Apostoli Paavali kirjoittaa ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 12:nnen luvun alussa: ”Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista… Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama.  Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.”

Oletko kuullut saarnattavan armolahjoista? Voi sanoa, että luterilaisuudessa on kirkas oppi pelastuksesta, mutta oppia seurakunnasta ja sen elämästä lienee niukasti jaossa. Yhteinen pappeus tunnetaan käsitteenä, mutta vähän käytössä. Väheksymmekö Pyhän Hengen osuutta? Kirkossa on kiusauksena korvata armolahjat viroilla ja oppineisuudella. Alkuseurakunnassa sen sijaan armolahja määritti viran.

Yhteiseksi hyväksi

Armolahjat tai henkilahjat ovat seurakunnan omaisuutta ja työkaluja. Ne ovat kuin soittokunnan omistamat soittimet, jotka ovat vain käytössä soittajilla yhteissoiton synnyttämiseksi. Virressä laulamme: ”Lahjat ovat monet, Henki on yksi, Hän on Henki Herran…” Näin on aina ollut. Armolahjan laatu osoittaa, miten sen omistajan tulee palvella seurakunnassa. Hengen hedelmän laatu, josta puhutaan Galatalaiskirjeen 5. luvussa, taasen kertoo millaiseksi Jeesus tahtoisi uskovan muuttuvan. Ilman Hengen hedelmää – rakkautta – henkilahjat ovat vain helyjä. Ilman rakkautta olen vain ”helisevä vaski” (1. Kor. 13:1).

Paavali toivoo, ettei ”teiltä mitään puutu missään armolahjassa…”(1. Kor. 1:7). Kirjeensä luvuissa 12 – 14 Paavali käsittelee pääasiassa yhdeksää armolahjaa ja selittää niiden ilmenemistä ja käyttöä. Kuitenkin Raamatun pohjalta voidaan löytää eri laskutapojen mukaisesti noin kolmekymmentä erilaista lahjaa. Ne voidaan ryhmitellä ensiksi johtamis- eli varustamislahjoihin, esimerkkinä paimenen lahja. Toisena ryhmänä ovat puhelahjat kuten profetoimisen lahja. Kolmantena ryhmänä ovat palvelulahjat kuten esirukouksen lahja. Omana ryhmänään voidaan erottaa niin sanotut ihmelahjat kuten kielilläpuhuminen ja riivaajien ulosajamisen lahja.

Kaikki lahjat ovat yhtä tärkeitä

Kuuluvatko henkilahjat ajallemme? Joskus törmää epäilyyn, etteivät lahjat kuulu enää meidän ajallemme. Toinen epäuskon oikotie on, että henkilahjat selitetään luonnonlahjoiksi. Tällainen on `viinin muuttamista vedeksi.` Pyhä Henki murehtuu tällaisesta. Henki murehtuu myös, jos lahjasta tehdään palvonnan kohde tai jos lahjoista tehdään kunniamerkkejä, muka suuremman pyhityksen merkkejä. Mitään lahjaa ei tulisi myöskään korottaa toisten kustannuksella.

Vielä suurempi harha on, jos itse Pyhästä Hengestä tehdään erillinen Jumala. Lahjat on tarkoitettu seurakunnan käyttöön eikä mihinkään salaseuroihin, kharismapiireihin. Seurakunta on se oikea kharismapiiri. Seurakunta ei voi koostua erillisistä armolahjaklubeista, tunneryöppykerhoista tai lopunajan piireistä. Hurmahenget vaativat näyttöä, eritoten ihmelahjojen esille tuontia.

Lahjoista saatetaan tehdä kynnyskysymyksiä. ”Avaa sinä oma lahjasi, niin minäkin vilautan omaani!” Pyhä Henki jakaa itse kullekin kuten Hän tahtoo. On toki oikein anoa, mutta Jumala on antaja. On yhteisöjä, joissa vaaditaan kielilläpuhumisen lahjaa, vaikka Paavali sanoo, etteivät kaikki puhu kielillä (1. Kor. 12:30). Vaikka Luther oli myönteinen armolahjoihin nähden, hän joutui taistelemaan epäterveitä ilmiöitä vastaan. Raamatun ja Jumalan pakottaminen ei ole raitista uskoa. Silti Luther sanoi, että jokaisella uskovalla tulisi olla kyky tehdä voimallisia tekoja. Esimerkkinä hänen voimateoistaan on tapaus, jossa hänen työtoverinsa Philip Melanchton oli kuolemansairas. Silloin Luther käski häntä Jeesuksen nimessä tervehtymään. Ja Jumala myös paransi tämän. Voi kysyä, oliko Lutherilla parantamisen armolahja.

Jokaisella on jokin armolahja

Miten päästä osalliseksi lahjoista? Pelastava usko on tietenkin paras armolahja. Se on taivaspassi. Armo on kaikille pelastuneille yhtäläinen, mutta armoitus eli miten palvelen, vaihtelee lahjojen myötä. Suurin tarve on toki vyöttäytyä lahjojaan käyttäessään rakkauteen. Jeesus odottaa, että hänen omansa rukoilevat, todistavat ja palvelevat. Lahjan anomiseksi tulee tiedostaa sekä seurakunnan että oma tarve. Samalla on oltava selvillä, että `aateluus velvoittaa` eli oltava valmis asettumaan palvelukseen. Perustotuus on, että jokaisella uudestisyntyneellä on jokin tai joitakin armolahjoja. Lahjan omaavan tulee päästä tietoiseksi siitä. Siellä missä rakastetaan Jeesuksen antamalla rakkaudella armolahjat usein pullahtavat pintaan.

Jos siis ikävöit päästä osalliseksi lahjoista, rukoile yksin, pyydä puolestasi esirukousta, mene armolahjojen vaikutuspiiriin. Näissä yhteyksissä usein siunataan kätten päälle panemisen kautta. Armolahjat saadaan uskossa ja uskon kautta, otetaan vastaan uskossa ja uskon kautta. Kukaan ei voi ottaa, ellei ylhäältä anneta. Kätilönä tarvitaan hengellisiä vanhempia, isää tai äitiä. Lahjat puhkeavat esiin siellä, missä rakastetaan. Lahjojen viljelyn periaatteena on: ” Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.” (1.Piet. 4:10).

Hannu Uusmies
kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen julistustyöntekijänä

Opetuksen voi kuunnella Avaimia.net-sivuilta tästä.