Avainsana-arkisto: Mgaya

Raamatussa Job sanoo: Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin

Jotka uskovat Jeesukseen, kokevat hänen läsnäolonsa päivästä toiseen. Kuvituskuva Pixabay

Rauha Jumalan kanssa

Raamatussa Job sanoo:
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy (Job 14:1–2).

Kaksi asiaa muovaavat elämäämme – pidämmepä siitä tai emme. Kun teemme asioita tiedostaen niiden olemassaolon, elämäntapamme muuttuu. Mutta jos unohdamme, että ne ovat olemassa, teemme asioita eri tavalla. Ettei teidän tarvitsisi jännittää, kerron heti, että ne kaksi asiaa ovat kuolema, jonka jokainen ihminen kohtaa, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuleminen.

Muistan ne monet kerrat, kun olen kertonut Tansaniassa tukeamme saaville opiskelijoille kuolemasta. Silloin he sanoivat aina: “Voi, älä mainitse sitä, koska se saa meidät ajattelemaan, millaista elämästämme tulee sen jälkeen kun sinä kuolet.” Sanoin heille, että on parempi ajatella sitä nyt voidakseen järjestää elämänsä, kuin sitten kun on jo liian myöhäistä.

Suurimmalle osalle ihmisistä on selvää, että jonain päivänä jokainen meistä kuolee. Totta on myös se, että jotkut rakkaamme kuolevat meidän läsnäollessamme. Tehtävämme on saattaa heidät hautaan ja sen jälkeen peittää hauta omin käsin. Sen pitäisi muistuttaa meitä siitä, että jonain päivänä myös meille tehdään niin. Eräs henkilö sanoi leikkimielisesti: “Asetamme kuolleen arkkuun kasvot ylöspäin, jotta katsoessamme hänen kasvojaan muistaisimme, että myös me makaamme joskus siinä samalla tavalla.”

Ihminen elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta

Kuolema tulee ilmoittamatta. Meidän pitää olla valmiita koko ajan. Kuvittelepa, jos kuolema tulisi tänään ja tällä hetkellä tai jos se olisi tullut muutama hetki sitten. Missä tilanteessa olisit kuollut? Jotkut kuolema olisi löytänyt saarnaamasta, jotkut autoa ajamasta, jotkut tappelemasta, jotkut tekemästä jotain syntiä, jotkut taas rukoilemasta.  Mistä tilanteesta kuolema olisi sinut löytänyt?

Muistan, kuinka erästä pastoria tönäisi bussi hänen ylittäessään tietä ja hän kuoli välittömästi siihen paikkaan. Hän ei saanut aikaa edes jättää hyvästejä vaimolleen eikä lapsilleen. Muistakaamme, että aikamme täällä maan päällä on rajallinen, kuten Job sanoo: Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy (Job 14:1–2).

Elämä voi siis loppua milloin vain, varsin mahdollisesti silloin kun emme haluaisi sen vielä loppuvan. Itse asiassa Jeesus puhui tästä useita kertoja. Ajatellaanpa miestä, joka oli korjannut runsaan sadon ja ilmoitti nyt aikovansa syödä ja nauttia elämästä. Mutta hän saikin kuulla, että vielä samana yönä hänen sielunsa otettaisiin pois. Kaikki hänen työnsä oli ollut turhaa, siitä ei ollut nyt mitään hyötyä. Meidät kutsutaan valmistautumaan sitä odottamatonta hetkeä varten, kun kuolema tulee ja ottaa meidät.

Toinen tosiasia on, että Jeesus tulee ja ilmaisee itsensä kirkkaudessa ja voimassa. Hän tuli ensimmäisen kerran ja maailma piti häntä henkilönä, joka sekoitti ihmisten poliittiset ja uskonnolliset järjestelmät. He syyttivät häntä ja lopulta ristiinnaulitsivat hänet julmasti – kuullakseen vain, että kolmantena päivänä hän olikin jälleen elossa. Valitettavasti nuo ihmiset eivät nähneet Kristusta; he vain kuulivat hänestä.

Meillä on rauha hänen kanssaan

Tällaista me koemme myös tänään. Jotka uskovat Jeesukseen, kokevat hänen läsnäolonsa päivästä toiseen. Ne, jotka eivät usko, ainoastaan kuulevat hänestä. Ihmiset kieltävät hänen olemassaolonsa ja päättävät sen tähden tehdä, mitä ikinä haluavat.

Se tosiasia ei muutu, että jonain päivänä koko maailma on näkevä Jeesuksen, ei enää heikkona ihmisenä vaan kunnian Kuninkaana ja herrojen Herrana. Uskovat odottavat näkevänsä hänet omin silmin; siksi he antavat itsensä ja koko elämänsä hänen valtaansa.

Hyvä ystävä, kaksi asiaa on totta: Jokainen kuolee jonain päivänä, ja Jeesus, meidän Herramme, on ilmestyvä kunniassaan.  Kuinka valmistaudumme kuolemaan? Muistathan, että kuoleman jälkeen meillä ei enää ole mahdollisuutta sopia Herran kanssa. Sen aika on nyt. Hän tuli meitä varten ja uhrasi itsensä vetääkseen meitä lähellensä, jotta olisimme hänen omiaan, kuolemmepa tai olemmepa yhä elossa.

Hän kutsuu ihmisiä joka päivä. Ihmiset, jotka elävät Jeesukselle, eivät pelkää koskaan kuolemaa, koska he menevät kirkkauteen. Sen vuoksi Paavali sanoi: “Ikävöin jo päästä Herran luokse ja olla hänen kanssaan.”

