Avainsana-arkisto: pääsiäinen

Edellisessä opetuksessani kirjoitin Jeesuksen kuolemasta: Kuka ristiinnaulitsi hänet ja kuinka ihmiset reagoivat nähdessään sen tapahtuvan? Kuten totesin, meidän tavoitteemme on

Tarjolla uusi elämä

Edellisessä opetuksessani kirjoitin Jeesuksen kuolemasta: Kuka ristiinnaulitsi hänet ja kuinka ihmiset reagoivat nähdessään sen tapahtuvan? Kuten totesin, meidän tavoitteemme on löytää oma paikkamme ja jos mahdollista, saada suhteemme Jumalaan korjatuksi.

Tänään jatkamme samaan suuntaan ja katsomme, kuinka tämä maailma on historian eri aikoina suhtautunut Jeesukseen, tai toisella tavalla sanottuna, kuinka Jeesuksen kuolema on muuttanut tätä maailmaa. Muuttaako se sinua ja minua henkilökohtaisesti?

Tänään elämme Kristuksen syntymän jälkeisessä ajassa (a.D. tai jKr.). Latinankielinen anno Domini tarkoittaa ’Herran vuonna’. Termi otettiin käyttöön 500-luvulla, kun ajan laskemisessa alettiin käyttää järjestelmää, jossa Kristuksen syntymä merkitsi vuoden yksi eli ensimmäisen vuoden alkua. Vuodet ennen Kristuksen syntymää merkittiin kirjaimilla B.C. (eKr.). Tätä laskutapaa on noudatettu ja käytetty aina siitä lähtien. Kalenterimme pitää siis Kristuksen syntymää maailmanhistorian keskipisteenä. Uskoopa ihminen tai ei, totta on, että maailma ja sen järjestelmät tunnustavat, että kerran eli henkilö, jota kutsumme Jeesukseksi.

Viime aikoina on alkanut näkyä myös toinen tapa ilmaista aikakausia:  ennen ajanlaskun alkua, lyhenne eaa. (englanniksi B.C.E.) ja jälkeen ajanlaskun alun, lyhenne jaa. (englanniksi C.E.). Tämän uuden vaihtoehdon tarkoituksena on saada Jeesus pois maailmanhistoriasta. Tässä vaihtoehdossa on kuitenkin muuttunut vain nimi, mutta tapahtuma, josta laskeminen aloitetaan, osoittaa yhä Jeesuksen syntymään. Vaikka viittaus ”meidän Herraamme”eli Kristukseen on jätetty pois, se pysyy siis oikeutetusti ajanlaskumme keskuksena, josta laskemme vuosia taaksepäin, kauemmaksi menneisyyteen ja eteenpäin, kohti tulevaisuutta. Aivan selvästi Kristuksen tuleminen on aina ollut ja tulee aina olemaan kaikkein merkityksellisin ja suurimman muutoksen aikaansaanut tapahtuma koko maa-planeetan historiassa.

Useimmat ihmiset maailmassa ovat kuulleet Jeesuksesta. Hänen syntymäänsä juhlitaan joka joulu, hänen vertauksensa tunnetaan hyvin ja jotkut hänen opetuksistaan kulkevat tuttuina sanontoina kansan kielessä. Mutta Jeesuksen elämän mullistavin ja tärkein tehtävä toteutui hänen ristiinnaulitsemisessaan ja ylösnousemuksessaan. Hän tuli maailmaan ja hän muutti kaiken. Nämä tapahtumat poistivat syntimuurin ihmisten ja Jumalan väliltä. Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus kehotti opetuslapsiaan levittämään uutista pelastuksesta, jonka hän tarjoaa kaikille kansoille.

Kun katson tuota kaikkea, kuinka se tapahtui ja kuinka ensimmäiset seuraajat reagoivat, ja sitten vertaan sitä omaan tilanteeseemme tänä päivänä, mietin joskus, että meillä on vielä suurempi syy uskoa kuin heillä. Ajatelkaapa, mikä toivo opetuslapsilla oli Jeesuksessa, ja sitten he joutuivat näkemään, millaisen kuoleman hän kärsi. Hän kärsi voimattomana ja heikkona häpeällisen kuoleman. Sen jälkeen hänet laitettiin makaamaan hautakammion pimeyteen, iso kivi vieritettynä haudan suulle ja sotilaat vartioimassa hautaa. Hänen seuraajillaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin piiloutua lukittujen ovien taakse juutalaisia peläten. Näin kaikki heidän toivonsa oli murskattu. He pitivät sitä kaiken loppuna!

Maria Magdaleena ja hänen ystävänsä olivat huolissaan, koska Jeesus oli haudattu niin nopeasti, että kukaan ei ollut voidellut hänen ruumistaan.  Sapatin jälkeisenä päivänä, kun oli vielä pimeää, he menivät haudalle mukanaan yrttejä, jotta voisivat tehdä sen, mikä oli jäänyt tekemättä. Se oli suuri rakkauden osoitus. Rakkauden pakottamana naiset kuitenkin halusivat sen tehdä, vaikka he tiesivät, että Jeesus oli kuollut eikä näkisi heidän tekoaan.

Heidän hämmästyksekseen hauta oli tyhjä! Jeesus ei ollut haudassa. Poissa tolaltaan naiset juoksivat kertomaan asian opetuslapsille. Pietari ja Johannes menivät haudalle ja todistivat, että asia oli niin kuin naiset olivat kertoneet. Maria ei halunnut lähteä pois haudan läheltä. Hän ei halunnut luovuttaa niin helposti. Kun etsimme hartaasti totuutta, mekin löydämme sen. Maria jatkoi etsimistä, kunnes Jeesus ilmestyi hänelle.

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUSRUUMIS

Jeesuksen ylösnousemusruumiissa oli jotain ainutlaatuista. Hän saattoi mennä läpi kiinteän ja kovan aineen, kuten kiviseinien ja lukittujen ovien (Joh. 20:19,26). Monet ihmiset ovat kuvitelleet, että hänen ruumiinsa oli jotenkin aavemainen – ei niin kiinteän tiivis kuin fyysinen ruumis. Mutta asia ei ollut niin. Jeesuksen ylösnousemusruumis oli sopiva taivasta varten, lopullista todellisuutta varten, ja se teki siitä vielä kiinteämmän kuin mikään aine meidän ulottuvuudessamme. Mitkään fyysiset esteet kuten muurit, käärinliinat eivätkä kivet eivät voineet estää häntä kulkemasta niiden läpi.

Tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi kivi oli vieritetty pois haudan suulta: niin ei ollut tehty, että Jeesus pääsisi ulos, vaan jotta me pääsisimme sisälle. Se oli viesti Jumalalta, jotta hänen seuraajansa tietäisivät, että hauta on tyhjä.

Minä jopa epäilen, oliko Jeesus todella haudassa koko sen ajan. Pietari sanoo kirjeessään, että hän meni saarnaamaan niille, jotka olivat manalassa eli helvetissä. Nuo kolme päivää siis tarvittiin, että kävisi toteen profetia siitä, että hän ilmestyisi jälleen kolmantena päivänä, ja katso: hän nousi ylös kuolleista, mutta ei haudasta! Hauta tehtiin tyhjäksi meidän vuoksemme. Vielä kaiken tämän jälkeenkin ihmisten on vaikea uskoa, että Jeesus on elossa. Mitä meidän tulisi kertoa heille, jotta he uskoisivat? Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin näyttää heille ainakin kolme todistetta.

Todisteena Jeesuksen omat ennustukset

Ehkä ihmeellisin, mutta silti vain vähän huomiota saanut todiste ylösnousemuksesta on, että Jeesus itse ennusti monta kertaa, että niin tulisi tapahtumaan (Matt. 16:21; 17:9, 22–23; 20:18-19; 26:32; Joh. 2:19, 21). Sitä voidaan pitää kaikkien aikojen suurimpana ja aidoimpana ihmeenä, koska hän itse ennusti sen ja sitten saattoi työnsä päätökseen. Ihminen, joka kulkee ympäriinsä saarnaamassa omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, on joko hullu tai Jumala. Todiste ylösnousemuksesta on niin uskottava, että meillä ei ole mitään syytä epäillä, kumpi Jeesus oli. Hän on Jumala.

Todisteena Jeesuksen ilmestymiset menneisyydessä

Ehkä vahvin historiallinen todiste ylösnousemuksesta ovat ylösnousseen Kristuksen lukuisat ilmestymiset ihmisille. Kirjoituksissa mainitaan useita kertoja, kuinka hän ilmestyi sekä miehille että naisille, sekä ryhmille että yksilöille. Nämä ilmestymiset tapahtuivat monissa eri paikoissa ja eri ihmisille – talossa ja tiellä, opetuslapsille, jotka olivat murheellisia ja joillekin, jotka olivat iloisia. Hänen ilmestymistensä lukumäärä ja moninaiset muodot vakuuttavat meidät siitä, että ylösnousemus on totta.

Ihmiset, jotka näkivät hänet, kuulivat häntä, koskettivat häntä ja näkivät hänen syövän, ovat dokumentoineet kaiken. Jeesus halusi varmistaa, että hänen ylösnousemuksensa tuli todistetuksi niin hyvin, että sijaa epäilyille ei jäänyt (Ap.t. 1:3).

Olisiko kaikki nämä todistajat voitu saada valehtelemaan ylösnousemuksesta? Vastaus on ”ei” kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, todistajia oli liian paljon, jotta juonittelu olisi ollut mahdollista. Toiseksi, nämä todistajat olivat valmiita kuolemaan totuuden puolesta todistaessaan ylösnousemuksesta. Kukaan ei koskaan todistaisi kuolemansa uhalla sellaista, minkä ajattelee olevan valhetta tai mielikuvitusta. Ajatelkaapa, mitä mielettömyyttä osoitti, että tämä pieni pelkureiden joukko juoksi karkuun ja piiloutui, kun Jeesus olisi tarvinnut heitä, ja sitten yhtäkkiä se muuttui rohkeaksi evankelistajoukoksi, joka villitsi koko maailman! Johannesta lukuun ottamatta he kaikki muut kärsivät marttyyrikuoleman Kristuksen tähden. Jokainen järkeään käyttävä ymmärtää, että ylösnousemus on totta, ja haluaa liittyä niihin, jotka julistavat, että Jeesus Kristus on totisesti noussut ylös kuolleista.

Todisteita omasta ajastamme

Todisteita Kristuksen ylösnousemuksesta ei löydy ainoastaan menneisyydestä. Myös omasta ajastamme löytyy ainakin viisi todistetta, jotka todistavat sen olevan historiallinen tosiasia. Pidän kaikkia todisteita tärkeinä.  Näillä, mitkä nostan nyt esille, on kuitenkin painoarvoa muita enemmän, koska niiden kautta ihmisten on tarkoitettu näkevän ja ymmärtävän, että Kristus todella elää.

1. KRISTINUSKO

Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon perusta. Oppi siitä, että Jeesus nousi kuolleista, mullisti maailman ja erotti kristinuskon juutalaisuudesta ja Välimeren maailman pakanauskonnoista. Jos Jeesus ei olisi noussut ylös kuolleista, meillä ei olisi kristinuskoa. Jos ylösnousemus ei olisi totta, ei myöskään evankeliumissa olisi ainutkertaista ja elämää antavaa voimaa. On sanottu, että jos Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ei ole historiallinen tosiasia, silloin meidän velvollisuutemme on kaivaa uusi hauta ja haudata, ei mies, vaan koko kristillinen uskomme.

2. KRISTILLINEN KIRKKO

Jos ristiinnaulitseminen olisi merkinnyt loppua opetuslasten kokemuksille Kristuksesta, kuinka kristillinen kirkko olisi voinut syntyä? Kirkko on perustettu Jeesukselle Messiaana! Kuollut Messias ei ole Messias. Tarvittiin ylösnoussut Messias, jotta hänestä Jumalan Poikana annetut profetiat täyttyivät. Kirkko pysyy hengissä ja kukoistaa vain, koska Jeesus tuli ulos haudasta ja todisti, että kuoleman jälkeen on olemassa elämää. On yhtä toivotonta selittää kirkkoa viittaamatta ylösnousemukseen kuin yrittää selittää Suomen historiaa viittaamatta talvisotaan.

3. KRISTILLINEN SUNNUNTAI

Se, että käymme kirkossa sunnuntaisin, on todiste ylösnousemuksesta. Alkuperäinen juutalainen jumalanpalveluspäivä oli lauantai, mutta kristityt alkoivat kokoontua sunnuntaina, koska sinä päivänä Jeesus nousi kuolleista. Meidän on hyvä muistaa, että alkukirkko koostui pääasiassa juutalaisista kristityistä. Heille jumalanpalveluspäivän muuttaminen pois sapatista merkitsi, että jotain koko maailmaa järisyttävää oli tapahtunut.

Varhaiskristityt olivat hartaita juutalaisia, jotka noudattivat tarkasti sapattia koskevia lakeja ja säädöksiä. Juutalaiset pelkäsivät muuttaa sapattia. He nimittäin uskoivat, että Jumalan viha kohtaisi heitä, jos he eivät noudattaisi ankaria säädöksiä, jotka koskivat sapatin viettoa. Jotain kuitenkin tapahtui, mikä sai nämä juutalaiset miehet ja naiset kääntämään selkänsä vuosien mittaiselle uskonnolliselle koulutukselle ja perinnäistavoille. He muuttivat jumalanpalveluspäivänsä sunnuntaiksi Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuspäivän kunniaksi. Tiedättekö yhtään muuta historiallista tapahtumaa, jota juhlitaan 52 kertaa vuodessa? Mikään ei ylitä Jeesuksen ylösnousemusta.

4. KRISTILLISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

Uuden testamentin mukaan alkukirkolle annettiin kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Kasteen sakramentti tarjoaa kauniin kuvan ylösnousemuksesta. Kaste, joko upottamalla tai vettä päähän valellen, ei symboloi pelkästään sitä, että syntimme on otettu pois, vaan myös sitä, että meidät haudataan Jeesuksen kanssa ja meistä tulee uusia luomuksia. Meidät nostetaan elämään aivan niin kuin Kristus nousi kuolleista.

Herran ehtoollinen on muistutus kuolemasta, mutta Apostolien tekojen toinen luku sanoo, että meidän on osallistuttava siihen iloiten, koska se ennakoi Jeesuksen ylösnousemusta. Ilman ylösnousemusta ei voi olla iloa. Siis, kun meillä ei ole iloa, se on merkki siitä, että emme ole ymmärtäneet Jeesuksen ylösnousemuksen merkitystä tai emme ole antaneet itseämme kokonaan ylösnousseelle Herralle. Koska jos olisimme, meillä olisi ilo jopa silloinkin, kun kauhea kuolema on edessämme.

5. MUUTTUNUT ELÄMÄ

Ennen ylösnousemusta Jeesuksen opetuslapsia leimasi arkuus, epäily ja pelko. Kun Jeesus pidätettiin, ”kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat” (Matt. 26:56). Pietari kielsi kolme kertaa edes tuntevansa Jeesusta. Ristiinnaulitsemisen jälkeen opetuslapset piiloutuivat yläsaliin lukittujen ovien taakse. Tuomas jopa julisti: “Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko” (Joh. 20:25).

Kun pelokkaat opetuslapset vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli elossa, he muuttuivat rohkeiksi Kristuksen sanansaattajiksi. He matkustivat ympäri maailmaa ja villitsivät sen (Ap.t. 17:6), ja kaikista muista paitsi Johanneksesta tuli marttyyreita uskonsa tähden. Olisivatko he olleet valmiita antamaan elämänsä Kristuksen tähden, jos olisivat uskoneet, että ylösnousemus oli petosta?

Jeesuksen kuolema on ensiarvoisen tärkeä meille, koska kuolemalla meidän puolestamme Jeesus vapautti meidät Saatanan otteesta. Mutta ilman ylösnousemusta hänen kuolemansa olisi ollut turha. Ylösnousemus saattoi loppuun sen työn, minkä ristiinnaulitseminen aloitti.

Ymmärtääksemme näiden kahden tapahtuman välisen yhteyden, voimme ajatella kuolemaa pysyvänä vankilana, mistä ei voi paeta. Juuri tätä kuolema tarkasti ottaen olikin. Kun ensimmäinen mies ja nainen tekivät syntiä Jumalaa vastaan, koko ihmiskunnan elämä menetettiin Saatanalle, joka päätti saada kaikki ihmiset liittymään joukkoihinsa ja nähdä meidän kaikkien kärsivän yhdessä hänen kanssaan helvetin kurjuudessa. Mutta Jeesus, joka on itse synnitön, otti vapaaehtoisesti ihmiskunnan synnit harteilleen, ikään kuin ne olisivat hänen omiaan, ja kuoli syntisen ihmisen kuoleman. Hän astui meidän sijastamme kuoleman vankilaan.

Kuolema ei kuitenkaan pystynyt pitämään Jumalan Poikaa vankinaan. Ylösnousemus osoitti, että kuoleman vankilan rautaportit oli murskattu ja hajotettu. Jeesus särki ne mennessään niiden läpi, hän meni ylösnousemusruumiiseensa ja näyttäytyi elävänä monille todistajille ja osoitti, että kuolemalla ei ollut enää otetta langenneesta ihmiskunnasta. Kuolema oli voitettu.

Hyvä uutinen on, että kun annamme elämämme Jeesukselle, myös me nousemme ylös kuolleista kuten hän. Jos otamme hänet vastaan elämämme Herraksi, voimme nousta uuteen ja täydelliseen elämään, jollaisen Jumala suunnitteli kaikille luoduille jo aikojen alussa.

Ylösnousemus antaa meille ainoan toivon iankaikkisesta elämästä – asia, jota mikään muu uskonto maailmassa ei voi näyttää todeksi. Mooseksen ruumis on yhä haudassa jossakin. Muhammedin ruumis on haudassa. Leninin jäännökset lepäävät lasikantisessa arkussa Moskovassa. Kaikista suurista maailmanuskonnoista ainoastaan kristinusko rakentuu johtajansa ylösnousemuksen varaan. Jeesus Kristus yksin on voittanut kuoleman, ja sen seurauksena hän voi tarjota meille iankaikkisen elämän.

Voit alkaa elää tätä uutta elämää sinä hetkenä, kun annat itsesi Jeesukselle. Hautaat vanhan elämäsi tulemalla osalliseksi hänen kuolemastaan ja saat uuden elämän tulemalla osalliseksi hänen ylösnousemuksestaan. Kuten Paavali selittää: “Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista” (Room. 6:4).

Tämä ylösnousemuselämä voi alkaa aivan tässä ja nyt. Se on ilmainen lahja, ja se on jokaisen sitä haluavan saatavilla. Jos haluaisit saada sen, mutta et tiedä miten, voit kirjoittaa minulle gerson.mgaya@sekl.fi tai soittaa minulle numeroon 050 511 0141, tai voit olla yhteydessä johonkin toiseen henkilöön, jonka tiedät osaavan auttaa sinua. Avatkoon ylösnoussut Herra sydämesi vastaanottamaan hänet Herraksesi. Toivotan sinulle iloista pääsiäistä!

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


 

Lähetystyöntekijä Lauri Palmu kertoo, että usko Jeesukseen tuo ylösnousemustoivon sekä suomalaiselle että japanilaiselle. Tule mukaan viemään ilosanomaa Japaniin! LAHJOITUSTAVAT: –

Ylösnousemus on totta!

Lähetystyöntekijä Lauri Palmu kertoo, että usko Jeesukseen tuo ylösnousemustoivon sekä suomalaiselle että japanilaiselle.

Tule mukaan viemään ilosanomaa Japaniin!

LAHJOITUSTAVAT:
– Nettilahjoitus:
tämän sivun linkin kautta
– Pankkisiirto:
tilitiedot sivun alapalkissa, viite 6300 7300 9
– Puhelinlahjoitus:
0600 190 90 (20,45€ + pvm)
– Kuukausilahjoitus:
tästä linkistä

Kevät saapuu Japaniin noin kuukautta Suomea edellä. Kun Pohjolassa maa on vielä lumesta valkoinen, Japanin saarten ylle levittäytyy valkoinen ja

Kirsikankukkien aikaan

Kevät saapuu Japaniin noin kuukautta Suomea edellä. Kun Pohjolassa maa on vielä lumesta valkoinen, Japanin saarten ylle levittäytyy valkoinen ja vaaleanpunainen kukkataivas. Kirsikkapuiden eli sakuroiden kukinta on kaivattu kevään merkki ja juhla. Vajaan parin viikon aikana, jonka puut ovat kukassa, kaikki kynnelle kykenevät vauvasta vaariin käyvät hentoja kukkia ihastelemassa ja valokuvaamassa.

Mieleeni on piirtynyt kuva pyörätuolissa olleesta vanhuksesta, jonka hoitaja toi puita katsomaan. Vanhuksen kasvoja kirkastanut hymy sai omankin mieleni iloiseksi. Pimeyden laskeutuessa valaistut ”yösakurat” saavat nekin sankat ihmismassat liikkeelle.

Perheet sekä ystävykset ja työpaikkojen seurueet levittäytyvät retkialustoineen ja -eväineen piknikille puistoihin kukista ja keväästä nauttimaan. Kengät jätetään siististi alustan ulkopuolelle, ja herkulliset eväslaatikot eli bentoot otetaan esiin. Piknikin päätteeksi roskat kannetaan kotiin tai paikalle tuotuihin keräyslaatikoihin. Japanissa kun ollaan, roskia näkee kadulla vain harvoin.

Huhtikuussa alkaa uusi koulu- ja työvuosi. Se tietää kiireistä aikaa, mutta sitä ennen nautitaan hetki vapaudentunteesta ja keväästä. Nuori äiti on komentanut koulutiensä aloittavan ekaluokkalaisen mustassa koulupuvussaan ja randoseru-reppu selässään kuvattavaksi puiden katveeseen. Tärkeät hetket on ikuistettava.

Joka kevät imeydyin itsekin mukaan kukkienkatseluhumuun. Vuosi toisensa jälkeen kukista oli napattava uudet kuvat, ja hanamiin eli kukkienkatselujuhlaan liittyy monta mukavaa muistoa ystävien ja seurakuntalaisten kanssa vietetyistä hetkistä. Joinain vuosina kukinta osui samaan aikaan pääsiäisen kanssa. Silloin tuntui konkreettisesti, että luontokin julisti uuden elämän ja Jeesuksen ylösnousemuksen ihmettä.

Hanami-piknikillä HAT-Koben seurakuntalaisten kanssa.

Hämmästyin, kun muutama vuosi sitten löysin ensimmäiset tipun ja pupun kuvin koristellut keksit ja suklaat kaupasta. Kaupallinen pääsiäinen on vähitellen rantautumassa kauas itäänkin. Syytä juhlintaan tavallinen japanilainen tuntee vielä huonommin kuin joulun merkitystä. Joulu ja pääsiäinen ovatkin oivia tilaisuuksia pitää esillä evankeliumia ja kutsua kirkkoon niitä, jotka eivät yleensä osallistu jumalanpalveluksiin.

Perhejumalanpalvelukset lasten esityksineen, konsertit ja juhlat hauskoine ohjelmanumeroineen madaltavat muutoin korkeaa kynnystä kirkkoon. Hauskanpidon ja herkuttelun lisäksi ei pääsiäisen kristillinen sanoma jää epäselväksi: kuolema on voitettu, Jeesus on noussut kuolleista! Sitä suurta uutista ja toivon siementä saamme yhdessä olla kylvämässä japanilaisille tänäkin pääsiäisenä.

Ulla Pendolin

Kolme ristiä ja tyhjä hauta julistavat Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta HAT-Koben seurakunnan näyteikkunassa. Kuva: Daniel Nummela

Lahjoita tähän työhön:


Kevään Donkki-lehden teema on ’Valo’.  Lehti ilmestyy 15.2. Tarinoissa seikkaillaan poikien jännittävälle pääsiäisleirille alkeellisiin mökkiolosuhteisiin. Kun taskulamppu hajoaa pimeässä, hyisessä

Donkin askarteluosiossa koristellaan pääsiäismunia hieman erilaisella ja hauskalla tavalla.

Donkin pääsiäislehden tilausaika on nyt

Kevään Donkki-lehden teema on ’Valo’.  Lehti ilmestyy 15.2. Tarinoissa seikkaillaan poikien jännittävälle pääsiäisleirille alkeellisiin mökkiolosuhteisiin. Kun taskulamppu hajoaa pimeässä, hyisessä metsässä, kääntyvät ajatukset pohdiskelemaan oman elämän ’valoa’.

Kuuden jakson mittaisessa raamattuosiossa käydään läpi pääsiäisen tapahtumia helpolla ja ymmärrettävällä tavalla. Ystäväkirjassa kysymyksiin vastaa Juniori-kanavaltakin tuttu laulava juontaja Pekka Laukkarinen. Harrastuspalstalla tutustutaan näyttelemisestä pitävään Joonataniin. Kokkipalstalla valmistetaan pashaa mukaellen raikas pääsiäisrahka.

Askarteluosiossa koristellaan pääsiäismunia hieman erilaisella ja hauskalla tavalla. Lisäksi lehdessä on mm. paljon tehtäviä, sarjis ja ristikko.

Donkki-lehden raamattuosiot toimivat hyvänä pohjana opetuksissa leireillä tai kerhoissa. Myös askartelu- ja kokkipalstan puuhia on helppo toteuttaa isommallakin porukalla kerho-olosuhteissa. 64-sivuisen Donkin nipputilausninta on 1 €/lehti + postituskulut. Tee kevään lehden tilaus 20.1. mennessä täältä.

Teksti ja kuvat Heidi Tohmola Niin Jerusalemissa kuin muuallakin ympäri Israelia juhlitaan pääsiäistä eri tavoin. Kristityt juhlivat pääsiäistään ainakin kahteen

Israelissa voi nähdä pääsiäisen monet kasvot

Teksti ja kuvat Heidi Tohmola

Niin Jerusalemissa kuin muuallakin ympäri Israelia juhlitaan pääsiäistä eri tavoin. Kristityt juhlivat pääsiäistään ainakin kahteen eri aikaan ja kahden eri haudan esipihoilla. Juutalaiset viettävät Pesachiaan murtaen kodeissaan happamatonta leipää. Samarialaiset uhraavat pääsiäislampaita Geressimin vuoren huipulla. Uskontojen kirjossa on silti koskettavaa nähdä Jumalan kätkemää symboliikkaa Vapahtajasta.

Jerusalemin rakennukset ovat yhdistelmä Raamatun historiaa ja nykyaikaa. Arkeologia todistaakin vahvasti siitä, että kaikki todella tapahtui. Daavidin torni ja niin sanottu citadel eli linnoitus Jerusalemin Vanhassa kaupungissa. Uusimpien arkeologisten tutkimusten mukaan linnakkeen kohdalla sijaitsi Herodes Suuren palatsi. Jotkut uskovat, että Jeesusta kuulusteltiin juuri siellä ennen ristinkuolemaansa. Vaikka historian kivet `huutavat` Pääsiäisen tapahtumista, vain murto-osa juutalaisista uskoo Jeesukseen messiaana.

Murrettu matzah-leipä Juutalaisten Pesachina muistellaan kun kansa vapautui Egyptin orjuudesta. Juhlailtana Seder-aterialla , pöydässä on kolme matzah-leipää, joista keskimmäinen murretaan kahtia. Vain vähemmistö, messiaaniset juutalaiset näkevät tässä yhteyden Jeesuksen, Elämän leivän, murtamiseen eli ristikuolemaan.

 

Samarialaisen verellä sivelty otsa

 

 

Samarialaiset sivelevät pääsiäsiyönä lampaan verellä esikoistensa otsat. He pitävät Jeesusta tärkeänä miehenä, ja tuntevat Raamatun vertaukset uhrilampaasta ja Jeesuksen oman vertauskuvan laupiaasta samarialaisesta, mutteivät usko häneen messiaana.

 

 

Lampaat laiduntamassa

Lampailla riittää laidunta pääsiäisen aikaan nyt niinkuin 2000 vuotta sitten. Suurin osa nykypaimenista on muslimeja, ja heille Jeesus on tuttu profeetta, muttei sen enempää. Muslimien keskuudessa on kuitenkin vahvaa herätystä, ja nuo uskoontulleet näkevätkin Jeesuksen myös kansan synnit sovittavana uhrilampaana.

 

 

RistinkantajaRisti saattaa olla edelleen loukkaus uskonnollisille juutalaisille. Siitä huolimatta Jerusalem täyttyy pääsiäsien aikaan monenlaisesta ulkomaisesta ristinkantajasta tai pyhiinvaeltajista. Israelin eräs vähemmistö messiaaniset (Jeesukseen Messiaana uskovat) juutalaiset eivät kuitenkaan koe ristiä symbolina omakseen. Heillä on toisenlainen ”risti kannettavanaan” sillä heitäkin saatetaan vainota tai painostaa.

Pääsiäismessu

Aitoon pääsiäistunnelmaan pääsee kaukana kaupungin melusta ja uskonnollisesta sykkeestä. Getsemanen puutarhassa on pääsiäsenä rauhallinen messu. Sinne kokoontuu silloin joukko eri maiden kristittyjä, kynttilät kädessään laulamaan pääsiäislauluja. Silloin voi saada tuntua siitä, mitä Jeesus ja opetuslapset kokivat 2000 vuotta sitten. Kun aika pimenee, evankeliumi, ristin sanoma ja ylösnousemus tuovat ainoan valon ja toivon vainojenkin keskellä.

Osallistu Kansanlähetyksen pääsiäiskeräykseen juutalaistyön hyväksi!