Avainsana-arkisto: Lähetystyö

Tapasin Zewditu Muturon (45 v) Gimbitchun kirkolla toukokuun puolivälissä 2015. Hän oli tullut mukaan kirkossa järjestettyyn kaksipäiväiseen naisten johtajuusseminaariin. Zewditu

Gimbitchun kirkolla toteutettiin toukokuun puolivälissä Suomen Liikemiesten lähetysliiton tuella naisten johtajuusseminaari. Kuvan nuoret naiset Gimbitchun raamattukoulun opiskelijoita. Kuva: Esko Siljanen

Suurin niistä on rakkaus

Zewditu Muturo on yksi uuden West Gibe Synodin naistyön johtajista. Kuva: Esko SiljanenTapasin Zewditu Muturon (45 v) Gimbitchun kirkolla toukokuun puolivälissä 2015. Hän oli tullut mukaan kirkossa järjestettyyn kaksipäiväiseen naisten johtajuusseminaariin.

Zewditu Muturo on Gimbitchun alueella toimivan West Gibe -synodin naistyön johtaja. Hän vaikutti voimakkaalta, mutta ystävälliseltä ihmiseltä.

Osallistujia naisten johtajuusseminaarissa oli vähän yli 50, joista puolet oli miehiä ja puolet naisia. Koulutus toteutettiin Suomen liikemiesten lähetysliiton tuella. Kouluttajina toimivat Mekane Yesus -Seminaarin johtamisen tiedekunnasta Melkamu Dunfa ja Tuula Siljanen.

Seminaarissa pohdittiin esteitä naisten johtajuudelle ja naisia vahingoittavia perinteisiä tapoja, muun muassa naisten ympärileikkausta.  Kahden päivän aikana opeteltiin käytännössä johtamis- ja tiimityöskentelytaitoja sekä mietittiin, miten naiset voisivat ottaa vahvemman roolin yhteisön kehittämisessä ja tyttöjen aseman parantamisessa.

Seminaarin viidestäkymmenestä osallistujasta noin puolet oli naisia ja puolet miehiä. Kuva: Esko Siljanen

Naisten johtajuusseminaari pidettiin kirkossa Gimbitchun kaupungissa, joka sijaitsee noin 260 kilometrin päässä Etiopian pääkaupungista Addis Abebasta. Gimbitchussa toimii yksi Etiopian Mekane Yesus -kirkon uusimmista synodeista, vasta kaksi vuotta sitten perustettu West Gibe Synod. West Gibe Synodin presidentti, pastori Beyene johtaa uutta synodia. Matkat laajalla alueella sijaitseviin seurakuntiin hän tekee maastomoottoripyörällä. Resurssipulasta huolimatta synodissa näkyi iloisia ilmeitä, toivoa ja yhdessä tekemisen meininkiä. Kuva: Esko Siljanen Zewditu Muturon koti ja työpaikka sijaitsevat 34 kilometrin päässä Gimbitchusta maaseudulla Duna Soron rovastikunnassa. Zewditun työsarka on laaja, sillä siihen kuuluu kaksikymmentä seurakuntaa ja noin kolme tuhatta naista.

Kysyin Zewditulta millaista naistyö on käytännössä? Hän kertoi, että Mekane Yesus -kirkon naiset kokoontuvat kahtena arkipäivänä viikossa. Silloin he rukoilevat yhdessä ja kertovat evankeliumia toisille naisille. Naiset myös lahjoittavat rahaa kirkon työhön tekemällä valebanaanista ruokaa myytäväksi. Viisi naista tekee vapaaehtoistyönä kotikäyntejä rovastikunnan naisten luokse.

Zewditun mies toimii opettajana alakoulussa ja heillä on yhteensä seitsemän lasta. Kolme lapsista on tyttöjä ja neljä poikaa. Vanhin lapsista on 20-vuotias ja nuorin 13. Lapset ovat siis syntyneet aivan peräjälkeen.

Seminaari pidettiin Gimbitchun kaupungissa. Kuvassa kirkko, jossa koulutus järjestettiin. Kuva: Esko SiljanenZewditu oli omasta rovastikunnastaan ainoa seminaariin osallistunut nainen.  ”Olen saanut seminaarista hyvää opetusta ja hyviä neuvoja, joita voin opettaa edelleen toisille naisille,” hän kertoi.

Etiopialaisten naisten aseman parantaminen on Zewditulle tärkeää. Hänen sydäntään lähellä ovat myös orpolapset, joita hänen omassa lähipiirissään on 15.  Hän on etuoikeutetussa asemassa voidessaan opettaa ja auttaa näitä köyhiä lapsia.

Seminaarissa opeteltiin käytännössä johtamis- ja tiimityöskentelytaitoja. Kuva: Esko Siljanen

Seminaarissa pohdittiin esteitä naisten johtajuudelle, naisia vahingoittavia perinteisiä tapoja, mm. naisten ympärileikkausta. Yhdessä mietittiin myös miten naiset voisivat ottaa vahvemman roolin yhteisön kehittämisessä sekä tyttöjen aseman parantamiseksi.  Kuva: Esko Siljanen

Minua kiinnosti vielä, mikä hänen mielestään on suurin syy Mekane Yesus -kirkon nopeaan kasvuun? Onhan kysymys maailman suurimmasta luterilaisesta kirkosta, jonka palveluksessa hänkin on. Vastaus tuli miettimättä: ”Keskinäinen rakkaus. Ihmiset auttavat toisiaan. Tarpeessa olevia ei jätetä yksin. Toinen syy on se, että alle kaksikymmentävuotiaille lapsille opetetaan evankeliumia. Se varjelee lapsia huonon kulttuurin vaikutuksilta. Kolmas syy on se, että seurakunta vierailee henkilökohtaisesti jäsentensä luona kodeissa. Neljäs hyvä puoli on kirkon talous, jota kaikki jäsenet tukevat varojensa mukaan. Kerran kolmessa kuukaudessa jäsenet lähettävät seurakunnalle kanoja, kananmunia tai muuta ruokaa myytäväksi, jos rahaa ei ole. Näin keskinäinen rakkaus toimii käytännössä ja evankeliumi menee eteenpäin,” Zewditu kertoo .

Esko Siljanen
Addis Ababa 7.6.2015

Tuula ja Esko Siljanen työskentelevät Mekane Yesus -seminaarissa Addis Abebassa, Etiopiassa. Tuula toimii hallinnon ja johtamisen tiedekunnan dekaanina ja Esko teologisessa tiedekunnassa raamatun heprean ja Vanhan testamentin opettajana.

Saarna Hausjärven kirkossa 7.6.2015 Matt. 16:24-27 Mika Tuovinen / Uusien lähetystyöntekijöiden siunaaminen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun

Kutsumuksesta

Saarna Hausjärven kirkossa 7.6.2015 Matt. 16:24-27
Mika Tuovinen / Uusien lähetystyöntekijöiden siunaaminen

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”

Kävin muutama päivä sitten Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirillä. Siellä ihmiselämä myytiin uskomattoman halvalla. Auschwitz oli työleiri, jossa juutalaisia sekä muita yhteiskunnalle vaaralliseksi katsomia ihmisiä tapettiin satoja tuhansia. Auschwitzin viereen rakennettiin Birkenau, jonka tehtävä oli olla ihmisten varsinainen tuhoamisleiri. Ihmiset tuotiin leirille karjavaunuissa ja ulos astuessa heidät jaettiin kahteen ryhmään. Suurin osa suunnattiin heti hävitettäväksi kaasukammiossa, ja pienempi ryhmä pakkotyöhön.  Auschwitz-Birkenaussa tapettiin lyhyessä ajassa yli miljoona ihmistä. Käyntini osoitti, miten pahan vallan kasvaessa ihmisellä ja hänen sielullaan ei ole enää mitään arvoa.

Jeesuksen sanat tämän murheellisen historian keskellä muistuttavat suuresta totuudesta. Tämä elämä ei ole kaikki. Jokainen tähän maailmaan syntynyt ihminen on myös ikuinen sielu. Ihmiseltä voidaan riistää hänen ruumiinsa ja maan päällinen elämänsä, mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Mutta sekin voidaan kadottaa!

Jumala loi ihmisen maan tomusta. Raamattu sanoo: ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento” (1 Moos 2:7). Vasta Jumalan antama henkäys, sielu, sai ihmiseen elämän. Ikuinen sielu on meidän todellinen olemuksemme.

Jeesus sanoo sielun tärkeydestä näin: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin.” Sinun sielusi on arvokkaampi kuin koko maailman varallisuus ja rikkaudet.

Auschwitzissa ja Birkenaussa teloituksia käskeneet ja toteuttaneet menettivät Jumalan antaman hengellisen näkökyvyn ihmisen arvosta.

Hengellinen käsityskyky ihmisen asemasta ja merkityksestä ei hämärtynyt vain keskitysleirillä. Tämä maailma voi heikentää hengellistä näkökykyä.  Monet ovat hengellisesti likinäköisiä, jotka vain näkevät lähelle tämän elämän ajan.

Monet aikamme ihmiset näkevät lähelle, mutta eivät näe kauas. Nähdään ehkä vain tämä elämä, mutta ei ikuisuutta. Kristinusko puhuu ikuisuudesta, jota varten jokainen ihminen on luotu.

Usko Jeesukseen antaa aivan uudenlaisen, rikkaamman käsitys- ja näkökyvyn maailmaan. Pystymme näkemään kauemmaksi, ikuisuuteen asti. Näemme sen, että tämä maailma ei ole kaikki, jokainen ihminen on syvimmiltä olemukseltaan ikuinen sielu.
Myös meitä kristittyjä tämä maailma usein sokaisee ja tekee likinäköiseksi ja silloin arvioimme kaikkea vain tämän maanpäällisen elämän näkökulmasta.

Päivän epistolatekstissä Paavali kehottaa kristittyjä varomaan rahan himoa. Raha onkin yksi suurimmista epäjumalista, joka asettaa suurimmalle osalle meistä kiusauksia. Huomaan itsessäni sisäänrakennetun halun saada lisää. Koska meissä on tämä himo, tarvitsemme peiliksi Jumalan sanan varoituksia, ettemme tekisi elämämme suuria ratkaisuja rahan perusteella vaan Jumalan Sanan ja kutsumuksemme perusteella.

Myös Jeesus koskettaa tätä vaikeaa aihetta. Hän sanoo tekstissämme: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” Jeesus sanoo näin, koska tietää taipumuksemme rahan rakkauteen. Pahimmillaan se johtaa sielumme ja pelastuksemme menettämiseen.

Paavali kirjoitti kovia sanoja epistolassa: Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta. Tähän on lääkkeeksi Jeesuksen sanat: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Onko täällä joku joka tahtoo seurata Jeesusta? Sitähän Jeesus tässä saarnatekstissämme tiedustelee: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni.” Kyllä minä tahdon! Tähän Jeesus sanoo: ”hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

Tämä on radikaali sanoma nykyajalle, jossa itsensä toteuttaminen, hyvinvointi, oman tahdon puolesta taisteleminen, sisäinen sankaruus, voiton optimointi ja kaiken saavuttaminen ovat nousseet tärkeäksi. Jeesus haastaa tämän: Itselleen eläminen ei ole todellista elämää. Mitä hyötyä siitä on ikuisuuden näkökulmasta? Entä jos menetät oman sielusi tavoittelemalla vääriä asioita?

Itsensä kieltäminen on suuri taakka niille, jotka ajattelevat olevansa kaikkivoipia. Sen sijaan jos uskomme, että Jumala on hyvä, me valitsemme iloiten oman tahtomme sijasta hänen tahtonsa. Kysymyksiä nousee silloin kun Jeesuksen seuraaminen vie luopumiseen ja kärsimykseen. Ja Jeesuksen seuraaminen vie aina sinne.

Tästä alkaa uskossa eläminen, jossa sanon: ”Jumalan tie on kuitenkin aina paras.” Minua auttaa tieto siitä, että Jumala on itse monesti valinnut inhimillisesti katsoen vaikean tien, jonka kautta hän vie työnsä voittoon. Kun Jumala kutsuu meitä kristityksi, hän kutsuu omasta elämästä luopumisen tielle. Mutta salaperäisellä tavalla kaiken luopumisen keskellä Jumala voi antaa rikkaan elämän, jossa saamme nauttia Jumalan hyvyydestä.

Meillä on jumalanpalveluksessa tänään juhlahetki, jossa kolme nuorta asetetaan lähetystyöntekijöiksi. Anu, Saara ja Sakari ovat kuulleet Jumalan kutsun lähteä palvelemaan sanoin ja teoin Jumalaa ja toisia ihmisiä.

Erityisesti teille haluan sanoa, että Jeesuksen sanat ”seuraa minua” eivät tarkoita vain tekoja evankeliumin puolesta vaan seuraaminen on Jeesuksen seurassa kulkemista ja olemista. Yksi suurimmista vaaroista länsimaisen kirkon ja lähetysjärjestöjen työssä on se, että työstä tulee epäjumala ja hengellisen työn tekijöillä on vain vähän halua ja aikaa rukoukseen ja Raamatun tutkimiseen. Painakaa jarrua kiireelle!  Seuratkaa Jeesusta! Ei vaatimuksia, joita teille tullaan esittämään suuret määrät! Varatkaa aikaa säännölliseen uskonelämän hoitamiseen.

Lähetystyössämme käytetään monenlaisia ja muuttuvia menetelmiä. Muuttuvan maailman keskellä sanomamme tulee olla kirkas. Tämän juhlapäivän saarna keskittyy sielun pelastumiseen ja todellisen elämän löytämiseen. Tässä ollaan kristillisen sanoman ytimessä.

Vaikka lähetysjärjestönä voisimme viedä kaiken maallisen avun ja muuttaa maanpäällinen elämä paratiisiksi, mutta emme olisi pelastamassa ihmisten sieluja, ikuisuuden näkökulmasta kaikki olisi turhaa.

Kristittyinä ja lähetysihmisenä haluamme viedä evankeliumin niille, jotka eivät ole sitä kuulleet. Emme saa puhua ”heistä” ikään kuin jostain kaukaisesta persoonattomasta joukosta.  Meidän tulee puhua meikäläisistä, kanssaihmisistä, jotka eivät ole vielä kuulleet Jumalan rakkaudesta ja pelastuksesta. He eivät ole jotain toisenlaisia. He eivät ole heikäläisiä vaan meikäläisiä. Meikäläiset tarvitsevat evankeliumia. Katso kaikkia ihmisiä veljinäsi ja siskoinasi. Millainen uhraus on sen arvoinen, että kadonnut veli ja sisko löytää todellisen elämän ja pelastaa sielunsa?

Mitä sinä olet tekemään, antamaan ja mihin ryhtymään heidän puolestaan?

Meidän tulee katsoa myös omaan sieluumme. Mitä se hyödyttää minua vaikka saisin omakseni koko maailman, mutta kadottaisin sieluni.

Minä tarvitsen Jeesusta, jotta sieluni pelastuisi. Sielustani on maksettu maailmankaikkeuden kallein hinta. Jeesus vuodatti verensä minun vuokseni. Mikään muu ei ole elämässäni niin tärkeää kuin olla Jumalan puolella.

Suomalainen herännäisjohtaja Jonas Lagus kirjoitti kerran sanat, jotka mielestäni ovat koko suomalaisen herätyskristillisyyden lyhyt dogmatiikka. Laguksen kahden kohdan dogmatiikka oli: a) Sinä olet kadotettu syntinen. b) Kristus on kadotettujen syntisten auttaja.

Siinä se on. Tässä on jokaisen toivo ja jokaisen mahdollisuus. Tässä on sanomamme ydin suomalaisille ja koko maailmalle. Jeesus on meidän ystävämme ja auttajamme.

Lagus sanoi sielustamme ja sen pelastuksesta, että Jumala antaa meille ristin kannettavaksi oman höyhenenkevyen luontomme ja sielumme vuoksi. Jos Jumala ei antaisi punnuksia, lähtisimme ehkä Jumalan tieltä pois. Höyhenenkevyt sielumme tarvitsee painoja, jotka pitävät sen maailman ja elämämme myrskyissä paikallaan. En tiedä, mitä punnuksia Jumala on antanut sinun elämääsi. Mutta jos ne ovat Jumalan antamia, niiden tarkoitus on, että olet kerran perillä taivaassa.

Ei Jumala tarvitse sitä, että otan ristini ja seuraan Jeesusta. Minä ja minun sieluni tarvitsemme sitä.

Tarvitsen sitä jotta voisin Jumalan silmin ikuisuuden näkökulmasta katsoa tätä maailmaa, kaikkia ihmisiä sekä omaa elämääni ja ratkaisujani.

Jeesus kutsuu radikaaliin kristinuskoon. On vain yksi tie oman elämän ja sielun pelastamiseksi. Kun annamme ne molemmat – elämän ja sielun – Jumalalle, ne ovat varmoissa käsissä. Jeesukselle eletty elämä ei ole hukattu elämä. Itselle eletty elämä on sitä.

Lastenraamattuja Peshteraan –projekti on päättynyt. Ensimmäisessä vaiheessa joulukuussa 2014 jaettiin 200 lastenraamattua lahjaksi Bulgarian millet-turkkilaisille lapsille Peshteran alueella. Toisessa vaiheessa

Peshteran seurakunnan ensimmäiselle lastenleirille osallistui yhteensä 31 lasta. Kuva: Jouni Haverinen

Ennennäkemätöntä iloa Peshterassa

Lastenraamattuja Peshteraan –projekti on päättynyt. Ensimmäisessä vaiheessa joulukuussa 2014 jaettiin 200 lastenraamattua lahjaksi Bulgarian millet-turkkilaisille lapsille Peshteran alueella. Toisessa vaiheessa keväällä 2015 hankittiin lisää Lastenraamattuja, Uusia testamentteja ja Raamattuja kysyjille annettavaksi sekä järjestettiin ensimmäinen lastenleiri Peshteran seurakunnassa. Projekti toteutettiin Kansanlähetyksen juniorityön ja Peshteran luterilaisen seurakunnan yhteistyönä.

Peshteran seurakunan lapset pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa lastenleirille. Kuva: Jouni Haverinen

Lastenraamattuja ja Raamattuja lahjaksi

Laatikoittain lastenraamattuja. Kuva: Jouni Haverinen

Lastenraamattujen jakamisen jälkeen tuli useita paikallisia kysymään: “Emmekö voisi saada toisen kirjan, koska lukijoita olisi useampia?” Lahjaksi saatu lastenraamattu oli monien kotien ensimmäinen kirja ja sitä lukivat niin aikuiset kuin lapset ja nuoret. Niinpä lastenraamattuja, Uusia testamentteja ja Raamattuja tilattiin seurakuntaan lisää – kutakin 50 kappaletta. Maaliskuussa 2015 kirjat saapuivat lähimpään tullin toimipisteeseen. Bulgarialaisten virkailijoiden ihmetys oli suuri, kun lähetyksessä oli turkinkielisiä Raamattuja. Heille piti vakuutella monta kertaa, että kirjat eivät ole Koraaneja ja että maassa elää myös turkinkielisiä kristittyjä. Näitä lisäraamattuja ei jaeta järjestelmällisesti, vaan annetaan seurakunnasta kysyjille ja uusille kristityille.

Lastenraamatut loppuivat kesken, ja niitä piti tilata lisää. Kuva: Jouni Haverinen

Lahjaksi saatu lastenraamattu oli monien kotien ensimmäinen kirja ja sitä lukivat niin aikuiset kuin lapset ja nuoret. Kuva: Jouni Haverinen

 

Ensimmäinen lastenleiri Peshterassa

Leirille lähtiessä jännitys oli suuri niin lapsilla ja heidän vanhemmillaan kuin isosilla ja vetäjillä. Bussi tuli hakemaan 31 hengen leiriporukan kirkolta perjantai-iltapäivällä. Edessä oli kokonainen viikonloppu jotain ennen kokematonta. Ensimmäisen leiripäivän iltaan mennessä jännitys oli vaihtunut innostukseksi. Oli tutut lapset ja vetäjät ympärillä, mutta ympäristö ja tekemiset uusia. Yhdessä pelattiin paljon, laulettiin, kuultiin raamattuopetuksia, tehtiin palapelejä, hypittiin hyppynarua, iloittiin hyvistä ruuista, käytiin tavallisen hienossa suihkussa ja nukuttiin vieraassa paikassa. Lapsilla, jotka eivät ole koskaan olleet leirillä oli paljon uutta opittavaa. Mikä tärkeintä, vaikka meno pelihetkissä yltyi riehakkaaksi, opetukset kuunneltiin hiljaa paikallaan ja sen jälkeen vielä ryhmissä juteltiin.

Lapset ja vetäjät olivat tuttuja, mutta ympäristö ja tekemiset uusia. Kuva: Jouni Haverinen.

Lapsilla, jotka eivät ole koskaan olleet leirillä oli paljon uutta opittavaa. Kuva: Jouni Haverinen

Leirillä pelattiin paljon, laulettiin, kuultiin raamattuopetuksia, tehtiin palapelejä ja hypittiin hyppynarua. Kuva: Jouni Haverinen

Mieleenpainuvinta monille oli Kristityn vaellus, jossa silmät sidottuina seurattiin elämän lankaa. Harhapoluilta takaisin johdatti enkeli Jumalan Sanan kanssa ja viimeisenä syntisäkin sai jättää ristin juurelle. Puhtain sydämin ja pestyin jaloin lapset saapuivat taivaan kotiin herkkupöytien äärelle. Sunnuntaina leiriltä takaisin kirkolle saapuessa ja vanhemmat saivat kuulla iloista selitystä kaikesta leirillä tapahtuneesta. Seuraavana päivänä yksi leiriläinen tuli kadulla juosten vastaan, hyppäsi syliin ja kysyi: “Milloin mennään uudestaan?”

Suuressa mukana

Kiitämme kaikkia teitä, jotka olette olleet mukana yhteisessä työssämme. On ollut hienoa jakaa Jumalan Sanaa ja kokoontua lasten kanssa sitä yhdessä opiskelemaan. Lastenraamattuja Peshteraan -projekti päättyy nyt, mutta työ jatkuu vielä. Tulevaisuudessa etsimme mahdollisuuksia turkki-kerhon järjestämiseen, pyhäkoulutyön kehittämiseen ja uusiin lastenleireihin. Mukana voit olla rukouksin tai tukemassa lähettejä Bulgariassa tai muualla maailmassa, missä työtä tehdään ja vaivaa nähdään Ilosanoman eteenpäin viemiseksi.

“Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.” 1.Kor.15:58

Katso lisää: Donkin kotisivuilta ja Facebookista.

Yhdessä hyvää sanomaa jakamassa,
Peshteran seurakunta ja Kansanlähetyksen juniorityö

Tämän artikkelin kohdalla tekemäsi lahjoitus käytetään  seurakuntatyöhön Peshterassa.

Suomen kirkko on tehnyt diakoniatyötä jo pitkälti yli sata vuotta. Työmuotona se on hyväksytty yhdeksi seurakunnan päätehtäväksi. Diakonia eli kirkollinen

Suomalaisen lähetystyön ystävän testamentin avulla Delban lapset saivat koulun eikä heidän enää tarvinnut kävellä 18 kilometrin koulumatkaa leijonien ja elefanttien asuma-alueiden läpi.

Kehitysyhteistyöstä ja diakoniasta

Suomen kirkko on tehnyt diakoniatyötä jo pitkälti yli sata vuotta. Työmuotona se on hyväksytty yhdeksi seurakunnan päätehtäväksi. Diakonia eli kirkollinen hyväntekeväisyys on kristillisen seurakunnan järjestämää palvelu- ja avustustyötä. Kysymyksessä on yksi kirkon perustoimintamuodoista jumalanpalvelustoiminnan ja lähetystyön ohella. Diakoniatyötä tekevät diakonissat ja diakonit. Eri kirkkokunnissa ja eri aikakausina diakoniatyö on järjestetty ja ymmärretty hieman eri tavoin

Sana diakonia on kreikkaa ja tarkoittaa palvelua. Diakonian ajatellaan kristinuskossa perustuvan sekä Raamatun opetuksiin lähimmäisenrakkaudesta että alkukirkossa vakiintuneeseen tapaan huolehtia vähäosaisista. Palvelutyön ohella diakoniaan liittyy kristillinen julistustoiminta sekä kristittyjen keskinäisen yhteyden ja yhteistoiminnan vahvistaminen

Seuraavassa suora lainaus kirkkomme julkaisemasta ohjeistuksesta Diakoniatyöstä: ”Diakonia on kristilliseen uskoon ja rakkauteen perustuvaa palvelua kirkon elämässä. Jeesus sanoi, ettei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Samoin diakonia (palvelu) on erottamaton osa kirkon elämää, yksi kirkon perustuntomerkeistä.”

Diakonian tehtävät

Diakonia etsii, lievittää ja poistaa ihmisten hätää ja kärsimystä. Diakonia pyrkii herättelemään myös yhteiskunnallista ja kansainvälistä vastuuta. Kirkollinen diakonia pyrkii auttamaan ja tukemaan erityisesti heikoimmassa asemassa olevia ja niitä, jotka jäävät kaiken muun avun ulottumattomiin tai ovat muutoin kestämättömässä tilanteessa elämässään.

Diakoniatyö on luonteeltaan karitatiivista, liturgista ja yhteiskunnallista. Liturginen työ merkitsee lähimmäisen palvelemista jumalanpalveluksen ja hengellisen elämän hoidon välityksellä. Karitatiivinen työ voi olla sielunhoitoa, kriisiapua (esim. kuolinviestin viemistä poliisin kanssa ihmisen kotiin), mielenterveystyötä, vammaistyötä, taloudellista avustamista, velkaongelmien selvittelyä, ruokapankkien ylläpitoa, kriminaali- ja päihdetyötä sekä ihmisiä tukevaa ryhmätoimintaa. Yhteiskunnallinen diakonia on hädän syiden selvittämistä ja yhteiskunnallista vaikuttamista niiden poistamiseksi.

Kansainvälinen diakonia kohdistuu ihmisten auttamiseen Suomen rajojen ulkopuolella. Jo alkuseurakunta valitsi keskuudestaan avustustyöntekijät auttamaan vähäosaisia ja viemään avustusta Jerusalemin seurakunnalle, kun seurakuntalaiset olivat köyhtyneet.

Oikea järjestys

Olen työskennellyt yli 20 vuotta yhdessä maailman köyhimmistä maista, Etiopiassa, Mekane Yesus -kirkon parissa, joka näkee jumalanpalveluksen koko ihmisen palvelemisena. Kokemukseni on vakuuttanut minut kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta. Kuinka kukaan voi ottaa Jumalan sanaa vastaan, jos on nälkäinen eikä tiedä mistä seuraavan leipäpalan saa? Köyhyydessä elävän ihmisen ajatukset kohdistuvat siihen, millä arkisesta elämästä selviää.

Pelastusarmeijan syntymän yhteydessä huomattiin diakoniatyön tarpeellisuus:
”Pelastusarmeijan harjoittamaan evankeliointiin kytkeytyi heti alusta alkaen myös sosiaalinen puoli. William Booth tajusi, että on vaikeaa saada vilua ja nälkää kärsivät ihmiset uskomaan Jumalan rakkauteen. Näin syntyi Pelastusarmeijan toimintaa hyvin kuvaava iskulause: ”soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa (Soup, Soap and Salvation)” Tuo ohje on oikeaan osunut ja on edelleen oikea järjestys evankeliumin levittämisen osalta niille, jotka ovat puutteessa.

Ystäväjoukon lahjoittamilla varoilla tuetaan hädänalaisia ihmisiä muun muassa Kyproksella ja Etiopiassa. Siellä rakennetaan kouluja, asuntoloita, sairaaloita ja suojataan lähteitä. Kummilapsiohjelma auttaa paremman elämän alkuun lapsia, jotka muuten ovat heitteillä.

Kehitysyhteistyöhankkeiden avulla voidaan lisätä voimavaroja. Näin lähetysystävien lahjoittamia varoja voidaan käyttää ennen kaikkea seurakuntatyöhön ja evankeliumin kertomiseen.

Miten Jeesus toimi

Jeesus kohtasi ihmisen siinä tilanteessa, kuin tämä oli. Hän jakoi leipää nälkäisille ja paransi sairaita. Jeesus kohtasi koko ihmisen, eikä pelkästään hänen sieluaan. Me haluamme noudattaa tätä esimerkkiä. Ulkoministeriön varoilla toimitaan sovituilla tavoilla ja suunnitelmien mukaan. Kaikessa toiminnassamme pyrimme läpinäkyvyyteen. Kaikessa mitä teemme olemme aidosti kristittyjä.

Tärkeintä on, että voimme tehdä hyvää ja auttaa ihmisiä paremman elämän alkuun. Antaessaan saa. Kehityksen tuoma vauraus synnyttää hyvää hedelmää yhteiskunnan kaikilla tasoilla.  Kirkon  kaikkein heikoimpien ihmisten hyväksi sijoittama pääoma palautuu sille aikaa myöten sekä taloudellisesti, hengellisesti että henkisesti, kun seurakuntalaisten elinolosuhteet paranevat.

Sorsataulun opetus

Ollessani työssä Itävallassa 1977 ja -78 päätehtävänämme oli saada Raamattuja ja muita hengellisiä kirjoja mahdollisimman paljon rautaesiripun taakse. Keskusvarastolle oli vuosien saatossa tullut myös muunlaista avustustavaraa, jota ystävät olivat lahjoittaneet. Siellä oli myös erilaisia kolmiulotteisia tauluja, eniten sellaisia jossa oli kolme sorsaa. Näiden mukaan nuo taulut saivat nimityksen ”sorsataulut”.

Ollessamme lähdössä yhdelle monista avustusmatkoistamme varastolta tarjottiin mukaan myös näitä tauluja. Otin niitä mukaan melkoisen nivaskan, ehkä hieman haluttomasti, ajatuksena, että eikö ole mitään tärkeämpää vietävää. Saimme lastin perille, niin tärkeämpien teosten kuin sorsataulujenkin osalta.

Vuodet vierivät ja Itä-Euroopassa tapahtuneiden mullistusten myötä rautaesirippu hajosi. Vieraillessani 1995 Pietarissa sain kuulla merkillisen tarinan. Eräs pastori kertoi, että kun hänet pitkän vankeusajan jälkeen vapautettiin vankilasta, häntä vastassa oli koko seurakunta. Halausten ja tervetulotoivotusten jälkeen hänelle ojennettiin tervetulolahja, sorsataulu. Sellaisia tuotteita ei siihen aikaan saanut suljetuista maista. Hän totesi, että se oli paras lahja pelastuksen jälkeen, tervehdys lännen kristityiltä. Ystäviltä jotka olivat vapaudessa ja silti muistivat heitä vankeudessa ja monissa vaikeuksissa eläviä uskon veljiä. Taulu on edelleen hänen kotinsa seinällä muistuttamassa tuosta hetkestä. Tämä tarina opetti minulle, että pienikin avustus ja apu oikeaan osuneena on tärkeää.

Delban kyläläisten avunpyyntö

Teimme Etiopiassa vuonna 2004 Ammayan kaupungin vesiprojektia, joka oli ensimmäinen kehitysyhteistyöprojektini 2000-luvulla.   Tapasin asuntoni kuistilta neljä miestä, jotka olivat tulleet tapaamaan Ammayan kaupungissa olevaa Mekane Yesus -kirkon pappia. He olivat kävelleet noin 50 kilometrin matkan uudisasutusalueelta kaupunkiin. Vierailun tarkoitus oli saada pappi vierailemaan heidän kylässään ja kastamaan parin vuoden aikana syntyneet lapset. Alueella oli Mekane Yesus -kirkon jäseniä, mutta ei vielä omaa kirkkoa eikä tietenkään pappia.

Pappi suostui lähtemään ja matkalta palattuaan hänellä oli asiaa minulle: ”Kyläläisillä ei ole mitään,” hän huokasi. Valtio oli siirtänyt ihmiset asumattomalle seudulle Kambata-Hadinjan ylikansoitetulta alueelta. Uusilla tienoilla oli vielä tilaa viljellä. Muuttajille oli luvattu parempaa elämää, puhdasta vettä, koulu, klinikka ja kaikki muutkin palvelut. Vastaanottokeskuksena oli kuitenkin ollut vain noin metrin korkuinen katos, jonka katto oli peitetty ruohoilla. Sadat ihmiset oli ahdettu tähän rakennelmaan, jossa ei ollut edes seiniä. Laaksossa oli suojattu lähde, mutta pumppu ei toiminut. Vesi jouduttiin kantamaan ruukuilla satojen metrien päästä. Jokainen viljelijä oli joutunut aloittamaan oman majansa rakentamisella, sillä katoksen alla ei voinut elää. Kaikki tämä oli tapahtunut vuotta aiemmin. Nyt monella oli jo vaatimaton maja. Hallitus siirsi alueelle kuitenkin jatkuvasti lisää ihmisiä.

Delban kylää.

Delban kylää.

Delban vastaanottokeskus.

Delban vastaanottokeskus.

Muutaman viikon kuluttua, kun kirkon Jimman alueen johtaja Ato Essey vieraili projektikohteessa, päätimme lähteä käymään tuolla alueella, Delbassa. Matkalla meille selvisi ihmisten elinolosuhteiden ankeus koko kauheudessaan. Esseytä luultiin valtion virkamieheksi ja hänet uhattiin ottaa panttivangiksi. Pitkien neuvottelujen jälkeen asukkaat uskoivat, että hän ei ole valtion edustaja vaan kirkon työntekijä. Yhteisymmärrykseen pääsyä helpotti ehkä se, että kävin korjaamassa lähteellä olevan pumpun ja vesi alkoi tulla lähemmäksi ihmisiä.

Ennen kuin ehdimme pyytää

Paluumatkalla Ammayaan pohdimme, miten voisimme saada jotain konkreettista apua tuohon kylään. Emme ehtisi anomaan kehitysyhteistyöprojektia, veisi liian kauan aikaa ennen kuin varat olisivat käytettävissä.

Jumalalla oli kuitenkin vastaus pyyntöihimme ennen kuin aloimme edes rukoilla. Nimittäin Lappeenrannassa eräs ystävä oli halunnut testamentata osan omaisuudestaan Etiopian lapsille. Päätös oli syntynyt Etiopian suuren nälänhädän aikoihin, jolloin televisiossa näytettiin paljon kuvia kärsivistä etiopialaisista. Tästä nälänhädästä oli nyt kulunut 20 vuotta.

Kun kerroimme tarpeistamme Kansanlähetyksen keskustoimistoon, Ryttylään, saimme lähes välittömästi vastauksen. Siellä oli juuri pohdittu, mihin testamentilla saatu kymmenen tuhannen euron lahjoitus voitaisiin käyttää. Mikäpä paremmin menisi lasten hyväksi kuin koulun rakentaminen? Avun saisi useampi vuosikerta kylän lapsista.

Niin me sitten rakensimme kaksiluokkaisen koulurakennuksen ja opettajan huoneen. Valtio lähetti opettajat. Honkilahden seurakunnalta saimme varat lähteen suojaamiseen. Niin saatiin puhdasta vettä keskelle uudisrakennusaluetta. Alueelle muodostui seurakunta ja se sai kirkon paikan parhaalta alueelta kylän keskeltä kukkulan päältä. Lahjoittajan avulla pystyimme maksamaan yhden henkilön koulutuksen raamattukoulussa, niin että hänestä tuli Delban seurakuntaan pappi.

Köyhissä maissa vedenhaku on naisten vastuulla.  Kun vesi on lähellä, jää tytöille aikaa myös koulunkäyntiin.

Köyhissä maissa vedenhaku on naisten ja tyttöjen vastuulla.

Ainutlaatuinen mahdollisuus

Myöhemmin seurakunnan lähetystyön tuloksena on syntynyt seurakunta naapurikylään ja sen seurakunnan työn tuloksena on saavutettu Xsaara-heimo, jonka jäsenet olivat vielä noin 40 vuotta sitten ihmissyöjiä. Heidän keskuuteensa on nyt syntynyt seurakunta jossa on noin 100 jäsentä.
Olisimmeko olleet tuolla alueella ilman kehitysyhteistyöhanketta? Emme. Olisiko Ammayan seurakunta osannut pyytää apua? Ei olisi osannut.

Paljon hyvää olemme pystyneet tekemään elinolosuhteiden parantamiseksi ja myös seurakunnan kasvun lisäämiseksi. Xsaara-heimo on ollut eri kirkkokuntien kiinnostuksen kohteena jo pitkään, mutta näin me Kansanlähetys ja Mekane Yesus –kirkko yhdessä pääsimme tekemään yhdessä sellaista työtä, jota mikään muu kirkko ei ollut onnistunut tekemään.

Mekane Yesus –kirkko on tehnyt diakoniatyötä historiansa alusta alkaen. Kehitysyhteistyöprojektien avulla se pystyy nyt entistä paremmin näkemään tarpeet ja mahdollisuudet. Projektien ansiosta olemme päässeet kouluttamaan kirkon työntekijöitä diakoniatyöhön. Projektien kautta meille on ollut helppo päästä sellaisille alueille, joihin muuten ei ole pääsyä. Samalla olemme pystyneet vaikuttamaan tuon nuoren kirkon kykyyn ja haluun tehdä diakoniatyötä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

On syytä nähdä suuria kokonaisuuksia, sellaisia, jotka muodostuvat yhdessä kansallisen kirkon ja lähetyksen työstä. On osattava nähdä, mikä mihinkin vaikuttaa. Evankeliumin levittäminen on koko ihmisen huomioimista. Jumalalla on omat aikansa ja suunnitelmansa. Meiltä kysytään alttiutta kuulla hänen ääntään. Emme voi rajata yksipuolisesti kenenkään työtä tarpeelliseksi tai tarpeettomaksi. Ilman kehitysyhteistyöhankkeita monen alueen tunteminen olisi vajavaista sekä Kansanlähetyksen työssä että MY- kirkon osalta. On osattava mennä ”maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne”, sielläkin Herra on meidän kanssamme ja ohjaa meitä.

Kansanlähetys on maallikkoliike, jonka tunnus on ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja.” Tämä näky on mielestäni toteutunut parhaiten yhteistyössä Mekane Yesus -kirkon kanssa. Etiopiassa on yli 80 eri kansaa. Evankelioimalla niistä yksi, olemme onnistuneet siirtämään näkymme niin, että Mekane Yesus -kirkko on kiinnostunut noista vielä saavuttamattomista kansoista. Erityisesti yhteistyö näkyy Illubabor-Betel-synodin ja Jimma-Bethel-synodin kanssa tehtävässä työssä. Niiden kummankin alueella on kymmenkunta eri kansaa. Pikkuhiljaa olemme saavuttamassa niitä kaikkia.

Kun me lähetit teemme osamme yhteistyössä, vapautamme paikallisen pastorin tekemään hänelle ominaisempaa työtä, eli saarnaamaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikki yhdessä vaikuttaa Jumalan valtakunnan parhaaksi.

Tuppuraiset_Juhani_Venta

Raimo Tuppurainen
kirjoittaja on toiminut Kansanlähetyksen kehtiysyhteistyöprojekteissa Etiopiassa vuodesta 1981 lähtien puolisonsa Pirkko Tuppuraisen kanssa, joka toimii työalan esimiehenä.

Minun nimeni on Betelihem. Olen 12 vuotta vanha ja asun Sokoru-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee vuoren harjalla. Kaupunki ei ole suuren

Suomalaisen kummin tuki on antanut 12-vuotiaalle Betelihemille mahdollisuuden parempaan elämään ja tulevaisuuteen. Kuva: Mika Lehtisen albumi

Betelihem haluaa tulla lääkäriksi

Minun nimeni on Betelihem. Olen 12 vuotta vanha ja asun Sokoru-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee vuoren harjalla. Kaupunki ei ole suuren suuri, mutta se on tärkeän kulkureitin varrella pääkaupunki Addis Abebaan.

Perheeseeni kuuluu äiti, isä sekä neljä sisarusta. Vanhin sisko on jo muuttanut pois kotoa ja yksi siskoni on kuollut.

Asumme pienessä vuokratalossa, koska isä on työtön. Äiti kerää välillä polttopuita metsästä torilla myytäväksi ja toisinaan hän pääsee työhön läheiselle siltatyömaalle.

Pääsin Kansanlähetyksen kummiohjelmaan vuonna 2012 ja sen kautta olemme koko perhe saaneet paljon tukea. Joka kuukausi saamme pienen avustuksen, jonka käytämme elämiseen. Lisäksi minun omalle tililleni laitetaan kuukausittain säästöön hieman rahaa. Tämän säästötilikirjan saan käyttööni sitten joskus tulevaisuudessa kun poistun kummiohjelmasta.

Betelihem haluaa isona lääkäriksi.

Betelihem haluaa isona lääkäriksi.

Suosikkiaineitani koulussa ovat matematiikka ja englanti. Haluan opiskella lääkäriksi, jotta voin aikuisena auttaa sairaita ihmisiä Sokorun kaupungissa.

Harrastuksista tärkein minulle on jalkapallon pelaaminen yhdessä kavereiden kanssa läheisellä koulun jalkapallokentällä. Kotona ei ole televisiota, mutta naapurin luona voin katsoa suosikkiohjelmiani jalkapalloa ja draamaelokuvia.

Kuten suurimmalla osalla tytöistä meidän maassamme, myös minulla on omat kodinhoitoon liittyvät velvollisuudet. Minun tulee siivota, paahtaa ja keittää kahvia, tehdä paikallista wattia, pestä vaatteita sekä hakea vettä läheisestä vesipisteestä. Vettä haetaan kolme kertaa päivässä kodin tarpeisiin. Noudamme yhdessä pikkusiskon kanssa vielä juomavettä toisesta vesipisteestä kolmen päivän välein.

Kaksi kertaa viikossa saamme muiden kummilasten kanssa opetusta eri kouluaineista paikallisen Mekane Yesus -kirkon tiloissa. Lisäksi lauantaisin käyn kummiohjelman pitämässä pyhäkoulussa.

Mekane Yesus -kirkon tekemä kummilapsityö suomalaisten kummien tukemana on antanut meidän perheen arkeen toivoa. Nyt uskallamme katsoa tulevaisuuteen valoisasti ja minulla on paremmat mahdollisuudet tulla jonakin päivänä lääkäriksi.

Betelihemin haastattelu ja kuvat: Mika Lehtinen
Kirjoittaja toimii neuvonantajana Kansanlähetyksen kummilapsityössä Etiopian Mekane Yesus -kirkon Jimman synodin toimialueella.

Hawasa (Awasa) on Addis Abeban, Baher Darin ja Gonderin ohella yksi Etiopian suurimmista kaupungeista. Se sijaitsee kauniin Hawasa-järven rannalla noin

Taborin seurakunnan esimerkki

Hawasa (Awasa) on Addis Abeban, Baher Darin ja Gonderin ohella yksi Etiopian suurimmista kaupungeista. Se sijaitsee kauniin Hawasa-järven rannalla noin 275 km päässä pääkaupungista Addis Abebasta ja on kauneutensa vuoksi yksi turistien suosimista lomakohteista.

Hawasa-järvi. Kuva: Mirjami Uusitalo

Hawasa-järvessä asuu virtahepoja ja niitä voi katsella turisteille järjestettävillä veneretkillä. Järvi on myös monien lintujen suosiossa. Lintumaailman nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa suurikokoiset Marabu-haikarat, joille etiopialaiset pojat heittelevät pieniä kaloja turisteilta rahaa saadakseen.

Marabu-haikara on yksi Hawasan nähtävyyksistä. Kuva: Mirjami Uusitalo

Hawasan kaupungin keskustan tuntumaan on rakenteilla uusi nähtävyys, nykyaikainen Noan Arkki. Halusin nähdä tämän ihmeen ja eräänä päivänä kaupungissa vieraillessani otin paikallisen mopotaksin, Bajajin, oppaakseni. Kun lähestyimme Noan arkkia, näkyi siitä ensimmäisenä korkealle kohoava torni, jossa on suuri sininen ristin merkki. Saavuttuamme Arkin eteen, kohosi se vaikuttavan suurena eteemme. Noan arkki on Hawasan Tabor-seurakunnan uusi kirkko, johon on tarkoitus mahtua yhtä aikaa jopa 5000 henkilöä.

Tabor-seurakunta kuuluu Etiopian Evankeliseen Mekane Yesus -kirkkoon. Mielestäni tämä rakennusprojekti, joka valmistunee lähivuosina, kuvaa hyvin Mekane Yesus -kirkon valtavaa kasvua. Kun kirkon näkee omin silmin, tajuaa paremmin, kuinka suuria käytännöllisiä seurauksia ja vaikutuksia kirkon kasvulla on ympäristöönsä. Kirkko ei enää ole piilossa, vaan se näkyy ja kuluu kauas. Tabor-seurakunta on hyvä esimerkki luterilaisen kirkon kasvusta Etiopiassa.

Tabor-seurakunta on koko Mekane Yesus -kirkon malliseurakunta. Mistä seurakunnan valtava kasvu oikein johtuu? Päätin ottaa asiasta selvää ja haastattelin Tabor-seurakunnan pitkäaikaista pastoria Dawit Yohannesta.

Dawit on 50-vuotias kolmen lapsen isä. Hän on syntyisin kaakkois-Etiopiasta ja hänen isänsä oli Mekane Yesus -kirkon evankelista. Dawit opiskeli ensin autonasentajaksi. Myöhemmin hän alkoi opiskella teologiaa ja valmistui vuonna 1999 teologian kandidaatiksi Addis Abeban Mekane Yesus -seminaarista.

Tabor-seurakunnan pastori Dawit Yohannes. Kuva: Esko Siljanen

Toimittuaan seitsemän vuotta kirkon palveluksessa hän pääsi opiskelemaan Norjaan Bergeniin, josta hän valmistui kristillisen kasvatuksen maisteriksi vuonna 2008. Pastori Dawit kertoo, että kun hän tuli Hawassan Tabor-seurakunnan palvelukseen runsaat 15 vuotta sitten siinä oli jäseniä vain 368 lapset mukaan luettuna. Tällä hetkellä seurakunnan jäsenmäärä on yli 7000 lapset mukaan lukien.

Pastori Dawitin kertoo minulle neljä suurinta syytä seurakunnan kasvuun:
1.    Jumalan läsnäolo seurakunnan keskellä: Jumala itse on saanut tämän kasvun aikaan. Se ei ole pelkästään ihmisten työn tulos.
2.    Rukouksen voima: Useimmat seurakunnan jäsenet ovat rukoilevia ihmisiä. Joka aamu seurakunnassa rukoilee kuusi rukousryhmää.
3.    Hyvät johtajat: Seurakunnan johtajat ovat työhönsä sitoutuneita ja sille antautuneita. Kun johtajat ovat sitoutuneita, myös seurakuntalaiset ovat sitä.
4.    Seurakunta on jäseniään opettava seurakunta: Jumalan sanassa on voima, kun sitä opetetaan. Seurakunnalla on käytössään kolmikehäinen opetussuunnitelma:
A) Pyhäkoulu, johon osallistuvat 3-14 vuotiaat lapset. Joka lauantai ja sunnuntai seurakunnassa kokoontuu kuusi ryhmää lapsia pyhäkouluun. Ryhmät ovat suuria, sillä pyhäkoululaisia on yhteensä yli tuhat.
B) Jälkihoito-luokka (Follow-up class). Se on tarkoitettu ensisijaisesti uusille uskoville, mutta myös 14 vuotta täyttäneet lapset voivat osallistua siihen. Se kestää kuudesta yhdeksään kuukautta, jonka aikana opetetaan uskon perusasiat. Tämä jälkihoito-luokka pyörii koko ajan ja siinä on jatkuvasti mukana noin 60-70 henkilöä.
C) Rippikoulu. Se kestää myös kuudesta yhdeksään kuukautta ja päättyy konfirmaatioon.

Pastori Dawit kertoo, että Tabor-seurakunnalla on lisäksi jatkuvaa työntekijäkoulutusta. Konfirmoiduille seurakunnan jäsenille opetetaan kuinka palvella Jumalaa. Kaikilla seurakunnan jäsenillä on tehtävä seurakunnassa.

Tällä hetkellä Tabor-seurakunnalla on 12 kokoaikaista hengellisen työn tekijää, joista viisi on pastoreita ja seitsemän evankelistaa.  Lisäksi seurakunta ylläpitää lastentarhaa sekä peruskoulua.

Seurakunnalla on 10 raamattupiiriä ja 32 kotiryhmää, joihin kokoonnutaan perheittäin. Lisäksi Tabor-seurakunnalla on tavoittavaa evankelioimistyötä yli kolmellakymmenellä paikkakunnalla eri puolilla Etiopiaa. Sen yhteydessä pidetään säännöllisesti kokouksia 17 lähetyskeskuksessa.

Pastori Dawit kotikaupungissaan Hawasassa. Kuva: Esko Siljanen

Kysyn pastori Dawitilta, minkä neuvon hän antaa meille länsimaisille kristityille, joiden kirkot ovat tyhjentymässä. Miten saisimme seurakuntamme kasvamaan? Pastori Dawit antaa kolme neuvoa. Ensiksikin seurakuntatyössä kannattaa keskittyä lapsiin ja nuoriin, sillä heissä on seurakunnan tulevaisuus. Toiseksi seurakunnan tulee opettaa Jumalan sanaa, sillä siinä on kasvun voima. Kolmanneksi neuvoksi hän mainitsee yhteyden eri seurakuntien ja kirkkojen välillä. Kannattaa jakaa kokemuksia siitä, mikä toimii mikä ei. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa, että tämä on Jumalan työtä. Hän on omistaja, me olemme hänen työmiehiään. Jumala tekee loput, kun annamme itsemme hänelle.

Esko Siljanen
Kirjoittaja toimii opetustehtävissä Etiopian Mekane Yesus -kirkon seminaarissa Addis Abebassa.