Pelkäätkö sinä kuolemaa? Uskon, että et pelkää. Jos pelkäät, sinulla ei ole mitään syytä siihen. Tämä Jeesus, joka ilmestyy kirkkaudessaan, on poistanut kaiken sellaisen, mikä kauhistuttaa meitä. Meillä on rauha hänen kanssaan. Jos silti tunnet pelkoa, älä epäröi puhua meille. Olemme aina valmiita auttamaan ja opastamaan sinua.

Haluamme elää siten, että Herramme tullessaan löytää meidät valmistautuneina.

Jumala siunatkoon sinua!

 

Lahjoita:
Tämän opetuksen kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen Raamattu rakkaaksi -kampanjalle.

Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, viite on 70315. Voit käyttää tilinumeroa NORDEA:
FI83 2070 1800 0283 25 tai tämän sivun alareunassa olevia tilinumeroita.

Jumalan siunausta sinulle!

Saarna 20.1.2019 Rantakylän seurakunnassa. Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa

Mitä enemmän luemme Raamattua, sitä paremmin tunnemme Jeesuksen Kristuksena ja Vapahtajana, joka lähetettiin maailmaan juuri meidän vuoksemme. Kuva: Pixabay

Paras tarjotaan lopussa

Saarna 20.1.2019 Rantakylän seurakunnassa.

Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”

Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. (Joh. 2:1–11)

Tansaniassa tästä tekstistä olisi vaikea saarnata. Monissa Tansanian osissa alkoholin juomista pidetään nimittäin syntinä. Mutta täällä Suomessa se ei ole ongelma. Meidän huolenamme on vain, kuinka paljon alkoholia voi käyttää. En tiedä, määritteleekö ympäristö synnin vai pitäisikö meidän terästäytyä pohtimaan, mikä oikein on syntiä.

Äiti tiesi, kuka voisi ratkaista ongelman

Niin kuin olemme juuri lukeneet, Jeesus osallistui aivan tavalliseen seuraelämän tapahtumaan. Sukulaisella oli hääjuhlat. Jeesuksen äiti näytti olevan läheistä sukua hääväelle. Hän nimittäin tiesi ongelmasta, josta vieraiden olisi ollut vaikea saada tietoa: viini oli loppunut kesken hääjuhlien. Se sai Marian huolestumaan. Hän ymmärsi isäntäväen ongelman, ja ilman apua myös he sukulaisina joutuisivat häpeään vieraiden edessä. Et voi kutsua vieraita, joita et pysty ruokkimaan.

Maria kuitenkin tiesi, että hänen poikansa oli ainutlaatuinen. Jeesus ratkaisi ongelman, vaikkakin haluttomasti, koska hänen aikansa ei ollut vielä tullut. Kaksi merkittävää asiaa tapahtui Jeesuksen avun seurauksena. Pitojen isäntä sai osakseen kohteliasta ihmettelyä. Vieraat sanoivat: “Tämä on epätavallista. Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin, mutta sinä olet säästänyt sen viimeiseksi.” Ja opetuslapset uskoivat, että Jeesus on Jumalan Poika!

Tarkastellaan joitain asioita vielä hieman lähemmin. Maria tunsi Jeesuksen todella hyvin. Enkeli oli kertonut Marialle, että hänen poikansa olisi Messias. Juutalaisena Maria ymmärsi, mitä tarkoittaa olla Messias. Hän ei kuitenkaan tiennyt, milloin ja kuinka Jeesus toisi sen ilmi. Koska Marialla oli tämä tieto pojastaan, ei hän ongelman nähdessään jäänyt odottamaan vaan vei asian heti Jeesukselle. Koska Jeesus oli heidän keskellään, mikään ongelma ei ollut ylivoimainen.

Apu on lähellä jokaista

Tästä voimme oppia paljon. Mekin kohtaamme elämämme aikana samanlaisia ongelmia ja pettymyksiä kuin viinin loppuminen. Osa koskettaa meitä itseämme, osa taas ei. Mitä tulee niihin ongelmiin, jotka eivät varsinaisesti koske meitä, me helposti vain jatkamme matkaamme ajatellen, ettei asia kuulu meille. Vai yritämmekö todella tehdä jotain? Jokaisella kristityllä on myös sisäinen voima, joka vetää häntä auttamaan ja ratkaisemaan näkemänsä ongelman.

Kristittyjen pahimpia virheitä on, että useimmiten emme tee mitään auttaaksemme pulassa olevaa, kuljemme vain ohi. Maria antoi meille hyvän esimerkin. Hän osoitti, että vaikka itse emme pystyisikään ratkaisemaan toisen ongelmaa, niin voimme kertoa asian Jeesukselle. Hän on ratkaisu kaikkeen, mitä ihmiset elämässään kohtaavat. Seuraa Marian esimerkkiä ja vie kaikki asiat Jeesukselle! Vaikka ei vielä edes ollut määrätty aika, Jeesus lähti säälistä ja laupeudesta liikkeelle ja antoi apunsa. Hän voi tehdä jotain myös meille.

Kärsimyksen merkitys

Apostoli Johanneksen mukaan Jeesuksen työ ja ihmeteot jaetaan kahteen eri ajanjaksoon. Ensimmäistä jaksoa hän kutsuu nimellä “Aika ei ole vielä tullut” ja toista “Aika on tullut”. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Juutalaiset odottivat Messiasta! Kaikki mitä hän oli tekevä, ihmeteotkin, oli kirjoitettu jo ennen kuin hän oli edes syntynytkään.

Jeesuksen ensimmäinen tehtävä oli opettaa ihmiset tuntemaan Jumalan tahto, tie hänen luokseen, ja sen jälkeen perustaa valtakunta. ”Aika ei ole vielä tullut” tarkoittaa, että hän ei ole vielä opettanut ihmisiä. Jos ihmiset näkisivät ihmeet ensin, he voisivat saada asioista väärän kuvan ja saattaisivat haluta kruunata hänet kuninkaaksi (Joh 6:15). Jeesus opettaa heidät ensin ymmärtämään. Ihmeiden tekeminen ei ole pääasia Jumalan valtakunnassa; tärkeämpää on tuntea Jumalan tahto ja toimia sen mukaan. Jos Jumalan tahto on, että jokin asia tapahtuu kärsimyksen kautta, älä yritä paeta kärsimyksiä.

Haluan tehdä tässä selväksi, että menestysteologia on väärää opetusta. Jopa Jeesus joutui kärsimään, koska se oli Jumalan tahto. Meidän tulee myös tietää, että kaikki kärsimykset eivät ole Jumalan tahto. Mistä voi tietää, onko jossain kärsimyksessä kysymys Jumalan tahdosta? Tähän ei ole yksinkertaista vastausta. Mutta kun jatkuvasti puhut Jumalalle ja kuuntelet häntä, varmasti saat vastauksen.

Kaanan häistä ei viini loppunut sattumalta. Sen tapahtuman kautta Jumala halusi vahvistaa Jeesuksen seuraajien uskoa. Vaikeuksissa meidän on tärkeää ymmärtää, mitä Jumala tahtoo meille niiden kautta puhua.

Vesi muuttuu viiniksi

Kertomuksen mukaan Jeesus käski  palvelijoita täyttämään astiat vedellä. He olivat ottaneet todesta Marian neuvon: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” Vaikka neuvo tuntui järjettömältä, Maria kehotti heitä tekemään niin.

Palvelijat täyttäivät astiat vedellä, ja he näkivät, että se oli vettä. Sitten Jeesus kehotti heitä viemään astiat pitojen valvojalle. He eivät epäilleet eivätkä kyseenalaistaneet sitä mitenkään. Sellainen toiminta vaatii todellakin aivan erityistä rohkeutta. Mieleen saattaisi helposti nousta ajatus, että mitähän juhlien isäntä ajattelee meistä, jos tämä vesi ei muutukaan miksikään muuksi.

Meille ei kerrota, missä vaiheessa vesi muuttui viiniksi. Tapahtuiko se heti, kun he olivat täyttäneet astiat vedellä, vai kun he olivat viemässä sitä valvojalle, vai vasta sitten, kun valvoja oli saanut sen. Tähän meillä ei ole vastausta. Tärkeintä on, että he uskoivat Jeesuksen sanoja. Olihan Maria neuvonut heitä tekemään niin.

Sekä Marialla että palvelijoilla oli sellainen usko Jeesukseen, joka jättää minut sanattomaksi. ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut”, oli Marialle sanottu. Silti hän tiesi, että Jeesus tekee jotain. Ja Maria päätti antaa neuvon palvelijoille.

Sana pitää laittaa käytäntöön

Jumalan tiet ovat totisesti ihmeellisiä! Hän voi käyttää mitä keinoja tahansa saadakseen tahtonsa toteutumaan. Olettehan huomanneet, että monissa Raamatun kohdissa Jeesus käskee asioiden tapahtua ja niin sitten tapahtuu. Mutta tässä kohdassa hän on mukana vain antamalla neuvoja. Kertomuksen loppu voisi saada meidät jopa miettimään, kuka ihmeteon oikeastaan teki. Tietysti tekijänä säilyy Jeesus, mutta haluan, että näemme myös, mitä vaadittiin niiltä, jotka olivat siellä ympärillä. Heiltä vaadittiin kuuliaisuutta hänen sanalleen. Hänen sanansa piti laittaa käytäntöön.

Hyvät ystävät, meillä on Jeesuksen sana saatavillamme. Se on Raamatussa, jota voimme aina halutessamme lukea. Kuinka kuuliaisia olemme olleet hänen sanalleen? Kuinka paljon Jumalan töitä onkaan jäänyt tekemättä vain siksi, että emme ole totelleet häntä?

Kuinka usein meiltä jääkään menemättä Jeesuksen luo siitä syystä, ettemme arvosta meille annettuja neuvoja? Tämä teksti haastaa meitä ottamaan Jumalan sanan vakavasti. Paljon tapahtuu, kun teemme niin. Meillä on Jumalan sana kanssamme! Sana pitää paljon sisällään. Yksinkertaisesti, lue sanaa ja ota se vakavasti!

Tapahtuupa mitä tahansa

Viime vuodesta lähtien Kansanlähetyksen strategiana on ollut “Raamattu rakkaaksi.” Tämän strategian tavoitteena on kannustaa ihmisiä lukemaan Jumalan sanaa, tuntemaan, kuinka paljon Jumala on mukana heidän jokapäiväisissä askareissaan, ja ottamaan Jumala vakavasti omassa elämässään. Kun suhtaudumme Jumalaan vakavasti, hän muuttaa meidät. Mutta ennen kuin voimme ottaa hänet vakavasti, elämässämme on varmasti ollut hetki, jolloin hän on ilmaissut itsensä meille.

Kun Jeesus teki tunnusteon ja muutti veden viiniksi, ihmiset eivät vielä tienneet, kuka hän oikeasti oli. Ei edes juhlien valvoja tiennyt, ja siksi hän sanoi sulhaselle: Sinä olet säästänyt hyvän viinin lopuksi!

Jeesuksen kanssa uudet asiat ovat todellisuutta. Mitä meillä tässä maailmassa on, sitä ei voi verratakaan siihen, mitä lopussa tulee olemaan. Maailma tarjoaa ensin hyviä asioita, sitten vähemmän hyviä ja lopuksi huonoimpia. Mutta Jeesukseen uskoville paras tarjotaan lopussa! Ne, jotka tietävät tämän salaisuuden, jatkavat eteenpäin riippumatta siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu. He tietävät, että paras odottaa heitä lopussa. Mutta he voivat tietää sen vain, jos joku on kertonut heille ensin Jeesuksesta.

Opetuslapsille veden muuttaminen viiniksi oli merkki, joka kertoi heille Jeesuksesta. Tänään voimme kuulla Jeesuksesta monella eri tavalla. Ystävät voivat kertoa Jeesuksesta, meillä on erilaisia kirjoja, voi tapahtua ihmeitä tai muuta vastaavaa, mutta meidän on hyvä muistaa, että hänen sanansa on kanssamme koko ajan. Mitä enemmän luemme sitä, sitä paremmin tunnemme hänet Kristuksena ja Vapahtajana, joka lähetettiin maailmaan juuri meidän vuoksemme. Tuo ymmärrys sydämessämme haluamme kutsua hänet mukaamme kaikkialle, minne menemme. Auttakoon Jeesus meitä pysymään hänessä ikuisesti!

 

Lahjoita:
Tämän opetuksen kohdalla lahjoitukset kohdistuvat Kansanlähetyksen Raamattu rakkaaksi -kampanjalle.

Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, viite on 70315. Voit käyttää tilinumeroa NORDEA:
FI83 2070 1800 0283 25 tai tämän sivun alareunassa olevia tilinumeroita.

Jumalan siunausta sinulle!

 

 

 

Olemme kuulleet tai lukeneet ihmisistä, jotka olivat julmia ja tekivät  omana aikanaan maailmassa paljon väärää. Jos pyytäisin teitä mainitsemaan vain

Voiko Jumala antaa anteeksi hirmutekojen tekijöille? Sitä pohtii opetuksessaan Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja Gerson Mgaya. Kuva Dachaun keskitysleiristä: Pixabay

Anteeksi saamisen ja antamisen mahdollisuus

Olemme kuulleet tai lukeneet ihmisistä, jotka olivat julmia ja tekivät  omana aikanaan maailmassa paljon väärää. Jos pyytäisin teitä mainitsemaan vain yhden tällaisen henkilön, uskon että vastausten joukosta löytyisi seuraavia nimiä: egyptiläinen farao, joka hallitsi silloin kun Mooses syntyi, edomilainen Herodes Suuri, roomalaiset keisarit Nero ja Trajanus, saksalaiset Adolf Hitler ja Josef Mengele, ugandalainen Idi Amin ja niin edelleen.

Joskus mietin, kuinka Raamatun kirjoittajat olisivat kuvanneet näitä viimeksi mainittuja henkilöitä, jos he olisivat eläneet raamatullisena aikana. Ja seuraava ajatus on, että jos he olisivat katuneet, olisiko Jumala antanut heille anteeksi?   

Useat ihmiset ovat kysyneet minulta: 1) Saul anoi anteeksiantoa aivan kuten Daavid – miksi Daavidin osaksi tuli anteeksiantamus, mutta Saulilta se kiellettiin? Miten meidän pitäisi ymmärtää Jumala tässä kohdassa? 2) Jos Juudas olisi pyytänyt anteeksi, olisiko Jumala antanut hänelle anteeksi?

Vaikka vastaus kumpaankin kysymykseen riippuu yksinomaan Jumalan suvereenista valinnasta, näen, että Raamatusta löytyy vinkkejä, jotka auttavat meitä pohdinnassamme.

Daavid sai anteeksi, mutta Saul ei. Jos olet lukenut Saulin elämästä, olet varmasti huomannut hänen ongelmansa: hän kyllä katui suullaan, mutta sydän ei ollut siinä mukana. Hän sanoi olevansa pahoillaan jostain tekemästään asiasta, mutta hetken kuluttua hänen nähtiin taas tekevän samoin. Kun katsomme, kuinka hän kohteli Daavidia, kuulemme hänen usein vannovan: “Anna anteeksi, en tee enää niin” (1. Sam. 24:17; 26:21). Sen sijaan Daavid pyytäessään anteeksi todella tarkoitti sitä.

Jumala ei ole ihminen, jota voimme huijata. Hän näkee läpi sanojemmekin. Hän näkee jopa tulevaisuuden suunnitelmamme. Kun todella kadumme, olemmepa tehneet mitä tahansa, hän antaa meille anteeksi. Tämä tarkoittaa, että Jumala olisi armahtanut myös Juudaksen, jos hän olisi pyytänyt anteeksiantoa. Jumala on täynnä armoa ja laupeutta.

Jos selitykseni eivät ole tarpeeksi selviä, kannattaa katsoa, mitä tapahtui Israelin ja Juudan kuninkaille.

Israelin ja Juudan julmien kuninkaiden joukosta johtoasemaan nousevat mielestäni Ahab ja Manasse. He tekivät paljon sellaista, mikä oli väärin Jumalan silmissä. Manasse meni jopa niin pitkälle, että uhrasi omat poikansa jumalille. (Lue 2. Aik. 33:1–10.) Jesaja varoitti häntä, mutta Manasse oli raivoissaan Jesajalle ja määräsi jopa tämän profeetan murhattavaksi. Vanha ja uskollinen Herran palvelija sahattiin keskeltä kahtia, niin kuin tehdään paksuille puille.

Manasse luuli olevansa turvassa, mutta jonkin ajan kuluttua assyrialaiset panivat Manassen kahleisiin ja veivät hänet nenärenkaasta taluttaen Babyloniin. Häntä nöyryytettiin niin perin pohjin, että hän muisti, kuka on Herra. Hän tunnusti syntinsä (2. Aik. 33:12–13). Ja hänen tunnustuksensa oli vilpitön ja aito.

Eräässä Raamatun ulkopuolisessa tarinassa kerrotaan, että kun Manasse katui, vihollinen kehotti Herraa olemaan antamatta anteeksi, koska Manasse oli tehnyt liian paljon pahaa. Mutta Herra paljasti viholliselle jotain, mitä tämä ei tiennyt. Herra sanoi, että jos hän kieltäytyisi antamasta anteeksi Manasselle, se tarkoittaisi ovien sulkeutumista jokaisen syntejään katuvan ihmisen edessä. Lisäksi Herra sanoi: ”Olen kirjoituksissani ilmoittanut, että kun huudat minua avuksi hädän päivänä, minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua. (Ps. 50:15). En peru sanojani.” Siksi Manasse sai anteeksi. Herran armo on todellakin joka aamu uusi. Manasse palasi Juudaan täysin uutena miehenä. 

Hyvät ystävät, olette ehkä tehneet jotain, mistä ajattelette, että sitä Jumala ei anna koskaan teille anteeksi. Mutta tahdon sanoa jokaiselle, että Jumala kutsuu juuri sinua takaisin kotiin. Jopa tämän tekstin avulla hän kutsuu sinua luokseen. Jumala odottaa ikävöiden, että solmit uudelleen yhteyden hänen kanssaan. Ei ole mitään väliä sillä, millaista elämäsi nyt on. Jumala itse muovaa sen tavalla, josta et vielä tiedä mitään.

Jotkut ihmiset voivat pelätä katumista, koska he ovat muiden johtajia ja siksi katuminen merkitsisi itsensä häpäisyä tai itsensä asettamista noloon tilanteeseen. Ystävät, Ahab oli kuningas ja Manasse oli kuningas. Silti he kumpikin katuivat. Oppiarvoilla ja titteleillä ei ole tässä mitään merkitystä, ne ovat pelkkiä sanoja. Me olemme kaikki Jumalan lapsia, olemmepa sitten päälliköitä tai alaisia, naisia tai miehiä, lapsia tai jo iäkkäitä ihmisiä.

Jumalan rakkaus ulottuu jokaiseen. Jumala tarjoaa anteeksiantamusta jokaiselle syntiselle ja jokaisesta synnistä.  Sinun ei tarvitse kuolla synnissä. Jumala on täynnä armoa, siksi hän kutsuu sinua juuri nyt. Kuulkoot sinun sisäiset korvasi Jumalan äänen tänä päivänä. Aamen.

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt

Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja Gerson Mgaya saarnasi viime pyhänä Nurmeksen kirkossa yhteydestä. Tässä artikkelissa on lyhennelmä hänen opetuksestaan. Maalaus: Minna Katajamäki

Jotta he olisivat yhtä

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL

Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.  Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.  Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (1992 käännös)

Raamatun mukaan on olemassa kahdenlaista ykseyttä. Efesolaiskirjeessä (4:3) Paavali sanoo: “Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.”  Hengen luoma ykseys on siis jo olemassa. Voimme joko säilyttää se tai tuhota sen.

Kun meistä tulee kristittyjä, löydämme uskovien yhteisön, jonka Henki on perustanut. Sen lisäksi, että Henki yhdistää eri puolilta tulevat uskovat yhteen, se yhdistää myös eri aikakausien uskovat.

Kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, Henki liittää meidät Kristuksen ruumiiseen ja meistä tulee yhtä apostolien ja muiden uskovien kanssa, jotka tunnustivat Jeesuksen Herrakseen.  Henki on tuonut meidät yhteen, ja olemme yhtä Kristuksessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olemme samanlaisia tai että teemme samoja asioita samalla tavalla. Mielipiteemme, ymmärryksemme tai tapamme tehdä asioita voivat olla täysin erilaisia, mutta Henki antaa meille ykseyden. Se on ykseyttä moninaisuudessa tai erilaisuudessa. Meidän on helpompi ymmärtää toisiamme ja hyväksyä toisemme, kun muistamme, että Kristus on kuollut meidän kaikkien puolesta.

Tämä on kuitenkin vain yksi osa ykseyttä.  On olemassa myös toinen ykseys, joka on riippuvainen tästä. Paavali puhuu siitä Efesolaiskirjeessä (4:13). Ensimmäiseksi hän puhuu seurakunnan paimenista ja opettajista, jotka varustavat pyhät palvelutyöhön. Ja sitten hän lisää: “… kunnes me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”

Tämä uskon, tuntemisen ja ymmärryksen ykseys ei vielä ole todellisuutta. Se ykseys tulee, kun kasvamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.  Ensimmäinen ykseys on Hengen luoma ykseys, ja on tarkoitettu, että me säilytämme sen ykseyden. Tämä toinen ykseys syntyy, kun pysymme tuossa ensimmäisessä ykseydessä.  Tämä on ykseyttä ykseydessä.  Niin kauan kun toinen ykseys ei vielä ole totta, ensimmäinenkin ykseys helposti hajoaa.  Meidän on pidettävä huoli, että tästä toisesta ykseydestä tulee totta.

Kuten olemme nähneet, tämä ykseys muuttuu todeksi vain Kristuksen tuntemisen kautta.  Opimme tuntemaan Kristuksen kahdella tavalla: Kun luemme Jumalan sanaa ja kun elämme ja vaellamme Hengessä.

Jeesus rukoili, että meidät pyhitettäisiin totuudella eli sillä mitä luemme. Jumalan sana on totuus.  Mutta Jeesus ei kertonut, kuinka tämä totuus pyhittää meidät.

Hyvät ystävät, maailma on pahuuden vallassa. Me uskovatkaan emme ole sen vaikutuspiirin ulkopuolella. Maailma varastaa huomiomme ja vie sen pois Jumalasta aina siinä määrin, että useimmiten löydämme itsemme kiireisinä muiden asioiden parista.  Kun emme etsi Jumalan tahtoa elämäämme, löydämme itsemme tekemästä, mitä maailmakin tekee. Emme eroa mitenkään niistä ihmisistä, jotka eivät usko Jeesukseen.

Meidän täytyy tietoisesti etsiä Jumalan tahtoa. Jumalan tahto kertoo meille, mistä Jumala pitää ja mitä hän vihaa.  Jumalan tahto kertoo meille, kuinka voimme elää ja vaeltaa jatkuvasti Jumalan kanssa.  Olemme turvassa, kun vaellamme Jumalan kanssa: Hän varjelee meitä.  Mutta mistä tuo Jumalan tahto löytyy?  Se löytyy hänen sanastaan, Raamatusta.

Kun olemme kuuliaisia sanalle, silmämme avataan näkemään, mitä Jumala on valmistanut meitä varten. Opetuslapset, joiden Jeesus käski odottaa Isän lupauksen täyttymistä, olivat kuuliaisia, ja oikealla hetkellä he näkivät Jumalan antavan heille voimaa ja lohdutusta Hengen kautta.

Me palvelemme samaa Jumalaa. Kirjoituksissa sanotaan, että Jumala ei muutu.  Siellä myös sanotaan, että Jumalan voima ei koskaan tuota pettymystä, se on aina sama. Jos Jumalan sana oli totta apostoleille, pitäisi sen olla totta myös meille. Jos Jumalan sana pyhitti apostolit, se pyhittää myös meidät. Mutta jotta se pyhittäisi meidät, meidän vastauksemme, meidän reaktiomme lukemisen jälkeen, täytyy olla samanlainen kuin apostoleilla. Apostolit tottelivat Jumalaa, ja he näkivät Jeesuksen sanojen käyvän toteen.

Jeesus rukoili ykseyttä. Ainoa tapa, miten voimme olla yhtä niiden kanssa, jotka kuolivat lähes kaksituhatta vuotta sitten, on tehdä, mitä he tekivät. He kuulivat Jumalan sanan ja olivat kuuliaisia sille.  Helluntai muistuttaa meitä Jumalan uskollisuuden lisäksi myös apostolien kuuliaisuudesta.

Jeesus toivoo, että meistä tulee yhtä apostolien kanssa, niin että säteilemme samanlaista uskoa ja Jeesuksen tuntemista. Tämän yhteyden saavutamme olemalla kuuliaisia Jumalan sanalle. Elämä Hengessä ja Hengen kanssa on juuri sitä elämää, jota Jeesus tuli tuomaan meille. Kutsukaamme Jumala elämään kanssamme Hengessä.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

 

 

 

 

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Älä ota itsellesi vaimoa, älköönkä sinulle tulko poikia ja tyttäriä tässä paikassa.” (Jeremia 16:1–2) Nuo

Huipulla tai maassa

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Älä ota itsellesi vaimoa, älköönkä sinulle tulko poikia ja tyttäriä tässä paikassa.” (Jeremia 16:1–2)

Nuo kaksi valitsemaani jaetta antavat meille sellaisen kuvan, että Jeremian elämästä puuttui jotain. Hänen käskettiin olla menemättä naimisiin. Vaikka avioliitto ei aina ole vastaus yksinäisyyden kysymyksiin, Jeremian yksinäisyys tuntuu johtuneen osaksi siitä, että häneltä puuttui perhe. Lähes aina, kun Jeremia oli julistanut ihmisille Jumalan sanaa,  häntä kiusasi ja ahdisti mennä kotiin ja huomata vain, että siellä ei ollut ketään lohduttamassa häntä. Hänen nähtiin itkevän ja jopa kiroavan sen päivän, jona oli syntynyt (Jeremia 20:14–15). Tutkittuaan Jeremian elämää Raamatun asiantuntijat ovat nimittäneet hänet itkeväksi profeetaksi.

Olemmeko koskaan miettineet, miksi Jeremia itki? Totta kai – hän kohtasi vaikeuksia. Toisaalta monilla muillakin on ollut samanlaisia vaikeuksia, eikä heitä kutsuta itkeviksi. Uskon, että Jeremia yritti verrata itseään muihin ja huomasi, että hänellä oli enemmän vastoinkäymisiä kuin muilla. Ehkä hän kysyi tämän niin tutun kysymyksen: miksi minä?

Kuulin kerran eräästä pastorista, joka oli vaikean tilanteen edessä. Hän kohtasi työssään henkilön, joka oli menettänyt kolme lastaan onnettomuudessa.

Tuossa perheessä oli kaikkiaan viisi lasta. Monet heidän kotikylänsä lapsista hakivat yliopistoon opiskelemaan, mutta eivät päässeet sinne sisään. Tämän perheen kaikki lapset saivat opiskelupaikan. Yliopisto-opiskelijoiden piti anoa lainaa valtiolta. Monet eivät sitä koskaan saaneet, mutta tämän perheen kaikki lapset saivat lainan. Valmistumisensa jälkeen monet heidän opiskelutoverinsa, joilla oli hyvät todistukset, hakivat ahkerasti työpaikkoja, mutta eivät tulleet valituksi. Tämän perheen lapset pääsivät ensimmäiseen työpaikkan, jota  hakivat.

Kaikissa noissa tilanteissa vanhempi ei ollut koskaan kysynyt: ”Miksi minä?” Kun onnettomuus kohtasi, se oli kuitenkin hänen ensimmäinen kysymyksensä.

Tämä kertomus paljastaa meille jotain siitä, miten me  suhtaudumme  Jumalaan. Kun kaikki on hyvin, kun olemme huipulla, emme koskaan kysy Jumalalta: “Miksi olet tuonut minut tänne?” Ajattelemme, että olemme ansainneet sen.  Kun elämässä tulee aikoja, jolloin meitä kohtaavat vastoinkäymiset ja surut, olemme ahdistuneita. Alamme verrata itseämme niihin, joilla näyttäisi menevän hyvin. Emme ymmärrä, että jos Jumalalla ei ole oikeutta osallistua iloihimme, miten hän voisi osallistua suruihimme.

Jeremialle luvattiin, että Jumala puolustaisi häntä. Viholliset sotivat häntä vastaan, mutta Jumala pysyi hänen turvalinnanaan (Jeremia 1:19; 15:20). Jumala piti uskollisesti lupauksensa ja oli hänen kanssaan kaikissa tilanteissa.

Rakas ystävä, voit olla tänään huipulla tai aivan maassa. Kaikella, mitä kohtaamme, on tarkoitus. Jumala sallii asioiden tapahtua elämässämme, mutta mikään ei tapahdu sattumalta. Jumalalla on kaikki hallinnassaan. Hän käski Jeremian olla menemättä naimisiin, koska tiesi, mitä oli edessä päin. Hän on sallinut sinun tilanteesi jostain tietystä syystä. Sen sijaan, että kysymme ”Miksi minä”, voimme pyytää Jumalaa avaamaan sisäiset silmämme. Huomaamme silloin, että Jumala on kanssamme silloinkin, kun olemme ahdingossa. Avatkoon Jumala myös sinun sisäiset silmäsi!

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti) Ylösnousseen todistajia, Luukas 24:36–49 © Pastori, teol. tri Gerson Mgaya, 8.4.2017. Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus

Jeesuksen seuraajille on annettu tehtäväksi ”todistaa jokapäiväisessä elämässään ylösnousseesta Vapahtajasta ja hänessä täyttyneestä Jumalan lupauksesta. Tämä lupaus pysyy lujana silloinkin, kun ihminen heikkoudessaan epäilee sitä.” (Evankeliumikirja ja kirkkovuosi)

Tehtävä, jolla on merkitystä

1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti)

Ylösnousseen todistajia, Luukas 24:36–49 © Pastori, teol. tri Gerson Mgaya, 8.4.2017.

Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.

Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” (1938 käännös)

Tämän päivän evankeliumiteksti tarjoaa meille monta mahtavaa sanomaa. Olemme lukeneet, että opetuslapset olivat puhumassa keskenään ylösnousseesta Jeesuksesta, kun he huomasivat yhtäkkiä, että siinä hän seisoi heidän keskellänsä. Jeesus sanoi heille: ”Rauha teille.” Jotkut heistä näkivät Jeesuksen jo toista kertaa hänen ylösnousemuksensa jälkeen, mutta suurimmalle osalle kerta oli  ensimmäinen. Epäilys ja pelko olivat luonnollisia reaktioita.

Jeesus kysyi opetuslapsiltaan, miksi he olivat hämmästyneitä. Sen jälkeen hän todisti heille, että hän ei ole aave vaan ruumiillisesti läsnä. Hän näytti heille kätensä ja jalkansa ja pyysi heitä koskemaan niitä. Jeesuksella oli yhä ristiinnaulitsemisen jättämät merkit käsissä ja jaloissa, mutta enää ne eivät aiheuttaneet kipua.

Tässä on tärkeää opittavaa meille ihmisille. Vaikka me olemme uusia luomuksia Kristuksessa, menneisyyttämme ei pyyhkäistä pois. Menneisyys ei kuitenkaan enää määrittele meitä, vaan sen tekee Jeesus.

Elämänhistoriamme muistuttaa meitä siitä, mistä olemme tulleet, ja näyttää meille Kristuksen työn arvon. Emme saa keskittyä menneisyyteen, vaan meidän pitäisi kohdistaa huomiomme Kristukseen, joka on antanut meille jotain uutta.

Jeesus todisti opetuslapsilleen eri tavoin, että hän on ruumiillisesti läsnä ja että hän on elossa. Sen lisäksi, että hän näytti heille kätensä ja pyysi heitä koskettamaan haavojaan, hän pyysi heiltä ruokaa, jotta voisi syödä heidän nähtensä, ikään kuin hän olisi ollut nälkäinen. Jeesus varmisti, että hänen opetuslapsensa saivat parhaan todistuksen siitä, että hän ei ole henkiolento.

Sen jälkeen kun hän oli todistanut olevansa elossa, hän siirsi  opetuslapsilleen tehtävän. Hän antoi heille tehtäväksi todistaa jokapäiväisessä elämässään ylösnousseesta Vapahtajasta ja hänessä täyttyneestä Jumalan lupauksesta. Opetuslapset olivat kaiken sen todistajia, mitä Jeesuksesta oli kirjoitettu; eivät siksi, että he olivat lukeneet siitä, vaan koska he olivat omin silmin nähneet sen. Nyt oli opetuslasten vuoro lähteä kertomaan, että Jeesus elää.

Kauan sitten luin erään tarinan, jonka tekin olette saattaneet kuulla. Se kertoo siitä, kun Jeesus nousi ylös taivaaseen:

Enkelit kysyivät: “Suorititko tehtäväsi loppuun?”
“Kyllä, se on täytetty”, Jeesus vastasi.
“Meillä on vielä toinen kysymys”, enkelit sanoivat. “Onko koko maailmalle jo annettu mahdollisuus vastata siihen, mitä olet tehnyt, ja luottaa sinuun Vapahtajanaan?”
“Ei, ei vielä”, hän vastasi.
“Mikä on suunnitelmasi”, enkelit kysyivät.
Jeesus sanoi: “Jätin 12 miestä ja joitain muita ihmisiä viemään sanoman kaikkialle maailmaan.”

Enkelit katsoivat toisiaan, sitten he katsoivat alas maailmaan ja näkivät heikot miehet, jotka kerran olivat paenneet jättäen Jeesuksen. Nyt nämä samat miehet olivat vain Johanneksen ja Pietarin kanssa – Pietarin, joka oli kieltänyt Jeesuksen.

Enkelit katsoivat Jeesusta merkitsevästi ja kysyivät: “Mikä on suunnitelma B?”
Jeesus vastasi: “Ei ole mitään suunnitelmaa B. Luotan siihen, että he tekevät sen.”

Onpa tarina totta tai ei, sillä ei ole suurta merkitystä. Tiedän varmasti, että Jeesus suoritti oman tehtävänsä loppuun, ja uskoi sen sitten opetuslapsilleen, koska hän luotti heihin.

Kristus tiesi, että opetuslapset olivat heikkoja ja elivät maailmassa, joka oli vastoinkäymisiä täynnä. Hän lupasi varustaa opetuslapset, ja niin hän totisesti teki. Heikkouksistaan huolimatta nämä todistivat Jeesuksesta ensin Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa, ja nyt Jeesuksesta saarnataan eri puolilla maailmaa. Jeesus luotti heihin.

Pidän tavasta, jolla Jeesus suhtautuu ihmisiin. Hän tietää heikkoutemme. Me ihmiset epäilemme, pelkäämme ja olemme joskus jopa laiskoja viemään hyvää sanomaa eteenpäin. Siitä huolimatta hän luottaa meihin niin täydellisesti, että antoi meille tämän arvokkaan tehtävän.

Rakkaat ystävät, näen tämän suunnattomana etuoikeutena. Emme mitenkään ansaitsisi saada olla mukana levittämässä pelastuksen sanomaa maailmalle. Epäilymme ja heikkoutemme ei ole ratkaisevaa Jeesuksen edessä. Hän on luvannut varustaa meidät. Ikäsi ei merkitse mitään. Oletpa vanhus tai nuori, voit silti olla Jeesuksen todistaja. Taloudellinen tilanteesi ei merkitse mitään. Voit olla rikas ja omistaa kaiken mahdollisen, tai voit olla köyhä etkä omista mitään. Kuitenkin Jeesus luottaa sinuun ja varustaa sinut toimimaan hänen todistajanaan maailmassa.

Kuinka voi vielä vanhuksenakin todistaa? Tässä joitain tapoja: Voit rukoilla niiden puolesta, jotka vievät viestiä eri puolille maailmaa. Voit neuvoa heitä kirjoittamalla heille ja voit tukea heidän työtään taloudellisesti. Muista, että mitä sinulla on, se on kaikki Herralta. Hän on siunannut sinua sillä. Et voi koskaan tietää, antoiko Herra sen sinulle, koska halusi sinun käyttävän sitä todistaaksesi sillä hänestä. Joten jos et ole tukenut Jumalan työtä siitä syystä, että olet sairas tai liian vanha, muista nämä tavat.

Sinulla voi olla vähemmän kuin tarvitset. Muista, että rukoukseen ei tarvita rahaa. Siihen tarvitaan uskoa ja halua rukoilla toisten puolesta, että he oppisivat tuntemaan Jeesuksen. Rukoilla voit aina.

Voi myös olla, että sinulla ei ole mitään, mutta olet terve. Meidän aikanamme vapaaehtoisia tarvitaan moniin tehtäviin seurakunnissamme. Kirkossa monet ihmiset ovat jääneet tarkkailijan tai ulkopuolisen asemaan. Jeesus on varustanut sinut hyvällä terveydellä. Rohkaistu tulemaan mukaan ja tekemään jotain Jeesuksen vuoksi.

Saatat sanoa, että aikataulusi on niin tiivis, että se ei salli sinun tekevän hengellistä työtä millään tavalla. Tässä kertomus miehestä, joka teki enemmän kuin kuvitteli tekevänsä: Martin oli roomalainen sotilas ja kristitty. Hän eli 100-luvulla Roomassa. Eräänä kylmänä talvi-iltana hänen tullessaan kaupunkiin hänet pysäytti kerjäläinen ja pyysi almuja. Martinilla ei ollut rahaa, mutta kerjäläinen oli jo aivan sininen ja tärisi kylmästä. Niinpä Martin antoi mitä hänellä oli. Hän otti päältään kuluneen ja rispaantuneen sotilastakkinsa, halkaisi sen kahtia ja antoi toisen puolen siitä kerjäläiselle.

Seuraavana yönä Martin näki unen. Taivaassa oli enkeleitä ja Jeesus oli heidän keskellään. Vapahtajalla oli yllään puolikas roomalaisen sotilaan pitkästä takista. Yksi enkeleistä kysyi häneltä: ”Herra, miksi sinulla on tuo kulunut vanha takki ylläsi? Kuka sen sinulle antoi?” Jeesus vastasi lempeästi: ”Minun palvelijani Martin antoi sen minulle.”

Emme kaikki voi seisoa saarnatuolissa ja kertoa Jeesuksesta. Emme voi kaikki lähteä lähetystyöhön ja saarnata siellä. Suurin osa meistä varustetaan todistamaan Jeesuksesta siinä paikassa, missä olemme.

Voimme kertoa Jeesuksesta niin monin eri tavoin. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka huomiseen asti! Mutta yksi asia, minkä haluan sinun muistavan, on, että Jeesus on varustanut sinut olemaan hänen todistajansa. Älä tuota hänelle pettymystä! Jos haluat tietää enemmän tästä asiasta, ota rohkeasti meihin yhteyttä. Aiheesta on olemassa myös kirja “Työntekijät ja vapaaehtoiset”. Sitä on saatavana toimistoltamme (Pohjois-Karjalan Kansanlähetys), tai voit lähettää meille sähköpostia osoitteisiin:
raamattuontotta@raamattuontotta.fi tai p-karjalankl@sekl.fi

Jumala siunatkoon sinua aina, Aamen.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.

Lahjoita tähän työhön:


8.4. on Suomen kirkoissa Kansanlähetyksen kolehtipyhä. Tervetuloa kirkkoon! Jumalanpalveluksessa kerätään kolehti Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyölle Kreikassa, Saksassa ja Suomessa. Kohteesta voit lukea lisää ja antaa kolehtiin täällä.