Avainsana-arkisto: Miksi

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Älä ota itsellesi vaimoa, älköönkä sinulle tulko poikia ja tyttäriä tässä paikassa.” (Jeremia 16:1–2) Nuo

Huipulla tai maassa

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Älä ota itsellesi vaimoa, älköönkä sinulle tulko poikia ja tyttäriä tässä paikassa.” (Jeremia 16:1–2)

Nuo kaksi valitsemaani jaetta antavat meille sellaisen kuvan, että Jeremian elämästä puuttui jotain. Hänen käskettiin olla menemättä naimisiin. Vaikka avioliitto ei aina ole vastaus yksinäisyyden kysymyksiin, Jeremian yksinäisyys tuntuu johtuneen osaksi siitä, että häneltä puuttui perhe. Lähes aina, kun Jeremia oli julistanut ihmisille Jumalan sanaa,  häntä kiusasi ja ahdisti mennä kotiin ja huomata vain, että siellä ei ollut ketään lohduttamassa häntä. Hänen nähtiin itkevän ja jopa kiroavan sen päivän, jona oli syntynyt (Jeremia 20:14–15). Tutkittuaan Jeremian elämää Raamatun asiantuntijat ovat nimittäneet hänet itkeväksi profeetaksi.

Olemmeko koskaan miettineet, miksi Jeremia itki? Totta kai – hän kohtasi vaikeuksia. Toisaalta monilla muillakin on ollut samanlaisia vaikeuksia, eikä heitä kutsuta itkeviksi. Uskon, että Jeremia yritti verrata itseään muihin ja huomasi, että hänellä oli enemmän vastoinkäymisiä kuin muilla. Ehkä hän kysyi tämän niin tutun kysymyksen: miksi minä?

Kuulin kerran eräästä pastorista, joka oli vaikean tilanteen edessä. Hän kohtasi työssään henkilön, joka oli menettänyt kolme lastaan onnettomuudessa.

Tuossa perheessä oli kaikkiaan viisi lasta. Monet heidän kotikylänsä lapsista hakivat yliopistoon opiskelemaan, mutta eivät päässeet sinne sisään. Tämän perheen kaikki lapset saivat opiskelupaikan. Yliopisto-opiskelijoiden piti anoa lainaa valtiolta. Monet eivät sitä koskaan saaneet, mutta tämän perheen kaikki lapset saivat lainan. Valmistumisensa jälkeen monet heidän opiskelutoverinsa, joilla oli hyvät todistukset, hakivat ahkerasti työpaikkoja, mutta eivät tulleet valituksi. Tämän perheen lapset pääsivät ensimmäiseen työpaikkan, jota  hakivat.

Kaikissa noissa tilanteissa vanhempi ei ollut koskaan kysynyt: ”Miksi minä?” Kun onnettomuus kohtasi, se oli kuitenkin hänen ensimmäinen kysymyksensä.

Tämä kertomus paljastaa meille jotain siitä, miten me  suhtaudumme  Jumalaan. Kun kaikki on hyvin, kun olemme huipulla, emme koskaan kysy Jumalalta: “Miksi olet tuonut minut tänne?” Ajattelemme, että olemme ansainneet sen.  Kun elämässä tulee aikoja, jolloin meitä kohtaavat vastoinkäymiset ja surut, olemme ahdistuneita. Alamme verrata itseämme niihin, joilla näyttäisi menevän hyvin. Emme ymmärrä, että jos Jumalalla ei ole oikeutta osallistua iloihimme, miten hän voisi osallistua suruihimme.

Jeremialle luvattiin, että Jumala puolustaisi häntä. Viholliset sotivat häntä vastaan, mutta Jumala pysyi hänen turvalinnanaan (Jeremia 1:19; 15:20). Jumala piti uskollisesti lupauksensa ja oli hänen kanssaan kaikissa tilanteissa.

Rakas ystävä, voit olla tänään huipulla tai aivan maassa. Kaikella, mitä kohtaamme, on tarkoitus. Jumala sallii asioiden tapahtua elämässämme, mutta mikään ei tapahdu sattumalta. Jumalalla on kaikki hallinnassaan. Hän käski Jeremian olla menemättä naimisiin, koska tiesi, mitä oli edessä päin. Hän on sallinut sinun tilanteesi jostain tietystä syystä. Sen sijaan, että kysymme ”Miksi minä”, voimme pyytää Jumalaa avaamaan sisäiset silmämme. Huomaamme silloin, että Jumala on kanssamme silloinkin, kun olemme ahdingossa. Avatkoon Jumala myös sinun sisäiset silmäsi!

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön: