Avainsana-arkisto: Raamattu

Eilen saimme vastaanottaa Ukrainasta mallikappaleet Leif Nummelan Raamatun punainen lanka -kirjasta. Kirja julkaistaan nyt Ukrainassa ensimmäistä kertaa. Se on venäjänkielinen.

Leif Nummelan Raamatun punainen lanka -kirja on nyt ilmestynyt Ukrainassa

Hyviä uutisia Idän kirjallisuustyöstä

Eilen saimme vastaanottaa Ukrainasta mallikappaleet Leif Nummelan Raamatun punainen lanka -kirjasta. Kirja julkaistaan nyt Ukrainassa ensimmäistä kertaa. Se on venäjänkielinen.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Leif Nummelan kirja kertoo siitä, että Raamattu koostuu eri aikoina kirjoitetuista ja eri tyylisistä teksteistä, mutta niistä löytyy punainen lanka. Se on Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Syyskuussa Kansanlähetys allekirjoitti painosopimuksen ukrainalaisen kristillisen kustantamon kanssa Nummelan kirjan julkaisemisesta Ukrainassa. Kirja on painettu Print on Demand -tekniikalla, jolla pystytään nopeasti painamaan pieniä painoeriä. Raamatun punaisesta langasta tehtiin Ukrainassa kolmensadan kirjan painoerä. Tulevaisuudessa kirjoja voidaan painaa lisää sitä mukaa, kun niitä saadaan Ukrainassa levitettyä.

Rukoillaan, että tämä kirja olisi monelle ukrainalaiselle siunaukseksi.

Leif Nummelan Raamatun punainen lanka -kirjaa on käännetty aikaisemmin ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, viroksi, venäjäksi ja unkariksi. Näitä käännöksiä on myyty ja jaettu yli kymmenessä maassa.

Lokakuun 16. päivänä vietettiin Helsingissä kiitosjuhlaa englanninkielisen käännöksen valmistumisen johdosta. Tavoitteena on, että tästä versiosta kirja voidaan kääntää muille Euroopan kielille.

Idän kirjallisuustyö

Tule mukaan Idän kirjallisuustyöhön!

– Kun lahjoitat tämän artikkelin kohdalla, tukesi kohdistuu idässä tehtävään kirjallisuustyöhön, jota Kansanlähetys tekee myös vainottujen kristittyjen parissa.
– Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 70807.
– Rukoile kanssamme, että Ukrainassa julkaistu Raamatun punainen lanka -kirja johdattaa monia tuntemaan Jeesuksen.

Jumalan siunausta sinulle!

 

 

 

 

Jokapäiväinen hartauselämä on kristitylle luovuttamaton aarre. Se vahvistaa uskossa ja pienentää murheita. Voimme vaalia hyvinvointiamme monin tavoin. Nykyihminen voi jopa

Tarvitsemme itse kukin hengellistä ”tuoreravintoa” joka päivä. Missä muodossa ja milloin, se ei ole ratkaisevaa. Pääasia, että päättää antaa hartauselämälle aikaa. Kuvituskuva: Pixabay

Jotta jaksaisit

Jokapäiväinen hartauselämä on kristitylle luovuttamaton aarre. Se vahvistaa uskossa ja pienentää murheita.

Voimme vaalia hyvinvointiamme monin tavoin. Nykyihminen voi jopa tutkituttaa vitamiini- ja hivenainearvonsa. On itsestään selvää, että tarvitsemme monipuolista ravintoa,  liikuntaa ja riittävästi unta pysyäksemme toimintakykyisinä ja fyysisesti kunnossa. Henkinen hyvinvointi on yhtä lailla tärkeää.

Entä ovatko arvomme kohdallaan, mitä tulee hengelliseen hyvinvointiimme? Paitsi aikaa vaatii myös vaivannäköä, että säilymme hengellisesti elävinä ja kunnossa kaiken ikää. Päivittäinen hartauselämä kannattaa siksi aloittaa nyt, jos et ole sitä vielä tehnyt.

Vilvoittelua vai kilvoittelua?

Luin tyttäreni kanssa hänen raamatunlukuohjelmaansa Luukkaan evankeliumista. Luvussa 13 jakeessa 24 Jeesus puhuu kilvoittelusta. Kysyin tytöltä, mitä kilvoittelu mahtaa merkitä. Tyttäreni ehdotti, että kilvoittelu voi merkitä vaikka kylmäaltaaseen menoa. Kysyin, viekö vilvoittelu meitä lähemmäs Jeesusta. Meitä molempia nauratti.

Jeesuksen tarkoittama kilvoittelu merkitsee jokapäiväistä arkista elämää hänen seurassaan. Se alkaa kyllä altaasta, nimittäin kastealtaasta. Olemme syntisiä ja siksi tarvitsemme Jumalan armoa Kristuksessa päivittäin. Siksi kristitty opettelee päivittäin ravitsemaan itseään Jumalan sanalla. Se voi käytännössä sisältää esimerkiksi Raamatun lukemista, rukousta, hartaustekstien lukemista ja hengellisten laulujen laulamista.

Mannaa Jumalan kaikenikäisille lapsille

Israelin kansa sai erämaavaelluksellaan kerätä päivittäisen manna-annoksen. Varastoon sitä ei saanut haalia. Tuore manna on kuin tuore annos uskoa ja Pyhän Hengen täyteyttä, jonka Jumala haluaa lahjoittaa omilleen. Tarvitsemme itse kukin tätä ”tuoreravintoa” joka päivä. Hartaudenharjoituksen muoto ja ajankohta ei ratkaise. Olemme yksilöitä. Joku on virkeimmillään aamulla, toinen illalla. Yhdelle yhteinen rukous on luontevaa, toiselle se on kiusallista.

Perheissä vanhemmat luovat omat tapansa ja tyylinsä toteuttaa perhehartauksia. Oma väsymys ja lasten rajallinen kyky keskittyä asettavat omat haasteensa. Joskus voi toki miettiä, mikä on rakentavinta, uni vai rukous? Harvoin kuitenkaan näitä joutuu asettamaan vastakkain. Kyse on lopulta valinnasta. Mille asioille annan aikaani? Olenko valmis luomaan rutiineja, jotka kannattelevat itseäni ja muita perheenjäseniä? Lasten kanssa hienoimpia hetkiä voivatkin olla keskustelut vuoteen äärellä, ja heidän vilpittömät ja avoimet kysymyksensä Raamatusta ja Jumalasta.

Hengellisen elämän hoitosuunnitelma:

Päivittäin: Lue edes pieni pätkä Raamattua, hartauskirjaa ja rukoile.

Viikoittain: Etsi itsellesi jumalanpalvelusyhteisö. Jos mahdollista, käy ehtoollisella viikoittain tai ainakin mahdollisimman usein. Hakeudu itsellesi sopivaan pienpiiriin, jossa voit yhdessä toisten uskovien kanssa kasvaa uskossa. Sopivasta tapaamisvälistä voi aina neuvotella.

Vuosittain: Mieti, millaiset hengelliset tapahtumat rakentavat parhaiten sinua. Hakeudu muutaman kerran vuodessa hengellisille kesäjuhlille ja muihin suurtapahtumiin.

Vinkkejä päivittäiseen uskonelämän hoitamiseen:

1) Hyvän saarnan tai raamattutunnin kuuntelemisen voi yhdistää vaikkapa reippaaseen kävelylenkkiin. Internetissä on ladattavissa valtava määrä hyviä saarnoja ja raamattuopetuksia. Opetuksia voi käydä kuuntelemassa ja katsomassa esimerkiksi seuraavilla sivuilla ja kanavilla:

avaimia.net

Nuorten Maailma Youtubessa

Kansanlähetys Youtubessa

Areiopagi-podcastit

2) Jos lukeminen on jostain syystä hankalaa, hanki ääniraamattu ja kuuntele sitä työmatkoilla, lenkkeillessäsi tai levätessäsi.

3) Mikäli käytät ahkerasti sähköpostia, voit tilata itsellesi lyhyitä raamatuntekstejä tai hartauksia, jotka tulevat päivittäin sähköpostiisi (esimerkiksi Kotisatama/Sana sinulle tai listat.sley.fi/mailman/listinfo/manna).

4) Virsikirjan takaosasta löytyvät hetkirukoukset. Valmiit rukoukset kantavat ja rikastuttavat omaa rukouselämää.

5) Hyvä hartauskirja tai raamatunlukuopas on hyvä päivittäinen matkatoveri.

Vaikka laiskottaa, rukoile silti.

Poimintoja nettikeskusteluista:

“Luen Raamattua, rukoilen ja kuulostelen Jumalan puoleen… Minusta tuntuu, että omat hiljentymiset ovat tarpeen. Vähättelemättä yhteisiä hartauksia, kaipaan yksin hiljentymistä, omaan tahtiin lukemista, rukoilua ja kuuntelua ilman muiden antamia raameja.”

“Rukoilemme päivittäin iltarukouksen tai Isä meidän -rukouksen. Jos on mielen päällä jotain erityisiä aiheita, niin niitä asioita tuodaan mukaan rukoukseen. Rukouksen jälkeen kaikki perheenjäsenet kertovat vuorollaan, mistä ovat tänään kiitollisia, ja sitten mennään nukkumaan.”

“Me luetaan kotona aamulla psalmi ja rukous. Töitten jälkeen illalla on vuorossa evankeliumiteksti, epistolateksti ja joku Vanhan testamentin teksti… Olen itse aika laiska tällaisten suhteen, mutta perheellisenä on pakko pitää yllä jotain rytmiä ja antaa lapselle mahdollisuus kuulla viisautta.”

“Hetkipalveluksesta rukoilen vähintään laudesin ja vesperin päivittäin… Käymme vaimon kanssa myös messussa kerran viikossa. Elämässä on usein aikoja, kun ei huvittaisi rukoilla. Silloin varsinkin huomaa, kuinka tärkeää on pitää kiinni tietystä rukouksen rytmistä.”

Virpi Kurvinen
toimittaja

Artikkeli on julkaistu Uusi Tie -lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 2017.

 

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Lähdemme nyt Jeesuksen

Näissä maisemissa sijaitsi muinainen Samarian halki kulkeva päätie. Kuvan kohdasta muutaman kilometrin päässä voi käydä edelleen juomassa kaivosta, jonka luona Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Kuva: Heidi Tohmola

Onko reitinvalinnalla väliä?

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän ensimmäisen raamattutuokion aihe on ”Onko reitinvalinnalla väliä?”

Pysähdymme Johanneksen evankeliumin 4. luvun jakeiden 3 ja 4 äärelle. ”Silloin hän (Jeesus) lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4)

Johanneksen evankeliumin luvussa 3 kerrotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheista näin: ”Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.” (Joh. 3:22–23).

Jeesuksen palattua Juudeasta Johannes Kastajan ura lähenee loppuaan, kun Herodes Antipas ensin vangituttaa hänet ja sitten mestauttaa (Matt. 14:1–12). Pienestä on Johannes Kastajan inhimillinen kohtalo kiinni, kun sana osuu vallankäyttäjän elämässä arkaan paikkaan. Monien kohdalla Johannes Kastajan julistus johti mielenmuutokseen – ei kuitenkaan Herodeksen kohdalla.

Kysymys on historiallisesta tapahtumasta, ajasta ja paikasta. Tapahtumilla on silminnäkijät ja nähdyllä kertojat. Johannes ei enää koskaan vapautunut vankeudesta. Viestit kulkevat ja tapahtumat jättävät niitä lähellä eläneisiin muistijäljen.

Evankelistat Luukas ja Johannes tallentavat tapahtumien käännekohdat evankeliumeihinsa. Tästä kertoo meille Luukkaan evankeliumin luku 3: ”Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Mutta kun hän nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan.” (Luuk. 3:19–20)

Jeesus ei välitä kansansuosiosta

Samaan aikaan toisaalla viestit kulkevat. Jeesukselle kerrotaan, mitä fariseukset ovat kuulleet; ”että hän (Jeesus) kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.” (Joh. 4:1–2). Odotusta oli ilmassa ja varmaan moni ajatteli, että nyt kannattaa takoa, kun rauta on kuuma. Tämän päivän konsultti sanoisi, että kannattaa vahvistaa vahvuuksia.

Mutta mitä tekee Jeesus? Se sanotaan meille yksinkertaisesti näin: ”Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4) Nuo kaksi lyhyttä lausetta kertovat meille Jeesuksesta tavattoman paljon. Onko kyse pelkästä reitinvalinnasta – vai sittenkin jostain muusta?

Ensinnäkin sanat kertovat, että Jeesus ei tehnyt mitään ihmisten suosion tähden. Tämä käy ilmi jo Johanneksen evankeliumin alkulehdillä, missä kerrotaan, kuinka Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä ja monet uskoivat häneen, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. Heti tämän jälkeen kuitenkin kerrotaan, että ”Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sen tähden, että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh. 2:23–25) Läpi Raamatun ja Jumalan pelastushistorian näyttää olevan niin, että todella merkittävää tapahtuu todella marginaalissa. Eikä Jeesus tee tästä poikkeusta.

Toiseksi meille kerrotaan: ”Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” Miksi juuri Samarian kautta? Ensinnäkin reitti oli selkeästi lyhyin, joskin vaarallisin. Kiire ei kuitenkaan näytä olleen Jeesuksen motiivi reitinvalinnalle. Olihan hänellä aikaa viipyä alueella hyvän tovin, mikä käy myöhemmin ilmi. Samarialaisten pyynnöstä Jeesus viipyi alueella kaksi päivää (Joh. 4:40).

Ymmärrettävä selitys voisi olla, että Jeesus halusi toimintansa alkuvaiheessa välttää avointa konfliktia fariseusten kanssa, joissa Jeesuksen toiminta herätti kateutta, pelkoa ja vastustusta.
Jeesus näyttää tekevän jotain sellaista, jolla on pelastushistorian ja Jumalan lähetyksen kannalta käänteentekevä vaikutus. Kysymys oli siis paljon enemmästä kuin vain reitinvalinnasta.
Juutalaisten ja samarialaisten kaunalla ja vihanpidolla ja keskinäisellä halveksunnalla oli vuosisatainen historia. Omalla toiminnallaan Jeesus mursi tämän vihan, kaunan ja halveksunnan muurin – ihmisten mielipiteitä kyselemättä.

Evankeliumi kuului yhtä lailla samarialaisille kuin juutalaisillekin ja kaikille maailman vielä tavoittamattomillekin kansoille. Myös meille suomalaisille ja meidän kauttamme niille kansoille, jotka eivät vielä tai eivät enää tunne Jeesusta Kristusta.

Uupunut Jeesus ja yksinäinen nainen

Kun kuljemme Jeesuksen seurassa Samarian alueelle, syy reitinvalinnalle selviää. Sykarin kaupungissa, Jaakobin kaivolla, kohtaavat matkasta uupunut Jeesus ja erikoiseen aikaan paikalle saapuva samarialainen nainen. Käydään keskustelu, joka avaa meille, mistä evankeliumissa on syvimmältään kysymys.

Mutta reitinvalinnallakin on väliä. Missä on meidän ”Samariamme”, jossa voimme olla murtamassa vihan, kaunan ja halveksunnan muureja? Kulkiessaan Samarian kautta Jeesus antoi meille esimerkin ja kutsuu meitä seuraansa viemään sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta sinne, missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai enää tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Kirkosta on tulossa maailmanlaajuinen eri tavalla kuin  se oli uskonpuhdistuksen aikana. Kristittyjen määrä kasvaa hämmästyttävän nopeasti. Vuonna 1910 maailmassa oli

”Paavalilla oli kunnioittava asenne niitä naisia kohtaan, jotka tekivät työtä hänen kanssaan”, Lindsay Brown totesi puheessaan. Kuva: Ilkka Kontturi

Evankeliumi leviää maailmalla

Kirkosta on tulossa maailmanlaajuinen eri tavalla kuin  se oli uskonpuhdistuksen aikana. Kristittyjen määrä kasvaa hämmästyttävän nopeasti. Vuonna 1910 maailmassa oli kuusi miljoonaa evankelista kristittyä. Vuonna 2010 heitä oli jo 300 miljoonaa.

Näin kuvasi evankeliumin leviämistä ja kristittyjen yhteistyötä  kansainvälinen kristillinen vaikuttaja, Lausanne-liikkeen entinen ulkomaisen työn johtaja Lindsay Brown. Hän luennoi  toukokuussa Kansanlähetyksen, Kylväjän, Opiskelija- ja koululaislähetyksen sekä Suomen Raamattuopiston Säätiön ensimmäisessä yhteisessä työntekijäpäivässä.

Brown arvioi, että Kiinassa on mahdollisesti 60 miljoonaa evankelista kristittyä, Intiassa heitä on noin 30 miljoonaa. Suuri osa Intian kristityistä on kastittomia, daliteja.

– Albaniassa oli ennen kommunistivallan kaatumista neljä evankelista kristittyä, jotka kaikki olivat naisia. Nyt maassa on noin 18  000 evankelista kristittyjä. Mongoliassa oli vuonna 1990 kuusi uskovaa. Nykyisin siellä toimii 400 seurakuntaa, ja tässä kolmen miljoonan asukkaan valtiossa on enemmän lähetystyöntekijöitä kuin missään muualla maailmassa. Algerian kristittyjen määrä on noussut tuhannesta nykyiseen 80  000 henkeen.

Ainut paikka, missä evankelisten määrä ei kasva, on Eurooppa. Maanosamme maista kirkko kasvaa nopeimmin Ranskassa. Siellä oli vuonna 1995 noin 200 000 evankelista kristittyä. Nykyisin heitä on noin puoli miljoonaa.

– Ranskassa evankeliumi etenee kaikkein huono-osaisimpien väestönosien kuten vietnamilaisten ja ranskaa puhuvien afrikkalaisten maahanmuuttajien parissa. Ymmärrätte, että menestysteologia ei kosketa heitä. Pienipalkkaisen alemman tuloluokan keskuudessa on lyönyt läpi karismaattinen liike.

Yhteinen usko ja kunnioitus

Jotta evankeliumi voisi levitä, kristittyjen täytyy toimia yhteistyössä ja yhteiseen uskoon sitoutuen. Evankeliumin sydämessä on armosta pelastuminen uskon kautta.

Yhteistyö perustuu yhteiseen uskoon siitä, kuka Jumala on ja mikä on Jeesuksen merkitys. Koinonia, yhteistyö, tarkoittaa yhteistä uskoa, yhteistä kokemusta Jumalan armosta ja yhteistä pyrkimystä tavoittaa evankeliumilla ne, joita ei vielä ole tavoitettu.

Yhteistyö on ilon lähde. Paavalin kirjeessä filippiläisille on vain neljä lukua, mutta siinä mainitaan ilo yhteensä 15 kertaa. On tärkeää miettiä myös sitä, miten menetellä erimielisyyksien kohdatessa.

– Filippiläiskirjeen neljännessä luvussa Paavali puhui kunnioittavasti työtovereistaan, joilla oli keskinäistä kahnausta. Hän ei osoitellut, että näillä kahdella on erimielisyyttä, vaan kertoi, että hän tekee työtä rinta rinnan heidän kanssaan.

”Kristityn kutsumus on olla erilainen moraaliltaan, mutta ei erottautua sosiaalisista yhteyksistä. Jumala kutsuu meitä olemaan pyhiä mutta ei outoja”, Brown opetti.

Kristityt voivat vaikuttaa maailmaan ja muuttaa ei-kristillisiä yhteisöjä. Lindsay Brown mainitsi K.S. Latourettelta oppimansa kuusi kristillistä vahvuutta, jotka auttavat kristittyjä tässä tehtävässä. Ne ovat rukous, evankeliointi, esimerkki, perustelu, toiminta ja kärsimys.

–Toivoa ei voi näytellä epätoivon hetkellä. Tulin nuorena uskoon ja olin pitkään sukuni ainoa kristitty. Kun ainut tyttäreni kuoli, isäni pyysi minua kastamaan itsensä. Kysyin häneltä, miksi juuri nyt. Hän vastasi, että ei ole helppoa, kun oma lapsi löytää jotain, mitä itsellä ei ole. ”Halusin tietää, että se toivo, mihin uskosi perustuu, on totta”, hän vastasi. Tähdet loistavat kirkkaimmin autiomaassa.

Raamatun opetus auttaa sitoutumaan Kristukseen. Brown kertoi nuorista, jotka jäivät pois seurakunnan toiminnasta, koska heille ei opetettu Sanaa. Raamattu on täynnä käytännön ohjeita, miten elää yhteiskunnassa. Se auttaa ihmisiä sovittamaan yhteen hengellisen elämän ja muun elämän.

– Jumala pystyy käyttämään kaikenlaisia ihmisiä. Mihin Jumala sitten johdattaakin, älä menetä suolaasi. Ei ole helppoa tapaa, on vain raamatullinen tapa.

Anne Lepikko

 

Raamatunkäännöstyö liittyy Israeliin kuin mantelipuun juuret maahan. Elävillä juurillaan puu kasvattaa kukintoja vaikka lumimyrskyssä, ja käännöstyö tuottaa parhaan käännöksen kansalle,

Mantelipuun kukka on Raamatun luotettavuuden ja merkityksen vertauskuva. Kuva: Heidi Tohmola

Mantelipuun oksat puhuvat

Raamatunkäännöstyö liittyy Israeliin kuin mantelipuun juuret maahan. Elävillä juurillaan puu kasvattaa kukintoja vaikka lumimyrskyssä, ja käännöstyö tuottaa parhaan käännöksen kansalle, jos Israel on kääntäjälle tuttu.

Vanhan testamentin alkukieli on pääosin heprea. Tällä hetkellä koko Raamattu on käännetty noin 674 kielelle, mutta osalle näistä kielistä se on käännetty jostain muusta kielestä kuin heprean alkukielestä, eli nämä Raamatut ovat käännöksen käännöksiä. Raamatun heprealaisten juurien opiskelu onkin monille kääntäjille suurena apuna, kun he haluavat parhaan mahdollisen käännöksen äidinkielelleen. Jerusalem on raamatunkääntäjän unelmalomakohde.

Moni kevättalvella Israelissa vieraileva matkailija ihmettelee Jerusalemin mantelipuita. Joskus kaupungissa on jopa lunta kukinnan aikaan. Miten puu voi kukkia keskellä vuoden kylmintä aikaa? Lumihankea vasten kukkiva puu näyttää järjenvastaiselta, kun Suomessa olemme tottuneet kukkiviin puihin lähinnä vehreän kesän kynnyksellä.

Mantelipuu on ollut Israelissa yksi lempikuvauskohteistani. Mantelipuun kukkien kuvia olenkin käyttänyt paljon graafisessa työssä. Puita enemmän ihmettelin kuitenkin vuosia sitten erästä Jeremian kirjan kohtaa. Se kertoo juuri mantelipuusta ja Jumalan valvomisesta sanansa suhteen:

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Mitä sinä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Minä näen mantelipuun oksan.” Herra sanoi minulle: ”Sinä olet nähnyt oikein; sillä minä valvon sanaani toteuttaakseni sen.” (Jer. 1:11–12)

Pohdin, mitä ihmeen tekemistä puun kukalla on sanan ja valvomisen kanssa. Onko tämä Vanhan testamentin mystistä runoutta, jolla ei tarvitse olla merkitystä omaan arkeen? Vai onko heprean alkukielellä jotain opetettavaa meillekin?

Kun eräs Jerusalemissa matkaileva raamatunkääntäjä avasi asiaa heprean kautta, asia selkeni uudella tavalla. Tuo sana ’mantelipuu’ on nimittäin hepreaksi šaked ja muistuttaa sanaa šoked, ’valvoa’. Sanojen samankaltaisuuden kautta Jumala avasi Jeremialle, omalle profeetalleen, Raamatun luotettavuutta ja merkitystä. Joskus emme näe asioiden vertauskuvallisuutta ja sanomaa ennen kuin asia väännetään rautalangasta – tai mantelipuun oksasta.

Vaikka emme tiedä, mihin vuodenaikaan Jeremia mantelipuuta tarkkaili, olisi jotenkin uskottavaa, että sitä eritysesti katseltaisiin juuri silloin, kun se erottuu täysin muusta ympäristöstä. Eihän sitä muulloin aina edes erota mantelipuuksi.

Silloin kun mikään muu ei elä, Jumalan sana elää. Sen toteutumista valvotaan maailman korkeimmalla auktoriteetilla. Koko mantelipuu oksineen ja kukkineenkin symboloi Jumalan lupauksien varmaa toteutumista. Ei tule niin kylmää maailman-aikaa tai poliittista myrskyä, joka mitätöisi Jumalan sanan ja lupaukset meillekin. Eikä ole sellaista kieltä, jonka raamatunkäännös eläisi ilman heprean kielen juuria.

Koko Raamatun maa on täynnä sisältöä, jota raamatunkäännöstyö tarvitsee työnsä tueksi. Israel on kuin luokkahuone, jossa on omat opintoviikkonsa raamatunkääntä-jille – mutta myös meille muille. Kun olen tehnyt lapsityömateriaalia, olen saanut paljon virikettä heprean kielestä.

Lapset eivät työskentele raamatunkääntäjinä, mutta heistä voi tulla sellaisia tulevaisuudessa. Työ on kesken. Maailmassa on edelleen enemmän niitä kieliä, joilla ei ole omakielistä Raamattua, kuin niitä joilla on.

Kun lapsille kerrotaan uskomme heprealaisista juurista ja Israelin historiasta ja raamatunaikaisesta kulttuurista, sen varmemmin Jumalan sanan merkitys säilyy tuleville sukupolville alkuperäisenä ja arvovaltaisena elämän ohjeena.

Heidi Tohmola
kirjoittaja on taittanut ja toimittanut Jerusalemissa toimivan Caspari-keskuksen lapsityömateriaalia. Hän kääntää parhaillaan tätä materiaalia suomeksi.

Kansanlähetys kokoaa parhaillaan varoja raamatunkäännöstyölle.
Tutustu ja tule mukaan työhön tästä.

 

 

 

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt

Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja Gerson Mgaya saarnasi viime pyhänä Nurmeksen kirkossa yhteydestä. Tässä artikkelissa on lyhennelmä hänen opetuksestaan. Maalaus: Minna Katajamäki

Jotta he olisivat yhtä

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL

Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.  Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.  Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (1992 käännös)

Raamatun mukaan on olemassa kahdenlaista ykseyttä. Efesolaiskirjeessä (4:3) Paavali sanoo: “Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.”  Hengen luoma ykseys on siis jo olemassa. Voimme joko säilyttää se tai tuhota sen.

Kun meistä tulee kristittyjä, löydämme uskovien yhteisön, jonka Henki on perustanut. Sen lisäksi, että Henki yhdistää eri puolilta tulevat uskovat yhteen, se yhdistää myös eri aikakausien uskovat.

Kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, Henki liittää meidät Kristuksen ruumiiseen ja meistä tulee yhtä apostolien ja muiden uskovien kanssa, jotka tunnustivat Jeesuksen Herrakseen.  Henki on tuonut meidät yhteen, ja olemme yhtä Kristuksessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olemme samanlaisia tai että teemme samoja asioita samalla tavalla. Mielipiteemme, ymmärryksemme tai tapamme tehdä asioita voivat olla täysin erilaisia, mutta Henki antaa meille ykseyden. Se on ykseyttä moninaisuudessa tai erilaisuudessa. Meidän on helpompi ymmärtää toisiamme ja hyväksyä toisemme, kun muistamme, että Kristus on kuollut meidän kaikkien puolesta.

Tämä on kuitenkin vain yksi osa ykseyttä.  On olemassa myös toinen ykseys, joka on riippuvainen tästä. Paavali puhuu siitä Efesolaiskirjeessä (4:13). Ensimmäiseksi hän puhuu seurakunnan paimenista ja opettajista, jotka varustavat pyhät palvelutyöhön. Ja sitten hän lisää: “… kunnes me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”

Tämä uskon, tuntemisen ja ymmärryksen ykseys ei vielä ole todellisuutta. Se ykseys tulee, kun kasvamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.  Ensimmäinen ykseys on Hengen luoma ykseys, ja on tarkoitettu, että me säilytämme sen ykseyden. Tämä toinen ykseys syntyy, kun pysymme tuossa ensimmäisessä ykseydessä.  Tämä on ykseyttä ykseydessä.  Niin kauan kun toinen ykseys ei vielä ole totta, ensimmäinenkin ykseys helposti hajoaa.  Meidän on pidettävä huoli, että tästä toisesta ykseydestä tulee totta.

Kuten olemme nähneet, tämä ykseys muuttuu todeksi vain Kristuksen tuntemisen kautta.  Opimme tuntemaan Kristuksen kahdella tavalla: Kun luemme Jumalan sanaa ja kun elämme ja vaellamme Hengessä.

Jeesus rukoili, että meidät pyhitettäisiin totuudella eli sillä mitä luemme. Jumalan sana on totuus.  Mutta Jeesus ei kertonut, kuinka tämä totuus pyhittää meidät.

Hyvät ystävät, maailma on pahuuden vallassa. Me uskovatkaan emme ole sen vaikutuspiirin ulkopuolella. Maailma varastaa huomiomme ja vie sen pois Jumalasta aina siinä määrin, että useimmiten löydämme itsemme kiireisinä muiden asioiden parista.  Kun emme etsi Jumalan tahtoa elämäämme, löydämme itsemme tekemästä, mitä maailmakin tekee. Emme eroa mitenkään niistä ihmisistä, jotka eivät usko Jeesukseen.

Meidän täytyy tietoisesti etsiä Jumalan tahtoa. Jumalan tahto kertoo meille, mistä Jumala pitää ja mitä hän vihaa.  Jumalan tahto kertoo meille, kuinka voimme elää ja vaeltaa jatkuvasti Jumalan kanssa.  Olemme turvassa, kun vaellamme Jumalan kanssa: Hän varjelee meitä.  Mutta mistä tuo Jumalan tahto löytyy?  Se löytyy hänen sanastaan, Raamatusta.

Kun olemme kuuliaisia sanalle, silmämme avataan näkemään, mitä Jumala on valmistanut meitä varten. Opetuslapset, joiden Jeesus käski odottaa Isän lupauksen täyttymistä, olivat kuuliaisia, ja oikealla hetkellä he näkivät Jumalan antavan heille voimaa ja lohdutusta Hengen kautta.

Me palvelemme samaa Jumalaa. Kirjoituksissa sanotaan, että Jumala ei muutu.  Siellä myös sanotaan, että Jumalan voima ei koskaan tuota pettymystä, se on aina sama. Jos Jumalan sana oli totta apostoleille, pitäisi sen olla totta myös meille. Jos Jumalan sana pyhitti apostolit, se pyhittää myös meidät. Mutta jotta se pyhittäisi meidät, meidän vastauksemme, meidän reaktiomme lukemisen jälkeen, täytyy olla samanlainen kuin apostoleilla. Apostolit tottelivat Jumalaa, ja he näkivät Jeesuksen sanojen käyvän toteen.

Jeesus rukoili ykseyttä. Ainoa tapa, miten voimme olla yhtä niiden kanssa, jotka kuolivat lähes kaksituhatta vuotta sitten, on tehdä, mitä he tekivät. He kuulivat Jumalan sanan ja olivat kuuliaisia sille.  Helluntai muistuttaa meitä Jumalan uskollisuuden lisäksi myös apostolien kuuliaisuudesta.

Jeesus toivoo, että meistä tulee yhtä apostolien kanssa, niin että säteilemme samanlaista uskoa ja Jeesuksen tuntemista. Tämän yhteyden saavutamme olemalla kuuliaisia Jumalan sanalle. Elämä Hengessä ja Hengen kanssa on juuri sitä elämää, jota Jeesus tuli tuomaan meille. Kutsukaamme Jumala elämään kanssamme Hengessä.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.