Avainsana-arkisto: Raamattu

Olen jäänyt eläkkeelle, tai ainakin melkein. Päätöstä ei vielä ole tullut, mutta työnantajan palveluksesta olemme jääneet pois. Minun ja vaimoni jäämistä

Lähetystyössä tarvitaan monenlaisia taitoja. Aki Tuppurainen nuorena miehenä hitsaamassa ruostunutta auton keulaa. Kuva: Aki Tuppuraisen arkisto

Hienoin muisto

Olen jäänyt eläkkeelle, tai ainakin melkein. Päätöstä ei vielä ole tullut, mutta työnantajan palveluksesta olemme jääneet pois. Minun ja vaimoni jäämistä pois lähetyksen töistä juhlittiin monella tapaa; se oli ihan mukavaa.

Yhdessä noista juhlista sain ennakolta kysymyksen: ”Kerro työhistoriasi hienoin muisto!” Huh, jouduin pienoiseen kriisiin. Hienoja hetkiä on ollut niin monta.

Lähettinä olon ajasta tulee ehdottomasti mieleen ne kerrat, kun sain olla johtamassa jonkun tuntemaan Jeesuksen. Minkä niistä kertoisin? Kaikki olivat hienoja kokemuksia. Entä lähteen valmistuminen kylälle, joka ei koskaan aiemmin ollut saanut puhdasta vettä juodakseen? Sama koski kaivojen valmistumista. Nämä kaikki olivat hienoja hetkiä. Tai kun tiettömän taipaleen päässä olevan kylän lapset saivat oman koulun. Se oli aivan mahtava kokemus. Entä se, kun onnistuin saattamaan evakkokuljetuksen rintamien takaa ilman yhteenottoa turvaan pääkaupunkiin? Sekin tuntui suurelta onnistumiselta. Siitä on riittänyt puhumista vuosikausiksi monissa eri tilanteissa. Mitä jos kertoisin pihapojastamme, joka onnistui opiskeluissaan ja valmistui lääkäriksi? Tai orpolapsista, jotka ovat löytäneet paikkansa yhteiskunnassa ja löytäneet vahvan pohjan elämäänsä uskosta Jeesukseen? Monia hienoja asioita on tapahtunut, ja niissä olen saanut olla mukana. Mutta minkä sitten kerroin?

Kertomus on tässä ja se tapahtui jo työskennellässämme Wienissä: Olimme nuorina määräaikaisähetteinä auttamassa Itävallasta  rautaesiripun takaisiin maihin tehtävässä avustustyössä. Minulle oli annettu tehtäväksi rakentaa yksi kesken jäänyt kuljetusyksikkö valmiiksi.

Tehtäviin kuuluivat myös avustusmatkat, sikäli kun niitä ehtisi tehdä. Työ kääntyi siihen, että matkoja alkoi olla paljon ja ne veivät suurimman osan ajasta. Tarve rautaesiripun takana oli niin valtava, ja minulle työ oli helppoa.

Kaikissa hankkeissa emme kuitenkaan menestyneet. Samaan aikaan kun suunnittelimme suuria kuljetuksia, menetimme  pieniä, hyvin toimivia yksikköjä, joiden tehtävänä oli myös viedä tietoa avustuskuorman saapumisesta. Isojen kuljetusten järjestelyssä oli välttämätöntä saada yhteys vastaanottavaan tahoon. Kun lähtöpäivä sitten läheni, meillä ei ollut tietoa, oliko vastaanottaja valmiina niin suureen kuormaan ja kuinka kaikki muut valmistelut oli hoidettu.

Tässä tilanteessa aloimme silloisen työalan esimiehen kanssa  suunnitella uutta järjestelyä, jolla saataisiin tarvittava tieto kulkemaan lähettäjien ja vastaanottavan veljestön välillä. Tutkimme useita eri vaihtoehtoja ja tutustuimme moneen uuteen ajoneuvoon. Toisinaan jouduimme noloon tilanteeseen, kun kauppakeskuksen pihalla tutkimme jonkun auton alustaa ja omistaja sattui tulemaan paikalle.

Kysyimme Suomestakin ystäviltämme vinkkejä ja saimme ehdotuksen: ”Kokeilkaa Simcaa. Siihen on joskus tehty muutostöitä, mutta sitä ei käytetty paljoakaan, koska sen purkaminen oli hankalaa”. Niinpä alkoi sitten kyseisen Simca-mallin metsästys.

Siihen aikaan Itävallassa ei ollut kovinkaan montaa kyseistä ajoneuvoa myynnissä.  Aikamme etsittyämme löysimme kuitenkin yhden käytetyn Simcan, ja työalan esimies osti sen lähetyksen käyttöön.

Tuossa vaiheessa oli enää viikko suunniteltuun matkaan. Niinpä minä aloin rakentaa siihen systeemiä, jolla tarvittavat tiedot voitiin kuljettaa rautaesiripun toiselle puolelle. Onnistuin tekemään noin kymmenen litran tilan, johon kaikki tarvittavat tiedot sopivat. Ongelmana oli vain se, että sen purkaminen ja uudelleen lastaus oli hieman haasteellista. Onnistuin kuitenkin ratkaisemaan ongelman niin, että sillä pärjäisi.

Kaksi amerikkalaista nuorta miestä lähti sitten tuolla autolla matkaan. Rajan ylitys onnistui hyvin; tosin KGB epäili sen verran, että laittoi auton seuraamaan heitä Puolan rajalta koko matkan Leningradiin asti. Miehet onnistuivat karistamaan ”häntää” sen verran, että pystyivät ottamaan tavarat auton sisään. Luovutus kontaktihenkilölle Leningradissa onnistui, samoin kuin viikon kuluttua paluu samaa reittiä. Tuon matkan seurauksena voitiin aloittaa suuret Raamattujen kuljetukset Neuvostoliittoon.

Miksi valitsin tämän kertomuksen? Siksi, että kun Bus4Life-kirjastoauto aloitti työn itäisessä Euroopassa noin kymmenen vuotta sitten, aloin saada viestejä suoraan ja kuljettajien rukouskirjeistä siitä, miten moni itäeurooppalainen pastori sanoi saaneensa Raamatun suomalaisilta. Seurakuntalaiset  Neuvostoliitossa, Ukrainassa ja Moldovassa olivat saaneet noiden kuljetusten ansiosta Raamatun. Monet heistä olivat tuohon aikaan olleet nuoria mutta ovat nykyisin seurakuntien vanhimmistossa tai  pastoreina. Hyvin moni heistä muistaa kiitollisina niitä, jotka toivat heille  Jumalan sanan noina vaikeina aikoina.

Koskaan ei pidä vähätellä pientäkään työtä, pientäkään uhrausta, koska se voi olla jonkin paljon suuremman alku. Tuo pikku Simca sai olla välikappaleena paljon suuremmassa ja samoin myös minulla oli siinä pieni osa.

Tuota Simcan rakentamista ja muitakin rakentamisia ajatellessa ovat usein tulleet mieleen Raamatun sanat: ”Katso, minä olen nimeltään kutsunut Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta; ja minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä.” (2. Moos. 31:2–3)

Jumala antoi Israelin kansan erämaavaelluksen aikana muutamille erityisiä taitoja valmistaa tarvittavat tavarat ilmestysmajaan. Samalla tavalla koin tuolloin Itävallassa, että Jumala antoi toisille taitoja suunnitella ja toisille rakentaa. Ei se viisaus ja taito tullut minulta, sain taidollisuuden ylhäältä, juuri siihen senhetkiseen tarpeeseen.

Saakoon hyvä Jumala edelleen siunata niitä, jotka hänen sanaansa levittävät. Niitä, jotka kääntävät sitä kielille, joilla Raamattua ei vielä ole. Niille, jotka Raamattuja painavat, ja niille, joiden haluna on saattaa Raamattu niitten ihmisten käsiin, joilla sitä ei vielä ole. Olkoon kaikkien heidän yllään Jumalan antama taidollisuus.

Aki T

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Mun kielinen Raamattu -projektille.

Lahjoita tähän työhön:


Tänä vuonna tulee viisikymmentä vuotta siitä, kun Kansanlähetys aloitti ulkomaisen työn lähettämällä ensimmäiset lähetystyöntekijänsä maailmalle. Julkaisemme vuoden aikana kertomuksia järjestön

Yli neljäkymmentä vuotta sitten kuvassa olevalla Ford Anglialla kuljetettiin Raamattuja Bulgariaan. Nyt työtä voidaan tehdä vapaasti. Parhaillaan kerätään varoja kaksikielisten Raamattujen painattamiseksi jaettavaksi Bulgariassa.

Anglikaanilla Bulgariaan

Tänä vuonna tulee viisikymmentä vuotta siitä, kun Kansanlähetys aloitti ulkomaisen työn lähettämällä ensimmäiset lähetystyöntekijänsä maailmalle. Julkaisemme vuoden aikana kertomuksia järjestön historiasta. 

Keväällä 1974 oli juuri vietetty äitienpäivää, kun kaverukset Pekka ja Antti tapasivat Savonlinnassa. Siellä ollessaan Pekka sai tiedon, että hän oli saanut insinööriopinnot suoritettua hyväksytysti. Nuoret miehet ajoivat kaupungille ja päättivät juhlia opintojen päättymistä täytekakkukahveilla. Alennushyllyltä valmistujaispöytään päätyi kakku, jonka päällä luki ”Onnea Äidille”.

Pekan Savonlinnan-vierailun syy ei ollut kuitenkaan äitienpäivä eikä liioin hänen valmistumisensa. Vuosina 1971–1973 Pekka oli matkustanut silloisen itäblokin alueella, muun muassa Romaniassa, Tšekkoslovakiassa ja Puolassa. Näillä matkoilla hän oli vienyt vainotuille kristityille Raamattuja ja hengellistä kirjallisuutta. Jumala oli laskenut hänen sydämelleen ajatuksen, että hänen pitäisi hankkia tätä salaista kirjallisuustyötä varten auto.

Jonkin ajan kuluttua Pekka oli löytänyt vanhan Ford Anglia -pakettiauton. Hän oli vienyt sen Savonlinnaan Antille jatkokäsittelyä varten. Autoon piti rakentaa säilytystila, johon Raamatut saisi piilotettua. Lisäksi auton takaosaan piti asentaa sivuikkunat ja katsastaa auto henkilöautoksi. Nyt Pekka oli tullut Savonlinnaan tervehtimään Anttia ja katsomaan, kuinka rakennustyöt etenivät.

Antin muutostöiden jälkeen Angliaan mahtui 60–70 Raamattua. Auto katsastettiin henkilöautoksi ja sille annettiin nimeksi Anglikaani. Tuohon aikaan kaikilla raamattutyön autoilla oli turvallisuuden vuoksi nimi. Oli Leo, Vaimo, Olga, Pia, Santtu, Petteri ja monia muita. Näin esimerkiksi puhelimessa autojen oikeat merkit eivät paljastuneet, jos puheluja satuttaisiin kuuntelemaan.

Helsinkiläisestä metallisorvarista kuljettaja

Samaan aikaan Ensio eli ”Enska” teki kirjallisuustyötä pääkaupungissa. Tämä helsinkiläinen metallisorvari oli käsistään ja jaloistaan vaikeasti liikuntavammainen. Vapaa-aikoinaan hän jakoi kommunistimaista kaupunkiin tulleille rekkakuskeille ja merimiehille Jumalan Sanaa. Hän soitti usein ystävälleen Tapani Kaitaiselle ja sanoi: ”Lähdetään Tapani kalaan!” Tällä hän tarkoitti, että tarvittiin kaveria Helsingin satamiin kirjojen jakoon. Ensio halusi viedä sanaa myös niihin maihin, joihin sitä ei voinut virallisesti viedä. Ehkä hänen vammojensa vuoksi joku olisi voinut ajatella, ettei hän voisi sellaista työtä tehdä. Jeesus ei kuitenkaan katso ulkokuorta, vaan ihmisen sydämeen. Hän antoi Ensiolle palvelustehtävän rautaesiripun takana.

Anglikaani oli yksi niistä autoista, joilla Ensio alkoi matkustaa rautaesiripun takaisiin maihin. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä Antti oli kerran matkalla samaan aikaan Ension kanssa. Ensio ajoi Anglikaania ja Antti toista autoa. Matka jatkui yhdessä Itävaltaan asti. Innsbruckin rampilla heidän tiensä erkaantuivat. Ensio jatkoi yhtä reittiä Bulgariaan ja Antti toista kautta Itä-Eurooppaan.

Historiallinen auto

Pekan hankkima Ford Anglia oli ensimmäinen Suomen rekisterissä ollut auto, joka rakennettiin Bulgarian työtä varten. Tietyssä mielessä voidaan sanoa, että tuolla Anglikaanilla Ensio rakensi perustusta Kansanlähetyksen työlle Bulgariassa. Noista ensimmäisistä Bulgarian matkoista on nyt kulunut jo runsaat neljäkymmentä vuotta.

Jeesus on ihmeellisesti siunannut ja moninkertaistanut tuon ”pienten alkujen päivän.” Kun Ensio lähti ensimmäiselle Bulgarian matkalleen, ei osattu edes haaveilla, että jonakin päivänä Bulgariassa voisi toimia Kansanlähetyksen lähettejä. Nyt se on kuitenkin totta, kun Haverisen perhe tekee työtä Peshteran luterilaisessa  seurakunnassa.

Anglikaani on eläkkeellä – raamattutyö jatkuu

Enää ei Bulgariaan tarvitse viedä Raamattuja salaa. Kansanlähetyksen Suuressa mukana -verkkosivustolla Haveriset kertovat raamattutyöstä seuraavaa:

”Tavoitteenamme on painaa ja jakaa Bulgarian Peshterassa millet-turkkilaisille lahjaksi kaksi tuhatta kaksikielistä Uutta testamenttia, joissa on rinnakkainen teksti bulgariaksi ja turkiksi. Kahta kieltä rinnakkain lukiessa vahvistuu molempien kielten taito.”

Enska on jo päässyt perille Jeesuksen luo, taivaan kotiin. Siellä saamme kerran nähdä satoa, jota Ension, Pekan ja Antin kylvötyö on kantanut. Tänään Haverisen perhekunta jatkaa samaa kylvötyötä. Sekin kantaa ajallaan hedelmää taivaan kotiin. Siitä Herramme on antanut meille lupauksen profeetta Jesajan kautta: ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee; ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes. 55:11)

Esko Mäki-Soini

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Mun kielinen Raamattu -projektille.

”Tämä on hieno. On kiva tutustua Johanneksen evankeliumiin tarkemmin.” ”Heti näkee, että tämä on laadukas ja hyvin tehty kirja ja

Etu-Aasian seurakunnissa paikalliset kristityt pääsevät nyt tutkimusmatkalle pyhiin kirjoituksiin, kun selityksellinen Johanneksen evankeliumi valmistui.

Syvemmälle Jumalan sanaan

”Tämä on hieno. On kiva tutustua Johanneksen evankeliumiin tarkemmin.”
”Heti näkee, että tämä on laadukas ja hyvin tehty kirja ja tätä on ilo lukea.”
Tällaisia reaktioita syntyi pienessä Etu-Aasian luterilaisessa seurakunnassa, kun paikalliset kristityt saivat käsiinsä juuri painosta tulleen odotetun kirjan. Kyseessä ei ole mikä tahansa kirja vaan islamilaisen maailman keskellä käännetty ja painettu kristillinen teos: selityksin varustettu Johanneksen evankeliumi.

Kirjan alussa kerrotaan, miten Raamattua kannattaa lukea ja mitä Raamattu pitää sisällään. Muutoin sisältö koostuu Johanneksen evankeliumin jaekohtaisista selityksistä sekä teemoihin liittyvistä artikkeleista.

Projekti käynnistyi oikeastaan jo muutama vuosi sitten, kun seurakuntien papit totesivat, että tarvittaisiin hyviä hakuteoksia Raamatun tutkimiseen turkiksi. Aluksi ajateltiin kääntää vain opetusmonisteita raamattuluentoja varten. Viime vuonna reformaation juhlavuoden myötä kuitenkin ajatus jalostui kunnon kirjan työstämiseen, kun paikallinen Raamattuseura halusi lähteä mukaan yhteistyöhön.

Johanneksen evankeliumin selityksellinen teos käännettiin turkiksi englannin-kielisestä Lutheran Study Bible -Raamatusta. Äidinkielinen kääntäjä teki käännöstyötä ja toinen paikallinen kielen osaaja yhdessä muutaman suomalaisen kanssa editoi tekstiä.

Miksi sitten tällaista teosta tarvitaan? Eikö Raamattu sellaisenaan riitä?

Islamilaisessa maailmassa kristinuskon ja Raamatun tuntemus on todella ohutta. Selityksellistä Johanneksen evankeliumia tarvitaan, jotta paikalliset ihmiset voisivat opiskella Raamattua. Teos julkaistiin ihan tavallisia kristittyjä varten, mutta myös tulevien saarnaajien avuksi.

Seuraavaksi työstetään Luukkaan evankeliumia. Ensimmäisen vaiheen ajatus on, että saataisiin käännettyä ainakin evankeliumien selitykselliset teokset – jonakin päivänä ehkä vielä koko Raamatun kommentaarisarja.

Kirjoittaja toimii Etu-Aasiassa. Turvallisuussyistä emme julkaise nimeä.

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Etu-Aasian työlle.

Lahjoita tähän työhön:


Tämän vuoden marraskuussa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa järjestetään seurakuntavaalit teemalla Minun kirkkoni. Ne ovat paikalliset vaalit, jotka järjestetään neljän vuoden välein.

18. marraskuuta pidettävien seurakuntavaalien teema on Minun kirkkoni.

Usko ja yhteys -verkosto painottaa seurakuntavaaleissa Raamattua

Tämän vuoden marraskuussa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa järjestetään seurakuntavaalit teemalla Minun kirkkoni. Ne ovat paikalliset vaalit, jotka järjestetään neljän vuoden välein. Vaaleissa valitaan luottamushenkilöt noin 400 seurakuntaan. Samalla vaalien tulos vaikuttaa koko kirkon ja kristillisen uskon tulkintojen suuntaan.

Usko ja yhteys -verkosto kokoaa jälleen yhteen samojen arvojen takana seisovia seurakuntavaaliehdokkaita.

Vuoden 2018 seurakuntavaalit ovat kirkon tulevaisuuden kannalta merkittävät. Vaaleissa valitut luottamushenkilöt tulevat linjaamaan kirkon tulevaisuutta.

Edellisissä seurakuntavaaleissa ensi askeleensa ottaneen verkoston sivuilla uskojayhteys.fi kerrotaan: ”Tulemme eri seurakunnista, eri herätysliikkeistä ja eri elämäntilanteista. Meitä yhdistää rakkaus kirkkoamme kohtaan ja se, että haluamme jättää tuleville sukupolville kirkon, joka rohkeasti julistaa evankeliumia Jeesuksesta syntien sovittajana ja pitää kiinni Raamatun Sanasta.”

Usko ja yhteys -verkoston mukaan Jumalan hyvä sanoma, evankeliumi, on kaikkia varten. Seurakunnan tehtävä on välittää evankeliumia ja rakentaa yhteyttä sekä Jumalaan että lähimmäisiin. Verkoston periaatteet kiteytetään kuuteen teesiin:

1. Raamattu ohjeeksi
2. Seurakunta eläväksi
3. Evankeliumi leviäväksi
4. Ihmiset kohdatuiksi
5. Perhe kestäväksi
6. Rakkaus toimivaksi

Seurakuntavaalien ehdokkuutta harkitsevat ja verkoston arvot jakavat kristityt voivat ilmoittaa kiinnostuksestaan uskojayhteys.fi-verkkosivun lomakkeen kautta. Verkoston yhdyshenkilö yhdistää hänet samat arvot jakavan listan kanssa omassa kotiseurakunnassa. Äänestäjät puolestaan voivat etsiä sivustolta samojen arvojen mukaan toimivia ehdokkaita.

Kansanlähetykselle läheisin on ensimmäinen teesi: ”Opetuksen ja toiminnan tulee perustua Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen.”

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen kannustaa seurakuntalaisia asettumaan ehdokkaaksi tuleviin vaaleihin.
– Rohkaisen niitä, jotka haluavat kirkon uudistusta Raamatun pohjalta, lähtemään ehdokkaiksi sellaisille listoille, joissa korostetaan Raamatun luotettavuutta ja evankeliumin julistamista. Nyt kannattaa lähteä päättämään kirkon ja kristillisen uskon suunnasta Suomessa, Tuovinen sanoo.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen rohkaisee kansanlähetysväkeä lähtemään ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin. Kuva: Heidi Tohmola

Ehdokkaita marraskuun vaaleissa on yhteensä noin 20 000 ja päättäjiä valitaan noin 9 000.

Usko ja yhteys -verkoston tavoitteena on saada jokaiseen seurakuntaan kaikenikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ja useita aloja edustavia luottamushenkilöitä, jotka antavat kokemuksensa ja näkemyksensä seurakunnan käyttöön. Seurakuntavaalit ovat edelleen ainoat valtakunnalliset vaalit, joissa jo 16-vuotialla on äänioikeus.

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen työlle kotimaassa ja ulkomailla.

Lahjoita tähän työhön:


 

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan opetus Kansanlähetyksen työntekijäseminaarissa 4.1.2018. Hyvät ystävät, tässä alussa haluaisin muistuttaa meitä yhdestä asiasta. Jumala

Raamattu rakkaaksi ja evankeliumi kaikille

Teologian tohtori, pastori, piirijohtaja Gerson Mgayan opetus Kansanlähetyksen työntekijäseminaarissa 4.1.2018.

Hyvät ystävät, tässä alussa haluaisin muistuttaa meitä yhdestä asiasta.

Jumala on antanut meille kaksi auktoriteettia. Auktoriteetin historiasta eli Jumalan sanan ja auktoriteetin nykyhetkeen eli Pyhän Hengen.  Mitä enemmän käytämme aikaa historiallisen auktoriteetin, Jumalan sanan, parissa ja mitä paremmin ymmärrämme sitä, sen paremmin ymmärrämme myös Jumalan tahdon ja sen työn, jota Jumala meidän puolestamme ja meidän kauttamme tekee, koska Jumalan sanassa meillä on tallennettuna Jumalan teot kautta ihmisen historian, jo ajalta ennen kuin kirjoitukset kirjoitettiin.

Jos otamme vakavasti tämän menneistä tapahtumista kertovan auktoriteetin, tulemme näkemään, että Jumala siirtää vuoria keskuudessamme, koska nykyhetken auktoriteetti on myös keskellämme.  Näiden kahden auktoriteetin, Jumalan sanan ja Pyhän Hengen, välillä vallitsee kaunis yhteistyö. Mutta minua pyydettiin puhumaan Jumalan sanasta, historiallisesta auktoriteetista.

Hyvät ystävät, aivan varmasti te jokainen tiedätte, että minulla on erilainen tausta kuin teillä.

Olen syntynyt Tansaniassa ja asuin siellä 35 vuotta. Myös suurimman osan koulutuksestani sain siellä. Jos vertaan aikaani Tansaniassa niihin seitsemään vuoteen, jotka olen viettänyt Suomessa, huomaan, että lähtökohtamme ymmärtää Jumalaa ovat hieman erilaisia. Olen oppinut, että täällä ihmiset haluavat tietää, kuka Jumala on, ennen kuin he voivat uskoa Häneen.  Tansanian aikanani huomasin, että ihmisten suhde Jumalaan ei ensisijaisesti rakennu siihen, kuka Jumala on, vaan siihen, mitä Hän sanoo. Noina aikoina ihmiset eivät kyselleet, kuka tämä Jumala on, enkä usko, että tilanne on muuttunut tänäänkään.

Lähestyessään Jumalaa näin ihmiset oppivat, että Hänen sanoissaan on voimaa ja niin he sitten alkavat kysyä, että kuka tämä on, kun Hänen sanansa voivat olla niin voimallisia.  Tämä oli myös juutalaisten reaktio sen jälkeen, kun he olivat kuunnelleet Jeesuksen opetuksia Vuorisaarnan vuorella.

Kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään Hänen opetuksestansa, sillä Hän opetti heitä niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa. (Matteus 7:28–29)

Sanat, joita Jeesus puhui, kertoivat enemmän siitä, millainen Hän oli olemukseltaan. Ihmiset tiesivät, että Hän on toisesta maailmasta.  Hänen sanansa koskettivat heitä, ja he alkoivat seurata Häntä minne ikinä Hän meni.  Johanneksen evankeliumissa Pietari sanoi Jeesukselle, että he eivät voisi mennä kenenkään muun kuin Jeesuksen luo, sillä Hänellä on iankaikkisen elämän sanat.  Ja noiden sanojen kautta he uskoivat ja tiesivät, että Hän on Jumalan Pyhä.

“Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat!  Ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”

Opetuslapset tunsivat Jeesuksen sanan kautta, alussa he eivät tunteneet Häntä Jumalana, vaan alkoivat kuunnella Hänen sanojaan. Heidän kuulemansa sanat ilmoittivat heille enemmän siitä, kuka Hän on.  Opetuslapset kuuntelivat sanoja suoraan Jeesuksen suusta!

Raamattu kertoo eräästä henkilöstä, joka halusi aina ensin tietää, mitä Jumala sanoisi, ja vasta sitten hän alkoi toimia. Varaa aikaa ja lue Daavidin elämäntarina. Tulet hämmästymään, että vaikka hän oli vahva kuningas, Daavid ei luottanut armeijansa voimaan vaan Jumalaan, joka puhui hänelle profeettojen kautta.  Jumalan sanan etsiminen oli hänen elämänsä tärkein asia. Sellaisesta elämästä seurasi, että kaikista, yli 40 vuoden aikana käymistään sodista hän ei hävinnyt yhtäkään. Jumala johdatti Daavidia aina, kun hän kysyi Jumalalta neuvoa.  Daavidille Jumalan sana tuli rakkaaksi.

Me palvelemme samaa Jumalaa kuin Daavid. Jos Sana Herralta Jumalalta toi voiton Daavidille, se tuo varmasti voiton myös meille. Mutta ensin Sanan täytyy tulla rakkaaksi meille yksilöinä ja järjestönä.

Kun opiskelin teologiaa, huomasin, että useimmat kirkossa työskentelevät lukevat Raamattua vain, kun he valmistelevat oppituntia (tai saarnaa). Sekin on totta kai hyvä asia, mutta kun teemme Raamattua rakkaaksi, meidän täytyy lukea sitä myös itseämme varten.  Jumalan sana on elävää ja toimivaa!  Kun opiskelemme sitä enemmän itseämme varten, monet epäselvät asiat Jumalasta, itsestämme ja tästä maailmasta selkiytyvät. Ne, jotka ovat tehneet Raamatun rakkaaksi itselleen, ovat saaneet paljon. Ja jos katsot heidän suhdettaan Jumalaan, huomaat, että se on vahva ja vakaa.

Jos kysymme itseltämme, kuinka paljon luemme Jumalan sanaa, mikä olisi vastauksemme?  Tiedän, että henkilö, joka kysyi minulta tätä asiaa, halusi kuulla oman henkilökohtaisen kokemukseni. Kyllä, tässä on vastaukseni: Luen Sanaa joka päivä kaksi tai kolme kertaa. Joka kerta lukiessani luen yhdestä kolmeen lukua kerrallaan. Joten yhtenä päivänä saatan joskus lukea noin kymmenen lukua. Olen tehnyt päätöksen, että vuodessa minun on luettava Raamattu lävitse ainakin yhden kerran. Ja voin kertoa teille, että se on aina toiminut, ja näen, että Herra tekee kaiken aikaa monia asioita elämässäni ja sen kautta.

Viime vuonna uudistimme strategiamme. Sen kautta haluamme nostaa Jumalan sanan sille kuuluvalle paikalle. Haluamme tehdä sen rakkaaksi itsellemme yksilöinä ja järjestönä.  Kun katsomme historiaa sellaisena kuin se on tallennettu Raamattuun, näemme, että ne jotka pitivät Jumalan sanaa prioriteettinaan, kokivat Jumalan läsnäolon keskellään ja Jumala teki työtä omiensa hyväksi.

Jumalan sana on elävää sanaa ja se toimii yhä tänäänkin. Vaikka se kirjoitettiin kauan sitten, sen voima, auktoriteetti ja merkitys eivät koskaan vanhene. Jos olemme todella päättäneet tehdä Raamatun rakkaaksi järjestössämme ja vaeltaa Sanassa uskollisesti, saamme varmasti kokea taas omana aikanamme samanlaista tulta ja paloa kuin järjestömme alkuaikoina.

Daavid, jolle Jumalan sana oli tullut rakkaaksi, sanoi, ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105).  Kun Sana tulee rakkaaksi myös meille, se valaisee tien, jonka läpi kuljemme.  Toisessa kohdassa Daavid sanoi, ”Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan” (Ps. 119:11). Kun kätket jotain sydämeesi, siitä tulee sinulle rakas.  Sanoisitko, että Jumalan sana on tullut rakkaaksi sinulle?

Tämän päivän maailma on sekoittanut tavoitteemme ja prioriteettimme, niin että meillä on enää tuskin aikaa lukea Jumalan sanaa. Jos haluat olla rehellinen itsellesi, kuinka monta kertaa päivässä sinä istut lukemaan Jumalan sanaa?  Kuinka kauan nuo hetket kestävät?

Koska tavoitteenamme on tehdä Raamattu rakkaaksi, meidän täytyy tietoisesti viettää aikaa Jumalan sanaa lukien. Sanassa on nimittäin niin suuri voima, että se pystyy murtamaan vuoret, jotka ovat sydämissämme. Elämme eksytyksen aikakautta. On olemassa vaara, että monet ihmiset saadaan uskomaan valheisiin.  Kuinka paljon aikaa käytämme Jumalan sanan lukemiseen, kun olemme tällä tavalla yhdessä?

Jumalan sanalla on monta tehtävää. Se ilmoittaa meille totuuden meistä itsestämme ja Jumalasta.

Maailma on antanut meille vääränlaiset lasit, joilla katsomme asioita.
Jumalan sana puhdistaa silmämme: Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoili tällä tavalla: ”Isä, pyhitä heidät totuudellasi, sinun Sanasi on totuus.” Kirjoitukset paljastavat meille, mikä on totta ja mikä ei. Mutta me tarvitsemme opettajia, jotka ovat niin uskollisia Herralle, että he pystyvät saarnaamaan ja opettamaan Jumalan tahtoa tekemättä kompromisseja.

Elämme maailmassa, mikä suhteellistaa kaiken – häpeilemättä se tekee jopa Jumalan totuudesta suhteellista. Jos emme muuta asenteitamme ja lopeta sitä, joudumme maksamaan siitä sekä kirkkona että kansana. Se tarkoittaa, että joudumme maksamaan siitä myös yksilöinä.  Mutta näen toivoa meidän strategiassamme.  Lopuksi haluan viedä meidät takaisin Joosuan aikaan ja lukea, kuinka Jumala neuvoi häntä:

Joosua 1:8

Älköön tämä Lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.

Joh. 14:23

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle, “Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.”

Pysytään Jumalan Sanassa ja eletään sen mukaan, niin koemme muutoksen. Jumala teitä siunatkoon!

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


 

Tämä on kuudes saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017. Seuraavan

Useimmat ihmiset ovat kiinnostuneempia uskon asioista kuin luulemmekaan. Kuvituskuva: Pixabay

Opetuslapsi todistaa Jeesuksesta

Tämä on kuudes saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017.

Seuraavan raamatuntutkistelun tehtävänä on osoittaa meille, kuinka Jeesus tahtoo käyttää opetuslapsiaan evankeliumin viemiseksi eteenpäin kaikille ihmisille. Rukoukseni on, että tämä puheenvuoroni voisi osaltaan rohkaista sinua antamaan todistuksen Jeesuksesta käytännön elämän tilanteissa.

Kun todistat Jeesuksesta, kasvat uskossa

Moni opetuslapsi saattaa ajatella juuri päinvastoin kuin edellinen lause väittää. Hänestä saattaa tuntua, että jos todistaa Jeesuksesta jollekin ei-uskovalle ja tämä ei ota sanomaa vastaan, oma usko kärsii siitä haaksirikon.

Kynnys kertoa Jeesuksesta toisille on korkea. Näin ainakin Suomessa, jossa uskoa pidetään yksityisasiana. Todellisuudessa asia kuitenkin toimii juuri päinvastoin: Kun kerrot Jeesuksesta toisille, oma uskosi vahvistuu. Tämä johtuu siitä, että Jumalan Henki on sinun puolellasi ja toimii sanojesi kautta. Lisäksi useimmat ihmiset ovat kiinnostuneempia uskon asioista kuin luulemmekaan.

Kun uskallat ylittää sen kynnyksen, joka on Jeesuksesta todistamisen esteenä, tulet todennäköisesti yllättymään positiivisesti. Tietysti joskus voi käydä päinvastoinkin, mutta juuri silloin Pyhä Henki onkin sinun puolellasi ja saat nähdä uskon ja epäuskon rajan edessäsi.

Esimerkkinä siitä, kuinka Pyhä Henki antaa ihmiselle uskon Jeesuksen asemaan maailman Vapahtajana, on Pietarin todistus Jeesuksesta Matteuksen evankeliumin 16. luvussa: ”Simon Pietari vastasi: Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” (Matt. 16:16–17)

Raamatun tekstien valossa on selvää, että Jumala tahtoo omien lastensa todistavan hänestä maailman edessä. Vanhan testamentin puolella kerrotaan, kuinka Jumala antoi tämän kehotuksen valitulle kansalleen Israelille: ”Minun todistajani, sanoo Herra, olette te – Israel, sinä, jonka olen valinnut palvelijakseni.” (Jes. 43:10) Jeesus uudistaa tämän kehotuksen omille opetuslapsilleen, jotka olivat hänen ylösnousemuksensa silminnäkijöitä: ”Te olette tämän todistajat.” (Luuk. 24:48)

Todistus Jeesuksesta on tarkoitus antaa ennen kaikkea sellaisten ihmisten edessä, jotka ovat vielä seurakunnan ja uskon ulkopuolella. Tämä asia korostuu erityisesti Jeesuksen opetuslapsilleen antamassa lähetyskäskyssä: ”Hän sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” (Mark. 16:15)

Menkää!

Ensimmäinen askel edellä kuvatulla todistajan polulla on nimeltään ”Menkää!” Jos jäämme istumaan tukevasti kotisohvalle tai seurakunnan penkkiin, emme todennäköisesti tapaa kovinkaan monia Jeesuksesta tietämättömiä ihmisiä. Jeesus itse antoi meille tästä ihmisten keskelle menemisestä hyvän esimerkin toimiessaan hyvän paimenen tavoin. Jeesus ei ainoastaan puhunut hyvästä paimenesta, vaan hän myös toimi hyvän paimenen tavoin. ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.” (Luuk. 15:4)

Ainakin viisi kertaa Uusi testamentti mainitsee Jeesuksen antaneen opetuslapsilleen lähetyskäskyn. Asia oli Jeesukselle niin tärkeä, että hän puhui siitä opetuslapsilleen useita kertoja ennen taivaaseen astumistaan. Kahdesti hän kehotti opetuslapsia sanomalla: ”Menkää” (Matt. 28:19 ja Mark. 16:15). Kahdesti hän sanoi heille: ”Te olette minun todistajani” (Luuk. 24:48 ja Ap.t. 1:8). Yhdessä tapauksessa hän julisti: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh. 20:21).

Näiden Jeesuksen kehotusten perusteella ei ole epäilystäkään siitä, mitä hän tarkoitti. Hän tarkoitti, että opetuslapset lähtevät liikkeelle kertomaan hänestä toisille ihmisille. Jeesus haluaa, että hänen opetuslapsensa menevät seurakunnan seinien ja ovien ulkopuolelle kutsumaan ihmisiä sisälle ja uskomaan Jeesukseen. ”Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.” (Matt. 22:9)

Paavalin esimerkki

Hyvä opettaja meille todistajana toimimisesta on Jeesuksen lisäksi  Paavali, pakanain apostoli. Jeesuksesta kertominen uusille ihmisille oli Paavalille annettu elämäntehtävä. Apostolien teot kertoo, kuinka Paavali toimi Efesoksen kaupungissa, joka sijaitsi nykyisen Turkin alueella. Hän opetti kahden vuoden ajan pientä opetuslasten joukkoa, ja lopputulos oli hämmästyttävä. Siitä kertoo meille Apostolien tekojen 19. luku seuraavasti: ”Tätä jatkui kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.” (Ap.t. 19:10)

On arvioitu, että Paavalin elinaikana tuolla alueella asui noin miljoona ihmistä. Kuinka oli mahdollista, että Paavali ja hänen oppilaansa pystyivät kertomaan evankeliumin noin suurelle määrälle ihmisiä kahdessa vuodessa?

Asiaa tutkineet raamatunopettajat ovat tulleet siihen tulokseen, että Paavali käytti hyväkseen moninkertaistumisen periaatetta. Tätä toimintaperiaatetta hän kuvaa toisessa kirjeessään Timoteukselle näin: ”Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.” (2. Tim. 2:2)

Tämä moninkertaistumisen periaate toimii kuin suojakelillä rinnettä alas pyörivä lumipallo. Mitä pitemmälle se pyörii, sen suuremmaksi se kasvaa. Paavali laittoi opetuksellaan lumipallon pyörimään. Jokainen hänen oppilaistaan kertoi sanoman eteenpäin, ja samoin tekivät heidän uskoon tulleet kuulijansakin. Näin tavoitettiin evankeliumilla koko alueen väestö kahdessa vuodessa, vaikka silloin ei vielä ollut älypuhelimia eikä sosiaalista mediaa.

Efesos oli aikansa suurkaupunkeja, jossa uskonnot elivät rinnakkain. Paavali julisti siellä evankeliumia ja piti kristillistä koulua. Apostolien tekojen mukaan kahdessa vuodessa evankeliumi tavoitti kaikki Aasian asukkaat, joita oli siihen aikaan noin miljoona. Kuva: Pixabay

Tässä kohtaa joku saattaa ajatella: ”Enhän minä ole Paavali.” Totta, mutta Jeesus on yhä sama ja Jumalan sanan lupaukset ovat yhä voimassa. Vaikka emme olekaan suuria pakanain apostoleita kuten Paavali, olemme silti tavallisia ihmisiä, kuten oli Andreas. Hänestä Raamattu kertoo seuraavasti: ”Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli. Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: Me olemme löytäneet Messiaan! – se merkitsee Voidellun. Andreas vei hänet Jeesuksen luo.” (Joh. 1:40–42)

Andreas teki jotakin sellaista, joka siinä tilanteessa saattoi näyttää pieneltä teolta, mutta jolla oli suuret seuraukset. Hän vei oman veljensä Jeesuksen luo. Tällaisia tekoja Jeesus kutsuu meitäkin tekemään hänen opetuslapsinaan omassa elämänpiirissämme.

Suurin ilo taivaassa

Yksi taivaassa kerran koettavista myönteisistä asioista on ilo. Tätä samaa taivaan iloa voi ihminen kokea jo täällä maan päällä, sillä se syntyy siitä, kun ihminen kuulee ja uskoo evankeliumin sanoman omalle kohdalleen.

Esimerkkinä tästä on Uuden testamentin kertomus Filippoksen matkasta Samariaan. Filippos oli evankelista ja Jumala lähetti hänet julistamaan evankeliumia Samarian kaupunkiin. Filippoksen vierailun seuraus oli tämä: ”Kaupungin täytti ilo ja riemu.” (Ap.t. 8:8)  Vapautunut ilo kuuluu evankeliumin olemukseen.

Raamattu kertoo, että taivaassa iloitaan tälläkin hetkellä, ja se myös paljastaa, milloin siellä iloitaan kaikkein eniten. ”Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.” (Luuk. 15:7) Herra, anna meille tätä iloa!

Puhelimet puhumaan evankeliumia

Eräänä päivänä vaimoni Tuula meni lääkäriin vatsavaivojensa vuoksi. Asumme Jerusalemin pohjoisreunalla, ja lähin terveysasema on naapurustomme arabialueella. Tuula havaitsi, että kaikki terveyskeskuksen asiakkaat ja työntekijät näyttivät vaatetuksen perusteella olevan uskonnoltaan muslimeja. Hän sai hyvää palvelua ja sopivat lääkkeet vaivaansa. Kun hän oli lääkärin vastaanottohuoneessa, tämän puhelin soi. Lääkärin puhelimen soittoääni paljasti hänen uskontonsa. Puhelimen hälytysääni julisti arabiaksi: ”Allah on suuri!”

Samalla tavalla kuin tuo arabilääkäri, me Jeesuksen opetuslapsetkin voisimme käyttää kaikkia arkisia tilanteita ja välineitä evankeliumin kertomiseen toisille ihmisille. Jos muslimit pystyvät siihen, miksi emme me Jeesuksen opetuslapset! Olisihan se hauska seurata, kuinka toiset ihmiset suhtautuisivat siihen, kun puhelimemme soittoäänenä olisi vanhin kristillinen uskontunnustus: ”Jeesus Kristus on Herra!”

Kotitehtävä
Mieti seuraavaa kysymystä rukoillen samalla Jumalalta voimaa ja viisautta vastauksen toteuttamiseen: Haluatko sisaresi ja veljesi olevan kerran pelastettujen joukossa taivaassa, ja mitä sinä voisit tehdä heidän hyväkseen nyt?

Esko Siljanen

kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

Lahjoita tähän työhön: