Avainsana-arkisto: pelastus

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin

Jeesus nosti pohjalta

”Ryyppäsin kaikki rahani. Olin hankalan tyypin ja tappelijan maineessa. Ihmiset vaihtoivat kadulla puolta, kun näkivät minut humalassa, ja kolmesti istuin vankilassa”, tuupovaaralainen Hannu Soikkeli aloittaa tarinansa.

Kevättalvella 1978 asiat kärjistyivät. Takana oli kolmen kuukauden ryyppyputki. Tuntui, että elämältä ei ollut pohja pois, vaan oli menty pohjan läpi. Haulikkoon tarttuminen houkutti.

Jumalalla oli toisenlaiset suunnitelmat, ja eräänä maaliskuisena sunnuntaina 27-vuotias Soikkeli suostuteltiin mukaan seuroihin Kiihtelysvaaraan. Autossa hän ojensi kuljettajalle pullon: ”Tämä ei taida sopia matkaan mukaan.” Viinat kaadettiin hankeen levähdyspaikalla. Perillä hengelliset asiat alkoivat puhutella, ja eräällä tupakkatauolla silloinen tupakkamies kääntyi Jeesuksen puoleen. ”Jos olet olemassa, auta. En jaksa enää.”

Jeesus kuuli. Rasavilli sopi riitansa ja sai velkansa maksettua. Samana syksynä mahdollistui lähtö raamattukurssille Ryttylään silloiselle Lähetyskoululle. Kurssilla hän tapasi vaimonsa Päivin. Nyt elämää ilostuttavat viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta.

Mies jätti rukouksessa myös vanhempansa Jeesukselle vedoten Raamatun sanoihin: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” He saivatkin pian tulla uskoon.

”Minulla on ollut todella ihana elämä Jeesuksen seurassa. Olen kokenut monenlaista Jumalan johdatusta. Vaikeuksiakin on matkalla, mutta on riemullista nähdä, että niiden keskellä Jumala on läsnä ja auttaa”, Soikkeli hymyilee.

Raamatun lupaus ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret” on toteutunut kirjaimellisesti: Soikkeli on varjeltu elävänä muun muassa kuudesta kolarista ja kuuden metrin pudotuksesta telinelavalta.

Eläkkeellä oleva Soikkeli on auttanut päihdeongelmaisia vapaaehtoistyön kautta. 1980-luvulla hän kuljetti Raamattuja Itä-Eurooppaan. Kotipihan Runoriihessä järjestetään esimerkiksi jumalanpalveluksia ja seuroja.

”Toivottomankin tapauksen Jumala voi pelastaa ja nostaa uuteen elämään”, Hannu Soikkeli iloitsee.

Teksti: Tanja Heiskanen
Pohjois-Karjalan Kansanlähetys

Kuva: Hannu Soikkelin albumi

 

Kansanlähetys tekee työtä sen eteen, että mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus kuulla evankeliumi, saada raamattuopetusta ja vahvistua uskossa. Tule tähän työhön mukaan alueesi kansanlähetyspiirin kautta. Voit myös tukea työtä rukouksin ja taloudellisesti lahjoittamalla Suomi Sydämellä -keräykseen.

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Jos lähetystyötä ei olisi tehty, meillä suomalaisilla ei olisi pelastuksen toivoa. Emme saa unohtaa, että tänään monet eivät ole vielä

7 väitettä lähetystyöstä

Jos lähetystyötä ei olisi tehty, meillä suomalaisilla ei olisi pelastuksen toivoa. Emme saa unohtaa, että tänään monet eivät ole vielä kuulleet evankeliumia. Kristuksen rakkauden ja ihmisten pelastumisen tähden meidän tulee sitoutua vahvemmin lähetystyöhön lähtijöinä ja lähettäjinä.

Tässä Kansanlähetyksen lähetysjohtajan Mika Tuovisen seitsemän ajatusta lähetystyöstä.

  1. Jumala on puhunut. Raamattu on hänen lahjansa kirkolle ja ihmiskunnalle. Kirkon toiminnassa kaikkea tulee arvioida tämän ilmoituksen perusteella.
  2. Lähetys on kokonaisvaltaista, mutta sen keskuksena on evankeliumi. Evankeliumin keskuksena on Jeesuksen sovitustyö ristillä, ja siihen kuuluu kutsu henkilökohtaiseen kristilliseen uskoon.
  3. Väite ”Aika muuttuu ja evankeliumin tulee elää ajassa” on aivan oikea. Lähetystehtävän toteuttamisen muotoja ja paikallista tilannetta tulee arvioida, jotta evankeliumi, Raamatun opetus ja lähimmäisen palvelu tavoittaisivat mahdollisimman hyvin. Ongelma muodostuu, jos myös evankeliumin sisältö muuttuu. Silloin on vaarana, että kirkosta ja lähetystyöstä tuleekin anti-lähetyksellistä, eli siinä esitellään sanomaa, joka ei auta ihmisiä löytämään Jumalaa.
  4. Jumalan edessä ihmisten suurin ongelma ei ole yksinäisyys, köyhyys ja syrjäytyminen. Suurin ongelma on henkilökohtainen synti, joka erottaa ihmisen Jumalasta ikuiseksi ajaksi kadotukseen. Ratkaisu syntiin on Jeesuksen sovitustyö, ja pelastus henkilöityy, kun Jumalan sana herättää uskon Jeesukseen.
  5. Kirkon ja lähetyksen tulee tehdä voitavansa myös yksinäisyyden, köyhyyden ja syrjäytymisen sekä muiden elämää tuhoavien asioiden ja rakenteiden poistamiseksi.
  6. Vahva lähetystyö edellyttää hengellisesti uudistuvaa kirkkoa. Länsimainen lähetystyö on syntynyt herätyksen, evankelioimisen ja Raamatun opetuksen vaikutuksesta. Kristikunnan pensistyessä lähetys kuihtuu. Kirkossamme tarvitaan evankelioimisen nousua, raamattuopetuksen kasvua ja lähetysteologian opettamista. Herätys synnyttää aina lähetysnäkyä.
  7. Lähetystyö ei ole olemukseltaan olemassa olevien kirkkojen tukemista. Lähetystyön tulee suuntautua ennen kaikkea sinne, missä kristittyjä on vähän tai ei lainkaan. Vieläkin on satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet, että Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi ja pelastus on mahdollista uskomalla Jeesukseen.

Ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi käskyn tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan (Matt 28), julistaa evankeliumia kaikille luoduille (Mark 16), julistaa parannusta syntien anteeksiantamiseksi (Luuk 24), antamaan kuulijoiden syntejä anteeksi (Joh 20) ja olemaan Jeesuksen todistajia (Apt 1).

On suuri vastuu, ilo ja etuoikeus olla tässä maailmanhistorian tärkeimmässä työssä mukana!

Olen Eila, 52-vuotias nainen. Kävin Alfa-kurssin syksyllä 2014. Kurssi oli hieno kokemus ja vahvisti minua uskon tielläni. Olin kyllä ollut

Jumalan kämmenellä on hyvä olla

Olen Eila, 52-vuotias nainen. Kävin Alfa-kurssin syksyllä 2014. Kurssi oli hieno kokemus ja vahvisti minua uskon tielläni.

Olin kyllä ollut uskossa 15-vuotiaasta asti, mutta janosin lisää tietoa kristinuskon perusteisiini. Lapsena rukoilin ”Levolle lasken, Luojani” -iltarukouksen vanhempieni kanssa. Myös mummini puhui aina taivaan Isästä.

Rippikoulussa olin hyvin kiinnostunut Raamatun kertomuksista. Olinkin ryhmän oppivaisin tyttö, ja siksi sain Uuden Testamentin. Kun sitten äitini oli sairaalassa, vierailimme siellä ja näin, miten pahoin hän siellä voi. Kun  isä lääkäripalaverin jälkeen tuli autoomme, hän sanoi: ”Äiti saattaa jäädä pysyvästi sairaalaan, hän on todella vakavasti sairas.” Sen jälkeen rukoilin sydämen pohjasta asti Jumalaa parantamaan äidin. Jumala kuuli rukoukseni, ja viikon päästä äiti tuli kotiin.

eila2Se oli suuri ihme. En osaa kuvailla, kuinka onnellinen olin. Silloin tiesin, että Jumala on todella olemassa.

Elämä jatkui ennallaan. Luotin Jumalan huolenpitoon. Myöhemmin aloin käydä kirkossa sunnuntain jumalanpalveluksessa. Lahden Ristinkirkossa sain tietää Alfa-kurssistakin.

Elämässäni on ollut monenlaisia vastoinkäymisiä, mutta myös suurta iloa ja onnea. Jumalan kämmenellä on hyvä olla. Hän on muistuttanut olemassaolostaan monin eri tavoin. Yhden Raamatun kohdan hän on tuonut eteeni monet kerrat – se onkin yksi lempikohdistani Raamatussa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh 3:16.)

Jumala piti minusta taas kerran huolta, kun minua pahoinpideltiin ja luulin, että kuolen. Mutta kun olin suurimmassa hädässä, sain hetkeksi irrottauduttua ja putosin polvilleni. Rukoilin: ”Hyvä rakas Jumala ja Jeesus, auta! Sanoin sen kolmesti – ja niin paikalle tulivat poliisit, jotka veivät pahoinpitelijäni pois. Olin Jumalalle todella kiitollinen. En myöskään ilman Jumalaa olisi pystynyt antamaan anteeksi ja unohtamaan sitä kauheaa iltaa. Olen siitäkin Jumalalle kiitollinen.

Toinen lempikohtani Raamatussa on: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10:14–15) Lapsenusko on kantanut minua. Jumalan kämmenellä on hyvä olla.

Eila Laatinen

Lue lisää Alfa-kursseista

Tallenna

Eero Junkkaalan opetus Evankelistapäivillä  Seinäjoella 18.8.2015 Pelastusta ei ole annettu missään muussa kuin Jeesuksen nimessä, mutta pelkkä Jeesus ei ole

”Maailmassa ei ole kuin yksi kaupunki, jossa Jumalan Poika vuodatti verensä ihmisten syntien tähden, Jerusalem.” Kuva: Heidi T.

Evankeliumi on Jeesus

Eero Junkkaalan opetus Evankelistapäivillä  Seinäjoella 18.8.2015

Eero Junkkaala opettaa Evankelistojen yhteyspäivillä Seinäjoella. Kuva: ALPelastusta ei ole annettu missään muussa kuin Jeesuksen nimessä, mutta pelkkä Jeesus ei ole evankeliumi. Raamattu sanoo, että ”ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’ pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee Taivaallisen Isäni tahdon” (Matt. 7:21). Kaikki eivät siis pääse, vaikka ovat hokeneet Jeesuksen nimeä. Vain ne pääsevät, jotka tekevät Taivaallisen Isän tahdon, aina kaikessa? Kuka teistä on näin tehnyt? Vaatimus on liian kova täytettäväksi. Voiko siis kukaan pelastua?

Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä, että se joka julistaa jotain toista evankeliumia, on kirottu. ”Te jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle” (Gal. 5:4). On siis niitä, joka yrittävät noudattaa Mooseksen lakia, mutta ajautuvat pois Kristuksesta. Lakia pitää noudattaa, mutta sitä noudattamalla emme kuitenkaan pelastu. Miten sitten?
Kolmas varoittava raamatunkohta löytyy Ilmestyskirjasta. Mikä tahansa Jeesus ei ole oikea Jeesus ”Sillä oli kaksi sarvea niin kuin karitsan sarvet mutta se puhui kuin lohikäärme”, ( Ilm. 13:11). Olento näyttää Kristukselta, mutta on peto, antikristillinen tyyppi. Mistä kristitty voi erottaa oikean ja väärän, jos vääräkin näyttää Jeesukselta? Sen voi tunnistaa äänestä. Kyllä valvova Jumalan kansa tunnistaa hyvän paimenen äänen.

Historian Jeesus

Jeesus ei ole oppirakennelma tai filosofia, vaan hän on lihaa ja verta. Jumala valitsi tällaisen tavan pelastaa maailma. Hän päätti lähettää oman poikansa, osan kolmiyhteistä Jumalaa ihmiseksi.

Kristinuskossa Jumala tulee maan tasalle, elämään Jeesuksena ihmisen elämää. Juutalainen historioitsija Josefus kirjoittaa: ”Niihin aikoihin siellä eli Jeesus, joka oli viisas ihminen, jos häntä nyt edes voi ihmiseksi kutsua. Sillä hän teki ihmeellisiä tekoja, ja hän opetti ihmisiä, jotka halusivat ottaa vastaan totuuden. Hän veti puolelleen runsaasti sekä juutalaisia että pakanoita. Hän oli Messias. Ja kun Pilatus kansamme johtomiesten ehdotuksesta oli tuominnut hänet ristille, ne, jotka olivat rakastaneet häntä alusta asti, eivät luopuneet hänestä, sillä hän ilmestyi heille elävänä kolmantena päivänä. Tämän ja kymmenentuhatta muuta ihanaa asiaa olivat Jumalan profeetat hänestä sanoneet. Eikä vielä tänäkään päivänä hänen mukaansa nimitetty kristittyjen heimo ole hävinnyt.” Josefus oli kirjoittanut sen, mitä oli kuullut sanottavan Jeesuksesta ja se on Raamatun ulkopuolelta vahva todistus Jeesuksesta.

"Hic de Virgine Maria Jesus Christus natus est" Tässä Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Marialle. Kuva Jeesuksen syntymäkirkosta: Håkan Björkström.

Betlehemissä on rakennettu kirkko sille paikalle, missä tiedettiin Jeesuksen syntyneen. Jeesuksen lapsuuden kaupunki on Nasaret. Siitä kuuden kilometrin päässä sijaitseva Seforis on todennäköinen Joosefin ja Jeesuksen työpaikkakaupunki. Jeesus asui julkisen toimintansa ajan Kapernaumissa. Siellä tiedetään, missä hän asui. Lisäksi tiedämme Jeesuksen kuolinpaikan, siinä on nykyisin Pyhän haudan kirkko. ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa.” (Gal 4:4). Se tapahtui tietyssä maailmanhistoriallisessa ajassa. Maailmassa ei ole kuin yksi kaupunki, jossa Jumalan Poika vuodatti verensä ihmisten syntien tähden, Jerusalem.

Evankeliumi lähti liikkeelle Galileasta ja Juudeasta ja levisi nopeasti ympäri maailmaa. Kuva: Heidi T.Evankeliumi lähti liikkeelle Galileasta ja Juudeasta ja levisi nopeasti ympäri maailmaa. Jumala oli valmistanut tätä jo kaksituhatta vuotta. Jumala muistutti omaa kansaansa, Aabraham sai lupauksen: sinun jälkeläisessäsi koko maailma saa siunauksen. Iisak, Jaakob ja Joosef saivat samoja lupauksia. Mooseksen aikana annettiin opetusta siitä, että veren kautta tulee sovitus. Tarvittiin tuhat vuotta ja suunnaton määrä veriuhreja, jotta Jumalan valittu kansa ja maailma ymmärtäisivät veren merkityksen. Jesaja sanoi 700 vuotta etukäteen, että Jeesus naulitaan ristille ja hän on sovitusuhri meidän puolestamme.

Egyptissä oloaika on Vanhan ja Uuden testamentin välinen aika, joka kesti 400 vuotta. Sadat vuodet ovat lyhyitä, kun puhumme historiasta. Kun aika oli täyttynyt Jumala lähetti hänet. Pyhä Henki ilmoitti, että profetiat ovat täyttyneet. Vaikka Jeesus piti julkisen toimintansa aikana parhaimmat puheensa ja suurimmat ihmetekonsa Kapernaumissa, hän joutui valittamaan Kapernaumin kohtaloa. Jumalan Poika ei saanut Kapernaumissa herätystä aikaan. Hänen tiensä oli alennuksen tie, joka päättyi häpeälliseen ja tuskallisimpaan mahdolliseen kuolemaan.

Kapernaum, Jeesuksen kaupunki kiinnostaa Pyhän maan kävijöitä. Kuva: Raimo Raukko

Ylösnoussut Jeesus

Jeesus historian henkilönä on olennainen osa kristinuskoa. Jos hän olisi vain sitä, hän olisi yksi suurmies muiden joukossa. Vasta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa sinetöivät kristinuskon ainutlaatuisuuden.

Paavali kirjoittaa: ”Ellei Kristusta ole herätty, meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa on myös teidän uskonne.” (1. Kor. 15:14). Näin Jumala on tämän tehnyt ja tämä on totta. Meille se merkitsee, että Jeesus elää tänään. Hän ei ole vain historian henkilö. Hän on persoona, hän muuttaa ihmisen elämän, hänet voidaan kohdata. Jeesuksen hauta on tyhjä.

Jeesus on evankeliumi mutta hän on myös laki

Laki on kaikki Raamatussa olevat käskyt, kiellot, nuhteet, kehotukset, ohjeet ja ihanteet. Ei vain Mooseksen laki, vaan myös Uudessa testamentissa esim. Vuorisaarna ja monet Paavalin opetukset ovat lakia. Evankeliumia ovat lupaukset, armo, anteeksiantamus ja sovitus. Se on lahjaa, se ei vaadi mitään vaan antaa kaiken. Laki vaatii kaiken, evankeliumi ei vaadi mitään.

Miksi tarvitaan lakia? Laki on ensinnäkin Jumalan tahdon tie. Toteuta Jumalan lakia ja elämä menee hyvin. Pidä kymmenen käskyä, saat elämääsi siunauksen. Se ei kuitenkaan ole tie taivaaseen. Lakia noudattamalla ei kukaan pelastu, mutta se on silti Jumalan pyhä tahto. Jos kaikki ihmiset pitäisivät lain, täällä maailmassa olisi hyvä elää. Se ei kuitenkaan mene niin edes meidän kristittyjen elämässä.

Lain toinen tehtävä on osoittaa meidät lain rikkojiksi. Syntyy jännite: sinun täytyy pitää laki, mutta et pysty siihen. Syntyy sisäinen kamppailu, josta Raamattu puhuu esimerkiksi Roomalaiskirjeen 7. luvussa. Lain toinen tehtävä on ilmaistu näin: ”Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lakia noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.” (Room. 3:20). Ihminen on itsekäs ja ylpeä, kaikessa omaa etua ajava. Vanhurskautemme on kuin saastainen vaate. Laki näyttää synnin, jotta tarvitsemme Kristusta syntiemme anteeksiantajaksi.

"Laki on kaikki Raamatussa olevat käskyt, kiellot, nuhteet, kehotukset, ohjeet ja ihanteet." Kuva: Heidi T.

Otan Jumalan lain niin vakavasti kuin osaan, mutta tiedän, että en koskaan onnistu sitä täysin täyttämään. Samalla tiedän, että Jeesus pelastat minut juuri tällaisena, lain käskyt rikkoneena. Vaikka en osaa enkä muista tunnustaa kaikkia syntejäni, minun on uskottava itseni Jeesuksen käsiin.

Jeesuksen elämä on meille lakia ja Jeesuksen kuolema evankeliumia. Sinun pitää elää kuin Jeesus, hän on esikuva. Kun tapaat jonkun, jonka ohi tekisi mieli kulkea, kulkisiko Jeesus? Rima on niin korkealla, että siihen ei kukaan yllä. Silti sen mukaan on pyrittävä elämään.

Tarvitsemme lakia, mutta pelastuksen asiassa sillä ei ole mitään tekemistä. Siinä riittää vain Kristus. Kun sydän kysyy, kelpaanko minä Jeesukselle, kun olen rukoillut huonosti ja on kiusauksia ja kurjia ajatuksia, kelpaanko? Et sinä sen takia ole kelpaamatta. Täytetty työ on täytetty. Olet aina riittävän huono, että Jeesus olisi kaikki kaikessa.

Synnyin Saarenmaalla virossa. Kun olin kaksivuotias, äitini kuoli, ja se jätti elämääni hylätyksi tulemisen ja turvattomuuden tunteen. Neuvostoliiton aikana Virossa

Olen menettänyt paljon, mutta olen siunattu

Synnyin Saarenmaalla virossa. Kun olin kaksivuotias, äitini kuoli, ja se jätti elämääni hylätyksi tulemisen ja turvattomuuden tunteen.

Neuvostoliiton aikana Virossa ei voinut puhua Jeesuksesta, enkä tuntenut ketään uskovia. Yhtä mummoa osoiteltiin tiellä, että hän oli uskova. Uskoin silti siihen, että on jotakin, mistä minä en tiedä. Aloin etsiä tätä tuntematonta todellisuutta, ja etsimiseni ajoi minut uskomaan henkien maailmaan ja harjoittamaan okkultismia.

Eräs tuttavani kävi salaisissa uskovien kokouksissa ja kutsui minut mukaan sanoen: ”Jos et tule uskoon, joudut helvettiin.” Mielestäni uskovat olivat kuitenkin niin harmaata ja ilotonta porukkaa, että päättelin, että helvetissä olisi ainakin hauskempaa kuin näiden joukossa.

Menin naimisiin ja elin elämäni onnellisinta aikaa. Minulla oli kaikki, mitä tarvitsin. Mieheni ja kotini loivat minulle turvallisen olon, minulla oli kaikki todella hyvin ja iloitsin elämästäni. Uskovien kokoukseen minut aikaisemmin kutsunut tuttavani tuli käymään, tarkkaili minua ja elämääni ja sanoi, että olin tehnyt miehestäni itselleni jumalan. ”Oletko ajatellut, mitä käy jos menetät hänet?” Hänen mielestään elin toisen ihmisen elämää, enkä omaani, sitä mitä varten Jumala oli minut yksilönä luonut.

Sitten pahin mahdollinen tapahtui: mieheni löysi toisen naisen ja muutti pois. Minulle ei jäänyt mitään. Romahdin totaalisesti, sairastuin psyykkisesti. Mielessäni pyörivät jatkuvasti sanat ”tapa itsesi”. Siihen asti olin luullut olevani vahva ihminen, ja olinkin selviytynyt monista elämän haasteista. Tästä en kuitenkaan selvinnyt, vaan ajan kuluessa terveydentilani vain huononi. Eräänä päivänä minulla oli äärettömän huono olo. En enää kestänyt sitä enkä tiennyt, mitä tehdä. Juoksin ulos ja huusin: ”Jumala, auta minua!”

Jumala kuuli huutoni. Eräänä sateisena ja pimeänä iltana kävelin painautuneena sateenvarjoni alle, kun kuulin sateenvarjoni takaa äänen: ”Uskotko Jumalaan?”. Siirsin varjon syrjään, näin vieressäni seisovan miehen ja vastasin uskovani. Mies kysyi, minkälainen kuva minulla oli Jeesuksesta. Kerroin tietäväni hänestä historiallisena henkilönä. Sitten mies kysyi nimeäni ja kysyi, saako rukoilla puolestani. Sinä hetkenä ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin, kun ihminen rukoilee, ja se tuntui todella hyvältä.

Palasin kotiin ja olin varma siitä, että Jumala oli kuullut huutoni.

Viikon kuluttua olin lääkärin vastaanotolla ja kuulin, että minulla on todennäköisesti syöpä ja että joutuisin sairaalaan tutkimuksiin. Olin väliaikaisesti töissä Suomessa yksin, en tuntenut ketään. Ulkona kadulla itkiessäni kuulin jonkun huutavan nimeäni. Se oli sama mies, joka oli rukoillut puolestani, ja hän tietysti näki minun itkevän. Hän vei minut läheiseen kahvilaan juttelemaan. Siellä kerroin hänelle tilanteeni: olin hakenut oleskelulupaa, passi oli otettu pois, en päässyt palaamaan kotimaahani, mieheni oli jättänyt minut ja minulla oli todennäköisesti syöpä.

Mies tarjoutui viemään minut poliisilaitokselle ottamaan selvää tilanteestani. Matkalla hän kuitenkin ehdotti pysähtymistä ystävänsä luona, joka voisi rukoilla puolestani. Minulle selitettiin lyhyesti ja selvästi, mistä evankeliumissa ja uskossa on kysymys, ja minulta kysyttiin, haluaisinko pyytää Jeesuksen sydämeeni. Huomasin, että olin jo kauan odottanut tätä, että todellakin halusin!

Paljon alkoi tapahtua heti. Sain ymmärryksen suomen kieleen heti uskoon tultuani. Sain lainaksi kristillisiä kirjoja, jotka ahmin hengelliseen nälkääni öitä myöten. En kieltäytynyt yhdestäkään seurakunnan tapahtumasta, mihin minut kutsuttiin. Halusin juurtua tähän uuteen todellisuuteen ja pitää siitä kiinni. Tiesin myös tarvitsevani järjen tietoa ja ymmärrystä uskon asioista.

Minut uskoon johdattanut mies ja hänen perheensä huolehtivat minusta ja olivat tukena myöhemminkin. Mies oli katuevankelista, joka sinä pimeänä ja myrskyisenä iltana oli kotonaan rukoillut ja kokenut Jumalan kehotuksen lähteä ulos jotakin tiettyä ihmistä varten –minua.

Uskoon tuloni jälkeen minulla oli kiireen tunne, että minun tulisi nopeasti oppia tuntemaan Jeesusta ja kasvaa kristittynä. Jumala johdatti yksityiskohtaisesti Kansanlähetysopistolle Ryttylään, missä pääsin opiskelemaan. Tuntui käsittämättömältä etuoikeudelta saada opiskella Jumalan sanaa täysipäiväisesti, eikä minun tarvinnut huolehtia asumisesta tai ruoista. Koin olevani hyväksytty, ja minusta aina huolehdittiin. Olin menettänyt elämässäni paljon, mutta nyt olen saanut paljon lisää tilalle. Koen olevani siunattu.

Unohdamme helposti, kuinka paljon Jumala on meille antanut. Ihmiset voivat hylätä milloin vain ja siksi haluan rohkaista kaikkia löytämään turvallisuutensa Jumalasta. Olen aina halukas jakamaan tarinani, koska se todistaa Jumalan rakkaudesta, kärsivällisyydestä, halusta ottaa vastaan, vaikka me hänet kiellämme, halusta antaa anteeksi lukemattomia kertoja ja rakastaa meitä ehdoitta. Jumala antaa aina mahdollisuuden uuteen alkuun.

Maila Salin työskentelee Kansanlähetysopiston asuntolanhoitajana.