Avainsana-arkisto: Raamattu

Apostoli Paavali kirjoittaa ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 12:nnen luvun alussa: ”Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista… Armolahjoja on monenlaisia, mutta

Kaikkia armolahjoja tarvitaan seurakunnan rakentumiseksi. Kuva: Anssi Savosen arkisto

Armolahjoista armon tasolta

Apostoli Paavali kirjoittaa ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 12:nnen luvun alussa: ”Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista… Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama.  Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.”

Oletko kuullut saarnattavan armolahjoista? Voi sanoa, että luterilaisuudessa on kirkas oppi pelastuksesta, mutta oppia seurakunnasta ja sen elämästä lienee niukasti jaossa. Yhteinen pappeus tunnetaan käsitteenä, mutta vähän käytössä. Väheksymmekö Pyhän Hengen osuutta? Kirkossa on kiusauksena korvata armolahjat viroilla ja oppineisuudella. Alkuseurakunnassa sen sijaan armolahja määritti viran.

Yhteiseksi hyväksi

Armolahjat tai henkilahjat ovat seurakunnan omaisuutta ja työkaluja. Ne ovat kuin soittokunnan omistamat soittimet, jotka ovat vain käytössä soittajilla yhteissoiton synnyttämiseksi. Virressä laulamme: ”Lahjat ovat monet, Henki on yksi, Hän on Henki Herran…” Näin on aina ollut. Armolahjan laatu osoittaa, miten sen omistajan tulee palvella seurakunnassa. Hengen hedelmän laatu, josta puhutaan Galatalaiskirjeen 5. luvussa, taasen kertoo millaiseksi Jeesus tahtoisi uskovan muuttuvan. Ilman Hengen hedelmää – rakkautta – henkilahjat ovat vain helyjä. Ilman rakkautta olen vain ”helisevä vaski” (1. Kor. 13:1).

Paavali toivoo, ettei ”teiltä mitään puutu missään armolahjassa…”(1. Kor. 1:7). Kirjeensä luvuissa 12 – 14 Paavali käsittelee pääasiassa yhdeksää armolahjaa ja selittää niiden ilmenemistä ja käyttöä. Kuitenkin Raamatun pohjalta voidaan löytää eri laskutapojen mukaisesti noin kolmekymmentä erilaista lahjaa. Ne voidaan ryhmitellä ensiksi johtamis- eli varustamislahjoihin, esimerkkinä paimenen lahja. Toisena ryhmänä ovat puhelahjat kuten profetoimisen lahja. Kolmantena ryhmänä ovat palvelulahjat kuten esirukouksen lahja. Omana ryhmänään voidaan erottaa niin sanotut ihmelahjat kuten kielilläpuhuminen ja riivaajien ulosajamisen lahja.

Kaikki lahjat ovat yhtä tärkeitä

Kuuluvatko henkilahjat ajallemme? Joskus törmää epäilyyn, etteivät lahjat kuulu enää meidän ajallemme. Toinen epäuskon oikotie on, että henkilahjat selitetään luonnonlahjoiksi. Tällainen on `viinin muuttamista vedeksi.` Pyhä Henki murehtuu tällaisesta. Henki murehtuu myös, jos lahjasta tehdään palvonnan kohde tai jos lahjoista tehdään kunniamerkkejä, muka suuremman pyhityksen merkkejä. Mitään lahjaa ei tulisi myöskään korottaa toisten kustannuksella.

Vielä suurempi harha on, jos itse Pyhästä Hengestä tehdään erillinen Jumala. Lahjat on tarkoitettu seurakunnan käyttöön eikä mihinkään salaseuroihin, kharismapiireihin. Seurakunta on se oikea kharismapiiri. Seurakunta ei voi koostua erillisistä armolahjaklubeista, tunneryöppykerhoista tai lopunajan piireistä. Hurmahenget vaativat näyttöä, eritoten ihmelahjojen esille tuontia.

Lahjoista saatetaan tehdä kynnyskysymyksiä. ”Avaa sinä oma lahjasi, niin minäkin vilautan omaani!” Pyhä Henki jakaa itse kullekin kuten Hän tahtoo. On toki oikein anoa, mutta Jumala on antaja. On yhteisöjä, joissa vaaditaan kielilläpuhumisen lahjaa, vaikka Paavali sanoo, etteivät kaikki puhu kielillä (1. Kor. 12:30). Vaikka Luther oli myönteinen armolahjoihin nähden, hän joutui taistelemaan epäterveitä ilmiöitä vastaan. Raamatun ja Jumalan pakottaminen ei ole raitista uskoa. Silti Luther sanoi, että jokaisella uskovalla tulisi olla kyky tehdä voimallisia tekoja. Esimerkkinä hänen voimateoistaan on tapaus, jossa hänen työtoverinsa Philip Melanchton oli kuolemansairas. Silloin Luther käski häntä Jeesuksen nimessä tervehtymään. Ja Jumala myös paransi tämän. Voi kysyä, oliko Lutherilla parantamisen armolahja.

Jokaisella on jokin armolahja

Miten päästä osalliseksi lahjoista? Pelastava usko on tietenkin paras armolahja. Se on taivaspassi. Armo on kaikille pelastuneille yhtäläinen, mutta armoitus eli miten palvelen, vaihtelee lahjojen myötä. Suurin tarve on toki vyöttäytyä lahjojaan käyttäessään rakkauteen. Jeesus odottaa, että hänen omansa rukoilevat, todistavat ja palvelevat. Lahjan anomiseksi tulee tiedostaa sekä seurakunnan että oma tarve. Samalla on oltava selvillä, että `aateluus velvoittaa` eli oltava valmis asettumaan palvelukseen. Perustotuus on, että jokaisella uudestisyntyneellä on jokin tai joitakin armolahjoja. Lahjan omaavan tulee päästä tietoiseksi siitä. Siellä missä rakastetaan Jeesuksen antamalla rakkaudella armolahjat usein pullahtavat pintaan.

Jos siis ikävöit päästä osalliseksi lahjoista, rukoile yksin, pyydä puolestasi esirukousta, mene armolahjojen vaikutuspiiriin. Näissä yhteyksissä usein siunataan kätten päälle panemisen kautta. Armolahjat saadaan uskossa ja uskon kautta, otetaan vastaan uskossa ja uskon kautta. Kukaan ei voi ottaa, ellei ylhäältä anneta. Kätilönä tarvitaan hengellisiä vanhempia, isää tai äitiä. Lahjat puhkeavat esiin siellä, missä rakastetaan. Lahjojen viljelyn periaatteena on: ” Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.” (1.Piet. 4:10).

Hannu Uusmies
kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen julistustyöntekijänä

Opetuksen voi kuunnella Avaimia.net-sivuilta tästä.

Raamattu on täynnä kertomuksia siitä, kuinka joku ihminen valitaan johonkin tehtävään. Jumala valitsi Abrahamin lähtemään kotipaikkakunnaltaan kohti Kanaanin maata. Jumala

Jumala käyttää meitä niissä kutsumuksissa, joihin Hän on meidät asettanut. Kuva: Tuija Arday

Jumala valitsee tehtävään

Raamattu on täynnä kertomuksia siitä, kuinka joku ihminen valitaan johonkin tehtävään. Jumala valitsi Abrahamin lähtemään kotipaikkakunnaltaan kohti Kanaanin maata. Jumala valitsi Mooseksen viemään Israelin kansa pois Egyptistä. Jumala valitsi Joosuan johtamaan kansa Kanaanin maahan. Jumala valitsi profeetat tehtäväänsä.

Olivatko nämä ihmiset suuria, rohkeita sankareita, koska Jumala valitsi heidät? Ei, he olivat aivan tavallisia ihmisiä, samanlaisia syntisiä ja vajavaisia ihmisiä kuin mekin. Raamattu kuvaa peittelemättömästi pelkoa, riittämättömyyden tunnetta, jopa kapinaa Jumalan antamaa tehtävää kohtaan.

Mooses valitteli kangertelevaa kieltään, Jeremia nuoruuttaan, Joona ei halunnut lähteä Niiniveen. Mutta mitä Jumala vastasi heille. Moosekselle Jumala sanoi: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinua, mitä sinun tulee sanoa.” (2. Moos 4:11,12).

Mooseksesta tuntui siltä, ettei hänestä olisi siihen tehtävään, johon Jumala oli hänet valinnut. Miten Mooses sitten vastasi tähän Jumalan puheeseen? Sanoiko hän, että jaa, no sitten menen ja puhun. Ei, hän sanoo: ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu”. Niin Jumala suuttui Moosekselle ja antoi Aaronin Mooseksen äänitorveksi.

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että sinusta ei ole johonkin tehtävään. Että joku toinen olisi paljon parempi? Kun tulin töihin nykyiseen työpaikkaani Kansanlähetysopiston linjavastaavaksi, eräs henkilö kysyi minulta kun törmättiin ulko-ovissa: ”miltä tuntuu olla rukousvastaus?” En enää muista mitä vastasin, mutta muistan sen tunteen, joka minulla heräsi. En ollut ylpeä siitä, että minut oli valittu, vaan tunsin itseni todella pieneksi.

Ajatus siitä, että olisin rukousvastaus, tuntui jotenkin pelottavalta. Jos kerran näin on, on minun osoittauduttava todellakin sen arvoiseksi – täydellisen sopivaksi tähän tehtävään. Tämä toi valtavasti suorituspaineita. Miten monta kertaa olen sittemmin ajatellut, että ei minusta ole tähän, tai että joku muu olisi paljon parempi. Siksi tuollaiset kertomukset Mooseksen tuntemuksista ovat lohduttavia. Jumala valitsee työhönsä vajaita, epäonnistuvia, arkoja ja ennen kaikkea syntisiä.

Profeetta Jeremia koki olevansa liian nuori Jumalan antamaan tehtävään. Mitä Jumala vastaakaan hänelle: ”Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” (Jer 1:7,8). Jeremiasta oli tuohon tehtävään, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Hänen ei tarvinnut lähteä omassa voimassaan.

Tänäänkin Jumala valitsee ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Voitaisiin sanoa, että meillä on erilaisia kutsumuksia. Joitakin ihmisiä Jumala kutsuu hengelliseen työhön täysipäiväisesti, mutta joidenkin kutsumuksena on tehdä työtä maallisella puolella. Jumala käyttää lapsiaan, olimmepa sitten täysipäiväisessä hengellisestä työssä tai maallisessa työssä. Kumpaakin työtä meidän tulee tehdä myös niin kuin tekisimme sen työn Herralle.

Raamatussa meillä on kertomus myös siitä, että Jumala valitsi ihmisiä tekemään työtä käsillään. 2. Mooseksen kirjassa on kuvaus ilmestysmajan rakentamisesta. Luen nyt muutaman jakeen luvusta 35.

Mooses sanoi israelilaisille: ”Herra on valinnut Urin pojan Besalelin, Hurin pojanpojan Juudan heimosta, 31. ja täyttänyt hänet Jumalan hengellä, niin että hänellä on viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa 32. suunnitella ja valmistaa taidokkaita töitä kullasta, hopeasta ja pronssista, 33. hioa ja kiinnittää korukiviä, veistää puuta ja tehdä kaikkia taitoa vaativia töitä. 34. Hänelle ja Oholiabille, Ahisamakin pojalle Danin heimosta, Herra on antanut myös taidon opettaa muita. 35. Hän on täyttänyt heidät viisaudella, niin että he osaavat tehdä kaikkia kultasepän ja puusepän töitä, kutoa kankaita sinipunaisista, purppuraisista ja karmiininpunaisista villalangoista ja hienoista pellavalangoista, kirjoa niitä ja tehdä muitakin kankurin töitä. Nämä miehet pystyvät suunnittelemaan ja tekemään kaikki tarvittavat työt.” (2. Moos. 35: 30 – 35)

Jumala valitsi nämä miehet tähän työhön. Ei etupäässä julistamaan, vaan tekemään käsillään. Ei Jumalan valtakunnan työ ole vain saarnaamista suulla, vaan se voi olla myös saarnaamista käsillä. Teksti kertoo, että Jumala oli se, joka myös oli antanut heille riittävästi tietoa, taitoa ja kätevyyttä. Jumala siis varusti heidät siihen tehtävään. Kun Jumala kutsuu työhönsä, hän myös varustaa. Jumala jakaa armolahjoja, hän kouluttaa ja kasvattaa.

Meillä voi olla muitakin kutsumuksia kuin vain ansiotyö. On isän tai äidin kutsumus, lapsen kutsumus, aviomiehen tai – vaimon kutsumus ja niin edelleen. Vaikka emme ole täydellisiä isiä ja äitejä, miehiä ja vaimoja, silti Jumala käyttää meitä niissä kutsumuksissa, joihin Hän on meidät asettanut. Saamme luottaa myös siihen, että Jumala pitää meistä huolen, auttaa meitä ja on kanssamme. Saamme Jumalan kanssa käydä tämänkin päivän askareisiin.

Jarkko Haapanen
kirjoittaja toimii Kansanlähetysopiston raamattulinjan linjavastaavana.
Hän on opettamassa myös joulukuussa alkavalla periodilla, jonka aiheena on Job. Aihetta käsitellään osittain myös draaman keinoin.

Tämä opetus on kuunneltavissa Avaimia.net-sivuilla.

 

 

 

Kristillisen seurakunnan lähetystehtävä perustellaan Uudessa testamentissa, jossa evankeliumeissa on kirjattuna lähetyskäsky. Evankeliumin vieminen kaikille kansoille nousee Vanhan testamentin taustalta, jossa

Vanhan testamentin lähetysajatuksia

Kristillisen seurakunnan lähetystehtävä perustellaan Uudessa testamentissa, jossa evankeliumeissa on kirjattuna lähetyskäsky. Evankeliumin vieminen kaikille kansoille nousee Vanhan testamentin taustalta, jossa Israelin tehtävä tehdä Jumalan nimi tunnetuksi kansoille oli sille annettu erityistehtävä. Seuraavassa on muutama Vanhan testamentin näkökulma lähetyksen perusteisiin.

Jumala on kaikkien kansojen luoja

Raamattu alkaa maailman luomisella. Luominen on lähtökohtana ja muistuttaa siitä, että koko maailma kuuluu Jumalalle. Alkuperältään maailma on lähtöisin Jumalan luomistyön tuloksena ja sellaisenaan hyvää. Jumalan luomistyöhön kuuluvat myös kansojen olemassaolo.

Raamatun ilmoituksen mukaan maailmaa kohtasi syntiinlankeemus, josta on seurauksena ihmiskunnan kapina Jumalaa vastaan. Ihminen ei syntinsä vuoksi pääse omin neuvoin Jumalan yhteyteen luomakuntaa tutkimalla tai katselemalla. Luomisen muistuttaminen merkitsee samalla ihmiskunnan ykseyden muistuttamisesta.

Aabrahamin valinta

Israelin kansan taustalla on Aabrahamin valinta (1 Moos.12) . Jumala valitsi Aabrahamin ja lupasi tehdä hänestä suuren kansan. Lupaukseen liittyi myös maailmanlaaja ulottuvuus siitä, että hänen kauttaan siunaus koskisi kaikkia kansoja. Aabrahamia pidetään uskon esikuvana. Hän totteli Jumalaa ja lähti liikkeelle kodistaan ja suvustaan. Aabrahamia pidetään lähetyksen esikuvana. Esikuvallista oli hänen uskonsa, josta tulevat osallisiksi kaikki ne, jotka uskovat Kristukseen (Gal. 4:4). Paavali näki, että Aabraham viittasi Israelin kansan ulkopuolella oleviin ei-juutalaisiin pakanoihin, jotka tulivat uskossa Kristukseen Jumalan siunauksesta osalliseksi. Aabrahamin uskoa koskevassa näköalassa yhdistyy vanhurskauttaminen ja lähetys toisiinsa (Gal.4:6-11). Aabraham oli henkilönä lähetyksen esikuva myös siinä mielessä, että hän joutui lähtemään kotiseudultaan uuteen ja tuntemattomaan.

Lain ensimmäinen taulu tunnustuksen ja mission lähtökohta

Israelin tunnustuksen kulmakivi oli lain ensimmäinen taulu, joka ilmoitti Jumalan olemuksen. Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia. Israelin tunnustus lausui uskon Jumalan ykseyteen ja varjeli kansaa synkretismiltä. Samalla se ilmaisi, että kansan tehtävä oli tehdä Jumala tunnetuksi kansoille.

Joonan kirja erityinen lähetyskirja

Vanhassa testamentissa on yksi kirja, jossa lähetyksen näköala tulee esille. Se on Joonan kirja. Joona sai tehtävän julistaa parannusta aikansa suurkaupungille Niinivelle. Kirjassa kuvataan sanansaattajan ahdistusta ja tuskaa Jumalan antaman tehtävän edessä.   Joonan yllätykseksi Niinive teki parannuksen.

Ilosanoman julistaja

Israelin kansa ei kovin aktiivisesti lähettänyt julistajia kansojen keskuuteen. Joitakin yksityisiä ihmisiä saattoi liittyä Israeliin käännynnäisinä. Israelin lähetysajatteluun kuului suurilla kirjaprofeetoilla ajatus siitä, että Jerusalemissa oleva Siionin vuori on paikka, jokke kansat kokoontuvat. Tähän viittaavia mainintoja on Jesajalla, mm. Jes, 2:2-4.

Jesajan kirjan näkökulma viittaa Uuden testamentin puolella kohtiin, joissa puhutaan siitä, kuinka evankeliumin julistamisen tuli lähteä Jerusalemista ( Room. 1:16, Apt. 1:8 ja Room. 15: 19). Vanhan testamentin sanoma on, että Jumala käyttää julistajia ja todistajia välikappaleinaan. Jesaja puhuu evankeliumin julistamisesta viestin viejän tehtävänä. Jes.52:7. Samasta asiasta Paavali muistutti Roomalaiskirjeen 10. luvussa.

Vanha testamentti kertoo siitä, kuinka Jumala valmistaa tietä Vapahtajan tulolle.

Juhani Koivisto
Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen aluekoordinaattorina.

 

Tiivistelmä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä, pastori Daniel Nummelan opetuksesta Teologia elämään -kurssilla Ryttylässä. Onko Jumala todella sanonut? (1. Moos.3:1) Saatana oli ensimmäinen

Kuva: Philippe Gueissaz

Mykkä vai puhuva Jumala

Tiivistelmä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä, pastori Daniel Nummelan opetuksesta Teologia elämään -kurssilla Ryttylässä.
Onko Jumala todella sanonut? (1. Moos.3:1)

Saatana oli ensimmäinen joka kyseenalaisti Jumalan ilmoittaman sanan kysyessään Eevalta: ”Onko Jumala todella sanonut…?”. Tämä johti syntiinlankeemukseen. Syntiinlankeemuksessa ihmisen ja Jumalan välinen yhteys särkyi. Ihminen joutui pois paratiisista eikä hän voi enää lähestyä Jumalaa ilman tämän aloitetta. Jumalan kommunikointia ihmisen suuntaan kutsutaan Jumalan ilmoitukseksi. Jumalan ilmoitus voidaan jakaa yleiseksi ja erityiseksi ilmoitukseksi.

Yleinen ilmoitus tarkoittaa luomisesta asti luonnossa, inhimillisessä järjessä, moraalissa ja omassatunnossa näkyneitä merkkejä siitä, että Jumala on olemassa. Yleinen ilmoitus on kaikkien ihmisten tavoitettavissa koko luomakunnassa. Yleisen ilmoituksen pohjalta voi tietää, että Jumala on olemassa, mutta ei sitä, millainen hän on tai mitä hän odottaa meiltä.

Erityinen ilmoitus puolestaan tarkoittaa Jumalan profeettojen ja Jeesuksen kautta ihmiskunnalle ilmoittamaa tietoa itsestään. Perinteisen kristillisen käsityksen mukaan erityinen ilmoitus on talletettu Raamattuun. Raamattu ei ole vain todistusta Jumalan ilmoituksesta vaan myös Jumalan sanallista ilmoitusta ihmisille. Klassiseen käsitykseen kristinuskosta kuuluu myös ajatus siitä, että tämä ilmoitus on annettu kertakaikkisesti. Siksi emme enää lisää uusia kirjoja Raamattuun.

Onko Jumala todella puhunut?

Saatana sai houkutelluksi ensimmäiset ihmiset epäilemään Jumalan käskyä. Sen jälkeen kehitys on kulkenut niin, että tänään moni kyseenalaistaa senkin onko Jumala yleensäkään puhunut mitään, tai ainakin kiistää sen että Jumala puhuisi ihmisille vielä tänään.

Tänään suomalaiset ovat kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin ymmällään sen suhteen mitä heidän tulisi uskoa ja tehdä. Ihmiset eivät ole enää epävarmoja vain joistakin yksittäisistä Raamatun jakeista ja niiden tulkinnoista, vaan aivan keskeisistä kristinuskon opinkappaleista.

Kirkon viimeisestä nelivuotiskertomuksesta voi lukea, että viimeisen neljän vuoden aikana niiden määrä, jotka uskovat Jeesuksen neitseestä syntymiseen on pudonnut 50 %:sta 28 %:iin. Vaikka nämä kaikki 28 % olisivat kirkon jäseniä, niin silti vain noin kolmasosa kirkon jäsenistä uskoisi tähän kristinuskon kannalta keskeiseen opinkappaleeseen.

Mistä tällainen epävarmuus johtuu? Se johtuu siitä, että monilta meistä on kadonnut Jumalan sana. Jumalastamme on tullut mykkä Jumala, joka ei voi puhua tai ei ainakaan enää tänään puhu.

Miksi Jumalan sana on kadonnut?

Jumalan sanan lukemisen ja siihen luottamisen välillä vallitsee vuorovaikutteinen suhde. Mitä vähemmän Jumalan sanaan luotetaan, sitä vähemmän sitä luetaan ja mitä vähemmän sitä luetaan, sitä vähemmän siihen luotetaan. Monet ihmiset eivät enää lue Raamattua, sillä he eivät enää tiedä miten heidän tulisi lukemaansa suhtautua ja mitä siitä ajatella. Siksi Jumalan sana on alkanut kadota ajassamme.

Tähän kehitykseen on jo vuosikymmenten ajan vaikuttanut ns. liberaaliteologia. Se julistaa, että me olemme viisaampia kuin esi-isämme eikä meidän tulisi sortua lukemaan Raamattua sellaisenaan sen inhimillisten kirjoittajien erehtyväisen maailmankatsomuksen vuoksi. Tämä vaatimus on johtanut kolmeen asiaan:
1) Erehtymättömyys on siirtynyt Raamatulta sen tutkijoille.
2) Jokaista Raamatun jaetta pidetään potentiaalisesti epäluotettavana.
3) Raamattua ei voida pitää Jumalan kirjoitettuna sanana.

Seuraavalle sivulle