Avainsana-arkisto: Raamattu

Tämä on kuudes saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017. Seuraavan

Useimmat ihmiset ovat kiinnostuneempia uskon asioista kuin luulemmekaan. Kuvituskuva: Pixabay

Opetuslapsi todistaa Jeesuksesta

Tämä on kuudes saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017.

Seuraavan raamatuntutkistelun tehtävänä on osoittaa meille, kuinka Jeesus tahtoo käyttää opetuslapsiaan evankeliumin viemiseksi eteenpäin kaikille ihmisille. Rukoukseni on, että tämä puheenvuoroni voisi osaltaan rohkaista sinua antamaan todistuksen Jeesuksesta käytännön elämän tilanteissa.

Kun todistat Jeesuksesta, kasvat uskossa

Moni opetuslapsi saattaa ajatella juuri päinvastoin kuin edellinen lause väittää. Hänestä saattaa tuntua, että jos todistaa Jeesuksesta jollekin ei-uskovalle ja tämä ei ota sanomaa vastaan, oma usko kärsii siitä haaksirikon.

Kynnys kertoa Jeesuksesta toisille on korkea. Näin ainakin Suomessa, jossa uskoa pidetään yksityisasiana. Todellisuudessa asia kuitenkin toimii juuri päinvastoin: Kun kerrot Jeesuksesta toisille, oma uskosi vahvistuu. Tämä johtuu siitä, että Jumalan Henki on sinun puolellasi ja toimii sanojesi kautta. Lisäksi useimmat ihmiset ovat kiinnostuneempia uskon asioista kuin luulemmekaan.

Kun uskallat ylittää sen kynnyksen, joka on Jeesuksesta todistamisen esteenä, tulet todennäköisesti yllättymään positiivisesti. Tietysti joskus voi käydä päinvastoinkin, mutta juuri silloin Pyhä Henki onkin sinun puolellasi ja saat nähdä uskon ja epäuskon rajan edessäsi.

Esimerkkinä siitä, kuinka Pyhä Henki antaa ihmiselle uskon Jeesuksen asemaan maailman Vapahtajana, on Pietarin todistus Jeesuksesta Matteuksen evankeliumin 16. luvussa: ”Simon Pietari vastasi: Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” (Matt. 16:16–17)

Raamatun tekstien valossa on selvää, että Jumala tahtoo omien lastensa todistavan hänestä maailman edessä. Vanhan testamentin puolella kerrotaan, kuinka Jumala antoi tämän kehotuksen valitulle kansalleen Israelille: ”Minun todistajani, sanoo Herra, olette te – Israel, sinä, jonka olen valinnut palvelijakseni.” (Jes. 43:10) Jeesus uudistaa tämän kehotuksen omille opetuslapsilleen, jotka olivat hänen ylösnousemuksensa silminnäkijöitä: ”Te olette tämän todistajat.” (Luuk. 24:48)

Todistus Jeesuksesta on tarkoitus antaa ennen kaikkea sellaisten ihmisten edessä, jotka ovat vielä seurakunnan ja uskon ulkopuolella. Tämä asia korostuu erityisesti Jeesuksen opetuslapsilleen antamassa lähetyskäskyssä: ”Hän sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” (Mark. 16:15)

Menkää!

Ensimmäinen askel edellä kuvatulla todistajan polulla on nimeltään ”Menkää!” Jos jäämme istumaan tukevasti kotisohvalle tai seurakunnan penkkiin, emme todennäköisesti tapaa kovinkaan monia Jeesuksesta tietämättömiä ihmisiä. Jeesus itse antoi meille tästä ihmisten keskelle menemisestä hyvän esimerkin toimiessaan hyvän paimenen tavoin. Jeesus ei ainoastaan puhunut hyvästä paimenesta, vaan hän myös toimi hyvän paimenen tavoin. ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.” (Luuk. 15:4)

Ainakin viisi kertaa Uusi testamentti mainitsee Jeesuksen antaneen opetuslapsilleen lähetyskäskyn. Asia oli Jeesukselle niin tärkeä, että hän puhui siitä opetuslapsilleen useita kertoja ennen taivaaseen astumistaan. Kahdesti hän kehotti opetuslapsia sanomalla: ”Menkää” (Matt. 28:19 ja Mark. 16:15). Kahdesti hän sanoi heille: ”Te olette minun todistajani” (Luuk. 24:48 ja Ap.t. 1:8). Yhdessä tapauksessa hän julisti: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh. 20:21).

Näiden Jeesuksen kehotusten perusteella ei ole epäilystäkään siitä, mitä hän tarkoitti. Hän tarkoitti, että opetuslapset lähtevät liikkeelle kertomaan hänestä toisille ihmisille. Jeesus haluaa, että hänen opetuslapsensa menevät seurakunnan seinien ja ovien ulkopuolelle kutsumaan ihmisiä sisälle ja uskomaan Jeesukseen. ”Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.” (Matt. 22:9)

Paavalin esimerkki

Hyvä opettaja meille todistajana toimimisesta on Jeesuksen lisäksi  Paavali, pakanain apostoli. Jeesuksesta kertominen uusille ihmisille oli Paavalille annettu elämäntehtävä. Apostolien teot kertoo, kuinka Paavali toimi Efesoksen kaupungissa, joka sijaitsi nykyisen Turkin alueella. Hän opetti kahden vuoden ajan pientä opetuslasten joukkoa, ja lopputulos oli hämmästyttävä. Siitä kertoo meille Apostolien tekojen 19. luku seuraavasti: ”Tätä jatkui kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.” (Ap.t. 19:10)

On arvioitu, että Paavalin elinaikana tuolla alueella asui noin miljoona ihmistä. Kuinka oli mahdollista, että Paavali ja hänen oppilaansa pystyivät kertomaan evankeliumin noin suurelle määrälle ihmisiä kahdessa vuodessa?

Asiaa tutkineet raamatunopettajat ovat tulleet siihen tulokseen, että Paavali käytti hyväkseen moninkertaistumisen periaatetta. Tätä toimintaperiaatetta hän kuvaa toisessa kirjeessään Timoteukselle näin: ”Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.” (2. Tim. 2:2)

Tämä moninkertaistumisen periaate toimii kuin suojakelillä rinnettä alas pyörivä lumipallo. Mitä pitemmälle se pyörii, sen suuremmaksi se kasvaa. Paavali laittoi opetuksellaan lumipallon pyörimään. Jokainen hänen oppilaistaan kertoi sanoman eteenpäin, ja samoin tekivät heidän uskoon tulleet kuulijansakin. Näin tavoitettiin evankeliumilla koko alueen väestö kahdessa vuodessa, vaikka silloin ei vielä ollut älypuhelimia eikä sosiaalista mediaa.

Efesos oli aikansa suurkaupunkeja, jossa uskonnot elivät rinnakkain. Paavali julisti siellä evankeliumia ja piti kristillistä koulua. Apostolien tekojen mukaan kahdessa vuodessa evankeliumi tavoitti kaikki Aasian asukkaat, joita oli siihen aikaan noin miljoona. Kuva: Pixabay

Tässä kohtaa joku saattaa ajatella: ”Enhän minä ole Paavali.” Totta, mutta Jeesus on yhä sama ja Jumalan sanan lupaukset ovat yhä voimassa. Vaikka emme olekaan suuria pakanain apostoleita kuten Paavali, olemme silti tavallisia ihmisiä, kuten oli Andreas. Hänestä Raamattu kertoo seuraavasti: ”Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli. Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: Me olemme löytäneet Messiaan! – se merkitsee Voidellun. Andreas vei hänet Jeesuksen luo.” (Joh. 1:40–42)

Andreas teki jotakin sellaista, joka siinä tilanteessa saattoi näyttää pieneltä teolta, mutta jolla oli suuret seuraukset. Hän vei oman veljensä Jeesuksen luo. Tällaisia tekoja Jeesus kutsuu meitäkin tekemään hänen opetuslapsinaan omassa elämänpiirissämme.

Suurin ilo taivaassa

Yksi taivaassa kerran koettavista myönteisistä asioista on ilo. Tätä samaa taivaan iloa voi ihminen kokea jo täällä maan päällä, sillä se syntyy siitä, kun ihminen kuulee ja uskoo evankeliumin sanoman omalle kohdalleen.

Esimerkkinä tästä on Uuden testamentin kertomus Filippoksen matkasta Samariaan. Filippos oli evankelista ja Jumala lähetti hänet julistamaan evankeliumia Samarian kaupunkiin. Filippoksen vierailun seuraus oli tämä: ”Kaupungin täytti ilo ja riemu.” (Ap.t. 8:8)  Vapautunut ilo kuuluu evankeliumin olemukseen.

Raamattu kertoo, että taivaassa iloitaan tälläkin hetkellä, ja se myös paljastaa, milloin siellä iloitaan kaikkein eniten. ”Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.” (Luuk. 15:7) Herra, anna meille tätä iloa!

Puhelimet puhumaan evankeliumia

Eräänä päivänä vaimoni Tuula meni lääkäriin vatsavaivojensa vuoksi. Asumme Jerusalemin pohjoisreunalla, ja lähin terveysasema on naapurustomme arabialueella. Tuula havaitsi, että kaikki terveyskeskuksen asiakkaat ja työntekijät näyttivät vaatetuksen perusteella olevan uskonnoltaan muslimeja. Hän sai hyvää palvelua ja sopivat lääkkeet vaivaansa. Kun hän oli lääkärin vastaanottohuoneessa, tämän puhelin soi. Lääkärin puhelimen soittoääni paljasti hänen uskontonsa. Puhelimen hälytysääni julisti arabiaksi: ”Allah on suuri!”

Samalla tavalla kuin tuo arabilääkäri, me Jeesuksen opetuslapsetkin voisimme käyttää kaikkia arkisia tilanteita ja välineitä evankeliumin kertomiseen toisille ihmisille. Jos muslimit pystyvät siihen, miksi emme me Jeesuksen opetuslapset! Olisihan se hauska seurata, kuinka toiset ihmiset suhtautuisivat siihen, kun puhelimemme soittoäänenä olisi vanhin kristillinen uskontunnustus: ”Jeesus Kristus on Herra!”

Kotitehtävä
Mieti seuraavaa kysymystä rukoillen samalla Jumalalta voimaa ja viisautta vastauksen toteuttamiseen: Haluatko sisaresi ja veljesi olevan kerran pelastettujen joukossa taivaassa, ja mitä sinä voisit tehdä heidän hyväkseen nyt?

Esko Siljanen

kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

Lahjoita tähän työhön:


Israelissa saamme elää ihmeiden äärellä päivittäin, kunhan vain huomaamme katsoa ympärillemme. Maailmalla on marraskuussa muistettu Balfourin julistuksen 100-vuotispäivää. Jerusalem Post

Menora-lampunjalka Jerusalemin Vanhan kaupungin juutalaiskorttelissa. Kuva: Tuula Siljanen

Israelin ihmeitä

Israelissa saamme elää ihmeiden äärellä päivittäin, kunhan vain huomaamme katsoa ympärillemme.

Maailmalla on marraskuussa muistettu Balfourin julistuksen 100-vuotispäivää. Jerusalem Post -lehdessä kirjoitettiin, ettei julistus itsessään ollut ihme, sillä se perustui paljolti myös tuon ajan maailman- ja sotilaspolittiisiin kysymyksiin eikä vain huoleen juutalaisten kansallisesta kodista. Britannian ulkoministeri Balfour oli Jumalan käytössä, vaikka Jerusalem Postin toimittajan mukaan suurempi ihme oli se, että julistus pantiin toimeen ja että se kulminoitui Israelin valtion perustamiseen. Maailmassa on annettu monenlaisia sanallisia julkilausumia, jotka ovat jääneet arkistoihin ilman mitään vaikutusta käytännön toimenpiteisiin.

Se, että asumme itsenäisessä Israelin valtiossa, on ihme. Se, että päivittäin kohtaamme eri maista tänne muuttaneita juutalaisia, on myös ihme. Se, että saamme työskennellä Etiopiasta lähtöisin olevien Jeesukseen uskovien juutalaisten yhteydessä, on ihme. Se, että Jeesukseen uskovien juutalaisten määrä täällä on kasvanut ja että heihin suhtaudutaan paljon entistä avoimemmin, on Jumalan aikaansaama ihme. Luetteloa voisi jatkaa paljonkin.

Yksi tämän viikon käytännön ihmeistä oli se, että Jumalan sana tuli entistä elävämmäksi Jerusalemin kaupungin maallisessa kielikoulussa. Olen käyttänyt kaksi aamupäivää viikossa heprean kielen opiskeluun. Luokassani kaikki muut ovat maahanmuuttajia, joista monet ovat asuneet täällä jo pitkäänkin.

Tällä viikolla luimme sanomalehteä ja opettaja otti siitä esille yhden sanan, ”ihmetellä”. Luokassamme on useita hurskaita juutalaisia – ei tosin ketään tiukimman linjan ortodoksijuutalaista – ja he tuntevat Tooran ja Mishnan tekstit. Heti yksi heistä sanoi, että sama sana esiintyy tämän viikon synagogatekstissä, joka kertoo siitä, miten Abrahamin palvelija Elieser matkusti Mesopotamiaan etsimään Iisakille vaimoa.

Luin kotona illalla tekstin suomeksi enkä löytänyt ihmetellä-sanaa. Etsin sitten hepreankielisen Raamatun ja luin sieltä Ensimmäistä Mooseksen kirjaa. Ja sieltähän se löytyi, vapaasti hepreasta käännettynä: ”Ja mies ihmetteli ja mykistyi.” (1. Moos. 24:21)

Abraham oli antanut Elieserille selvät ohjeet ja muistuttanut häntä Jumalalta saamistaan lupauksista. Lisäksi Abraham sanoi, että Jumala lähettää enkelinsä Elieserin edeltä auttamaan häntä asiassa. Elieser, jonka nimi merkitsee ”Jumalani on apu”, sai kokea tämän käytännössä. Jumala antoi Elieserille yksityiskohtaisen vastauksen hänen rukouksiinsa Iisakin vaimon etsinnässä.

Elieser rukoili merkkiä, jotta voisi olla varma Jumalan tahdosta: ”Niin tapahtukoon, että se tyttö, jolle minä sanon: Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni, ja joka vastaa: Juo, minä juotan kamelisikin, on juuri se tyttö, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille.” (jae 14)

Kun Elieser lakkasi rukoilemasta, paikalle tuli heti Rebekka, joka toimi juuri niin kuin hän oli rukoillut. Jakeessa 21 sanotaan, että Elieser katseli Rebekkaa ääneti, jotta saisi tietää, olisiko hänen matkansa onnistunut. Heprean kielellä ilmaus on paljon voimakkaampi. Lause voidaan kääntää: ”Ja mies ihmetteli ja mykistyi.”

Monta kertaa mekin saamme mykistyneinä hiljentyä ja ihmetellä Jumalan tekoja tässä maailmassa, lähellä ja kaukana sekä omalla kohdallamme. Meidän täytyy vain vaivautua katsomaan ympärillemme. Tämä raamatunkohta kutsuu meitä paitsi nöyrästi ihmettelemään, myös lähtemään liikkeelle ihmeen ja rukousvastauksen ääreltä.

Elieser halusi viivyttelemättä palata herransa Abrahamin luo eikä jäädä nautiskelemaan juhlavieraana, vaikka Rebekan suku pyysikin häntä viipymään. Mekin saamme välillä pysähtyä rukousvastauksien ja ihmeiden äärelle ja ihmetellä, kuinka Jumala toimii. Tärkeintä eivät ole kuitenkaan ihmeet ja vastaukset vaan Herramme ja Vapahtajamme luokse palaaminen ja hänen tahtonsa toteuttaminen.

Jeesus kutsuu meitä tänäänkin luokseen riippumatta siitä, olemmeko huomanneet tai kokeneet hänen aikaansaamiaan ihmeitä. Jeesuksen itsensäkään tekemät ihmeet eivät saaneet kaikkia hänen aikalaisiaan uskomaan häneen Vapahtajana ja syntien sovittajana.

Israelin ihmeiden keskellä suurin osa juutalaisesta kansasta ei vieläkään näe eikä tunnusta, että ihmeet ovat Jumalan aikaansaamia. Se ei ymmärrä suurinta ihmettä: että Jumala itse valmisti täydellisen pelastuksen ja syntien sovituksen Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Tästä ihmeestä haluamme kertoa täällä Israelissa, Suomessa ja kaikkialla maailmassa.

Tuula Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä

 

Lahjoita tähän työhön:


Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen

Valokuva: Virpi Kurvinen, Uusi Tie

Ilkka Rytilahti kiertää Suomea opettamassa Raamattua

Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen maakunnallisissa piiriyhdistyksissä haluttiin lisää tavoitteellista raamattukoulutusta.

”Olen Kansanlähetyspiirien käytettävissä hengellisten yhteisöjen rakentamiseksi Raamatun sanalla”, Rytilahti tiivistää tehtävänkuvansa.

Hänen elämästään ja ajatuksistaan on julkaistu laaja haastattelu 12. lokakuuta 2017 Uusi Tie -lehdessä numero 41. Lue lisää tästä.

Voit antaa kertalahjoituksen Ilkka Rytilahden työhön tai ryhtyä  kuukausilahjoittajaksi ja hänen uutiskirjeensä saajaksi tästä.

Vertaus kahdesta pojasta: Matt. 21:28–32 Saarna Leipäsunnuntai-messussa Ryttylässä sunnuntaina 27.8.2017. 28”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän

Mene tänään viinitarhaan työhön

Vertaus kahdesta pojasta: Matt. 21:28–32

Saarna Leipäsunnuntai-messussa Ryttylässä sunnuntaina 27.8.2017.

28”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ 29 ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. 30 Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. 31 Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi? ’Edellinen’, he vastasivat. Jeesus sanoi: ’Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. 32 Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”

Perinteisessä lastensadussa kana Karoliinasta – siis Pienestä punaisesta kanasta eli Viisaasta kana kanasesta – kana Karoliinalla on ystävinään ankka, hanhi, kissa ja porsas. Kana Karoliina löytää vehnänjyvän, ja päättää tehdä siitä leipää. Hän pyytää ystäviään apuun, mutta ketään ei oikein kiinnosta auttaa häntä, joten kana Karoliina saa kylvää, kastella, niittää ja leipoa ilman apua.

Kun sitten leipä on valmis ja sen herkullinen tuoksu leijailee ilmoille, on koko lonkkaa vetänyt nelikko yllättäen valmis auttamaan leivän syömisessä. Mutta koska kana Karoliina on saanut yksin nähdä vaivaa leivän valmistamiseksi, päättää hän myös yksin syödä koko valmistamansa leivän.

Tarinassa kana Karoliinasta on monta hahmoa, jotka ovat vastahakoisia tulemaan työntekoon, kun heitä siihen kutsutaan. Samanlainen tarina haluttomista työntekijöistä on myös päivän evankeliumitekstissä, jossa Jeesus kertoo vertauksen kahdesta pojasta. Vertauksen ensimmäinen poika ilmaisee haluttomuutensa työhön suoraan, toinen vasta jättämällä menemättä töihin.

Käydään tämä Jeesuksen vertaus yhdessä läpi siten, että ensin luodaan katsaus siihen kontekstiin, missä Jeesus on kertonut vertauksensa, ja sitten käydään itse vertaus osissa läpi siten, että pysähdytään eri kohdissa yhteensä kolmen kysymyksen kautta miettimään, mitä tämä kohta voi puhua meille.

Lukukappaleen taustat

Päivän evankeliumiteksti sijoittuu Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeiseen viikkoon. Jeesus on vaeltanut opetuslastensa kanssa Gennesaretinjärveltä Galileasta aina Jerusalemiin asti.

Matka huipentuu siihen, kun Jeesus palmusunnuntaina ratsastaa Jerusalemiin kansanjoukkojen huutaessa hänelle: ”Hoosianna Daavidin Pojalle!” (Matt. 21:9) Tämän jälkeen Jeesus on kaatanut rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet temppelissä, parantanut siellä sokeita ja rampoja, vastannut kertaalleen tuohtuneille ylipapeille ja kirjanoppineille, yöpynyt kaupungin ulkopuolella Betaniassa, kironnut varhain aamulla hedelmättömän viikunapuun ja tullut nyt temppeliin opettamaan.

Juuri ennen päivän tekstiä joukko ylipappeja ja kansan vanhimpia oli tullut Jeesuksen luo kysymään, millä vallalla Jeesus toimi. Se oli sinänsä ymmärrettävä kysymys, olihan Jeesus jo aiheuttanut suurta hämminkiä Jerusalemissa vain parin päivän aikana nimenomaan riemuhuutojen säestämällä sisääntulollaan, temppelin puhdistamisellaan, parantamisihmeillään ja nytkin opettamalla temppelissä. Jeesus esitti haastajilleen vastakysymyksen, oliko Johannes Kastajan kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä, mihin kirjanoppineet päättivät neuvoteltuaan jättää vastaamatta. Niin ei Jeesuskaan vastannut heille omista valtuuksistaan. Sen sijaan hän kertoi heille vertauksen kahdesta pojasta.

Kuten Jeesuksen vertauksissa yleensäkin, on hyvin tärkeää ymmärtää, missä kontekstissa, kenelle ja miksi Jeesus esittää vertauksen. Jeesus puhuu siis tässä vertauksessaan nimenomaan ylipapeille ja kansan vanhimmille. Jeesus esittää vertauksen saadakseen ylipapit ja kansan vanhimmat ymmärtämään oman tilansa, jotta he nöyrtyisivät ja kääntyisivät – siis jotta he pelastuisivat.

Kun fariseukset vaikuttivat olevan kiinnostuneita vain Jeesuksen valtuuksista ja välttivät ottamasta kantaa Jeesuksen kysymykseen Johannes Kastajastakaan, Jeesus kääntää fariseusten alkuperäisen kysymyksen ylösalaisin ja tuo heidät itsensä tarkastelevaan valokeilaan. Jeesus esittää vertauksen, joka nokkelasti kuvaakin fariseusten omaa toimintaa ja kysyy heiltä kysymyksen: millä valtuuksilla te sitten oikein toimitte? Oletteko te aivan varmoja, että olette itse Jumalan puolella?

Kaksi ihmisryhmää

Käydään siis Jeesuksen vertaus läpi osissa.

Jeesus aloittaa: ”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’

Jeesuksen oman selityksen mukaisesti kaksi poikaa on kaksi ihmisryhmää. Molemmat ryhmät ovat juutalaisia, saman Jumalan valitun kansan jäseniä. Jumala kutsuu molempia ihmisryhmiä yhtäläisesti valtakuntaansa ja sen työhön. Nämä kaksi ihmisryhmää ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia ja myös vastaavat Jumalan kutsuun eri tavoin.

Ensimmäisen pojan kohdalla vastaus oli: ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.” Tai uskollisemmin käännettynä: Mutta myöhemmin hän katui ja meni.

Ensimmäinen ryhmä ovat publikaanit ja portot. He ovat yhteiskunnan julkisyntisiä, Jumalan laista välinpitämättömiä pyhäinhäpäisijöitä, jotka elävät synnissä, ahneudessa ja himossa ja ovat kiinnostuneempia rahasta kuin Jumalan lain noudattamisesta. Heitä ei uskonto paljoa kiinnosta. He ovat poika, jonka isä kehottaa heitä menemään työhön viinitarhaansa, mutta joka vastaa tylysti: ”En minä halua.”

Kaikesta huolimatta ensimmäinen poika myöhemmin nöyrtyi ja tuli katumukseen. Hän teki väärin uhmatessaan töykeästi isänsä tahtoa, mutta jälkeenpäin päätti, että tekisi silti isän tahdon mukaan. Samoin publikaanit ja portot nöyrtyivät ja katuivat syntejään Johannes Kastajan ja Jeesuksen julistusta kuultuaan ja ottivat vilpittömästi vastaan evankeliumin.

Toisesta pojasta taas kerrotaan: ”Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään.”

Toinen näistä kahdesta juutalaisesta ihmisryhmästä ovat fariseukset, ylipapit ja kansan vanhimmat. He väittivät noudattavansa tarkasti Jumalan lain jokaista kirjainta, mutta lain hengestä he eivät välittäneet mitään. He antoivat kymmenykset mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlöivät sen, mikä laissa on tärkeämpää: oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. (Matt. 23:23) He käytännössä erottivat uskonnon moraalista ja oikeasta elämästä. He ovat poika, joka teeskennellen vastaa isänsä kehotukseen: ”Menen kyllä, isä”.

Kyseinen lausahdus on oikeastaan suoraan käännettynä ”Minä, herra.” Minä, herra, minä kyllä menen. Teeskennellyn nöyristelevästi poika kutsuu isäänsä herraksi ja samalla vihjaa: tuo toinen poikasi, hän ei tahtonut mennä, mutta minä, herra, minä olen häntä parempi ja minä kyllä menen.

Mutta kuten vertaus kertoo, poika ei mennytkään. Nöyristelystään ja lupauksestaan huolimatta poika jätti isänsä tahdon tekemättä. Samoin oli fariseusten laita: heillä oli pitkiä ja näyttäviä rukouksia, heillä oli uskonnollinen johtoasema, ja he ehkä puhuttelivatkin Jumalaa kunnioittavasti ja puhuivat hänestä kunnioittavaan sävyyn, mutta heidän tekonsa paljasti heidän todellisen sydämenlaatunsa: haluttoman palvelemaan Jumalaa, itsekkään ja vain ihmisten antamasta arvostuksesta kiinnostuneen.

Annanko Jumalan Sanan tutkia elämääni?

Niinpä Jeesus kysyy: ” ’Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?’ ’Edellinen’, he vastasivat.

Ylipapit ja kansan vanhimmat antoivat näppärästi oikean vastauksen, mutta heidän ongelmansa oli, että he eivät tutkineet itseään. Kuultuaan Jeesuksen vertauksen he kyllä osasivat heti sanoa toisista ihmisistä, kumpi vertauksen pojista oli noudattanut isänsä tahtoa. Omalle kohdalleen he eivät kuitenkaan tuota kohtaa osanneet lukea. He eivät ymmärtäneet, että vastauksellaan he oikeastaan tuomitsivat itsensä, ennen kuin Jeesus selitti tämän kohdan heille.

He olivat kyllä lukeneet Raamattunsa, oikeastaan jopa paremmin kuin juuri kukaan heidän aikalaisistaan. He myös kernaasti opettivat Kirjoituksia toisille, ja tekivät sen jopa varsin hyvin, sanoihan Jeesus toisessa kohtaa: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sen tähden tehkää ja pitäkää kaikki, mitä he sanovat teille.” (Matt. 23:2–3a) Kuitenkaan he eivät antaneet tuon saman Sanan tutkia itseään ja omaa elämäänsä, vaan asettuivat oikeastaan sen yläpuolelle. Niinpä Jeesus jatkaa: ”Mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he eivät itse tee niin kuin opettavat. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten harteille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.” (Matt. 23:3b–4)

Pysähdytään tähän hetkeksi. Tämän viikon teema on itsensä tutkiminen, ja varmaan paras väline, millä kristitty voi tutkia itseään, on Jumalan Sana, Raamattu. Haluankin rohkaista sinua kysymään itseltäsi: Annanko Jumalan Sanan tutkia elämääni? Enhän vain minä ole fariseus, joka asetun Jumalan lain ja käskyjen yläpuolelle lukemalla niitä muita ajatellen, mutta pitämällä itseni niiden ulottumattomissa? Enhän lue Raamattua vain mielenkiintoisena teologis-historiallisena tekstinä, vaan annanhan sen olla omalle elämällenikin lamppu, joka valaisee askeleeni, ja mittanuora, jonka mukaan taivutan elämäni?

Yksi pahimmista vaaroista on, että niin kuin fariseukset, myös me teoillamme kiellämme sen, mihin sanomme uskovamme. Jeesus moitti kuulijoitaan Luukkaan evankeliumissa: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee, mitä minä sanon?” (Luuk. 6:46) Samoin Jaakobin kirje varoittaa: ”Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak. 1:22)

Emme kai anna itsemme kuulua samaan joukkoon, josta Jumala on todennut Jesajan kirjassa: ”Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan mutta pitää sydämensä minusta kaukana”? (Jes. 29:13a) Todellinen usko ei nimittäin ole vain sitä, että antaa tunnustuksen oikealle opille. Todellisen uskon tulee kieltää itsensä ja antaa koko elämänsä Jumalalle. Todellisen uskon tulee koetella itseään ja omaa vaellustaan Jumalan Sanalla. Siispä kun luet Raamattua, anna Sanan muuttaa sinua ja elämääsi. Lue Raamattua oppilaiden tavalla.

Fariseukset eivät antaneet itseään Jeesuksen julistuksen tutkittavaksi vaan päinvastoin suuttuivat, kun Jeesus otti heidät valokeilaan. Älä sinä tee samoin, vaan iloitse, jos Jumalan Sana saa sinut kiinni jostakin synnistä, sillä on Jumalan armoa, että hänen Sanansa opastaa sinua oikealle tielle.

Kelpaako minulle syntinen matkaseura?

Vertauksen kerrottuaan Jeesus sovelsi sen suoraan  omiin kuulijoihinsa. Hän sanoi: ’Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”

Jeesus totesi, että jopa kaikkein julkeimmat syntiset ottivat evankeliumin vastaan valmiimmin kuin ylipapit ja kansan vanhimmat, jotka pitivät kiinni omasta ylpeydestään ja hyvyydestään. Jeesus varoittaa fariseuksia ikään kuin sanoen: tästä lähtien teidän tilanteenne tulee olemaan huonompi kuin noiden syntisten, joita te nyt pilkkaatte. Te tulette näkemään heidän pääsevän sisälle kirkkauteen, josta itse jäätte ulkopuolelle.

Ylipapit ja kansan vanhimmat näkivät, että paljon publikaaneja ja porttoja kääntyi parannukseen Johanneksen julistusta kuultuaan. He näkivät, että myös Jeesus vietti aikaa syntisten parissa ja jopa aterioi heidän kanssaan. Vaikka he näkivät, millaisia elämänmuutoksia Johanneksen ja Jeesuksen julistus sai aikaan julkisyntisissä, he eivät iloinneet ja kiittäneet siitä Jumalaa. Päinvastoin he paheksuivat julistajia, jotka olivat tämän muutoksen takana, siis Johannesta ja Jeesusta, ja päättivät olla ottamatta näiltä mitään vaikutteita. Syntisten pelastuminen synnin ja kuoleman orjuudesta iankaikkiseen elämään ei hetkauttanut heitä millään tavoin. Ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät kauhistuksena, jos he olisivat kuuluneet samaan porukkaan syntisten kanssa. Ylipapeille ja kansan vanhimmille ei kelvannut syntinen matkaseura. Sen sijaan heitä kiinnosti enemmän vaeltaa omassa elitistisessä seurueessaan, muiden hyvien ja arvostettujen tyyppien kanssa.

Entä miten on meidän laitamme? Kelpaako minulle syntinen matkaseura? Ilahdunko minä siitä, kun kadulla asuva juomari löytää tiensä jumalanpalvelukseen, vai käännänkö katseeni hänestä pois ja toivon, ettei hän tule juttelemaan ainakaan minulle? Hyväksynkö ystäviini seurakuntani hylkiön, sellaisen vähän oudon tyypin, jota kaikki muut karsastavat ja välttelevät ja josta kuiskitaan paheksuen, vai liitynkö mukaan puhumaan hänestä pahaa? Onko minulla kärsivällisyyttä kanssakristitylleni, joka ärsyttää minua aina lyöttäytymällä seuraani? Olenko valmis kulkemaan vastikään uskoon tulleen rinnalla, jolla on vielä vaikeuksia päästä irti vanhasta syntielämästään ja jonka kohdalla tuntuu, että kaikesta kehotuksesta ja ajan kulumisesta huolimatta hän aina lankeaa yhä uudestaan?

Jeesus sanoo: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Ei anneta eripuran ja kärsimättömyyden päästä vallitsemaan Jumalan seurakunnassa. Jeesus on kuollut jokaisen syntisen puolesta, ja rakastaa häntä aivan yhtä paljon kuin sinua tai minua. Jumala haluaa ottaa viinitarhansa työhön aivan yhtä paljon sen, joka tulee mukaan yhdennellätoista hetkellä, kuin sinut tai minut, jotka kenties olemme olleet mukana jo aamuvarhaisesta asti. Ja Jeesus sanoo, että taivaassa on ”suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” (Luuk. 15:7) Jeesus ei katso henkilöön. Ei siis katsota mekään.

Olenko valmis työhön?

Ensimmäinen kysymys oli siis: Annanko Jumalan Sanan tutkia elämääni? Toinen kysymys taas kuului: Kelpaako minulle syntinen matkaseura? Kolmannen kysymyksen kohdalla palataan vielä lyhyesti siihen, mihin vertauksen isä oli ylipäänsä kutsunut poikansa.

Jakeessa 28 isä sanoi: ”Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.” On huomionarvoista, että vertauksen isä kutsui poikansa nimenomaan työhön viinitarhaan. Olisihan isän kutsu sinänsä voinut kuulua myös: ”Poikani, mene tänään viinitarhaan herkuttelemaan.” Tai: ”Poikani, mene tänään viinitarhaan maistelemaan sen viinejä.” Mutta ei, isä kutsui poikansa viinitarhaan työhön.

Samalla lailla Jumala kutsuu meidät valtakuntansa työhön, seuraamaan Hänen Poikaansa Jeesusta. Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23) Jumala tahtoo käyttää meitä valtakuntansa työssä palvelemaan toisiamme, rakastamaan lähimmäistämme ja viemään sanomaa Hänen Pojastaan Jeesuksesta eteenpäin. ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä satoa korjaamaan.” (Matt. 9:37b–38)

Meidät on kutsuttu tekemään niitä hyviä tekoja, jotka Jumala on ennalta valmistanut, jotta me vaeltaisimme niissä. (Ef. 2:10) Se ei tunnu aina kivalta eikä helpolta. Helppoa elämää vailla vastoinkäymisiä meille ei ole luvattukaan, sanoohan Sana myös: ”Monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Ap. t. 14:22) Siispä kolmas ja viimeinen kysymys kuuluu: Olenko valmis työhön?

Ristin kantaminen, puurtaminen ja ahdistukset eivät kuitenkaan ole asioiden lopullinen laita. Paavali iloitsee: ”Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille.” (2. Kor. 4:17)

Jumala on nimittäin paras mahdollinen työnantaja. Me emme ole noudattaneet työsopimuksemme ehtoja, vaan olemme sen pahasti rikkoneet. Minä ja sinä olemme olleet kovasydämisiä ja ylpeitä, haluttomia muuttamaan omaa elämäämme Jumalan Sanan mukaan. Me olemme katsoneet henkilöön ja halunneet taivaltaa omassa elitistisessä matkaseurassamme, me olemme kohdelleet kaltoin toisia Jumalan lapsia. Me olemme olleet vastuuttomia ja laiskoja työntekijöitä. Ehkä olemme sanoneet: ”Kyllä, Herra, Sinun tähtesi minä kyllä olen valmis tähän”, mutta emme ole sitä kuitenkaan tehneet. Ehkä taas olemme sanoneet suoraan: ”Ei, en halua. Tässä asiassa en halua, että puutut elämääni.”

Oli itse kukin meistä rikkonut Häntä kohtaan miten hyvänsä, ei meidän Työnantajamme kaikista näistä rikkomuksistamme huolimatta ole antanut meille potkuja, vaan rakkaudestaan meitä kohtaan hän halusi itse kantaa meidän rikkomustemme seuraukset, jotta me voisimme olla hänen omiaan. Koska Jumala on meitä näin armahtanut, me saamme Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksiannon kaikista rikkomuksistamme. Jumalan valtakunnan työssä on ihanaa epäonnistua, koska siinä saa aina anteeksi, saa aina aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ja vaikka Jumala on lähettänyt meidät valtakuntansa työhön, Hän ei myöskään ole hylännyt meitä työhön yksin, vaan Hän itse kulkee meidän kanssamme. Jeesus sanoi välittömästi Raamatun suurimman työkäskyn, lähetyskäskyn, jälkeen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20) Jeesus on meidän kanssamme työssämme. Jumalalta me saamme myös rukoilla apua siihen. Hän on meidän voimamme ja viisautemme ja osaamisemme. Hän on meidän uudistuksemme ja virkistyksemme lähde. Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)

Ja kerran, kun tämä meidän majamme puretaan, kun meidän maallinen taivalluksemme päättyy, silloin myös meidän työmme, vaivannäkömme ja ahdistuksemme on tullut päätökseen. Kerran sinä, joka olet pannut turvasi Karitsan vereen ja pysynyt uskollisena, saat kuulla sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija!” (Matt. 25:21a) Silloin sinulle ei enää sanota: ”Mene tänään viinitarhaan työhön.” Silloin sinulle sanotaan vain: ”Tule Herrasi ilojuhlaan.” (Matt. 25:21c)

Daniel Ebeling

Lahjoita tähän työhön:


Kansanlähetys viettää toimintansa 50-vuotisjuhlaa tänä  viikonloppuna 7.–9.7.2017 Kansanlähetyspäivillä Ryttylässa. Juhlan teemana on Ilo Sanomasta. Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen ja kansanedustaja

Päivi ja Niilo Räsänen puhuvat Kansanlähetyspäivillä lauantaina kello 10.30 kanavalla Uskon puhdistuksen merkitys. Kuva: Philippe Gueissaz

Päivi ja Niilo Räsänen: Uskonpuhdistus on tarpeen

Kansanlähetys viettää toimintansa 50-vuotisjuhlaa tänä  viikonloppuna 7.–9.7.2017 Kansanlähetyspäivillä Ryttylässa. Juhlan teemana on Ilo Sanomasta.

Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen ja kansanedustaja Päivi Räsänen puhuvat juhlateltassa lauantaina 8.7. klo 10.30 alkavassa kanavassa uskonpuhdistuksen merkityksestä. He painottavat:

”Uskonpuhdistuksen ydin ei ollut uudenlaisen uskomisen tavan löytyminen ja vanhan hylkääminen, vaan paluu alkuperäiseen evankeliumin oppiin ja apostoliseen uskoon: ’Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun varassa!’ Tätä aarretta ei pidä jättää vain reformaation 50-vuotisen historian muistojuhlan tunnuslauseeksi. Uskonpuhdistus on tarpeen uskonnollisesti sekavana aikanamme ja omaa perustaansa vieroksuvassa kirkossamme.

Kysymykset Raamatun arvovallasta, perheen ja avioliiton asemasta ja lain ja evankeliumin erottamisesta ovat vielä ajankohtaisempia kuin Lutherin aikana. Me tarvitsemme yhteiskuntaan, kirkkoihimme ja omaan sydämeemme herätystä, jossa uudistumme ja palaamme Raamattuun ja Jeesuksen ristinsanomaan!”

Kansanlähetysliike on ollut mukana julistamassa evankeliumia Suomessa ja maailmalla jo viisikymmentä vuotta.

Lähetysherätysjärjestö on tehnyt yhteistyötä Suomen ev.lut kirkon kanssa Suomessa ja kansainvälisesti monien seurakuntien kanssa monessa maanosassa. Kansanlähetyspäivien ulkomaiset vieraat tulevat maailman suurimmasta ja yhdestä maailman pienimmästä evankelisluterilaisesta kirkosta. Mekane Yesus -kirkon Jimman synodin presidentti Hailu Abebe sekä Istanbulin luterilaisen kirkon Peshteran seurakunnan pastori Feymi Madjirov Bulgariasta tuovat tervehdyksensä omista seurakunnistaan.

Kansanlähetyspäivien ohjelmassa on mukana tuttuja kasvoja kaikilta vuosikymmeniltä. Luvassa on raamattuopetusta, kuulumisia lähetyskentiltä, muistoja ja ajankohtaista asiaa. Itävallasta mukana on monille tuttu lauluduo Outi ja Lee Müller. Perjantain iltatilaisuudessa laulaa Suomen Voice of Finland -ohjelman finalisti Ilona Gill.

Ohjelmassa on huomioitu kaikenikäiset juhlavieraat. Lapsille ja junioreille on omaa ohjelmaa.

Päivien johtajina toimivat Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen ja Kansanlähetysopiston nuorisotyölinjan linjavastaava Laura Järvinen.

Lisätietoja täältä.

 

Kansanlähetyksen raamattuopettaja päätoimittaja Leif Nummela on huomannut työssään, että mielenkiinto raamattuopetusta kohtaan on kasvanut voimakkaasti. Nummelan mukaan kristityt kohtaavat tänä

Leif Nummela opettaa Kansanlähetyspäivien ennakkoseminaarissa Timoteuskirjeen sanomasta yhdessä Vesa Ollilaisen ja Niilo Räsäsen kanssa. Kuva: Jenniina Nummela

Kansanlähetyspäivien ennakkoseminaarissa asiaa päivänpolttavista kysymyksistä

Kansanlähetyksen raamattuopettaja päätoimittaja Leif Nummela on huomannut työssään, että mielenkiinto raamattuopetusta kohtaan on kasvanut voimakkaasti. Nummelan mukaan kristityt kohtaavat tänä aikana monenlaisia haasteita. Ilman perusteellista paneutumista Raamattuun ja oman uskonsa perusteisiin on hänen mukaansa vaikea pystyä orientoitumaan nykyisessä haastavassa maailmassa.

Kansanlähetyspäiviä edeltävä ennakkoseminaari on hyvä mahdollisuus päästä paneutumaan rauhassa Raamattuun. Tänä vuonna ennakkoseminaarissa paneudutaan ensimmäisen Timoteuskirjeen sanomaan.

”Se on erittäin ajankohtainen. Kirjeet on kirjoitettu kohtuullisen nuorelle kristitylle työntekijälle, joka kohtasi ensimmäisen vuosisadan kasvavan kristillisen seurakunnan kaikki käytännön haasteet”, Nummela kertoo. Hän on yksi seminaarin opettajista.

”Näissä kokeneen vanhemman apostolin Paavalin henkilökohtaisissa kirjeissä nuorelle kristitylle työntekijälle Timoteukselle on monta rinnakkaisilmiötä meidän aikaamme. Meillä on tosi paljon opittavaa niistä asioista, joita Timoteus kohtasi. Kirjeet sisältävät paljon merkityksellisiä ja ajankohtaisia teemoja. Ne ovat tärkeitä jokaiselle kristitylle riippumatta siitä, onko itse aktiivinen kristillisessä työssä vapaaehtoisesti tai palkattuna. Elämme tilanteessa, jossa kulttuuri on muuttumassa samantapaiseksi kuin missä Timoteus opetteli elämään Jeesuksen seuraajana. Sen vuoksi Timoteuskirjeessä on paljon kysymyksiä, jotka ovat päivänpolttavia jokaiselle kristitylle.”

Nummela toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi ennakkoseminaariin, joka alkaa torstaina 6.7. kello 12.00.

Lue lisää Kansanlähetyspäivien kotisivuilta.