Avainsana-arkisto: pakolaistyö

Maria on viisissäkymmenissä oleva seurakuntamme jäsen. Hän on tullut maahan teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Kysyin häneltä, kuinka hän oli löytänyt uskon

Kuvituskuva: Pixabay

Tärkeintä on rakkaus

Maria on viisissäkymmenissä oleva seurakuntamme jäsen. Hän on tullut maahan teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Kysyin häneltä, kuinka hän oli löytänyt uskon Jeesukseen. Maria kertoo tarinaansa:

”Kyllä kaikkein tärkeintä on rakkaus. Se on se ero, jonka minä olen löytänyt entisen uskontoni ja kristinuskon välillä. Rakkaus, joka näkyy tekoina, koskettaa ihmisten sydäntä syvältä ja vaikuttaa.

Entisessä kotimaassani olin opettaja. Meillä oli taloudellisesti turvattu elämä, asunto ja kaikki, mitä tarvitsimme. Elämässämme tapahtui erinäisiä asioita, joiden takia jouduin lähtemään pois omasta maastamme. Tyttäreni takia minä lähdin.

Menimme ensin Norjaan, koska olimme kuulleet, että Norja on demokraattinen maa ja kunnioittaa ihmisoikeuksia. Saimme asunnon kerrostalosta, ja seinänaapurinamme asui eräs saksalainen nainen. Hän auttoi meitä ihan alusta alkaen. Hän oli aina iloinen ja auttavainen ja täynnä rakkautta.

Minulla oli paljon vaikeuksia jalkani takia. Hädin tuskin pystyin kävelemään. Naapurimme vei meitä autolla kauppaan ja virastoihin ja sairaalaan. Hänen avullaan sain apua sairaalasta ja kävelykepit, joilla pääsin hieman liikkumaan. Ihmettelin sitä, miten hän auttoi meitä muukalaisia.

Kerran meidän piti sopia tapaamisaika, ja minä ehdotin sunnuntaiaamua. Hän sanoi, ettei se sovi hänelle, koska hän menee sunnuntaisin kirkkoon. Olin iloinen siitä, että uusi ystävämme oli kristitty. Kerran hän toi minulle Uuden testamentin omalla kielelläni. Otin sen iloiten vastaan, koska kunnioitin Jeesusta profeettana. Olin nähnyt omassa maassani Jeesus-filmin ja se oli tehnyt minuun vaikutuksen. Jeesus oli profeetta, joka teki ihmeitä, paransi sairaita ja ruokki nälkäisiä.

Kerran pyysin ystävääni viemään meidät mukanaan kirkkoon. Halusin nähdä kirkon ja olin utelias näkemään, mitä siellä tehdään. Minuun teki suuren vaikutuksen se rakkaus, jolla meidät otettiin siellä vastaan. Sain paljon uusia ystäviä ja rupesin käymään kirkossa säännöllisesti. Luin Uutta testamenttia ja aloin ymmärtää, että Jeesus on paljon enemmän kuin profeetta, joksi olin hänet ajatellut.

Aloin käydä kastekurssia, koska olin vakuuttunut siitä, että Jeesus on todella minun Vapahtajani ja syntieni sovittaja. Sitten tuli takaisku: saimme kielteisen maassa-olopäätöksen. Olin paniikissa. Emme pystyisi palaamaan takaisin omaan maahamme. Rukoilin Jeesukselta apua. Ystäväni ehdotti, että menisimme Saksaan, koska siellä kenties voisimme saada myönteisen päätöksen. En ollut koskaan ajatellut meneväni Saksaan, mutta sain rauhan sydämeeni ja ystäväni kertoi, että siellä olisi seurakunta, jossa opetetaan kristinuskosta omalla äidinkielelläni. Voisin jatkaa kastekurssiani siellä.

Niin tulimme Saksaan ja tähän seurakuntaan. Olen saanut kasvaa uskossani ja ymmärrän yhä enemmän Jeesuksesta. Valmistauduimme kasteelle. Minulla oli kuitenkin jonkinlainen taistelu sisimmässäni ja jotkin kysymykset kaihersivat mieltäni. Olisiko Jeesus todella oikea tie?

Sitten saimme kokea todellisen ihmeen. Asuimme kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Eräänä yönä heräsimme siihen, että talossa oli tulipalo. Haistoimme savua ja näimme liekkejä. Emme pystyneet menemään asuntomme ovesta ulos. Pakenimme parvekkeelle ja näimme, että alakerran asunto on tulessa, samoin yläkerran.

Palomiehet saivat meidät tikkaiden avulla pelastettua palavasta talosta. Palo oli alkanut alakerrassa asuvan alkoholisoituneen miehen asunnosta, hypännyt meidän asuinkerroksemme yli ja levinnyt neljänteen kerrokseen. Palomiehet eivät voineet ymmärtää, kuinka tuli oli jättänyt yhden kerroksen väliin. Sanoin heille, että Jeesus pelasti meidät.

Ylistin Jeesusta – minun Vapahtajaani! Kaikki epäilykseni katosivat. Jeesus rakastaa minua eikä minun tarvitse pelätä mitään, kun elän yhteydessä hänen kanssaan. Menimme kasteelle ja nyt olen tämän seurakunnan ja Kristuksen ruumiin jäsen.

Me kristityt olemme Jeesuksen kädet ja jalat tässä maailmassa. Jeesus rakastaa ihmisiä meidän kauttamme. Meidän tehtävänämme on viedä tätä rakkautta eteenpäin. Rukoilen joka päivä, että Jeesus näyttäisi minulle ainakin yhden ihmisen, jolle voisin osoittaa rakkautta. Rakkaus on se, mitä meillä kristityillä on antaa muille tässä rakkaudettomassa maailmassa.”

Marian kertomuksen on muistiin kirjoittanut pakolaistyöntekijämme Saksassa. Turvallisuussyistä ei nimiä eikä kuvaa Mariasta tai hänen tyttärestään voi julkaista.

 

 

Tallenna

Tallenna

Pakolaistyöntekijämme Kreikasta kirjoittavat: Kevät on saapunut Kreikkaan ja luonto on kauneimmillaan. Se tuo toivoa myös monille pakolaisille, joita kylmä talvi

Pakolaislapset ovat erityisen haavoittuvainen ryhmä turvapaikanhakijoiden joukossa. Auttavat kädet -pakolaisjärjestön tiloissa on kuitenkin turvallista vaikkapa leikkiä piilosta. Kuva: SEKL

Pakomatkan varrelta

Pakolaistyöntekijämme Kreikasta kirjoittavat:

Kevät on saapunut Kreikkaan ja luonto on kauneimmillaan. Se tuo toivoa myös monille pakolaisille, joita kylmä talvi ja epävarmuus tulevasta ovat ahdistaneet. Tuleva kesä tuo toivoa, mutta myös pelkoa, koska monien väliaikaiset maassaololuvat menevät umpeen ja turvapaikka-anomusten vastausten pitäisi valmistua. Jotkut eivät kestä jännitystä ja koettavat nyt säiden lämmettyä ottaa vielä yhteyttä salakuljettajiin ja jatkaa matkaa jonnekin muualle.

Kreikkaan saapuu yhä noin tuhat pakolaista kuukaudessa.
Kuva: SEKL

Maahan saapuu edelleen yli tuhat pakolaista kuukaudessa, ja kevään mittaan luku on taas nousemassa. Täällä pakolaiskeskuksellakin on odottava tunnelma. Välillä kuulemme jonkin perheen lähtevän matkalle tai aikovan lähettää lapsensa Saksaan sukulaisille. Hurjimmat tarinat ovat niitä, kun lapsi lähetetään yksin salakuljettajien armoilla vaikka teipattuna rekan pohjaan tai annetaan tuntemattoman kuljetettavaksi kohdemaahan, jossa niin sanotut sukulaiset ovat vastaanottamassa.

Surullisina olemme joutuneet kuuntelemaan myös uutisia uhkailuista ja pahoinpitelyistä, jotka ovat kohdistuneet kristityiksi kääntyneisiin pakolaisiin. He joutuvat päivittäin kokemaan suoranaista vihaa, mutta monet ovat sanoneet, etteivät pelkää. He eivät pelkää, koska ovat saaneet rauhan sydämeensä eikä kukaan voi sitä viedä pois. Heillä on toivo tulevasta. He ovat suuri todistus Jumalan rakkaudesta pakolaistovereilleen, jotka tämän kaiken keskellä etsivät tarkoitusta elämälleen. Monilla näistä kristityistä on kuitenkin huoli lapsistaan, jos he joutuvat syyttä kärsimään vanhempien valintojen takia.

Auttavat kädet -avustusjärjestössä iloa tuottavat pikku vauvat. Ilon rinnalla kulkee murhe, kuinka lasten tulee elämässä käymään. Kuva: SEKL

Kirjoittajat toimivat pakolaistyössä Kreikassa.
Pahoittelemme, että turvallisuussyistä emme voi julkaista nimiä.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kansanlähetys järjestää Ryttylässä Missioforumin 1. − 2.  huhtikuuta 2017. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille lähetys- ja pakolaistyöstä sekä kansainvälisyydestä kiinnostuneille. Vuoden

Missioforumissa on asiaa kaikille lähetys- ja pakolaistyöstä sekä kansainvälisyydestä kiinnostuneille.

Missioforumissa asiaa lähetys- ja pakolaistyöstä

Kansanlähetys järjestää Ryttylässä Missioforumin 1. − 2.  huhtikuuta 2017. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille lähetys- ja pakolaistyöstä sekä kansainvälisyydestä kiinnostuneille.

Vuoden 2017 Missioforumissa keskiössä on lähetystyö Virossa. Tapahtumassa kuullaan uutisia myös  lähetyslentotyöstä Keniassa, juutalaistyöstä Lähi-idässä, pakolaistyöstä Kreikassa ja raamatunkäännöstyöstä Papua-Uudessa-Guineassa.

Mukana tapahtuman ohjelmassa ovat esimerkiksi lähetysteologi Jaakko Rusama Kirkon lähetystyön keskuksesta, piispa Joel Luhamets Viron ev.lut. kirkosta, kansainvälisen työn sihteeri Anssi Nurmi Turun arkkihiippakunnasta, Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola, lähetys- ja aikuistyön sihteeri Liisa Pihkala Janakkalan seurakunnasta, lähetyssihteeri Markus Silvola Olarin seurakunnasta, rovastikuntakoordinaattori Jukka Paananen Inkerin kirkosta sekä Kansanlähetysopiston lähetyslinjan ja kansainvälisyyslinjan opiskelijat.

Ohjelma ja ilmoittautuminen: http://sekl.fi/event/missioforum-2017/

Missioforum-video Youtubessa:

Suuressa mukana:

Missioforum 1.-2.4. 2017

Viron lähetystyöntekijöiden Mirva ja Kai Lappalaisen esittelyvideo seurakuntatyöstä Lasnamäellä:

Tapahtuma Facebookissa:
https://www.facebook.com/events/1809524112705788/

Työntekijämme Kreikasta kirjoittavat: ”Sanonta ’ojasta allikkoon’ tuntuu pitävän paikkaansa monien tapaamiemme pakolaisten elämässä. Ojassa oltiin jo lähtömaassa, mutta nyt he

Syyrialaisäiti lapsineen odottamassa jatkokyytiä satamaan Lesboksella. Kuvituskuva: Istockphoto, Joel Carillet

Syksy saapui Kreikkaan

Työntekijämme Kreikasta kirjoittavat:
”Sanonta ’ojasta allikkoon’ tuntuu pitävän paikkaansa monien tapaamiemme pakolaisten elämässä. Ojassa oltiin jo lähtömaassa, mutta nyt he ovat löytäneet itsensä ihan kunnon lätäköstä täällä Kreikassa − kuvaannollisesti, mutta myös ihan konkreettisesti, kun syksyn sateet ovat myös täällä alkaneet.

Myös meidän elämämme täällä muuttuu helposti puurtamiseksi ja päivästä toiseen taapertamiseksi. Toisinaan kaikki tuntuu siltä harmaalta samalta. Se on ihan normaalia ja arkea, mutta silti haluaisimme kuitenkin nähdä ja avata silmämme näkemään ja ihmettelemään Jumalan töitä. Jos emme pysähdy, emme ehdi kuunnella ja nähdä ympärillemme. Silloin kiitos voi tarttua kurkkuun ja jäädä pieneksi valittavaksi pihinäksi.

Klaani

Olemme tutustuneet eri tahoilla pakolaisleirillä asustavaan suureen sukuun. Jokin aika tiimimme alkoi ymmärtää, että nämä uudet tuttavuutemme ovat kaikki jollain tavalla yhteydessä toisiinsa. Suuri osa heistä on ollut mukana jo viime keväästä ja osa oli mukana kesän leireillä. He osallistuvat aktiivisesti keskuksemme viikko-ohjelmaan, ja olemme pitkän ajan kuluessa muodostaneet heidän kanssaan ystävyyssuhteita. Ensimmäinen heistä on jo alkanut seurata Jeesusta. Pyydän, että voisitte lisätä heidät rukouksiinne.

Viime perjantaina keskustelimme pitkään erään suvun miehen kanssa. Hän kertoi reissanneensa ja nähneensä kaikenlaista, mutta ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneen vuoteen hän on kokenut rakkautta täällä keskuksellamme. Rukoilkaa ”Jarmon” puolesta, että Jumalan rakkaus voisi koskettaa häntä ja hän saisi todellisen rauhan sydämeensä.

Vahvistusta

On hienoa huomata, miten rukouksiimme vastataan ja uusia työntekijöitä saapuu tänne töihin. Olemme saaneet entisen työkaverimme Keski-Aasiasta tiimiimme, mikä on meille suuri ilo. Oli kuin sukulainen olisi muuttanut tänne luoksemme. Tämän kuun lopulla myös saksalainen nuoripari aloittaa työt keskuksella. Saimme pari viikkoa sitten pitää jyväskyläläistä ryhmää apunamme. Meillä on nyt myös kolme suomalaista opiskelijaa harjoittelussa. Aika paljon ajastamme kuluu siis myös uusien ja lyhytaikaisten avustajien  kanssa touhuamisessa pakolaistyön ohella.

Toivon torstait

Olemme kokeneet erityisen merkityksellisinä torstait, jolloin olen mukana pakolaisnaisten raamattupiirissä yhtenä vetäjistä. Se on hyvää kielikoulua, ja on upeaa kokea yhteyttä näiden naisten kanssa. Lähes jokaisella heistä on huolta sukulaisistaan, mutta myös murhetta, jos nämä eivät enää halua olla tekemisissä kuultuaan heidän tulleen kristityiksi. Joku ihmettelee samaa, mitä me kaikki toisinaan, että miksi Jumala ei kuule eikä vastaa, kun elämme ahdistusten keskellä.

Torstai on myös pakolaismiesten suihkupäivä ja siellä käyvät miehet ovat muodostaneet jo aika tiiviin porukan. Otimme uuden askeleen eteenpäin ja pyysimme yhtä miehistä aloittamaan keskusteluryhmän, jossa miehet voisivat kysellä Jeesuksesta ja Raamatusta. Mausteensa keskusteluihin on antanut suihkupäivissä jonkin aikaa käynyt mullah, jolla on myös sanottavansa. Mielenkiintoista on ollut.

Monenlaista apua

Terveystyö on sitä, mitä ihan alun perin halusimme täällä tehdä. Olemme saaneet sitä toteuttaakin, ja nyt on ollut ilo myös pitää lääkäriä porukassamme hetken aikaa. Aika usein kuitenkin joudumme toteamaan, kuinka turhauttavaa se on. Pakolaiset ovat hyvin lääkehakuisia: aina pitäisi olla antibiootti joka vaivaan, esimerkiksi eilen alkaneeseen nuhaan. Suurin osa ihmisten vaivoista vaikuttaisi olevan myös yhteisöllisiä psykosomaattisia vaivoja. Kummasti auttaa, kun hieroo hartioita tai letittää hiukset, kuuntelee ja rukoilee.

Joulujuhlien valmistelua

Joulukuun alussa järjestämme kolme joulujuhlaa viikko-ohjelmaamme osallistuville pakolaisille. Ne ovat aina aikamoinen voimainponnistus, mutta saamme tänäkin vuonna paikallisia seurakuntia avuksi. Tämä on upea mahdollisuus kertoa todellisesta Joulun Sankarista heille.

Kiitos mukanaolostanne, olette tärkeitä!”

Kirjoittajat toimivat pakolaistyössä Kreikassa.
Pahoittelemme, että turvallisuussyistä emme voi julkaista nimiä.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

”Veljeni oli 16-vuotias, kun hän halusi alkaa pitää ristiä kaulassaan. Ei hän ollut kristitty, mutta risti oli hänelle tärkeä ja

Kuvituskuva: istockphoto, Ben Harding

Kaikki ristin vuoksi

”Veljeni oli 16-vuotias, kun hän halusi alkaa pitää ristiä kaulassaan. Ei hän ollut kristitty, mutta risti oli hänelle tärkeä ja hän käytti sitä koko ajan. Sitten maahani tuli islamilainen vallankumous. Äiti ja isä pyytämällä pyysivät, että veli ei pitäisi ristiä. He pelkäsivät, että hänet pidätettäisiin ja tapahtuisi vaikka mitä. Veljeni ei kuitenkaan suostunut luopumaan rististään.

Eräänä päivänä veli lähti ulos eikä palannutkaan kotiin. Isän kanssa kiersimme kaupunkimme kaikki viranomaiset, poliisilaitokset ja vankilat. Isä rukoili virkailijoita, että he edes sanoisivat, oliko veljeni elossa. Yksi ystävällinen virkailija sanoi, että veli oli elossa, ja kertoi, missä vankilassa hän oli.

Viikon kuluttua veljeni päästettiin vapaaksi. Huomasimme heti, että hän oli sisäisesti rikkoutunut. Veli sulkeutui huoneeseensa ja oli siellä pimeässä. Hänet oli pahoinpidelty erittäin pahasti. Kaulassa oli kummallakin puolella syvät painaumat, jotka ristin ketju oli viiltänyt, kun se vedettiin häneltä irti. Mutta hän palasi risti taskussaan.

Isä vei veljeäni kaikkiin mahdollisiin terapioihin ja sairaaloihin, mutta hän ei ole toipunut. Hän ei halua puhua siitä, mitä hänelle tehtiin, mutta hän ei ole ollut ”elossa” sen pidätyksen jälkeen. Yli kolmeenkymmeneen vuoteen hän ei ole uskaltanut poistua kotoa yksin minnekään. Hän ei ole opiskellut, mennyt naimisiin eikä tehnyt mitään muutakaan.

Minuakaan tämä risti ei jättänyt rauhaan. Olin aina kuunnellut mielelläni kertomuksia profeetta Jeesuksesta. Valmistuttuani opettajaksi luin niitä myös oppilailleni. Tutustuin erääseen länsimaiseen naiseen, joka oli naimisissa paikallisen miehen kanssa. Hän oli kristitty. Meistä tuli hyvät ystävät, ja hän vastasi minun kysymyksiini Jeesuksesta. Kun mieheni sain tämän selville, hän kielsi meitä tapaamasta, mutta jatkoimme keskustelujamme salaa puistoissa. Pikkuhiljaa huomasin uskovani Jeesukseen Jumalana ja omien syntieni sovittajana.

Eräs sukulaiseni asui Euroopassa. Sain hänen kauttaan kutsun vierailemaan tähän maahan, ja kuukauden ajan kävin joka päivä monessa eri kirkossa. Ensimmäisen kerran elämässäni koin valtavaa rauhaa sisimmässäni.

Palattuani kotiin vaikeudet mieheni kanssa kasvoivat. Hän on erittäin kiivas ja uskonnollinen muslimi. Minun oli pakko ottaa avioero. Lapseni jäivät miehelle. Uskoni takia elämääni tuli muitakin vaikeuksia. Lapset pelkäsivät henkeni puolesta, ja he pyysivät minua muuttamaan länteen, missä saisin olla vapaasti kristitty ja elää uskoani todeksi.

En tiedä, teinkö suuren synnin, kun jätin lapseni. Valitsin uskon ja jätin heidät. Antaako Jumala minulle tämän synnin anteeksi? Rukoilen lasteni puolesta päivittäin. Entinen mieheni ei halua heidän pitävän minuun yhteyttä, mutta olemme salaa yhteydessä toisiimme internetin kautta.

Ennen lähtöäni menin hyvästelemään veljeni. Hän tiesi, että minusta oli tullut kristitty. Hän osoitti seinällä olevaa ristiä ja sanoi: ”Minä en luopunut siitä.” Nyt käyn lähes päivittäin jossain kirkossa. Sytytän siellä veljelleni kynttilän ja rukoilen, että Jumala parantaisi hänen murtuneen mielensä.”

Kertomuksen on kirjoittanut muistiin pakolaistyöntekijämme.
Pahoittelemme, että turvallisuussyistä emme voi julkaista nimiä.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Pakolaistyössä olemme nyt pienemmällä porukalla, kun toinen suomalainen perhe palasi kesällä takaisin kotimaahan. Myös arki tuntuu tyhjemmältä, kun ei ole

Pakolaiskeskuksella Kreikassa siivotaan yhdessä ja laitetaan ruokaa porukalla. Kuva: SEKLin arkisto

Värikästä elämää pakolaiskeskuksessa

Pakolaistyössä olemme nyt pienemmällä porukalla, kun toinen suomalainen perhe palasi kesällä takaisin kotimaahan. Myös arki tuntuu tyhjemmältä, kun ei ole niitä varmoja kavereita tässä lähellä. Mutta tällaista on elämä, joutuu tottumaan jatkuviin hyvästeihin.

Pakolaiskeskuksella työroolimme vaihtelevat kovasti. Nyt tänä syksynä olemme olleet välillä keittiössä, toisinaan vastaamassa lastenohjelmasta ja aina välissä juosseet terveydenhoitohuoneessa. Yhtenä päivänä eräs nainen halusi tulla kertomaan minulle vaivastaan. Kun pääsimme kahden kesken, hän sanoi heti halunneensa tulla siksi, että rukoilisin hänen puolestaan. Olemme hänen sanojensa mukaan lähempänä Jumalaa ja Jumala kuulee paremmin meidän rukouksemme. Rukoilin, ja hän oli silminnähden ilahtunut, mutta kerroin myös, että Jumala kuulee ihan yhtä lailla hänen rukouksensa ja että rukoilla voi missä vain.

tervetuloa

Ajankäytöstä

Aika ajoin huomaamme pohtivamme, mihin pitäisi aikansa käyttää, kun on niin paljon asioita, joihin pitäisi tai voisi panostaa, mutta aikaa on rajallisesti. Lapset ovat vielä sen ikäisiä, että tarvitsevat meitä, emmekä halua ohittaa heitäkään. Yleensä ei ole edes tarpeen touhuta niin paljon, vaan asettua kunakin päivänä omalle paikalleen, ehkä jonkun ihmisen rinnalle. Toisaalta on niin paljon tarvitsevia. Ei voi kuin huokaista ylöspäin, pyytää apua ja anoa viisautta.

Viime kirjeessä yhtenä rukousaiheena oli asunnon löytyminen eräälle kristitylle pakolaisperheelle. Se on löytynyt, ja pian tämä kuusihenkinen perhe muuttaa pieneen kahden makuuhuoneen kerrostaloasuntoon. He ovat uudesta kodista iloisia ja kiitollisia, mutta tarvitsevat elämäänsä alusta aloittaessaan kaikkea mahdollista kotiinsa. Tämä on monella muullakin ajankohtaista, ja näitä perheitä pyrimme mekin omalta osaltamme auttamaan.

Pakolaiskeskuksella on mahdollisuus korjata vaatteita. Kuva: SEKLin arkisto

Pakolaiskeskuksella on mahdollisuus korjata vaatteita. Kuva: SEKLin arkisto

Pakolaistilanteesta

Kreikan pakolaistilanne on tällä hetkellä se, että osa pakolaisista on saanut hyväksytyn turvapaikkapäätöksen, ja he aloittelevat elämäänsä täällä. Rohkaisemme heitä laittamaan lapsia kouluun ja opiskelemaan kreikkaa sekä englantia. Suurella osalla pakolaisista on koko ajan ajatuksissa lähteä jatkamaan matkaa, mikä käytännössä tarkoittaa salakuljettajan järjestämää reissua eteenpäin.

IMG_20160406_131044

Leikki on lapsen työtä. Kuva: SEKLin arkisto

Lastenohjelmassa puhuimme rukouksesta, ja kuorossa lapset sanoivat rukousaiheeksi: ”Että rajat avautuisivat.” On myös heitä, jotka palaavat kotimaahansa vapaaehtoisesti. Harvalle se on enää kuitenkaan mahdollista, jos kotia ei enää ole eikä tulevaisuutta omassa maassa. Moni on myös niin veloissaan siellä oleville ihmisille tai joutuu pelkäämään henkensä edestä niin, että palaaminen on mahdotonta. Tulevaisuus näyttää synkältä ja toivo on mennyttä. Jumalalla on kuitenkin heitäkin kohtaan suunnitelma. Hän kutsuu heitä uuteen elämään, tulevaisuuteen ja toivoon. Jeesus kiinnostaa ja häntä etsitään avoimesti. Seurakunnat kasvavat, mutta se tuo myös haasteita mukanaan. On tärkeää, että kannamme pakolaisia rukouksissamme taivaallisen Isämme luo.

Kirjoittaja toimii pakolaistyössä Kreikassa.
Turvallisuussyistä nimeä ei julkaista.

Voit tukea Kansanlähetyksen pakolaistyötä Kreikassa tästä. Summaa voit muuttaa liikuttamalla kursorilla palkin päällä olevaa euron kuvaa. Kiitos lahjoituksestasi.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna