Avainsana-arkisto: Peltola

Tämä on viides osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta Mukana Jumalan lähetyksessä. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Varhain aamulla Tämän

Näissä Galilean maisemissa Jeesus opetti kansaa, paransi sairaita ja rukoili. Kuva: Heidi Tohmola

Rukouksen hetki

Tämä on viides osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta Mukana Jumalan lähetyksessä. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.
Varhain aamulla

Tämän viikon Raamattuavaimissa kuljemme Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkassa niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin?  Tämän viidennen raamattutuokion aiheena on Varhain aamulla.

Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. (Mark. 1:35–39)

Jeesuksen ja opetuslasten elämä oli monessa suhteessa sellaista, että siitä voitaisiin käyttää tämän päivän sanontaa ”hektistä”. Markuksen evankeliumin kuudennessa luvussa kerrotaan Jeesuksen ja opetuslasten elämästä näin: ”Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä.” (Mark. 6:30–34) 

Jeesuskin tarvitsi lepoa ja omaa aikaa. Oli varhainen aamu, eikä aurinko ollut vielä noussut. Muiden vielä nukkuessa Jeesus nousi aamun hämärään ja etsi rauhallisen paikan, missä sai olla yksin ja rukoilla.

Kauan Jeesus ei saanut rauhassa olla, kun muut heräsivät. Ehkä opetuslasten mielessä olivat edellisen päivän tapahtumat ja uuden päivän haasteet. Nyt on aika takoa, kun rauta on kuuma, he mahdollisesti ajattelivat. Pietari edellä opetuslapset etsivät Jeesuksen, ja kun löysivät, kertoivat, ikään kuin Jeesus ei olisi sitä muutenkin tiennyt: ”Kaikki etsivät sinua.” 

Jeesuksen julkisen toiminnan aika oli lyhyt mutta intensiivinen. Jeesuksen tunnettuus lisääntyi nopeasti ja suosio kasvoi. Jeesus joutui muodostamaan näkemyksen, miten siihen suhtautua. Tapahtumien keskipisteeseen joutumiseen vaikutti moni asia. Osa Johannes Kastajan opetuslapsista oli siirtynyt seuraamaan Jeesusta. Jeesuksen tekemät ihmeet ja tunnusteot saivat liikkeelle monenlaiset avuntarvitsijat ja herättivät myös valtaapitävien kiinnostuksen. Oli niitäkin, jotka kysyivät, olisiko Jeesus Vanhan testamentin kirjoitusten lupaama Messias. Yksityisyys oli mennyttä. 

Jeesus eli ihmisenä samoin ehdoin kuin me muutkin

Jeesus väsyi, koki nälkää ja janoa, uupumustakin (Joh. 4:6). Hän  tarvitsi myös aikaa olla yksin ja rukoilla (Luuk. 4:42). Jeesus tunnisti omassa elämässään nämä tarpeet ja toimi niin, että hiljentymiselle järjestyisi aikaa. Ainakin tällä kertaa se hetki oli varhain aamulla, kun muut vielä nukkuivat. 

Nämä yksin vietetyt hetket Jeesus käytti rukoukseen ja Isän kanssa olemiseen ja puhumiseen. Rukous on vuorovaikutusta, puhumista ja kuuntelemista ihmisen ja Jumalan välillä, tai seurakunnan ja Jumalan välillä, silloin kun rukoilemme yhdessä. 

Tämä evankeliumiin taltioitu kuvaus Jeesuksen ja opetuslasten aamusta on tärkeä esimerkki ja muistutus myös meille. Jos Jeesuksella oli tarve ja mahdollisuus viettää aikaa hiljaisuudessa ja Jumalan kanssa, niin koskeehan tarve meitäkin. 

Päivässä on hyvä varata, jos mahdollista, säännöllinen aika olla hiljaa ja rukouksessa Jumalan kanssa. Jumala puhuu meille rukouksessa ja ennen muuta sanansa kautta. Tätä mahdollisuutta kannattaa käyttää päivittäin, saadaksemme voimaa ja pysyäksemme elämän tiellä. 

Rukous on meille annettu tapa ja mahdollisuus olla ja elää Jumalan kasvojen edessä, yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämällemme kuin hengitys keholle. Jumala näkee meidät joka hetki ja me voimme puhua hänelle ja kuulla häntä. 

Rukous voi olla sanatonta huokausta, tutun rukouksen kuten Isä meidän -rukouksen rukoilemista tai vapaata puhetta Jumalalle. Tähän Jumalan sana, Raamattu, meitä rohkaisee ja kutsuu: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6–7) 

Kuva: Kansanlähetyksen arkisto.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulee tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviää! Kiitos!

 

Tämä on neljäs osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta Mukana Jumalan lähetyksessä. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Jeesus odotusten paineessa

Kuvassa Galilean maisemaa, missä Jeesus vietti niitä hetkiä, jolloin hän vetäytyi yksinäisyyteen ja rukoilemaan. Kuva Heidi Tohmola

Ota tavaksi hiljentyä Jumalan seurassa

Tämä on neljäs osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta Mukana Jumalan lähetyksessä. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Jeesus odotusten paineessa

Tämän viikon Raamattuavaimissa kuljemme Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkassa, niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Millä tavalla meitä kutsutaan mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän viikon neljännen raamattutuokion aiheena on Jeesus odotusten paineessa.

Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Hänen maineensa levisi sieltä koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista kärsivät ihmiset – niin pahojen henkien vaivaamat kuin kuunvaihetautiset ja halvaantuneetkin – ja hän paransi heidät. Hänen perässään kulki suuri joukko ihmisiä. Heitä oli lähtenyt Galileasta ja Dekapoliin alueelta, Jerusalemista ja Juudeasta sekä Jordanin toiselta puolen. (Matt. 4:23–25) 

Jeesuksen julkinen toiminta alkoi ja hän kertoi ”ohjelmajulistuksensa” kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa. Kotikaupunki kuitenkin torjui Jeesuksen. Jeesus muutti Kapernaumiin, mistä käsin hän liikkui noin kolme vuotta kestäneen julkisen toimintansa ajan. Nasaretin synagogassa Jeesus oli lainannut Jesajan profetiaa ja kertonut julkisesti olevansa Vanhan testamentin lupaama Messias: 

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa. (Jes. 61:1–3) 

Tämän profetian mukaisesti Jeesus nyt toimii. Jeesuksen sanoma on kokonaisvaltainen. Jeesus opettaa ja julistaa ilosanomaa sekä synagogissa että julkisissa paikoissa, siellä, missä ihmiset kohtaavat ja kokoontuvat, ja osoittaa pyhien kirjoitusten käyvän hänessä toteen. 

Johannes Kastajaa oli tultu kuulemaan Juudeasta ja Jordanin ympäristöstä (Matt. 3:5). Kuulijat olivat lähinnä oman kansan edustajia. Jeesuksen maine sen sijaan leviää nopeasti ja laajemmalle. Avun tarvitsijoita tulee monesta suunnasta, myös muualta kuin juutalaisten alueilta, kuten kreikkalaisten asuttamista Dekapoliin kaupungeista. Jeesuksen julistus ja se, miten hän ihmiset kohtaa, on kokonaisvaltaisempi kuin Johannes Kastajalla. 

Jeesuksen sanoma kosketti sydäntä ja omaatuntoa, mieltä ja kehoa. Vaikka Jeesuksen toiminta keskittyi pääasiassa Israelin kansan pariin, hän ei torjunut muidenkaan kansojen edustajia.  

Julkisuudella oli veronsa. Jeesukseen kohdistui odotuksia, jotka kertoivat enemmän kiinnostuneiden omista toiveista kuin Vanhan testamentin lupausten täyttymisestä. 

Jeesus eli koko julkisen toimintansa ajan monien odotusten ristipaineessa. Jeesus kuuli nämä odotukset, mutta ne eivät ohjanneet hänen toimintaansa. Aamusta iltaan ja illasta aamuun hänen perässään kulki suuri joukko ihmisiä. 

Kuinka Jeesus jaksoi näiden odotusten keskellä?  

Kuin tuokiokuvan meille antaa lääkäri Luukas, aina tarkkana havainnoissaan: Päivän valjettua Jeesus lähti ulos ja meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin. Ihmiset kuitenkin lähtivät etsimään häntä. He tavoittivat hänet ja estelivät häntä lähtemästä luotaan. Mutta Jeesus sanoi: ”Minun on vietävä Jumalan valtakunnan ilosanoma myös muihin kaupunkeihin, sitä vartenhan minut on lähetetty.” Ja hän saarnasi Juudean synagogissa. (Luuk. 4:42–44) 

Itseensä kohdistuneiden odotusten keskellä Jeesus huolehti myös omasta jaksamisestaan. Aamut olivat niitä hetkiä, jolloin hän vetäytyi yksinäisyyteen ja rukoilemaan. 

Puhuttelevaa kuitenkin on, että vaikka nämäkin hetket keskeytettiin, Jeesus malttoi ja jaksoi kuulla ja vastata, miten ja miksi hän toimi niin kuin toimi täyttääkseen tehtävänsä. 

Myös meidän tehtävämme on pysähtyä arvioimaan omia odotuksiamme Jeesusta kohtaan. Miten sen teemme? Jeesus antaa meille esimerkin. Aamut olivat Jeesukselle se hetki, jolloin hän erityisesti pysähtyi kysymään Jumalan tahtoa ja rukoilemaan.  

Päivässä on hyvä varata, jos mahdollista, säännöllinen aika olla hiljaa ja rukouksessa Jumalan kanssa. Jumala puhuu meille rukouksessa ja ennen muuta sanansa kautta. Tätä mahdollisuutta kannattaa käyttää päivittäin saadaksemme voimaa ja pysyäksemme taivaan tiellä. 

Mekin elämme monenlaisten odotusten keskellä. Muiden ihmisten tai yleisen mielipiteen mukaan ei ole kuitenkaan hyvä elämäänsä suunnata. Kuulla ja tulla kuulluksi on kyllä tärkeää. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. (Ps. 119:105) 

Kuva: Kansanlähetyksen arkisto.

 Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulee tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviää! Kiitos!

 

 

 

Teijo Peltolan puhe Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon CMCR:n  (Committee of Mutual Christian Responsibility, keskinäisen kristillisen vastuun kumppanuuskokous) 40. juhlavuoden tilaisuudessa.

Teijo Peltola kiittää Mekane Yesus -kirkon presidenttiä pastori Yonas Yigezua kutsusta CMCR:n 40-vuotisseminaariin. Kansanlähetys aloitti työn Mekane Yesus -kirkon kanssa 50 vuotta sitten. Kuva: Jaakko Rusama

Kumppanuuden muutos lähetyksessä

Teijo Peltolan puhe Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon CMCR:n  (Committee of Mutual Christian Responsibility, keskinäisen kristillisen vastuun kumppanuuskokous) 40. juhlavuoden tilaisuudessa.

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa, 

Tahdon kiittää Mekane Yesus -kirkon presidenttiä pastori Yonas Yigezua ja tämän seminaarin järjestelykomiteaa kutsusta käyttää puheenvuoroni tänään.  Tämä on CMCR:n 40. tapaaminen, ja edustamani järjestö Kansanlähetys aloitti työn Mekane Yesus -kirkon kanssa 50 vuotta sitten. 

Ennen kuin käyn käsittelemään saamaani aihetta, palaan viime vuoteen. Vuosi sitten, kun osallistuin tähän samaan seminaariin, vierailin myös Mekane Yesus -kirkon Jimma-Bethel-synodissa, jonka synnyssä ja kasvussa edustamani lähetysjärjestö on saanut olla mukana. Minua oli pyydetty saarnaamaan kirkkonne Jimman seurakunnan jumalanpalveluksessa. Tiesin, että seurakunta on opiskelijaseurakunta, mutta hämmästykseni oli suuri, kun näin, kuinka väkeä alkoi virrata kirkkoon. Kirkko täyttyi ja messu aloitettiin. Väkeä saapui messuun arviolta 1 500 ihmistä; pääasiassa nuoria aikuisia, jonkin verran lapsia ja muutama vanhus.

Hämmästelin messun jälkeen osallistujien määrää, mutta vielä enemmän hämmästelin saamaani vastausta: ”Tänään meitä on valitettavasti vähän vähemmän koolla kuin yleensä. Seurakunta koostuu pääasiassa yliopiston opiskelijoista ja henkilökunnasta. Nyt on loma-aika, mutta tavallisesti meitä on koolla noin kaksituhatta osallistujaa. 

Ystävät, sain kokemuksen, joka avasi eteeni aikaikkunan Jumalan lähetyksessä. Voin kuvitella, mikä olikaan tilanne, kun ensimmäiset evankelistat aloittivat aikoinaan kaupungissa työn. Kaikki oli pientä ja haasteet inhimillisesti mahdottomat. Tätä puheenvuoroani varten yritin perehtyä myös Jimma-Bethel-synodin alkuvaiheisiin. Jätän  nyt tietoisesti nimiä mainitsematta, koska kuitenkin unohtaisin monia, joilla on ollut ratkaiseva rooli seurakuntien ja kirkon kasvussa ja vahvistumisessa. Oli kuitenkin vaiheita, joissa vain kourallinen kirkon vastuunkantajia kokoontui salaa yhteen. Inhimillisesti kaikki oli haurasta – lähes mahdotonta. Silloinkin Jeesus Kristus kulki omiensa kanssa nekin vaikeat vuodet. Totta oli silloin, ja totta on tänään tämä ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät.” (Matt. 28:20)   

Kun nyt olemme koolla tällä foorumilla, uskon, että meillä monilla olisi samanlaisia kertomuksia ja kokemuksia. Tässä salissa on läsnä Jumalan lähetyksen monenkeskinen todellisuus. Kumppanuudessamme Mekane Yesus -kirkon kanssa on uskoakseni meille kaikille jotain aivan erityistä. Uskon myös, että moni meistä jakaa kokemuksen myös toisenlaisista kumppanuuksista; eivät kaikki kirkot kasva. Kuljemme yhdessä kirkkojen kanssa, jotka vuosikymmenestä toiseen ovat tehneet uskollisesti työtä ja tulokset vaikuttavat inhimillisesti vaatimattomilta. On myös tilanteita, joissa oma uskomme on ollut koetuksella. Vuosikymmeniä olemme tehneet työtä yhteistyökumppaneidemme kanssa olematta varmoja, näemmekö työmme hedelmää tässä ajassa koskaan.

Tämä on ollut todellisuutta erityisesti islamilaisessa maailmassa, vuosikymmeniä niin oli myös vainotun kirkon rinnalla rautaesiripun takana. Näissä kahdessa maailmassa olemme kuitenkin saaneet elää mukana myös aivan poikkeuksellisessa muutoksen aikakaudessa. Jumalan sana tekee työtään, eikä ole sellaista mahtia, jonka edessä ovet evankeliumille eivät lopulta avaudu.  

Vaikeinakin aikoina on totta tämä lupaus: ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.  Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. (Hepr. 4:12)  

Raskainta monille meille on kuitenkin nähdä ja myöntää, että meidän omat kirkkomme eivät kasva, vaan jopa menettävät jäseniään. Elämme monien sisäisten jännitteiden paineessa ja keskellä, ja nämä kysymykset ovat läsnä myös kumppanuuksissamme. 

Kansanlähetys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestönä 

Toimin Kansanlähetyksen ulkomaantyönjohtajana ja hallintojohtajana. Kansanlähetyksellä on 64 lähetystyöntekijää 15 maassa. Kansanlähetys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestö. Kirkollamme on historiastansa ja identiteetistänsä nouseva ratkaisu olla mukana Jumalan lähetyksessä yhdessä seitsemän lähetysjärjestönsä kanssa ja kautta. Kansanlähetys on siis yksi näistä seitsemästä lähetysjärjestöstä.   

Kirkollamme on yhteistyösopimus lähetysjärjestöjen kesken kirkon lähetystyön järjestämiseksi. Tässä sopimuksessa kukin lähetysjärjestö sitoutuu yhdessä kirkkomme kanssa sovittuihin lähetystyön linjauksiin. 

Edustan siis Suomen evankelisluterilaisen kirkon lähetysjärjestöä, ja kirkkoa, joka linjauksissaan on sitoutunut kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen. Tämän linjauksen mukaisesti ymmärrämme, että 

”Kirkon lähetys eli missio perustuu kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen (Missio Dei), johon kaikki kristityt on kutsuttu (Matt. 28:18–20, Joh. 20:21). Lähetys on kaikkien kirkkojen ja jokaisen seurakunnan perustehtävä. Evankeliumia Kristuksen ainutlaatuisuudesta on julistettava aina ja kaikkialla. Kristityt ovat Jumalan lähetyksen palveluksessa (2. Kor. 5:20; 2. Kor. 6:1). Kirkon ja seurakunnan tulevaisuus on sidottu lähetykseen.” (Yhteinen todistus, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaus.) 

Työ Mekane Yesus kirkossa alkoi Kansanlähetyksen osalta vuonna 1968, ja työmme tavoitteena on ollut alusta alkaen olla kirkkoa tukevaa. Aluksi Etiopiassa aloitettiin työ yhdessä NLM:n (Norwegian Lutheran Mission) yhteydessä, mutta myöhemmin Mekane Yesus -kirkko solmi Kansanlähetyksen kanssa yhteistyösopimuksen ja osoitti työalueeksi Dembi Dollon lukion ja myöhemmin Lounais-Etiopiassa Kaffa-maakunnassa Jimman alueen. 

Tällä hetkellä Kansanlähetyksellä on Etiopiassa  viisi lähetystyöntekijää. Lähetystyöntekijöistä yksi toimii kirkon kehitysyhteistyöosaston Jimman yksikön työyhteydessä ja yksi kirkon keskustoimistossa diakoniatyön neuvonantajana.  Jimmassa, kirkon kehitysyhteistyöosaston kautta, Kansanlähetyksellä on kummilapsiohjelma, jonka piirissä on 440 lasta Agarossa, Bongassa, Limussa ja Sokorussa. Kaksi lähetystyöntekijää palvelee raamatunkäännöstyön konsultteina SIL:n ja Mekane Yesus kirkon työyhteydessä Lounaisessa synodissa. Yksi lähetystyöntekijämme on neonatologiaan erikoistunut lastenlääkäri. 

 Johanneksen kirjeen jakeet päivän teeman inspiroijana 

Puheenvuoroni aiheena on Transformation of partnership through Mission, kumppanuuden muutos lähetyksessä. Teemaa inspiroivat 1. Johanneksen kirjeen 1. luvun jakeet 3–4:  

”Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi.”  

Apostoli Johannes kirjoitti kirjeensä nykyisen Turkin alueella vaikuttaneille seurakunnille. Niiden joukossa olivat myös Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa.  Samalla alueella oli toiminut myös apostoli Paavali, joka oli kahden vuoden ajan opettanut Tyrannoksen koulussa erittäin vahvana vaikuttajana. (Apt. 19:9–10) 

Nuoret seurakunnat elivät vaaran vuosia, ja jo apostoli Paavali oli joutunut varoittamaan (Apt. 20:28) niitä uhkaavista sisäisistä ja ulkoisista vaaroista.  Paavali oli joutunut vetämään rajaa muun muassa nuorta seurakuntaa uhannutta synkretismiä vastaan.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin alueelle saapui apostoli Johannes. Kirkon tilanne oli silloin oleellisesti toinen kuin apostoli Paavalin aikana. Pietari ja Paavali olivat jo kuolleet Neron vainoissa. Seurakuntaa oli vainottu ja Jeesuksen paluu viipyi. Monien usko hiipui ja usko muuttui epävarmuudeksi. Tällaisen lannistuneen ilmapiirin keskelle Jumala lähetti Johanneksen. Tilanne oli muuttunut muussakin mielessä; enää ei eroteltu pakana- ja juutalaiskristittyjä. Tilanne oli monessa suhteessa muuttunut Paavalin ajoista, ja nyt on kyse siitä, miten kristitty elää maailmassa. 

Tässä tilanteessa Johannes puhuttelee seurakuntia, joissa kristinusko on jo tuttua ja näyttää olevan menettämässä dynaamisuuttaan. Monet uskovat ovat toisen tai kolmannen polven kristittyjä. Tähän tilanteeseen apostoli Johanneksen kirje tuo vastapainoa ajan hengelle. 

”Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi.” (1. Joh. 1:3–4) 

Johannes tiesi, mistä puhui. Evankeliumi oli hänelle todellisuutta, jota hänen ei tarvinnut epäillä. Johannes oli henkilökohtaisesti kohdannut Jeesuksen tämän julkisen toiminnan alussa tavalla, joka oli muuttanut Johanneksen elämän suunnan. Kohtaaminen oli tapahtunut Jerusalemissa hänen veljensä Jaakobin kanssa ja myöhemmin hänen isänsä kanssa verkkoja paikatessa. Kyseessä oli siis tapahtuma, jonka ajan ja paikan hän hyvin muisti. Silloin, sinä päivänä, Jeesus kutsui hänet seuraansa. Sinä päivänä vanha kalastajatiimi sai jäädä ja elämä muuttui. Tilalle tuli uusi tiimi ja kalastajasta ihmisten kalastaja. 

Apostoli Johannes aloittaa kirjeensä näin: 
”Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. (1. Joh. 1:1) 

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta oli siis Johannekselle jotain äärimmäisen todellista. Jotain, mitä hän ja moni muu ovat kuulleet, nähneet, katselleet ja koskettaneet. Siis todella ilmeistä, henkilökohtaista ja todellista.  

Meidän tilanteemme on tietenkin erilainen siinä mielessä, että emme kohtaa Jeesusta samalla tavalla kalaverkoilla tai nuotiolla kuin opetuslapset. Meillä on kuitenkin apostolien todistus Raamatussa Jeesuksesta Kristuksesta, ja todistus synnyttää meissä uskoa. Apostoli Pietarin sanoin: 

”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1. Piet. 1:8) 

Tämän konkreettisen ja historiallisen evankeliumin ytimen myös apostoli Paavali kiteyttää: 

”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:  

Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu,  hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,  ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. 

Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.” (1. Kor. 15:1–11) 

Tämä oli se evankeliumi, joka oli muuttanut apostoli Johanneksen ja monien muiden elämän. Kirkon räjähdysmäinen kasvu oli kuitenkin hiipumassa. Kristillisestä uskosta oli tullut tuttua, ja se näytti olevan menettämässä dynaamisuuttaan.

Nyt huomaan meidän itsemmekin olevan arvioinnin kohteena

Ystävät, pyysitte minua käyttämään tämän puheenvuoron aiheesta ”Kumppanuuden muutos lähetyksessä”.  Myönnän, että aiheen työstäminen saattoi minut sisäiseen turbulenssiin. Kysymys ei olekaan ainoastaan kirkkojen tai lähetysjärjestöjen keskinäisen suhteen muutoksesta, vaan syvimmiltään meitä koskevasta muutoksesta. Lähetysjärjestöinä ja kirkkoina olemme tottuneet arvioimaan työmme aikaansaamaa muutosta ja vaikuttavuutta, mutta nyt huomaan olevamme itsekin arvioinnin kohteena. Tämä on terveellistä! 

Edustan kirkkomme lähetysjärjestöä, joka on syntynyt nuorisoherätyksistä. Nuo herätykset syntyivät 1960-luvulla ja jatkuivat kyllä sen jälkeenkin. Niiden herätysten hedelmää oli rakkaus lähetykseen. Lähetys sai sadat ja taas sadat nuoret lähtemään keneltäkään lupaa kysymättä huonokuntoisilla pakettiautoilla eri puolille Eurooppaa evankelioimaan uskosta osattomia. Ilman erityistä ammattitaitoa into julistaa evankeliumia avasi nuorille uskoville silmät Euroopasta lähetyskenttänä. Kaikki eivät oikein pitäneet siitä, ja kesti aikansa, että vanhempi sukupolvi ymmärsi, mistä oli kysymys. Lähetysjärjestömme synty oli osa laajempaa lähetysherätystä monissa maissa. 

Tuon herätyksen inspiroimana syntyi Kansanlähetys, ja Kansanlähetykselle lähetysnäky, joka kiteytettiin näin: 

Piirrä näky selvästi ( Habakuk 2:2) 

Juutalaisille ensin (Room. 1:16) 

Kaikille kansoille (Matt. 28:19) 

Vainotut kristityt (1. Kor. 12:26) 

Tämä näky sai tuhannet nuoret lähtemään ensin lyhytaikaiseen lähetystyöhön ja monet heistä myöhemmin pitkäaikaiseen lähetystyöhön. 

Ystävät, palaan siihen, mitä kerroin Jimman jumalanpalveluksesta. Näen silmieni edessä Jimman jumalanpalveluksen kirkon täynnä nuoria kristittyjä. Mikä on heidän elämässään ollut se muutoskertomus, joka apostoli Johanneksen tavoin on merkinnyt heille jotain niin konkreettista, että voidaan puhua kuulemisesta, näkemisestä, katselemisesta ja koskettamisesta? 

Tiedän, että tämä ei ole kovin tavanomaista tällaisella foorumilla, mutta haluan silti ottaa riskin ja paljastaa haavoittuvuuteni. Olen itse osa tätä oman kansani nuorisoa koskenutta hengellistä herätystä. Kerron tämän, koska nyt 58-vuotiaana tunnistan, että jokin minussa liikahti, kun näin viime vuonna 1 500 nuorta kristittyä Jimman messussa ja toisaalta, kun luin apostoli Johanneksen kirjettä tätä puheenvuoroani varten, tilanteesta, jossa usko oli menettämässä dynaamisuutensa. 

Haluan sanoa tämän muistuttamaan meitä siitä, että herätys ei ole koskaan itsestäänselvyys.

Vähän myöhemmin kuin lähetyksemme ensimmäisen sukupolven, Jumala kutsui minutkin. 1980-luvun puolivälissä maailma eli monessa suhteessa pelon ja epävarmuuden aikaa, kylmän sodan aikaa. Olin nuori aikuinen ja etsin elämälleni suuntaa. Silloin minulle tapahtui jotain, mikä muutti elämäni suunnan hyvin konkreettisella tavalla.   

Olin yksin kotona, ja jostain syystä tartuin Raamattuun. Olin uskovan kodin poika, joka oli menettämässä sen, minkä olin vanhemmiltani oppinut, uskon Jeesukseen Kristukseen. Silloin Jumala puhui minulle tavalla, jota en voi selittää, mutta en myöskään koskaan unohtaa. 

Luin Jeesuksen sanat Pietarille, ja ne syöpyivät lähtemättömästi mieleeni niin, että niistä tuli minulle sekä kutsumus että elämäntehtävä: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun kerran palaat, vahvista veljiäsi. (Luuk. 22:32) 

Monet meistä tässä salissa toimimme kirkkojen tai lähetysjärjestöjen johtotehtävissä. Joudumme hoitamaan vaikeita asioita. Myös lähetyksen ja kirkkojen väliset asiat ovat vaikeita. Joudumme käsittelemään taloudellisia asioita ja kohtaamaan monenlaisia jännitteitä. Tässä todellisuudessa muutos on paljon sellaista, mikä on organisaatioiden välistä. 

Miten siis kokoaisin yhteen sen, minkä aiheekseni annoitte: Kumppanuuden muutos lähetyksessä 

Kokoan muutoksen näihin ajatuksiin: 

Lähetyksen muutos ja vaikutus kumppanuuteen on ehkä erilainen kasvavan ja hiipuvan kirkon kanssa.

Kumppanuus kärsivän kirkon kanssa jättää yhteiset haavat.

Koska luotan teihin, uskallan kysyä, mikä on muutos kumppanuudessa etelän kasvavissa kirkoissa, kun näette pohjoisen ja lännen kirkkojen kamppailevan sisäisissä ristiriidoissa ja irtautuvan Jumalan sanan arvoista?  

Toiseksi kiteytän meidän tämän päivän johtajien vastuun tulevista sukupolvista näin: 

Mitä voimme tehdä monenkeskisessä kumppanuudessa?

Lapsillemme jäävä maailma on  radikaalisti toisenlainen kuin se, missä itse olemme kasvaneet ja missä voimme olla mahdollistamassa kirkon mission paikallisesti ja maailmanlaajuisesti.

Näemme, että kapasiteetti toimia globaalisti on mahdollista vain, jos on kapasiteettia toimia paikallisesti, ja tehtävä tästä johtopäätökset.

Tunnustamme globaalin etelän johtavan roolin Jumalan lähetyksessä ja kysymme, miten tämän painopisteen muutoksen jälkeen me lännen ja pohjoisen kirkot ja lähetykset voimme edelleen olla kanssanne mukana tässä elämän liikkeessä.  

Meidän elinehtomme on, että pitäydymme kiinni Jumalan sanassa ja sanomassa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta, niin kuin Raamattu hänet meille välittää.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Kuva: Kansanlähetys, arkisto

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulee tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviää! Kiitos!

Tämä on toinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan toisesta opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Isän askeleet 

Kuninkaan virkamies on taittanut noin 40 kilometrin matkan Kapernaumista Galileaan Jeesuksen luo saadakseen pojalleen avun. Kuva Heidi Tohmola

Isän askeleet

Tämä on toinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan toisesta opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Isän askeleet 

Tämän viikon Raamattuavaimissa kuljemme Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkassa; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Ja millä tavalla meitä kutsutaan opetuslasten tavoin mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin?

Tämän toisen raamattutuokion aihe on Isän askeleet. Luen Johanneksen evankeliumin luvusta 4 jakeet 46–54: 

”Jeesus tuli taas Galilean Kaanaan, missä hän oli muuttanut veden viiniksi. Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” 

Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.”  

Tämä oli Jeesuksen toinen tunnusteko, ja hän teki sen tultuaan Juudeasta Galileaan. (Joh. 4:46–54) 

Jeesuksen ja opetuslasten matka on taittunut Juudeasta ja Jerusalemista Galileaan (Luuk. 4:14, Joh. 1:43). Galileassa Jeesus on siirtynyt alueille, joilla hän kohtaa monenlaista hätää ja kärsimystä. Jerusalemissa ja Nasaretissa Jeesus olisi joutunut monenlaiseen vaaraan, eikä olisi voinut toteuttaa sitä tehtävää, mitä varten hän oli maailmaan tullut.  

Vaara ja viha, jonka kohteeksi Jeesus joutui, oli todellinen.  Jeesusta myös varoitettiin Herodeksen aiheuttamasta uhasta ja aikeesta tappaa hänet. Eikä Jeesus kaunistellut sanojaan: ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.” (Luuk. 13:31–33) 

Jeesuksen ja opetuslasten tie vei sinne, missä hätä oli suurin ja apua tarvittiin. Tällä tiellä Jeesus kohtaa myös miehen, jonka poika on vakavasti sairaana ja kuolemaisillaan. Mies on ”kuninkaan virkamies”. Kyseessä on siis sen hallitsijan virkamies, joka oli pidättänyt ja tapattanut Johannes Kastajan. Tämä epäsuositun kuninkaan virkamies on taittanut noin 40 kilometrin matkan Jeesuksen luo saadakseen pojalleen avun. 40 kilometrin matka, isän raskaat, mutta määrätietoiset askeleet, koska isä tietää, että kotona rakas lapsi odottaa apua ja kaipaa isää. 

Luukas mainitsee Kuusaan, joka oli Herodeksen korkeita virkamiehiä. Tämän vaimo Johanna, kuului Jeesuksen seuraajiin ja taloudellisiin tukijoihin. (Luuk. 8:3) Hänen perheensä oli kokenut jotain sellaista, mikä oli johdattanut hänet uskomaan Jeesukseen. Mahdollisesti Kuusas oli tämä Johanneksen evankeliumissa mainittu virkamies. Joka tapauksessa Uusi testamentti kertoo, että kuninkaan hovissa oli myös Jeesuksen seuraajia (Ap. t. 13:1). Tähän viittaa myös Luukkaan maininta siitä, kuinka Herodes oli kuullut Jeesuksen tekemistä ihmeteoista ja siksi ”jo pitkään halunnut nähdä hänet” (Luuk. 23:8; Luuk. 9:9). 

Isän hätä lapsensa puolesta on suuri. Se on saanut hänet kulkemaan määrätietoisesti 40 kilometrin matkan. Tuolla matkalla halki ”kuoleman varjon maan” isän toivo oli kiinnittyneenä vain yhteen kohteeseen: Jeesus Nasaretilaiseen. Toisin kuin Kapernaumin sadanpäämies, mies kutsuu Jeesuksen henkilökohtaisesti kotiinsa, parantamaan vakavasti sairaana olevan pojan. Siis 40 kilometrin päähän. Aika käy vähiin ja isällä hätä pojan hauraasta elämästä. 

Jeesuksen vastaus kuulostaa ensikuulemalta tylyltä. ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” 

Mutta kun isän hätä on suuri, hän ei käy puolustamaan heikkoa uskoaan. Enää ei ole väliä viralla eikä yhteiskunnallisella asemalla. Isä tietää, että vain Jeesus Nasaretilainen voi auttaa. Jeesuksen sana on uutta luova ja uskon lahjoittava: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.”  

Enää ei ole kiire. Hätä pojan elämästä oli vienyt korkean virkamiehen Jeesuksen luo määrätietoisin askelin. Kotiin hän palaa levollisin mielin ja askelin ja kuulee matkalla vastaan tulevilta palvelijoiltaan todistuksen, joka vahvistaa Jeesuksen herättämän uskon aiheelliseksi ja todeksi. 

Kuninkaan virkamiehen poika sai elää. Jumalan Pojan piti kärsiä ja kuolla. Jumalan sanassa on voima siksi, että siitä on maksettu niin kallis hinta. Jeesus Kristus on kuollut meidän jokaisen puolesta, noussut kuolleista ja voittanut synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallan. 

Näin on edelleen. Tätä hyvää sanomaa meidätkin on kutsuttu viemään eteenpäin, että Jeesuksen uutta luova sana synnyttää toivon sinne, missä hätä on suurin. Tästä uutta luovasta Vapahtajan sanasta saat sinäkin tänään elää ja omistaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.  

Kuva: Kansanlähetys, arkisto

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulee tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviää! Kiitos!

Kansanlähetys on laatimassa uutta koulutusstrategiaa hallintojohtaja Teijo Peltolan johdolla.  Hän esitteli luonnoksen viime viikonloppuna Ryttylään kokoontuneille liikkeen työntekijölle ja vapaaehtoisille

Kotimaanjaksolla olevat lähetystyöntekijät Maria ja Mikko Vuorma pohtivat mahdollisuuksia osallistua koulutukseen työalueilta. Papua-Uudessa-Guineassa, missä he työskentelevät raamatunkäännöstyön tukitehtävissä, nettiyhteydet ovat kalliita ja toimivat huonosti. Sen sijaan yhteistyöjärjestön koulutukset työalueella ovat heidän mielestään hyvä vaihtoehto ammattitaidon ylläpitämisessä.

Kansanlähetys kehittää osaamistaan

Kansanlähetys on laatimassa uutta koulutusstrategiaa hallintojohtaja Teijo Peltolan johdolla.  Hän esitteli luonnoksen viime viikonloppuna Ryttylään kokoontuneille liikkeen työntekijölle ja vapaaehtoisille vastuunkantajille.

Strategian painopistealueet ja tavoitteet perustuvat Kansanlähetyksen yleiseen strategiaan. Peltolan mukaan kaiken osaamisen kehittämisen tavoitteena on yhteisen vision toteutuminen: Raamattu rakkaaksi – Evankeliumi kaikille.

– Painopistealueista käytännönläheinen Raamatun ja teologian opetus sekä hengellisten kotien rakentaminen ja vahvistaminen ovat vision ytimessä, mutta kaikki muutkin palvelevat välillisesti sen toteutumista. Niitä on syvennetty henkilöstökoulutusta, vapaaehtoistyötä ja Kansanlähetysopiston koulutusta sekä Kansanlähetyspiirien tarpeita koskevien työskentelyjen tuottamilla näkökohdilla, Peltola sanoi.

Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen pohti alustuspuheenvuorossaan, että tekeillä olevan suunnitelman vahvuus on henkilökunnan ja vastuunkantajien koulutuksessa.
– Aikaisemmassa koulutusstrategiassa painottui enemmän raamattukoulutuksen antaminen, joka oli sen lähtökohtakin. Opiston näkökulma oli hallitseva. Eli samoja aineksia on molemmissa asiakirjoissa, mutta painotus on erilainen.

Räsänen totesi, että suunnitelmaa tehdään olemassa olevan tiedon varassa.
– Kun katsomme lähes kymmenen vuotta sitten valmistunutta edellistä koulutusstrategiaa, huomaamme, että moni asia on mennyt toisin kuin silloin suunnittelimme. Jotkin hyvin ja jotkin vielä paremmin. Ja on tietysti asioita, joissa olemme joutuneet pettymään tai toteamaan, ettei tuota tietä kannatakaan jatkaa. Strategian valmistuttua on luonnollista, että sitä pitää myös ajoittain tarkastella kriittisesti.

Ennen vastuunkantajaretriittiä  työskentelyyn oli osallistunut noin sata Kansanlähetysliikkeen toimijaa. Retriitissä käytiin keskustelua ja kuultiin liikkeen vastuunkantajien ja työntekijöiden kommentteja luonnoksen sisällöstä.

Tutustu strategialuonnokseen tästä.

 

Tämä on viides osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Opetussarja jatkuu myöhemmin syksyllä. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä, toinen

Kapernaumin synagogan rauniot. Kuvituskuva: Pixabay

Jeesus kotikaupunkinsa synagogassa

Tämä on viides osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Opetussarja jatkuu myöhemmin syksyllä. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä, toinen osa täällä kolmas osa täällä  ja neljäs osa täällä.  Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Ja millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän viidennen raamattutuokion aihe on ”Jeesus kotikaupunkinsa synagogassa.” Luen Luukkaan evankeliumin luvusta 4 jakeet 16–30.

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:  ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.

Kuitenkin he sanoivat: ”Eikö tuo ole Joosefin poika?” Jeesus sanoi heille: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’ ” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”

Tämän kuullessaan  kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. (Luuk. 4:16–30)

Tutussa synagogassa

Jeesuksen ja opetuslasten matka on suuntautunut Galileaan ja Jeesus saapuu kotikaupunkiinsa Nasaretiin, missä hän on kasvanut. On sapatti ja Jeesus suuntaa synagogaan, tuttuun ja rakkaaseen paikkaan. Jeesus on noin 30-vuotias. Seurakunta tuntee Jeesuksen, Joosefin ja Marian pojan. Oman kylän pojan maine on kiirinyt. Väkeä on liikkeellä – Jeesuksesta puhutaan kohta kaikkialla.

Jeesus on kotikaupungissa, jonka kadut, kujat ja ihmiset hän tuntee – ja monet rakennustyömaat. Siitäkin Jeesuksen perhe tunnetaan, että heillä on tapana käydä synagogassa. Sen tavan Jeesus oli vanhemmiltaan oppinut, ja niin hän tekee nytkin. Monta tuttua on paikalla. Jeesus nousee lukemaan, ja hänelle ojennetaan profeetta Jesajan kirja. Hän avaa kirjakäärön ja löytää sen kohdan, jossa sanotaan:
”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta”. Jeesus lukee profetiaa, joka Raamatusta löytyy Jesajan kirjan luvusta 61, sen kolme ensimmäistä jaetta (Jes. 61:1–3)

Seuraa hiljaisuus. Jeesus käärii kirjan kokoon, antaa sen avustajalle ja istuutuu. Kaikki katsovat tarkkaavasti Jeesukseen, joka alkaa puhua: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Väki kiittelee ja ihmettelee ”armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti”. Moni kuitenkin kysyy: ”Eikö tuo ole Joosefin poika?”

Moni läsnäolija tunsi hyvin pyhät kirjoitukset ja ihmetteli yhtä kohtaa: Miksi Jeesus lopetti lukemisensa kesken virkkeen? Jeesus jätti sanomatta nämä sanat Jesajan profetiasta: ”päivää, jona Jumalamme antaa palkan”. Mitä Jeesus mahtoi tarkoittaa niin tehdessään?

Jeesus tiesi tasan tarkkaan mitä hän jätti pois. Tähän päivään mennessä lopullinen ”palkanmaksupäivä” ei ole vielä tullut. Jesajan jakeet kertovat meille kahdesta eri tapahtumasta, joiden välillä on jo pari tuhatta vuotta. Profeetan lupaama Messias on myös Herran kärsivä palvelija, joka on kuollut meidän syntiemme puolesta ja noussut kuolleista. Hän on antanut meille lähetystehtävän ja palaa kerran takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet.

Nasaretin  synagogassa  läsnäolijat  kuulivat  sen,  mikä  heidän tulikin kuulla:
Tänään – – on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Vielä ei ole koittanut tilinteon päivä. Vielä on armon aika.

Olemme kulkeneet Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkassa Nasaretiin synagogaan, missä Jeesus oli lapsesta asti tottunut käymään. Synagogassa Jeesus lainaa Jesajan profetiaa ja kertoo ensimmäisen kerran julkisesti olevansa Vanhan testamentin lupaama Messias.

Kun Jeesus astui tehtäväänsä, hän oli aikuinen mies – ei poika eikä nuorukainen. Kun hän astuu kutsumuksensa tielle, hän tietää, mihin ryhtyy ja mikä häntä odottaa. Sen hän saa myös konkreettisesti kokea, kun hänet aivan fyysisesti ajetaan pois kotikaupungistaan.

Jesajan kirja puhuu meille samaa sanomaa kuin Jeesuksen kotikaupungin asukkaille: Jeesus Kristus tuo todellisen riemuvuoden, kun hän sovituskuolemallaan ansaitsee ja lahjoittaa häneen turvautuville ikuisen perintöosan. Omistamme sen häneen uskovina jo nyt, ja kerran uskomme vaihtuu näkemiseen.

Tässä on syvimmiltään myös evankeliumin ydin. Jeesus Kristus on ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut sielunvihollisen vallan ja ostanut meidät vapaiksi sovintoverellään. Tätä hyvää uutista meidät Jeesuksen seuraajat on kutsuttu julistamaan ja viemään kaikkialle maailmaan.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulee tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviää! Kiitos!