Avainsana-arkisto: Raamattu

Vertaus kahdesta pojasta: Matt. 21:28–32 Saarna Leipäsunnuntai-messussa Ryttylässä sunnuntaina 27.8.2017. 28”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän

Mene tänään viinitarhaan työhön

Vertaus kahdesta pojasta: Matt. 21:28–32

Saarna Leipäsunnuntai-messussa Ryttylässä sunnuntaina 27.8.2017.

28”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ 29 ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. 30 Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. 31 Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi? ’Edellinen’, he vastasivat. Jeesus sanoi: ’Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. 32 Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”

Perinteisessä lastensadussa kana Karoliinasta – siis Pienestä punaisesta kanasta eli Viisaasta kana kanasesta – kana Karoliinalla on ystävinään ankka, hanhi, kissa ja porsas. Kana Karoliina löytää vehnänjyvän, ja päättää tehdä siitä leipää. Hän pyytää ystäviään apuun, mutta ketään ei oikein kiinnosta auttaa häntä, joten kana Karoliina saa kylvää, kastella, niittää ja leipoa ilman apua.

Kun sitten leipä on valmis ja sen herkullinen tuoksu leijailee ilmoille, on koko lonkkaa vetänyt nelikko yllättäen valmis auttamaan leivän syömisessä. Mutta koska kana Karoliina on saanut yksin nähdä vaivaa leivän valmistamiseksi, päättää hän myös yksin syödä koko valmistamansa leivän.

Tarinassa kana Karoliinasta on monta hahmoa, jotka ovat vastahakoisia tulemaan työntekoon, kun heitä siihen kutsutaan. Samanlainen tarina haluttomista työntekijöistä on myös päivän evankeliumitekstissä, jossa Jeesus kertoo vertauksen kahdesta pojasta. Vertauksen ensimmäinen poika ilmaisee haluttomuutensa työhön suoraan, toinen vasta jättämällä menemättä töihin.

Käydään tämä Jeesuksen vertaus yhdessä läpi siten, että ensin luodaan katsaus siihen kontekstiin, missä Jeesus on kertonut vertauksensa, ja sitten käydään itse vertaus osissa läpi siten, että pysähdytään eri kohdissa yhteensä kolmen kysymyksen kautta miettimään, mitä tämä kohta voi puhua meille.

Lukukappaleen taustat

Päivän evankeliumiteksti sijoittuu Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeiseen viikkoon. Jeesus on vaeltanut opetuslastensa kanssa Gennesaretinjärveltä Galileasta aina Jerusalemiin asti.

Matka huipentuu siihen, kun Jeesus palmusunnuntaina ratsastaa Jerusalemiin kansanjoukkojen huutaessa hänelle: ”Hoosianna Daavidin Pojalle!” (Matt. 21:9) Tämän jälkeen Jeesus on kaatanut rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet temppelissä, parantanut siellä sokeita ja rampoja, vastannut kertaalleen tuohtuneille ylipapeille ja kirjanoppineille, yöpynyt kaupungin ulkopuolella Betaniassa, kironnut varhain aamulla hedelmättömän viikunapuun ja tullut nyt temppeliin opettamaan.

Juuri ennen päivän tekstiä joukko ylipappeja ja kansan vanhimpia oli tullut Jeesuksen luo kysymään, millä vallalla Jeesus toimi. Se oli sinänsä ymmärrettävä kysymys, olihan Jeesus jo aiheuttanut suurta hämminkiä Jerusalemissa vain parin päivän aikana nimenomaan riemuhuutojen säestämällä sisääntulollaan, temppelin puhdistamisellaan, parantamisihmeillään ja nytkin opettamalla temppelissä. Jeesus esitti haastajilleen vastakysymyksen, oliko Johannes Kastajan kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä, mihin kirjanoppineet päättivät neuvoteltuaan jättää vastaamatta. Niin ei Jeesuskaan vastannut heille omista valtuuksistaan. Sen sijaan hän kertoi heille vertauksen kahdesta pojasta.

Kuten Jeesuksen vertauksissa yleensäkin, on hyvin tärkeää ymmärtää, missä kontekstissa, kenelle ja miksi Jeesus esittää vertauksen. Jeesus puhuu siis tässä vertauksessaan nimenomaan ylipapeille ja kansan vanhimmille. Jeesus esittää vertauksen saadakseen ylipapit ja kansan vanhimmat ymmärtämään oman tilansa, jotta he nöyrtyisivät ja kääntyisivät – siis jotta he pelastuisivat.

Kun fariseukset vaikuttivat olevan kiinnostuneita vain Jeesuksen valtuuksista ja välttivät ottamasta kantaa Jeesuksen kysymykseen Johannes Kastajastakaan, Jeesus kääntää fariseusten alkuperäisen kysymyksen ylösalaisin ja tuo heidät itsensä tarkastelevaan valokeilaan. Jeesus esittää vertauksen, joka nokkelasti kuvaakin fariseusten omaa toimintaa ja kysyy heiltä kysymyksen: millä valtuuksilla te sitten oikein toimitte? Oletteko te aivan varmoja, että olette itse Jumalan puolella?

Kaksi ihmisryhmää

Käydään siis Jeesuksen vertaus läpi osissa.

Jeesus aloittaa: ”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’

Jeesuksen oman selityksen mukaisesti kaksi poikaa on kaksi ihmisryhmää. Molemmat ryhmät ovat juutalaisia, saman Jumalan valitun kansan jäseniä. Jumala kutsuu molempia ihmisryhmiä yhtäläisesti valtakuntaansa ja sen työhön. Nämä kaksi ihmisryhmää ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia ja myös vastaavat Jumalan kutsuun eri tavoin.

Ensimmäisen pojan kohdalla vastaus oli: ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.” Tai uskollisemmin käännettynä: Mutta myöhemmin hän katui ja meni.

Ensimmäinen ryhmä ovat publikaanit ja portot. He ovat yhteiskunnan julkisyntisiä, Jumalan laista välinpitämättömiä pyhäinhäpäisijöitä, jotka elävät synnissä, ahneudessa ja himossa ja ovat kiinnostuneempia rahasta kuin Jumalan lain noudattamisesta. Heitä ei uskonto paljoa kiinnosta. He ovat poika, jonka isä kehottaa heitä menemään työhön viinitarhaansa, mutta joka vastaa tylysti: ”En minä halua.”

Kaikesta huolimatta ensimmäinen poika myöhemmin nöyrtyi ja tuli katumukseen. Hän teki väärin uhmatessaan töykeästi isänsä tahtoa, mutta jälkeenpäin päätti, että tekisi silti isän tahdon mukaan. Samoin publikaanit ja portot nöyrtyivät ja katuivat syntejään Johannes Kastajan ja Jeesuksen julistusta kuultuaan ja ottivat vilpittömästi vastaan evankeliumin.

Toisesta pojasta taas kerrotaan: ”Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään.”

Toinen näistä kahdesta juutalaisesta ihmisryhmästä ovat fariseukset, ylipapit ja kansan vanhimmat. He väittivät noudattavansa tarkasti Jumalan lain jokaista kirjainta, mutta lain hengestä he eivät välittäneet mitään. He antoivat kymmenykset mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlöivät sen, mikä laissa on tärkeämpää: oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. (Matt. 23:23) He käytännössä erottivat uskonnon moraalista ja oikeasta elämästä. He ovat poika, joka teeskennellen vastaa isänsä kehotukseen: ”Menen kyllä, isä”.

Kyseinen lausahdus on oikeastaan suoraan käännettynä ”Minä, herra.” Minä, herra, minä kyllä menen. Teeskennellyn nöyristelevästi poika kutsuu isäänsä herraksi ja samalla vihjaa: tuo toinen poikasi, hän ei tahtonut mennä, mutta minä, herra, minä olen häntä parempi ja minä kyllä menen.

Mutta kuten vertaus kertoo, poika ei mennytkään. Nöyristelystään ja lupauksestaan huolimatta poika jätti isänsä tahdon tekemättä. Samoin oli fariseusten laita: heillä oli pitkiä ja näyttäviä rukouksia, heillä oli uskonnollinen johtoasema, ja he ehkä puhuttelivatkin Jumalaa kunnioittavasti ja puhuivat hänestä kunnioittavaan sävyyn, mutta heidän tekonsa paljasti heidän todellisen sydämenlaatunsa: haluttoman palvelemaan Jumalaa, itsekkään ja vain ihmisten antamasta arvostuksesta kiinnostuneen.

Annanko Jumalan Sanan tutkia elämääni?

Niinpä Jeesus kysyy: ” ’Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?’ ’Edellinen’, he vastasivat.

Ylipapit ja kansan vanhimmat antoivat näppärästi oikean vastauksen, mutta heidän ongelmansa oli, että he eivät tutkineet itseään. Kuultuaan Jeesuksen vertauksen he kyllä osasivat heti sanoa toisista ihmisistä, kumpi vertauksen pojista oli noudattanut isänsä tahtoa. Omalle kohdalleen he eivät kuitenkaan tuota kohtaa osanneet lukea. He eivät ymmärtäneet, että vastauksellaan he oikeastaan tuomitsivat itsensä, ennen kuin Jeesus selitti tämän kohdan heille.

He olivat kyllä lukeneet Raamattunsa, oikeastaan jopa paremmin kuin juuri kukaan heidän aikalaisistaan. He myös kernaasti opettivat Kirjoituksia toisille, ja tekivät sen jopa varsin hyvin, sanoihan Jeesus toisessa kohtaa: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sen tähden tehkää ja pitäkää kaikki, mitä he sanovat teille.” (Matt. 23:2–3a) Kuitenkaan he eivät antaneet tuon saman Sanan tutkia itseään ja omaa elämäänsä, vaan asettuivat oikeastaan sen yläpuolelle. Niinpä Jeesus jatkaa: ”Mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he eivät itse tee niin kuin opettavat. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten harteille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.” (Matt. 23:3b–4)

Pysähdytään tähän hetkeksi. Tämän viikon teema on itsensä tutkiminen, ja varmaan paras väline, millä kristitty voi tutkia itseään, on Jumalan Sana, Raamattu. Haluankin rohkaista sinua kysymään itseltäsi: Annanko Jumalan Sanan tutkia elämääni? Enhän vain minä ole fariseus, joka asetun Jumalan lain ja käskyjen yläpuolelle lukemalla niitä muita ajatellen, mutta pitämällä itseni niiden ulottumattomissa? Enhän lue Raamattua vain mielenkiintoisena teologis-historiallisena tekstinä, vaan annanhan sen olla omalle elämällenikin lamppu, joka valaisee askeleeni, ja mittanuora, jonka mukaan taivutan elämäni?

Yksi pahimmista vaaroista on, että niin kuin fariseukset, myös me teoillamme kiellämme sen, mihin sanomme uskovamme. Jeesus moitti kuulijoitaan Luukkaan evankeliumissa: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee, mitä minä sanon?” (Luuk. 6:46) Samoin Jaakobin kirje varoittaa: ”Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak. 1:22)

Emme kai anna itsemme kuulua samaan joukkoon, josta Jumala on todennut Jesajan kirjassa: ”Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan mutta pitää sydämensä minusta kaukana”? (Jes. 29:13a) Todellinen usko ei nimittäin ole vain sitä, että antaa tunnustuksen oikealle opille. Todellisen uskon tulee kieltää itsensä ja antaa koko elämänsä Jumalalle. Todellisen uskon tulee koetella itseään ja omaa vaellustaan Jumalan Sanalla. Siispä kun luet Raamattua, anna Sanan muuttaa sinua ja elämääsi. Lue Raamattua oppilaiden tavalla.

Fariseukset eivät antaneet itseään Jeesuksen julistuksen tutkittavaksi vaan päinvastoin suuttuivat, kun Jeesus otti heidät valokeilaan. Älä sinä tee samoin, vaan iloitse, jos Jumalan Sana saa sinut kiinni jostakin synnistä, sillä on Jumalan armoa, että hänen Sanansa opastaa sinua oikealle tielle.

Kelpaako minulle syntinen matkaseura?

Vertauksen kerrottuaan Jeesus sovelsi sen suoraan  omiin kuulijoihinsa. Hän sanoi: ’Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”

Jeesus totesi, että jopa kaikkein julkeimmat syntiset ottivat evankeliumin vastaan valmiimmin kuin ylipapit ja kansan vanhimmat, jotka pitivät kiinni omasta ylpeydestään ja hyvyydestään. Jeesus varoittaa fariseuksia ikään kuin sanoen: tästä lähtien teidän tilanteenne tulee olemaan huonompi kuin noiden syntisten, joita te nyt pilkkaatte. Te tulette näkemään heidän pääsevän sisälle kirkkauteen, josta itse jäätte ulkopuolelle.

Ylipapit ja kansan vanhimmat näkivät, että paljon publikaaneja ja porttoja kääntyi parannukseen Johanneksen julistusta kuultuaan. He näkivät, että myös Jeesus vietti aikaa syntisten parissa ja jopa aterioi heidän kanssaan. Vaikka he näkivät, millaisia elämänmuutoksia Johanneksen ja Jeesuksen julistus sai aikaan julkisyntisissä, he eivät iloinneet ja kiittäneet siitä Jumalaa. Päinvastoin he paheksuivat julistajia, jotka olivat tämän muutoksen takana, siis Johannesta ja Jeesusta, ja päättivät olla ottamatta näiltä mitään vaikutteita. Syntisten pelastuminen synnin ja kuoleman orjuudesta iankaikkiseen elämään ei hetkauttanut heitä millään tavoin. Ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät kauhistuksena, jos he olisivat kuuluneet samaan porukkaan syntisten kanssa. Ylipapeille ja kansan vanhimmille ei kelvannut syntinen matkaseura. Sen sijaan heitä kiinnosti enemmän vaeltaa omassa elitistisessä seurueessaan, muiden hyvien ja arvostettujen tyyppien kanssa.

Entä miten on meidän laitamme? Kelpaako minulle syntinen matkaseura? Ilahdunko minä siitä, kun kadulla asuva juomari löytää tiensä jumalanpalvelukseen, vai käännänkö katseeni hänestä pois ja toivon, ettei hän tule juttelemaan ainakaan minulle? Hyväksynkö ystäviini seurakuntani hylkiön, sellaisen vähän oudon tyypin, jota kaikki muut karsastavat ja välttelevät ja josta kuiskitaan paheksuen, vai liitynkö mukaan puhumaan hänestä pahaa? Onko minulla kärsivällisyyttä kanssakristitylleni, joka ärsyttää minua aina lyöttäytymällä seuraani? Olenko valmis kulkemaan vastikään uskoon tulleen rinnalla, jolla on vielä vaikeuksia päästä irti vanhasta syntielämästään ja jonka kohdalla tuntuu, että kaikesta kehotuksesta ja ajan kulumisesta huolimatta hän aina lankeaa yhä uudestaan?

Jeesus sanoo: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Ei anneta eripuran ja kärsimättömyyden päästä vallitsemaan Jumalan seurakunnassa. Jeesus on kuollut jokaisen syntisen puolesta, ja rakastaa häntä aivan yhtä paljon kuin sinua tai minua. Jumala haluaa ottaa viinitarhansa työhön aivan yhtä paljon sen, joka tulee mukaan yhdennellätoista hetkellä, kuin sinut tai minut, jotka kenties olemme olleet mukana jo aamuvarhaisesta asti. Ja Jeesus sanoo, että taivaassa on ”suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” (Luuk. 15:7) Jeesus ei katso henkilöön. Ei siis katsota mekään.

Olenko valmis työhön?

Ensimmäinen kysymys oli siis: Annanko Jumalan Sanan tutkia elämääni? Toinen kysymys taas kuului: Kelpaako minulle syntinen matkaseura? Kolmannen kysymyksen kohdalla palataan vielä lyhyesti siihen, mihin vertauksen isä oli ylipäänsä kutsunut poikansa.

Jakeessa 28 isä sanoi: ”Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.” On huomionarvoista, että vertauksen isä kutsui poikansa nimenomaan työhön viinitarhaan. Olisihan isän kutsu sinänsä voinut kuulua myös: ”Poikani, mene tänään viinitarhaan herkuttelemaan.” Tai: ”Poikani, mene tänään viinitarhaan maistelemaan sen viinejä.” Mutta ei, isä kutsui poikansa viinitarhaan työhön.

Samalla lailla Jumala kutsuu meidät valtakuntansa työhön, seuraamaan Hänen Poikaansa Jeesusta. Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23) Jumala tahtoo käyttää meitä valtakuntansa työssä palvelemaan toisiamme, rakastamaan lähimmäistämme ja viemään sanomaa Hänen Pojastaan Jeesuksesta eteenpäin. ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä satoa korjaamaan.” (Matt. 9:37b–38)

Meidät on kutsuttu tekemään niitä hyviä tekoja, jotka Jumala on ennalta valmistanut, jotta me vaeltaisimme niissä. (Ef. 2:10) Se ei tunnu aina kivalta eikä helpolta. Helppoa elämää vailla vastoinkäymisiä meille ei ole luvattukaan, sanoohan Sana myös: ”Monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Ap. t. 14:22) Siispä kolmas ja viimeinen kysymys kuuluu: Olenko valmis työhön?

Ristin kantaminen, puurtaminen ja ahdistukset eivät kuitenkaan ole asioiden lopullinen laita. Paavali iloitsee: ”Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille.” (2. Kor. 4:17)

Jumala on nimittäin paras mahdollinen työnantaja. Me emme ole noudattaneet työsopimuksemme ehtoja, vaan olemme sen pahasti rikkoneet. Minä ja sinä olemme olleet kovasydämisiä ja ylpeitä, haluttomia muuttamaan omaa elämäämme Jumalan Sanan mukaan. Me olemme katsoneet henkilöön ja halunneet taivaltaa omassa elitistisessä matkaseurassamme, me olemme kohdelleet kaltoin toisia Jumalan lapsia. Me olemme olleet vastuuttomia ja laiskoja työntekijöitä. Ehkä olemme sanoneet: ”Kyllä, Herra, Sinun tähtesi minä kyllä olen valmis tähän”, mutta emme ole sitä kuitenkaan tehneet. Ehkä taas olemme sanoneet suoraan: ”Ei, en halua. Tässä asiassa en halua, että puutut elämääni.”

Oli itse kukin meistä rikkonut Häntä kohtaan miten hyvänsä, ei meidän Työnantajamme kaikista näistä rikkomuksistamme huolimatta ole antanut meille potkuja, vaan rakkaudestaan meitä kohtaan hän halusi itse kantaa meidän rikkomustemme seuraukset, jotta me voisimme olla hänen omiaan. Koska Jumala on meitä näin armahtanut, me saamme Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksiannon kaikista rikkomuksistamme. Jumalan valtakunnan työssä on ihanaa epäonnistua, koska siinä saa aina anteeksi, saa aina aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ja vaikka Jumala on lähettänyt meidät valtakuntansa työhön, Hän ei myöskään ole hylännyt meitä työhön yksin, vaan Hän itse kulkee meidän kanssamme. Jeesus sanoi välittömästi Raamatun suurimman työkäskyn, lähetyskäskyn, jälkeen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20) Jeesus on meidän kanssamme työssämme. Jumalalta me saamme myös rukoilla apua siihen. Hän on meidän voimamme ja viisautemme ja osaamisemme. Hän on meidän uudistuksemme ja virkistyksemme lähde. Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)

Ja kerran, kun tämä meidän majamme puretaan, kun meidän maallinen taivalluksemme päättyy, silloin myös meidän työmme, vaivannäkömme ja ahdistuksemme on tullut päätökseen. Kerran sinä, joka olet pannut turvasi Karitsan vereen ja pysynyt uskollisena, saat kuulla sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija!” (Matt. 25:21a) Silloin sinulle ei enää sanota: ”Mene tänään viinitarhaan työhön.” Silloin sinulle sanotaan vain: ”Tule Herrasi ilojuhlaan.” (Matt. 25:21c)

Daniel Ebeling

Lahjoita tähän työhön:


Kansanlähetys viettää toimintansa 50-vuotisjuhlaa tänä  viikonloppuna 7.–9.7.2017 Kansanlähetyspäivillä Ryttylässa. Juhlan teemana on Ilo Sanomasta. Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen ja kansanedustaja

Päivi ja Niilo Räsänen puhuvat Kansanlähetyspäivillä lauantaina kello 10.30 kanavalla Uskon puhdistuksen merkitys. Kuva: Philippe Gueissaz

Päivi ja Niilo Räsänen: Uskonpuhdistus on tarpeen

Kansanlähetys viettää toimintansa 50-vuotisjuhlaa tänä  viikonloppuna 7.–9.7.2017 Kansanlähetyspäivillä Ryttylässa. Juhlan teemana on Ilo Sanomasta.

Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen ja kansanedustaja Päivi Räsänen puhuvat juhlateltassa lauantaina 8.7. klo 10.30 alkavassa kanavassa uskonpuhdistuksen merkityksestä. He painottavat:

”Uskonpuhdistuksen ydin ei ollut uudenlaisen uskomisen tavan löytyminen ja vanhan hylkääminen, vaan paluu alkuperäiseen evankeliumin oppiin ja apostoliseen uskoon: ’Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun varassa!’ Tätä aarretta ei pidä jättää vain reformaation 50-vuotisen historian muistojuhlan tunnuslauseeksi. Uskonpuhdistus on tarpeen uskonnollisesti sekavana aikanamme ja omaa perustaansa vieroksuvassa kirkossamme.

Kysymykset Raamatun arvovallasta, perheen ja avioliiton asemasta ja lain ja evankeliumin erottamisesta ovat vielä ajankohtaisempia kuin Lutherin aikana. Me tarvitsemme yhteiskuntaan, kirkkoihimme ja omaan sydämeemme herätystä, jossa uudistumme ja palaamme Raamattuun ja Jeesuksen ristinsanomaan!”

Kansanlähetysliike on ollut mukana julistamassa evankeliumia Suomessa ja maailmalla jo viisikymmentä vuotta.

Lähetysherätysjärjestö on tehnyt yhteistyötä Suomen ev.lut kirkon kanssa Suomessa ja kansainvälisesti monien seurakuntien kanssa monessa maanosassa. Kansanlähetyspäivien ulkomaiset vieraat tulevat maailman suurimmasta ja yhdestä maailman pienimmästä evankelisluterilaisesta kirkosta. Mekane Yesus -kirkon Jimman synodin presidentti Hailu Abebe sekä Istanbulin luterilaisen kirkon Peshteran seurakunnan pastori Feymi Madjirov Bulgariasta tuovat tervehdyksensä omista seurakunnistaan.

Kansanlähetyspäivien ohjelmassa on mukana tuttuja kasvoja kaikilta vuosikymmeniltä. Luvassa on raamattuopetusta, kuulumisia lähetyskentiltä, muistoja ja ajankohtaista asiaa. Itävallasta mukana on monille tuttu lauluduo Outi ja Lee Müller. Perjantain iltatilaisuudessa laulaa Suomen Voice of Finland -ohjelman finalisti Ilona Gill.

Ohjelmassa on huomioitu kaikenikäiset juhlavieraat. Lapsille ja junioreille on omaa ohjelmaa.

Päivien johtajina toimivat Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen ja Kansanlähetysopiston nuorisotyölinjan linjavastaava Laura Järvinen.

Lisätietoja täältä.

 

Kansanlähetyksen raamattuopettaja päätoimittaja Leif Nummela on huomannut työssään, että mielenkiinto raamattuopetusta kohtaan on kasvanut voimakkaasti. Nummelan mukaan kristityt kohtaavat tänä

Leif Nummela opettaa Kansanlähetyspäivien ennakkoseminaarissa Timoteuskirjeen sanomasta yhdessä Vesa Ollilaisen ja Niilo Räsäsen kanssa. Kuva: Jenniina Nummela

Kansanlähetyspäivien ennakkoseminaarissa asiaa päivänpolttavista kysymyksistä

Kansanlähetyksen raamattuopettaja päätoimittaja Leif Nummela on huomannut työssään, että mielenkiinto raamattuopetusta kohtaan on kasvanut voimakkaasti. Nummelan mukaan kristityt kohtaavat tänä aikana monenlaisia haasteita. Ilman perusteellista paneutumista Raamattuun ja oman uskonsa perusteisiin on hänen mukaansa vaikea pystyä orientoitumaan nykyisessä haastavassa maailmassa.

Kansanlähetyspäiviä edeltävä ennakkoseminaari on hyvä mahdollisuus päästä paneutumaan rauhassa Raamattuun. Tänä vuonna ennakkoseminaarissa paneudutaan ensimmäisen Timoteuskirjeen sanomaan.

”Se on erittäin ajankohtainen. Kirjeet on kirjoitettu kohtuullisen nuorelle kristitylle työntekijälle, joka kohtasi ensimmäisen vuosisadan kasvavan kristillisen seurakunnan kaikki käytännön haasteet”, Nummela kertoo. Hän on yksi seminaarin opettajista.

”Näissä kokeneen vanhemman apostolin Paavalin henkilökohtaisissa kirjeissä nuorelle kristitylle työntekijälle Timoteukselle on monta rinnakkaisilmiötä meidän aikaamme. Meillä on tosi paljon opittavaa niistä asioista, joita Timoteus kohtasi. Kirjeet sisältävät paljon merkityksellisiä ja ajankohtaisia teemoja. Ne ovat tärkeitä jokaiselle kristitylle riippumatta siitä, onko itse aktiivinen kristillisessä työssä vapaaehtoisesti tai palkattuna. Elämme tilanteessa, jossa kulttuuri on muuttumassa samantapaiseksi kuin missä Timoteus opetteli elämään Jeesuksen seuraajana. Sen vuoksi Timoteuskirjeessä on paljon kysymyksiä, jotka ovat päivänpolttavia jokaiselle kristitylle.”

Nummela toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi ennakkoseminaariin, joka alkaa torstaina 6.7. kello 12.00.

Lue lisää Kansanlähetyspäivien kotisivuilta.

1960-luvun alkupuolella ruotsalainen, amerikkalainen ja saksalainen lähetysjärjestö perustivat Addis Abebaan Mekane Yesus -kirkon pappisseminaarin.  Vuonna1959 perustetussa kirkossa ei ollut vielä

Elokuussa 2016 Mekane Yesus –kirkon johtokunta kutsui Bruk Ayelen rehtorin virkaan.

Etiopian Mekane Yesus -seminaarin rehtori: Älkää unohtako meitä

1960-luvun alkupuolella ruotsalainen, amerikkalainen ja saksalainen lähetysjärjestö perustivat Addis Abebaan Mekane Yesus -kirkon pappisseminaarin.  Vuonna1959 perustetussa kirkossa ei ollut vielä paljon seurakuntalaisia, joten pappienkaan tarve ei ollut kovin suuri. Heille haluttiin kuitenkin antaa korkeatasoinen koulutus, ja seminaari teologian laitoksena vastasi tähän tarpeeseen.

1990-luvulla seminaariin liitettiin uusi hallintojohtajakoulutus. Tämä linja perustettiin auttamaan seurakuntia kirjanpidossa, johtamisessa ja muissa arkipäivän rutiineissa.

Suurin tarve

Mekane Yesus -kirkko on kasvanut noista ajoista maailman suurimmaksi luterilaiseksi kirkoksi, ja se kasvaa edelleen. Muutaman vuoden päästä kirkon jäsenmäärä on arvioiden mukaan yli kymmenen miljoonaa. Kirkkokunnassa on vähän yli 8 000 seurakuntaa ja yli 5 000 saarnapaikkaa, jotka pian muodostuvat seurakunniksi. Kaikkiin näihin paikkoihin pitäisi saada koulutetut, osaavat papit.

Mekane Yesus -seminaarin uusi rehtori,  tohtori Bruk Ayele toteaa, että suuri kysymys on, pystyvätkö seminaarit kouluttamaan riittävästi pappeja kasvavan kirkon tarpeisiin.
– Etäopiskeluna on muutamassa vuodessa koulutettu tuhansia pappeja, mikä on enemmän kuin seminaarista on valmistunut koko sen 55-vuotisen historian aikana, Bruk Ayele kertoo.

Etäkoulutuksen saaneiden pappien taso ei rehtorin mielestä kuitenkaan vastaa sitä, mitä pappien pitäisi osata ja tietää.
– Se on niin kuin ostaisi ammatin tai arvonimen. Ne, joilla on varaa maksaa, saavat todistuksen, mutta mitä he osaavat? Tiedon taso saattaa jäädä todella alhaiseksi.

Kaksi suurta huolenaihetta                    

Rehtorilla on paljon vastuuta ja monia ratkaisemattomia kysymyksiä. Yksi suurimmista on huoli seminaarin tiloista, jotka ovat päässeet huonoon kuntoon. Varsinkin asuntolan saniteettitilat tarvitsisivat pikaista korjausta.

– Asuntola suunniteltiin 250 oppilaalle. Nykyisin sinne on majoitettu jopa 800 opiskelijaa. Tämä ei ole maan koululainsäädännön mukaista, opiskelijat asuvat liian ahtaasti. Vessoja on vain muutama ja niistäkin suurin osa on rikki.

Myös luokkatiloja on aivan liian vähän.
– On syntynyt riitoja, kun kaksi opettajaa on samanaikaisesti pyrkinyt samaan luokkaan. Kappeli on otettu myös luokkatilaksi, ja eräänä päivänä näin ryhmää opetettavan katoksen alla ulkona.

Toinen huoli on koulutuksen taso. Käytettävissä olleella rahalla ei ole saatu parhaita mahdollisia opettajia. Etiopiassa koko väestön koulutustaso on nousussa ja yliopistoissa on miljoonia opiskelijoita.
– Monet seurakuntalaiset ovat jo korkeasti koulutettuja, mutta entä pastorit? Pystyvätkö he vastaamaan seurakuntalaisten haasteeseen?  Mekane Yesus -seminaarin päähaaste onkin panostaa erityisesti teologien koulutukseen.

Ulkomailta tuleva avustus on Bruk Ayelen mukaan pienentynyt lähes vuosittain.
– Järjestöt rahoittavat toimintaa ja samalla määräilevät, miten rahat on käytettävä. Edellytetään vain naisjohtajakoulutusta taikka vain miespappien koulutusta ja niin edelleen. Entä jos ei löydykään sitä määrää niitä koulutettavia naisia tai miehiä, mitä niille rahoille sitten tehdään? Kun rahoittaja sanoo, että tämä tietty määrä tietynlaisia opiskelijoita täytyy ottaa, niin tästä koituu tilanne, että sellaisia opiskelijoita, jotka eivät missään tapauksessa läpäise pääsykoetta, otetaan silti opiskelemaan. Tämä laskee pappien ja teologien tiedon tasoa.

”Rakkaat suomalaiset, älkää unohtako meitä. Me tarvitsemme toisiamme; työ on edelleen yhteistä, joten jatketaan sitä”, sanoo rehtori Bruke Ayele.

Pitkä tie papiksi

Viime vuonna rehtorin tehtävään kutsuttu tohtori Bruk Ayele on itsekin opiskellut papiksi Mekane Yesus -seminaarissa.  Hän on ehtinyt elämänsä aikana kokea maansa poliittiset ja humanitääriset katastrofit. Tämä nuorekas viisikymppinen syntyi Duramessa 14-lapsiseen perheeseen.

– Isä oli opettaja. Aloitin koulun nuorena, ehkä nelivuotiaana, ja oppiminen oli minulle helppoa. Parina vuonna opettajat   suosittelivat minulle siirtymistä seuraavalle, ylemmälle luokalle.

Ylioppilaskirjoituksista Bruk Ayele sai hyvät pisteet ja pääsi Addis Abeban yliopistoon opiskelemaan. Neljän opiskeluvuoden jälkeen hän valmistui kirjastonhoitajaksi ja tiedottajaksi. Hänelle ei kuitenkaan ollut osoittaa työtä juuri tuolta alalta. Niinpä hallitus lähetti hänet opettajaksi Wollon maakuntaan, Alamatan ja Koremin kaupunkeihin. Opetusaineina olivat maantieto ja historia. Tuo vaihe kesti neljä vuotta.

Pohjois-Wollon maakunta oli tuolloin 1980-luvun puolivälissä pahiten kuivuudesta kärsivä alue koko Etiopiassa. Alueella oli suuria avustusleirejä. Myös poliittinen toiminta oli aktiivista ja hallitus oli lähettänyt sinne paljon sotilaita.
– Sain omalla toiminnallani perustettua pienen seurakunnan, kotikirkon. Tuollainen toiminta oli kommunistisen hallituksen mielestä laitonta.

Pistooli ohimolla

Eräänä päivänä Bruk Ayele kutsuttiin paikallishallinnon päämajaan. Hänet ohjattiin huoneeseen, jossa oli sotilaita ja puolueen herroja. He kuulustelivat häntä ja kielsivät saarnaamasta evankeliumia.

– Paikallinen poliittinen johtaja otti pistoolin esille ja osoitti sillä ohimooni ja sanoi: ”Sinun Jumalallasi ei ole täällä valtaa, minulla on täällä valta. Voin tappaa sinut nyt tähän paikkaan”. Rukoilin hiljaa mielessäni, ja sain  Herralta sanat:  ”Jos tapat minut nyt, en kuitenkaan kuole, muutun vain toiseen olotilaan ja olen Herrani luona taivaassa juuri sillä hetkellä.”  Tähän tuo johtaja vastasi: ”Luuletko niin helpolla sinne pääseväsi? Minä en sinua sinne päästä.” Niin minut vapautettiin.

Kun Mengistu Haile Mariamin sotilashallitus luhistui 1991, Bruk määrättiin kotiseudulleen Durameen englannin opettajaksi.
– Tulin opiskelemaan papiksi Mekane Yesus -seminaariin vuonna 1996. Valmistumisen jälkeen avautui välittömästi mahdollisuus jatkaa ylempään Ethiopian Graduate School of Theology -oppilaitokseen.

Bruk Ayele valmistui maisteriksi ja työskenteli opettajana vuoteen 2010 asti. Sen jälkeen jatkuivat vielä teologian opinnot Etelä-Afrikassa, kunnes elokuussa 2016 Mekane Yesus -kirkon johtokunta kutsui hänet rehtorin virkaan.

 

Mekane Yesus -seminaarin kappeli Kuvannut Pirkko Tuppurainen.

Kyllä ihmiset aikanaan huomaavat

Mekane Yesus -kirkon eräät seurakunnat ovat aloittaneet raamattupiiritoiminnan, jotta seurakuntalaisia voitaisiin opettaa raittiiseen kristillisyyteen.  Etiopiassa on Bruk Ayelen mukaan lähes 20 sateliittikanavaa, joissa eri kirkkokunnat ja seurakunnat lähettävät ohjelmaa. Lähes kaikissa ohjelmissa kerrotaan ihmeparanemisista ja ihmeistä yleensä.

– Nämä parantumisuutiset ovat monelle enemminkin vain viihdeohjelmia, eikä niissä ole syvällistä opetusta. Nyt on vain niiden aika. Me emme voita mitään, jos aloitamme kampanjan niitä vastaan. Kyllä ihmiset aikanaan huomaavat, mikä on oikein ja mikä väärin. Tiedän vain sen, että monet niistä ”paranemisista” eivät ole aitoja. Tämä kaikki palauttaa meidät takaisin vahvojen, hyvien pastoreiden tarpeeseen. Baptistinen Kale Hiwot -kirkko on jo perustanut joka kaupunkiin raamattukoulun seurakuntalaisille, vastavetona tälle TV- ilmiölle. Kun seurakuntalaiset saavat oikeaa opetusta, he eivät lähde joka tuulen ja puhurin mukaan.

– Tiedän myös, että osa seurakuntalaisista, jotka menivät näihin uusiin ihmekirkkoihin, ovat jo palanneet takaisin. En näe sitä niinkään vaarallisena uhkana, ennemminkin suurena haasteena. Meidän on opetettava enemmän Raamattua.

Älkää unohtako meitä

Rehtori Bruk Ayele haluaa vielä kiittää suomalaisia kaikesta tuesta ja avusta.

– Mekane Yesus -kirkko on teidän kaikkien kristittyjen vuosikausien työn tulos täällä Etiopiassa. Jotkut puhuvat ”meidän” kirkosta tai ”meidän” työstä. Tällainen puhe pitäisi lopettaa. Puhutaan yhteisestä työstä ja yhteistyöstä sielujen voittamiseksi.

– Rakkaat suomalaiset, älkää unohtako meitä. Joskus saatetaan helposti sanoa, että Mekana Yesus -kirkko on niin vahva, että se ei enää tarvitse apua. Tämä ei ole totta. Me tarvitsemme toisiamme; työ on edelleen yhteistä, joten jatketaan sitä.

– Kaipaamme Raamatun opettajia ja saamme edelleen työlupia heille. Tarvetta on maakunnallisissa seminaareissa, vaikka vain lyhyemmäksikin aikaa. Tulkaa ja auttakaa!

– Jumalan siunausta!

Tutustu pappien koulutukseen artikkelissa: Kasvava kirkko tarvitsee paimenia ja opettajia

Kirjoittaja on Kansanlähetyksen työntekijä Aki Tuppurainen.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

”Toukokuun 29. päivä vuonna 1967 oli keväisen lämmin ja poutainen. Lomakauteen valmistautuva Suomen kansa kuunteli noihin aikoihin kevään suurta ykköshittiä

Kiitollinen Kansanlähetyksen 50 vuodesta!

”Toukokuun 29. päivä vuonna 1967 oli keväisen lämmin ja poutainen. Lomakauteen valmistautuva Suomen kansa kuunteli noihin aikoihin kevään suurta ykköshittiä Elsa, kohtalon lapsi ja seurasi jännityksellä Lähi-idän kiristyvää tilannetta. Urho Kekkonen oli juuri lupautunut ehdokkaaksi seuraavan vuoden presidentinvaaleihin.”

Tällä tavoin Kansanlähetyspäivillä julkaistavassa juhlakirjassamme kuvataan maanantaita, jolloin joukko miehiä kokoontui Helsingin Salomonkadulle perustamaan Kansanlähetystä. Ylioppilaslähetyksen toimitilan naapurissa ei varmaankaan tiedetty, että seinän takana Eino J. Honkasen nuijankopautuksella muutetaan maailmaa ja monen ihmisen arkea ja ikuisuuskohtaloa.

Kansanlähetyksen perustamispäivälle merkitty ensimmäisen hallituskokouksen pöytäkirja on jo nurkastaan hiirenkorvalla. Kokouksessa valittiin toimihenkilöitä (puheenjohtajina Eino J. Honkanen ja Per Wallendorf), ensimmäiset työntekijät (kotimaan sihteeriksi Matti Väisänen, lähetyssihteeriksi Juhani Lindgren sekä taloudenhoitajiksi Kalle Jalkanen ja Yrjö K. Lehtonen), keskusteltiin lähetyskoulutuksen aloittamisesta ja päätettiin yhteisöjäsenmaksun suuruus.

Lähetysherätysliike syntyi suomalaisen herätyskristillisyyden jatkumoon muutaman vuoden neuvottelutuskien jälkeen. Ajankohtaisina mausteina olivat Oulun profetia, Neuvostoliiton pelko ja ekumeenisen liikkeen kriisi. Moni alkoi Jumalan pyhyyden kohdatessaan kysellä sielunsa tilaa. Sanankuulossa kävijöiden määrä kasvoi. Ihmisiä tuli uskoon, uskovat lähtivät liikkeelle. Ei tällaisia herätyksen aikoja aina ole.

Kun tulin nuorena Kansanlähetykseen, herätyksen ajat olivat jo menneet. Hedelmä oli kuitenkin säilynyt. Jäin Kansanlähetykseen, koska löysin paikan, jossa arvostettiin ja opetettiin Jumalan sanaa. Lisäksi olin saanut sisäisen kutsun lähetystyöhön ja evankeliumin levittämiseen, ja etsin paikkaa sen toteuttamiseen.

Kun luin Kansanlähetyksen työntekijöiden kuvauksia lähetystyön tarpeista ja sen teologisista perusteista, sydämeni syttyi vieläkin enemmän. Sitouduin Kansanlähetykseen, koska huomasin sydämessäni palavan samanlaisen innon Raamatun ja maailman evankelioimisen puolesta. Täällä väki ei halunnut olla vain itse uskossa ja sulkea sydäntä toisilta. Haluttiin mennä ja julistaa, pelastaa sieluja helvetistä taivaaseen, sillä Jeesuksen tulemus ja tuomiopäivä ovat lähellä. Suuri missio synnytti suuria näkyjä.

Lähdin nuoruuden innolla liikkeelle kuten moni muukin. Ikää on tullut sekä Kansanlähetykselle että minulle, mutta sama tuli Jeesuksen ja Jumalan sanan puolesta sydämessä palaa edelleen. Ja olen kiitollisena havainnut, että se palaa tuhansissa muissakin. Kiitos teille, jotka olette viidenkymmenen vuoden aikana kulkeneet tällä matkalla mukana!


Lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 24.5.2017.

Kansanlähetys täyttää 50 vuotta 29.5.2017.

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on kutsunut pastori, teologian maisteri Ilkka Rytilahden valtakunnalliseksi raamattukouluttajakseen 1.6.2017 alkaen. Rytilahden tehtäviin kuuluvat valtakunnallinen raamattuopetus-, julistus- ja

Pastori Ilkka Rytilahti aloittaa Kansanlähetyksen raamatunopettajana kesäkuun alussa. Kuva: Ilkka Rytilahden arkisto

Ilkka Rytilahti on kutsuttu Kansanlähetyksen raamatunopettajaksi

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on kutsunut pastori, teologian maisteri Ilkka Rytilahden valtakunnalliseksi raamattukouluttajakseen 1.6.2017 alkaen. Rytilahden tehtäviin kuuluvat valtakunnallinen raamattuopetus-, julistus- ja evankelioimistyö. Toimenkuva pitää sisällään yhteistyön SEKLin piirien, Kansanlähetysopiston ja seurakuntien kanssa.

Rytilahden kutsuessaan Kansanlähetys vahvistaa Raamatun opettamista, joka on lähetysjohtaja Mika Tuovisen mukaan yksi liikkeen tärkeimmistä tehtävistä. Viime talven aikana Kansanlähetysliikkeen johto kiersi 17 kansanlähetyspiiriä, ja sieltä välittyi erityinen toive saada toimintaan lisää raamattuopetusta.

− Haluamme lisätä opetustyötä, koska kristinuskon tuntemus maassamme on todella nopeasti ohentunut ja monenlaiset oppivirtaukset hämmentävät ja sekoittavat uskovia. Tiukassa taloustilanteessa Rytilahden kutsuminen tärkeään tehtävään on myös uskon askel. Luotan, että Kansanlähetyksen ja Ilkan ystävät haluavat olla mukana tässä uudessa vaiheessa. Siksi olemme perustaneet Ilkka Rytilahden työn mahdollistamiseksi lähettäjärenkaan, johon liittymällä voi tukea rukouksin ja taloudellisesti Ilkkaa, sanoo lähetysjohtaja Mika Tuovinen.

Pastori, teol. maist. Ilkka Rytilahti on saanut pappisvihkimyksen Oulun hiippakunnassa vuonna 1992. Tämän jälkeen hän on toiminut vt. kappalaisena Kolarin seurakunnassa, rovastikunta-apulaisena Ruotsissa Skaran hiippakunnassa ja kappalaisena Lextorpin seurakunnassa  sekä Suomen Raamattuopiston Säätiön Uudenmaan aluejohtajana.

Ilkka Rytilahti kuvailee uutiskirjeessään sisäistä muutosta ja Jumalan kutsua, joka edelsi siirtymistä Kansanlähetyksen työhön.
− Olen Jumalalle kiitollinen hänen johdatuksestaan ja siitä, että saan ottaa työn vastaan. Samalla tiedostan vahvasti, että vain Jumalan armosta ja hänen Henkensä voimasta opetustyö voi kantaa sitä hedelmää, jota uskon Jumalan haluavan tuottaa. Työnantaja vaihtuu, mutta palvelu samassa Jumalan valtakunnan työssä jatkuu”, Rytilahti summaa.

Ilkka Rytilahden uutiskirjeen tilaajaksi ja hänen työnsä tukijaksi voi liittyä tästä linkistä: http://suuressamukana.fi/kotimaantyontekija/ilkka-rytilahti/