Avainsana-arkisto: maahanmuuttajatyö

Vieressäni istuvan keski-ikäisen miehen kasvot loistavat iloa. Hän kertoo  haastattelustaan maahanmuuttovirastossa. ”Tiedätkö, koko haastattelu kesti yli kahdeksan tuntia. Onneksi minulla

Länsimaissa vallitsee demokratia ja kaikilla on mahdollisuus osallistua seurakunnan toimintaan. Kuva: Pixabay

Maahanmuuttaja kysyy: ”Miksi kirkoissa ei ole kuin muutama vanha ihminen?”

Vieressäni istuvan keski-ikäisen miehen kasvot loistavat iloa. Hän kertoo  haastattelustaan maahanmuuttovirastossa.

”Tiedätkö, koko haastattelu kesti yli kahdeksan tuntia. Onneksi minulla oli eväitä mukana, niin sain syötyä välillä. He kysyivät uskostani ja siitä, miten olin kääntynyt kristityksi.

Kerroin heille noista tapahtumista elämässäni. Noin neljä vuotta sitten muuan tuttavani kutsui minut mukaan kristilliseen keskustelupiiriin. En aluksi ollut halukas menemään mukaan, ja pidin ystävääni välimatkaa muutaman kuukauden. Olin kuitenkin pettynyt islaminuskoon ja etsin muita vastauksia. Lopulta lähdin hänen mukanaan tuohon tilaisuuteen. Siellä annettiin minulle Raamattu, ja aloinkin lukea sitä. Raamatun lukeminen vakuutti minut siitä, että Kristus on Jumalan Poika ja koko maailman Vapahtaja. Halusin kristilliselle kasteelle, mutta se ei ollut kotimaassani mahdollista. Perheeni sai tietää uskostani, ja lopulta jouduin lähtemään maastani.

Haastattelija tenttasi minua uskostani, ja kerroin kaiken. Sanoin myös, että en ymmärrä, miksi kirkoissa ei ole kuin muutama vanha ihminen. Elämme sentään länsimaissa, joissa vallitsee demokratia ja kaikilla on mahdollisuus kuulla Jeesuksesta ja olla avoimesti uskovainen.

Minun kotimaassani ihmiset ovat kristittyjä henkensä kaupalla. Jos siellä saisi olla avoimesti seurakuntia ja kirkkoja, niin ne olisivat täynnä nuoria ihmisiä. Sanoin, että Raamattu maksaa vain parikymmentä euroa ja että kannattaisi ostaa se ja tutustua siihen. Haastattelija sanoi olevansa uskonnoton mutta nyt kuunneltuaan minua kenties ostavansa Raamatun ja tutustuvansa siihen. Vastasin, että kyllä kannattaisi.

Hän toivotteli minulle hyvää jatkoa ja sanoi toivovansa, että saisin jäädä tähän maahan. Vastasin, että se on minulle vähemmän tärkeää, saanko jäädä tänne, kuin se, että hän tulisi Kristukseen uskovaksi.

Totesin, että jos minut lähetetään kotimaahani ja surmataan siellä, niin se ei haittaa mitään. Minun Vapahtajani on antanut henkensä minun puolestani, ja jos kuolen uskoni tähden, niin tiedän, minne menen kuolemani jälkeen. Mutta jos haastattelijani kuolee, niin hän ei tiedä, minne hän menee. Tiedätkö, silloin hänen silmiinsä tuli kyyneleet.”

Kertomuksen on kirjoittanut muistiin pakolaistyöntekijämme Saksassa. Turvallisuussyistä ei nimiä eikä kuvia henkilöistä voi julkaista.

Tule mukaan pakolaistyöhön. Lahjoittamalla tämän artikkelin kohdalla tuet maahanmuuttajatyöntekijämme työtä Saksassa.

Jumalan siunausta elämääsi!

 

Pidän ystävääni kädestä kiinni. Hän pyyhkii kyyneliä silmistään ja sanoo: ”Kaiken kärsimyksen ja tuskan jälkeen minä tulin tähän maahan vain

”Näin takanani valtavan vuoren, jonka yli olimme päässeet yöllä”, pakomatkalla ollut nainen kertoo. Kuvituskuva.

Äidin pitkä matka

Pidän ystävääni kädestä kiinni. Hän pyyhkii kyyneliä silmistään ja sanoo: ”Kaiken kärsimyksen ja tuskan jälkeen minä tulin tähän maahan vain kuolemaan. Kunpa tietäisit kaikki rankat kokemukset, jotka olen käynyt läpi – kipeän avioliiton, eron ja miehen uhkaukset. Sen jälkeen tuli vielä raskas pakomatka Eurooppaan.

Minä en ole enää nuori ihminen. Minulla oli oma liike ja asuin tyttäreni kanssa vanhempieni luona hyvässä asunnossa.

Elämäntilanteeni oli kuitenkin niin vaikea, että päätimme lähteä Eurooppaan. Et usko, minkälainen se matka oli! Öisin kuljimme jalkaisin, päivisin piileskelimme oman maani poliisia luolissa. Yöllä oli pilkkopimeää, kaksi salakuljettajaa kantoi minua kainaloista ja sillä tavalla he raahasivat minua eteenpäin. Rukoilin heitä jättämään minut metsään kuolemaan, koska en jaksanut enää kulkea. Minulla on sokeritauti ja muutenkin kuntoni on heikko, mutta tyttäreni takia minun oli jaksettava askel askeleelta.

Aamulla, kun tuli valoisaa, näin takanani olevan valtavan vuoren ja kysyin salakuljettajilta: ”Tuoltako me tulimme yöllä?” He vastasivat myöntävästi. En voinut uskoa, että olin laskeutunut alas siltä vuorelta! Se oli todellinen ihme.

Pitkän pakomatkan lopulla saavuimme Turkkiin. Sieltä yritimme kaksi kertaa päästä kumiveneellä Kreikkaan. Molemmilla kerroilla jouduimme kääntymään takaisin. Merivesi kasteli meidät litimäriksi. Tyttäreni itki viluissaan. Meillä ei ollut vaihtovaatteita ja jouduimme istumaan ulkona odottamassa seuraavaa yötä ja uutta yritystä seilata Välimeren läpi. Toisen kerran jälkeen eräs sikäläinen nainen armahti minua ja tytärtäni. Hän päästi meidät lämpimään suihkuun ja antoi vaihtovaatteet ja ruokaa. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen.

Kolmannella yrittämällä pääsimme perille. Meitä oli yli 60 ihmistä sullottuina pieneen kumiveneeseen. Laineet iskeytyivät veneen yli ja merivesi kasteli meidät. Pelkäsin kuollakseni. Puristin tytärtäni rintaani vasten ja ajattelin, että jos kuolemme, niin kuolemme yhdessä. Mutta Jumala auttoi ja selvisimme hengissä.

Sen jälkeen matka jatkui jalkaisin Makedonian ja Serbian metsien kautta eteenpäin. Olimme matkalla yli kuukauden. Yhtenäkään yönä emme nukkuneet minkäänlaisessa talossa, vaan metsässä ulkosalla tai teltoissa, joita oli varattuna joissain paikoissa pakolaisille.

Kerran kaaduin pahasti, kun ylitimme vuolaasti virtaavaa jokea. Polveni iskeytyi joen pohjassa oleviin kiviin. Hädin tuskin pääsin kulkemaan. Myöhemmin saavuimme paikkaan, jossa oli pakolaisille tarjolla lääkäripalveluja teltassa. Lääkäri katsoi jalkaani ja sanoi, että saan olla kiitollinen siitä, että luita ei katkennut. Sain polveeni tukisiteen ja taas matka jatkui.

Pitkä pakomatka kulki korkean vuoriston läpi. Kuvituskuva.

Eräässä paikassa annettiin pakolaisille ruokaa. Siellä oli teltassa tarjolla kuumaa kaakaota. Tyttäreni meni hakemaan kaakaota, mutta hänet ajettiin pois. En tiedä, miksi. Hän itki katkerasti. ”Älä välitä”, sanoin. En voinut tehdä mitään, en pystynyt antamaan ainoalle tyttärelleni edes kupillista kaakaota. Minkälainen äiti minä olen? Vieläkin hän muistaa tämän tapauksen. Hän on katkera minulle niin monista asioista.

Kyyneleet virtaavat vuolaasti ystäväni poskia pitkin ja hartiat hytkyvät itkun takia. Sitten hän katsoo minuun ja hymy välähtää kasvoilla. ”Kun lähdin kotimaastani, olin muslimi. En ollut mitenkään uskonnollinen, mutta jos olisin jäänyt kotimaahani, kuolisin varmaankin muslimina. Nyt Euroopassa olen oppinut tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanani. Minulla on iankaikkisen elämän toivo. Jos kuolen tähän sairauteeni, niin minä pääsen Taivaan kotiin Jeesuksen luo. Siellä ei ole itkua, tuskaa eikä kuolemaa ja siellä kaikki entinen on mennyttä. Tämä pitkä matkani ei ole ollut turha, vaan osa Jumalan suurta suunnitelmaa.”

Kertomuksen on kirjoittanut muistiin pakolaistyöntekijämme Saksassa. Turvallisuussyistä ei nimiä eikä kuvia henkilöistä voi julkaista.

Tule mukaan pakolaistyöhön. Lahjoittamalla tämän artikkelin kohdalla tuet maahanmuuttajatyöntekijämme työtä Saksassa.

Jumalan siunausta elämääsi!

 

Jo 16 juoksijaa on ottanut vastaan haasteen osallistua Run for Missions -juoksuun Tampereella 25.8.2018. Juoksijat haastavat kaikkia lähetystyöstä ja urheilusta

Run for Missions – juoksuhaaste lähetykselle

Jo 16 juoksijaa on ottanut vastaan haasteen osallistua Run for Missions -juoksuun Tampereella 25.8.2018. Juoksijat haastavat kaikkia lähetystyöstä ja urheilusta kiinnostuneita kannustamaan juoksua lahjoittamalla lähetystyöhön.

Kansanlähetys otti vastaan juoksuhaasteen sisarjärjestöltään Sansalta ja on mukana jo toisen kerran Run for Missions -tapahtumassa, joka järjestetään  Tampereen maratonin yhteydessä. Vuosittainen haaste on tarkoitettu kirkon lähetystyön toimijoille. Tapahtumalla luodaan iloista mieltä, lisätään seurakuntalaisten ja lähetysjärjestöjen väen kuntoa sekä tehdään kirkon lähetystyötä tunnetuksi.

Juoksuhaasteeseen voi osallistua tutustumalla alla oleviin tietoihin juoksijoista ja lahjoituskohteista.

Viestijoukkueet

Hämeen Kansanlähetyksen viestijoukkue
(Kohde: Jukka ja Kaisa Sadeharjun työ Papua-Uudessa-Guineassa):

  • Kirsti Jokela
  • Jaakko Sadeharju
  • Torsti Tauriainen
  • Valpuri Tauriainen.
  • Lisätietoja Hämeen Kansanlähetyksen viestijoukkueesta sekä mahdollisuudesta osallistua juoksuhaasteeseen saat tästä linkistä.

Juniorityön viestijoukkue
(Kohde: Mun kielinen Raamattu Bulgariassa): 

  • Iida Hovi
  • Joonas Kohvakka
  • Ulla Pendolin
  • Aleksi Soininen
  • Lisätietoa Juniorityön viestijoukkueesta ja keräyskohteesta tästä linkistä.

Maahanmuuttajatyön viestijoukkue
(Kohde: maahanmuuttajatyö Suomessa):

  • Salem Hamidi
  • Sattar Mohebi
  • Maiju Ollilainen
  • Sina Sabor.
  • Lisätietoa Maahanmuuttajatyön viestijoukkueesta ja keräyskohteesta tästä linkistä.

Puolimaratonin juoksijat

(Kohde: Haveristen työ Bulgariassa)

Tule mukaan!

Osallistu Run for Missions -juoksuhaasteeseen haluamallasi tavalla:

  • Kannusta Sinäkin juoksijoita lahjoitamalla haluamaasi kohteeseen. Katso juoksijat/lahjoituskohteet yllä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 70616. Yleinen tuki kohdistetaan Haveristen työlle Bulgariassa.
  • Rukoile, että tämän tapahtuman kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi!
  • Tule Tampereelle 25.8.2018 klo 11.00  kannustamaan juoksijoita ja heiluttamaan Run for Missions -viirejä.  Mukana Ratinan stadionilla on tänä vuonna myös Donkki-aasi.

Kiitos tuestasi!

Iida Hovi ja Donkki-aasi haastavat mukaan Run for Missions -juoksuhaasteeseen. Kuva: Harri Turunen, Kansanlähetysopiston medialinja

 

 

 

 

 

 

 

Maahanmuuttajatyön viestijoukkue on vastannut Run for Missions -juoksuhaasteeseen ja juoksee maahanmuuttajatyön hyväksi Tampereella 25.8.2018. Juoksulla kerätään varoja maahanmuuttajien parissa tehtävälle työlle Suomessa.

Maahanmuuttajatyön viestijoukkue, kuva: Harri Turunen, Medialinja

Maahanmuuttajatyön viestijoukkue Run for Missions -juoksuhaasteessa

Maahanmuuttajatyön viestijoukkue on vastannut Run for Missions -juoksuhaasteeseen ja juoksee maahanmuuttajatyön hyväksi Tampereella 25.8.2018.

Juoksulla kerätään varoja maahanmuuttajien parissa tehtävälle työlle Suomessa. Jokaisen maahanmuuttajan tausta ja lähtösyyt ovat erilaisia.  Moni on menettänyt kaiken, jopa koko perheensä ja sukunsa. Tehtävämme kristittyinä on kohdata, palvella ja rakastaa maahanmuuttajia Jumalan luomina arvokkaina ihmisinä ja lähimmäisinämme. Opetamme  maahanmuuttajille suomen kieltä, kotoutumista edistäviä arjen taitoja ja kristinuskon perusteita.

Kannusta Sinäkin juoksijoita ja lahjoita Suomessa tehtävän maahanmuuttajatyön hyväksi. Voit osallistua tämän sivun linkin kautta tai lahjoittamalla tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 70645. Kiitos lahjoituksestasi!

Maahanmuuttajatyön viestijoukkueessa juoksevat Maiju Ollilainen, Sina Sabor, Salem Hamidi ja Sattar Mohebi.

Maiju Ollilainen, kuva: Harri Turunen, medialinja

Sattar Mohebi, kuva: Harri Turunen, medialinja

Salem Hamidi, kuva: Harri Turunen, medialinja

Sina Sabor, kuva: Harri Turunen, medialinja

En ollut koskaan kovin uskonnollinen. Minulla oli monia kysymyksiä Jumalasta, mutta vanhemmiltani perimäni uskonto ei antanut mahdollisuutta esittää niitä. Jos

Kuvituskuva: Pixabay

Jumalan kosketus

En ollut koskaan kovin uskonnollinen. Minulla oli monia kysymyksiä Jumalasta, mutta vanhemmiltani perimäni uskonto ei antanut mahdollisuutta esittää niitä. Jos kysyin jotain, sain kuulla olevani kofer, vääräuskoinen. Islam oli uskontona parhain ja sen oppeihin tuli vain alistua ja olla hyvä muslimi. En ajatellut Jumalan olemassaoloa paljoakaan.

Sitten lähdin omasta maastani länteen etsimään parempaa tulevaisuutta. Olin eräässä läntisessä maassa ja käytin alkoholia ja kävin diskoissa. Kun eräs maanmieheni kääntyi kristinuskoon, minua harmitti se suuresti. Muutamat uskonnollisemmat maanmieheni, jotka asuivat samassa vastaanottokeskuksessa, olivat todella vihaisia tälle miehelle. He alkoivat suunnitella, miten saisivat hänet surmattua ja siten varmistettua itselleen paikan paratiisissa. Minäkin menin mukaan suunnitelmaan, koska koin alamittaisuutta oman uskoni heikkoudesta ja tiesin, että olin tehnyt paljon sellaista, mikä oli kielletty islamissa.

Puhuimme päivittäin siitä, miten pahoja kristityt ovat: näimme seksuaalista moraalittomuutta ja laitoimme kaiken kristittyjen viaksi. Koimme, että maanmiehemme oli pettänyt ja jättänyt meidät. Kutsuimme tämän miehen kanssamme piknikille metsään joen varteen ja aioimme surmata hänet siellä ja hävittää ruumiin. Meillä oli ruoka ja juomat ostettu valmiiksi.

Juuri kun olimme lähdössä, mies sai puhelun kotimaasta. Hänen vaimollaan oli hänelle asiaa. Hän sanoi meille: ”Menkää te edellä ja minä tulen pyörällä perästä, kun olen lopettanut puhelun vaimoni kanssa.” Lähdimme ja laitoimme grillauspaikan kuntoon ja odotimme miestä. Häntä ei kuulunut. Odotimme ja odotimme. Lopulta lähdimme katsomaan, missä hän oli. Saavuimme vastaanottokotiin, ja hänen huoneensa oli tyhjä. Häntä ei näkynyt missään. Saimme kuulla, että hän oli lähtenyt pois koko vastaanottokeskuksesta.

Hieman tämän jälkeen oleskelulupa-anomukseni hylättiin. Masennuin ja ajattelin, että Jumala varmaan kosti minulle, koska olin mennyt mukaan suunnitelmaan surmata maanmieheni. Soitin hänelle ja kerroin asian. Mies sanoi, että häntä oli varoitettu meistä ja hän lähti siksi pakoon. Hän sanoi, ettei vihaa meitä vaan rukoilee meidän puolestamme. Hän kehotti minua myös menemään siihen kirkkoon, jossa hän oli käynyt ja jossa hänet oli kastettu.

Olin niin ahdistunut ja masentunut, että ajattelin, ettei elämäni voi enää pahemmaksi muuttua, jos käyn katsomassa, mitä kirkossa  tapahtuu. En unohda koskaan ensimmäistä käyntiäni siellä.  Uskomaton rauha valtasi sydämeni, mutta minua itketti. Istuin  penkissä ja kyyneleet valuivat silmistäni. Minun oli pakko lähteä pois ja koko matkan vastaanottokeskukseen vain itkin.

Yöllä näin erityisen unen: olin hukkumaisillani ja vierelleni tuli iranilainen nainen, joka oli tulkkina tässä kirkossa, jossa olin käynyt. Unessani hän tarttui käteeni ja sanoi, että vetää minut turvaan. Heräsin tähän ja ajattelin, että Jumala kutsuu minua luokseen. Aloin käydä tässä kirkossa ja kuulin lisää Jumalan rakkaudesta minua kohtaan.

Oleskelulupaa ei vieläkään myönnetty minulle, ja päätin lähteä Saksaan turvaan. Tulin tähän seurakuntaan, ja olen saanut täällä lisää opetusta kristinuskosta omalla äidinkielelläni. Minut kastettiin täällä ja olen Kristuksen ruumiin jäsen. Soitin uudelleen miehelle, jonka surmaamista suunnittelimme, ja lähetin hänelle kastekuvani. Hän oli siitä todella iloinen ja sanoi, että rukoilee puolestani joka päivä.

Perheeni hylkäsi minut kuultuaan, että olen kääntynyt kristityksi. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo minulle tullessaan, mutta sen tiedän, että Jumalani on kanssani joka päivä eikä hän ikinä hylkää minua.

Kertomuksen on kirjoittanut muistiin pakolaistyöntekijämme Saksassa. Turvallisuussyistä ei nimiä eikä kuvia henkilöistä voi julkaista.

Tule mukaan pakolaistyöhön. Lahjoittamalla tämän artikkelin kohdalla tuet maahanmuuttajatyöntekijämme työtä Saksassa.

 

Tallenna

Tallenna

”Ihmettelin silti, miksi sydämessäni vallitsi edelleen tyhjyyden tunne. En pystynyt ratkaisemaan tuota tyhjyyden tunnetta; en vaikka yritin eri tavoin löytää

Tue, rakenna ja kohtaa

”Ihmettelin silti, miksi sydämessäni vallitsi edelleen tyhjyyden tunne. En pystynyt ratkaisemaan tuota tyhjyyden tunnetta; en vaikka yritin eri tavoin löytää siihen ratkaisun”, kertoo Turkista unelmiensa Eurooppaan saapunut mies. Unelmien toteutuminen ei poistanut sydämessä asuvaa tyhjyyttä.

Tyhjyyden täytti lopulta kohtaaminen evankeliumin sanan kanssa. Mies oli vieraana tuttavan talossa ja kuuli, kun muutama vierailija kertoi evankeliumia talon isännälle. Nykyään tämä mies toimii turkinkielisen seurakunnan paimenena. Hänen nimensä on Esat.

Pastori Esat ja lähetti Toni Lindholm Kölnissä, turkinkielisen seurakunnan kirkkotilan ovella

”Ensinnäkään kyse ei ole niinkään intohimosta vaan kutsusta. Minulle on annettu tehtävä, eikä se riipu omasta tahdostani tai halustani, se tulee kutsumuksesta.” Näin kuvailee jo eläkkeelle jäänyt pastori Winfried Küttner kutsumustaan toimia edelleen seurakunnan paimenena. Kutsumus muodostaa tehtävän, jossa toimitaan.

Saksalainen seuraintalo on taipunut kirkkotilaksi. Pastori Winfried Küttner toimittaa jumalanpalvelusta.

Saksassa Mönchengladbachin kaupungissa pastori  rakentaa jumalanpalvelus-yhteisöä, jossa on tilaa myös alueen maahanmuuttajille. ”Jumala lähettää meidät toimimaan siellä, missä olemme. Ja sieltä, missä olemme, me aloitamme. Emme ajattele, ketä menemme tavoittamaan, vaan että me vain menemme. Ja menemällä sitten näemme, keitä siellä on.” Näin hän tiivistää sen, miksi kaikki alueen ihmiset halutaan evankeliumin sanan ääreen.

Toni ja Hanna Lindholm tutkimassa paikallisen puistokirjaston kirjavalikoimaa.

Työ Mönchengladbachin kaupungissa on aluillaan. Seurakunta pyrkii tavoittamaan ja palvelemaan alueen ihmisiä. Kansanlähetyksen lähetit Toni ja Hanna Lindholm ovat mukana toimintaa rakentamassa. Aiemmin he työskentelivät Etu-Aasiassa, nyt he ovat tukemassa, rakentamassa ja kohtaamassa maahanmuuttajatyössä Saksassa alueella, jolla pastorit Esat ja Winfried rakentavat tahoillaan seurakuntaa. Työssä mukana oleminen on vaatinut suostumista; se on kuljettanut Suomesta Etu-Aasiaan ja sieltä Saksaan.

Pastori Esat pukee sanoiksi oman kokemuksensa kristityn kutsumuksesta: ”Kaikkein ensimmäiseksi haluan sanoa, ettei meitä kristittyinä ja uskovina ole kutsuttu vaivattomuuteen. Ei tämä maailma vain ole sellainen. Me tulemme kohtaamaan vaikeuksia Kristukseen uskovina. Me myös tiedämme, että Messias tuli maailmaan kohtaamaan vaikeuksia ja voitti maailman ja voitti kaikki vaikeudet. Juuri tällaiseen Messiaaseen uskomme. Emme etsi leppoisaa elämää, vaikka saisimme elää maassa, jossa on rauha. Emme etsi sitä tai uurasta leppoisan elämän saavuttamiseksi.”

Tunnuslause ”Tue, rakenna ja kohtaa” johtaa meitä eteenpäin. Maahanmuuttajat Euroopassa tarvitsevat evankeliumia. He tarvitsevat tilaa elää todeksi kristityn kutsumustaan, niin omalla kielellään kuin uuden kotimaan kielellä. Heillä on tarve kertoa evankeliumia eteenpäin, olla rakentamassa Jumalan valtakuntaa kanssamme. Me voimme kulkea yhtä matkaa – tukea, rakentaa ja kohdata – ja Jumalan valtakunta jatkaa levittäytymistään. Jeesus kehottaa Markuksen evankeliumin jakeessa 16:15: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.”

Kuuntele tästä Raamattuavain Extra -radio-ohjelman  9.6.2018 matkakertomus Tue, rakenna ja kohtaa – maahanmuuttajatyö Kölnissä.

Lue aiempi kirjoitus Raamattuavain Extran matkalta maahanmuuttajatyöhön Saksaan Kölnin seudulle: Kun kristitty Syyriasta kohtasi Euroopan kristillisyyden.

Kuuntele lähettipariskunta Lindholmin haastattelu Raamattuavain Extrassa 28.4.2018: Tienraivaajina kahdella mantereella, Toni ja Hanna Lindholm.

Voit tukea Saksassa tehtävää maahanmuuttajatyötä tästä linkistä.

Veijo Olli
kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen radio- ja televisiotyön koordinaattorina.

Radio- ja TV-työ kotimaassa