Avainsana-arkisto: Lähetystyö

Lähetystyön ihanuus ja hauskuus on varmasti siinä, että saa käyttää kaikkia niitä lahjoja, joita Luoja on suonut. Ihminen loistaa silloin

Kuva on poimittu Suuressa mukana –joulukalenterin neljännestä luukusta. Arni Hukari opettaa seurakuntalaisia Rokkoo vuorella.

Lahjattoman treeni

Lähetystyön ihanuus ja hauskuus on varmasti siinä, että saa käyttää kaikkia niitä lahjoja, joita Luoja on suonut. Ihminen loistaa silloin kirkkaimmillaan, kun saa tehdä asioita joista tykkää ja joissa on hyvä. Keskittymällä vahvuuksiin työn tulokset puhuvat myös puolestaan. Silloin sitä tuntee oikeasti elävänsä. Itselle näitä tunteita tulee kun saa opettaa Raamattua japanilaiselle, joka ei tunnista Jeesusta Buddhasta vaan kysyy, mistä kohtaa Raamattua se Buddhan valaistuminen löytyy. Samoin urheilumiehenä itsellä sielu laukkaa iloisesti treeniohjelmien laatimisen keskellä.

Entä sitten kun työ vaatiikin asioita joihin ei vain yksikertaisesti löydy lahjoja? Kyse ei ole siitä, että pelkäisi kokeilla uusia asioita tai työn teko ei muuten vain kiinnostaisi. Jokaisella meistä on varmasti kokemuksia asioista, jotka eivät suju vaikka kuinka harjoittelisi. Musiikkitunnilla toiset laulaa lurauttavat vaaditun kappaleen täysin synkronissa olevissa äänissä kun toinen yrittää muistaa mistäpäin se lauluääni yleensäkin lähtee. Tämä siitäkin huolimatta, että jokainen on harjoitellut kappaletta yhtä paljon. Kyse on siitä, että meille jokaiselle on luotu erityisosaamisalueita, joissa myös innostus ja kasvu on nopeaa. Samalla meillä on myös piirteitä, joissa kehittyminen tuntuu rajoittuvan ainoastaan luonteen ja päänahan paksuuden kehittymiseen, kun joutuu takomaan päätä jatkuvasti seinään.

Seurakunta koostuu sen jäsenistä, joille jokaiselle Jumala on antanut omat uniikit lahjansa. Suotuisimmissa oloissa jokainen pääsee pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Seurakunnan tulisi tarjota tähän myös mahdollisuus. Tästä hyötyvät kaikki. Lähetystyössä aina tilanne ei kuitenkaan ole näin ihanteellinen. Seurakunnan kokoontumisissa käy viisi henkilöä. Jokainen antaa omat lahjansa likoon ja silti jäljelle jää aimo määrä työtä, joka tulee tehdä oli siihen lahjoja tai ei. Japanissa minulle tämä tuntuu olevan kielten opetus.

Tällä hetkellä Japanissa Suomi on kovassa nosteessa ja suomen kielen piiriimme olisi viikoittain tulossa uusia opiskelijoita. Kielen opettaminen ei vain meinaa luonnistua. Kieliopista minulla ei ole tietoakaan ja sen opettamisesta ei sitäkään vähää. Miksi sitten opetan? Kyse ei ole omasta mukavuudesta vaan siitä, miten voisi tavoittaa mahdollisimman monia ihmisiä. Tämä vaatii välttämättä vastaamista heidän tarpeisiinsa heidän ehdoillaan. Emme voi alentua antamaan valmiita vastauksia kysymyksiin, joita ei ole esitetty. Ihmiset on kohdattava ja tavoitteva heidän omilla ehdoillaan. Tämä antaa Jumalalle mahdollisuuden toimia. Vaikka lahjattomana treenaaminen onkin tuskaa, niin olemalla Jumalan käytössä, Hän saattaa hyvinkin käyttää meidän lahjattomuuttamme ihmisten sydänten pehmentämiseksi. Jotenkin tällä sitä jaksaa motivoitua kylminä kielituntipäivinä.

Lahjattomana treenaaminen on valmiutta olla Jumalan käytössä tilanteessa kuin tilanteessa.

Arni Hukari
Kirjoittaja toimii lähetystyöntekijänä Japanissa. Blogin aihe nousee joulukalenterin neljännestä luukusta. Katso kalenteri täällä.

Kylmä syystuuli repii parhaillaan irti viimeisiä lehtiä takapihan pajulan pitkäksi venähtäneistä versoista. Odotan mielenkiinnolla, miltä pajumaja näyttää lumiasussa… ehkä virittelen

Marrasmietteitä Virosta

Kylmä syystuuli repii parhaillaan irti viimeisiä lehtiä takapihan pajulan pitkäksi venähtäneistä versoista. Odotan mielenkiinnolla, miltä pajumaja näyttää lumiasussa… ehkä virittelen lähiviikkoina sen oksistoon pienet jouluvalot pimeintä talvea valaisemaan. Tänään vein sinne myrskylyhdyn tuikkimaan terveisiä sinulle tämän kirjeeni mukana!

Nokipannukahvia ja hyvää mieltä. Kuva: Kirsti Malmin arkisto    Olkaa hyvät! Kuva: Kirsti Malmin arkisto

Työt alkoivat loman jälkeen täysillä, kun heti syyskuun toisella viikolla vietimme Viimsin kirkkopäiviä. Olin jo pitkin kevättä kulkenut tutustumassa Viimsin kyliin ja ihmisiin päivien valmistelujen merkeissä. Viikko oli tiivis ja antoisa. Meillä oli pieni nokipannukahvitiimi, jonka kanssa virittelimme teltan ja nuotion 13 eri paikassa: kauppakeskuksen edessä, luontopolun nuotiopaikalla, pyörätien varressa, päiväkodin edessä, Pranglin satamassa, maalaistorilla, turvallisuusmessuilla, kirkon edustalla sekä vielä viimeisenä aamuna vanhainkodin pihassa.

Pyynsin auringonlaskupysäkki. Kuva: Kirsti Malmin arkisto

Viikkoon mahtui paljon pieniä kohtaamisia eri puolilla, kaupan edessäkin, vaikka siellä suurin osa kiirehti ohi tai kiersi muuten vaan varmuuden vuoksi meidät kauempaa. Eniten pysähtyjiä taisi olla yläkuvan ”auringonlaskupysäkillä” Pyynsin kylässä. Tammneemen ”auringonnousupysäkki” sakean sumun keskellä jäi mieleen.
Jumala siunasi tapahtumaamme kauniilla säällä. Vain tiistaina sateli vettä, mutta silloin ei ollut saariretkiä eikä nokipannukahvipysäkkejä ohjelmassa. Pidin tiistaina Rohuneemen hautausmaakappeliin kokoontuneelle pienelle joukolle keskipäiväkonsertin. Sain avukseni lahjakkaan muusikko-diakoni Ahti Bachblumin, jonka kanssa musisoimme ensi kerran kesän aktioviikolla.

Kirsti ja Ahti Rohuneemen kappelissa. Kuva: Kirsti Malmin arkisto

Itselleni ehkä innostavin oli päivä Pranglin saarella. Pidimme Ahtin kanssa saman konsertin Pranglin kirkossa, jossa yleisöä oli paikalla yli 50! Joukossa paikallisten lisäksi kaksi leirikouluryhmää mantereelta sekä muutamia lomalaisia, joille olin kertonut konsertista lautalla.  Kirkkopäivien loppuun mennessä moni viimsiläinen tuntui jo lukeneen paikallislehdestä, julisteista tai kahviteltan kyltistä viestin: Kotikirkko kutsuu! Rukoukseni on, että kotipaikkakunnan kirkosta voisi tulla heille kotikirkko.

Hillopurkkeja. Kuva: Kirsti Malmin arkisto

”Astelin mieleni kellariin.
Hillopurkkeja hyllyittäin
hyvässä järjestyksessä,
hyvin säilöttyinä,
vuosiluvut yhä luettavissa.
Katselin,
koskettelin purkkeja varovasti.
Suolaantuneita kyyneleitä
kolmen litran purkin verran
– niin, se oli silloin…
Puolen litran purkissa
kuorimatta jääneet kysymykset
–    juuri sinä vuonna sato oli hyvä…
Unelmien purkki
oli jo päältä homehtunut
–    käyttämättä kokonaan…
Pienten mielihalujen pikkupurkeissa
sisältö kuivettunut
–    ehkä vedessä liottamalla edes tuoksun vielä tavoittaisi…
Kauimmaisessa kellarin nurkassa
kökötti suurin purkki,
kansi paineesta kuprullaan
kovettunutta vihaa, kiukkuja, käristettyjä kirouksia…
Sitä purkkia en uskaltanut avata.
Katselin vain kauhistuneena:
tallella siis kaikki, sekin purkki.
Tuli halu siivota kellari, avata purkkeja,
pestä hyllyt, antaa tuulen tuoksun täyttää tila.
Tuli halu syödä säilömättä, tuoreeltaan
tuoksuin ja vuotavin vesin.”

      Tämä Irja Askolan kirjoittama runo on jäänyt mieleeni parinkymmenen vuoden takaa, jolloin löysin sen Diakonia-lehdessä. Pari vuotta sitten käänsin runon viroksi. Olen käyttänyt sitä paljon tämän syksyn konserteissa ja vierailuilla – viimeksi luin sitä maanantai-iltana Virun vankilassa. Kellari tuntui olevan tuttu yhtä lailla parikymppisille pojille kuin vanhainkodin asukeille tai pyhäinpäivän kirkkokonserttiin kokoontuneille… Evankeliumia on se, että saamme siivota kellareitamme Hyvän Vapahtajan seurassa! Jumalan parantava ja työ ulottuu niihinkin säilykkeisiin, jotka ehkä olemme perineet kellariimme edellisiltä sukupolvilta!

Risti Jõgevan alttarilla. Kuva: Kirsti Malmin arkisto

Runon jälkeen olen usein laulanut monille teille tutut laulut: ”Itkemättömät itkut”, ”Saviruukku” sekä ”Ristin luona kiusatulla”. Sitten jokaisella on ollut mahdollisuus luovuttaa omat kipunsa ja kuormansa Jumalalle asettamalla kivi tai lasihelmi kankaista rakennetulle ristille. Lopuksi olen vielä saanut vakuuttaa laulun sanoin: ”… jokainen muisto kunniaton pois kirjoista taivahan pyyhitty on, kun kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden!” Siihen saat sinäkin turvautua, ja minä!

Touhua ja tekemistä siis riittää. Rukoilethan siunausta, viisautta ja johdatusta kohtaamisiin, yhteistyöhön, ajankäyttöön ja suunnitteluun!
Sydämellinen kiitos teille lähettäjille esirukouksista ja taloudellisesta tuesta, jotka ovat mahdollistaneet työni täällä! Olemme yhdessä Suuressa Mukana!

Sinullekin rukoilen siunausta, varjelusta ja toivon säteitä marraskuun hämärään sekä adventin ja joulun aikaan!

t. Kipa

Kirjoittaja, diakoni Kirsti Malmi toimii Viron luterilaisen  kirkon Lähetyskeskuksen musiikkievankelistana ja projektityöntekijänä.

Kristillisen seurakunnan lähetystehtävä perustellaan Uudessa testamentissa, jossa evankeliumeissa on kirjattuna lähetyskäsky. Evankeliumin vieminen kaikille kansoille nousee Vanhan testamentin taustalta, jossa

Vanhan testamentin lähetysajatuksia

Kristillisen seurakunnan lähetystehtävä perustellaan Uudessa testamentissa, jossa evankeliumeissa on kirjattuna lähetyskäsky. Evankeliumin vieminen kaikille kansoille nousee Vanhan testamentin taustalta, jossa Israelin tehtävä tehdä Jumalan nimi tunnetuksi kansoille oli sille annettu erityistehtävä. Seuraavassa on muutama Vanhan testamentin näkökulma lähetyksen perusteisiin.

Jumala on kaikkien kansojen luoja

Raamattu alkaa maailman luomisella. Luominen on lähtökohtana ja muistuttaa siitä, että koko maailma kuuluu Jumalalle. Alkuperältään maailma on lähtöisin Jumalan luomistyön tuloksena ja sellaisenaan hyvää. Jumalan luomistyöhön kuuluvat myös kansojen olemassaolo.

Raamatun ilmoituksen mukaan maailmaa kohtasi syntiinlankeemus, josta on seurauksena ihmiskunnan kapina Jumalaa vastaan. Ihminen ei syntinsä vuoksi pääse omin neuvoin Jumalan yhteyteen luomakuntaa tutkimalla tai katselemalla. Luomisen muistuttaminen merkitsee samalla ihmiskunnan ykseyden muistuttamisesta.

Aabrahamin valinta

Israelin kansan taustalla on Aabrahamin valinta (1 Moos.12) . Jumala valitsi Aabrahamin ja lupasi tehdä hänestä suuren kansan. Lupaukseen liittyi myös maailmanlaaja ulottuvuus siitä, että hänen kauttaan siunaus koskisi kaikkia kansoja. Aabrahamia pidetään uskon esikuvana. Hän totteli Jumalaa ja lähti liikkeelle kodistaan ja suvustaan. Aabrahamia pidetään lähetyksen esikuvana. Esikuvallista oli hänen uskonsa, josta tulevat osallisiksi kaikki ne, jotka uskovat Kristukseen (Gal. 4:4). Paavali näki, että Aabraham viittasi Israelin kansan ulkopuolella oleviin ei-juutalaisiin pakanoihin, jotka tulivat uskossa Kristukseen Jumalan siunauksesta osalliseksi. Aabrahamin uskoa koskevassa näköalassa yhdistyy vanhurskauttaminen ja lähetys toisiinsa (Gal.4:6-11). Aabraham oli henkilönä lähetyksen esikuva myös siinä mielessä, että hän joutui lähtemään kotiseudultaan uuteen ja tuntemattomaan.

Lain ensimmäinen taulu tunnustuksen ja mission lähtökohta

Israelin tunnustuksen kulmakivi oli lain ensimmäinen taulu, joka ilmoitti Jumalan olemuksen. Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia. Israelin tunnustus lausui uskon Jumalan ykseyteen ja varjeli kansaa synkretismiltä. Samalla se ilmaisi, että kansan tehtävä oli tehdä Jumala tunnetuksi kansoille.

Joonan kirja erityinen lähetyskirja

Vanhassa testamentissa on yksi kirja, jossa lähetyksen näköala tulee esille. Se on Joonan kirja. Joona sai tehtävän julistaa parannusta aikansa suurkaupungille Niinivelle. Kirjassa kuvataan sanansaattajan ahdistusta ja tuskaa Jumalan antaman tehtävän edessä.   Joonan yllätykseksi Niinive teki parannuksen.

Ilosanoman julistaja

Israelin kansa ei kovin aktiivisesti lähettänyt julistajia kansojen keskuuteen. Joitakin yksityisiä ihmisiä saattoi liittyä Israeliin käännynnäisinä. Israelin lähetysajatteluun kuului suurilla kirjaprofeetoilla ajatus siitä, että Jerusalemissa oleva Siionin vuori on paikka, jokke kansat kokoontuvat. Tähän viittaavia mainintoja on Jesajalla, mm. Jes, 2:2-4.

Jesajan kirjan näkökulma viittaa Uuden testamentin puolella kohtiin, joissa puhutaan siitä, kuinka evankeliumin julistamisen tuli lähteä Jerusalemista ( Room. 1:16, Apt. 1:8 ja Room. 15: 19). Vanhan testamentin sanoma on, että Jumala käyttää julistajia ja todistajia välikappaleinaan. Jesaja puhuu evankeliumin julistamisesta viestin viejän tehtävänä. Jes.52:7. Samasta asiasta Paavali muistutti Roomalaiskirjeen 10. luvussa.

Vanha testamentti kertoo siitä, kuinka Jumala valmistaa tietä Vapahtajan tulolle.

Juhani Koivisto
Kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen aluekoordinaattorina.

 

Romanialainen Rafael Năstase meni nuorena opiskelijana kirkkoon, koska halusi selvittää, miksi kristityt olivat onnellisempia kuin hän itse. Ylipistokoulutettuna hän ajatteli

OM Romanian johtaja Rafael Nastase (vasemmalla) vieraili Suomessa elokuun lopussa. Hänen vierellään on Operaatio Mobilisaation perustaja George Verwer.
Kuvat: OM:n arkisto

Rafael Năstase kasvattaa uutta sukupolvea lähetystyöhön

Romanialainen Rafael Năstase meni nuorena opiskelijana kirkkoon, koska halusi selvittää, miksi kristityt olivat onnellisempia kuin hän itse. Ylipistokoulutettuna hän ajatteli olevansa vaatimattoman koulutuksen saaneita uskovia älykkäämpi, mutta onnellinen hän ei ollut. Myös seurakunnan nuoret naiset vetivät Rafaelia puoleensa. He olivat Rafaelin mielestä ”puhtaampia ja rehellisempiä, erilaisia kuin yliopiston opiskelijat”.

Kolme kuukautta myöhemmin Rafael ymmärsi, mistä kristittyjen onnellisuus oli kotoisin ja vastaanotti Jeesuksen pelastajanaan. ”Bonuksena” hän löysi myös Alice-nimisen tyttöystävän, josta tuli myöhemmin Rafaelin vaimo.

Minne vain paitsi Moldovaan

Samana kesänä seurakunnassa vieraili Operaatio Mobilisaation (OM) Love Europe -tiimi. Alice oli jo aiemmin ollut mukana OM:n kesäkampanjoissa ja veti nyt Rafaelin mukanaan toimintaan. Vuotta myöhemmin kesällä 1997 Rafael pyydettiin kesäkampanjaan kansainvälisen tiimin vetäjäksi, mikä herättää vieläkin miehessä ihmetystä. ”Joko he olivat hulluja tai sitten he ottivat suuren riskin”, Rafael hymyilee. ”Olin juuri tullut uskoon enkä puhunut englantia.”

Riski tai ei – työ tiimin johtajana muutti Rafaelin. ”En ole ihan varma, mitä tein tänä kesänä, mutta haluan tehdä samaa koko lopun elämäni”, hän kertoi innoissaan tyttöystävälleen. ”Sitten meidän pitää mennä naimisiin”, Alice vastasi ja moiskautti suukon Rafaelin huulille. ”Minäkin haluan lähetystyöhön.”

Seuraavana vuonna Rafael ja Alice osallistuivat lähetyskoulutukseen ja alkoivat rukoilla tulevaisuutensa puolesta. ”Olimme valmiita lähtemään mihin vain”, Rafael muistelee. ”Afrikkaan, Intiaan, minne vain paitsi Moldovaan.” Moldova oli pariskunnan mielestä liian lähellä; moldovalaiset olivat liian vanhoillisia ja lakihenkisiä.

Kahden viikon harjoittelupaikka löytyi kuitenkin juuri Moldovasta. ”Selviämme kaksi viikkoa Moldovassa”, Rafael ja Alice ajattelivat pakatessaan mukaan lämpimiä vaatteita.

Marraskuisessa Moldovassa oli sinä vuonna erityisen kylmä. Yllätys oli suuri, kun he kaksi viikkoa myöhemmin huomasivat ihastuneensa naapurimaansa ihmisiin, sen köyhyyteen ja karuuteen. Muutamaa vuotta myöhemmin Năstaset muuttivat Moldovaan ja tekivät siellä lähetystyötä seitsemän vuoden ajan.

Paluu Romaniaan

Kun aika Moldovassa alkoi lähentyä loppuaan, Rafael ja Alice alkoivat rukoilla tulevaisuutensa puolesta. He haaveilivat työstä Keski-Aasiassa, mutta halusivat olla avoimia myös muille mahdollisuuksille. ”Rukoilimme jälleen ’lähetä meidät minne tahansa’”, Rafael kertoo. ”Mutta tällä kertaa lisäsimme perään ’paitsi Romaniaan’”.

Jumalalla on hyvä huumorintaju: Năstaset palasivat Romaniaan vuonna 2007. OM Romanian johto oli vaihtumassa ja Rafael kutsuttiin mukaan auttamaan. Hän sai käsiinsä dvd:n, jossa kerrottiin kristinuskosta Romaniassa. ”Opin, että Romanian kirkko on yksi suurimmista evankelisista kirkoista Euroopassa”, Rafael sanoo. ”Ymmärsin, että me voimme olla siunauksena maailmalle. Voimme lähettää työntekijöitä ja tehdä lähetystyötä.”

Paluu Romaniaan ei ollut helppo. OM Romania oli ajautunut talousvaikeuksiin eikä järjestöllä ollut varaa maksaa kiinteistönsä lämmityslaskua. Lämpötila ulkona oli -20 astetta eikä villahanskoista ollut apua toimistotyöntekijöille. Tiimi päätettiin siirtää neljän huoneen kerrostaloasuntoon, jonka vuokra oli pienempi kuin ison kiinteistön lämmityslasku. Työntekijät palasivat omaan rakennukseensa vasta kaksi vuotta myöhemmin. Nyt kiinteistö on lähes kokonaan remontoitu. Sinne voidaan majoittaa kerrallaan 15-20 henkeä, jotka osallistuvat lyhytaikaisiin projekteihin ja koulutuksiin. Työntekijöistä Romaniassa on edelleen puute. ”Haluaisin tiimiimme vielä kaksi tai kolme jäsentä”, Rafael toteaa. ”Tärkeintä olisi saada joku koordinoimaan urheilun kautta tehtävää työtä.”

Kasvua uskossa

OM Romania järjestää urheilukerhoja, joiden kautta yli 200 nuorta on saanut kuulla evankeliumin. Joidenkin elämä on muuttunut täysin. Eräs kiroileva, lähes väkivaltaisesti joukkuetovereitaan kohtaan käyttäytynyt poika palvelee nyt seurakuntansa johtotehtävissä. Tyttö, joka ei puhunut mitään, mutta pelasi hyvin, on parhaillaan Saksassa OM:n lähetyskoulutuksessa. Johnnysta, joka on asunut yksin 13-vuotiaasta asti, on tullut Năstasille lähes perheenjäsen. He ovat huolehtineet hänen rahankäytöstään ja koulussakäynnistään ja vaikka nyt 17-vuotias Johnny ei vielä ole uskossa, hän etsii ”jotain todellista”.

IMG_4780

Rafael Năstase haluaa nähdä romanialaisnuorten kasvavan uskossaan ja lähtevän mukaan lähetystyöhön sekä Romanian rajojen sisällä että maailmanlaajuisesti. Jo kahden vuoden ajan hänellä on ollut kerran viikossa tapaaminen noin 20 lähetystyöstä kiinnostuneen nuoren kanssa. Ryhmässä opiskellaan Raamatun sanaa ja osallistutaan lähetystyöhön myös käytännön tasolla. ”Romanian kirkko on rakennettu perinteiden varaan”, Rafael sanoo. ”Tarvitaan ihmisiä, jotka puhuvat samaa kieltä nuorten kanssa ja ymmärtävät, mistä he tulevat. Vastaavanlaisille ryhmille olisi kysyntää muuallakin. Tarvitsisimme vain jonkun tekemään lähetyskasvatustyötä täysipäiväisesti. Kuka tahansa voi tulla! Romanian kielen oppii kolmessa kuukaudessa.”

Erilaisia lääkäreitä

Keskeisellä paikalla OM Romanian työssä on yhteisöjen kehittäminen – tai pikemminkin – niiden muuttaminen. Esimerkkinä kyläyhteisöissä tehtävästä työstä Rafael kertoo kristitystä hammaslääkäristä, jonka vastaanoton toiminta saatiin käyntiin Suomesta lahjoitettujen laitteiden turvin. Vapaa-ajallaan hammaslääkäri vie klinikkansa köyhiin romanikyliin ja hoitaa potilaita paikan päällä ilmaiseksi. Näihin muutaman päivän pituisiin “hammasklinikoihin” on osallistunut myös suomalaisia hammaslääkäreitä ja –hoitajia.

IMG_5028

”Nyt yritämme koota kristittyjen lääkärien verkostoa Romaniaan”, Rafael kertoo. ”Useat lääkärit ovat halunneet tulla mukaan kylissä tehtävään työhön. He haluavat palvella Jumalaa lahjoillaan.”

Köyhille yhteiskuntansa hylkimille romaneille lääkärien saapuminen on ihme. Vaikka terveyspalvelujen pitäisi lain mukaan olla ilmaisia Romaniassa, vaativat lääkärit käytännössä palkkion työstään ”pöydän alta” eikä apua saa ilman rahaa. Ilmainen hoito omassa kylässä herättääkin kummastusta ja iloa. ”Miksi kristityt lääkärit haluavat auttaa meitä?” kyläläiset ihmettelevät. Monet seuraavat vierailijoita kirkkoon saadakseen selville, mikä tekee heistä niin erilaisia – samaan tapaan kuin Rafael parikymmentä vuotta sitten.

***

Bus4Life info:

Bus4Life on Kansanlähetyksen ja Operaatio Mobilisaation yhteinen kirjastoauto, joka palvelee Itä-Euroopan seurakuntia kirjamyynnin ja erilaisten tapahtumien kautta. Romaniassa Bus4Life vierailee 3-4 kertaa vuodessa noin kahden viikon ajan kerrallaan. Rafael Nastase mukaan Bus4Life on ”epätavallinen, vähän vallankumouksellinen tapa tehdä hengellistä työtä”. Kirjastoauto avaa ovia myös muille työmuodoille tekemällä paikallisia seurakuntia ja lähetysjärjestöjä tunnetuiksi. Lisäksi se rohkaisee kristittyjä tavoittamaan naapureitaan. Vuodesta 2007 lähtien noin 1000 romanialaista on osallistunut Bus4Lifen työhön vapaaehtoisena työntekijänä.

Teksti: Karoliina Gröhn

 

 

Nikosian kansainvälisen seurakunnan pastori Rick Duncanin saarna Johanneksen evankeliumin 20. luvun jakeista 19-23 huhtikuun 27. päivänä 2014 Kyproksella. Käännös Anna

Lähetetty

Nikosian kansainvälisen seurakunnan pastori Rick Duncanin saarna Johanneksen evankeliumin 20. luvun jakeista 19-23 huhtikuun 27. päivänä 2014 Kyproksella. Käännös Anna Vähäkangas.

Tänään, ensimmäisenä pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina tutkimme Jeesuksen ensimmäistä ilmestymistä opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen.

Kun Jeesus nousi kuolleista, hän ei ilmestynyt ensiksi niille, jotka ristiinnaulitsivat hänet ja

Pastori Rick Duncan saarnasi Nikosian kansainvälisessä kirkossa Jeesuksen antamasta tehtävästä.  Kuva: Anne Lepikko

Pastori Rick Duncan saarnasi Nikosian kansainvälisessä kirkossa Jeesuksen antamasta tehtävästä.
Kuva: Anne Lepikko

sanonut: ”Hahaa, ettepä päässeet minusta eroon!” Hän ei myöskään ilmestynyt ensimmäisenä yhdelletoista opetuslapselleen vaan muutamille naisille, jotka tulivat voitelemaan hänen ruumiinsa. Magdalan Maria ja muut naiset näkivät tyhjän haudan ja kohtasivat Jeesuksen. He olivat ensimmäisiä, jotka saivat tehtäväkseen julistaa evankeliumia, mennä kertomaan opetuslapsille, että Jeesus on noussut kuolleista.

Kun Pietari ja Johannes kuulivat uutisen, he juoksivat haudalle ja totesivat sen tyhjäksi, niin kuin naiset olivat kertoneet. Kun he palasivat toisten opetuslasten luo, he menivät huoneeseen ja panivat oven lukkoon, sillä he pelkäsivät, mitä heille tapahtuisi. Ja kun he olivat siellä lukkojen takana, Jeesus ilmestyi heidän keskelleen.

Me odottaisimme, että Jeesus olisi alkanut puhua ylösnousemuksesta ja sen merkityksestä opetuslapsille, mutta hän puhuikin heille heidän tehtävästään, mitä heidän tulisi tehdä nyt, kun Jeesus oli noussut kuolleista.

Seuraavalle sivulle

Tuula Siljanen Kirjoittaja toimii dekaanina Etiopian evankelisen Mekane Yesus -seminaarin johtamisen tiedekunnan koulutusosastolla. Olen työskennellyt kuukauden dekaanin tehtävissä Etiopian evankelisen

Tuula Siljanen toimii Mekane Yesus -seminaarin dekaanina. Kuva: Matti Korhonen

Dekaanin viikko Etiopiassa

Tuula Siljanen
Kirjoittaja toimii dekaanina Etiopian evankelisen Mekane Yesus -seminaarin johtamisen tiedekunnan koulutusosastolla.

Olen työskennellyt kuukauden dekaanin tehtävissä Etiopian evankelisen Mekane Yesus -seminaarin johtamisen tiedekunnassa (koulutusosastolla). Meillä on opiskelijoita noin 1000, joista 600 päätoimista. Koulutusohjelmia on neljä kandidaatin koulutusohjelmaa ja kaksi ammatillista koulutusohjelmaa. Lisäksi järjestämme räätälöityjä koulutuksia erityisesti kirkon tarpeisiin.

MY-seminaarissa annetaan monenlaista koulutusta kirkon naistyön vastuuhenkilöille. Kuva: Tuula Siljanen

MY-seminaarissa annetaan parhaillaan koulutusta kirkon naistyön vastuuhenkilöille. Kuva: Tuula Siljanen

Tällä hetkellä on menossa koulutus kirkon naistyön vastuuhenkilöiden osaamisen vahvistamiseksi ja syksyllä aloitamme naisille tarkoitetun johtajuuskoulutuksen, joka toteutetaan neljässä klusterissa eri puolella Etiopiaa. Opetushenkilöstöä on noin 20 ja tukihenkilöstönä sihteeri, IT-tukihenkilö ja opintotoimiston työntekijät. Olen työskennellyt Suomessa useita vuosia vastaavissa koulutusjohtajan tehtävissä ja ajattelin, että yhden viikon ”työpäiväkirja” antaa hyvän kuvan siitä tehtävästi, jossa toimin tällä hetkellä. Kun viikon päiväkirja venyi kovin pitkäksi, ajattelin poimia vain tiistain ja keskiviikon esimerkeiksi.

Tiistai 3.5.2014

Heräsin kuudelta aamulla leipomaan porkkanakakkua, sillä olimme kutsuneet illaksi kylään Addis Abebassa käymässä olevan lähettitoverimme Mirjami Uusitalon. Kakun paisto vei aikaa sen verran kauan, että myöhästyin hiukan aamutapaamisesta. Ehdimme kuitenkin sopia tärkeimmistä asioista ennen kello yhdeksää, jolloin aloitimme koko henkilöstömme kokouksen, joka päättyi lounaaseen.

Omalla kohdallani kokoukseen liittyi jännitystä, sillä kyseessä oli ensimmäinen koko henkilöstön kokous minun johdollani. Siitä syystä varmaan olin unohtaa alkurukouksen, kun aikaisemmissa maallisissa työpaikoissani liiketalouden koulutuksessa ei sellaista pidetty. Huomasin, että entinen kokemus ja kulttuuri ovat syvällä vaikuttamassa.

Henkilöstöpäivässä keskusteltiin varsin tavallisista koulutukseen liittyvistä asioista kuten päättyvän lukuvuoden onnistumiset ja haasteet; tulevan lukuvuoden suunnittelu ja menestystekijöiden määrittely; henkilöstön osaamisen kehittäminen, loppukokeet, tulevan lukuvuoden aikataulut ja koulutusten markkinointi. Lisäksi keskustelimme koulutusosastomme uudesta johtamismallista ja dekaanin sekä apulaisdekaanin rooleista ja vastuista. Tällainen kokeilu on meneillään myös teologisen koulutuksen puolella. Opettajat esittivät omia odotuksiaan johtamisesta ja me olimme myös valmistelleet kalvon meidän odotuksistamme. Kokouksemme päättyi yhteiseen Isä Meidän rukoukseen, jonka jälkeen söimme juhlalounaan lukuvuoden päätökseksi. Toki loppukokeet ovat vielä menossa ja juhlallinen lukuvuoden päätös ja todistusten jakaminen vasta 29.6. ja sitä ennen monen monta pientä ja suurta asiaa.

Iltapäivä kului nopeasti. Toimistossani kävi kymmenkunta opiskelijaa kertomassa vaikeuksistaan maksaa erääntyneet lukukausimaksut. Toisilla oli ongelmia opinnäytetöidensä kanssa. Joillakin oli hankaluuksia opettajien suhteen. Nämä asiat eivät yleensä Suomessa kuulu dekaanin toimenkuvaan ja yritän löytää tavan, miten asiat hoidettaisiin joustavammin ja suoraan eri koulutusohjelmista vastaavien henkilöiden kanssa.

Sain kaiken sähellyksen välissä täydennettyä omat kalvoni henkilöstöpäivässä sovituista asioista ja tehtyä vielä ensi viikon tiedekuntamme johtoryhmän kokouksen asialistat, jotka sihteerimme jakoi henkilöstölle.

Seuraavalle sivulle