Avainsana-arkisto: Raamattu

Hanukka on juhla, jota juutalaiset viettävät marras–tammikuussa, vuodesta riippuen. Se on valon ja ilon juhla ja kestää kahdeksan päivää. Juhlan

Hanukka on edelleen Israelissa suosittu juhla. Sana hanukka tarkoittaa pyhittämistä ja vihkimistä. Kuva Heidi Tohmola.

Hanukka-juhla kertoo hyvän ja pahan taistelusta

Hanukka on juhla, jota juutalaiset viettävät marras–tammikuussa, vuodesta riippuen. Se on valon ja ilon juhla ja kestää kahdeksan päivää. Juhlan juuret ovat noin vuodessa 165 eKr., jolloin Jerusalemin häväisty temppeli puhdistettiin ja vihittiin uudelleen käyttöön. Se muistuttaakin meitä edelleen jatkuvasta hyvän ja pahan taistelusta, joka usein alkaa huomaamatta. Sana hanukka tarkoittaa siis pyhittämistä ja vihkimistä.

Hanukkaa ei mainita lainkaan 3. Mooseksen kirjan luvussa 23 lueteltujen juhlien joukossa. Se on kuitenkin edelleen Israelissa suosittu juhla, etenkin lasten keskuudessa.  Uudessa testamentissa juhla on ohimennen mainittu: ”Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi” (Joh. 10: 22).

Juutalaisten temppeli ja sen alttari kalusteineen oli häpäisty, kun maan valloittajat alkoivat uhrata siellä epäjumalille.

Antiokus IV halusi aikoinaan tuhota Aleksanteri Suuren valloittamien kansojen oman uskonnon ja vaati, että kaikkien piti omaksua kreikkalainen elämäntapa. Juutalaisetkin olivat sorrettuina antautuneet pikkuhiljaa uudelle filosofialle, ehkä aluksi aivan huomaamatta. Pahan vallan kasvaessa täyteen mittaansa he kuitenkin lopulta ryhtyivät kapinaan. Pieni mutta rohkea juutalainen makkabilaisarmeija sai pyhäkön takaisin, ja rakas temppeli vihittiin uudelleen käyttöön Jumalan kunniaksi.

Edelleen hanukka-juhlan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään tuli hanukka-kynttelikköön yksi kynttilä kerrallaan. Kuva Heidi Tohmola.

Perimätiedon mukaan tuon uudelleenvihkimisen aikana tapahtui öljyihme. Puhdistetun temppelin alttarin kynttelikköön piti saada liekki, mutta öljyä oli kriistilanteen takia hyvin vähän, vain pieni tilkka. Kansan rukoillessa apua koettiin pieni ihme: öljy riittikin kahdeksaksi päiväksi.

Edelleen hanukka-juhlan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään tuli hanukka-kynttelikköön yksi kynttilä kerrallaan. Juutalaiskotien juhlaperinteisiin kuuluvat kynttelikkövalojen lisäksi pienet lahjat ja yhteisleikit sekä öljyssä paistettujen juhlaruokien syöminen.

Vaikka moni ajattelee tuon öljyihmeen olevan vain legenda, juhlan historialla on edelleen sanottavaa. Monenlaisten ”temppelien” pyhittäminen on taas ajankohtaista. Hyvän ja pahan taistelu ei rajoitu vain kaukaisille sota-alueille, vaan se vaikuttaa ja näkyy kaikkialla, niin yhteiskunnassamme kuin meissä itsessämmekin. Vieraaseen ajatteluperinteeseen ja oppialaan tottuu nimittäin huomaamatta.

Tänä syksynä kirjakaupoissamme oli tarjolla lapsille muun muassa Noidan käsikirja . Se oli marraskuussa kymmenen myydyimmän kirjan joukossa. Siinä kuvataan erilaisia demoneja ja henkivaltoja, muttei suinkaan Raamatun valossa. Lasten osastolla on joululahjaksi tarjolla Jeesuksen, hyvän paimenen, sijasta esimerkiksi yksisarvisen elämänfilosofiaa , voodoo-nukkeja ja erilaisia tarinallisia loitsukirjoja ja -oppaita.

Kirjakaupoista saakin etsimällä hakea kristillisiä julkaisuja tai edes Raamattuja. Hengellinen hyllykkö kutistuu joka vuosi. Aikuisillekin  on tarjolla hyllymetreittäin toisenlaista elämänfilosofiaa, kuten  tarot-kortteja, joogaoppaita, meditaatiokirjoja, käsikirjoja ennustamiseen ja niin edelleen. Kristilliset joulukortitkin ovat jääneet tonttujen ja eläinten jalkoihin.

Kristillisen kulttuuriperinteen alttarilla palaa vieras tuli. Salonkikelpoiset epäjumalat ovat livahtaneet koteihin huomaamatta – samalla tavalla kuin hellenismi muinoin juutalaiseen kulttuuriin. Ensimmäisiä aluevaltauksia ei edes tajuta, niitä pidetään usein harmittomina, jopa hauskoina. Pikkuhiljaa voi tajuta, että valta vaihtuu eikä Raamatun sanan liekki saa enää loistaa niin vapaasti kuin ennen.

Suomessakin riittää siis paljon puhdistettavaa ja uudelleen arvioitavaa. Se voi alkaa jo omista ajatuksistamme; olemmehan Paavalinkin mukaan Jumalan temppeli. Muodikkaiden kotiin askarreltavien tonttuovien tilalla voisivatkin kodeissamme avautua enemmän Raamatun lupaukset, joista löytyy todellinen ilo.

Makkabilaisten muinainen taisteluinto puolustaa uskoaan voi saada aikaan pahennusta tai pilkkaakin. Mutta se on hieno esimerkki siitä, kuinka hyvien asioiden esilläpito palauttaa valoa pimeyteen.

Ei totuta pimeyden tarjontaan vaan sytytellään valoja!

Valoisaa joulunaikaa!

Heidi Tohmola

Lahjoittamalla tämän artikkelin kohdalla voit antaa juutalaisille sen, mitä he ovat jo kauan odottaneet. Voit antaa heille kaikkein tärkeimmän lahjan! Lahjoittamalla nyt mahdollistat sen, että moni juutalainen kuulee ja saa vastaanottaa evankeliumin sanoman.

Juutalaiset ovat Jumalan omaisuuskansa, mutta monet heistä eivät vielä tunne Jeesusta Messiaana. Tule mukaan työhön, jossa viedään evankeliumia juutalaisille.

Jumalan siunausta elämääsi!

Kansanlähetys on auttanut vainottuja kristittyjä koko olemassaolonsa ajan. Julkaisemme sarjan kertomuksia kirjallisuustyömme matkan varrelta. Tässä toinen kertomus. Ensimmäisen voit lukea

Kansanlähetyksen kirjallisuustyötä johti Neuvostoliitossa edesmennyt Mihail Horev. Hänen poikansa Benjamin Horev (oik.) kävi perheineen Suomessa kuulemassa tietämäänsä enemmän siitä työstä, jonka vuoksi hänen isäänsä vainottiin.

Horevit Suomen-vierailulla: Kun mahdottomasta tuli mahdollista

Kansanlähetys on auttanut vainottuja kristittyjä koko olemassaolonsa ajan. Julkaisemme sarjan kertomuksia kirjallisuustyömme matkan varrelta. Tässä toinen kertomus. Ensimmäisen voit lukea täältä.

Saimme heinäkuussa yllätysvieraaksemme venäläisen ystävämme Benjamin Horevin, hänen vaimonsa ja kaksi tytärtään. Benjamin on jo taivaan kotiin päässeen Mihail ”Misha” Horevin poika. Misha oli aikanaan yksi Neuvostoliiton maanalaisen kirkon johtajia, joka kärsi pitkät vankeustuomiot uskonsa tähden. Noina vainojen vuosina hän teki paljon työtä Kansanlähetyksen idäntyössä toimineen Pentti Heinilän ja monien muiden suomalaisten kanssa.

Benjamin Horevin perhe tuli vierailulle Suomeen, jotta hän voisi haastatella niitä suomalaisia, jotka olivat aikanaan tehneet työtä hänen isänsä kanssa, ja saisi näin tietää lisää isästään ja tämän elämäntyöstä. Saimme viettää yhdessä ikimuistoisen päivän.

Keskustellessamme Benjamin Horev kertoi meille erikoisesta tapauksesta Neuvostoliitossa. Sikäläinen kristitty mies oli lastannut autonsa perän täyteen Raamattuja, peittänyt ne viltillä ja lähtenyt viemään arvokasta lastiaan edelleen jaettavaksi. Ajettuaan aikansa mies huomasi, että bensa alkoi käydä vähiin. Lopulta auto pysähtyi ja mies jäi raamattukuormansa kanssa tien varteen.

Neuvostoliitossa oli tapa, että kun jonkun auto pysähtyi tien reunaan ja kuljettaja antoi toiselle autoilijalle pysähdysmerkin,  ohiajaja pysähtyi välittömästi.

Tämä mies nousi autostaan pysäyttämään ohi ajavaa autoa, mutta hänen yllätyksekseen se ei pysähtynyt vaan jatkoi matkaansa. Sama toistui usean auton kohdalla. Kukaan ei pysähtynyt auttamaan.

Pitkän ajan kuluttua paikalle saapui miliisiauto, ja se pysähtyi miehen viittilöidessä. Miliisit tiedustelivat kuskilta, mikä oli hätänä. Miehen kerrottua miliiseille, että bensa oli loppunut, nämä lupautuivat hinaamaan hänet bensa-asemalle. Hinausköysi kiinnitettiin autoon ja miliisit lähtivät vetämään raamattukuormaa.

Jonkin ajan kuluttua he tulivat paikkaan, jossa toiset miliisit pitivät suurta ratsiaa. Jokainen auto pysäytettiin tarkastusta varten. Tarkastuspisteellä ratsiaa pitävät miliisit aikoivat ensin pysäyttää hinauksessa olevan auton. Hinausköyden huomattuaan he kuitenkin viittoilivat kuljettajamiliisiä jatkamaan matkaansa.

Jonkin ajan kuluttua päästiin bensa-asemalle. Miliisit irrottivat hinausköyden ja jatkoivat matkaansa. Kristitty mies kertoi myöhemmin, että hän ei olisi mitenkään voinut päästä ajamalla läpi tarkistuspisteestä. Näin Jumala oli varjellut hänen matkansa ja mies sai Raamatut turvallisesti perille.

Usein elämässä on niin, että vasta sitten kun omat mahdollisuutemme loppuvat, Jumalan mahdollisuudet alkavat.

Turvallisuussyistä emme voi julkaista kirjoittajan nimeä.

Painatamme ja levitämme edelleen Raamattuja, Uusia testamentteja ja muuta hengellistä kirjallisuutta eri kielillä.

Tule mukaan tukemaan vainottuja kristittyjä:

Osallistu Kansanlähetyksen joulukeräykseen: 

  • Nettilahjoituksella tämän sivun kautta
  • Kuukausilahjoittajana tästä linkistä tai lahjoitus (at) sekl.fi (kohde: kirjallisuustyö / vainotut kristityt)
  • Puhelimitse: 0600 180 10 (10,01 € + pvm) tai 0600 190 90 (20,45 € + pvm)
  • Tilisiirrolla:  Suomen Ev.lut. Kansanlähetys ry, FI83 2070 1800 0283 25,
    viite: 70807
  • Lue lisää Kansanlähetyksen työstä vainottujen kristittyjen parissa.Kuuntele lisää radiosta Radio Dein teemaviikolla 3.-8.12.2018.
    Auta uskonsa vuoksi kärsiviä -ohjelma lauantaina 8.12.2018 klo 16.00-17.00.

Jumalan siunausta sinulle ja kiitos lahjastasi!

Kansanlähetys on auttanut vainottuja kristittyjä koko olemassaolonsa ajan. Julkaisemme sarjan kertomuksia kirjallisuustyömme matkan varrelta. Tässä niistä ensimmäinen : Vieraillessamme keväällä

Ilja-pastorin ensimmäinen Raamattu

Kansanlähetys on auttanut vainottuja kristittyjä koko olemassaolonsa ajan. Julkaisemme sarjan kertomuksia kirjallisuustyömme matkan varrelta. Tässä niistä ensimmäinen :

Vieraillessamme keväällä Moldovan Gagauziassa saimme osallistua myös Svetliin seurakunnassa alueen pastorien kokoukseen. Svetliin kylässä oli aikanaan asunut saksalaisia. Toisen maailmansodan syttymisen aikoihin Stalin oli siirtänyt saksalaiset kylästä pois, ja näin kylästä tuli gagauz-kylä.

Seurakunnan pastorina toimi Ilja Arnaut -niminen kuusikymppinen mies. Ilja kertoi meille, kuinka hän oli saanut ensimmäisen Uuden testamenttinsa.

1970-luvun alussa Ilja toimi paikallisen naisevankelistan avustajana. Vuonna 1974 tämä evankelista matkusti Kohtla-Järvelle Viron neuvostotasavaltaan. Siellä hän tapasi kaksi suomalaista raamattukuriiria. Nämä tiedustelivat, ketkä tarvitsisivat Uutta testamenttia. Evankelista muisti entisen apupoikansa Iljan ja pyysi, että saisi viedä tälle Uuden testamentin.

Näin Ilja sai lahjaksi tuon kallisarvoisen kirjan.

Tuohon aikaan Raamattu oli Moldovassa erittäin vaikeasti saatava kirja. Ilja kertoi, että joku oli myynyt jopa lehmänsä saadakseen mustasta pörssistä hankittua Raamatun.

Vuonna 1976 Ilja joutui kahdeksi vuodeksi Krimille Neuvostoliiton armeijaan. Alokasaika oli kristitylle miehelle erittäin vaikea. Ilja lähetti vanhemmilleen kirjeen ja pyysi heitä toimittamaan hänelle tämän Uuden testamentin. Iljan äiti kääri kirjan pussiin ja piilotti sen hillopurkin sisälle. Sitten hän lähetti ruokapaketin pojalleen armeijaan.

Hillopurkki läpäisi tarkastuksen ja illalla tuvassaan Ilja avasi lahjansa. Jakaessaan hilloa muille sotilaille hän huomasi purkissa jotakin kovaa ja veti muovipussin ylös. Nyt hän tajusi, mitä oli saanut. Nuori mies sujautti hilloisen pussin nopeasti taskuunsa.

Gruusialainen sotilastoveri huomasi muovipussin ja kysyi,  mitä siinä oli. Ilja vastasi, että hän kertoo myöhemmin. Illalla hän paljasti toverille saaneensa Uuden testamentin. Gruusialainen sotilas piti salaisuuden omana tietonaan.

Iljalla oli kuitenkin ongelma. Minne hän voisi piilottaa äidin lähettämän Uuden testamentin? Neuvokas varusmies päätti ommella sotilastakkinsa sisäpuolelle oikeaan kainaloon povitaskun ja pitää Uutta testamenttia siellä.

Neljän kuukauden alokasaikana kaikille sotilaille tehtiin joka aamu ruumiintarkastus. Upseerit tunnustelivat käsin sotilaiden taskut. Povitasku tarkistettiin aina vasemmalta puolen, mutta ei koskaan oikealta, koska sillä puolen ei pitänyt olla taskua.

Jumala varjeli niin, että Iljan Uutta testamenttia ei löydetty. Alokasajan loputtua ruumiintarkastukset loppuivat. Ilja kertoi, että tuo Suomesta salaa tuotu Uusi testamentti oli hänelle suureksi avuksi ja rohkaisuksi.

Turvallisuussyistä emme voi julkaista kirjoittajan nimeä.

Painatamme ja levitämme edelleen Raamattuja, Uusia testamentteja ja muuta hengellistä kirjallisuutta eri kielillä myös niille kristityille, jotka eivät muuten voi saada Jumalan sanaa tai hengellistä opetusta.

Tule mukaan tukemaan vainottuja kristittyjä:

Osallistu Kansanlähetyksen joulukeräykseen: 

  • Nettilahjoituksella tämän sivun kautta
  • Kuukausilahjoittajana tästä linkistä tai lahjoitus (at) sekl.fi (kohde: kirjallisuustyö / vainotut kristityt)
  • Puhelimitse: 0600 180 10 (10,01 € + pvm) tai 0600 190 90 (20,45 € + pvm)
  • Tilisiirrolla:  Suomen Ev.lut. Kansanlähetys ry, FI83 2070 1800 0283 25,
    viite: 70807
  • Lue lisää Kansanlähetyksen työstä vainottujen kristittyjen parissa.Kuuntele lisää radiosta Radio Dein teemaviikolla 3.-8.12.2018.
    Auta uskonsa vuoksi kärsiviä -ohjelma lauantaina 8.12.2018 klo 16.00-17.00.

Jumalan siunausta sinulle ja kiitos lahjastasi!

Vieressäni istuvan keski-ikäisen miehen kasvot loistavat iloa. Hän kertoo  haastattelustaan maahanmuuttovirastossa. ”Tiedätkö, koko haastattelu kesti yli kahdeksan tuntia. Onneksi minulla

Länsimaissa vallitsee demokratia ja kaikilla on mahdollisuus osallistua seurakunnan toimintaan. Kuva: Pixabay

Maahanmuuttaja kysyy: ”Miksi kirkoissa ei ole kuin muutama vanha ihminen?”

Vieressäni istuvan keski-ikäisen miehen kasvot loistavat iloa. Hän kertoo  haastattelustaan maahanmuuttovirastossa.

”Tiedätkö, koko haastattelu kesti yli kahdeksan tuntia. Onneksi minulla oli eväitä mukana, niin sain syötyä välillä. He kysyivät uskostani ja siitä, miten olin kääntynyt kristityksi.

Kerroin heille noista tapahtumista elämässäni. Noin neljä vuotta sitten muuan tuttavani kutsui minut mukaan kristilliseen keskustelupiiriin. En aluksi ollut halukas menemään mukaan, ja pidin ystävääni välimatkaa muutaman kuukauden. Olin kuitenkin pettynyt islaminuskoon ja etsin muita vastauksia. Lopulta lähdin hänen mukanaan tuohon tilaisuuteen. Siellä annettiin minulle Raamattu, ja aloinkin lukea sitä. Raamatun lukeminen vakuutti minut siitä, että Kristus on Jumalan Poika ja koko maailman Vapahtaja. Halusin kristilliselle kasteelle, mutta se ei ollut kotimaassani mahdollista. Perheeni sai tietää uskostani, ja lopulta jouduin lähtemään maastani.

Haastattelija tenttasi minua uskostani, ja kerroin kaiken. Sanoin myös, että en ymmärrä, miksi kirkoissa ei ole kuin muutama vanha ihminen. Elämme sentään länsimaissa, joissa vallitsee demokratia ja kaikilla on mahdollisuus kuulla Jeesuksesta ja olla avoimesti uskovainen.

Minun kotimaassani ihmiset ovat kristittyjä henkensä kaupalla. Jos siellä saisi olla avoimesti seurakuntia ja kirkkoja, niin ne olisivat täynnä nuoria ihmisiä. Sanoin, että Raamattu maksaa vain parikymmentä euroa ja että kannattaisi ostaa se ja tutustua siihen. Haastattelija sanoi olevansa uskonnoton mutta nyt kuunneltuaan minua kenties ostavansa Raamatun ja tutustuvansa siihen. Vastasin, että kyllä kannattaisi.

Hän toivotteli minulle hyvää jatkoa ja sanoi toivovansa, että saisin jäädä tähän maahan. Vastasin, että se on minulle vähemmän tärkeää, saanko jäädä tänne, kuin se, että hän tulisi Kristukseen uskovaksi.

Totesin, että jos minut lähetetään kotimaahani ja surmataan siellä, niin se ei haittaa mitään. Minun Vapahtajani on antanut henkensä minun puolestani, ja jos kuolen uskoni tähden, niin tiedän, minne menen kuolemani jälkeen. Mutta jos haastattelijani kuolee, niin hän ei tiedä, minne hän menee. Tiedätkö, silloin hänen silmiinsä tuli kyyneleet.”

Kertomuksen on kirjoittanut muistiin pakolaistyöntekijämme Saksassa. Turvallisuussyistä ei nimiä eikä kuvia henkilöistä voi julkaista.

Tule mukaan pakolaistyöhön. Lahjoittamalla tämän artikkelin kohdalla tuet maahanmuuttajatyöntekijämme työtä Saksassa.

Jumalan siunausta elämääsi!

 

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat

Kiitollisuus vanhempia sukupolvia kohtaan on Israelissa luontevaa ja yleistä.

Muistutus kiitollisuudesta

Israelissa raamatunjakeita tulee vastaan yllättävissä tilanteissa. Usein bussissa ja kaupunkijunassa matkustaessani olen katsellut lausetta, jossa kauniisti kehotetaan nuorempia päästämään vanhemmat istumaan. Lauseessa käytetty heprean kieli on kaunista mutta ei ihan jokapäiväistä puhekieltä. Ihmettelin kerran mielessäni, mistä lause on peräisin. Puolisoni sitten löysikin sen suoraan Raamatusta,  ja koko jae kuuluu seuraavasti: Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. (3. Moos. 19:32) Ainakin kehotuksen alkuosa on tehnyt tehtävänsä, sillä meillekin nykyään melkein aina joku tarjoaa istumapaikkaa. 

Tuo sama raamatunkohta tuli mieleeni, kun saimme kotiimme vieraiksi kiinalaisia kristittyjä. He olivat huolissaan siitä, miten usein seurakunnissa ja kirkoissa unohdamme kiittää ja huomioida niitä jo monesti iältään vanhoja ihmisiä, joita Jumala on käyttänyt seurakunnan synty- ja kasvuvaiheissa. Kiittämisen ja kunnioittamisen sijaan on helpompi osoittaa niitä virheitä, joita he ovat mielestämme tehneet. 

Israelissa näkee usein, kuinka aivan tuntemattomat nuoret auttavat vanhusta kadulla ja kaupoissa. Etiopialaisessa seurakunnassamme sen vanhoja tukipylväitä huomioivat sekä pastori, seurakuntalaiset että lapset, jotka käyvät heitä halaamassa jopa kesken jumalanpalveluksen. On hyvä muistuttaa toinen toistamme harmaapäiden ja vanhusten kunnioittamisesta, ei ainoastaan Israelissa ja Kiinassa, vaan myös Suomessa. Mietipä, onko sinun lähipiirissäsi joku harmaapää, jolle voit osoittaa kunnioitusta ja rakkautta? 

 

Israelilaisen bussin ikkunassa olevassa lauseessa lukee: ”Nouse harmaapään edessä.” Se on suora lainaus Raamatusta.

Miten usein seurakunnan tai järjestön toimintaa uudistettaessa käykään niin, että panemme ensimmäiseksi kaiken vanhan romukoppaan. Helposti vanhat vastuunkantajat kokevat, että hekin joutaisivat jo roskakoriin. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tahto. Suomessa olemme valitettavasti tottuneet siihen, että meillä on erikseen lasten ja nuorten toimintaa, nuorten aikuisten, sinkkujen, perheiden, avioparien, keski-ikäisten, yksinäisten, uusperheiden, seniorien, eläkeläisten tai muiden erilaisten ryhmien toimintaa. Harvoin järjestetään kaikille yhteistä toimintaa. 

Tuolla israelilaisen bussin ikkunassa olevalla raamatunkohdalla Jumala muistuttaa meitä siitä, miten kiitollisia voimme olla vanhoista ja harmaapäisistä ihmisistä, jotka ovat olleet aloittamassa työtämme ja kantaneet vuosikymmeniä vastuuta eri tavoin. Uskon, että kun kunnioitamme heitä sanoin ja teoin, se tuo siunausta työllemme. Heiltä voimme oppia paljon, kun vain maltamme kiireittemme ja uudistuksiemme keskellä pysähtyä  kuuntelemaan heitä rakkaudellisella ja nöyrällä asenteella.

Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. Tähän Jumalan sanaan kätkeytyy taivaasta annettu viisaus. 

Teksti: Tuula Siljanen 
Kuvat: Esko Siljanen

Tule mukaan:
Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta sinulle!

 

Eilen saimme vastaanottaa Ukrainasta mallikappaleet Leif Nummelan Raamatun punainen lanka -kirjasta. Kirja julkaistaan nyt Ukrainassa ensimmäistä kertaa. Se on venäjänkielinen.

Leif Nummelan Raamatun punainen lanka -kirja on nyt ilmestynyt Ukrainassa

Hyviä uutisia Idän kirjallisuustyöstä

Eilen saimme vastaanottaa Ukrainasta mallikappaleet Leif Nummelan Raamatun punainen lanka -kirjasta. Kirja julkaistaan nyt Ukrainassa ensimmäistä kertaa. Se on venäjänkielinen.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Leif Nummelan kirja kertoo siitä, että Raamattu koostuu eri aikoina kirjoitetuista ja eri tyylisistä teksteistä, mutta niistä löytyy punainen lanka. Se on Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Syyskuussa Kansanlähetys allekirjoitti painosopimuksen ukrainalaisen kristillisen kustantamon kanssa Nummelan kirjan julkaisemisesta Ukrainassa. Kirja on painettu Print on Demand -tekniikalla, jolla pystytään nopeasti painamaan pieniä painoeriä. Raamatun punaisesta langasta tehtiin Ukrainassa kolmensadan kirjan painoerä. Tulevaisuudessa kirjoja voidaan painaa lisää sitä mukaa, kun niitä saadaan Ukrainassa levitettyä.

Rukoillaan, että tämä kirja olisi monelle ukrainalaiselle siunaukseksi.

Leif Nummelan Raamatun punainen lanka -kirjaa on käännetty aikaisemmin ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, viroksi, venäjäksi ja unkariksi. Näitä käännöksiä on myyty ja jaettu yli kymmenessä maassa.

Lokakuun 16. päivänä vietettiin Helsingissä kiitosjuhlaa englanninkielisen käännöksen valmistumisen johdosta. Tavoitteena on, että tästä versiosta kirja voidaan kääntää muille Euroopan kielille.

Idän kirjallisuustyö

Tule mukaan Idän kirjallisuustyöhön!

– Kun lahjoitat tämän artikkelin kohdalla, tukesi kohdistuu idässä tehtävään kirjallisuustyöhön, jota Kansanlähetys tekee myös vainottujen kristittyjen parissa.
– Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 70807.
– Rukoile kanssamme, että Ukrainassa julkaistu Raamatun punainen lanka -kirja johdattaa monia tuntemaan Jeesuksen.

Jumalan siunausta sinulle!