Avainsana-arkisto: maahanmuuttajat

Kristillinen satelliittitelevisio SAT-7 lähettää ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa sekä arabiaksi, farsiksi että turkiksi. Ohjelmat käsittelevät ajankohtaisia aiheita kristillisestä näkökulmasta, avaavat

Arabiaa, farsia, daria tai turkkia puhuvia maahanmuuttajia voi auttaa tutustumaan kristinuskoon ohjaamalla heidät katsomaan SAT-7:n ohjelmia. Kansanlähetys on painattanut avuksi kortteja, joissa on SAT-7:n kanavatiedot ja lyhyt esittely ohjelmien sisällöstä alkuperäiskielellä. Kuva: SEKLin arkisto.

Kortti maahanmuuttajalle

Kristillinen satelliittitelevisio SAT-7 lähettää ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa sekä arabiaksi, farsiksi että turkiksi. Ohjelmat käsittelevät ajankohtaisia aiheita kristillisestä näkökulmasta, avaavat kristinuskon perustotuuksia ja virittävät keskustelua. Periaatteena on suhtautua hienotunteisesti katsojan uskonnollisiin käsityksiin, mutta silti kertoa rohkeasti totuus Jeesuksesta.

SAT-7:n tavoite on, että jokainen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan asukas kuulisi evankeliumin. Euroopan kristityillä on nyt erityinen haaste tehdä osuutensa tässä. Myös täällä jokainen voi auttaa tuttavapiiriinsä kuuluvaa, äidinkielenään arabiaa, farsia, daria tai turkkia puhuvaa maahanmuuttajaa tutustumaan kristinuskoon ohjaamalla hänet katsomaan SAT-7:n ohjelmia.

Kansanlähetys on painattanut avuksi kortteja, joissa on SAT-7:n kanavatiedot ja lyhyt esittely ohjelmien sisällöstä alkuperäiskielellä. Neljä erilaista postikortin kokoista korttia esittelee neljää eri kanavaa: turkinkielinen kanava, farsinkielinen kanava (myös daria puhuville), arabiankielinen aikuisten kanava ja arabiankielinen lasten kanava. Lisäksi saatavilla on käyntikortin kokoinen yleiskortti. Kortteja voi tilata Kansanlähetyksestä p. 019 779 20 tai sekl@sekl.fi

Anne Tuovinen
aluekoordinaattori

Lahjoita tähän työhön:


Monesti ajatellaan, että pakolaisten motiivina tulla seurakuntaan on se, että he voisivat saada myönteisen maassaolopäätöksen ja voisivat asua Euroopassa. Me

Joskus väärätkin motiivit voivat osoittautua oikeiksi motiiveiksi. Kuvitusuva: Pixabay

Oikeista motiiveista

Monesti ajatellaan, että pakolaisten motiivina tulla seurakuntaan on se, että he voisivat saada myönteisen maassaolopäätöksen ja voisivat asua Euroopassa. Me ihmiset olemme syntisiä ja syntisellä ihmisellä ei ole kovinkaan usein puhtaita motiiveja. Jumala käyttää kuitenkin kaikkia motiivejamme, jotta hän saisi meidät yhteyteensä.

Andreas kertoi minulle oman tarinansa.
”Tulin vaimoni Marian kanssa Saksaan, koska olimme kyllästyneet asumaan islamilaisessa valtiossa. Elämäämme tuli myös muita vaikeuksia, joiden tähden halusimme lähteä pois maasta. Perhetaustani ei ollut erityisen uskonnollinen, olimme tietysti kaikki muslimeja, mutta uskonto ei ollut tärkeä meille. Vaimoni isä asui Saksassa, joten päätimme lähteä Saksaan ja aloittaa elämän vapaassa maassa.

Vastaanottokeskuksessa tapasimme erään avioparin omasta maastamme ja he kutsuivat meidät kirkkoon. En ollut kovin uskonnollinen, mutta ajattelin, että kristinuskoon kääntymisestä voisi olla meille hyötyä, kun halusimme asua kristityssä maassa.

Andreas päätteli, että kääntymällä kristityksi hän voisi vaimonsa kanssa saada helpommin maassaololuvan. Kuva: Veijo Olli.

Ilmoittauduimme kastekurssille. Kurssin aikana kuulimme, että on olemassa Jumala, joka rakastaa ihmisiä jopa niin paljon, että antoi henkensä heidän edestään. Kuulosti ihmeellisestä, että Jumala rakastaisi minua niin paljon. Pidin kaikesta siitä, mitä kuulin. Sitten elämämme ylle tuli suuri varjo: Maria sairastui vakavasti. Hänellä oli kovia selkäkipuja, hän ei pystynyt edes istumaan, ja  hengittäminenkin oli vaikeaa. Menimme lääkäriin ja selästä otetuissa kuvissa näkyi iso varjostuma, jonka lääkärit arvelivat olevan syöpäkasvain. Vaimoni suvussa on paljon syöpää ja monet ovat kuolleet nuorina.

Olin suuressa tuskassa ja rukoilin tätä Jumalaa, joka kristinuskon mukaan oli antanut Poikansa, jotta minä saisin syntini anteeksi ja pääsisin osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Eikö tämä Jumala voisi parantaa myös Mariaa? Rukoilin herkeämättä, osallistuin seurakuntamme rukousryhmään ja sisaret ja veljet rukoilivat kanssamme. Sanoin Jumalalle, että jos parannat vaimoni, niin annan elämäni sinulle.

Maria otettiin sairaalaan lisätutkimuksiin. Eräänä yönä hän näki näyn, jossa valkopukuinen mies tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Sinä et kuole, vaan tulet olemaan minun todistajani.” Seuraavana päivänä, kun lääkärit halusivat ottaa neulanäytteen kasvaimesta, sitä ei löytynyt mistään. He olivat ihmeissään ja ottivat uudet kuvat; kasvain oli poissa. Vaimoani pidettiin vielä muutama päivä tarkkailussa sairaalassa, mutta selkäkipu, hengenahdistus ja kasvain olivat poissa!

Ymmärsin, että on olemassa elävä Jumala, joka välittää meistä ja rakastaa meitä. Minulle tuli valtava kiinnostus lukea Raamattua ja olen oppinut koko ajan enemmän Jumalasta. Minulle ei nyt ole yhtään tärkeää se, saanko asua tässä maassa vai en. Tärkeintä on se, että tunnen Jeesuksen Vapahtajanani. Nyt kerron Jumalasta kaikille maanmiehilleni ja rukoilen, että hekin oppisivat tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti.”

Maahanmuuttajan kertomuksen on muistiin kirjoittanut Saksassa työskentelevä pakolaistyöntekijämme. Turvallisuussyistä nimiä ei julkaista.

Valokuvat Veijo Olli

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Pakolaistyöntekijämme Kreikasta kirjoittavat: Kevät on saapunut Kreikkaan ja luonto on kauneimmillaan. Se tuo toivoa myös monille pakolaisille, joita kylmä talvi

Pakolaislapset ovat erityisen haavoittuvainen ryhmä turvapaikanhakijoiden joukossa. Auttavat kädet -pakolaisjärjestön tiloissa on kuitenkin turvallista vaikkapa leikkiä piilosta. Kuva: SEKL

Pakomatkan varrelta

Pakolaistyöntekijämme Kreikasta kirjoittavat:

Kevät on saapunut Kreikkaan ja luonto on kauneimmillaan. Se tuo toivoa myös monille pakolaisille, joita kylmä talvi ja epävarmuus tulevasta ovat ahdistaneet. Tuleva kesä tuo toivoa, mutta myös pelkoa, koska monien väliaikaiset maassaololuvat menevät umpeen ja turvapaikka-anomusten vastausten pitäisi valmistua. Jotkut eivät kestä jännitystä ja koettavat nyt säiden lämmettyä ottaa vielä yhteyttä salakuljettajiin ja jatkaa matkaa jonnekin muualle.

Kreikkaan saapuu yhä noin tuhat pakolaista kuukaudessa.
Kuva: SEKL

Maahan saapuu edelleen yli tuhat pakolaista kuukaudessa, ja kevään mittaan luku on taas nousemassa. Täällä pakolaiskeskuksellakin on odottava tunnelma. Välillä kuulemme jonkin perheen lähtevän matkalle tai aikovan lähettää lapsensa Saksaan sukulaisille. Hurjimmat tarinat ovat niitä, kun lapsi lähetetään yksin salakuljettajien armoilla vaikka teipattuna rekan pohjaan tai annetaan tuntemattoman kuljetettavaksi kohdemaahan, jossa niin sanotut sukulaiset ovat vastaanottamassa.

Surullisina olemme joutuneet kuuntelemaan myös uutisia uhkailuista ja pahoinpitelyistä, jotka ovat kohdistuneet kristityiksi kääntyneisiin pakolaisiin. He joutuvat päivittäin kokemaan suoranaista vihaa, mutta monet ovat sanoneet, etteivät pelkää. He eivät pelkää, koska ovat saaneet rauhan sydämeensä eikä kukaan voi sitä viedä pois. Heillä on toivo tulevasta. He ovat suuri todistus Jumalan rakkaudesta pakolaistovereilleen, jotka tämän kaiken keskellä etsivät tarkoitusta elämälleen. Monilla näistä kristityistä on kuitenkin huoli lapsistaan, jos he joutuvat syyttä kärsimään vanhempien valintojen takia.

Auttavat kädet -avustusjärjestössä iloa tuottavat pikku vauvat. Ilon rinnalla kulkee murhe, kuinka lasten tulee elämässä käymään. Kuva: SEKL

Kirjoittajat toimivat pakolaistyössä Kreikassa.
Pahoittelemme, että turvallisuussyistä emme voi julkaista nimiä.

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen perinteikkäin tavoittavan työn muoto on epäilemättä teepöytäaktio. Aktio on ollut tapana toteuttaa vähintään kahdesti vuodessa, syksyisin ja keväisin.

Teepöytä vastaanottokeskuksessa

Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen perinteikkäin tavoittavan työn muoto on epäilemättä teepöytäaktio. Aktio on ollut tapana toteuttaa vähintään kahdesti vuodessa, syksyisin ja keväisin. Usein tempaukset on järjestetty yhdessä Kansanlähetysopiston toimintaviikkolaisten kanssa. Toimintaviikolla opiston  opiskelijat harjoittelevat pienissä ryhmissä Kansanlähetyksen eri piirijärjestöjen alueilla tiimityöskentelyä ja Jumalan käytössä olemista sekä tutustuvat piirien tekemään työhön.

Teepöytäaktio on koettu toimivaksi tavaksi tavoittaa tavallisia kadunkulkijoita. Tee- tai kahvikupillisen ja pienen purtavan äärellä juttu luistaa mukavasti, ja välillä esille nousee syvällisiäkin uskonasioihin liittyviä kysymyksiä. Tarjoilujen ohessa on pystytty myös kätevästi jakamaan ilmaista lukemista sekä esitteitä tulevista tapahtumista.

Tempaus vastaanottokeskuksessa

Teepöytäaktiot ovat totunnaisesti painottuneet Joensuun alueelle, mutta hiljattain reviiriä päätettiin laajentaa. Paikallisessa Kolme Kohtaamista -toiminnassa mukana olevat aktiivit päättivät suunnata aktion yhdessä toimintaviikkolaisten kanssa etäämmäs, alueemme vastaanottokeskukseen.

Tempausta lähdettiin toteuttamaan avoimin mielin, Herran johdatukseen luottaen. Epäilemättä mielessä kävi kuitenkin epäilyksiä siitä, kuinka vastaanottokeskuksen asukkaat suhtautuisivat vieraisiin ja rohkenisivatko he lainkaan tulla tervehtimään. Epäilykset olivat turhia, sillä aktio onnistui jopa yli odotusten.

Aktiosta jäi hyvä mieli

Monet asukkaat, niin mies- kuin naispuolisetkin, tulivat ennakkoluulottomasti tapaamaan vierailijoita. Tee ja sokeri maistuivat, ja juttukin luisti ajoittaisista kielimuuripulmista huolimatta. Rupattelemaan tulleiden turvapaikanhakijoiden joukossa oli kristinuskosta avoimesti kiinnostuneita, ja olipa joukossa jo muutamia Jeesuksen seuraajiakin.

Tulevien tapahtumien mainostaminen oli tavanomaista hankalampaa, sillä esitteet olivat enimmäkseen suomenkielisiä. Tästä huolimatta aktiolaiset onnistuivat houkuttelemaan pari nuorta miestä tutustumaan Kolme Kohtaamista -toimintaan.

Tempauksesta jäi kaikille osanottajille hyvä ja kiitollinen mieli. Vastaavia aktioita on tarkoitus järjestää tulevaisuudessakin.

Teksti: Teemu Sarkkinen
Kuvat: Niina Tuovinen

Tue evankelioimistyötä Suomessa: Suomi sydämellä

Edessäni istuu hymyilevä pariskunta pienen tytön kanssa. He ovat hakeneet Suomesta turvapaikkaa kotimaansa levottoman tilanteen vuoksi. Aafak ja hänen vaimonsa  juttelevat kärsimättömälle

Aafak: Jeesus on vastannut kysymyksiini

Edessäni istuu hymyilevä pariskunta pienen tytön kanssa. He ovat hakeneet Suomesta turvapaikkaa kotimaansa levottoman tilanteen vuoksi. Aafak ja hänen vaimonsa  juttelevat kärsimättömälle tyttärelleen.  Puolitoistavuotias tyttö tuli juuri päivähoidosta. Taitaa nälkä kurnia vähän vatsassa. Aafak kertoo tarinansa:

– Kotimaassamme synnyimme molemmat muslimiperheisiin. Minun perheeni oli varsin tiukkalinjainen ja vaimoni perhe vähän vapaammin islamin sääntöjä noudattava.

Toiset uskonnot alkoivat kiinnostaa

– Ystäväni ei ollut käynyt moskeijassa kuukausiin. Kyselin häneltä siihen syytä, ja hän kertoi minulle tulleensa kristityksi. Suutuin hänelle, olin hyvin vihainen. Otin silti vastaan hänen antamansa kirjan, koska olihan hän kuitenkin pitkäaikainen hyvä ystäväni. Kirja oli Uusi testamentti.

– Luin kirjan, mutta en ymmärtänyt ollenkaan, mitä siinä sanottiin. Aloin silloin kuitenkin tutkia eri uskontoja. Tutustuin eri uskontoihin noin vuoden ajan, kunnes päädyin uudelleen lukemaan Uutta testamenttia. Ystäväni, joka oli kirjan minulle antanut, johdatti minut myös pieneen seurakuntaan, joka kokoontui jonkun kotona salaa muilta ihmisiltä. Kotimaassani muslimeille ei ole sallittua vaihtaa uskontoaan.

– Kotiseurakunnassa kokoontui silloin noin 8–10 kristittyä. Olin täynnä kysymyksiä, enkä vielä tiennyt, mitä ajatella kristityistä. Toisen lukukerran jälkeen Jeesus kuitenkin itse puhui sydämelleni ja kertoi, että hän antaa minulle vastauksen kaikkiin kysymyksiini. Ja Jeesus onkin todella vastannut mieltäni vaivanneisiin kysymyksiin. Tämä sai minut silloin vuonna 2005 vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus on Jumala.

Välit katkesivat

– Noin parin kuukauden kuluttua vanhempani kysyivät, miksen enää ollut käynyt moskeijassa enkä rukoillut kotona islamin tavan mukaan.  Kerroin heille, että halusin vaihtaa uskontoani. He suuttuivat mutta antoivat minun jäädä kotiinsa asumaan. He eivät kuitenkaan enää sen jälkeen puhuneet minulle.

– Tapasin samassa kotiseurakunnassa ensimmäisen kerran myös vaimoni. Vuonna 2006 lähdimme kristittyjen ryhmän kanssa toisessa maassa pidettävään kokoukseen, koska siellä oli mahdollista kokoontua isommalla porukalla. Siinä  kokouksessa saimme vaimoni kanssa kasteen samana päivänä.  Menimme naimisiin joulupäivänä 2007.

Uusiin maisemiin

– 31-vuotiaana lähdin kotimaastani. Sen jälkeen asuin kaksi ja puoli vuotta toisessa maassa, ja nyt olemme olleet Suomessa kaksi ja puoli vuotta. Toiveenamme on saada palvella Herraa siellä, mihin hän lähettääkään. Opiskelemme suomen kieltä Turun kristillisellä opistolla aikuisten maahanmuuttajien linjalla. Olemme käyneet yhdessä perheenä Turun Mikaelin evankelis-luterilaisessa kirkossa sekä Varikkoyhteisössä, joka toimii Varsinais-Suomen evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen yhteydessä.

– Olen aloittamassa palkattoman työharjoittelun Kansanlähetyksessä. Odotan, että pääsen palvelemaan seurakuntaa esimerkiksi diakonian kautta tai tukemaan alkoholismista eroon pyrkiviä. Olen myös valmis auttamaan tilaisuuksien tarjoiluissa, siivoamisessa ja missä tahansa muissa tehtävissä, esimerkiksi atk-taitojeni avulla.

–Rukous ja Raamatun luku ovat lähellä sydäntäni. Rakastan Raamattua! 1. ja 2. kirje Timoteukselle ovat lempitekstejäni.

Teksti ja kuvat: Esa Mäkinen, toimistosihteeri, Varsinais-Suomen ev.lut. Kansanlähetys

Aafakin nimi on muutettu turvallisuussyistä.

Tänään en haastattele ketään keskuksella. On teetupapäivä. Ovet ovat auki kahdesta viiteen. Kahdesta viiteen myös keskustelen keskukselle saapuneiden kanssa. En tiedä miten milloinkin juttu lähtee liikkeelle.

Tämä siemen itää pitkin Eurooppaa

Avaan Raamattuni, haluan lukea Paavalin vierailusta Ateenassa. Hänet vietiin Areiopagille pyyntöjen saattelemana: ”Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat? Me olemme kuulleet sinun puhuvan outoja asioita. Mistä oikein on kysymys? Sen me haluaisimme tietää.” Ap.t. 17:1920

Olen ollut mukana pakolaisten päiväkeskuksen toiminnassa kuluneella viikolla. Keskus kätkeytyy Ateenan  keskustaan, pienen matkan päähän Areiopagista, josta Raamatun lainaus kertoo. Toisin kuin Areiopagin, keskuksen löytääkseen tarvitsee osoitteen, ja sittenkin sen paikantaminen vaatii tarkkaa katsetta.

Areopagilla katsellaan auringonlaskua

Areiopagilla katsellaan auringonlaskua.

Vierailin myös kirkossa, jossa afganistanilaistaustaiset kristityt kokoontuvat. Katukuvassa mikään ei kerro oven takaa avautuvasta kirkosta. Täällä voi toimia vapaasti, mutta täällä toimitaan maailmassa, jossa valokuvista on hyvä poistaa tunnistettavat kasvot.

Pakolaisvyöry on saanut kaupunkiin monia toimijoita. Toiset panostavat lapsiin, toiset perheisiin, toiset johinkin kieliryhmiin ja niin edelleen. Kun kookoonnumme, saan käsityksen eri toimijoiden läsnäolosta ja olemuksesta. Iloitsen tästä innokkaasta joukosta.

Keskuksen työntekijät valmiina avaamaan oven

Keskuksen työntekijät valmiina avaamaan oven.

Tänään en tee keskuksessa radiohaastatteluja. On teetupapäivä. Ovet ovat auki kahdesta viiteen. Kahdesta viiteen myös keskustelen keskukseen saapuneiden kanssa. En tiedä, miten milloinkin juttu lähtee liikkeelle. Huomaan juttelevani Iranista tulleen miehen kanssa. Hän sanoo, että diktatuuri on paha, täällä on hyvä. Jatkamme keskustelua, puhun hänen kanssaan englanniksi. Jossain välissä hän kuiskaa olevansa kristitty. Onnittelen häntä. Kysyn, oliko hän kristitty jo tullessaan. Ei, hän on tullut kristityksi täällä. Kysyn, saanko halata häntä. Saan, ja kohta saapuu hänen ystäviään, ja hän poistuu pahoitellen seurastani.

 

Huomaan vieressäni tiistaina tapaamani miehen. On mielenkiintoista havaita ihmisten joukossa erilaisia persoonallisuuksia. Tämä mies on humoristi. Kun hän kuulee minun lentävän seuraavana päivänä Suomeen, hän pyytää, että otan hänet mukaan. Näytän rintataskuani, otan siitä juomapullon pois ja kehotan häntä hyppäämään taskuun. Lupaan pitää kättä päällä, ettei kukaan näe häntä, kun menen lentokoneeseen.

Lastenhuoneessa katsotaan piirrettyä Raamatun kertomusta. Perässäni kävelee isä tyttärensä kanssa. Katson itselleni tuolin ja ojennan yhden miehelle. Hän istuu viereeni ja käymme keskustelemaan. Puolen tunnin kuluttua havahdun kelloon. Lapset ovat jo menneet ja paikkaa aletaan siivota. Mies on kertonut matkastaan Afganistanista Pakistaniin. Muutama lapsi  seurueesta jäätyi kuoliaaksi, hänen perheensä selvisi. Ihmiset vaativat rahaa auttaakseen ja kertovat, etteivät auta ilman sitä. Vuorilla ja aavikolla pitää tietää, minne on menossa, muuten kuolee. Pohdimme ihmisten pahuutta. Onnittelen häntä siitä, että hän on päässyt perheineen tänne. Kerron tietäväni ihmisen, joka on päässyt yhteen perheensä kanssa vasta kolmen vuoden kuluttua paosta. Sanon, etten voisi olla perheestäni tuollaista aikaa erossa. Olemme liikuttuneita. On mentävä, halaamme – kohtaaminen on piirtynyt muistiini monella eri tasolla.

Päiväkeskuksen päivä päättyy Jeesusfilmin loputtus

Päiväkeskuksen päivä päättyy Jeesus-filmin loputtus

Olen Areiopagilla Ateenassa. Meillä on paikka, missä vaihtaa ajatuksia, välittää ja oppia. Kahdella televisioruudulla pyörii Jeesus-filmi. Joku työntekijöistä kysyy yhdeltä katsojalta, mitä hän pitää elokuvasta. Elokuva on hänestä kiinnostava. Tämän kuulen, kun luuttuan lattioita yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Tiedän, että matkani viimeinen etappi on käsillä, ja kuvaan siistityn keskuksen kamerallani. Pysähdyn hetkeksi kuvaamaan myös katossa pyörivää tuuletinta – ajattelen, että sen pyöriminen kuvastaa odottamista. Ajattelen, että päiväkeskuksessa odottaminen palkitaan, joidenkin osalta kirjaimellisesti iankaikkisesti.

Tuuletin pyörii ja pyörii, ihmiset odottaa ja odottaa

Tuuletin pyörii ja pyörii, ihmiset odottavat ja odottavat.

Jeesus, kiitos siitä mitä tapahtuu Ateenassa. Sinä annat kyvää ja kastella. Jonkin ajan päästä nämä siemenet itävät pitkin Eurooppaa – toivottavasti siellä Sinun omasi ovat myös tässä suuressa mukana. Amen.

Ateenan yössä 23.4.2016, kello 0:14
– Veijo Olli 

Pakolaistyö Ateenassa


Artikkelin kirjoittaja Veijo Olli on Kansanlähetyksen radio- ja tv-työn koordinaattori. Tutustu Veijoon ja tilaa hänen rukouskirjeensä tästä linkistä.