Avainsana-arkisto: Peltola

Tämä on toinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä ja toinen osa täällä.  Koko

Jaakobin kaivo sijaitsee nykyisen Nablusin kaupungin alueella. Suurin osa kaupungin väestöstä on muslimeja, mutta siellä asuu myös pieni kristitty vähemmistö. Kuva: Heidi Tohmola

Kohtaaminen Samariassa

Tämä on toinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä ja toinen osa täällä.  Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Ja millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin?

Tämän toisen raamattutuokion aihe on ”Kohtaaminen Samariassa muutti yhden ihmisen ja koko yhteisön elämän.”

Johanneksen evankeliumin luvussa 4 sanotaan:
”Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.” (Joh. 4:5–6)

Jeesus on julkisen toimintansa alussa. Johannes Kastajan lyhyt ura lähenee loppuaan ja päättyy ensin vangitsemiseen ja lopulta traagiseen kuolemaan, kun Herodes mestauttaa hänet, Johanneksen nuhdeltua Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitittua häntä myös muista pahoista teoista (Luuk. 3:19–20,  Matt. 14:1–12).

Jeesus kuulee tapahtuneesta ja hänelle kerrotaan myös hänen omasta, kasvavasta kansansuosiostaan (Joh. 4:1–2). Jeesus ei jää kasvattamaan kansansuosiotaan vaan suuntaa seurueensa kanssa kohti Galileaa ja valitsee matkareitikseen Samarian kautta kulkevan reitin, joka on lyhyt mutta vaarallinen.

Samarian alueella Sykarin kaupungissa oli Jaakobin kaivo, jolla oli pitkä historia (1. Moos. 48:22). On keskipäivä ja matkasta uupunut Jeesus saapuu kaivolle. Opetuslapset lähtevät kaupunkiin hakemaan ruokaa. Jeesus jää kaivolle yksin.

Jaakobin kaivo Nablusin kaupungissa on kuuluisa turistinähtävyys sen historian ja veden laadun vuoksi. Kuva: Heidi Tohmola

Jaakobin kaivon ympärille on rakennettu kirkko. Henkilökunta antaa turistien maistaa kirkon kellarissa sijaitsevan Jaakobin kaivon vettä. Kuva: Heidi Tohmola

Jaakobin kaivon veden laatua kuvataan harvinaisen pehmeäksi ja raikkaaksi. Kuva: Heidi Tohmola

Paikalle saapuu samarialainen nainen noutamaan vettä, ja matkasta väsyneellä Jeesuksella on myös jano: ”Anna minun juoda astiastasi”, hän pyytää. Käydään lyhyt keskustelu Jeesuksen ja naisen kesken. Nainen hämmästelee, että Jeesus juutalaisena miehenä ylipäätään puhuu hänelle, samarialaiselle naiselle, ja että Jeesus pyytää häneltä vettä (Joh. 4:7–8).

Naisen elämässä ei kaikki ole kohdallaan. Vettä haettiin kaivolta varhain aamulla tai illalla, mutta ei yksin eikä keskellä päivää. Nainen on elämässään yksin ja pienessä yhteisössä yhteisön ulkopuolella.
Keskustelu jatkuu ja Jeesus kertoo olevansa elävän veden lähde: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen pyytää saada tätä vettä juodakseen (Joh. 4:13–15).

Keskustelu saa käänteen, kun Jeesus pyytää naista hakemaan miehensäkin paikalle. Yhtäkkiä keskustelussa on läsnä kaikki se, mikä elämässä on mennyt rikki. Totuus tekee vapaaksi ja Jeesus sanoo ääneen sen, minkä nainen itsekin tietää: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” (Joh. 4:17–18)

Ollaan elämän herkimmillä alueilla. Nainen yrittää vielä ohjata keskustelua omasta elämäntilanteestaan samarialaisten ja juutalaisten erilaiseen käsitykseen oikeasta paikasta rukoilla (Joh. 4:19–22), mutta Jeesus ohjaa keskustelun takaisin asian ytimeen (Joh. 4:23–24). Jeesus paljastaa olevansa Messias, jonka tulemista samarialainenkin osaa odottaa: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi”, sanoo Jeesus (Joh. 4:26).

Keskustelu katkeaa, kun ruuanhakumatkalla olleet opetuslapset palaavat kaupungista. Samarialainen nainen on löytänyt Elävää vettä elämänsä syvimpään janoon. Hän jättää vesiastiansa kaivolle ja palaa kaupunkiin oman yhteisönsä keskelle ja kertoo kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa. Naisen todistus on aito – ei liioitteleva eikä vähättelevä vaan tosi ja rehellinen – muutoskertomus, jollaiselle kristillisessä seurakunnassa on aina oltava tilaa.

Arkana nainen kertoo kokemastaan: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” (Joh. 4:29–30). Ihmiset lähtevät, tulevat Jeesuksen luo, uskovat.
Myös Samariassa joku on kylvänyt Jumalan sanaa ja tänään on sadonkorjuun aika. Siksi Jeesuksen oli kuljettava Samarian kautta. Tämä näkökulma on tärkeää muistaa aikoina, jolloin näyttää siltä, että Jumalan sana ei kiinnosta ketään.

Samarialaisen naisen todistuksen seurauksena monet oppivat tuntemaan Jeesuksen. Mekin voimme kertoa, kuka Jeesus on, mutta uskon syntyminen on Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutusta ja työtä. Päättäessään kulkea Samarian kautta Jeesus mursi juutalaisten ja samarialaisten vuosisataisen vihan ja epäluulon muurin. Sama tapahtuu nyt myös samarialaisten keskuudessa Sykarin kaupungissa.

Samarialaisen naisen todistuksen kautta monen elämä muuttui. Myös Herodes sai kehotuksen suunnanmuutokseen elämässään Johannes Kastajan kautta (Luuk. 3:19–20, Matt. 14:1–12). Herodeksellakin olisi ollut mahdollisuus muutokseen, joka olisi voinut koitua koko yhteisön siunaukseksi. Tämän mahdollisuuden hän kuitenkin torjui ja käytti hänelle uskottua valtaa väärin. Johannes Kastaja maksoi sen hengellään.

Tuona päivänä moni Sykarin asukas löysi Elämän veden lähteen. Miten se oli mahdollista? Ristillä Jeesus huusi: ”Minun on jano!” (Joh. 19:28) Jeesus Kristus, elämän veden lähde, kesti suunnatonta ruumiin ja sielun janoa ristillä. Tämä on se hinta, jonka hän maksoi puolestamme elävästä vedestä. Sitä vettä hän tarjoaa meille tänäänkin.

Jeesus viipyi Samariassa kaksi päivää, mutta sinne hän ei jäänyt, vaan matka jatkui ja tehtävä. Siihen tehtävään mekin saamme liittyä viemällä ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta sinne, missä häntä ei vielä – tai enää – tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Olen ensimmäisellä työaluevierailulla Japanissa. Tällaisiin tilanteisiin tulen avoimin mielin. Pyrin perehtymään asiakokonaisuuksiin etukäteen riittävästi, mutta pidätän itselläni mahdollisuuden muodostaa ja

Apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola osallistui työaluevierailullaan Japanin ev. lut. kirkon kirkolliskokoukseen. Kuvassa vasemmalla tuleva lähetystyöntekijä Asta Vuorinen ja keskellä työalueen esimies Lauri Palmu.

Ystävät viipyvät keskenään

Olen ensimmäisellä työaluevierailulla Japanissa. Tällaisiin tilanteisiin tulen avoimin mielin. Pyrin perehtymään asiakokonaisuuksiin etukäteen riittävästi, mutta pidätän itselläni mahdollisuuden muodostaa ja muuttaa käsityksiäni rauhassa myöhemminkin. Ajattelen, että näin toimiessani minulla on pitkällä tähtäimellä enemmän annettavaa Kansanlähetyksen ja yhteistyökumppaneidemme työlle.

Apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola on ensimmäistä kertaa työaluevierailulla Japanissa. Tiiviiseen ohjelmaan sisältyy muun muassa neuvotteluja Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon (LJELK) johdon kanssa.

Ensimmäinen päivä Japanissa taittuu iltaan. Työalueen esimies Lauri Palmu on hyvissä ajoin etukäteen laatinut monipuolisen ohjelman yhdessä työtovereidensa kanssa. Tapaan viikon aikana kaikki lähetystyöntekijämme, osallistun Länsi-Japanin ev. lut. kirkon kirkolliskokoukseen ja neuvottelemme kirkon johdon kanssa. Työalueen vuosikokouksessa keskitymme lähetystyöntekijöidemme ja Kansanlähetyksen asioihin Japanissa ja Suomessa. Arni Hukari oli Laurin kanssa lentokentällä vastassa, ja suuntasimme kohti Awajin pappilaa.

Kansanlähetyksen Japanin lähetystyöntekijöitä kirkolliskokouksessa. Kuvassa edessä vasemmalta Daniel Nummela, Ulla Pendolin ja Asako Palmu sekä japanilaisia kirkolliskokouksedustajia.

Illalla kauniin kirkon seurakuntasaliin kokoontuu raamattukeskustelupiiri. Väkeä saapuu hiljalleen. Keittiössä valmistellaan ateriaa. Nyyttäriperiaatteella valmistettu ateria on monipuolinen. Käymme yhteisen pöydän ja iltaruuan ääreen.
Paikalla on viitisentoista osallistujaa. Käytän mahdollisuutta hyväkseni ja sovimme, että keskustelemme seuraavan päivän saarnatekstistä. Sen aiheena on paastonajan teksti, Jeesuksen ja Pietarin vuoropuhelu:

”Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Matt. 16: 21–23)

Teksti on raju ja lähestymme sitä kolmella avoimella kysymyksellä.
Mistä me ihmiset kannamme elämässämme yleensä eniten huolta? Pienissä ryhmissä pohdimme kysymystä ja huomaamme, että samanlaiset huolet yhdistävät meitä kaikkialla maailmassa – myös Suomessa ja Japanissa – oma ja läheisten terveys ja hyvinvointi, perheen toimeentulo, lasten tulevaisuus ja ikääntyvien vanhempien pärjääminen ja tilanne. Asetumme Pietarin rinnalle ja ymmärrämme häntä. Pietari tahtoi hyvää ystävälleen, kun ei voinut vielä ymmärtää Jeesuksen puhetta.

Raamattukeskusteluillassa on mukana seurakunnan jäseniä, jotka ovat työelämässä johtavassa asemassa. Siirrymme seuraavaan kysymykseen: Minkä varassa yritykset ja yhteisöt tekevät tulevaisuudensuunnitelmiaan? Ennakko-olettamusten, toteamme.

Jos suunnittelemme tulevaisuutta oikeiden ennakko-olettamusten varassa, teemme todennäköisesti oikeita johtopäätöksiä – myös tulevaisuuden suhteen. Jos ennakko-olettamuksemme ovat virheellisiä, teemme todennäköisesti virheellisiä johtopäätöksiä myös tulevaisuuden suhteen.

Asetumme Pietarin ja muiden opetuslasten rinnalle. Ymmärrämme, että Jeesuksen puhe tulevasta kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan oli jotain aivan muuta kuin he olivat olettaneet.

Kolmas kysymys kokoaa keskustelun. Miksi Jeesus siis tuli ja mihin häntä tarvitaan? Olemme asian ytimessä – suomalainen tai japanilainen, menestynyt yrittäjä tai kotirouva, etsijä tai kristitty. Asetumme Pietarin rinnalle ja kysymme omia ennakko-olettamuksiamme. Eri kulmista lähestymme kysymystä ja ymmärrämme, että nyt ei puhuta uskonnosta vaan uskosta. Jeesus tuli sovittaakseen syntimme ja avatakseen särkyneen yhteyden Isän kotiin. Jeesus tuli, että särkynyt ystävyys ihmisen ja Jumalan ja myös meidän ihmisten kesken korjautuu.

Seuraavan päivän saarnan aiheet ovat koossa. Minulla painaa kymmenen tunnin lento Suomesta ja siirryn yläkerran pappilaan ja unten maille. Ilta on jo pitkällä. Puheensorina jatkuu pitkään. Ystävät viipyvät keskenään.

Teijo Peltola
Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna