Avainsana-arkisto: musiikki

Terveisiä Etelä-Itävallasta, Slovenian ja Italian rajalta! Tulimme juuri vanhassa linnassa pitämästämme sunnuntaikonsertista. Väkeä oli pikkulapsista vanhuksiin. Sydäntä lämmittää aina, kun

Vietämme mieheni Leen kanssa tänä vuonna 30-vuotistaiteilijajuhlaamme. Olemme laulaneet Itävallassa seutumme kyläjuhlissa, katolisissa tapahtumissa, kouluissa, häissä, hautajaisissa, joulumarkkinoilla ja monissa muissa tapahtumissa myös eri maissa.

Outi ja Lee Müller viettävät tänä vuonna yhteistä 30-vuotistaiteilijajuhlaa

Terveisiä Etelä-Itävallasta, Slovenian ja Italian rajalta!

Tulimme juuri vanhassa linnassa pitämästämme sunnuntaikonsertista. Väkeä oli pikkulapsista vanhuksiin. Sydäntä lämmittää aina, kun näen tuollaista sukupolvien yhteiseloa. Hymyileviä murrosikäisiäkin ilman kännyköitä! Täällä etelässä on tavallista, että sukulaiset käyvät sunnuntaikävelyllä yhdessä. Monet lapset menevät arkipäivisin koulun jälkeen isovanhempiensa luokse syömään.

Vietämme mieheni Leen kanssa tänä vuonna 30-vuotisjuhlaamme

Olemme näiden yhteisten kiertolaisvuosiemme varrella laulaneet myös oman seutumme kyläjuhlissa, katolisissa tapahtumissa, kouluissa, häissä, hautajaisissa, joulumarkkinoilla ja monissa muissa tapahtumissa. Monet tuntevat meidät lapsuudestaan asti. On sanottu, että musiikkimme yhdistää sukupolvia. Ihmisillä on muistoja tärkeistä perhejuhlista, joista meidän laulumme ovat tuttuja. Rukoilemme, että sanat painuvat mieliin ja auttavat henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen. Useimmat itävaltalaiset eivät tunne Raamattua läheskään sillä tavalla kuin suomalaiset keskimäärin.

Akustista musiikkiamme sanotaan ajattomaksi; se asettuu tyyliltään hauskasti jonnekin nahkahousu-kotiseutulaulujen ja räpin välimaastoon. Säestämme laulujamme kitaralla, mandoliinilla, irlantilaispilleillä, cajonilla ja käsirummuilla. Emme laula muuta kuin evankeliumia sisältäviä biisejä, omia kertomuslaulujamme tai perinteistä gospelia. Itävallassa sanoitamme laulumme tietenkin saksaksi ja Suomessa suomeksi. Käännämme Leen kanssa tarvittaessa laulujamme puolin ja toisin vastaaville kielille.

Täkäläinen vallalla oleva katolilaisuus kääntyy yhä panteistisempaan suuntaan. Eräs nuori energeetikko ja henkiparantaja kutsui meidät juuri äskettäin pikkukylänsä katoliseen juhlaan laulamaan. Hän on seutunsa kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Hänen facebook-sivunsa oli pääsiäisen aikoihin täynnä ylösnousemusriemua: ”Kivi on vieritetty pois! Jeesus elää! Halleluja!” Näiden kristilliseltä kuulostavien julistusten joukossa oli kuva meditoivasta gurusta ja teksti: ”Emme tarvitse pelastusta tai pelastajaa. Ottakaamme käyttöömme se ylösnousemusvoima, joka meissä asuu.” Jeesuksen seuraamisella tuo nuori, säteilevä kirkkovaltuutettu tarkoittaa aivan jotain muuta kuin Raamattu opettaa. Jeesus on kuulemma mestari mestarien joukossa, hän on guru, tiennäyttäjä ja esimerkki. Meidän kristittyjen tehtävä on selvittää, että uskomme toisin.

Miten voimme ilmaista ihmisille Kristuksen jumaluuden?

Pietari kirjoittaa osuvasti ensimmäisen kirjeensä kolmannessa luvussa: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti.”

Ilman Pyhää Henkeä emme pysty selvittämään asiaa. Emmehän pystyisi itsekään ilman Pyhää Henkeä uskomaan Jumalan sanaan. ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.” (1. Kor. 2:14)

Eräs filmialalla työskentelevä nuori tuttavamme on juuri voittanut projektillaan kansainvälisen palkinnon. Ajelimme lähikaupungin yliopistolle filmin julkaisujuhlaan. Tuo runsain lahjoituksin kustannettu filmi oli kyllä henkeäsalpaavan kaunis, mutta suvaitsemattoman ehdoton julistuksessaan. Filmin sanoma on, ettei ole kuin yksi panteistinen voima, vain käytetyt nimitykset ja näkökulmat ovat erilaisia. Jeesus-tiekin on hänen mielestään siis vain yksi monista muista samalle huipulle johtavista poluista. Sillä huipulla kaikki ovat yhtä. Alkuvoima on meissä, kaikki jumaloitava on meissä, kukissa, tähdissä, tuulessa, myös paha ja hyvä ovat yhtä.

Golgata on meidän vuoremme

Kun kerromme ja laulamme uskostamme, mielenmuutoksestamme, niin meillä on eri sanoma. Toivomme, että yhä useammat alkavat ymmärtää, että meidän tiemme kulkee aivan eri vuorella, Golgata on meidän vuoremme. Jeesuksen uhrikuolema, meidän syntiemme sovitus ja sovituksen vastaanottaminen on ainoa tie kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen. Heidän tiensä, jotka hylkäävät syntien sovittajan, Kristuksen, johtavat aivan muualle. Olemme eri vuorilla.

Monet täkäläiset eivät suostu uskomaan, että Jeesus itse sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” He vastaavat: ”Minun Jeesukseni ei koskaan sanoisi mitään noin suvaitsematonta!” He ovat muovanneet oman pikku jeesuksensa. Niin mekin teimme, ennen kuin Raamatun Jeesus muutti meidät ja otimme vastaan Pyhän Hengen.

Maranata! Tule Herra Jeesus!

Konserttireissuillamme pysähdymme usein jonnekin vuorille. Talvisin käymme aurinkoisilla luisteluladuilla ja kesäisin uimme kristallinkirkkaissa järvissä. Kirjoittaessani tätä istun meidän parvekkeellamme lämpimässä toukokuun kuutamossa ja kaskaat sirittävät kilpaa tuossa tuoksuvalla yrttiniityllä.

Laulujen teon, raamattupiirien, konserttijärjestelyjen, toimistotöiden, sukulais- ja ystävävierailuiden ja appivanhempien hedelmäpuutarhan hoidon lomassa olemme molemmat myös kirjoittaneet anekdoottikirjaa omilla äidinkielillämme. Olemme vuosien varrella onneksi pitäneet päiväkirjaa, taltioineet hauskoja ja koskettavia muistoja reissuiltamme. Saa siis nähdä, milloin saamme kirjamme omakustanteina eteenpäin! Jumalan suunnitelmissa ja aikatauluissa haluamme kulkea. Olemme tiimityössä yksi päivä kerrallaan, osana maailmanlaajuista seurakuntaa, Jumalan perheväkeä. Maranata! Tule Herra Jeesus!

Kirjoittaja Outi Müller tulee esiintymään puolisonsa Leen kanssa Kansanlähetyspäiville Ryttylään heinäkuussa 7.−9.7.2017.

Voit tutustua Outin ja Leen musiikkiin seuraavilla sivuilla:

music@outi-loves-lee.com

MGtH (Mikko Goes to Heaven) on lähdössä kuudetta kertaa kiertueelle Japaniin, Länsi-Japanin luterilaisen kirkon kutsumana. Kiertue on määrä toteuttaa 8.−26. kesäkuuta 2017.

Suomalaisbändi MGtH lähtee Japanin-kiertueelle

MGtH (Mikko Goes to Heaven) on lähdössä kuudetta kertaa kiertueelle Japaniin, Länsi-Japanin luterilaisen kirkon kutsumana. Kiertue on määrä toteuttaa 8.−26. kesäkuuta 2017.

Reilun kahden viikon aikana on tarkoitus pitää runsaat 20 konserttia. Edellisissä konserteissa on tavoitettu useita japanilaisia – myös sellaisia, jotka eivät muuten käy kirkossa. Sanoma Jeesuksesta on mennyt eteenpäin ja uudet ihmiset ovat löytäneet tiensä seurakuntien toimintaan.

Japanissa MGtH esittää kaikki kappaleensa japanin kielellä. Suomesta Japaniin lähtevä kokoonpano on seuraava: Mikko Nikula – laulu, kitara, Tapani Vaahervaara – basso, Markus Niemispelto – lyömäsoittimet, Sami S. Asp – kitara, Hanna Launonen – tanssi. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät luotsaavat heitä kiertueella ja toimivat tulkkeina.

Bändi tekee kiertueen vapaaehtoistyönä. Lentoliput ja muut kiertueen kulut katetaan lahjoituksilla sekä japaninkielisten levyjen ja kiertuepaitojen myynnillä. Bändiläiset ovat erittäin kiitollisia ja iloisia kaikista ystävistään ja tukijoistaan, jotka tekevät tämän heidän työnsä mahdolliseksi.

MGtH:n jäsenet haluavat kiertueensa mahdollisella tuotolla tukea Koben teologista seminaaria ja julistustoimintaa Japanissa.

Lähetyskäsky opettaa, että vastuu lähetystyöstä kuuluu jokaiselle kristitylle. Vaikka ei itse voisi lähteä, työssä voi olla mukana rukouksin, rohkaisemalla lähtijöitä ja avustamalla työtä taloudellisesti. Voit nyt lähteä lähettämään MGtH-yhtyettä Japaniin ja olla tällä tavoin mukana lähetystyössä!

Mika Tuovinen
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
lähetysjohtaja

                          

P.S. Uusia MGtH Japan Tour 2017 -t-paitoja voit tilata
bändin kotisivulta: www.mgth.fi.
Sieltä voit hankkia myös MGtH:n kolmannen japaninkielisen levyn.
Kun tilaat rukouskirjeen osoitteesta mikko@mgth.fi, niin saat kiertuekuulumiset suoraan sähköpostiisi.
Kiertueen aikana ja hiukan ennenkin bändi tuottaa YouTubeen MGtHchannel-tilille videoblogia. Siellä on nähtävissä myös viime kiertueen blogi.

Bändiä voi kuunnella myös MGtH:n Facebook-sivulla:
Facebook.com/mgthband

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Violetta-Viktoria Tapasimme eilen ensimmäistä kertaa. Violetta-Viktoria, nuori musiikinopiskelija, tuli seurakuntakodillemme Pae palvekodaan kokeilemaan lahjaksi saatuja pikku urkuja. Olin tiedustellut paikallisen

Violetta-Viktoria haaveilee urkurin ammatista.

Minu Lasnamäe osa 5/12

Violetta-Viktoria

Tapasimme eilen ensimmäistä kertaa. Violetta-Viktoria, nuori musiikinopiskelija, tuli seurakuntakodillemme Pae palvekodaan kokeilemaan lahjaksi saatuja pikku urkuja.
Olin tiedustellut paikallisen musiikkiopiston rehtorilta, löytyisikö oppilaista mahdollisesti halukkaita pianon tai urkujen soittajia auttamaan seurakuntamme musiikkityössä. Hän lupasi suositella meitä yhdelle jo musiikkiopiston päättäneelle oppilaalleen, joka jatkaa nyt urkujen soiton opiskelua musiikkiakatemiassa.

Ilokseni Violetta-Viktoria oli myös valmis kertomaan tämän palstan lukijoille omasta Lasnamäestään:

Olen kolmannen polven lasnamäkeläinen. Äidin vanhemmat muuttivat tänne Paen lähiöön 1960-luvun lopulla Venäjän Kaukoidästä. Isän vanhemmat puolestaan tulivat Lasnamäelle Valko-Venäjältä. Asumme vanhempieni ja isoäidin kanssa tässä melko lähellä. Viihdyn Lasnamäellä, koska ihmiset ovat täällä avoimia juttelemaan niin vieraiden kuin ystävien kanssa. Suurin osa Lasnamäen asukkaista on venäjänkielisiä.

Violetta-Viktoria yhteiskuvassa Viron kuoromusiikin isän Gustav Ernesaksin kanssa

Aloitin koulutieni Paekaaren koulussa. Peruskoulun ja lukion päättötodistukset sain Lasnamäe Vene Gümnaasiumista. Molemmissa kouluissa opetuskieli oli venäjä. Toki koulussa opetettiin myös viroa, mutta tilaisuuksia kielen harjoittelemiseen oli valitettavan vähän. Sain enemmän kieliharjoitusta ja vironkielisiä kavereita, kun pääsin Lasnamäen musiikkiopistoon opiskelemaan pianonsoittoa. Siellä on opetuskielenä viro.

Pidän luonnosta. Lapsena lempipaikkani Lasnamäellä oli Paen vanha kalkkikivilouhos, jossa tykkäsin kävellä kavereideni kanssa. Muistan, kuinka alue oli vielä autiota joutomaata. Viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana tämä osa Lasnamäkeä on kehittynyt vauhdilla. Louhosalue on muutettu kauniiksi Paen puistoksi ja ympärille on rakennettu paljon uusia kerrostaloja. Puistossa on nyt kuntopolku, ja muutenkin Lasnamäelle on tullut paljon uusia liikuntamahdollisuuksia, kuten Tondiraban jäähalli.

Tallinnan laululava on yksi Violetta-Viktorian lempipaikoista.

Paen puisto on edelleen yksi suosikkini. Toinen rakas paikka on ihan Lasnamäen kupeessa sijaitseva Tallinnan laululava, joka näin talvisaikaan on suosittu mäenlaskupaikka. Olin kerran musiikkiopiston kanssa esiintymässä valtakunnallisessa nuorten laulujuhlassa.

Kerran pianonopettajani kutsui minut kokeilemaan musiikkiopiston digitaalisia urkuja ja siitä syttyi kiinnostukseni urkuja kohtaan. Musiikkiopistossa opiskelin urkujensoittoa sivuaineena, mutta nyt urut on jo toista vuotta pääaineeni Viron Musiikki- ja Teatteriakatemiassa Andres Uibon oppilaana. Jo kuutena vuonna olen osallistunut urkufestivaaleille Virossa ja Venäjällä.

Lasnamäen seurakunta sai syksyllä Tampereen Messukylän seurakunnalta lahjoituksena pikku urut, joille ei vielä ole ollut soittajaa.

Urut on harvinainen ja kiehtova soitin, joita muutamien konserttiurkujen lisäksi löytyy lähinnä luterilaisista kirkoista. Suvussamme on ortodokseja, mutta meidän perheessämme ei ole kirkon jäseniä. Opiskelun myötä olen tutustunut liturgiaan ja koraaleihin ja käynyt joskus kuuntelemassa niitä Tallinan Jaanin kirkossa. Haaveilen ammatista urkujensoiton parissa. Mikäpä ettei vaikka seurakunnassa!

Teksti ja kuvat: Kirsti Malmi

P. S. Kutsuin Violetta-Viktorian säestämään kaksi laulua ensi sunnuntain perhemessussa!

Kirsti Malmi on Kansanlähetyksen lähetti Virossa. Voit tutustua häneen ja tilata uutiskirjeen tästä linkistä.

Lue lisää Kansanlähetyksen työstä Virossa.

Kansanlähetyksen talvikeräys 2017 kohdistuu lähetystyöhön Virossa teemalla ”Algamas on midagi uut”. Keräämme varoja seurakuntaa perustavan työn mahdollistamiseksi Tallinnan Lasnamäellä. Lahjoita sinäkin toivoa ja evankeliumin mahdollisuus Viroon:

Lahjoita tähän työhön:


Kun amerikkalaisen Whoopi Goldbergin tähdittämä Sister Act -elokuva (suomeksi Nunnia ja konnia) rantautui Japaniin 1990-luvulla, elokuvan rytmikäs ja mukaansa-tempaava musiikki

Joulukonsertti Awajissa

Gospelmusiikki kiehtoo japanilaisia

Kun amerikkalaisen Whoopi Goldbergin tähdittämä Sister Act -elokuva (suomeksi Nunnia ja konnia) rantautui Japaniin 1990-luvulla, elokuvan rytmikäs ja mukaansa-tempaava musiikki synnytti sinne gospelbuumin. Moni halusi laulaa gospelia, vaikkei kristitty ollutkaan. Siitä huolimatta, että suurin innostus on laantunut, gospelkuorot houkuttelevat edelleen monia lauluharrastuksen pariin. Toisin kuin muualla, enemmistö laulajista ei kuulu kristilliseen kirkkoon.

Syitä laulaa gospelia on useita: Laulaminen on kokonaisvaltaista ja kehittää niin äänen kuin kehon hallintaa ja rytmitajua. Äänenkäytön ja ilmaisun rikkaus vapauttaa muutoin hillittyjä japanilaisia, ja englannin kielellä laulaminen on tehokasta kielen harjoittelua. Laulujen Raamattuun ja kristityn elämään pohjautuvat sanat rohkaisevat ja lohduttavat myös uskosta osattomia. Moni on gospelia harrastaessaan löytänyt seurakuntayhteyden ja kääntynyt kristityksi.

Rejoice-kuoro välittää Jumalan armoa ja rakkautta

Gospelkuoro Rejoice täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Sen johtaja Takeshi Tanaka osallistui jo lapsena kristillisen kirkon toimintaan ja kastettiin viiden vuoden iässä. Nuoruudestaan alkaen hän on laulanut ja esiintynyt monissa seurakunnan tilaisuuksissa. Yliopisto-opintojen jälkeen musiikkiharrastuksesta tuli työtä ja gospelmusiikin levittämisestä elämäntehtävä.
– Toiveeni ja rukoukseni oli, että yhdessä gospelia laulaessa Jumalan armo ja rakkaus välittyisi myös heille, jotka eivät Jumalaa vielä tunne. Se tavoite on edelleen sama, Tanaka kertoo kuoron perustamisen syistä.

Takeshi Tanaka

Musiikki on ollut Takeshi Tanakan sydämellä pienestä pitäen.

Noin kolmenkymmenen laulajan kuorossa ovat edustettuina useat ammatti- ja ikäryhmät. Vuosittain kuoro esiintyy neljä viisi kertaa konserteissa ja tapahtumissa.
– Vuosien kuluessa esiintymistilaisuudet ovat laajentuneet seurakuntien lisäksi myös kaupungin ja yritysten tilaisuuksiin, Tanaka iloitsee.
Suuri osa lauluista edustaa amerikkalaista mustaa gospelia, mutta ohjelmistossa on myös kaksi Pekka Simojoen englanniksi käännettyä laulua. Tanaka toivoo, että gospelmusiikin välityksellä viesti siitä, että jokainen on tärkeä ja rakastettu, tavoittaisi jatkossakin erityisesti yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevia.

 

Ylistämme Jumalaa ja jaamme evankeliumia

Oyoshi ja Yuki Yamamoto ovat Rejoice-kuoron pitkäaikaisimpia jäseniä. He ovat laulaneet kuorossa jo 11 vuoden ajan. Lapsesta lähtien kirkossa käynyt Oyoshi kastettiin hänen opiskellessaan yliopistossa. Pariskunnan avioituessa Yuki ei ollut vielä kristitty. Vuonna 1995 Koben maanjäristyskatastrofin jälkeen hän kuitenkin koki saaneensa elämän lahjaksi Jumalalta, ja hän otti kasteen saman vuoden jouluna.

Rejoice-kuoroon Yamamotot liittyivät, kun olivat kuulleet kuoroa maanjäristyksen 10-vuotismuistokonsertissa. Kristittyinä he haluavat laulaen välittää ja jakaa osakseen tullutta armoa ja Jumalan suuruutta. Jo lapsesta lähtien pianonsoittoa ja laulamista harrastanut Yuki on kiitollinen lukuisista tilaisuuksista ylistää Jumalaa musiikilla.
– Praise the Lord! hän huudahtaa katse ja olemus täynnä iloa ja kiitosta.

Oyoshi ja Yuki Yamamoto

Oyoshi ja Yuki Yamamoto ovat laulaneet Rejoice-kuorossa jo 11 vuotta.

 
Teksti ja kuvat: Ulla Pendolin
Ulla Pendolin on Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä Japanissa. Voit tutustua Ullan työhön ja liittyä hänen lähettäjärenkaaseensa täältä.