistuksensa vuoksi mekin tänään tiedämme, että Jeesus on Kristus, Herra ja Jumalan Poika.

Teksti kertoo meille, että Jeesus meni ylös vuorelle rukoilemaan. Toisin kuin monina muina päivinä, jolloin hänen kerrotaan menneen rukoilemaan, tällä kertaa Jeesus ei mennyt yksin. Hän meni vuorelle yhdessä kolmen opetuslapsensa kanssa. Hän halusi, että he näkevät jotain. Jotkut olisivat voineet pitää sitä etuoikeutena, mutta itse asiassa se oli heidän kohdallaan velvollisuus. Rukoushetkissä on erityinen voima. Rukouksen kautta Jumala tulee lähemmäksi meitä. Rukouksen kautta Jumala muuttaa meitä ja muut ihmiset näkevät, että me olemme erilaisia. Rukouksen kautta syntyy yhteys taivaan ja meidän välillemme. Ja rukouksessa tulee aina viesti taivaasta.

Katsotaanpa nyt tekstimme viestiä sellaisena, kun opetuslapset sen kuulivat ja siitä kertovat:

Pilvestä kuului Isän ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”
Tämä paljastaa meille Jeesuksen todellisen olemuksen – Hän on Isän rakas Poika ja Isä on valinnut hänet. Jeesuksesta on kerrottu paljon, ja se, mitä hänestä on sanottu, on saanut meidätkin uskomaan häneen. Jeesus, Jumalan Poika on se, joka pystyy viemään meidät Jumalan läsnäoloon. Hän antaa meille rauhan. Hän antaa meille ilon. Hän antaa meille voiton synnistä ja kuolemasta.

Olemme tehneet hyvin, kun uskomme häneen. Mutta nyt tulee viestin toinen osa. Ääni kertoo, että meidän on kuultava häntä. Olen varma, että jokainen täällä oleva pyytää Jumalalta apua – jos ei itselleen, niin sitten toisille. Se on hyvä asia. Mutta kuinka moni meistä oikeastaan kuuntelee ja kuulee Jumalaa? Kuinka moni meistä lakkaa itse puhumasta rukouksen aikana, lakkaa lukemasta, lakkaa ajattelemasta kaikkea itseämme koskevaa ja yksinkertaisesti vain kuuntelee? Kuinka moni meistä menee yksinäisyyteen vähäksi aikaa, kuten Jeesus ja hänen opetuslapsensa tekivät, ja kuuntelee tuulta ja sadetta, katselee kuuta ja tähtiä ja astuu hiljaisuuteen, joka näissä asioissa on – hiljaisuuteen, missä Kristuksen sanat eivät pelkästään muistu mieleemme, vaan tulevat tuoreina ja aivan uudenlaisina?

Raamatun sanan kuulemista voidaan myös pitää kuuliaisuutena. Isä tahtoi, että kuuntelemme, mitä Jeesus sanoo, ja sitten tottelemme. Hänen tahtonsa oli, että kuuntelemme Jeesuksen sanoja ja toimimme niiden mukaan. Opetuslapset kuuntelivat Jeesusta ja tottelivat, mitä hän heille puhui. Tänään meillä on puhutun sanan lisäksi, jonka jokainen kuulee, myös kirjoitettu sana. Meidän tulee lukea sitä ja olla sille kuuliaisia.

Joskus me uppoamme päivän rutiineihin ajattelematta lainkaan, että Jumalan läsnäolo ympäröi meitä, olematta lainkaan tietoisia siitä voimasta, joka ympäröi ja kantaa meitä. Meillä on omat kiireemme, työmme hoidettavina ja ihmisiä kohdattavina. Työssämme kadotamme helposti oikean suunnan, sen minne meidän pitäisi olla menossa; unohdamme keitä olemme ja mitä meille on luvattu. Tuollaisina hetkinä meidän tulee kohdata Jeesus. Meidän tulee puhua hänelle. Meidän tulee totella häntä.

Ääni pilvestä sanoi: Kuulkaa häntä! Meidän tulee kuulla häntä, jonka koko olemus säteili kirkkaan valkoisena, sillä kuuntelemalla häntä me muutumme, ja Jumalan täydellinen kirkkaus poistaa synnin ja kuoleman pimeyden. Raamatussa sana ”kuulla” joskus tarkoittaa ”olla kuuliainen”. Ja tässä kohdassa se tarkoittaa: olkaa kuuliasia hänelle, eli totelkaa häntä. Tänä aamuna luin kirjeen Heprealaisille ja tämä jae pysähdytti minut:

”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,”
(Hepr. 5:8–9)

Ystävät, meidän kuuliaisuutemme Jumalan Pojalle on tärkeä. Kaikki taivaallinen rikkaus on hänessä ja hänen kauttaan. Kun olemme kuuliaisia Kristukselle, Kristus saa muodon meissä, ja näin ihmiset näkevät meidän elämästämme, kuka Jeesus on.
Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Tämä on kolmas osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä, ja toinen osa täällä.

Teijo Peltolan tämänkertaisen opetuksen tapahtumapaikkana on Galilea noin kaksituhatta vuotta sitten. Kuva on Galileasta, Arbelin vuorelta. Taustalla näkyy Gennesaretin järvi. Kuva: Heidi Tohmola

Aika on täyttynyt

Tämä on kolmas osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä, ja toinen osa täällä. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Ja millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän kolmannen raamattutuokion aihe on ”Aika on täyttynyt.”

”Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:14–15) Markuksen evankeliumin ensimmäinen luku pysäyttää meidät historialliseen hetkeen, jossa Johannes Kastaja on vangittu. Hänen julkinen toimintansa on päättynyt ja hän pysyi tiettävästi vangittuna kuolemaansa saakka. Jeesuksen julkinen toiminta alkaa, ja Jeesus kiteyttää ihmiskunnan historian taitekohdan kolmella sanalla: Aika on täyttynyt.

Johannes Kastaja oli saattanut loppuun tehtävänsä ja tie oli tasoitettu Messiaan tulla. Jeesuksen ja opetuslasten kohdalla tilanne tarkoitti myös sitä, että oli aika jatkaa matkaa eteenpäin ja siirtyä Galileaan ja kutsua siellä olevat opetuslapset mukaan.

Aika on täyttynyt. Aika on täyttynyt monessa merkityksessä:

Kirkkomme Kristinoppi opettaa, että Jumala on ilmoittanut itsensä meille monin tavoin; luonnossa, elämämme kohtaloissa, kansakuntien vaiheissa ja omassa-tunnossamme. Erityisellä tavalla Jumala on ilmoittanut itsensä meille Jumalan sanassa eli Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa.

Heprealaiskirjeen 1. luvun jakeissa 13 tämä kiteytetään näin: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.” (Hepr. 1:1–3)

Meidän ei tarvitse etsiä Jumalaa hapuilemalla ja umpimähkään, vaan me voimme kuulla Jumalan kertovan meille itsestään Raamatun lehdillä. Läpi Raamatun kulkee kuin punaisena lankana lupaus ja sanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Siksi on aika tarttua Raamattuun ja harjoittaa sen lukemista. Raamattua kannattaa ensinnäkin lukea ja toiseksi lukea aina niin, että etsii sieltä Kristusta. Raamatun pääsanoma on hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen hankkimastaan pelastuksesta, syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta.

Aika on siis täyttynyt niin, että nyt me tiedämme, mistä ja kuinka voimme löytää Jumalan: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:31) Näin lupaukset ovat täyttyneet; ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Kaikki edellä sanottu on totta, mutta miten se koskee juuri minua ja sinua ja mihin se meitä kutsuu? Sillä tavalla, että me elämme aikaa, jolloin Jeesus on tullut maailmaan, hänestä voi saada tietoa ja hänet voi oppia tuntemaan ja hän kutsuu ja vetää meitä puoleensa tavalla, jonka Raamattu meille opettaa.

Ihmisen elämässä voi olla aikoja, jolloin Jumala erityisellä tavalla vetää puoleensa. Monen kokemus on, että tällainen aika, jota kristillisessä perinteessä kutsutaan etsikkoajaksi, on annettu usein nuoruudessa, mikä onkin luonnollista, koska nuoruuteen kuuluu myös maailmankuvan ja vakaumuksen muodostaminen.

Puhe etsikkoajasta ei kuitenkaan tarkoita, että Jumalan kutsu koskisi vain aikoja, jolloin tunnemme erityisen sisäisen kutsun. Jokainen päivä on armon aikaa, eikä armon aikaa ole loputtomasti.

Profeetta Jesaja sanoo asian näin: ”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!” (Jes. 55:6) Ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: Kirjoituksissa siis sanotaan: — Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne (Hepr. 3:15).

Sanansa kautta Jumala auttaa meitä myös näkemään oman tilamme ja Psalmin sanoin rukoilemaan: ”Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi” (Ps. 51:6). Näin Jumala kutsuu meitä tunnustamaan syntimme ja kääntymään Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen, joka lupaa: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh. 6:37).

Lähdimme liikkeelle Markuksen evankeliumin 1. luvusta, jossa Jeesus aloittaa julkisen toimintansa ja hänestä sanotaan: ”Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:14–15).

Aika on täyttynyt. Meille, tämän päivän Jeesuksen seuraajille, kuuluu myös kutsu kulkea kaikki päivät hänen seurassaan. Tärkeää on, että pidämme huolta seurakunta-yhteydestämme, ja jos sellaista ei vielä ole, etsimme sen. Jokaisella meillä on oma paikkamme arkisessa kutsumuksessamme palvella lähimmäistämme ja Jumalaa, työssä, perhepiirissä, ystävyyssuhteissa ja työelämässä.

Tehtävämme on edelleen viedä sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta kaikkialle maailmaan – sinne missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai ei enää tunneta. Aikaa on rajallisesti, sekä meillä yksittäisinä ihmisinä, että ihmiskuntana.

”Aika on täyttynyt” myös etsiä oma paikkamme Jumalan lähetyksessä, lähettäjänä tai lähtijänä, tehtävässä, joka on vielä kesken (Matt. 28:1820).

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Tämä on toinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä ja toinen osa täällä.  Koko

Jaakobin kaivo sijaitsee nykyisen Nablusin kaupungin alueella. Suurin osa kaupungin väestöstä on muslimeja, mutta siellä asuu myös pieni kristitty vähemmistö. Kuva: Heidi Tohmola

Kohtaaminen Samariassa

Tämä on toinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä ja toinen osa täällä.  Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Ja millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin?

Tämän toisen raamattutuokion aihe on ”Kohtaaminen Samariassa muutti yhden ihmisen ja koko yhteisön elämän.”

Johanneksen evankeliumin luvussa 4 sanotaan:
”Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.” (Joh. 4:5–6)

Jeesus on julkisen toimintansa alussa. Johannes Kastajan lyhyt ura lähenee loppuaan ja päättyy ensin vangitsemiseen ja lopulta traagiseen kuolemaan, kun Herodes mestauttaa hänet, Johanneksen nuhdeltua Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitittua häntä myös muista pahoista teoista (Luuk. 3:19–20,  Matt. 14:1–12).

Jeesus kuulee tapahtuneesta ja hänelle kerrotaan myös hänen omasta, kasvavasta kansansuosiostaan (Joh. 4:1–2). Jeesus ei jää kasvattamaan kansansuosiotaan vaan suuntaa seurueensa kanssa kohti Galileaa ja valitsee matkareitikseen Samarian kautta kulkevan reitin, joka on lyhyt mutta vaarallinen.

Samarian alueella Sykarin kaupungissa oli Jaakobin kaivo, jolla oli pitkä historia (1. Moos. 48:22). On keskipäivä ja matkasta uupunut Jeesus saapuu kaivolle. Opetuslapset lähtevät kaupunkiin hakemaan ruokaa. Jeesus jää kaivolle yksin.

Jaakobin kaivo Nablusin kaupungissa on kuuluisa turistinähtävyys sen historian ja veden laadun vuoksi. Kuva: Heidi Tohmola

Jaakobin kaivon ympärille on rakennettu kirkko. Henkilökunta antaa turistien maistaa kirkon kellarissa sijaitsevan Jaakobin kaivon vettä. Kuva: Heidi Tohmola

Jaakobin kaivon veden laatua kuvataan harvinaisen pehmeäksi ja raikkaaksi. Kuva: Heidi Tohmola

Paikalle saapuu samarialainen nainen noutamaan vettä, ja matkasta väsyneellä Jeesuksella on myös jano: ”Anna minun juoda astiastasi”, hän pyytää. Käydään lyhyt keskustelu Jeesuksen ja naisen kesken. Nainen hämmästelee, että Jeesus juutalaisena miehenä ylipäätään puhuu hänelle, samarialaiselle naiselle, ja että Jeesus pyytää häneltä vettä (Joh. 4:7–8).

Naisen elämässä ei kaikki ole kohdallaan. Vettä haettiin kaivolta varhain aamulla tai illalla, mutta ei yksin eikä keskellä päivää. Nainen on elämässään yksin ja pienessä yhteisössä yhteisön ulkopuolella.
Keskustelu jatkuu ja Jeesus kertoo olevansa elävän veden lähde: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen pyytää saada tätä vettä juodakseen (Joh. 4:13–15).

Keskustelu saa käänteen, kun Jeesus pyytää naista hakemaan miehensäkin paikalle. Yhtäkkiä keskustelussa on läsnä kaikki se, mikä elämässä on mennyt rikki. Totuus tekee vapaaksi ja Jeesus sanoo ääneen sen, minkä nainen itsekin tietää: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” (Joh. 4:17–18)

Ollaan elämän herkimmillä alueilla. Nainen yrittää vielä ohjata keskustelua omasta elämäntilanteestaan samarialaisten ja juutalaisten erilaiseen käsitykseen oikeasta paikasta rukoilla (Joh. 4:19–22), mutta Jeesus ohjaa keskustelun takaisin asian ytimeen (Joh. 4:23–24). Jeesus paljastaa olevansa Messias, jonka tulemista samarialainenkin osaa odottaa: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi”, sanoo Jeesus (Joh. 4:26).

Keskustelu katkeaa, kun ruuanhakumatkalla olleet opetuslapset palaavat kaupungista. Samarialainen nainen on löytänyt Elävää vettä elämänsä syvimpään janoon. Hän jättää vesiastiansa kaivolle ja palaa kaupunkiin oman yhteisönsä keskelle ja kertoo kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa. Naisen todistus on aito – ei liioitteleva eikä vähättelevä vaan tosi ja rehellinen – muutoskertomus, jollaiselle kristillisessä seurakunnassa on aina oltava tilaa.

Arkana nainen kertoo kokemastaan: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” (Joh. 4:29–30). Ihmiset lähtevät, tulevat Jeesuksen luo, uskovat.
Myös Samariassa joku on kylvänyt Jumalan sanaa ja tänään on sadonkorjuun aika. Siksi Jeesuksen oli kuljettava Samarian kautta. Tämä näkökulma on tärkeää muistaa aikoina, jolloin näyttää siltä, että Jumalan sana ei kiinnosta ketään.

Samarialaisen naisen todistuksen seurauksena monet oppivat tuntemaan Jeesuksen. Mekin voimme kertoa, kuka Jeesus on, mutta uskon syntyminen on Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutusta ja työtä. Päättäessään kulkea Samarian kautta Jeesus mursi juutalaisten ja samarialaisten vuosisataisen vihan ja epäluulon muurin. Sama tapahtuu nyt myös samarialaisten keskuudessa Sykarin kaupungissa.

Samarialaisen naisen todistuksen kautta monen elämä muuttui. Myös Herodes sai kehotuksen suunnanmuutokseen elämässään Johannes Kastajan kautta (Luuk. 3:19–20, Matt. 14:1–12). Herodeksellakin olisi ollut mahdollisuus muutokseen, joka olisi voinut koitua koko yhteisön siunaukseksi. Tämän mahdollisuuden hän kuitenkin torjui ja käytti hänelle uskottua valtaa väärin. Johannes Kastaja maksoi sen hengellään.

Tuona päivänä moni Sykarin asukas löysi Elämän veden lähteen. Miten se oli mahdollista? Ristillä Jeesus huusi: ”Minun on jano!” (Joh. 19:28) Jeesus Kristus, elämän veden lähde, kesti suunnatonta ruumiin ja sielun janoa ristillä. Tämä on se hinta, jonka hän maksoi puolestamme elävästä vedestä. Sitä vettä hän tarjoaa meille tänäänkin.

Jeesus viipyi Samariassa kaksi päivää, mutta sinne hän ei jäänyt, vaan matka jatkui ja tehtävä. Siihen tehtävään mekin saamme liittyä viemällä ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta sinne, missä häntä ei vielä – tai enää – tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Tervetuloa Kansanlähetysopiston talkooviikolle 9.–13.4.2018 huoltamaan yhdessä henkilökuntamme kanssa Lähetyskeskuksen tiloja! Ohjelmassa on erilaisten ulkona ja sisällä tehtävien talkootöiden (rakennusten kunnostamista,

Tervetuloa talkooviikolle

Tervetuloa Kansanlähetysopiston talkooviikolle 9.–13.4.2018 huoltamaan yhdessä henkilökuntamme kanssa Lähetyskeskuksen tiloja!

Ohjelmassa on erilaisten ulkona ja sisällä tehtävien talkootöiden (rakennusten kunnostamista, siivousta, pihan laittamista yms.) lisäksi muun muassa raamattuopetusta ja lähetysilta.

Talkooviikko on kansanopistokurssi. Ruoka, majoitus ja ohjelma ovat maksuttomia. Työtä ja matkoja ei korvata. Ota mukaan omat liinavaatteet, työvaatteet ja tarvittaessa työkaluja.
Lämpimästi tervetuloa!

Ilmoittautuminen osoitteessa http://kansanlahetysopisto.fi/talkooviikko/

Ilmoittautua voi myös sähköpostilla opisto@sekl.fi tai puh. 019 77 920.
Lisätietoja: opisto@sekl.fi

Siunattua pääsiäisaikaa!

Markus Korri
Kansanlähetysopiston kurssivastaava

Tallenna

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan opetus Kansanlähetyksen työntekijäseminaarissa 4.1.2018. Hyvät ystävät, tässä alussa haluaisin muistuttaa meitä yhdestä asiasta. Jumala

Raamattu rakkaaksi ja evankeliumi kaikille

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan opetus Kansanlähetyksen työntekijäseminaarissa 4.1.2018.

Hyvät ystävät, tässä alussa haluaisin muistuttaa meitä yhdestä asiasta.

Jumala on antanut meille kaksi auktoriteettia. Auktoriteetin historiasta eli Jumalan sanan ja auktoriteetin nykyhetkeen eli Pyhän Hengen.  Mitä enemmän käytämme aikaa historiallisen auktoriteetin, Jumalan sanan, parissa ja mitä paremmin ymmärrämme sitä, sen paremmin ymmärrämme myös Jumalan tahdon ja sen työn, jota Jumala meidän puolestamme ja meidän kauttamme tekee, koska Jumalan sanassa meillä on tallennettuna Jumalan teot kautta ihmisen historian, jo ajalta ennen kuin kirjoitukset kirjoitettiin.

Jos otamme vakavasti tämän menneistä tapahtumista kertovan auktoriteetin, tulemme näkemään, että Jumala siirtää vuoria keskuudessamme, koska nykyhetken auktoriteetti on myös keskellämme.  Näiden kahden auktoriteetin, Jumalan sanan ja Pyhän Hengen, välillä vallitsee kaunis yhteistyö. Mutta minua pyydettiin puhumaan Jumalan sanasta, historiallisesta auktoriteetista.

Hyvät ystävät, aivan varmasti te jokainen tiedätte, että minulla on erilainen tausta kuin teillä.

Olen syntynyt Tansaniassa ja asuin siellä 35 vuotta. Myös suurimman osan koulutuksestani sain siellä. Jos vertaan aikaani Tansaniassa niihin seitsemään vuoteen, jotka olen viettänyt Suomessa, huomaan, että lähtökohtamme ymmärtää Jumalaa ovat hieman erilaisia. Olen oppinut, että täällä ihmiset haluavat tietää, kuka Jumala on, ennen kuin he voivat uskoa Häneen.  Tansanian aikanani huomasin, että ihmisten suhde Jumalaan ei ensisijaisesti rakennu siihen, kuka Jumala on, vaan siihen, mitä Hän sanoo. Noina aikoina ihmiset eivät kyselleet, kuka tämä Jumala on, enkä usko, että tilanne on muuttunut tänäänkään.

Lähestyessään Jumalaa näin ihmiset oppivat, että Hänen sanoissaan on voimaa ja niin he sitten alkavat kysyä, että kuka tämä on, kun Hänen sanansa voivat olla niin voimallisia.  Tämä oli myös juutalaisten reaktio sen jälkeen, kun he olivat kuunnelleet Jeesuksen opetuksia Vuorisaarnan vuorella.

Kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään Hänen opetuksestansa, sillä Hän opetti heitä niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa. (Matteus 7:28–29)

Sanat, joita Jeesus puhui, kertoivat enemmän siitä, millainen Hän oli olemukseltaan. Ihmiset tiesivät, että Hän on toisesta maailmasta.  Hänen sanansa koskettivat heitä, ja he alkoivat seurata Häntä minne ikinä Hän meni.  Johanneksen evankeliumissa Pietari sanoi Jeesukselle, että he eivät voisi mennä kenenkään muun kuin Jeesuksen luo, sillä Hänellä on iankaikkisen elämän sanat.  Ja noiden sanojen kautta he uskoivat ja tiesivät, että Hän on Jumalan Pyhä.

“Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat!  Ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”

Opetuslapset tunsivat Jeesuksen sanan kautta, alussa he eivät tunteneet Häntä Jumalana, vaan alkoivat kuunnella Hänen sanojaan. Heidän kuulemansa sanat ilmoittivat heille enemmän siitä, kuka Hän on.  Opetuslapset kuuntelivat sanoja suoraan Jeesuksen suusta!

Raamattu kertoo eräästä henkilöstä, joka halusi aina ensin tietää, mitä Jumala sanoisi, ja vasta sitten hän alkoi toimia. Varaa aikaa ja lue Daavidin elämäntarina. Tulet hämmästymään, että vaikka hän oli vahva kuningas, Daavid ei luottanut armeijansa voimaan vaan Jumalaan, joka puhui hänelle profeettojen kautta.  Jumalan sanan etsiminen oli hänen elämänsä tärkein asia. Sellaisesta elämästä seurasi, että kaikista, yli 40 vuoden aikana käymistään sodista hän ei hävinnyt yhtäkään. Jumala johdatti Daavidia aina, kun hän kysyi Jumalalta neuvoa.  Daavidille Jumalan sana tuli rakkaaksi.

Me palvelemme samaa Jumalaa kuin Daavid. Jos Sana Herralta Jumalalta toi voiton Daavidille, se tuo varmasti voiton myös meille. Mutta ensin Sanan täytyy tulla rakkaaksi meille yksilöinä ja järjestönä.

Kun opiskelin teologiaa, huomasin, että useimmat kirkossa työskentelevät lukevat Raamattua vain, kun he valmistelevat oppituntia (tai saarnaa). Sekin on totta kai hyvä asia, mutta kun teemme Raamattua rakkaaksi, meidän täytyy lukea sitä myös itseämme varten.  Jumalan sana on elävää ja toimivaa!  Kun opiskelemme sitä enemmän itseämme varten, monet epäselvät asiat Jumalasta, itsestämme ja tästä maailmasta selkiytyvät. Ne, jotka ovat tehneet Raamatun rakkaaksi itselleen, ovat saaneet paljon. Ja jos katsot heidän suhdettaan Jumalaan, huomaat, että se on vahva ja vakaa.

Jos kysymme itseltämme, kuinka paljon luemme Jumalan sanaa, mikä olisi vastauksemme?  Tiedän, että henkilö, joka kysyi minulta tätä asiaa, halusi kuulla oman henkilökohtaisen kokemukseni. Kyllä, tässä on vastaukseni: Luen Sanaa joka päivä kaksi tai kolme kertaa. Joka kerta lukiessani luen yhdestä kolmeen lukua kerrallaan. Joten yhtenä päivänä saatan joskus lukea noin kymmenen lukua. Olen tehnyt päätöksen, että vuodessa minun on luettava Raamattu lävitse ainakin yhden kerran. Ja voin kertoa teille, että se on aina toiminut, ja näen, että Herra tekee kaiken aikaa monia asioita elämässäni ja sen kautta.

Viime vuonna uudistimme strategiamme. Sen kautta haluamme nostaa Jumalan sanan sille kuuluvalle paikalle. Haluamme tehdä sen rakkaaksi itsellemme yksilöinä ja järjestönä.  Kun katsomme historiaa sellaisena kuin se on tallennettu Raamattuun, näemme, että ne jotka pitivät Jumalan sanaa prioriteettinaan, kokivat Jumalan läsnäolon keskellään ja Jumala teki työtä omiensa hyväksi.

Jumalan sana on elävää sanaa ja se toimii yhä tänäänkin. Vaikka se kirjoitettiin kauan sitten, sen voima, auktoriteetti ja merkitys eivät koskaan vanhene. Jos olemme todella päättäneet tehdä Raamatun rakkaaksi järjestössämme ja vaeltaa Sanassa uskollisesti, saamme varmasti kokea taas omana aikanamme samanlaista tulta ja paloa kuin järjestömme alkuaikoina.

Daavid, jolle Jumalan sana oli tullut rakkaaksi, sanoi, ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105).  Kun Sana tulee rakkaaksi myös meille, se valaisee tien, jonka läpi kuljemme.  Toisessa kohdassa Daavid sanoi, ”Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan” (Ps. 119:11). Kun kätket jotain sydämeesi, siitä tulee sinulle rakas.  Sanoisitko, että Jumalan sana on tullut rakkaaksi sinulle?

Tämän päivän maailma on sekoittanut tavoitteemme ja prioriteettimme, niin että meillä on enää tuskin aikaa lukea Jumalan sanaa. Jos haluat olla rehellinen itsellesi, kuinka monta kertaa päivässä sinä istut lukemaan Jumalan sanaa?  Kuinka kauan nuo hetket kestävät?

Koska tavoitteenamme on tehdä Raamattu rakkaaksi, meidän täytyy tietoisesti viettää aikaa Jumalan sanaa lukien. Sanassa on nimittäin niin suuri voima, että se pystyy murtamaan vuoret, jotka ovat sydämissämme. Elämme eksytyksen aikakautta. On olemassa vaara, että monet ihmiset saadaan uskomaan valheisiin.  Kuinka paljon aikaa käytämme Jumalan sanan lukemiseen, kun olemme tällä tavalla yhdessä?

Jumalan sanalla on monta tehtävää. Se ilmoittaa meille totuuden meistä itsestämme ja Jumalasta.

Maailma on antanut meille vääränlaiset lasit, joilla katsomme asioita.
Jumalan sana puhdistaa silmämme: Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoili tällä tavalla: ”Isä, pyhitä heidät totuudellasi, sinun Sanasi on totuus.” Kirjoitukset paljastavat meille, mikä on totta ja mikä ei. Mutta me tarvitsemme opettajia, jotka ovat niin uskollisia Herralle, että he pystyvät saarnaamaan ja opettamaan Jumalan tahtoa tekemättä kompromisseja.

Elämme maailmassa, mikä suhteellistaa kaiken – häpeilemättä se tekee jopa Jumalan totuudesta suhteellista. Jos emme muuta asenteitamme ja lopeta sitä, joudumme maksamaan siitä sekä kirkkona että kansana. Se tarkoittaa, että joudumme maksamaan siitä myös yksilöinä.  Mutta näen toivoa meidän strategiassamme.  Lopuksi haluan viedä meidät takaisin Joosuan aikaan ja lukea, kuinka Jumala neuvoi häntä:

Joosua 1:8

Älköön tämä Lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.

Joh. 14:23

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle, “Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.”

Pysytään Jumalan Sanassa ja eletään sen mukaan, niin koemme muutoksen. Jumala teitä siunatkoon!

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


 

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on kutsunut pastori, teologian maisteri Ilkka Rytilahden valtakunnalliseksi raamattukouluttajakseen 1.6.2017 alkaen. Rytilahden tehtäviin kuuluvat valtakunnallinen raamattuopetus-, julistus- ja

Pastori Ilkka Rytilahti aloittaa Kansanlähetyksen raamatunopettajana kesäkuun alussa. Kuva: Ilkka Rytilahden arkisto

Ilkka Rytilahti on kutsuttu Kansanlähetyksen raamatunopettajaksi

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on kutsunut pastori, teologian maisteri Ilkka Rytilahden valtakunnalliseksi raamattukouluttajakseen 1.6.2017 alkaen. Rytilahden tehtäviin kuuluvat valtakunnallinen raamattuopetus-, julistus- ja evankelioimistyö. Toimenkuva pitää sisällään yhteistyön SEKLin piirien, Kansanlähetysopiston ja seurakuntien kanssa.

Rytilahden kutsuessaan Kansanlähetys vahvistaa Raamatun opettamista, joka on lähetysjohtaja Mika Tuovisen mukaan yksi liikkeen tärkeimmistä tehtävistä. Viime talven aikana Kansanlähetysliikkeen johto kiersi 17 kansanlähetyspiiriä, ja sieltä välittyi erityinen toive saada toimintaan lisää raamattuopetusta.

− Haluamme lisätä opetustyötä, koska kristinuskon tuntemus maassamme on todella nopeasti ohentunut ja monenlaiset oppivirtaukset hämmentävät ja sekoittavat uskovia. Tiukassa taloustilanteessa Rytilahden kutsuminen tärkeään tehtävään on myös uskon askel. Luotan, että Kansanlähetyksen ja Ilkan ystävät haluavat olla mukana tässä uudessa vaiheessa. Siksi olemme perustaneet Ilkka Rytilahden työn mahdollistamiseksi lähettäjärenkaan, johon liittymällä voi tukea rukouksin ja taloudellisesti Ilkkaa, sanoo lähetysjohtaja Mika Tuovinen.

Pastori, teol. maist. Ilkka Rytilahti on saanut pappisvihkimyksen Oulun hiippakunnassa vuonna 1992. Tämän jälkeen hän on toiminut vt. kappalaisena Kolarin seurakunnassa, rovastikunta-apulaisena Ruotsissa Skaran hiippakunnassa ja kappalaisena Lextorpin seurakunnassa  sekä Suomen Raamattuopiston Säätiön Uudenmaan aluejohtajana.

Ilkka Rytilahti kuvailee uutiskirjeessään sisäistä muutosta ja Jumalan kutsua, joka edelsi siirtymistä Kansanlähetyksen työhön.
− Olen Jumalalle kiitollinen hänen johdatuksestaan ja siitä, että saan ottaa työn vastaan. Samalla tiedostan vahvasti, että vain Jumalan armosta ja hänen Henkensä voimasta opetustyö voi kantaa sitä hedelmää, jota uskon Jumalan haluavan tuottaa. Työnantaja vaihtuu, mutta palvelu samassa Jumalan valtakunnan työssä jatkuu”, Rytilahti summaa.

Ilkka Rytilahden uutiskirjeen tilaajaksi ja hänen työnsä tukijaksi voi liittyä tästä linkistä: http://suuressamukana.fi/kotimaantyontekija/ilkka-rytilahti/