Avainsana-arkisto: opetus

Mitä Raamattu sanoo meille vapaudesta? Mitä on kristityn vapaus? Kuinka Jeesus vapautti meidät lain alta? Mitä Jeesus opettaa sapatista ?

Pyhän Hengen läsnäolo näkyy kristityissä rakkautena, ilona, rauhana, pitkämielisyytenä, ystävällisyytenä, hyvyytenä, uskollisuutena, sävyisyytenä ja itsensähillitsemisenä. Kuva: Pixabay.

Kristityn vapaus

Mitä Raamattu sanoo meille vapaudesta? Mitä on kristityn vapaus? Kuinka Jeesus vapautti meidät lain alta? Mitä Jeesus opettaa sapatista ? Kuinka saamme olla vapaita ja rakastettuja Kristuksessa?

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni Abjatarin ollessa ylipappina Jumalan huoneeseen. Hän otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille.” Sen jälkeen Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

Erään filosofisen ajattelutavan mukaan ihminen ei ole koskaan vapaa. Joinain rajattuina hetkinä hän saattaa nauttia vapaudesta, mutta useimmiten ihmistä sitovat häntä rajoittavat säännöt ja määräykset. Olipa tämä filosofia totta tai ei, niin ajattelen, että kukaan ei pidä orjuudesta eikä halua elää kontrollin alaisena. Jokainen haluaa olla vapaa ja nauttia siitä. On monenlaista vapautta: poliittista vapautta, luonnollista vapautta, aistillista vapautta ja hengellistä vapautta.

Nyt pohdimme erityisesti kristityn vapautta, joka lähtee hengellisestä vapaudesta. Ymmärtääksemme, mitä se on, meidän on tarpeen palata aina juutalaisen uskonnon alkujuurille.

Raamattu kertoo, että israelilaiset olivat Egyptissä 430 vuotta. He saapuivat sinne pakolaisina, heistä tuli myöhemmin orjia ja he joutuivat elämään ankaran sorron alaisina. Jumala vapautti heidät orjuudesta ja toi heidät erämaan halki Kanaanin maahan, luvattuun maahan. Erämaassa Jumala teki liiton heidän kanssaan, ja liiton ehdot olivat kymmenen käskyä. Tansanian luterilaisen kirkon liturgiassa nuo käskyt luetaan joka sunnuntai.

Yhä raskaampia käskyjä

Historiasta näemme, etteivät israelilaiset kyenneet täyttämään heille annettuja ehtoja. Sen vuoksi Jumala kuritti heitä lähettämällä heidät Babyloniaan pakkosiirtolaisiksi. Babyloniassa he alkoivat pohtia, miksi he olivat joutuneet sinne. Sitten he ymmärsivät, että Jumala oli rangaissut heitä, koska he olivat rikkoneet hänen käskynsä.

Siksi he alkoivat parantaa tapojaan. He tulkitsivat uudelleen Jumalan antamat kymmenen käskyä. Niiden ulkopuolelta he saivat kokoon vielä 613 lisäkäskyä. Näistä 358 oli kieltoja ja 245 kehotuksia.

Suurin osa heidän laajennetun lakikokoelmansa sisällöstä oli vaikeampaa toteuttaa kuin kymmenen käskyä. Niissä sanottiin esimerkiksi, että kenenkään ei ole lupa kirjoittaa musteella sapattina eikä kävellä kivenheiton matkaa pitemmälle. Kuka pystyy tekemään tämän? Sen sijaan, että nämä lait olisivat auttaneet heitä pääsemään lähemmäs Jumalaa, niistä tuli heille taakka. He eivät kyenneet täyttämään niitä.

Kristus vapauttaa lain alta

Jeesus tuli ja löysi heidät tilanteesta, jossa heitä yhä sitoivat erilaiset lait, käskyt ja säännöt. Jumala oli vapauttanut heidät Egyptistä ja asettanut heidät vapaiksi. Silti näytti siltä, että he olivat tuoneet mukanaan omatekoisen orjuuden.

Jeesus tuli kuitenkin päästämään heidät vapaiksi siitäkin orjuudesta. Hän ei tee vallankumouksellista muutosta, vaan hän tekee sen opettamalla ja oman elämänsä esimerkillä. Myöhemmin hänen apostolinsa oivalsivat, että oli suuri ero juutalaisen rabbin ja Jeesuksen opetuksen välillä. Jeesuksen opetuksesta he saivat Kristuksen lain, jossa oli tuskin lainkaan kieltoja.

