Avainsana-arkisto: Mgaya

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt

Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja Gerson Mgaya saarnasi viime pyhänä Nurmeksen kirkossa yhteydestä. Tässä artikkelissa on lyhennelmä hänen opetuksestaan. Maalaus: Minna Katajamäki

Jotta he olisivat yhtä

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL

Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.  Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.  Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (1992 käännös)

Raamatun mukaan on olemassa kahdenlaista ykseyttä. Efesolaiskirjeessä (4:3) Paavali sanoo: “Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.”  Hengen luoma ykseys on siis jo olemassa. Voimme joko säilyttää se tai tuhota sen.

Kun meistä tulee kristittyjä, löydämme uskovien yhteisön, jonka Henki on perustanut. Sen lisäksi, että Henki yhdistää eri puolilta tulevat uskovat yhteen, se yhdistää myös eri aikakausien uskovat.

Kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, Henki liittää meidät Kristuksen ruumiiseen ja meistä tulee yhtä apostolien ja muiden uskovien kanssa, jotka tunnustivat Jeesuksen Herrakseen.  Henki on tuonut meidät yhteen, ja olemme yhtä Kristuksessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olemme samanlaisia tai että teemme samoja asioita samalla tavalla. Mielipiteemme, ymmärryksemme tai tapamme tehdä asioita voivat olla täysin erilaisia, mutta Henki antaa meille ykseyden. Se on ykseyttä moninaisuudessa tai erilaisuudessa. Meidän on helpompi ymmärtää toisiamme ja hyväksyä toisemme, kun muistamme, että Kristus on kuollut meidän kaikkien puolesta.

Tämä on kuitenkin vain yksi osa ykseyttä.  On olemassa myös toinen ykseys, joka on riippuvainen tästä. Paavali puhuu siitä Efesolaiskirjeessä (4:13). Ensimmäiseksi hän puhuu seurakunnan paimenista ja opettajista, jotka varustavat pyhät palvelutyöhön. Ja sitten hän lisää: “… kunnes me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”

Tämä uskon, tuntemisen ja ymmärryksen ykseys ei vielä ole todellisuutta. Se ykseys tulee, kun kasvamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.  Ensimmäinen ykseys on Hengen luoma ykseys, ja on tarkoitettu, että me säilytämme sen ykseyden. Tämä toinen ykseys syntyy, kun pysymme tuossa ensimmäisessä ykseydessä.  Tämä on ykseyttä ykseydessä.  Niin kauan kun toinen ykseys ei vielä ole totta, ensimmäinenkin ykseys helposti hajoaa.  Meidän on pidettävä huoli, että tästä toisesta ykseydestä tulee totta.

Kuten olemme nähneet, tämä ykseys muuttuu todeksi vain Kristuksen tuntemisen kautta.  Opimme tuntemaan Kristuksen kahdella tavalla: Kun luemme Jumalan sanaa ja kun elämme ja vaellamme Hengessä.

Jeesus rukoili, että meidät pyhitettäisiin totuudella eli sillä mitä luemme. Jumalan sana on totuus.  Mutta Jeesus ei kertonut, kuinka tämä totuus pyhittää meidät.

Hyvät ystävät, maailma on pahuuden vallassa. Me uskovatkaan emme ole sen vaikutuspiirin ulkopuolella. Maailma varastaa huomiomme ja vie sen pois Jumalasta aina siinä määrin, että useimmiten löydämme itsemme kiireisinä muiden asioiden parista.  Kun emme etsi Jumalan tahtoa elämäämme, löydämme itsemme tekemästä, mitä maailmakin tekee. Emme eroa mitenkään niistä ihmisistä, jotka eivät usko Jeesukseen.

Meidän täytyy tietoisesti etsiä Jumalan tahtoa. Jumalan tahto kertoo meille, mistä Jumala pitää ja mitä hän vihaa.  Jumalan tahto kertoo meille, kuinka voimme elää ja vaeltaa jatkuvasti Jumalan kanssa.  Olemme turvassa, kun vaellamme Jumalan kanssa: Hän varjelee meitä.  Mutta mistä tuo Jumalan tahto löytyy?  Se löytyy hänen sanastaan, Raamatusta.

Kun olemme kuuliaisia sanalle, silmämme avataan näkemään, mitä Jumala on valmistanut meitä varten. Opetuslapset, joiden Jeesus käski odottaa Isän lupauksen täyttymistä, olivat kuuliaisia, ja oikealla hetkellä he näkivät Jumalan antavan heille voimaa ja lohdutusta Hengen kautta.

Me palvelemme samaa Jumalaa. Kirjoituksissa sanotaan, että Jumala ei muutu.  Siellä myös sanotaan, että Jumalan voima ei koskaan tuota pettymystä, se on aina sama. Jos Jumalan sana oli totta apostoleille, pitäisi sen olla totta myös meille. Jos Jumalan sana pyhitti apostolit, se pyhittää myös meidät. Mutta jotta se pyhittäisi meidät, meidän vastauksemme, meidän reaktiomme lukemisen jälkeen, täytyy olla samanlainen kuin apostoleilla. Apostolit tottelivat Jumalaa, ja he näkivät Jeesuksen sanojen käyvän toteen.

Jeesus rukoili ykseyttä. Ainoa tapa, miten voimme olla yhtä niiden kanssa, jotka kuolivat lähes kaksituhatta vuotta sitten, on tehdä, mitä he tekivät. He kuulivat Jumalan sanan ja olivat kuuliaisia sille.  Helluntai muistuttaa meitä Jumalan uskollisuuden lisäksi myös apostolien kuuliaisuudesta.

Jeesus toivoo, että meistä tulee yhtä apostolien kanssa, niin että säteilemme samanlaista uskoa ja Jeesuksen tuntemista. Tämän yhteyden saavutamme olemalla kuuliaisia Jumalan sanalle. Elämä Hengessä ja Hengen kanssa on juuri sitä elämää, jota Jeesus tuli tuomaan meille. Kutsukaamme Jumala elämään kanssamme Hengessä.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

 

 

 

 

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Älä ota itsellesi vaimoa, älköönkä sinulle tulko poikia ja tyttäriä tässä paikassa.” (Jeremia 16:1–2) Nuo

Huipulla tai maassa

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Älä ota itsellesi vaimoa, älköönkä sinulle tulko poikia ja tyttäriä tässä paikassa.” (Jeremia 16:1–2)

Nuo kaksi valitsemaani jaetta antavat meille sellaisen kuvan, että Jeremian elämästä puuttui jotain. Hänen käskettiin olla menemättä naimisiin. Vaikka avioliitto ei aina ole vastaus yksinäisyyden kysymyksiin, Jeremian yksinäisyys tuntuu johtuneen osaksi siitä, että häneltä puuttui perhe. Lähes aina, kun Jeremia oli julistanut ihmisille Jumalan sanaa,  häntä kiusasi ja ahdisti mennä kotiin ja huomata vain, että siellä ei ollut ketään lohduttamassa häntä. Hänen nähtiin itkevän ja jopa kiroavan sen päivän, jona oli syntynyt (Jeremia 20:14–15). Tutkittuaan Jeremian elämää Raamatun asiantuntijat ovat nimittäneet hänet itkeväksi profeetaksi.

Olemmeko koskaan miettineet, miksi Jeremia itki? Totta kai – hän kohtasi vaikeuksia. Toisaalta monilla muillakin on ollut samanlaisia vaikeuksia, eikä heitä kutsuta itkeviksi. Uskon, että Jeremia yritti verrata itseään muihin ja huomasi, että hänellä oli enemmän vastoinkäymisiä kuin muilla. Ehkä hän kysyi tämän niin tutun kysymyksen: miksi minä?

Kuulin kerran eräästä pastorista, joka oli vaikean tilanteen edessä. Hän kohtasi työssään henkilön, joka oli menettänyt kolme lastaan onnettomuudessa.

Tuossa perheessä oli kaikkiaan viisi lasta. Monet heidän kotikylänsä lapsista hakivat yliopistoon opiskelemaan, mutta eivät päässeet sinne sisään. Tämän perheen kaikki lapset saivat opiskelupaikan. Yliopisto-opiskelijoiden piti anoa lainaa valtiolta. Monet eivät sitä koskaan saaneet, mutta tämän perheen kaikki lapset saivat lainan. Valmistumisensa jälkeen monet heidän opiskelutoverinsa, joilla oli hyvät todistukset, hakivat ahkerasti työpaikkoja, mutta eivät tulleet valituksi. Tämän perheen lapset pääsivät ensimmäiseen työpaikkan, jota  hakivat.

Kaikissa noissa tilanteissa vanhempi ei ollut koskaan kysynyt: ”Miksi minä?” Kun onnettomuus kohtasi, se oli kuitenkin hänen ensimmäinen kysymyksensä.

Tämä kertomus paljastaa meille jotain siitä, miten me  suhtaudumme  Jumalaan. Kun kaikki on hyvin, kun olemme huipulla, emme koskaan kysy Jumalalta: “Miksi olet tuonut minut tänne?” Ajattelemme, että olemme ansainneet sen.  Kun elämässä tulee aikoja, jolloin meitä kohtaavat vastoinkäymiset ja surut, olemme ahdistuneita. Alamme verrata itseämme niihin, joilla näyttäisi menevän hyvin. Emme ymmärrä, että jos Jumalalla ei ole oikeutta osallistua iloihimme, miten hän voisi osallistua suruihimme.

Jeremialle luvattiin, että Jumala puolustaisi häntä. Viholliset sotivat häntä vastaan, mutta Jumala pysyi hänen turvalinnanaan (Jeremia 1:19; 15:20). Jumala piti uskollisesti lupauksensa ja oli hänen kanssaan kaikissa tilanteissa.

Rakas ystävä, voit olla tänään huipulla tai aivan maassa. Kaikella, mitä kohtaamme, on tarkoitus. Jumala sallii asioiden tapahtua elämässämme, mutta mikään ei tapahdu sattumalta. Jumalalla on kaikki hallinnassaan. Hän käski Jeremian olla menemättä naimisiin, koska tiesi, mitä oli edessä päin. Hän on sallinut sinun tilanteesi jostain tietystä syystä. Sen sijaan, että kysymme ”Miksi minä”, voimme pyytää Jumalaa avaamaan sisäiset silmämme. Huomaamme silloin, että Jumala on kanssamme silloinkin, kun olemme ahdingossa. Avatkoon Jumala myös sinun sisäiset silmäsi!

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti) Ylösnousseen todistajia, Luukas 24:36–49 © Pastori, teol. tri Gerson Mgaya, 8.4.2017. Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus

Jeesuksen seuraajille on annettu tehtäväksi ”todistaa jokapäiväisessä elämässään ylösnousseesta Vapahtajasta ja hänessä täyttyneestä Jumalan lupauksesta. Tämä lupaus pysyy lujana silloinkin, kun ihminen heikkoudessaan epäilee sitä.” (Evankeliumikirja ja kirkkovuosi)

Tehtävä, jolla on merkitystä

1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti)

Ylösnousseen todistajia, Luukas 24:36–49 © Pastori, teol. tri Gerson Mgaya, 8.4.2017.

Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.

Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” (1938 käännös)

Tämän päivän evankeliumiteksti tarjoaa meille monta mahtavaa sanomaa. Olemme lukeneet, että opetuslapset olivat puhumassa keskenään ylösnousseesta Jeesuksesta, kun he huomasivat yhtäkkiä, että siinä hän seisoi heidän keskellänsä. Jeesus sanoi heille: ”Rauha teille.” Jotkut heistä näkivät Jeesuksen jo toista kertaa hänen ylösnousemuksensa jälkeen, mutta suurimmalle osalle kerta oli  ensimmäinen. Epäilys ja pelko olivat luonnollisia reaktioita.

Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, miksi he olivat hämmästyneitä. Sen jälkeen hän todisti heille, että hän ei ole aave vaan ruumiillisesti läsnä. Hän näytti heille kätensä ja jalkansa ja pyysi heitä koskemaan niitä. Jeesuksella oli yhä ristiinnaulitsemisen jättämät merkit käsissä ja jaloissa, mutta enää ne eivät aiheuttaneet kipua.

Tässä on tärkeää opittavaa meille ihmisille. Vaikka me olemme uusia luomuksia Kristuksessa, menneisyyttämme ei pyyhkäistä pois. Menneisyys ei kuitenkaan enää määrittele meitä, vaan sen tekee Jeesus.

Elämänhistoriamme muistuttaa meitä siitä, mistä olemme tulleet, ja näyttää meille Kristuksen työn arvon. Emme saa keskittyä menneisyyteen, vaan meidän pitäisi kohdistaa huomiomme Kristukseen, joka on antanut meille jotain uutta.

Jeesus todisti opetuslapsilleen eri tavoin, että hän on ruumiillisesti läsnä ja että hän on elossa. Sen lisäksi, että hän näytti heille kätensä ja pyysi heitä koskettamaan haavojaan, hän pyysi heiltä ruokaa, jotta voisi syödä heidän nähtensä, ikään kuin hän olisi ollut nälkäinen. Jeesus varmisti, että hänen opetuslapsensa saivat parhaan todistuksen siitä, että hän ei ole henkiolento.

Sen jälkeen kun hän oli todistanut olevansa elossa, hän siirsi  opetuslapsilleen tehtävän. Hän antoi heille tehtäväksi todistaa jokapäiväisessä elämässään ylösnousseesta Vapahtajasta ja hänessä täyttyneestä Jumalan lupauksesta. Opetuslapset olivat kaiken sen todistajia, mitä Jeesuksesta oli kirjoitettu; eivät siksi, että he olivat lukeneet siitä, vaan koska he olivat omin silmin nähneet sen. Nyt oli opetuslasten vuoro lähteä kertomaan, että Jeesus elää.

Kauan sitten luin erään tarinan, jonka tekin olette saattaneet kuulla. Se kertoo siitä, kun Jeesus nousi ylös taivaaseen:

Enkelit kysyivät: “Suorititko tehtäväsi loppuun?”
“Kyllä, se on täytetty”, Jeesus vastasi.
“Meillä on vielä toinen kysymys”, enkelit sanoivat. “Onko koko maailmalle jo annettu mahdollisuus vastata siihen, mitä olet tehnyt, ja luottaa sinuun Vapahtajanaan?”
“Ei, ei vielä”, hän vastasi.
“Mikä on suunnitelmasi”, enkelit kysyivät.
Jeesus sanoi: “Jätin 12 miestä ja joitain muita ihmisiä viemään sanoman kaikkialle maailmaan.”

Enkelit katsoivat toisiaan, sitten he katsoivat alas maailmaan ja näkivät heikot miehet, jotka kerran olivat paenneet jättäen Jeesuksen. Nyt nämä samat miehet olivat vain Johanneksen ja Pietarin kanssa – Pietarin, joka oli kieltänyt Jeesuksen.

Enkelit katsoivat Jeesusta merkitsevästi ja kysyivät: “Mikä on suunnitelma B?”
Jeesus vastasi: “Ei ole mitään suunnitelmaa B. Luotan siihen, että he tekevät sen.”

Onpa tarina totta tai ei, sillä ei ole suurta merkitystä. Tiedän varmasti, että Jeesus suoritti oman tehtävänsä loppuun, ja uskoi sen sitten opetuslapsilleen, koska hän luotti heihin.

Kristus tiesi, että opetuslapset olivat heikkoja ja elivät maailmassa, joka oli vastoinkäymisiä täynnä. Hän lupasi varustaa opetuslapset, ja niin hän totisesti teki. Heikkouksistaan huolimatta nämä todistivat Jeesuksesta ensin Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa, ja nyt Jeesuksesta saarnataan eri puolilla maailmaa. Jeesus luotti heihin.

Pidän tavasta, jolla Jeesus suhtautuu ihmisiin. Hän tietää heikkoutemme. Me ihmiset epäilemme, pelkäämme ja olemme joskus jopa laiskoja viemään hyvää sanomaa eteenpäin. Siitä huolimatta hän luottaa meihin niin täydellisesti, että antoi meille tämän arvokkaan tehtävän.

Rakkaat ystävät, näen tämän suunnattomana etuoikeutena. Emme mitenkään ansaitsisi saada olla mukana levittämässä pelastuksen sanomaa maailmalle. Epäilymme ja heikkoutemme ei ole ratkaisevaa Jeesuksen edessä. Hän on luvannut varustaa meidät. Ikäsi ei merkitse mitään. Oletpa vanhus tai nuori, voit silti olla Jeesuksen todistaja. Taloudellinen tilanteesi ei merkitse mitään. Voit olla rikas ja omistaa kaiken mahdollisen, tai voit olla köyhä etkä omista mitään. Kuitenkin Jeesus luottaa sinuun ja varustaa sinut toimimaan hänen todistajanaan maailmassa.

Kuinka voi vielä vanhuksenakin todistaa? Tässä joitain tapoja: Voit rukoilla niiden puolesta, jotka vievät viestiä eri puolille maailmaa. Voit neuvoa heitä kirjoittamalla heille ja voit tukea heidän työtään taloudellisesti. Muista, että mitä sinulla on, se on kaikki Herralta. Hän on siunannut sinua sillä. Et voi koskaan tietää, antoiko Herra sen sinulle, koska halusi sinun käyttävän sitä todistaaksesi sillä hänestä. Joten jos et ole tukenut Jumalan työtä siitä syystä, että olet sairas tai liian vanha, muista nämä tavat.

Sinulla voi olla vähemmän kuin tarvitset. Muista, että rukoukseen ei tarvita rahaa. Siihen tarvitaan uskoa ja halua rukoilla toisten puolesta, että he oppisivat tuntemaan Jeesuksen. Rukoilla voit aina.

Voi myös olla, että sinulla ei ole mitään, mutta olet terve. Meidän aikanamme vapaaehtoisia tarvitaan moniin tehtäviin seurakunnissamme. Kirkossa monet ihmiset ovat jääneet tarkkailijan tai ulkopuolisen asemaan. Jeesus on varustanut sinut hyvällä terveydellä. Rohkaistu tulemaan mukaan ja tekemään jotain Jeesuksen vuoksi.

Saatat sanoa, että aikataulusi on niin tiivis, että se ei salli sinun tekevän hengellistä työtä millään tavalla. Tässä kertomus miehestä, joka teki enemmän kuin kuvitteli tekevänsä: Martin oli roomalainen sotilas ja kristitty. Hän eli 100-luvulla Roomassa. Eräänä kylmänä talvi-iltana hänen tullessaan kaupunkiin hänet pysäytti kerjäläinen ja pyysi almuja. Martinilla ei ollut rahaa, mutta kerjäläinen oli jo aivan sininen ja tärisi kylmästä. Niinpä Martin antoi mitä hänellä oli. Hän otti päältään kuluneen ja rispaantuneen sotilastakkinsa, halkaisi sen kahtia ja antoi toisen puolen siitä kerjäläiselle.

Seuraavana yönä Martin näki unen. Taivaassa oli enkeleitä ja Jeesus oli heidän keskellään. Vapahtajalla oli yllään puolikas roomalaisen sotilaan pitkästä takista. Yksi enkeleistä kysyi häneltä: ”Herra, miksi sinulla on tuo kulunut vanha takki ylläsi? Kuka sen sinulle antoi?” Jeesus vastasi lempeästi: ”Minun palvelijani Martin antoi sen minulle.”

Emme kaikki voi seisoa saarnatuolissa ja kertoa Jeesuksesta. Emme voi kaikki lähteä lähetystyöhön ja saarnata siellä. Suurin osa meistä varustetaan todistamaan Jeesuksesta siinä paikassa, missä olemme.

Voimme kertoa Jeesuksesta niin monin eri tavoin. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka huomiseen asti! Mutta yksi asia, minkä haluan sinun muistavan, on, että Jeesus on varustanut sinut olemaan hänen todistajansa. Älä tuota hänelle pettymystä! Jos haluat tietää enemmän tästä asiasta, ota rohkeasti meihin yhteyttä. Aiheesta on olemassa myös kirja “Työntekijät ja vapaaehtoiset”. Sitä on saatavana toimistoltamme (Pohjois-Karjalan Kansanlähetys), tai voit lähettää meille sähköpostia osoitteisiin:
raamattuontotta@raamattuontotta.fi tai p-karjalankl@sekl.fi

Jumala siunatkoon sinua aina, Aamen.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


8.4. on Suomen kirkoissa Kansanlähetyksen kolehtipyhä. Tervetuloa kirkkoon! Jumalanpalveluksessa kerätään kolehti Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyölle Kreikassa, Saksassa ja Suomessa. Kohteesta voit lukea lisää ja antaa kolehtiin täällä.

 

 

Edellisessä opetuksessani kirjoitin Jeesuksen kuolemasta: Kuka ristiinnaulitsi hänet ja kuinka ihmiset reagoivat nähdessään sen tapahtuvan? Kuten totesin, meidän tavoitteemme on

Tarjolla uusi elämä

Edellisessä opetuksessani kirjoitin Jeesuksen kuolemasta: Kuka ristiinnaulitsi hänet ja kuinka ihmiset reagoivat nähdessään sen tapahtuvan? Kuten totesin, meidän tavoitteemme on löytää oma paikkamme ja jos mahdollista, saada suhteemme Jumalaan korjatuksi.

Tänään jatkamme samaan suuntaan ja katsomme, kuinka tämä maailma on historian eri aikoina suhtautunut Jeesukseen, tai toisella tavalla sanottuna, kuinka Jeesuksen kuolema on muuttanut tätä maailmaa. Muuttaako se sinua ja minua henkilökohtaisesti?

Tänään elämme Kristuksen syntymän jälkeisessä ajassa (a.D. tai jKr.). Latinankielinen anno Domini tarkoittaa ’Herran vuonna’. Termi otettiin käyttöön 500-luvulla, kun ajan laskemisessa alettiin käyttää järjestelmää, jossa Kristuksen syntymä merkitsi vuoden yksi eli ensimmäisen vuoden alkua. Vuodet ennen Kristuksen syntymää merkittiin kirjaimilla B.C. (eKr.). Tätä laskutapaa on noudatettu ja käytetty aina siitä lähtien. Kalenterimme pitää siis Kristuksen syntymää maailmanhistorian keskipisteenä. Uskoopa ihminen tai ei, totta on, että maailma ja sen järjestelmät tunnustavat, että kerran eli henkilö, jota kutsumme Jeesukseksi.

Viime aikoina on alkanut näkyä myös toinen tapa ilmaista aikakausia:  ennen ajanlaskun alkua, lyhenne eaa. (englanniksi B.C.E.) ja jälkeen ajanlaskun alun, lyhenne jaa. (englanniksi C.E.). Tämän uuden vaihtoehdon tarkoituksena on saada Jeesus pois maailmanhistoriasta. Tässä vaihtoehdossa on kuitenkin muuttunut vain nimi, mutta tapahtuma, josta laskeminen aloitetaan, osoittaa yhä Jeesuksen syntymään. Vaikka viittaus ”meidän Herraamme”eli Kristukseen on jätetty pois, se pysyy siis oikeutetusti ajanlaskumme keskuksena, josta laskemme vuosia taaksepäin, kauemmaksi menneisyyteen ja eteenpäin, kohti tulevaisuutta. Aivan selvästi Kristuksen tuleminen on aina ollut ja tulee aina olemaan kaikkein merkityksellisin ja suurimman muutoksen aikaansaanut tapahtuma koko maa-planeetan historiassa.

Useimmat ihmiset maailmassa ovat kuulleet Jeesuksesta. Hänen syntymäänsä juhlitaan joka joulu, hänen vertauksensa tunnetaan hyvin ja jotkut hänen opetuksistaan kulkevat tuttuina sanontoina kansan kielessä. Mutta Jeesuksen elämän mullistavin ja tärkein tehtävä toteutui hänen ristiinnaulitsemisessaan ja ylösnousemuksessaan. Hän tuli maailmaan ja hän muutti kaiken. Nämä tapahtumat poistivat syntimuurin ihmisten ja Jumalan väliltä. Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus kehotti opetuslapsiaan levittämään uutista pelastuksesta, jonka hän tarjoaa kaikille kansoille.

Kun katson tuota kaikkea, kuinka se tapahtui ja kuinka ensimmäiset seuraajat reagoivat, ja sitten vertaan sitä omaan tilanteeseemme tänä päivänä, mietin joskus, että meillä on vielä suurempi syy uskoa kuin heillä. Ajatelkaapa, mikä toivo opetuslapsilla oli Jeesuksessa, ja sitten he joutuivat näkemään, millaisen kuoleman hän kärsi. Hän kärsi voimattomana ja heikkona häpeällisen kuoleman. Sen jälkeen hänet laitettiin makaamaan hautakammion pimeyteen, iso kivi vieritettynä haudan suulle ja sotilaat vartioimassa hautaa. Hänen seuraajillaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin piiloutua lukittujen ovien taakse juutalaisia peläten. Näin kaikki heidän toivonsa oli murskattu. He pitivät sitä kaiken loppuna!

Maria Magdaleena ja hänen ystävänsä olivat huolissaan, koska Jeesus oli haudattu niin nopeasti, että kukaan ei ollut voidellut hänen ruumistaan.  Sapatin jälkeisenä päivänä, kun oli vielä pimeää, he menivät haudalle mukanaan yrttejä, jotta voisivat tehdä sen, mikä oli jäänyt tekemättä. Se oli suuri rakkauden osoitus. Rakkauden pakottamana naiset kuitenkin halusivat sen tehdä, vaikka he tiesivät, että Jeesus oli kuollut eikä näkisi heidän tekoaan.

Heidän hämmästyksekseen hauta oli tyhjä! Jeesus ei ollut haudassa. Poissa tolaltaan naiset juoksivat kertomaan asian opetuslapsille. Pietari ja Johannes menivät haudalle ja todistivat, että asia oli niin kuin naiset olivat kertoneet. Maria ei halunnut lähteä pois haudan läheltä. Hän ei halunnut luovuttaa niin helposti. Kun etsimme hartaasti totuutta, mekin löydämme sen. Maria jatkoi etsimistä, kunnes Jeesus ilmestyi hänelle.

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUSRUUMIS

Jeesuksen ylösnousemusruumiissa oli jotain ainutlaatuista. Hän saattoi mennä läpi kiinteän ja kovan aineen, kuten kiviseinien ja lukittujen ovien (Joh. 20:19,26). Monet ihmiset ovat kuvitelleet, että hänen ruumiinsa oli jotenkin aavemainen – ei niin kiinteän tiivis kuin fyysinen ruumis. Mutta asia ei ollut niin. Jeesuksen ylösnousemusruumis oli sopiva taivasta varten, lopullista todellisuutta varten, ja se teki siitä vielä kiinteämmän kuin mikään aine meidän ulottuvuudessamme. Mitkään fyysiset esteet kuten muurit, käärinliinat eivätkä kivet eivät voineet estää häntä kulkemasta niiden läpi.

Tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi kivi oli vieritetty pois haudan suulta: niin ei ollut tehty, että Jeesus pääsisi ulos, vaan jotta me pääsisimme sisälle. Se oli viesti Jumalalta, jotta hänen seuraajansa tietäisivät, että hauta on tyhjä.

Minä jopa epäilen, oliko Jeesus todella haudassa koko sen ajan. Pietari sanoo kirjeessään, että hän meni saarnaamaan niille, jotka olivat manalassa eli helvetissä. Nuo kolme päivää siis tarvittiin, että kävisi toteen profetia siitä, että hän ilmestyisi jälleen kolmantena päivänä, ja katso: hän nousi ylös kuolleista, mutta ei haudasta! Hauta tehtiin tyhjäksi meidän vuoksemme. Vielä kaiken tämän jälkeenkin ihmisten on vaikea uskoa, että Jeesus on elossa. Mitä meidän tulisi kertoa heille, jotta he uskoisivat? Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin näyttää heille ainakin kolme todistetta.

Todisteena Jeesuksen omat ennustukset

Ehkä ihmeellisin, mutta silti vain vähän huomiota saanut todiste ylösnousemuksesta on, että Jeesus itse ennusti monta kertaa, että niin tulisi tapahtumaan (Matt. 16:21; 17:9, 22–23; 20:18-19; 26:32; Joh. 2:19, 21). Sitä voidaan pitää kaikkien aikojen suurimpana ja aidoimpana ihmeenä, koska hän itse ennusti sen ja sitten saattoi työnsä päätökseen. Ihminen, joka kulkee ympäriinsä saarnaamassa omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, on joko hullu tai Jumala. Todiste ylösnousemuksesta on niin uskottava, että meillä ei ole mitään syytä epäillä, kumpi Jeesus oli. Hän on Jumala.

Todisteena Jeesuksen ilmestymiset menneisyydessä

Ehkä vahvin historiallinen todiste ylösnousemuksesta ovat ylösnousseen Kristuksen lukuisat ilmestymiset ihmisille. Kirjoituksissa mainitaan useita kertoja, kuinka hän ilmestyi sekä miehille että naisille, sekä ryhmille että yksilöille. Nämä ilmestymiset tapahtuivat monissa eri paikoissa ja eri ihmisille – talossa ja tiellä, opetuslapsille, jotka olivat murheellisia ja joillekin, jotka olivat iloisia. Hänen ilmestymistensä lukumäärä ja moninaiset muodot vakuuttavat meidät siitä, että ylösnousemus on totta.

Ihmiset, jotka näkivät hänet, kuulivat häntä, koskettivat häntä ja näkivät hänen syövän, ovat dokumentoineet kaiken. Jeesus halusi varmistaa, että hänen ylösnousemuksensa tuli todistetuksi niin hyvin, että sijaa epäilyille ei jäänyt (Ap.t. 1:3).

Olisiko kaikki nämä todistajat voitu saada valehtelemaan ylösnousemuksesta? Vastaus on ”ei” kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, todistajia oli liian paljon, jotta juonittelu olisi ollut mahdollista. Toiseksi, nämä todistajat olivat valmiita kuolemaan totuuden puolesta todistaessaan ylösnousemuksesta. Kukaan ei koskaan todistaisi kuolemansa uhalla sellaista, minkä ajattelee olevan valhetta tai mielikuvitusta. Ajatelkaapa, mitä mielettömyyttä osoitti, että tämä pieni pelkureiden joukko juoksi karkuun ja piiloutui, kun Jeesus olisi tarvinnut heitä, ja sitten yhtäkkiä se muuttui rohkeaksi evankelistajoukoksi, joka villitsi koko maailman! Johannesta lukuun ottamatta he kaikki muut kärsivät marttyyrikuoleman Kristuksen tähden. Jokainen järkeään käyttävä ymmärtää, että ylösnousemus on totta, ja haluaa liittyä niihin, jotka julistavat, että Jeesus Kristus on totisesti noussut ylös kuolleista.

Todisteita omasta ajastamme

Todisteita Kristuksen ylösnousemuksesta ei löydy ainoastaan menneisyydestä. Myös omasta ajastamme löytyy ainakin viisi todistetta, jotka todistavat sen olevan historiallinen tosiasia. Pidän kaikkia todisteita tärkeinä.  Näillä, mitkä nostan nyt esille, on kuitenkin painoarvoa muita enemmän, koska niiden kautta ihmisten on tarkoitettu näkevän ja ymmärtävän, että Kristus todella elää.

1. KRISTINUSKO

Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon perusta. Oppi siitä, että Jeesus nousi kuolleista, mullisti maailman ja erotti kristinuskon juutalaisuudesta ja Välimeren maailman pakanauskonnoista. Jos Jeesus ei olisi noussut ylös kuolleista, meillä ei olisi kristinuskoa. Jos ylösnousemus ei olisi totta, ei myöskään evankeliumissa olisi ainutkertaista ja elämää antavaa voimaa. On sanottu, että jos Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ei ole historiallinen tosiasia, silloin meidän velvollisuutemme on kaivaa uusi hauta ja haudata, ei mies, vaan koko kristillinen uskomme.

2. KRISTILLINEN KIRKKO

Jos ristiinnaulitseminen olisi merkinnyt loppua opetuslasten kokemuksille Kristuksesta, kuinka kristillinen kirkko olisi voinut syntyä? Kirkko on perustettu Jeesukselle Messiaana! Kuollut Messias ei ole Messias. Tarvittiin ylösnoussut Messias, jotta hänestä Jumalan Poikana annetut profetiat täyttyivät. Kirkko pysyy hengissä ja kukoistaa vain, koska Jeesus tuli ulos haudasta ja todisti, että kuoleman jälkeen on olemassa elämää. On yhtä toivotonta selittää kirkkoa viittaamatta ylösnousemukseen kuin yrittää selittää Suomen historiaa viittaamatta talvisotaan.

3. KRISTILLINEN SUNNUNTAI

Se, että käymme kirkossa sunnuntaisin, on todiste ylösnousemuksesta. Alkuperäinen juutalainen jumalanpalveluspäivä oli lauantai, mutta kristityt alkoivat kokoontua sunnuntaina, koska sinä päivänä Jeesus nousi kuolleista. Meidän on hyvä muistaa, että alkukirkko koostui pääasiassa juutalaisista kristityistä. Heille jumalanpalveluspäivän muuttaminen pois sapatista merkitsi, että jotain koko maailmaa järisyttävää oli tapahtunut.

Varhaiskristityt olivat hartaita juutalaisia, jotka noudattivat tarkasti sapattia koskevia lakeja ja säädöksiä. Juutalaiset pelkäsivät muuttaa sapattia. He nimittäin uskoivat, että Jumalan viha kohtaisi heitä, jos he eivät noudattaisi ankaria säädöksiä, jotka koskivat sapatin viettoa. Jotain kuitenkin tapahtui, mikä sai nämä juutalaiset miehet ja naiset kääntämään selkänsä vuosien mittaiselle uskonnolliselle koulutukselle ja perinnäistavoille. He muuttivat jumalanpalveluspäivänsä sunnuntaiksi Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuspäivän kunniaksi. Tiedättekö yhtään muuta historiallista tapahtumaa, jota juhlitaan 52 kertaa vuodessa? Mikään ei ylitä Jeesuksen ylösnousemusta.

4. KRISTILLISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

Uuden testamentin mukaan alkukirkolle annettiin kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Kasteen sakramentti tarjoaa kauniin kuvan ylösnousemuksesta. Kaste, joko upottamalla tai vettä päähän valellen, ei symboloi pelkästään sitä, että syntimme on otettu pois, vaan myös sitä, että meidät haudataan Jeesuksen kanssa ja meistä tulee uusia luomuksia. Meidät nostetaan elämään aivan niin kuin Kristus nousi kuolleista.

Herran ehtoollinen on muistutus kuolemasta, mutta Apostolien tekojen toinen luku sanoo, että meidän on osallistuttava siihen iloiten, koska se ennakoi Jeesuksen ylösnousemusta. Ilman ylösnousemusta ei voi olla iloa. Siis, kun meillä ei ole iloa, se on merkki siitä, että emme ole ymmärtäneet Jeesuksen ylösnousemuksen merkitystä tai emme ole antaneet itseämme kokonaan ylösnousseelle Herralle. Koska jos olisimme, meillä olisi ilo jopa silloinkin, kun kauhea kuolema on edessämme.

5. MUUTTUNUT ELÄMÄ

Ennen ylösnousemusta Jeesuksen opetuslapsia leimasi arkuus, epäily ja pelko. Kun Jeesus pidätettiin, ”kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat” (Matt. 26:56). Pietari kielsi kolme kertaa edes tuntevansa Jeesusta. Ristiinnaulitsemisen jälkeen opetuslapset piiloutuivat yläsaliin lukittujen ovien taakse. Tuomas jopa julisti: “Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko” (Joh. 20:25).

Kun pelokkaat opetuslapset vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli elossa, he muuttuivat rohkeiksi Kristuksen sanansaattajiksi. He matkustivat ympäri maailmaa ja villitsivät sen (Ap.t. 17:6), ja kaikista muista paitsi Johanneksesta tuli marttyyreita uskonsa tähden. Olisivatko he olleet valmiita antamaan elämänsä Kristuksen tähden, jos olisivat uskoneet, että ylösnousemus oli petosta?

Jeesuksen kuolema on ensiarvoisen tärkeä meille, koska kuolemalla meidän puolestamme Jeesus vapautti meidät Saatanan otteesta. Mutta ilman ylösnousemusta hänen kuolemansa olisi ollut turha. Ylösnousemus saattoi loppuun sen työn, minkä ristiinnaulitseminen aloitti.

Ymmärtääksemme näiden kahden tapahtuman välisen yhteyden, voimme ajatella kuolemaa pysyvänä vankilana, mistä ei voi paeta. Juuri tätä kuolema tarkasti ottaen olikin. Kun ensimmäinen mies ja nainen tekivät syntiä Jumalaa vastaan, koko ihmiskunnan elämä menetettiin Saatanalle, joka päätti saada kaikki ihmiset liittymään joukkoihinsa ja nähdä meidän kaikkien kärsivän yhdessä hänen kanssaan helvetin kurjuudessa. Mutta Jeesus, joka on itse synnitön, otti vapaaehtoisesti ihmiskunnan synnit harteilleen, ikään kuin ne olisivat hänen omiaan, ja kuoli syntisen ihmisen kuoleman. Hän astui meidän sijastamme kuoleman vankilaan.

Kuolema ei kuitenkaan pystynyt pitämään Jumalan Poikaa vankinaan. Ylösnousemus osoitti, että kuoleman vankilan rautaportit oli murskattu ja hajotettu. Jeesus särki ne mennessään niiden läpi, hän meni ylösnousemusruumiiseensa ja näyttäytyi elävänä monille todistajille ja osoitti, että kuolemalla ei ollut enää otetta langenneesta ihmiskunnasta. Kuolema oli voitettu.

Hyvä uutinen on, että kun annamme elämämme Jeesukselle, myös me nousemme ylös kuolleista kuten hän. Jos otamme hänet vastaan elämämme Herraksi, voimme nousta uuteen ja täydelliseen elämään, jollaisen Jumala suunnitteli kaikille luoduille jo aikojen alussa.

Ylösnousemus antaa meille ainoan toivon iankaikkisesta elämästä – asia, jota mikään muu uskonto maailmassa ei voi näyttää todeksi. Mooseksen ruumis on yhä haudassa jossakin. Muhammedin ruumis on haudassa. Leninin jäännökset lepäävät lasikantisessa arkussa Moskovassa. Kaikista suurista maailmanuskonnoista ainoastaan kristinusko rakentuu johtajansa ylösnousemuksen varaan. Jeesus Kristus yksin on voittanut kuoleman, ja sen seurauksena hän voi tarjota meille iankaikkisen elämän.

Voit alkaa elää tätä uutta elämää sinä hetkenä, kun annat itsesi Jeesukselle. Hautaat vanhan elämäsi tulemalla osalliseksi hänen kuolemastaan ja saat uuden elämän tulemalla osalliseksi hänen ylösnousemuksestaan. Kuten Paavali selittää: “Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista” (Room. 6:4).

Tämä ylösnousemuselämä voi alkaa aivan tässä ja nyt. Se on ilmainen lahja, ja se on jokaisen sitä haluavan saatavilla. Jos haluaisit saada sen, mutta et tiedä miten, voit kirjoittaa minulle gerson.mgaya@sekl.fi tai soittaa minulle numeroon 050 511 0141, tai voit olla yhteydessä johonkin toiseen henkilöön, jonka tiedät osaavan auttaa sinua. Avatkoon ylösnoussut Herra sydämesi vastaanottamaan hänet Herraksesi. Toivotan sinulle iloista pääsiäistä!

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


 

Kaikki alkoi Eedenissä Raamattu kertoo meille, että alussa Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja täydelliseen suhteeseen kanssaan. Jumala

Sinun vuoksesi

Kaikki alkoi Eedenissä

Raamattu kertoo meille, että alussa Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja täydelliseen suhteeseen kanssaan. Jumala antoi heille myös vapauden valita, elääkö Jumalan parhaan suunnitelman mukaan vai elääkö omien suunnitelmiensa mukaan.

Traagisesti kävi niin, että Aadam ja Eeva söivät kielletyn puun hedelmää. He halusivat olla itsenäisiä ja Jumalasta riippumattomia. He eivät kuitenkaan saavuttaneet itsenäisyyttä vaan alistivat itsensä uudelle herralle, joka teki heistä omia orjiaan.

Synti on aina käärittynä johonkin sellaiseen, mikä näyttää viehättävältä, suloiselta ja vakuuttavalta. Kun pidät sen, tulet huomaamaan, kuinka tuhoavaa se on ollut.

Jumala on elämän lähde, ja hylkäämällä hänet ensimmäinen aviopari tuomitsi itsensä kuolemaan. Maailmanlaajuisesti pätee laki, että “Se, joka tekee syntiä, on kuoleva” (Hes. 18:20). Meillä on sama ongelma kuin heillä, sillä me olemme perineet heidän luontonsa ja heidän syntisen valintansa seuraukset. Olemme eläneet sellaista elämää, jonka he siirsivät meille: olemme ylpeitä ja kapinoimme Jumalaa vastaan.

Jumala rakasti ensimmäistä miestä ja naista, eikä hän halunnut hylätä heitä – eikä meitä, heidän jälkeläisiään – kuoleman kirouksen alle. Viisaudessaan ja armossaan Jumala lupasi tuomitulle parille, että hän lähettäisi Vapahtajan, joka murskaisi synnin ja Saatanan vallan ja vapauttaisi ihmiset kuoleman kirouksesta (1. Moos. 3:15).

Tämä ratkaisu kävi kalliiksi Jumalalle, sillä se tarkoitti, että hänen piti itse vapauttaa ihmiskunta Saatanan vallasta. Sen tehtävän pystyi tekemään vain sellainen, joka oli kaikin tavoin vahvempi kuin Saatana. Lunnasuhri ei voinut olla kukaan muu kuin Jumala itse oman Poikansa persoonassa, hänen, jonka tunnemme Jeesuksena.

Jeesus suostui kuolemaan ihmisten sijasta, joita hän rakasti. Hän ilmoitti tämän seuraajilleen, kun hän sanoi, että hän oli tullut maailmaan “antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mark. 10:45). Jeesus, Jumalan Poika, tuli maailmaan antamaan henkensä lunnaiksi meidän syntimme tähden, jotta me pääsemme vapaiksi ikuisesta kadotuksesta.

Kuka ristiinnaulitsi Jeesuksen?

Oletko koskaan pohtinut, kuka oikeastaan ristiinnaulitsi Jeesuksen? Eri ihmiset ja eri todellisuudessa eläneet ovat kertoneet näkemyksensä. Historian mukaan Jeesuksen ristiinnaulitsivat roomalaiset. Profeetta Jesaja sanoo, että sen teki Jumala (Jes. 53:4). Pietari syytti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta juutalaisia (Ap.t. 2:23). Joten  kuka sen teki? Jumala salli, että hänen Poikansa kuoli ristillä. Juutalaiset luovuttivat Jeesuksen roomalaisille, jotka lopulta tekivät sen, koska heille kerrottiin, että hän oli rikollinen, syyllinen.

Miksi Jumala salli hänen kärsiä sellaisen kuoleman? Meidän syntiemme tähden. Jos me emme olisi tehneet syntiä, Jumala ei olisi antanut Poikansa joutua kärsimään. Sitä eivät siis tehneet yksin juutalaiset, eivät roomalaiset eikä myöskään Jumala. Me ihmiset ristiinnaulitsimme hänet. Me olemme syy siihen, että Jeesuksen täytyi kuolla. Sinä ja minä ristiinnaulitsimme hänet.

Me olemme siis syyllisiä Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Roomalaiset ja juutalaiset olivat pelkkiä välikappaleita, joiden kautta kuolema tapahtui. Jeesus otti kantaakseen rangaistuksen, jonka me olisimme ansainneet, ja vei kauhean syntikuormamme mukanaan hautaan. Jumala antoi parasta, mitä taivaassa oli tarjota, oman Poikansa, ja lähetti hänet tänne kuolemaan sovittaakseen syntimme.

Nyt kun Jeesus on kuollut meidän puolestamme, on tärkeä nähdä, kuinka voimme vastata siihen. Kirjoitusten mukaan voimme vastata tai reagoida Jeesuksen kuolemaan viidellä tavalla.

Viisi tapaa vastata Jeesuksen kuolemaan

Niin tärkeä ja ratkaiseva kuin Jeesuksen kuolema onkin, me emme kaikki reagoi siihen myönteisesti. Jotkut ihmiset ovat välinpitämättömiä, jotkut vihamielisiä ja jotkut kiitollisia. Kaikki nämä suhtautumistavat heijastuivat jo niissä ihmisissä, jotka olivat silminnäkijöinä, kun Jeesus ristiinnaulittiin – ja täsmälleen samoilla tavoilla ihmiset tänäänkin suhtautuvat Jeesukseen.

HILJAA KUNNIOITTAVA KANSA
Luuk. 23:33, 35 sanoo, että kun Jeesus ja hänen teloittajansa “tulivat paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat hänet. . .  Kansa seisoi katselemassa.” Suuret ihmisjoukot seisoivat tuona päivänä katselemassa, kun kuningasten Kuningas kuoli. He olivat pelkkiä katselijoita, se ei heitä koskettanut eivätkä he olleet osallisina siihen. He katsoivat näytelmää vain uteliaisuudesta. Epäilemättä monet heistä olivat kuulleet Jeesuksen saarnaavan ja nähneet hänen parantavan. He olivat saattaneet jopa kunnioittaa häntä suurena opettajana ja ihmeiden tekijänä. Mutta heille hänen kuolemansa oli vain hyvän miehen kuolema, miehen, josta valitettavasti oli virkamiesten silmissä tullut rikollinen.

Ehkä suuri enemmistö tänäänkin on kuin tuo hiljainen kansanjoukko. He yksinkertaisesti katselevat antamatta asian koskettaa heitä. He kunnioittavat Jeesusta suurena miehenä, joka on laittanut elämänsä likoon, mutta hänen kuolemansa ei mitenkään vaikuta heihin. He näkevät pitkäperjantain vain yhtenä päivänä kalenterissa eivätkä koskaan pysähdy pohtimaan, miten elintärkeä merkitys sillä on heidän elämäänsä nyt sekä heidän ikuisuuteensa.

USKONNOLLISET JOHTAJAT
Kirjanoppineet, fariseukset ja Suuren neuvoston eli Sanhedrinin jäsenet – ne, joiden puoleen juutalaiset kääntyivät opetusta saadakseen, pilkkasivat Jeesusta, kun hän kuoli ristillä, ja sanoivat: “Muita hän on kyllä auttanut, auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu” (Luuk. 23:35). Matteus antaa meille täydellisen kuvan heidän pilkanteostaan lisäämällä kuvaukseen vielä heidän loukkaavan kehonkielensä. “He pilkkasivat häntä päätään nyökyttäen. ‘Katsokaa nyt häntä!’ he huusivat hänelle. ‘Sinähän sanoit, että pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika, ja tule alas ristiltä!’” (Matt. 27:39–40).

Yrittäessään pilkata Herraa hänen omilla sanoillaan uskonnolliset johtajat eivät ymmärtäneet kahta tärkeää asiaa. Ensimmäinen oli, että temppeli, johon Jeesus viittasi, oli hänen oma ruumiinsa, ei Jerusalemin temppeli. Nämä uskonnolliset johtajat tuhoaisivat hänen ruumiinsa, mutta se nousisi takaisin elämään kolmantena päivänä. Toiseksi he eivät ymmärtäneet, että Jeesuksella oli kaikki tarvittava valta tulla alas ristiltä. Mutta heidän tähtensä, ja kaikkien meidän tähtemme, hän ei käyttänyt valtaansa. Jos Jeesus olisi tullut alas ja pelastanut itsensä, maailman koko väestö – mennyt, nykyinen ja tuleva – olisi tuomittu ikuisesti.

Ylipappien, kirjanoppineiden, fariseusten ja vanhinten, puhumattakaan koko Suuresta neuvostosta, olisi pitänyt olla niitä, jotka johdattivat ihmiset uskomaan Messiaaseen. Sen sijaan he pilkkasivat maailman Vapahtajaa. Surullista kyllä, näin tapahtuu myös tänään. Jotkut kulkevat väärää tietä ja tekevät pilaa Jeesuksesta ja niistä, jotka seuraavat häntä. He eivät tajua, että Jumalan vaikeneminen pilkan edessä ei johdu siitä, että hän olisi voimaton. Hän vain odottaa kärsivällisesti, että hänen kirkkautensa paljastuu kokonaisuudessaan.

ROOMALAISET SOTILAAT
Nämä miehet olivat koulutettuja raakuuteen, ja voimme väittää, että he tekivät vain työtään. Mutta oikeastaan he menivät vieläkin pitemmälle. He eivät osoittaneet minkäänlaista kunnioitusta Jeesusta kohtaan. He pilkkasivat häntä aivan armottomasti. He jopa heittivät arpaa hänen vaatteistaan ristin juurella. He olivat kovettuneita miehiä, jotka näkivät Jeesuksen kuoleman vain yhtenä osana sotilaan velvollisuuksia, ja tekivät pilaa kaikesta, mitä eivät ymmärtäneet.

Vaikka me elämme ajassa, jolloin ylpeillään uskonnollisella suvaitsevaisuudella, silti tänäänkin keskellämme on “roomalaisia sotilaita” – niitä, jotka aktiivisesti hyljeksivät Jeesusta ja vainoavat hänen seuraajiaan. Se voi tapahtua fyysisesti, mutta sitä voi esiintyä myös salakavalammin, kuten hylkäämisenä ja syrjintänä.

JEESUKSEN HYLKÄÄVÄ RISTIN RYÖVÄRI
Kolme miestä ristiinnaulittiin tuona päivänä: Jeesus ja kaksi ryöväriä. Molemmat pahantekijät olivat ristiinnaulittavina oikeutetusti, oman käytöksensä vuoksi. Toinen heistä, armoton mies, herjasi Jeesusta, kun he riippuivat ristillä kuolemaisillaan: “Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” (Luuk. 23:39). Vaikka pimeä ovi kuolemaan oli jo auki, valmiina nielaisemaan hänet, pahantekijä kieltäytyi katumasta syntejään eikä ollut valmis kääntymään Jeesuksen puoleen, joka olisi voinut antaa anteeksi.

Jotkut ihmiset hylkäävät  yhä Jeesuksen, jopa viimeisellä hetkelläänkin. He tietävät, että vain hän voi sulkea kuoleman oven ja avata oven iankaikkiseen elämään, mutta heidän ylpeytensä pidättelee heitä.

KATUVA RISTIN RYÖVÄRI
Toinen ryöväri, tietäen että oli ristiinnaulittuna viattoman miehen vierellä, moitti toveriaan pilkkaamisesta: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” (Luuk. 23:40–42).

Katuva ryöväri muistuttaa meitä siitä, että niin kauan kun me hengitämme, ei ole liian myöhäistä kääntyä Kristuksen puoleen. Vaikka ihminen olisi elänyt syntistä elämää jo pitkään, hän voi jonain päivänä nähdä itsensä sellaisena kuin oikeasti on ja voi kääntyä Jeesuksen puoleen pelastettavaksi.

Entä me?

Kaiken tämän jälkeen tulee kysymys, johon meidän jokaisen on itse vastattava. Mihin ryhmään sinä kuulut?

Mieti omaa vastaustasi Jeesuksen kuolemaan. Jokainen maailman ihminen kuuluu johonkin noista ryhmistä, jotka olivat paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Myös sinua ja minua varten on ryhmä. Sinun täytyy kysyä itseltäsi: “Missä ryhmässä minä olen?” Pilkkaatko Jeesusta niin kuin juutalaiset johtajat, roomalaiset sotilaat ja katumaton ristinryöväri? Vai etkö piittaa hänestä ja olet niin kuin hiljainen kansanjoukko? Vai seuraatko katuvan ryövärin kanssa sitä tietä, joka pelastaa ja johtaa elämään?

Syntimme ovat tiukassa olevia tahroja, jotka lähtevät pois sielustamme vain, kun viemme ne ristille Jeesuksen luo. Jos et ole luovuttanut syntejäsi hänelle, tiedä, että siinä on kysymys elämästä ja kuolemasta. Jumala kutsuu sinua pyytämään anteeksiantoa ja ottamaan vastaan sen, mitä Jeesus teki puolestasi, ja antamaan Jeesuksen viedä syntisi ristille.

Jos olet jo kristitty, sinua kutsutaan tutkimaan elämääsi säännöllisesti ristin valossa. Käänny usein ristin juurelle, niin ymmärrät, mikä kallis hinta sinun lunastamisestasi on maksettu. Pietari kirjoittaa asiasta näin: “Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä” (1. Piet. 1:18–19). Juuri sitä varten Jeesus tuli maan päälle. Hän tuli ottamaan pois kuoleman, joka olisi kuulunut meille, ja vapauttamaan meidät Saatanan otteesta.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


 

Elämässä joudumme kulkemaan erilaisten vaiheiden läpi. On vuoria ja laaksoja, kuivia aikoja ja sellaisia aikoja, jolloin näyttää kuin meillä olisi

Vastoinkäymisten kohdatessa

Elämässä joudumme kulkemaan erilaisten vaiheiden läpi. On vuoria ja laaksoja, kuivia aikoja ja sellaisia aikoja, jolloin näyttää kuin meillä olisi kaikkea, mitä ihminen tässä maailmassa tarvitsee. On ilon aikoja ja surun aikoja, on terveyden ja voiman aikoja.  On aikoja, jolloin jopa ruuan syöminen tuntuu mahdottomalta ja jonkun täytyy syöttää meitä. Noina hetkinä katseen kääntäminenkin toiseen suuntaan tuntuu raskaalta. Kuinka toimimme koettelemusten aikoina?

Kohdatessaan vastoinkäymisiä monet suuttuvat. He ovat täynnä vihaa ja katkeruutta. Ja näin he valittavat ja syyttävät melkein jokaista ja mitä tahansa.

Vaikeudet kuuluvat elämään

Joskus unohdamme, että vaikeuksien ja stressin ajat ovat osa elämää. Jotkut julistavat, että sairaudet ja vaikeudet ovat merkki siitä, että ihmisellä ei ole tarpeeksi uskoa. Miksi? Koska he uskovat, että elämä Jeesuksessa on tasaista! On tehty jopa lauluja, joissa luvataan, että uskovat eivät kohtaa vastoinkäymisiä.

En tiedä, millaisten asioiden kanssa kamppailet elämässäsi, työssäsi, avioliitossasi tai perheessäsi. Tahdon sanoa sinulle, että niin kauan kuin olemme tässä maailmassa, tässä langenneessa maailmassa, ongelmat ovat väistämättömiä. Jopa Job, vaikka olikin täydellinen, löysi itsensä koettelemusten keskeltä.

Emme saa vaieta vastoinkäymisistä emmekä suhtautua välinpitämättömästi niihin, jotka kohtaavat vaikeuksia. Meidän tulee opettaa toisillemme, kuinka suhtautua koettelemuksiin. Näen sen paradoksina. Toisaalta Jumala on luvannut kuulla rukouksemme, vastata niihin ja pelastaa meidät. Ymmärrämme sen niin, että hän tarjoaa meille toivomamme elämän. Suurimmalle osalle meistä sellainen elämä olisi ongelmista vapaata.

Syyttömänä kärsinyt

Psalmi 50:15 kehottaa: Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” Enemmistö tämän maailman ihmisistä ajattelee, että me kärsimme, koska olemme tehneet syntiä. Asia voi olla niin tai sitten ei. Jos ajattelemme, että kärsimykset tulevat synnin seurauksena, emmekä näe tehneemme syntiä, me päädymme sanomaan: ”Jumala on pettänyt meidät.”

Raamatun monet henkilöt kohtasivat vaikeuksia ja kovia aikoja, vaikka olivat syyttömiä. Kun katsomme, mitä kaikkea he joutuivat käymään läpi, saamme toisen selityksen haasteille, sairauksille ja vaikeille ajoille.

Jobin tie oli kova, hän menetti aivan kaiken. Niin kuin hän itse sanoi, hän ei ollut tehnyt syntiä. Joosef kohtasi myös paljon vastoinkäymisiä ja ongelmia, ja hänkin oli viaton. Daavidin elämässä oli, varsinkin hänen varhaisina vuosinaan, aikoja, jolloin vaikeudet olivat hänen edessään, ja myös hän oli viaton. Sitten vielä mies nimeltä Jeesus Nasaretilainen kärsi epäoikeudenmukaisesti. Paavali sairastui ja joutui kokemaan todella vaikeita aikoja, joista hän kertoo toisen Korinttilaiskirjeen 12. luvussa. Voitte lisätä tähän luetteloon ne ihmiset, jotka muistatte.

Kun Jobia koeteltiin, hän sanoi, ”Hän tietää, missä minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.” (Job 23:10). Job otti koettelemukset vastaan elämäänsä kuuluvana ajanjaksona tai aikana, jona häntä valmistettiin tulevaan. Joosef ymmärsi, että koettelemusten kautta Jumala valmisti häntä johonkin hyvään ja arvokkaaseen. Häntä ei haitannut, mitä keinoja Jumala käyttäisi.

Mitä vaikeuksista voi oppia

Psalmissa 119: 71 kirjoittaja iloitsee siitä että hänet nöyryytettiin: ”Hyvä oli, että jouduin nöyrtymään, näin minä opin sinun määräyksesi.”  Paavali puolestaan kertoo kirjeessään korinttilaisille, että heikkoudessa hänestä tuli vahvempi, sillä Jumala tulee paremmin ilmi, kun ihminen itsessään on heikko.

En tiedä, mitkä ovat sinun haasteesi tällä hetkellä. Koetusten ajat ovat tärkeitä meille, koska ne kasvattavat meitä ja meistä voi niiden kautta tulla parempia. Vastoinkäymisten aikoina me vasta oikein opimme elämän tarkoituksen, rauhan ja terveyden merkityksen sekä Jumalan käsissä olemisen ja hänen tahtonsa seuraamisen merkityksen.

Taloudellisten vaikeuksien ajat, nälän ja puutteen jaksot ovat niitä aikoja, jolloin opimme tuntemaan jokaisen vehnänjyvän, jokaisen ruokapalasen ja jokaisen sentin arvon. Toisten syyttelemisen sijaan koettelemuksen aikana kannattaa kiittää  Jumalaa kahdesta asiasta:

  1. Vaikeuksien aikana voimme oppia sellaisia asioita, joita muuten emme oppisi.

2. Jumala ei ole jättänyt meitä tuhoutumaan vaikeuksien keskelle. Monet ovat kärsineet vaikeita aikoja. Jotkut heistä olivat ystäviämme, ja tiedämme että vaikeudet melkein nielaisivat heidät. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.

Daavidin tavoin meidänkin tulee kiittää Jumalaa kohtaamistamme vaikeuksista. Me tarvitsemme nöyryyttä ja ymmärrystä tulkita tilanteemme Jumalan suunnittelemalla tavalla. Ei edes Jeesus iloinnut siitä, että häntä vainottiin. Hän rukoili, että Jumala ottaisi häneltä pois sen maljan, mutta hän jatkoi, että tapahtukoon Jumalan tahto. Niin todella tapahtui.

Olemme onnellisessa tilanteessa, koska Jeesus suostui kulkemaan  sen tien, joka hänelle oli valmistettu.  Hänen kärsimystensä kautta me voimme saada syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän.

Kuka tietää, mitä Jumala haluaa vaikuttaa sinun elämäsi vastoinkäymisten kautta – koituuko siitä siunausta perheellesi tai isommalle ihmisryhmälle. Meidän tulee antaa Jumalan tahdon tapahtua elämässämme.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön: