Avainsana-arkisto: lähetystyöntekijä

Ensimmäiselle työkaudelle juuri lähtenyt lähetystyöntekijä Sanna Suutari kirjoittaa: Istun Kiovan lentokentällä odottamassa jatkolentoa Kyprokselle. Matkalla, välimaastossa, sekä fyysisesti että henkisesti.

Kiovan välilaskun maisemia. Kuva Sanna Suutari

Matkalla uuteen

Ensimmäiselle työkaudelle juuri lähtenyt lähetystyöntekijä Sanna Suutari kirjoittaa:

Istun Kiovan lentokentällä odottamassa jatkolentoa Kyprokselle. Matkalla, välimaastossa, sekä fyysisesti että henkisesti. Takana on vuoden verran lähetyskurssia, valmistautumista, opiskelua, työtäkin. Huomenna alkaa uusi elämä.

Sanna Suutari lentokentällä. kuva Tode Jurvanen.

Mielessä risteilevät menneet päivät ja viikot, sukulaiset, ystävät, seurakuntavierailut ja odottamattomat kohtaamiset. Eivätkä ainoastaan ne, vaan aikani kuluksi selailemani päiväkirja herätti vielä uusia näkökulmia kuluneeseen vuoteen. On ihmeellistä olla tässä pisteessä, kahden elämänvaiheen välillä, ja kokea siitä rauhaa, vaikka päiväkirjan sivuilta tuli vastaan tunteiden koko kirjo: ilo, suru, innostus, pelko, epäilys, usko, epätoivo ja toivo, rohkeus ja ikävä sekä monet ihanat hetket, jotka saavat hyrisemään onnesta.

Kansanlähetys on tehnyt viisaasti, kun järjestää lähetyskurssin intensiiviopintoina vuoden mittaan, jotta lähtijällä on aikaa ja voimavaroja kokea tämä kaikki. Olenkin ajatellut, että tässä se elämä on syvimmissä ja kirkkaimmissa väreissään.

Viimeisen illan pakkailut. kuva Maria Karjalainen.

Olen matkustanut ja muuttanut paljon, ja tämä on jo viides kerta pelkästään ulkomaille muuttaen. Siksi luulin tietäväni, mitä on edessä, mutta kerta toisensa jälkeen erilaiset odotukset ovat joutaneet romukoppaan.

Tämä lähtö koskettaa itseä ja toisia aivan eri tavalla kuin mikään lähtöni aiemmin. Toisten lähetystyöntekijöiden viljelemät fraasit ovat heränneet eloon: ”Lähetystyö on tiimityötä”, ”Rukoukset todella tuntee”, ”Jumala varustaa ja lähettää”. Kaiken individualismin keskellä Jumala käyttääkin minun lähtemistäni, tekemisiäni ja tiettävästi joskus myös sanojani herättääkseen ihmisissä halun olla mukana lähetystyössä, antaa omastaan, rukoilla. On käsittämätöntä saada olla mukana jossain näin suuressa, jossa oikeita asioita tapahtuu, vaikkei niihin voi vaikuttaa täältä maan päältä käsin muutoin kuin rukouksin.

Viimeiset viikot ovat täyttyneet ihmisistä, joista jotkut olen tavannut ensimmäistä kertaa, toiset pitkästä aikaa ja kolmansilla on ollut tärkeä paikka elämässäni jo pitkään. On ollut ihana huomata, että tällainen elämänmuutos on auttanut ottamaan yhteyttä vuosienkin jälkeen ja tapaamaan sukulaisia ja ystäviä useammin. Jotkut lähtemiset ovat saaneet silmäkulman kostumaan, mutta päällimmäisenä on mielessä kiitollisuus siitä, kuinka rikasta elämä on. Tällaisena hetkenä sen huomaa selvimmin. Eikö olisikin surullista, jos voisi lähteä niin, ettei ketään jäisi ikävä?

Välimaastossa on hyvä huomata, mitä jää taakse, mutta lopulta täytyy katse kääntää tulevaan. Edessä on uuteen kotiin, kieleen ja kulttuuriin sopeutuminen. Pian myös aloitan medialähetystyössä SAT-7-nimisen kristillisen satelliittitelevision palveluksessa. Sen kautta tavoitetaan yli 20 miljoonaa ihmistä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, esimerkiksi Egyptissä, Syyriassa ja Iranissa. Ohjelmilla voidaan välittää Jumalan rakkautta suoraan ihmisten olohuoneisiin ja samalla tuoda sisään tulevaisuus ja toivo. Saan todella konkreettisesti olla Suuressa mukana.

 

Jos Sinäkin haluat olla Suuressa mukana viemällä hyviä uutisia Jeesuksesta median kautta, voit tilata Sanna Suutarin uutiskirjeen tai liittyä kuukausilahjoittajaksi täällä.

http://suuressamukana.fi/lahetystyontekija/suutari-sanna/

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Olen lukenut tänään Suomen Lähetysseuran 89 vuotta sitten julkaisemaa puhekokoelmaa Kuninkaan sanoma. Siinä on vahvaa perinteistä lähetyssanomaa. Tässä tuon esille muutamia

Uskallanko sitoutua tosissaan ja vakavuudella?

Olen lukenut tänään Suomen Lähetysseuran 89 vuotta sitten julkaisemaa puhekokoelmaa Kuninkaan sanoma. Siinä on vahvaa perinteistä lähetyssanomaa. Tässä tuon esille muutamia ajatuksia A. V.  Kuusiston puheesta Lähetystyön siunaus.

”Jeesuksen opetuslapsilleen antama yleinen lähetyskäsky on saapunut yksilöjen luo ja vaatinut lähtemään. Saman käskyn ovat seurakunnat myös katsoneet itseänsä velvoittavan. Ensimmäinen lähetystyöhön ryhtynyt seurakunta, Antiokia, tunsi lähetystyöhön ryhtymisen Pyhän Hengen vaatimukseksi.”

Lähetystyö merkitsee ensi sijassa uhrausta

Kuusiston mukaan ”lähetyskäskyn totteleminen merkitsee aina ensi sijassa uhrausta”.

Tätä uhrausta myös Paavali kuvaa tällä tavoin (2. Kor. 11): hän oli vankeudessa, ruoskittuna, kuoleman vaarassa, kivitettynä, haaksirikossa meressä ajelehtineena, matkoilla, vaaroissa virtojen ja rosvojen keskellä, vaaroissa juutalaisten ja pakanoiden puolelta, vaaroissa kaupungeissa, erämaassa ja merellä, vaaroissa valheveljien keskellä. Hän oli valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, vilua ja alastomuutta, paastonnut ja kantanut huolta seurakunnista.

Paavali ei pitänyt omaa henkeään itselleen minkään arvoisena, kunhan vain täytti Jeesukselta saamansa tehtävän, julistaa evankeliumia (Apt. 20:24). Hän antoi elämänsä evankeliumin palvelukseen.

Lähettäjän uhri

Edellä kuvattiin lähetystyöhön lähtijän uhria. Kuusisto mainitsee myös lähetystyöhön lähettäjän uhrin.

”Seurakunnan kannaltakin katsoen näyttää lähetystyö merkitsevän ensi sijassa uhrausta. Seurakunnan on luovutettava lähetystyöhön usein parhaita miehiään. Seurakuntain on kieltäydyttävä jostakin voidakseen saada kokoon ne varat, joilla lähetystyötä kannatetaan.”

Kannattiko uhraus?

Kuusisto kysyy uhrimme merkitystä. Kannattaako vaivannäkömme ja uhrauksemme? Vastausta hän pohtii Paavalin, lähetystyöntekijöiden, seurakuntien, lähetystyötä tekevien uskovien ja lähetystyön kohteiden kautta.

”Jos kysymme lähetystyöntekijältä, esim. Paavalilta, katuuko hän tähän työhön antautumistaan ja sureeko hän siinä tekemiään uhrauksia, saamme empimättä kielteisen vastauksen.”

”Tuhannet lähetyssaarnaajat yhtyvät Paavalin kanssa todistamaan, että Jumala on heitä runsaasti siunannut kaikenlaisella hengellisellä siunauksella. He ovat pysyneet lähellä Jumalaa. He kiittävät Jumalaa siitä, että hän kutsui heidät lähetystyöhön.”

”Samaa ovat saaneet kokea myös ne seurakunnat, jotka ovat lähetystyötä harjoittaneet, samoin kuin ne yksityiset seurakuntalaiset, jotka ovat rukouksin ja aineellisin uhrauksin lähetystyötä tukeneet. Ei yksikään seurakunta ole lähetysuhrausten vuoksi köyhyyteen joutunut, ja tokkopa kukaan yksityinen lähetysystäväkään. Mutta se on varma, että uhraavat seurakunnat ja lähetykselle varojaan antaneet yksilöt ovat siitä sisällisesti rikastuneet.”

”Huomattavimman siunauksen lähetystyöstä saavat luonnollisesti pakanakansat, joiden keskuudessa työtä tehdään. Mitä lähetystyö pakanoille antaa, selvenee Jeesuksen sanoista Paavalille: ”Minä lähetän sinut pakanain luo avaamaan heidän silmänsä, jotta kääntyisivät pimeästä valoon ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat minuun uskoen synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Lähetystyö vie pakanoille Kristuksen.”

Lähde ja lähetä

Kuusisto muistuttaa lähtijän ja lähettäjän tärkeydestä. Kukaan ei voi lähteä, jos hänellä ei ole lähettäjää:

”Meille jotka elämme täällä kotoisissa oloissamme, ei ole kuulunut sana: lähde!, vaan sana: lähetä! Kun rukoilet lähetyksen puolesta, teet työtä sen hyväksi, annat ja uhraat, silloin olet osaltasi mukana viemässä siunausta pakanoille. Samalla saat itsekin kokea ylhäältä tulevaa armon ja rauhan siunausta.”

Sytyttääkö sanoma?

Jokin näissä kirjan miltei 90 vuoden takaa tulevissa lähetyskehotuksissa koskettaa syvältä sydäntäni. Niissä otetaan lähetys tosissaan. Se on Jeesuksen käsky uskoville. Siihen pitää sitoutua. Se vaatii kaikilta uskovilta uhrauksia. Se laittaa kysymään, uskonko todella niin, että ihmiset ilman Jeesusta joutuvat kadotukseen? Uskonko, että yhden sielun arvo on enemmän kuin kaikki maailman rikkaudet? Olenko valmis luopumaan − jos Jumala niin osoittaa − kaikesta, jotta voisin auttaa monia pelastumaan kadotuksesta taivaaseen? Mikä on minulle elämässäni tärkeää? Keräänkö aarteita maan päälle vai taivaaseen?

Moni on antanut suuria uhrauksia seuratessaan Jeesusta. Nytkin tarvitaan lähtijöitä ja lähettäjiä. Molempia kutsutaan Jeesuksen esimerkin mukaisesti antamaan elämä alttiiksi toisten hyväksi.

Tosissaan ja vakavuudella

Tulin aikoinani Kansanlähetykseen, koska tapasin henkilöitä, jotka ottivat lähetyskäskyn tosissaan ja sillä vakavuudella, mitä ikuisten sielujen pelastaminen vaatii. Täällä olen yhä. Moni esikuvistani on jo siirtynyt taivaaseen, joidenkin vauhti hiljenee sydämen palosta huolimatta.

Olen kiitollinen heidän ja koko suomalaisen lähetystyön perinnöstä, ja rukoilen, että se yhä jatkuisi, jos Kristuksen paluu viipyy. Olethan sinäkin suuressa mukana!

Lähetysterveisin

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen ev.lut. Kansanlähetys


Voit tukea Kansanlähetyksen eri tavoin taloudellisesti tai antaa lahjan lähetystyölle (suurin tarve) tästä:

Lahjoita tähän työhön:


Kuvassa Mekane Yesus -kirkon ulkolähetystyön johtaja kertoo unelmistaan. Addis Abeban aamu valkenee viileänä ja tuulisena. Kun odottelen kyytiä Mekane Yesus

Mekane Yesus -kirkon ulkolähetystyön johtaja kertoo unelmistaan.

Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta

Kuvassa Mekane Yesus -kirkon ulkolähetystyön johtaja kertoo unelmistaan.

Addis Abeban aamu valkenee viileänä ja tuulisena. Kun odottelen kyytiä Mekane Yesus -kirkon partnerikokoukseen, siirryn pihan aurinkoiselle puolelle. Kansanlähetyksen vierastalon pihapiiriä ihmettelee kanssani pari kissaa, joiden mouruaminen kuulemma aina joskus pitää asukkaita hereillä. Minä en tiedä siitä mitään; pitkän lentomatkan jälkeen uni on maittanut!

Mekane Yesus -kirkon partnerikokouksessa jaetaan tänään ajatuksia siitä, mitä yhteistyö lähetysjärjestöjen ja kirkon välillä on historiassa ollut, mitä se on nyt ja mitä se voisi olla. Lähetystyössä olemme tottuneet ”viemään apua”, jotta pieni vastaanottava ulkomainen kirkko kasvaisi. Kun ulkomainen kirkko on jo kasvanut siihen vaiheeseen, jossa Mekane Yesus on, se tietää jo itse, minkälaista apua se tarvitsee.

Partnerikokouksen parhaat tulokset syntyvät puheensorinasta kahvitauoilla.

Partnerikokouksen parhaat tulokset syntyvät puheensorinasta kahvitauoilla.

Mekane Yesus -kirkko on jo vuosikymmenien ajan ollut aktiivinen sisälähetyskirkko. Vuoden 2016 aikana se perusti 241 uutta seurakuntaa. Vaikka oman maan sisällä on valtavia haasteita, kirkossa on herätty myös ulkolähetystyön merkitykseen. ”Jumalan suunnitelma on sellainen,” sanoo kirkon ulkolähetystyön johtaja Wondimu. ”Jokaisen kirkon kuuluu evankelioida sekä kotimaassaan että ulkomailla.”

”Me olemme erityisesti suuntautuneet työhön muslimien parissa, koska meillä on siitä kokemusta omassakin maassamme. Perehdymme parhaillaan sellaisiin maihin, joissa on kontakteina valmiiksi paljon etiopialaissyntyisiä asukkaita,” Wondimu kertoo.

Mekane Yesus –kirkolla onkin tällä hetkellä 15 lähetystyöntekijää oman maan rajojen ulkopuolella yhteistyössä eri järjestöjen kanssa. Wondimun mainitsemat etiopialaisten lähettien kohdemaat ovat suomalaiselle eksoottisia – ei heti tulisi itselle mieleen lähettää tai lähteä juuri niihin. Varmaan siksikin kunkin maan kristityillä on oma vastuunsa Jumalan suuressa suunnitelmassa.

Kansanlähetyksen yhteistyökirkko Mekane Yesus partnereiden kokous

Paikallisia ja vieraita partnerikokouksessa.

Kirkon presidentti Wakseyom esittää vielä toiveenaan, että yhteistyötä ei tehtäisi minkään kirkon – ei edes hänen oman kirkkonsa – hyväksi vaan aina Jumalan valtakunnan parhaaksi; yhdessä kysyen Jumalan tahtoa, yhdessä osasena Jumalan rakkautta maailmaa kohtaan.

Partnerikokouksen päätteeksi kiitetään järjestelytoimikuntaa, joista monet ovat palvelleet tehtävässään jo vuosia. Myös Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä Pirkko Tuppurainen saa kiitokset, kukkakimpun, muistoesineen ja raikuvat aplodit.

Lähetystyö_Etiopiassa_Kansanlähetys_Kuva 3_Pirkon kiittäminen

: Pirkko Tuppurainen (kuvassa oikealla) saa kiitokset työstään kokouksen järjestämiseksi.

Etiopian köyhä kristikansa kantaa vastuutaan lähetystyöstä. Meillä suomalaisilla on oma vastuumme. Tervetuloa mukaan!

Anne Tuovinen
aluekoordinaattori
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys

Lue Annen Etiopian matkasta:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa.
Kirkkoreissulla Etiopiassa.
Elämänmakuinen lähettikokous.
Pippuripuun alla Etiopiassa.
Kahvia ja kasvua Etiopiassa.

Lahjoita tähän työhön:


Viimsin kunta Virossa kiitti vuonna 2014 Kansanlähetyksen lähetystyöntekijää Kirsti Malmia aktiivisesta lähetystyöstä. Malmi vastaanotti kiitoskirjan 19. helmikuuta kunnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Hänen

Kiitokset kuuluvat meille kaikille: esirukoilijoille, lähettäjille, työtovereille ja paikallisille kristityille, lähetystyöntekijä Kirsti Malmi toteaa iloisena saamastaan kiitoskirjasta.

Viimsin kunta kiitti aktiivisesta lähetystyöstä

Viimsin kunta Virossa kiitti vuonna 2014 Kansanlähetyksen lähetystyöntekijää Kirsti Malmia aktiivisesta lähetystyöstä. Malmi vastaanotti kiitoskirjan 19. helmikuuta kunnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Hänen kauttaan kiitokset saivat myös esirukoilijat, lähettäjät, työtoverit ja paikalliset kristityt.

Viimsin kunnan kiitoskirjan aktiivisesta panoksesta kunnan ja kuntalaisten toiminnan hyväksi sai yhteensä seitsemän henkeä.  Muut palkitut olivat edistäneet eri tavoin kulttuuria, harrastustoimintaa ja viimsiläistä identiteettiä.

Pienillä kohtaamisilla voi olla suuri merkitys

Kirsti Malmin saama kiitoskirja liittyi edellisen syksyn kirkkopäivien järjestelyyn. Malmi oli mukana ohjelman suunnittelussa ja tapahtuman aikana nokipannukahvien keittämisessä.
– Nokipannukahvin tarjoilu oli ehkä kaikkein näkyvin kutsu alueen asukkaille tapahtumaan. Sininen telttakatos, ”Kotikirkko kutsuu!” -banneri, nuotio ruosteenruskeassa tynnyrissä ja
nokiposkiset pannut viriteltiin esiin 13 kertaa, Kirsti Malmi kertoi.

Viimsin kunta oli mukana järjestämässä tätä viikon kestänyttä tapahtumaa yhdessä kolmen luterilaisen seurakunnan ja vapaaseurakunnan kanssa.
– Kokemuksemme on, että virolaiset vierastavat päällekäyvää evankelioimista kaduilla, eivätkä hevillä tule kirkkoon. Uskomme, että Jumala tekee kutsuvaa työtään pienten kohtaamisten kautta ja ne voivat olla yksi askel lähemmäs Hänen rakkauttaan.

Kirkkopäivät järjestettiin vuonna 2014 Viimsissä ensimmäistä kertaa. Kunta on toivonut, että tapahtumasta voisi tulla perinne.

Katso Viimsin kirkkopäivien kutsuvideo tästä.

Julkaisu käyttäjältä EELK Misjonikeskus.

Kuvassa vasemmalta Ananin kirkko, Taija Liivola ja Anne Tuovinen Kierroksellani Kansanlähetyksen Japanin lähettien luona olen ehtinyt Liivoloille Shikokun saarelle. Tämä

Historian siipien havinaa Japanissa Taijan kanssa

Kuvassa vasemmalta Ananin kirkko, Taija Liivola ja Anne Tuovinen

Kierroksellani Kansanlähetyksen Japanin lähettien luona olen ehtinyt Liivoloille Shikokun saarelle. Tämä ympäristö kantaa pitkää ja kunniakasta työmme historiaa. Täällä ensimmäiset Japanin lähettimme Lea ja Jorma Pihkala perustivat seurakunnan Yoshinogawaan, Vuokko ja Seppo Vänskä Ananiin, Pirkko ja Sakari Valkama Itä-Tokushimaan.

Kansanlähetyksen työ alkoi Shikokun saarella Pihkaloiden voimin vuonna 1974. Matkan varrella pioneerilähettiperheet tavoittivat japanilaisia kaikin mahdollisin tarjolla olevin keinoin.

Nyt Ananin pappilaa emännöi vuorostaan Taija Liivola, joka miehensä Henryn kanssa aloitti ensimmäisen työkautensa Japanissa vuonna 1981. ”Noihin aikoihin täällä maaseutukaupungeissa ei ollut muita ulkomaalaisia kuin lähetystyöntekijät. Ihmiset halusivat tutustua meihin; saimme kutsuja mitä kummallisimpiin tilaisuuksiin. Mihin tahansa menimmekin mistä tahansa puhumaan, niin keksimme keinon kertoa myös evankeliumi. Kun esimerkiksi saimme tilaisuuden opettaa koululaisille kansainväli-syyskasvatusta, aloitimme Japanin lipun auringosta ja vertasimme siihen, että Suomen ja muiden Pohjoismaiden lipuissa on risti. Miksi, mitä risti tarkoittaa?” Taija Liivola kertoo.

Luovuutta japanilaisten tavoittamiseen tarvitaan vielä nykyäänkin. Taijan bravuuri on suomalaisen ruuan piiri.

Ruoka ja lähetystyö

Näin houkutteleva on Taijan ruokapiirin mainos.

Toiset kaksi lähettiemme Shikokun saarelle perustamaa seurakuntaa on jo luovutettu paikallisen pastorin huostaan. Taija Liivola lähtee ystävällisesti oppaakseni, jotta pääsen tutustumaan Itä-Tokushiman kirkkoon, jota nykyään isännöi pastori Ogano.

Tokushima Japani

Itä-Tokushiman kirkon alttari.

Pastori Ogano ja hänen vaimonsa ottavat meidät vastaan monin kumarruksin. Vietettyäni Japanissa jo lähes viikon osaan kumartaa takaisin sekä astua eteisessä siististi ulos kengistäni ja suoraan sisätohveleihin. Ogano-sensei kertoo, että seurakunnassa on lapset mukaan lukien kaksisataa jäsentä. Jumalanpalveluksiin osallistuu keskimäärin neljäkymmentä henkeä. Japanin oloissa tämä osallistumis-prosentti huolestuttaa; lienevätkö muuttaneet toiseen kaupunkiin vai mitä on käynyt?

Mielessäni mietin, miten iloissaan olisi se suomalainen kirkkoherra, jonka seurakunnan jäsenistä 20 prosenttia osallistuisi jumalanpalveluksiin. Täällä huolen selittää toisenlainen lähtökohta: Japanissa jokainen kristityksi kastettu on tehnyt tietoisen päätöksen valita tie, joka todennäköisesti tuo heille vaikeuksia lähisuvun kanssa ja työpaikalla. Kukaan ei kuulu kristilliseen kirkkoon sattumalta.

Japanilaiset kristityt

Pastori Ogano vaimonsa kanssa Itä-Tokushiman kirkossa.

Kirkon seinällä on kunniataulu, jossa on seurakuntaa palvelleiden lähetystyön-tekijöiden valokuvia. Tunnistan siitä nuorempina painoksinaan toistakymmentä tuttua ihmistä, Ryttylässä Kansanlähetysopiston pihapiirissä monta kertaa vastaan tulleita, sekä aikuisia että lähettilapsia. Tämä ei ole enää historiaa vaan elämää; lähetystyötä ja sen konkreettisia tuloksia.

Lähtiessä saan pastorilta lahjaksi CD-levyn, jossa yksi seurakunnan jäsenistä laulaa ja pastorin rouva säestää. Ymmärrän ottaa sen vastaan kahdella kädellä ja syvään kumartaen, kuten maassa on hyvänä tapana. Samalla nolostun kuten myös Taija vieressäni: kuinka tulimmekaan kiireissämme lähteneeksi tälle vierailulle ilman tuliaisia? Ehkäpä ulkomaalaiset saavat vielä tämän kerran anteeksi kummalliset tapansa tai niiden puutteen. Pastori Ogano kertoo vielä, miten kiitollisia he rouvan kanssa ovat siitä, että suomalaiset lähetyksen ystävät rukoilevat Japanin kristittyjen puolesta.

Rukoilethan sinäkin? Voit myös tukea taloudellisesti Liivoloiden työtä Ananin seurakunnassa.

Japanin kiertueen eteläisessä kääntöpisteessä

Anne Tuovinen
aluekoordinaattori

Seuraa Anne Tuovisen Japanin matkaa:

Anne Tuovisen Facebook-video ennen matkaa – Anne Tuovinen
Japanissa opiskellaan englantia ja musiikkia Ullan kanssa – Ulla Pendolin
HAT-Kobessa Marin ja Danielin kanssa – Mari ja Daniel Nummela
Yllätysjuhlat Japanissa Lean kanssa – Lea Pihkala
Juoksemaan luterilaisen pappiskoulutuksen puolesta Japanissa – Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät
Historian siipien havinaa Japanissa Taijan kanssa – Henry ja Taija Liivola
Awajilla Eevan ja Arnin kanssa – Arni ja Eeva Hukari
Nishinomiyassa Asakon ja Laurin kanssa – Lauri ja Asako Palmu
Japani sydämellä ja rukouksissa – Matkan loppukatsaus.

HAT-Koben seurakunnassa on 14 varsinaista jäsentä ja vaihteleva joukko jumalanpalveluksiin osallistuvia. Sunnuntaiaamu japanilaisella kerrostaloalueella valkenee kirkkaana, minun kannaltani kuusi tuntia

HAT-Kobessa Marin ja Danielin kanssa

HAT-Koben seurakunnassa on 14 varsinaista jäsentä ja vaihteleva joukko jumalanpalveluksiin osallistuvia.

Sunnuntaiaamu japanilaisella kerrostaloalueella valkenee kirkkaana, minun kannaltani kuusi tuntia totuttua aikaisemmin. Tänään onkin jännittävä päivä; pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni japaninkieliseen jumalanpalvelukseen! Kiertueellani Kansanlähetyksen Japanin lähettien luona olen ehtinyt Nummelan perheen vieraaksi.

Lähetystyö Japanissa Koben kaupungissa

Tänään täällä: Koben kaupunkikuvaa.

HAT-Koben seurakunta on nuorin sekä Kansanlähetyksen Japanin työn että Länsi-Japanin ev.lut. kirkon seurakuntien joukossa. Se on perustettu vuonna 2008 ja kokoontuu vuokratussa katutason tilassa kävelykadun varrella. Seurakuntaa on sen perustamisesta asti hoitanut joku Kansanlähetyksen läheteistä, elokuusta 2016 alkaen Daniel ja Mari Nummela. Alue on jälleenrakennettu Koben maanjäristyksen jälkeen ja saanut silloin toiveikkaaksi nimekseen HAT – happy active town.

Iloiselta ja aktiiviselta vaikuttaa myös tänä aamuna jumalanpalvelukseen kokoontunut pieni lauma. Yhteislaulu kaikuu reippaasti. Daniel Nummela saarnaa päivän aiheesta, joka on Jumalan hyväksyntä. ”Jumala ei tahdo pahoille ihmisille pahaa eikä hyville ihmisille hyvää. Jumalan rakkaus meihin ei määräydy sillä perusteella, mitä olemme tai teemme itsessämme”, hän sanoo. ”Jokainen ihminen on Jumalalle rakas.”

Lähetystyöntekijän saarna

Daniel Nummela saarnavuorossa HAT-Koben seurakunnassa.

Täällä Japanissa hyväksyntä onkin iso asia, kun kilpailuhenkinen ja suorituskeskeinen kulttuuri painaa ihmiset oravanpyörään, jossa toiset pärjäävät ja toiset vaipuvat epätoivoon. Daniel Nummela saarnaa Jumalan hyväksynnästä, joka tulee Jeesuksen kautta. Saarnan jälkeen tunnustamme uskomme yhteen ääneen, minä suomeksi ja muut japaniksi. Olen ylpeä, että pääsen loppuun ihan yhtä aikaa muiden kanssa.

Kolehtia varten olen saanut kirkon ovella tullessani kauniin ja värikkään paperitaskun, johon sopii sujauttaa mielensä mukainen seteli. Eipä tarvitse miettiä, mitä vieruskaveri setelini koosta ajattelee! Tänä sunnuntaina ei omastani antaminen ole vaikeaa, kun kymmenentuhannen jenin seteleitä lompakossani tunnen olevani rikas ihminen.

Jumalanpalveluksen päätteeksi saan kertoa terveiseni Kansanlähetykseltä ja Suomen kristityiltä. Jaan iloni siitä, että saamme tulla yhteen palvelemaan Jumalaa eri puolilla maailmaa – Japanissa jopa ensimmäisten joukossa, kun minun Eurooppani vielä nukkuu. Kerron, että Suomessa ystävät rukoilevat Japanin kristittyjen ja tämänkin seurakunnan puolesta.

Lähetystyöntekijä

Tuon lämpimät terveiset Suomesta tulkkinani lähetystyöntekijä Mari Nummela.

Kirkkokahvilla vallitsee vilkas puheensorina. Seurakuntalaiset kertovat vuorotellen, miten ovat löytäneet Raamatun ja tien seurakuntaan. Taustalla on lapsena tavattuja innostuneita kristittyjä, kristillisiä radio-ohjelmia, gideonien jakamia Raamattuja. Jumalan tavat ihmisten kutsumiseen ovat moninaiset. Joskus saamme olla sen kutsun välikappaleina itsekin.

Lähetystyöntekijöiden ammatti on kutsuminen, Jumalan sanan ja hyväksynnän tarjoaminen. Tule sinäkin mukaan tähän kaikkein tärkeimpään tehtävään! Voit tukea Nummeloiden työtä ja tilata heidän uutiskirjeensä tämän sivun linkeistä.

Anne Tuovinen
aluekoordinaattori

Lahja Mari ja Daniel Nummelan työhön

Lahjoita tähän työhön:


Seuraa Anne Tuovisen Japanin matkaa:

Anne Tuovisen Facebook-video ennen matkaa – Anne Tuovinen
Japanissa opiskellaan englantia ja musiikkia Ullan kanssa – Ulla Pendolin
HAT-Kobessa Marin ja Danielin kanssa – Mari ja Daniel Nummela
Yllätysjuhlat Japanissa Lean kanssa – Lea Pihkala
Juoksemaan luterilaisen pappiskoulutuksen puolesta Japanissa – Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät
Historian siipien havinaa Japanissa Taijan kanssa – Henry ja Taija Liivola
Awajilla Eevan ja Arnin kanssa – Arni ja Eeva Hukari
Nishinomiyassa Asakon ja Laurin kanssa – Lauri ja Asako Palmu
Japani sydämellä ja rukouksissa – Matkan loppukatsaus.

Tallenna