Avainsana-arkisto: laki

Pastori Esko Siljasen puhe Israel-päivien sapattiaterialla Ryttylässä 25.9.2015. Sapatti on yksi parhaiten tunnetuista ja vähiten ymmärretyistä juutalaisista juhlista. Juutalaisessa kirjallisuudessa,

Sapatti viestii vapaudesta

Pastori Esko Siljasen puhe Israel-päivien sapattiaterialla Ryttylässä 25.9.2015.

Sapatti on yksi parhaiten tunnetuista ja vähiten ymmärretyistä juutalaisista juhlista. Juutalaisessa kirjallisuudessa, runoudessa ja musiikissa sapattia on kuvattu morsiamena tai kuningattarena. On sanottu “enemmän kuin Israel on varjellut sapattia, sapatti on varjellut Israelia.”

Tärkein juhla

Sapatti on juutalaisen uskonnon tärkein juhla. Se on ainoa juhla, joka on mainittu kymmenessä käskyssä. Sapatti on vieläkin tärkeämpi juhla kuin Yom Kippur, Suuri Sovituspäivä.

Sapatti on ensisijaisesti levon ja hengellisen virkistymisen päivä. Sana ”sapatti” tulee heprean sanajuuresta Shin-Beit-Tav, joka kirjaimellisesti käännettynä merkitsee ”päättää, lopettaa, tai levätä”.

Sapatti ei ole erityisesti rukouspäivä.  Uskonnollinen juutalainen rukoilee muutenkin joka päivä vähintään kolme kertaa.  Sama periaate, joka pätee syömiseen pätee myös rukoukseen: Joka päivä syödään, mutta sapattina syödään juhlavammin ja enemmän omaksi iloksi.

Lepopäivä on etuoikeus

Lepopäivän vietto oli poikkeuksellista muinaisessa maailmassa. Vapaa-aika oli ainoastaan rikkaiden ja hallitsijoiden etuoikeus. Sitä oikeutta ei ollut palvelijoilla ta työläisillä. Missään muussa kuin juutalaisessa kulttuurissa ei ollut viikoittaista vapaapäivää. Kreikkalaiset pitivät juutalaisia laiskoina, koska nämä halusivat pitää juhlapäivän jokaisena seitsemäntenä päivänä viikossa.

Sapatti perustuu kahteen Mooseksen lain käskyyn. Muistaa ja noudattaa. Ensimmäinen näistä on “muista”. 2 Moos.20:8 “Muista pyhittää lepopäivä.”

Lepäämällä seitsemäntenä päivänä ja pyhittämällä sen me muistamme ja tunnustamme, että Jumala on maan ja taivaan Luoja. Me myös noudatamme taivaallista esimerkkiä pidättäytymällä työstä seitsemäntenä päivänä, kuten Jumala teki. Jos Jumalan työ voidaan laittaa sivuun lepopäivän ajaksi, kuinka me voimme luulla, että meidän oma työmme on niin tärkeää, ettei sitä voida asettaa sivuun lepopäivän ajaksi.

Sapatti muistuttaa vapaudesta

Luomisen lisäksi muistamme sapattina Israelin vapautumista Egyptin orjuudesta. Kysymys on vapaudesta. Muinaisina aikoina vapaa-aika oli vain ylempien luokkien etuoikeus. Orjat eivät saaneet vapaapäiviä. Siten sapatti muistuttaa meitä siitä, että olemme vapaita.

Sapatti myös vapauttaa meidät arkisista huolista, aikatauluista ja velvollisuuksista. Viikon arkipäivinä olemme työmme orjia, mutta sapattina olemme vapautettuja näistä murheista, kuten esi-isämme vapautettiin Egyptin orjuudesta.

Toinen sapattiin liittyvä lain käsky on “noudata”. 5 Moos.5:12 ”Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.”

Kielletyn työn määritelmä

Sapatista ei voida puhua puhumatta samalla työstä, jonka tekeminen on sapattina kiellettyä. Juutalaisten mielestä tämä on yksi niistä asioista, joita ne ihmiset, jotka eivät sapattia noudata, eivät ymmärrä.

Mooseksen laki ei kiellä työn tekemistä sapattina sanan nykyaikaisessa merkityksessä. Laki kieltää tekemästä ”melachah” (Mem-Lamed-Alef-Kaf-Hei), joka yleensä käännetään sanalla “työ”, mutta joka ei itse asiassa tarkoita samaa kuin työ nykyaikaisessa mielessä. Ennen kuin voimme ymmärtää työn tekemisen kiellon sapattina, meidän on ymmärrettävä, mitä heprean kielen sana ”melachah” tarkoittaa.

Melachah tarkoittaa yleensä työtä, joka on luovaa, tai johon liittyy ympäristön hallintaa. Heprean sana saattaa olla sukua heprean sanalle “kuningas”, ”melekh” (Mem-Lamed-Kaf). Esimerkki tällaisen luovan työn tekemisestä on Jumala itse, joka loi taivaan ja maan ja sitten lepäsi tästä työstä seitsemäntenä päivänä. Huomaa, että Jumalan tekemä työ ei edellyttänyt suuria fyysisiä ponnistuksia; hän sanoi ja se oli tehty.

Heprean sanaa ”melachah” ei Raamatussa yleensä käytetä muutoin kuin sapatin ja juutalaisten juhlien yhteydessä. Ainoa poikkeus on se, että tätä samaa hepreankielistä sanaa ”melachah” käytetään paljon ilmestysmajan rakentamisen yhteydessä autiomassa. Ilmestysmajan rakentamisen yhteydessä annetaan myös ne kiellot, jotka koskevat työn tekemistä sapattina.

Sapatti muistuttaa liitosta

2 Moos. 31: 13. “Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni.”

Tästä Vanhan testamentin tekstistä ymmärrämme, että ilmestysmajan rakentaminen keskeytettiin sapatin ajaksi. Tästä Raamatun kohdasta juutalaiset rabbit ovat myös päätelleet, että työ, joka on kielletty sapattina, on samanlaista luovaa työtä, jota tarvittiin ilmestysmajan rakentamiseksi. He ovat määritelleet 39 työn lajia, joita tehtiin ilmestysmajaa rakennettaessa ja jotka siis ovat kiellettyjä sapattina. (Mishnah Shabbat, 7:2) Esimerkiksi, sapattina saa kirjoittaa yhden kirjeen, mutta ei kahta kirjettä, koska se on jo työtä.

Kuten lähes kaikkia käskyjä, niin myös kaikkia näitä sapattimääräyksiä saa rikkoa, jos se on välttämätöntä ihmisen hengen pelastamiseksi.

Sapatti päättyy lauantai-iltana, kun kolme tähteä on nähtävissä taivaalla, noin 40 minuuttia auringonlaskun jälkeen.

 

 

Eero Junkkaalan opetus Evankelistapäivillä  Seinäjoella 18.8.2015 Pelastusta ei ole annettu missään muussa kuin Jeesuksen nimessä, mutta pelkkä Jeesus ei ole

”Maailmassa ei ole kuin yksi kaupunki, jossa Jumalan Poika vuodatti verensä ihmisten syntien tähden, Jerusalem.” Kuva: Heidi T.

Evankeliumi on Jeesus

Eero Junkkaalan opetus Evankelistapäivillä  Seinäjoella 18.8.2015

Eero Junkkaala opettaa Evankelistojen yhteyspäivillä Seinäjoella. Kuva: ALPelastusta ei ole annettu missään muussa kuin Jeesuksen nimessä, mutta pelkkä Jeesus ei ole evankeliumi. Raamattu sanoo, että ”ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’ pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee Taivaallisen Isäni tahdon” (Matt. 7:21). Kaikki eivät siis pääse, vaikka ovat hokeneet Jeesuksen nimeä. Vain ne pääsevät, jotka tekevät Taivaallisen Isän tahdon, aina kaikessa? Kuka teistä on näin tehnyt? Vaatimus on liian kova täytettäväksi. Voiko siis kukaan pelastua?

Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä, että se joka julistaa jotain toista evankeliumia, on kirottu. ”Te jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle” (Gal. 5:4). On siis niitä, joka yrittävät noudattaa Mooseksen lakia, mutta ajautuvat pois Kristuksesta. Lakia pitää noudattaa, mutta sitä noudattamalla emme kuitenkaan pelastu. Miten sitten?
Kolmas varoittava raamatunkohta löytyy Ilmestyskirjasta. Mikä tahansa Jeesus ei ole oikea Jeesus ”Sillä oli kaksi sarvea niin kuin karitsan sarvet mutta se puhui kuin lohikäärme”, ( Ilm. 13:11). Olento näyttää Kristukselta, mutta on peto, antikristillinen tyyppi. Mistä kristitty voi erottaa oikean ja väärän, jos vääräkin näyttää Jeesukselta? Sen voi tunnistaa äänestä. Kyllä valvova Jumalan kansa tunnistaa hyvän paimenen äänen.

Historian Jeesus

Jeesus ei ole oppirakennelma tai filosofia, vaan hän on lihaa ja verta. Jumala valitsi tällaisen tavan pelastaa maailma. Hän päätti lähettää oman poikansa, osan kolmiyhteistä Jumalaa ihmiseksi.

Kristinuskossa Jumala tulee maan tasalle, elämään Jeesuksena ihmisen elämää. Juutalainen historioitsija Josefus kirjoittaa: ”Niihin aikoihin siellä eli Jeesus, joka oli viisas ihminen, jos häntä nyt edes voi ihmiseksi kutsua. Sillä hän teki ihmeellisiä tekoja, ja hän opetti ihmisiä, jotka halusivat ottaa vastaan totuuden. Hän veti puolelleen runsaasti sekä juutalaisia että pakanoita. Hän oli Messias. Ja kun Pilatus kansamme johtomiesten ehdotuksesta oli tuominnut hänet ristille, ne, jotka olivat rakastaneet häntä alusta asti, eivät luopuneet hänestä, sillä hän ilmestyi heille elävänä kolmantena päivänä. Tämän ja kymmenentuhatta muuta ihanaa asiaa olivat Jumalan profeetat hänestä sanoneet. Eikä vielä tänäkään päivänä hänen mukaansa nimitetty kristittyjen heimo ole hävinnyt.” Josefus oli kirjoittanut sen, mitä oli kuullut sanottavan Jeesuksesta ja se on Raamatun ulkopuolelta vahva todistus Jeesuksesta.

"Hic de Virgine Maria Jesus Christus natus est" Tässä Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Marialle. Kuva Jeesuksen syntymäkirkosta: Håkan Björkström.

Betlehemissä on rakennettu kirkko sille paikalle, missä tiedettiin Jeesuksen syntyneen. Jeesuksen lapsuuden kaupunki on Nasaret. Siitä kuuden kilometrin päässä sijaitseva Seforis on todennäköinen Joosefin ja Jeesuksen työpaikkakaupunki. Jeesus asui julkisen toimintansa ajan Kapernaumissa. Siellä tiedetään, missä hän asui. Lisäksi tiedämme Jeesuksen kuolinpaikan, siinä on nykyisin Pyhän haudan kirkko. ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa.” (Gal 4:4). Se tapahtui tietyssä maailmanhistoriallisessa ajassa. Maailmassa ei ole kuin yksi kaupunki, jossa Jumalan Poika vuodatti verensä ihmisten syntien tähden, Jerusalem.

Evankeliumi lähti liikkeelle Galileasta ja Juudeasta ja levisi nopeasti ympäri maailmaa. Kuva: Heidi T.Evankeliumi lähti liikkeelle Galileasta ja Juudeasta ja levisi nopeasti ympäri maailmaa. Jumala oli valmistanut tätä jo kaksituhatta vuotta. Jumala muistutti omaa kansaansa, Aabraham sai lupauksen: sinun jälkeläisessäsi koko maailma saa siunauksen. Iisak, Jaakob ja Joosef saivat samoja lupauksia. Mooseksen aikana annettiin opetusta siitä, että veren kautta tulee sovitus. Tarvittiin tuhat vuotta ja suunnaton määrä veriuhreja, jotta Jumalan valittu kansa ja maailma ymmärtäisivät veren merkityksen. Jesaja sanoi 700 vuotta etukäteen, että Jeesus naulitaan ristille ja hän on sovitusuhri meidän puolestamme.

Egyptissä oloaika on Vanhan ja Uuden testamentin välinen aika, joka kesti 400 vuotta. Sadat vuodet ovat lyhyitä, kun puhumme historiasta. Kun aika oli täyttynyt Jumala lähetti hänet. Pyhä Henki ilmoitti, että profetiat ovat täyttyneet. Vaikka Jeesus piti julkisen toimintansa aikana parhaimmat puheensa ja suurimmat ihmetekonsa Kapernaumissa, hän joutui valittamaan Kapernaumin kohtaloa. Jumalan Poika ei saanut Kapernaumissa herätystä aikaan. Hänen tiensä oli alennuksen tie, joka päättyi häpeälliseen ja tuskallisimpaan mahdolliseen kuolemaan.

Kapernaum, Jeesuksen kaupunki kiinnostaa Pyhän maan kävijöitä. Kuva: Raimo Raukko

Ylösnoussut Jeesus

Jeesus historian henkilönä on olennainen osa kristinuskoa. Jos hän olisi vain sitä, hän olisi yksi suurmies muiden joukossa. Vasta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa sinetöivät kristinuskon ainutlaatuisuuden.

Paavali kirjoittaa: ”Ellei Kristusta ole herätty, meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa on myös teidän uskonne.” (1. Kor. 15:14). Näin Jumala on tämän tehnyt ja tämä on totta. Meille se merkitsee, että Jeesus elää tänään. Hän ei ole vain historian henkilö. Hän on persoona, hän muuttaa ihmisen elämän, hänet voidaan kohdata. Jeesuksen hauta on tyhjä.

Jeesus on evankeliumi mutta hän on myös laki

Laki on kaikki Raamatussa olevat käskyt, kiellot, nuhteet, kehotukset, ohjeet ja ihanteet. Ei vain Mooseksen laki, vaan myös Uudessa testamentissa esim. Vuorisaarna ja monet Paavalin opetukset ovat lakia. Evankeliumia ovat lupaukset, armo, anteeksiantamus ja sovitus. Se on lahjaa, se ei vaadi mitään vaan antaa kaiken. Laki vaatii kaiken, evankeliumi ei vaadi mitään.

Miksi tarvitaan lakia? Laki on ensinnäkin Jumalan tahdon tie. Toteuta Jumalan lakia ja elämä menee hyvin. Pidä kymmenen käskyä, saat elämääsi siunauksen. Se ei kuitenkaan ole tie taivaaseen. Lakia noudattamalla ei kukaan pelastu, mutta se on silti Jumalan pyhä tahto. Jos kaikki ihmiset pitäisivät lain, täällä maailmassa olisi hyvä elää. Se ei kuitenkaan mene niin edes meidän kristittyjen elämässä.

Lain toinen tehtävä on osoittaa meidät lain rikkojiksi. Syntyy jännite: sinun täytyy pitää laki, mutta et pysty siihen. Syntyy sisäinen kamppailu, josta Raamattu puhuu esimerkiksi Roomalaiskirjeen 7. luvussa. Lain toinen tehtävä on ilmaistu näin: ”Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lakia noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.” (Room. 3:20). Ihminen on itsekäs ja ylpeä, kaikessa omaa etua ajava. Vanhurskautemme on kuin saastainen vaate. Laki näyttää synnin, jotta tarvitsemme Kristusta syntiemme anteeksiantajaksi.

"Laki on kaikki Raamatussa olevat käskyt, kiellot, nuhteet, kehotukset, ohjeet ja ihanteet." Kuva: Heidi T.

Otan Jumalan lain niin vakavasti kuin osaan, mutta tiedän, että en koskaan onnistu sitä täysin täyttämään. Samalla tiedän, että Jeesus pelastat minut juuri tällaisena, lain käskyt rikkoneena. Vaikka en osaa enkä muista tunnustaa kaikkia syntejäni, minun on uskottava itseni Jeesuksen käsiin.

Jeesuksen elämä on meille lakia ja Jeesuksen kuolema evankeliumia. Sinun pitää elää kuin Jeesus, hän on esikuva. Kun tapaat jonkun, jonka ohi tekisi mieli kulkea, kulkisiko Jeesus? Rima on niin korkealla, että siihen ei kukaan yllä. Silti sen mukaan on pyrittävä elämään.

Tarvitsemme lakia, mutta pelastuksen asiassa sillä ei ole mitään tekemistä. Siinä riittää vain Kristus. Kun sydän kysyy, kelpaanko minä Jeesukselle, kun olen rukoillut huonosti ja on kiusauksia ja kurjia ajatuksia, kelpaanko? Et sinä sen takia ole kelpaamatta. Täytetty työ on täytetty. Olet aina riittävän huono, että Jeesus olisi kaikki kaikessa.