Avainsana-arkisto: opetus

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Lähdemme nyt Jeesuksen

Näissä maisemissa sijaitsi muinainen Samarian halki kulkeva päätie. Kuvan kohdasta muutaman kilometrin päässä voi käydä edelleen juomassa kaivosta, jonka luona Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Kuva: Heidi Tohmola

Onko reitinvalinnalla väliä?

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän ensimmäisen raamattutuokion aihe on ”Onko reitinvalinnalla väliä?”

Pysähdymme Johanneksen evankeliumin 4. luvun jakeiden 3 ja 4 äärelle. ”Silloin hän (Jeesus) lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4)

Johanneksen evankeliumin luvussa 3 kerrotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheista näin: ”Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.” (Joh. 3:22–23).

Jeesuksen palattua Juudeasta Johannes Kastajan ura lähenee loppuaan, kun Herodes Antipas ensin vangituttaa hänet ja sitten mestauttaa (Matt. 14:1–12). Pienestä on Johannes Kastajan inhimillinen kohtalo kiinni, kun sana osuu vallankäyttäjän elämässä arkaan paikkaan. Monien kohdalla Johannes Kastajan julistus johti mielenmuutokseen – ei kuitenkaan Herodeksen kohdalla.

Kysymys on historiallisesta tapahtumasta, ajasta ja paikasta. Tapahtumilla on silminnäkijät ja nähdyllä kertojat. Johannes ei enää koskaan vapautunut vankeudesta. Viestit kulkevat ja tapahtumat jättävät niitä lähellä eläneisiin muistijäljen.

Evankelistat Luukas ja Johannes tallentavat tapahtumien käännekohdat evankeliumeihinsa. Tästä kertoo meille Luukkaan evankeliumin luku 3: ”Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Mutta kun hän nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan.” (Luuk. 3:19–20)

Jeesus ei välitä kansansuosiosta

Samaan aikaan toisaalla viestit kulkevat. Jeesukselle kerrotaan, mitä fariseukset ovat kuulleet; ”että hän (Jeesus) kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.” (Joh. 4:1–2). Odotusta oli ilmassa ja varmaan moni ajatteli, että nyt kannattaa takoa, kun rauta on kuuma. Tämän päivän konsultti sanoisi, että kannattaa vahvistaa vahvuuksia.

Mutta mitä tekee Jeesus? Se sanotaan meille yksinkertaisesti näin: ”Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4) Nuo kaksi lyhyttä lausetta kertovat meille Jeesuksesta tavattoman paljon. Onko kyse pelkästä reitinvalinnasta – vai sittenkin jostain muusta?

Ensinnäkin sanat kertovat, että Jeesus ei tehnyt mitään ihmisten suosion tähden. Tämä käy ilmi jo Johanneksen evankeliumin alkulehdillä, missä kerrotaan, kuinka Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä ja monet uskoivat häneen, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. Heti tämän jälkeen kuitenkin kerrotaan, että ”Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sen tähden, että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh. 2:23–25) Läpi Raamatun ja Jumalan pelastushistorian näyttää olevan niin, että todella merkittävää tapahtuu todella marginaalissa. Eikä Jeesus tee tästä poikkeusta.

Toiseksi meille kerrotaan: ”Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” Miksi juuri Samarian kautta? Ensinnäkin reitti oli selkeästi lyhyin, joskin vaarallisin. Kiire ei kuitenkaan näytä olleen Jeesuksen motiivi reitinvalinnalle. Olihan hänellä aikaa viipyä alueella hyvän tovin, mikä käy myöhemmin ilmi. Samarialaisten pyynnöstä Jeesus viipyi alueella kaksi päivää (Joh. 4:40).

Ymmärrettävä selitys voisi olla, että Jeesus halusi toimintansa alkuvaiheessa välttää avointa konfliktia fariseusten kanssa, joissa Jeesuksen toiminta herätti kateutta, pelkoa ja vastustusta.
Jeesus näyttää tekevän jotain sellaista, jolla on pelastushistorian ja Jumalan lähetyksen kannalta käänteentekevä vaikutus. Kysymys oli siis paljon enemmästä kuin vain reitinvalinnasta.
Juutalaisten ja samarialaisten kaunalla ja vihanpidolla ja keskinäisellä halveksunnalla oli vuosisatainen historia. Omalla toiminnallaan Jeesus mursi tämän vihan, kaunan ja halveksunnan muurin – ihmisten mielipiteitä kyselemättä.

Evankeliumi kuului yhtä lailla samarialaisille kuin juutalaisillekin ja kaikille maailman vielä tavoittamattomillekin kansoille. Myös meille suomalaisille ja meidän kauttamme niille kansoille, jotka eivät vielä tai eivät enää tunne Jeesusta Kristusta.

Uupunut Jeesus ja yksinäinen nainen

Kun kuljemme Jeesuksen seurassa Samarian alueelle, syy reitinvalinnalle selviää. Sykarin kaupungissa, Jaakobin kaivolla, kohtaavat matkasta uupunut Jeesus ja erikoiseen aikaan paikalle saapuva samarialainen nainen. Käydään keskustelu, joka avaa meille, mistä evankeliumissa on syvimmältään kysymys.

Mutta reitinvalinnallakin on väliä. Missä on meidän ”Samariamme”, jossa voimme olla murtamassa vihan, kaunan ja halveksunnan muureja? Kulkiessaan Samarian kautta Jeesus antoi meille esimerkin ja kutsuu meitä seuraansa viemään sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta sinne, missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai enää tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Kaikki alkoi Eedenissä Raamattu kertoo meille, että alussa Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja täydelliseen suhteeseen kanssaan. Jumala

Sinun vuoksesi

Kaikki alkoi Eedenissä

Raamattu kertoo meille, että alussa Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja täydelliseen suhteeseen kanssaan. Jumala antoi heille myös vapauden valita, elääkö Jumalan parhaan suunnitelman mukaan vai elääkö omien suunnitelmiensa mukaan.

Traagisesti kävi niin, että Aadam ja Eeva söivät kielletyn puun hedelmää. He halusivat olla itsenäisiä ja Jumalasta riippumattomia. He eivät kuitenkaan saavuttaneet itsenäisyyttä vaan alistivat itsensä uudelle herralle, joka teki heistä omia orjiaan.

Synti on aina käärittynä johonkin sellaiseen, mikä näyttää viehättävältä, suloiselta ja vakuuttavalta. Kun pidät sen, tulet huomaamaan, kuinka tuhoavaa se on ollut.

Jumala on elämän lähde, ja hylkäämällä hänet ensimmäinen aviopari tuomitsi itsensä kuolemaan. Maailmanlaajuisesti pätee laki, että “Se, joka tekee syntiä, on kuoleva” (Hes. 18:20). Meillä on sama ongelma kuin heillä, sillä me olemme perineet heidän luontonsa ja heidän syntisen valintansa seuraukset. Olemme eläneet sellaista elämää, jonka he siirsivät meille: olemme ylpeitä ja kapinoimme Jumalaa vastaan.

Jumala rakasti ensimmäistä miestä ja naista, eikä hän halunnut hylätä heitä – eikä meitä, heidän jälkeläisiään – kuoleman kirouksen alle. Viisaudessaan ja armossaan Jumala lupasi tuomitulle parille, että hän lähettäisi Vapahtajan, joka murskaisi synnin ja Saatanan vallan ja vapauttaisi ihmiset kuoleman kirouksesta (1. Moos. 3:15).

Tämä ratkaisu kävi kalliiksi Jumalalle, sillä se tarkoitti, että hänen piti itse vapauttaa ihmiskunta Saatanan vallasta. Sen tehtävän pystyi tekemään vain sellainen, joka oli kaikin tavoin vahvempi kuin Saatana. Lunnasuhri ei voinut olla kukaan muu kuin Jumala itse oman Poikansa persoonassa, hänen, jonka tunnemme Jeesuksena.

Jeesus suostui kuolemaan ihmisten sijasta, joita hän rakasti. Hän ilmoitti tämän seuraajilleen, kun hän sanoi, että hän oli tullut maailmaan “antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mark. 10:45). Jeesus, Jumalan Poika, tuli maailmaan antamaan henkensä lunnaiksi meidän syntimme tähden, jotta me pääsemme vapaiksi ikuisesta kadotuksesta.

Kuka ristiinnaulitsi Jeesuksen?

Oletko koskaan pohtinut, kuka oikeastaan ristiinnaulitsi Jeesuksen? Eri ihmiset ja eri todellisuudessa eläneet ovat kertoneet näkemyksensä. Historian mukaan Jeesuksen ristiinnaulitsivat roomalaiset. Profeetta Jesaja sanoo, että sen teki Jumala (Jes. 53:4). Pietari syytti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta juutalaisia (Ap.t. 2:23). Joten  kuka sen teki? Jumala salli, että hänen Poikansa kuoli ristillä. Juutalaiset luovuttivat Jeesuksen roomalaisille, jotka lopulta tekivät sen, koska heille kerrottiin, että hän oli rikollinen, syyllinen.

Miksi Jumala salli hänen kärsiä sellaisen kuoleman? Meidän syntiemme tähden. Jos me emme olisi tehneet syntiä, Jumala ei olisi antanut Poikansa joutua kärsimään. Sitä eivät siis tehneet yksin juutalaiset, eivät roomalaiset eikä myöskään Jumala. Me ihmiset ristiinnaulitsimme hänet. Me olemme syy siihen, että Jeesuksen täytyi kuolla. Sinä ja minä ristiinnaulitsimme hänet.

Me olemme siis syyllisiä Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Roomalaiset ja juutalaiset olivat pelkkiä välikappaleita, joiden kautta kuolema tapahtui. Jeesus otti kantaakseen rangaistuksen, jonka me olisimme ansainneet, ja vei kauhean syntikuormamme mukanaan hautaan. Jumala antoi parasta, mitä taivaassa oli tarjota, oman Poikansa, ja lähetti hänet tänne kuolemaan sovittaakseen syntimme.

Nyt kun Jeesus on kuollut meidän puolestamme, on tärkeä nähdä, kuinka voimme vastata siihen. Kirjoitusten mukaan voimme vastata tai reagoida Jeesuksen kuolemaan viidellä tavalla.

Viisi tapaa vastata Jeesuksen kuolemaan

Niin tärkeä ja ratkaiseva kuin Jeesuksen kuolema onkin, me emme kaikki reagoi siihen myönteisesti. Jotkut ihmiset ovat välinpitämättömiä, jotkut vihamielisiä ja jotkut kiitollisia. Kaikki nämä suhtautumistavat heijastuivat jo niissä ihmisissä, jotka olivat silminnäkijöinä, kun Jeesus ristiinnaulittiin – ja täsmälleen samoilla tavoilla ihmiset tänäänkin suhtautuvat Jeesukseen.

HILJAA KUNNIOITTAVA KANSA
Luuk. 23:33, 35 sanoo, että kun Jeesus ja hänen teloittajansa “tulivat paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat hänet. . .  Kansa seisoi katselemassa.” Suuret ihmisjoukot seisoivat tuona päivänä katselemassa, kun kuningasten Kuningas kuoli. He olivat pelkkiä katselijoita, se ei heitä koskettanut eivätkä he olleet osallisina siihen. He katsoivat näytelmää vain uteliaisuudesta. Epäilemättä monet heistä olivat kuulleet Jeesuksen saarnaavan ja nähneet hänen parantavan. He olivat saattaneet jopa kunnioittaa häntä suurena opettajana ja ihmeiden tekijänä. Mutta heille hänen kuolemansa oli vain hyvän miehen kuolema, miehen, josta valitettavasti oli virkamiesten silmissä tullut rikollinen.

Ehkä suuri enemmistö tänäänkin on kuin tuo hiljainen kansanjoukko. He yksinkertaisesti katselevat antamatta asian koskettaa heitä. He kunnioittavat Jeesusta suurena miehenä, joka on laittanut elämänsä likoon, mutta hänen kuolemansa ei mitenkään vaikuta heihin. He näkevät pitkäperjantain vain yhtenä päivänä kalenterissa eivätkä koskaan pysähdy pohtimaan, miten elintärkeä merkitys sillä on heidän elämäänsä nyt sekä heidän ikuisuuteensa.

USKONNOLLISET JOHTAJAT
Kirjanoppineet, fariseukset ja Suuren neuvoston eli Sanhedrinin jäsenet – ne, joiden puoleen juutalaiset kääntyivät opetusta saadakseen, pilkkasivat Jeesusta, kun hän kuoli ristillä, ja sanoivat: “Muita hän on kyllä auttanut, auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu” (Luuk. 23:35). Matteus antaa meille täydellisen kuvan heidän pilkanteostaan lisäämällä kuvaukseen vielä heidän loukkaavan kehonkielensä. “He pilkkasivat häntä päätään nyökyttäen. ‘Katsokaa nyt häntä!’ he huusivat hänelle. ‘Sinähän sanoit, että pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika, ja tule alas ristiltä!’” (Matt. 27:39–40).

Yrittäessään pilkata Herraa hänen omilla sanoillaan uskonnolliset johtajat eivät ymmärtäneet kahta tärkeää asiaa. Ensimmäinen oli, että temppeli, johon Jeesus viittasi, oli hänen oma ruumiinsa, ei Jerusalemin temppeli. Nämä uskonnolliset johtajat tuhoaisivat hänen ruumiinsa, mutta se nousisi takaisin elämään kolmantena päivänä. Toiseksi he eivät ymmärtäneet, että Jeesuksella oli kaikki tarvittava valta tulla alas ristiltä. Mutta heidän tähtensä, ja kaikkien meidän tähtemme, hän ei käyttänyt valtaansa. Jos Jeesus olisi tullut alas ja pelastanut itsensä, maailman koko väestö – mennyt, nykyinen ja tuleva – olisi tuomittu ikuisesti.

Ylipappien, kirjanoppineiden, fariseusten ja vanhinten, puhumattakaan koko Suuresta neuvostosta, olisi pitänyt olla niitä, jotka johdattivat ihmiset uskomaan Messiaaseen. Sen sijaan he pilkkasivat maailman Vapahtajaa. Surullista kyllä, näin tapahtuu myös tänään. Jotkut kulkevat väärää tietä ja tekevät pilaa Jeesuksesta ja niistä, jotka seuraavat häntä. He eivät tajua, että Jumalan vaikeneminen pilkan edessä ei johdu siitä, että hän olisi voimaton. Hän vain odottaa kärsivällisesti, että hänen kirkkautensa paljastuu kokonaisuudessaan.

ROOMALAISET SOTILAAT
Nämä miehet olivat koulutettuja raakuuteen, ja voimme väittää, että he tekivät vain työtään. Mutta oikeastaan he menivät vieläkin pitemmälle. He eivät osoittaneet minkäänlaista kunnioitusta Jeesusta kohtaan. He pilkkasivat häntä aivan armottomasti. He jopa heittivät arpaa hänen vaatteistaan ristin juurella. He olivat kovettuneita miehiä, jotka näkivät Jeesuksen kuoleman vain yhtenä osana sotilaan velvollisuuksia, ja tekivät pilaa kaikesta, mitä eivät ymmärtäneet.

Vaikka me elämme ajassa, jolloin ylpeillään uskonnollisella suvaitsevaisuudella, silti tänäänkin keskellämme on “roomalaisia sotilaita” – niitä, jotka aktiivisesti hyljeksivät Jeesusta ja vainoavat hänen seuraajiaan. Se voi tapahtua fyysisesti, mutta sitä voi esiintyä myös salakavalammin, kuten hylkäämisenä ja syrjintänä.

JEESUKSEN HYLKÄÄVÄ RISTIN RYÖVÄRI
Kolme miestä ristiinnaulittiin tuona päivänä: Jeesus ja kaksi ryöväriä. Molemmat pahantekijät olivat ristiinnaulittavina oikeutetusti, oman käytöksensä vuoksi. Toinen heistä, armoton mies, herjasi Jeesusta, kun he riippuivat ristillä kuolemaisillaan: “Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” (Luuk. 23:39). Vaikka pimeä ovi kuolemaan oli jo auki, valmiina nielaisemaan hänet, pahantekijä kieltäytyi katumasta syntejään eikä ollut valmis kääntymään Jeesuksen puoleen, joka olisi voinut antaa anteeksi.

Jotkut ihmiset hylkäävät  yhä Jeesuksen, jopa viimeisellä hetkelläänkin. He tietävät, että vain hän voi sulkea kuoleman oven ja avata oven iankaikkiseen elämään, mutta heidän ylpeytensä pidättelee heitä.

KATUVA RISTIN RYÖVÄRI
Toinen ryöväri, tietäen että oli ristiinnaulittuna viattoman miehen vierellä, moitti toveriaan pilkkaamisesta: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” (Luuk. 23:40–42).

Katuva ryöväri muistuttaa meitä siitä, että niin kauan kun me hengitämme, ei ole liian myöhäistä kääntyä Kristuksen puoleen. Vaikka ihminen olisi elänyt syntistä elämää jo pitkään, hän voi jonain päivänä nähdä itsensä sellaisena kuin oikeasti on ja voi kääntyä Jeesuksen puoleen pelastettavaksi.

Entä me?

Kaiken tämän jälkeen tulee kysymys, johon meidän jokaisen on itse vastattava. Mihin ryhmään sinä kuulut?

Mieti omaa vastaustasi Jeesuksen kuolemaan. Jokainen maailman ihminen kuuluu johonkin noista ryhmistä, jotka olivat paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Myös sinua ja minua varten on ryhmä. Sinun täytyy kysyä itseltäsi: “Missä ryhmässä minä olen?” Pilkkaatko Jeesusta niin kuin juutalaiset johtajat, roomalaiset sotilaat ja katumaton ristinryöväri? Vai etkö piittaa hänestä ja olet niin kuin hiljainen kansanjoukko? Vai seuraatko katuvan ryövärin kanssa sitä tietä, joka pelastaa ja johtaa elämään?

Syntimme ovat tiukassa olevia tahroja, jotka lähtevät pois sielustamme vain, kun viemme ne ristille Jeesuksen luo. Jos et ole luovuttanut syntejäsi hänelle, tiedä, että siinä on kysymys elämästä ja kuolemasta. Jumala kutsuu sinua pyytämään anteeksiantoa ja ottamaan vastaan sen, mitä Jeesus teki puolestasi, ja antamaan Jeesuksen viedä syntisi ristille.

Jos olet jo kristitty, sinua kutsutaan tutkimaan elämääsi säännöllisesti ristin valossa. Käänny usein ristin juurelle, niin ymmärrät, mikä kallis hinta sinun lunastamisestasi on maksettu. Pietari kirjoittaa asiasta näin: “Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä” (1. Piet. 1:18–19). Juuri sitä varten Jeesus tuli maan päälle. Hän tuli ottamaan pois kuoleman, joka olisi kuulunut meille, ja vapauttamaan meidät Saatanan otteesta.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Aktivoi SEKL-nettilahjoitus lisäosa käyttääksesi lahjoituslaatikkoa