Se tarkoittaa, että Jeesus vapautti heidät niistä kielloista, jotka olivat heille taakka. Hän teki heidät vapaiksi. Aamoksen tekstistä näemme, että lait eivät tuoneet heitä lähemmäksi Jumalaa erämaassa.  Aamos sanoi, että kun olemme lähellä Jumalaa, ei lain kautta vaan hänen rakkautensa kautta, niin voimme täysin ymmärtää, mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Aamos muistutti israelilaisia ajasta, jolloin he olivat erämaassa. He olivat ilman lakia mutta olivat silti todella rakkaita Jumalalle. Aamos halusi siis sanoa, ettei laki vienyt heitä lähemmäksi Jumalaa.

Jeesus on sapatin Herra

Paavali kertoo kirjeessään kolossalaisille, että Kristus lakkautti kaikki lait, jotka sisälsivät kieltoja. Meidät on nyt asetettu vapaiksi. Lait, jotka sanovat: ”Älä syö tätä, älä juo tätä”, ovat mennyttä. Jos joku opettaa sinulle, ettet saa syödä tätä tai tuota, niin luultavasti hän haluaa riistää sinulta vapautesi.

Evankeliumi näyttää meille, mitä Kristus opetti ja teki. Tekstissä ihmeteltiin, miksi Jeesuksen opetuslapset tekivät sellaista, mitä sapattina ei ollut lupa tehdä, sillä juuri silloin opetuslapset katkoivat tähkäpäitä pellolta ja söivät niitä.

Sen mukaan, mitä juutalaiset sapatista opettivat, opetuslapset toimivat väärin ja rikkoivat lakia. Jeesus vastasi juutalaisille ottamalla esimerkin heidän omasta historiastaan. Hän nosti esille kertomuksen Daavidista, joka meni papin luo ja pyysi uhrileipää, jota säilytettiin Jumalan huoneessa. Daavid ei ollut pappi, eivätkä hänen toverinsakaan. Silti he söivät uhrileipää, joka oli tarkoitettu vain papeille. Raamattu ei kerro, miten fariseukset reagoivat noihin Jeesuksen sanoihin. Joka tapauksessa näyttää siltä, etteivät he olleet tyytyväisiä hänen vastaukseensa. Myöhemmin näemme heidän vielä syyttävän Jeesusta ylipapin edessä siitä, että hän rikkoi sapattia.

Jeesus sanoi, että sapatti on ihmistä varten, ei päinvastoin. Sapatti on olemassa siksi, että se auttaa ihmistä lepäämään ja viettämään aikaa Herransa kanssa. Ihmistä ei ole tehty sapatin vuoksi, eikä elämämme ole riippuvainen sapatista. Meitä ei ole tehty sapattia varten, vaan sapatti on tehty meitä varten. Vanhan testamentin sapattia koskevat säännöt olivat monimutkaisia, mutta nyt Jeesus sanoi, että hän on sapatin Herra. ’Herra’ tarkoittaa tässä asiassa sitä, että hänellä on valta muuttaa sitä tai tehdä, mitä ikinä hän tahtoo.

Ymmärrän, että tässä maailmassa sapatti-asia on joidenkin mielestä yhä hämmentävä. Vielä pahempaa on se, että omassa joukossammekaan emme ymmärrä kristityn vapautta. Yritämme yhä kantaa taakkoja, joista Jeesus jo vapautti meidät. Toiset puolestaan ajattelevat vapaana elämisen tarkoittavan sitä, että voimme tehdä, mitä ikinä haluamme. Jeesus on vapauttanut meidät, mutta meidän on kerrottava toisillemme, mistä hän on päästänyt meidät vapaiksi.

Ennen kuin Jeesus tuli maailmaan, synti hallitsi maailmaa. Ihmiset olivat synnin uhan alla. Tämä uhka otettiin ihmisiltä pois, koska Jeesus voitti synnin ja kuoleman. Se tapahtui niin, että Jeesus tuli elämään keskellemme, opetti meitä ja teki työtä. Hänen työnsä sinetöityi hänen ristinkuolemaansa ja hänen ylösnousemukseensa.

Kun uskomme Jeesukseen, silloin annamme elämämme hänelle ja alamme elää hänelle. Jeesus tulee silloin asumaan meihin. Hän antaa meille sellaisen rauhan, jota emme voi löytää mistään muualta. Koska meillä on Jeesuksen antama rauha, pysymme tyyninä silloinkin, kun kohtaamme haastavia tilanteita.

Rakkaus ja vapaus Kristuksessa

Paavali kirjoittaa, että kun olemme Kristuksessa, meissä asuu Pyhä Henki ja Hengen läsnäolo. Se näkyy meissä silloin rakkautena, ilona, rauhana, pitkämielisyytenä, ystävällisyytenä, hyvyytenä, uskollisuutena, sävyisyytenä ja itsemme hillitsemisenä. Kristitty on ihminen, jota Henki itse johtaa. Kristityllä on vapaus, mutta se vapaus on Jeesuksessa. Jos hylkäämme Jeesuksen ja hänen armonsa ja alamme elää niin kuin itse haluamme, silloin jätämme taaksemme sen vapauden, jonka Jeesus on meille antanut. Saatamme myös hankkia uusia mestareita, joilla on myös omat ehtonsa ja merkkinsä.

Israelilaiset vapautettiin Egyptin orjuudesta, ja mitä tapahtui: he päätyivät etsimään uusia isäntiä, epäjumalia ja muita jumalia. Jumala kuritti heitä lähettäen heidät Babyloniaan. He yrittivät oppia ja uudistaa suhteensa Jumalan kanssa, mutta lopulta orjuuttivat toinen toisensa keksimällä sääntöjä, jotka eivät tulleet Jumalalta. He menivät toiseen äärimmäisyyteen, ja itse asiassa heidän säännöistään tuli taakka. Jeesus tuli vapauttamaan ihmiset kaikesta, mikä orjuutti heitä. Hän päästi heidät vapaiksi ja antoi heille armonsa.

Usein ihmiset eivät ymmärrä, mitä Jeesuksen tarjoama vapaus ja armo tarkoittavat. He elävät vapaata elämää, joka ei tunne rajoja. He  vahingoittavat itseään esimerkiksi käyttämällä huumeita. He vahingoittavat muita, esimerkiksi puhuvat rumasti toisilleen, ja siitä seuraa, että ristiriidat lisääntyvät päivä päivältä perheissämme ja muissa ihmissuhteissamme.

Kun sanot jollekulle, että noin et voi puhua, koska se satuttaa ja loukkaa muita, useimmiten kuulet vastauksen: ”Olen vapaa sanomaan ja tekemään, mitä haluan.” Tällaisen vapaudenko Jeesus meille antaa? Pelkäänpä, että olemme löytäneet uusia isäntiä hallitsemaan meitä. Nämä uudet isännät eivät tunnusta Herraamme Jeesusta, joka kuoli puolestamme ristillä, jotta meistä tulisi vapaita. Tällä hetkellä yhteiskunnissamme lähestytään laittomuuden aikaa. Sellainen aika saa ihmiset pukeutumaan niin kuin haluavat, sanomaan mitä haluavat ja tekemään mitä haluavat. Mitä siitä seuraa?

Jotta vältymme tuolta kaikelta, meidän tulee kertoa toisillemme, kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Voimme lukea evankeliumista, että Jeesus kertoi fariseuksille, että hän on sapatin Herra. Minusta tuntuu, että ongelmamme nykypäivänä ei ole sapatti, vaan se on jokin muu asia. Ihmiset elävät jatkuvassa pelossa. He pelkäävät monia asioita ja pelko sitoo heitä.

Jotkut meistä pelkäävät, että minä hetkenä tahansa voi tulla avioero. Jotkut pelkäävät menettävänsä työnsä tai rakkaansa. Osa meistä voi pelätä asioita, joita emme edes osaa nimetä.

Voit vapautua kaikista noista peloista, jos toivotat Jeesuksen tervetulleeksi elämääsi ja annat hänen olla Herrasi. Anna hänelle elämäsi, niin että hän voi johtaa sitä. Jos hän johtaa sitä, sinä olet vapaa johtamisesta. Sinä saat sellaisen rauhan, jota sinulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut.

Tälläkin hetkellä Jeesus seisoo sydämesi ovella ja kolkuttaa. Hän tahtoo päästä sydämeesi. Lasketko hänet sisään? Tapahtukoon niin, Jeesuksen nimessä. Aamen.

 

Ota yhteyttä oman alueesi kansanlähetyspiiriin, jos haluat tulla mukaan levittämään evankeliumia Suomessa!

Tämän artikkelin kohdalla lahjoitukset kohdistuvat evankeliumin kertomiseen ja Raamatun opetustyöhön kotimaassa Suomi sydämellä -kampanjan kautta.

Jumalan siunausta sinulle!

 

Al Massira -kurssit tutustuttavat kristinuskoon; ne on suunniteltu  varsinkin Lähi-idän kulttuureissa kasvaneille. Ensi viikonvaihteessa Kansanlähetysopistossa voi oppia, kuinka vedetään tällaista Al

Al Massira -kurssi on erinomainen työkalu maahanmuuttajatyössä. Jotta saat oikeuden vetää kurssia ja tarvikkeet sitä varten, sinun tulee suorittaa koulutusohjelma.

Koulutus evankelioivaa Al Massira -kurssia vetämään

Al Massira -kurssit tutustuttavat kristinuskoon; ne on suunniteltu  varsinkin Lähi-idän kulttuureissa kasvaneille. Ensi viikonvaihteessa Kansanlähetysopistossa voi oppia, kuinka vedetään tällaista Al Massira -kurssia, joka on erinomainen apu kohdattaessa maahanmuuttajia.  Koulutus on tarkoitettu kaikille, jotka haluaisivat perustaa tällaisen evankelioivan pienryhmän.

Al Massira on arabian kieltä ja tarkoittaa suomeksi ‘matkaa’. Tällä matkalla tutustutaan Raamatun profeettoihin, Jeesukseen ja kristinuskon perusasioihin. Koulutusta järjestetään monilla eri kielillä. Tämänkertainen Kansanlähetysopiston koulutus tapahtuu suomen kielellä.

Koulutus alkaa perjantaina 18.1.2018. klo 17.00 päivällisellä ja päättyy sunnuntaina 20.1.2018 klo 14.30 kahviin.

Paikka: Kansanlähetysopisto, Opistotie 6, 12310 Ryttylä

Olet tervetullut Al Massira -koulutukseen. Ilmoittaudu 14.1. mennessä!

Tarkemmat ohjelmatiedot ja ilmoittautuminen tästä!

 

 

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Lähdemme nyt Jeesuksen

Näissä maisemissa sijaitsi muinainen Samarian halki kulkeva päätie. Kuvan kohdasta muutaman kilometrin päässä voi käydä edelleen juomassa kaivosta, jonka luona Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Kuva: Heidi Tohmola

Onko reitinvalinnalla väliä?

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän ensimmäisen raamattutuokion aihe on ”Onko reitinvalinnalla väliä?”

Pysähdymme Johanneksen evankeliumin 4. luvun jakeiden 3 ja 4 äärelle. ”Silloin hän (Jeesus) lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4)

Johanneksen evankeliumin luvussa 3 kerrotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheista näin: ”Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.” (Joh. 3:22–23).

Jeesuksen palattua Juudeasta Johannes Kastajan ura lähenee loppuaan, kun Herodes Antipas ensin vangituttaa hänet ja sitten mestauttaa (Matt. 14:1–12). Pienestä on Johannes Kastajan inhimillinen kohtalo kiinni, kun sana osuu vallankäyttäjän elämässä arkaan paikkaan. Monien kohdalla Johannes Kastajan julistus johti mielenmuutokseen – ei kuitenkaan Herodeksen kohdalla.

Kysymys on historiallisesta tapahtumasta, ajasta ja paikasta. Tapahtumilla on silminnäkijät ja nähdyllä kertojat. Johannes ei enää koskaan vapautunut vankeudesta. Viestit kulkevat ja tapahtumat jättävät niitä lähellä eläneisiin muistijäljen.

Evankelistat Luukas ja Johannes tallentavat tapahtumien käännekohdat evankeliumeihinsa. Tästä kertoo meille Luukkaan evankeliumin luku 3: ”Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Mutta kun hän nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan.” (Luuk. 3:19–20)

Jeesus ei välitä kansansuosiosta

Samaan aikaan toisaalla viestit kulkevat. Jeesukselle kerrotaan, mitä fariseukset ovat kuulleet; ”että hän (Jeesus) kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.” (Joh. 4:1–2). Odotusta oli ilmassa ja varmaan moni ajatteli, että nyt kannattaa takoa, kun rauta on kuuma. Tämän päivän konsultti sanoisi, että kannattaa vahvistaa vahvuuksia.

Mutta mitä tekee Jeesus? Se sanotaan meille yksinkertaisesti näin: ”Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4) Nuo kaksi lyhyttä lausetta kertovat meille Jeesuksesta tavattoman paljon. Onko kyse pelkästä reitinvalinnasta – vai sittenkin jostain muusta?

Ensinnäkin sanat kertovat, että Jeesus ei tehnyt mitään ihmisten suosion tähden. Tämä käy ilmi jo Johanneksen evankeliumin alkulehdillä, missä kerrotaan, kuinka Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä ja monet uskoivat häneen, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. Heti tämän jälkeen kuitenkin kerrotaan, että ”Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sen tähden, että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh. 2:23–25) Läpi Raamatun ja Jumalan pelastushistorian näyttää olevan niin, että todella merkittävää tapahtuu todella marginaalissa. Eikä Jeesus tee tästä poikkeusta.

Toiseksi meille kerrotaan: ”Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” Miksi juuri Samarian kautta? Ensinnäkin reitti oli selkeästi lyhyin, joskin vaarallisin. Kiire ei kuitenkaan näytä olleen Jeesuksen motiivi reitinvalinnalle. Olihan hänellä aikaa viipyä alueella hyvän tovin, mikä käy myöhemmin ilmi. Samarialaisten pyynnöstä Jeesus viipyi alueella kaksi päivää (Joh. 4:40).

Ymmärrettävä selitys voisi olla, että Jeesus halusi toimintansa alkuvaiheessa välttää avointa konfliktia fariseusten kanssa, joissa Jeesuksen toiminta herätti kateutta, pelkoa ja vastustusta.
Jeesus näyttää tekevän jotain sellaista, jolla on pelastushistorian ja Jumalan lähetyksen kannalta käänteentekevä vaikutus. Kysymys oli siis paljon enemmästä kuin vain reitinvalinnasta.
Juutalaisten ja samarialaisten kaunalla ja vihanpidolla ja keskinäisellä halveksunnalla oli vuosisatainen historia. Omalla toiminnallaan Jeesus mursi tämän vihan, kaunan ja halveksunnan muurin – ihmisten mielipiteitä kyselemättä.

Evankeliumi kuului yhtä lailla samarialaisille kuin juutalaisillekin ja kaikille maailman vielä tavoittamattomillekin kansoille. Myös meille suomalaisille ja meidän kauttamme niille kansoille, jotka eivät vielä tai eivät enää tunne Jeesusta Kristusta.

Uupunut Jeesus ja yksinäinen nainen

Kun kuljemme Jeesuksen seurassa Samarian alueelle, syy reitinvalinnalle selviää. Sykarin kaupungissa, Jaakobin kaivolla, kohtaavat matkasta uupunut Jeesus ja erikoiseen aikaan paikalle saapuva samarialainen nainen. Käydään keskustelu, joka avaa meille, mistä evankeliumissa on syvimmältään kysymys.

Mutta reitinvalinnallakin on väliä. Missä on meidän ”Samariamme”, jossa voimme olla murtamassa vihan, kaunan ja halveksunnan muureja? Kulkiessaan Samarian kautta Jeesus antoi meille esimerkin ja kutsuu meitä seuraansa viemään sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta sinne, missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai enää tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Kaikki alkoi Eedenissä Raamattu kertoo meille, että alussa Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja täydelliseen suhteeseen kanssaan. Jumala

Sinun vuoksesi

Kaikki alkoi Eedenissä

Raamattu kertoo meille, että alussa Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja täydelliseen suhteeseen kanssaan. Jumala antoi heille myös vapauden valita, elääkö Jumalan parhaan suunnitelman mukaan vai elääkö omien suunnitelmiensa mukaan.

Traagisesti kävi niin, että Aadam ja Eeva söivät kielletyn puun hedelmää. He halusivat olla itsenäisiä ja Jumalasta riippumattomia. He eivät kuitenkaan saavuttaneet itsenäisyyttä vaan alistivat itsensä uudelle herralle, joka teki heistä omia orjiaan.

Synti on aina käärittynä johonkin sellaiseen, mikä näyttää viehättävältä, suloiselta ja vakuuttavalta. Kun pidät sen, tulet huomaamaan, kuinka tuhoavaa se on ollut.

Jumala on elämän lähde, ja hylkäämällä hänet ensimmäinen aviopari tuomitsi itsensä kuolemaan. Maailmanlaajuisesti pätee laki, että “Se, joka tekee syntiä, on kuoleva” (Hes. 18:20). Meillä on sama ongelma kuin heillä, sillä me olemme perineet heidän luontonsa ja heidän syntisen valintansa seuraukset. Olemme eläneet sellaista elämää, jonka he siirsivät meille: olemme ylpeitä ja kapinoimme Jumalaa vastaan.

Jumala rakasti ensimmäistä miestä ja naista, eikä hän halunnut hylätä heitä – eikä meitä, heidän jälkeläisiään – kuoleman kirouksen alle. Viisaudessaan ja armossaan Jumala lupasi tuomitulle parille, että hän lähettäisi Vapahtajan, joka murskaisi synnin ja Saatanan vallan ja vapauttaisi ihmiset kuoleman kirouksesta (1. Moos. 3:15).

Tämä ratkaisu kävi kalliiksi Jumalalle, sillä se tarkoitti, että hänen piti itse vapauttaa ihmiskunta Saatanan vallasta. Sen tehtävän pystyi tekemään vain sellainen, joka oli kaikin tavoin vahvempi kuin Saatana. Lunnasuhri ei voinut olla kukaan muu kuin Jumala itse oman Poikansa persoonassa, hänen, jonka tunnemme Jeesuksena.

Jeesus suostui kuolemaan ihmisten sijasta, joita hän rakasti. Hän ilmoitti tämän seuraajilleen, kun hän sanoi, että hän oli tullut maailmaan “antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mark. 10:45). Jeesus, Jumalan Poika, tuli maailmaan antamaan henkensä lunnaiksi meidän syntimme tähden, jotta me pääsemme vapaiksi ikuisesta kadotuksesta.

Kuka ristiinnaulitsi Jeesuksen?

Oletko koskaan pohtinut, kuka oikeastaan ristiinnaulitsi Jeesuksen? Eri ihmiset ja eri todellisuudessa eläneet ovat kertoneet näkemyksensä. Historian mukaan Jeesuksen ristiinnaulitsivat roomalaiset. Profeetta Jesaja sanoo, että sen teki Jumala (Jes. 53:4). Pietari syytti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta juutalaisia (Ap.t. 2:23). Joten  kuka sen teki? Jumala salli, että hänen Poikansa kuoli ristillä. Juutalaiset luovuttivat Jeesuksen roomalaisille, jotka lopulta tekivät sen, koska heille kerrottiin, että hän oli rikollinen, syyllinen.

Miksi Jumala salli hänen kärsiä sellaisen kuoleman? Meidän syntiemme tähden. Jos me emme olisi tehneet syntiä, Jumala ei olisi antanut Poikansa joutua kärsimään. Sitä eivät siis tehneet yksin juutalaiset, eivät roomalaiset eikä myöskään Jumala. Me ihmiset ristiinnaulitsimme hänet. Me olemme syy siihen, että Jeesuksen täytyi kuolla. Sinä ja minä ristiinnaulitsimme hänet.

Me olemme siis syyllisiä Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Roomalaiset ja juutalaiset olivat pelkkiä välikappaleita, joiden kautta kuolema tapahtui. Jeesus otti kantaakseen rangaistuksen, jonka me olisimme ansainneet, ja vei kauhean syntikuormamme mukanaan hautaan. Jumala antoi parasta, mitä taivaassa oli tarjota, oman Poikansa, ja lähetti hänet tänne kuolemaan sovittaakseen syntimme.

Nyt kun Jeesus on kuollut meidän puolestamme, on tärkeä nähdä, kuinka voimme vastata siihen. Kirjoitusten mukaan voimme vastata tai reagoida Jeesuksen kuolemaan viidellä tavalla.

Viisi tapaa vastata Jeesuksen kuolemaan

Niin tärkeä ja ratkaiseva kuin Jeesuksen kuolema onkin, me emme kaikki reagoi siihen myönteisesti. Jotkut ihmiset ovat välinpitämättömiä, jotkut vihamielisiä ja jotkut kiitollisia. Kaikki nämä suhtautumistavat heijastuivat jo niissä ihmisissä, jotka olivat silminnäkijöinä, kun Jeesus ristiinnaulittiin – ja täsmälleen samoilla tavoilla ihmiset tänäänkin suhtautuvat Jeesukseen.

HILJAA KUNNIOITTAVA KANSA
Luuk. 23:33, 35 sanoo, että kun Jeesus ja hänen teloittajansa “tulivat paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat hänet. . .  Kansa seisoi katselemassa.” Suuret ihmisjoukot seisoivat tuona päivänä katselemassa, kun kuningasten Kuningas kuoli. He olivat pelkkiä katselijoita, se ei heitä koskettanut eivätkä he olleet osallisina siihen. He katsoivat näytelmää vain uteliaisuudesta. Epäilemättä monet heistä olivat kuulleet Jeesuksen saarnaavan ja nähneet hänen parantavan. He olivat saattaneet jopa kunnioittaa häntä suurena opettajana ja ihmeiden tekijänä. Mutta heille hänen kuolemansa oli vain hyvän miehen kuolema, miehen, josta valitettavasti oli virkamiesten silmissä tullut rikollinen.

Ehkä suuri enemmistö tänäänkin on kuin tuo hiljainen kansanjoukko. He yksinkertaisesti katselevat antamatta asian koskettaa heitä. He kunnioittavat Jeesusta suurena miehenä, joka on laittanut elämänsä likoon, mutta hänen kuolemansa ei mitenkään vaikuta heihin. He näkevät pitkäperjantain vain yhtenä päivänä kalenterissa eivätkä koskaan pysähdy pohtimaan, miten elintärkeä merkitys sillä on heidän elämäänsä nyt sekä heidän ikuisuuteensa.

USKONNOLLISET JOHTAJAT
Kirjanoppineet, fariseukset ja Suuren neuvoston eli Sanhedrinin jäsenet – ne, joiden puoleen juutalaiset kääntyivät opetusta saadakseen, pilkkasivat Jeesusta, kun hän kuoli ristillä, ja sanoivat: “Muita hän on kyllä auttanut, auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu” (Luuk. 23:35). Matteus antaa meille täydellisen kuvan heidän pilkanteostaan lisäämällä kuvaukseen vielä heidän loukkaavan kehonkielensä. “He pilkkasivat häntä päätään nyökyttäen. ‘Katsokaa nyt häntä!’ he huusivat hänelle. ‘Sinähän sanoit, että pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika, ja tule alas ristiltä!’” (Matt. 27:39–40).

Yrittäessään pilkata Herraa hänen omilla sanoillaan uskonnolliset johtajat eivät ymmärtäneet kahta tärkeää asiaa. Ensimmäinen oli, että temppeli, johon Jeesus viittasi, oli hänen oma ruumiinsa, ei Jerusalemin temppeli. Nämä uskonnolliset johtajat tuhoaisivat hänen ruumiinsa, mutta se nousisi takaisin elämään kolmantena päivänä. Toiseksi he eivät ymmärtäneet, että Jeesuksella oli kaikki tarvittava valta tulla alas ristiltä. Mutta heidän tähtensä, ja kaikkien meidän tähtemme, hän ei käyttänyt valtaansa. Jos Jeesus olisi tullut alas ja pelastanut itsensä, maailman koko väestö – mennyt, nykyinen ja tuleva – olisi tuomittu ikuisesti.

Ylipappien, kirjanoppineiden, fariseusten ja vanhinten, puhumattakaan koko Suuresta neuvostosta, olisi pitänyt olla niitä, jotka johdattivat ihmiset uskomaan Messiaaseen. Sen sijaan he pilkkasivat maailman Vapahtajaa. Surullista kyllä, näin tapahtuu myös tänään. Jotkut kulkevat väärää tietä ja tekevät pilaa Jeesuksesta ja niistä, jotka seuraavat häntä. He eivät tajua, että Jumalan vaikeneminen pilkan edessä ei johdu siitä, että hän olisi voimaton. Hän vain odottaa kärsivällisesti, että hänen kirkkautensa paljastuu kokonaisuudessaan.

ROOMALAISET SOTILAAT
Nämä miehet olivat koulutettuja raakuuteen, ja voimme väittää, että he tekivät vain työtään. Mutta oikeastaan he menivät vieläkin pitemmälle. He eivät osoittaneet minkäänlaista kunnioitusta Jeesusta kohtaan. He pilkkasivat häntä aivan armottomasti. He jopa heittivät arpaa hänen vaatteistaan ristin juurella. He olivat kovettuneita miehiä, jotka näkivät Jeesuksen kuoleman vain yhtenä osana sotilaan velvollisuuksia, ja tekivät pilaa kaikesta, mitä eivät ymmärtäneet.

Vaikka me elämme ajassa, jolloin ylpeillään uskonnollisella suvaitsevaisuudella, silti tänäänkin keskellämme on “roomalaisia sotilaita” – niitä, jotka aktiivisesti hyljeksivät Jeesusta ja vainoavat hänen seuraajiaan. Se voi tapahtua fyysisesti, mutta sitä voi esiintyä myös salakavalammin, kuten hylkäämisenä ja syrjintänä.

JEESUKSEN HYLKÄÄVÄ RISTIN RYÖVÄRI
Kolme miestä ristiinnaulittiin tuona päivänä: Jeesus ja kaksi ryöväriä. Molemmat pahantekijät olivat ristiinnaulittavina oikeutetusti, oman käytöksensä vuoksi. Toinen heistä, armoton mies, herjasi Jeesusta, kun he riippuivat ristillä kuolemaisillaan: “Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” (Luuk. 23:39). Vaikka pimeä ovi kuolemaan oli jo auki, valmiina nielaisemaan hänet, pahantekijä kieltäytyi katumasta syntejään eikä ollut valmis kääntymään Jeesuksen puoleen, joka olisi voinut antaa anteeksi.

Jotkut ihmiset hylkäävät  yhä Jeesuksen, jopa viimeisellä hetkelläänkin. He tietävät, että vain hän voi sulkea kuoleman oven ja avata oven iankaikkiseen elämään, mutta heidän ylpeytensä pidättelee heitä.

KATUVA RISTIN RYÖVÄRI
Toinen ryöväri, tietäen että oli ristiinnaulittuna viattoman miehen vierellä, moitti toveriaan pilkkaamisesta: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” (Luuk. 23:40–42).

Katuva ryöväri muistuttaa meitä siitä, että niin kauan kun me hengitämme, ei ole liian myöhäistä kääntyä Kristuksen puoleen. Vaikka ihminen olisi elänyt syntistä elämää jo pitkään, hän voi jonain päivänä nähdä itsensä sellaisena kuin oikeasti on ja voi kääntyä Jeesuksen puoleen pelastettavaksi.

Entä me?

Kaiken tämän jälkeen tulee kysymys, johon meidän jokaisen on itse vastattava. Mihin ryhmään sinä kuulut?

Mieti omaa vastaustasi Jeesuksen kuolemaan. Jokainen maailman ihminen kuuluu johonkin noista ryhmistä, jotka olivat paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Myös sinua ja minua varten on ryhmä. Sinun täytyy kysyä itseltäsi: “Missä ryhmässä minä olen?” Pilkkaatko Jeesusta niin kuin juutalaiset johtajat, roomalaiset sotilaat ja katumaton ristinryöväri? Vai etkö piittaa hänestä ja olet niin kuin hiljainen kansanjoukko? Vai seuraatko katuvan ryövärin kanssa sitä tietä, joka pelastaa ja johtaa elämään?

Syntimme ovat tiukassa olevia tahroja, jotka lähtevät pois sielustamme vain, kun viemme ne ristille Jeesuksen luo. Jos et ole luovuttanut syntejäsi hänelle, tiedä, että siinä on kysymys elämästä ja kuolemasta. Jumala kutsuu sinua pyytämään anteeksiantoa ja ottamaan vastaan sen, mitä Jeesus teki puolestasi, ja antamaan Jeesuksen viedä syntisi ristille.

Jos olet jo kristitty, sinua kutsutaan tutkimaan elämääsi säännöllisesti ristin valossa. Käänny usein ristin juurelle, niin ymmärrät, mikä kallis hinta sinun lunastamisestasi on maksettu. Pietari kirjoittaa asiasta näin: “Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä” (1. Piet. 1:18–19). Juuri sitä varten Jeesus tuli maan päälle. Hän tuli ottamaan pois kuoleman, joka olisi kuulunut meille, ja vapauttamaan meidät Saatanan otteesta.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön: