Avainsana-arkisto: opetuslapseus

Jumalan johdatuksen kokeminen omassa elämässä on asia, joka vahvistaa jokaisen Jeesuksen opetuslapsen uskoa. Johdatuksen voi tietenkin   todeta vasta tapahtumien jälkeen.

”Jumala lupaa sekä kuljettaa että johdattaa omiaan suoraa tietä eteenpäin. Meille tie saattaa joskus näyttäytyä mutkaisena, mutta Jumalan suunnitelmissa se on suora ja tasainen.” Kuva: Tuula Siljanen

Jumalan johdatuksessa kulkeminen

Jumalan johdatuksen kokeminen omassa elämässä on asia, joka vahvistaa jokaisen Jeesuksen opetuslapsen uskoa. Johdatuksen voi tietenkin   todeta vasta tapahtumien jälkeen. Uskova voi kuitenkin oppia luottamaan Jumalan johdatukseen pelkästään Jumalan sanan lupausten perusteella, ennen kuin hän edes näkee niiden toteutuvan käytännössä. On kysymys uskosta, ja tässä uskossa Jumala tahtoo meidän kasvavan.

Kaksinkertainen lupaus johdatuksesta

Yksi selvimmistä Jumalan sanan kohdista, jotka lupaavat Jumalan johdattavan omiaan, on kirjoitettu profeetta Jeremian kirjan luvussa 31 jakeessa 9: ”He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.”

Hepreankielinen alkuteksti paljastaa, että tässä Jumalan sanan kohdassa on Jumalan johdatuksesta kaksinkertainen lupaus, joka ei täysin tule esille nykyisessä suomenkielisessä käännöksessä. Teksti kuuluu kirjaimellisesti käännettynä: ”He tulevat itkien ja rukoillen, ja minä kuljetan ja johdatan heitä vesipurojen äärelle suoraa tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.” Jumala siis lupaa sekä kuljettaa että johdattaa omiaan suoraa tietä eteenpäin. Meille tie saattaa joskus näyttäytyä mutkaisena, mutta Jumalan suunnitelmissa se on suora ja tasainen.

Uskoisin, että me kaikki kaipaamme Jumalan selvää johdatusta elämäämme. Jumalan johdatuksessa kulkeminen on tärkeää  paitsi  henkilökohtaisen elämämme  myös evankeliumin leviämisen kannalta. Keskuudessamme elää jatkuvasti monia sellaisia ihmisiä, jotka ovat Jumalan puhuttelussa ja joita Jumala kutsuu juuri nyt yhteyteensä. Jeesuksen opetuslasten haasteena on löytää heidät ja kertoa heille ilosanoma, jota he kaipaavat kuulla.

Iästä riippumatta

Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, kuinka ihmisen biologinen ikä ei vaikuta siihen, miten hän onnistuu kulkemaan Jumalan johdatuksessa. Tämä on tärkeä tietää siitä syystä, että sekä nuorista että iäkkäämmistä uskovista jotkut saattavat  kokea oman ikänsä olevan esteenä sille, että Jumala voisi johdattaa ja käyttää heitä palveluksessaan.

Yksi esimerkki Jumalan johdatuksesta on vanha Jumalan palvelija Simeon, joka kohtasi vastasyntyneen Jeesuslapsen pyhäkössä. Luukkaan evankeliumin toinen luku kertoo hänestä seuraavasti: ”Jerusalemissa oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun.” (Luuk. 2:25–26)

Eräänä päivänä Jumalan lupaus toteutui Simeonin elämässä kirjaimellisesti. Hän oli juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja kohtasi temppelissä juuri oikeat henkilöt, Jeesus-lapsen ja hänen vanhempansa. Miten Simeon onnistui ja koki näin tarkan Jumalan johdatuksen elämässään?

Vastaus kysymykseen piilee siinä, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänen elämänsä yllä, koska hän eli joka päivä lähellä Jumalaa luottaen Jumalan sanan lupauksiin ja rukoillen Jumalan johdatusta. Pyhä Henki sitoo uskovan Jumalan sanan lupauksiin ja johdattaa hänet yhä lisääntyvään Jeesuksen tuntemiseen. Juuri näin tapahtui Simeonin elämässä.

Paikasta riippumatta

Seuraava esimerkki Raamatusta osoittaa meille, että Jumalan johdatus ei ole myöskään paikasta riippuvainen. Jeesuksen opetuslapsi voi kulkea Jumalan johdatuksessa muuallakin kuin seurakunnassa tai Jumalan temppelissä.

Apostolien tekojen kahdeksas luku vie meidät Gazaan johtavalle tielle, jolla tapaamme evankelista Filippoksen kulkemassa Jumalan johdatuksessa: ”Herran enkeli puhui Filippokselle: Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio. Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli Kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.” (Ap. t. 8:26–28)

Aluksi Filippoksesta saattoi tuntua erikoiselta se, että Jumalan enkeli ilmestyi hänelle ja käski hänen mennä Gazaan johtavalle autiolle tielle. Hän kuitenkin uskoi Jumalan johdatukseen ja meni. Tuolla tiellä hän sai auttaa ensimmäisen etiopianjuutalaisen uskomaan Jeesukseen Messiaana. Tämä mies oli vaikutusvaltainen henkilö omassa yhteiskunnassaan, ja varmasti hän vei mukanaan Etiopiaan evankeliumin Jeesuksesta.

Näemme, kuinka Jumala voi johdattaa palvelijaansa missä paikassa tahansa. Jumalan johdatuksen tarkoitus tässä tapauksessa oli:

1. Johdattaa Filippos avuksi etiopialaiselle hoviherralle, jotta tämä ymmärtäisi lukemansa Raamatun tekstin puhuvan Jeesuksesta.
2. Johdattaa etiopialainen hoviherra sisälle Jeesuksen henkilökohtaiseen tuntemiseen Pelastajana.
3. Varustaa etiopialainen hoviherra Pyhän Hengen vaikuttamalla elävällä uskolla, Jumalan sanalla ja kasteella, jotta hän voisi olla valmis viemään ilosanoman Jeesuksesta oman kansansa keskelle.

Johdattaako Jumala todella minua?

Tämä on toki tärkeä kysymys. Emmehän halua luulla olevamme Jumalan johdatuksessa ja sitten yhtäkkiä havahtuakin siihen, että kaikki oli vain omaa mielikuvitustamme.

Yhden vastauksen tähän kysymykseen saamme Paavalin kirjeestä roomalaisille, jota yleisesti pidetään hänen pääkirjeenään. Sen kahdeksannessa luvussa Paavali tekee selväksi sen, että Jeesuksen opetuslapseus ja kristittynä oleminen merkitsee samalla Jumalan Pyhän Hengen johdattamana olemista. Se kuuluu olennaisena osana mukaan siihen samaan liittoon, jossa olemme Jumalan kanssa, kun uskomme Jeesukseen Kristukseen. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.” (Room. 8:14) Jumalan Hengen johdatus ei ole Jumalan lapseuden ehto, vaan sen seuraus. Koska olemme Jumalan lapsia, hän johdattaa meitä.

Jeesus on lahjoittanut meille uskon, ja hän johdattaa meitä tässä uskossa aina taivaaseen saakka. Tuttu Johanneksen evankeliumin kohta vakuuttaa meille juuri tätä asiaa: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh. 1:12) Vastaus väliotsikon kysymykseen siis kuuluu: Kyllä, Jumala johdattaa sinua ja minua, kun uskomme Jeesukseen.

Avain Jumalan johdatuksen kokemiseen

Miten sitten voimme päästä käytännössä kokemaan Jumalan johdatusta? Tämäkin on keskeinen kysymys, etenkin silloin, kun on kyseessä evankeliumin julistaminen toisille ihmisille. Edesmennyt lähetystyöntekijä, teologian kunniatohtori Risto Santala on sanonut: ”Rukous avaa silmät näkemään, missä Jeesus kulkee.” Jeesuksen opetuslapsi haluaa seurata Opettajaansa ja Herraansa.

Jotta tietäisimme, missä hän kulkee ja minne hän on menossa, meidän tulee päivittäin kysyä sitä häneltä. Jeesuksen seuraaminen käytännössä on elinikäinen prosessi. Joka päivä meidän tulee etsiä hänen tahtoaan Jumalan sanaa tutkien ja rukoillen. Me tahdomme mennä sinne, minne Herrammekin menee. Haluamme myös tehdä niitä tekoja, joita hän tekee.

Tämän tien etsimisessä Pyhä Henki tulee avuksemme. Hän auttaa meitä ymmärtämään oikein Jumalan sanaa. Hän neuvoo meitä punnitsemaan viisaasti elämässä vastaan tulevia vaihtoehtoja ja valitsemaan oikein. Tällä tiellä saa erehtyä ja tehdä parannusta päivittäin.

Herra neuvoo palvelijoitaan oikealle tielle. Tarkoitus on, että Jumalan johdatuksessa kulkeminen ei ole Jeesuksen opetuslapselle taakka, vaan se on suuri ilo ja vapaus. Kuningas Daavid rukoilee Psalmissa 51:14: ”Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.” Jeesus tahtoo, että voisimme seurata häntä iloiten. Hepreankielisen alkutekstin mukaan lause voidaan kirjaimellisesti kääntää: ”Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja tue minua vapaaehtoisuuden hengellä.” Jeesuksen seuraamisen ilo tulee siitä, kun opetuslapsi seuraa Jeesusta vapaaehtoisesti, ilman minkäänlaista pakkoa.

Teksti: Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Jumalan siunausta elämääsi!

Tapasin Etiopian Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtajan Wondimu Mathewosin. Kaivoin laukustani mikrofonin ja kysyin häneltä kirkon kasvun salaisuuksista ja lähetystyön

Miksi Etiopian kirkko kasvaa? Ihmeet, sitoutuminen ja Jumalan suosio köyhän kirkon kasvussa

Tapasin Etiopian Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtajan Wondimu Mathewosin. Kaivoin laukustani mikrofonin ja kysyin häneltä kirkon kasvun salaisuuksista ja lähetystyön aloittamisesta kirkossa. Tämä on kuvausta siitä, miten köyhä tekee toisia rikkaaksi.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen: Olemme kuulleet paljon Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvusta. Kirkko perustettiin 1959, jolloin siinä oli 18 000 jäsentä. Mikä on jäsenmäärä nyt?

Wondimu Mathewos: Vuoden 2017 tilastojen mukaan se on 9,2 miljoonaa.

Mikä on suuren kasvun taustalla? Kuudessa vuosikymmenessä vajaasta kahdestakymmenestä tuhannesta yli 9 miljoonaan jäseneen?

Ensimmäinen syy on Jumalan suosio ja hänen työnsä keskuudessamme.

Toinen syy on kirkon jäsenten osallistuminen evankelioimiseen. Jokainen kirkkomme jäsen on evankelista omassa perheessään, kylässään ja lähialueilla. Noin 98 prosenttia uusista ihmisistä tavoitetaan maallikoiden kautta. Papisto tuo uusia jäseniä vain kaksi prosenttia. Jokainen kirkon jäsen on sitoutunut kirkon elämään ja tehtävään. Tämä on yksi kasvun salaisuuksista.

Kolmas syy on se, että Mekane Yesus on karismaattinen luterilainen kirkko.

Tässä on kolme tärkeintä asiaa kasvun taustalla: Jumala itse, maallikoiden sitoutuminen kirkon työhön ja riippuvuus Pyhästä Hengestä.

Olen kuullut ihmeistä, joita Etiopiassa tapahtuu evankeliumin julistamisen yhteydessä. Liittyvätkö ne pääosin siihen, kun evankeliumia viedään uusille alueille, vai ovatko ne samalla tavalla läsnä myös kirkon vakiintuneessa toiminnassa?

Enimmäkseen uusilla alueilla Jumala osoittaa voimansa ja vahvistaa läsnäolonsa ihmeiden ja tunnustekojen kautta. Usein siellä esiintyy riivaajien ulosajamisia ja muita ihmeitä mutta ei suinkaan aina. Toisaalta Jumalan tekemiä ihmeitä koemme kyllä myös alueilla, joissa kirkko on jo olemassa.

Mitkä ovat nyt Mekane Yesus -kirkon suurimpia haasteita?

Kirkko kasvaa hyvin nopeasti. Suurena haasteena on uusien uskovien opetuslapseuttaminen. Maallikkouskovien tulee opettaa kristityksi kääntyneitä – se on ainoa tapa ohjata näin nopeaa kasvua. Myös koulutettujen pastorien tarve on suuri.

Toinen haaste nykyään on menestysteologia. Jäsenemme elävät köyhyydessä ja menestyksen saarnaajat keskittyvät näiden ihmisten taloudellisiin ja tunne-elämän tarpeisiin. Silloin kristinuskosta tulee pinnallista.

Mekane Yesus -kirkko tekee lähetystyötä myös ulkomailla. Milloin tämä työ alkoi?

Mekane Yesus -kirkko perusti lähetysjärjestön 2007. Tehtävämme on edistää lähetysnäkyä. Se ei ole aina helppoa, sillä meidän oma  ulkomaille suuntautuva lähetystyömme on uusi asia kirkossamme. Olemme tottuneet ajattelemaan, että lähetystyö on ulkomaalaisten tekemää työtä ja suuntautuu muualta meihin päin.

Silti perustamisestaan alkaen Mekane Yesus -kirkon lähetysyhdistys (International Mission Society) on jo lähettänyt 17 lähetystyöntekijää Etiopiasta eri puolille maailmaa Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan.

Miten te rahoitatte lähetystyön?

Olemme saaneet kuluneina vuosisatoina paljon yhteistyökumppaneiltamme Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kun he tulivat avuksemme, he eivät olleet erityisen rikkaita. Köyhinäkin he halusivat lähettää työntekijöitä Etiopiaan ja tulivat meille siunaukseksi. Kumppanimme Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja muissa maissa uhrasivat paljon. Haluamme oppia heiltä.

Raamatun mukaan kirkko on olemassa lähetystä varten. Lähetystyö on kirkon elinehto. Niin kuin ihmiskeho ei toimi ilman verta, kirkko ei voi elää ilman lähetystyötä. Lähetystyö on annettu tuomaan kirkolle elämää, energisyyttä ja tarkoitusta.

Siksi mekin sitoutamme kaikkia kirkon jäseniä lähetystyöhön. Kun kerromme työstä, myös köyhät vastaavat kutsuun.

Muun muassa eräs köyhä maanviljelijä sanoi: ”Minulla on vain yksi vasikka. Haluaisin antaa sen lähetystyölle.”

Toinen nainen sanoi: ”Minulla on vain yksi lammas. Haluaisin antaa tämän lampaan lähetystyölle.”

Ja eräs evankelista sanoi: ”Minulla ei ole mitään! Mutta minulla on verta suonissani. Voitteko ottaa vastaan verta lähetyksen hyväksi?”

Nyt Jumala valmistaa kirkkomme jäseniä lähetystehtävään, mutta ei heidän rikkautensa vuoksi vaan siksi, että heidän sydämessään on tuli ihmisten tavoittamiseksi evankeliumilla.

Kansanlähetys lähetti ensimmäisen lähetystyöntekijän Etiopiaan vuonna 1968. Juhlimme viittä yhteisen työn vuosikymmentä marraskuussa 2018 Etiopiassa. Millaisia terveisiä lähetät Suomeen?

Toivotan teille hyvää lähetyksen juhlavuotta. Etiopian Mekane Yesus -kirkko on saanut paljon Suomen kristityiltä ja Kansanlähetykseltä. Olemme kiitollisia siitä, mitä olette meille tuoneet. Nyt vaivannäkönne tuottaa paljon hedelmää. Me emme ole enää vain lähetysmaa vaan myös lähetystyötä tekevä kirkko. Olemme uudessa tilanteessa, ja tässä olemme teidän rinnallanne ja teemme työtä teidän kanssanne.

Terveisiä kaikille suomalaisille kristityille ja Kansanlähetyksen ystäville!

Kiitos, Wondimu Mathewos!

Suljen liikuttuneena mikrofonin. Kiitollisena ajattelen teitä,  jotka olette rukoilleet Etiopian työn puolesta ja antaneet sille varoja. Lämmöllä muistan lähetystyöntekijöitämme ja heidän monenlaisia uhrauksiaan tässä työssä. Työ jatkuu.  Tällä hetkellä Kansanlähetyksessä tuemme pappien koulutusta, välitämme kummeja koululaisille sekä nuttuja vastasyntyneille. Meillä on Etiopiassa viisi lähetystyöntekijää.

Siunauksen toivotuksin

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja

Muistatko, mikä asia on elämäsi aikana kaikkein voimakkaimmin koskettanut sinua? Eikö se ole ollut yksi niistä hetkistä, jolloin joku  on

Armo ja rakkaus tulevat merkitykseltään hyvin lähelle toisiaan. Näin etenkin silloin, kun rakkaudella tarkoitetaan pyyteetöntä agape-rakkautta, jollaista esimerkiksi äidin rakkaus ja Jumalan rakkaus ovat. Kuva: Siljasten albumi

Suurin niistä on rakkaus

Muistatko, mikä asia on elämäsi aikana kaikkein voimakkaimmin koskettanut sinua? Eikö se ole ollut yksi niistä hetkistä, jolloin joku  on yllättäen tehnyt sinulle suuren rakkaudenpalveluksen, jota et ole odottanut tai jota et koe itse ansainneesi?

Rakkaus koskettaa syvästi ihmissydäntä. Aina siinä ei tarvita sanojakaan. Rakkauden teko voi olla sivusta katsottuna hyvinkin pieni, mutta kun se tehdään oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja vilpittömästä sydämestä, se välittää teon kohteelle voimakkaan sanoman: Sinua rakastetaan! Sinä olet minulle tärkeä ihminen!

Armo ja rakkaus tulevat merkitykseltään hyvin lähelle toisiaan. Näin etenkin silloin, kun rakkaudella tarkoitetaan pyyteetöntä agape-rakkautta, jollaista esimerkiksi äidin rakkaus ja Jumalan rakkaus ovat. Pyyteettömästi rakastava tekee toiselle hyvää odottamatta vastapalvelusta tai edes kiitosta.

Daavid ja Mefiboset

Hyvän esimerkin pyyteettömästä rakkaudesta antoi Israelin kuningas Daavid. Hänen läheisin nuoruudenystävänsä oli Saulin poika Jonatan. Jonatan kuitenkin kaatui isänsä Saulin kanssa taistelussa filistealaisia vastaan. Kun sitten Daavidista tuli koko Israelin kuningas, hän kysyi palvelijoiltaan: ”Mahtaako Saulin suvusta olla enää jäljellä ketään, jolle voisin Jonatanin tähden osoittaa ystävyyttä?” (2. Sam. 9:1)

Löytyihän sellainen henkilö. Hän oli nimeltään Mefiboset, joka asui Ammielin pojan Makirin talossa Lo-Davarissa (2. Sam. 9:4). Mefiboset oli viisivuotiaasta asti ollut isätön sekä lisäksi molemmista jaloistaan vammainen ja ontuva (2. Sam. 4:4; 9:13).

Mefibosetin nimi viittaa häpeään. Hän asui orpona toisen talossa, ja jopa sen paikan nimi, jossa hän asui, merkitsee suomeksi ”ei mitään”. Kun tiedämme, että tuohon aikaan vammaisen ja orvon osa oli yhteiskunnassa kaikkein huonoin, ymmärrämme ehkä jotakin siitä, miltä Mefibosetin elämä hänestä itsestään näytti ja tuntui. Hän koki olevansa ”ei mitään”.

Ansaitsematon armo

Eräänä päivänä Mefibosetin luo tuli kuningas Daavidin palvelija hakemaan hänet kuninkaan palatsiin. Siellä Mefiboset sai kuulla, että kuningas antaa hänelle hänen isoisänsä Saulin kaiken maaomaisuuden ja sitä hoitamaan kuusitoista palvelijaa ja kaksikymmentä orjaa. Kaiken tämän lisäksi Mefiboset sai aina aterioida itsensä kuninkaan pöydässä. Se merkitsi, että hänet korotettiin prinssin asemaan koko valtakunnassa (2. Sam. 9:5–10).

Miltä Mefibosetista nyt mahtoi tuntua? Hän oli varmaankin hämmästyksestä ja ihastuksesta mykkä. Hän pystyi ainoastaan toteamaan kuninkaalle: ”Mikä olen minä, sinun palvelijasi, kun käännyt tällaisen koiranraadon puoleen?” (2. Sam. 9:8) Mefiboset sai tuona päivänä kokea ansaitsematonta armoa ja pyyteetöntä rakkautta. Hän ei ollut kaikkea tätä itse mitenkään ansainnut, eikä hän koskaan voinut maksaa sitä kuninkaalle takaisin. Siitä huolimatta kaikki tämä oli nyt hänen.

Evankeliumissa on kyse pyyteettömästä rakkaudesta

Juuri tällaisesta rakkaudesta evankeliumin ilosanomassa on kysymys. Jumala antaa meille kaiken lahjaksi ilman omaa ansiotamme yksin poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Emme koskaan voi maksaa tätä lahjaa edes vähäisessä määrin Jumalalle takaisin. Voimme vain joko ottaa sen vastaan tai torjua sen elämämme ulkopuolelle ja palata entiseen ”ei mitään” -kotiimme.

Koska evankeliumissa on kyse Jumalan rakkaudesta ja meihin kohdistuvasta ansaitsemattomasta armosta, meidän tulee pystyä jotenkin viestittämään siitä niille ihmisille, joille haluamme evankeliumia kertoa. Aina se ei onnistu pelkästään sanojen avulla. Ei onnistunut kuningas Daavidillekaan. Siksi hän osoitti lupauksensa ja rakkautensa Mefibosetia kohtaan käytännön teoilla. Hän teki sen, mitä lupasi. Jo samana iltana tämä vammainen mies pääsi itsensä kuningas Daavidin pöytään syömään, ja sitä jatkui hänen elämänsä loppuun asti.

Käytännön rakkaus viestii lähimmäiselle evankeliumia

Apostoli Johannesta kutsutaan rakkauden apostoliksi. Hän muistuttaa meitä kirjeessään rakkauden tärkeydestä näin: ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). Kirjeessään galatalaisille myös pakanain apostoli Paavali asettaa rakkauden ja uskon läheiseen suhteeseen toistensa kanssa: ”Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko” (Gal. 5:6; kreikaksi alla pistis di agapes energumene). Jotkut raamatunselittäjät ovat tätä jaetta tutkiessaan jopa kysyneet, asettaako Paavali tässä pelastuksen ehdoksi uskon lisäksi myös käytännössä osoitettavan rakkauden. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan Paavali pitää edelleenkin tiukasti kiinni uskon vanhurskaudesta. Uskon kautta opetuslapset ovat Kristuksessa ja ovat saaneet Pyhän Hengen, jonka hedelmää rakkaus on (Gal. 5:22).

Rakkaus ei tarkoita tässä Jumalan rakkautta, vaan Jeesuksen opetuslapsen rakkautta lähimmäiseen. Lähimmäisenrakkaus on heijastusta Jumalan rakkaudesta. Rakkaus ei ole uskon vanhurskauden ehto, vaan seuraus siitä. Oikea elävä usko on rakkautena vaikuttavaa uskoa. Roomalaiskirjeen esipuheessa Martti Luther selittää tätä asiaa seuraavasti: ”Uskossa oleva Pyhä Henki saa aikaan sen, että ihminen kenenkään pakottamatta riemullisen alttiisti tekee hyvää jokaiselle, palvelee kaikkia, kärsii mitä tahansa Jumalan mieliksi ja kunniaksi, kun kerran Jumala on ollut hänelle niin armollinen.”

Kun Jeesuksen opetuslapset osoittavat toisille ihmisille käytännön rakkautta, he samalla viestivät heille Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan. He viestivät totuutta siitä, että ansaitsematon armo on olemassa ja se on jokaisen meidän saatavissamme uskon kautta Jeesukseen.

Jokainen ihminen kaipaa toisten ihmisten rakkautta ja hyväksyntää. Hän haluaa kuulua yhteisöön, joka antaa hänen elämälleen syvällisen tarkoituksen. Tästä syystä rakkauden osoittaminen käytännössä on voimakas väline kutsuessamme toisia ihmisiä Jeesuksen opetuslasten yhteyteen.

Mistä voima osoittaa rakkautta?

Vastauksen tähän kysymykseen antaa rakkauden apostoli Johannes: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19) Mefibosetin oli helppo rakastaa kuningas Daavidia, sillä hän oli ensin saanut kokea Daavidin rakkautta häntä itseään kohtaan. Samoin Daavidin oli helppo osoittaa ystävällisyyttä ja käytännön rakkautta tuota rampaa miestä kohtaan, sillä Jumala oli auttanut hänet kuninkaaksi ja osoittanut niin paljon hyvyyttä häntä kohtaan.

Rakastetun on helppo rakastaa. Kun oma rakkauden pankkimme on täynnä, siitä on varaa jakaa myös toisille, rakkaudesta osattomille lähimmäisille. Käytännön rakkautta osoittamalla Jeesuksen opetuslapset antavat voimallisen todistuksen Herrastaan, joka on rakastanut meitä kaikkia ristinpuulle asti. Jeesuksen ristissä me näemme todellisen rakkauden, Jumalan pyyteettömän rakkauden meitä kaikkia kohtaan.

Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä.

Lahjoita tähän työhön:


Kansanlähetyspäivien ulkomaiselle vieraalle, pastori Hailu Abebelle Suomen vierailu on ensimmäinen matka hänen kotimaansa Etiopian rajojen ulkopuolelle. Maailman suurimman luterilaisen kirkon,

Etiopian evankelisessa Mekane Yesus -kirkossa synodeiksi nimitetään hiippakuntiin verrattavia alueellisia yksikköjä joiden johtohenkilöiden nimike on presidentti. Hailu Abebe tuli uudelleenvalituksi presidentin tehtävään toukokuussa muutama vuosi sitten perustetun Jimman synodin toisessa virallisessa kokouksessa. Hän tuo Kansanlähetyspäiville kiitokset Etiopian lähetystyöstä. Kuva: Aki Tuppuraisen arkisto

Presidentti Hailu Abebe: Opetuslapseuttamista tarvitaan läpi koko kirkon

Kansanlähetyspäivien ulkomaiselle vieraalle, pastori Hailu Abebelle Suomen vierailu on ensimmäinen matka hänen kotimaansa Etiopian rajojen ulkopuolelle. Maailman suurimman luterilaisen kirkon, Mekane Yesus -kirkon, Jimman synodin presidentti tuo mukanaan kiitokset kaukaisilta lähimmäisiltämme.

– Haluan nähdä kaikki ne ihmiset, joilla on niin hyvä sydän Etiopiaa kohtaan. Kansanlähetys on työmme päätukija, ja haluan tavata kaikki ne, jotka seisovat meidän rinnallamme tässä yhteisessä työssä.

Presidentti Hailu Abebe kiittää suomalaisia oman synodinsa diakoniatyöstä, jota Kansanlähetyksen kautta on tehty jo vuosikymmeniä.

– Suurin osa paikallisseurakunnistamme on syntynyt diakoniatyön myötä. Ottaessaan vastaan apua ihmiset näkivät rakkautemme heitä ja Jeesusta kohtaan. Niinpä he tulivat helposti Jeesuksen luo. Diakoniatyö on perustavaa työtä meidän synodissamme.

Diakoniatyöllä Hailu Abebe tarkoittaa monenlaisen puutteen keskellä elävien ihmisten elinolosuhteiden parantamista. Maassa, jossa on valtavasti köyhyyttä, sitä työtä riittää.

– Vesijohtoverkostojen rakentaminen ja lähteiden suojaaminen antavat mahdollisuuden saada puhdasta vettä ja estävät näin tautien leviämistä. Joillakin alueilla ihmiset eivät pystyneet ostamaan uusia härkiä, kun entinen kuoli. Kansanlähetyksen tukemissa projekteissa viljelijät saivat uuden härän. Naapurit muodostivat häristä parin ja pystyivät kyntämään peltonsa. Siinä ihmiset näkivät konkreettisesti Jumalan rakkauden.

Kolme tärkeintä tehtävää

Synodin johtajana Hailu Abeben työhön kuuluu koordinoida hiippakuntansa työtä ja auttaa alueen seurakuntia niiden toiminnassa. Hän kouluttaa ja opettaa erilaisissa tapahtumissa.

– Pidän opettamisesta. Rohkaisen seurakunnan johtajia ja seurakuntalaisia tekemään evankelioimistyötä, erityisesti tavoittamaan uusia ihmisiä evankeliumilla. Se on elämäni pääasia. Olen myös saarnamies, tykkään saarnata Jumalan sanaa.

Kirkon tulevaisuuden kannalta presidentti Hailu pitää tärkeimpänä kolmea asiaa.

– Mielestäni nyt tarvittaisiin vahvaa työtä opetuslapseuttamisessa läpi koko kirkon. Tarkoitan johtajatasolta lähtien pienintä jäsentä myöten. Toisena tarvittaisiin vahvaa naistyötä. Naiset ovat ratkaisevassa asemassa seurakuntatasolla. Jos hoidamme tämän kysymyksen hyvin, ratkaisemme koko kirkon tilanteen. Meidän on myös nähtävä lapsi- ja nuorisotyön tärkeys. Sillä lailla me rakennamme tulevaisuuden kirkkoa.

Haastattelu: Aki Tuppurainen, toim. Anne Lepikko