Avainsana-arkisto: Lähetystyö

Heidi Kemppainen on ottanut Run for Missions -juoksuhaasteen vastaan ja juoksee puolimaraton-matkalla tukea Haveristen työlle Tampereella 25.8.2018. Juoksulla Heidi  kerää

Heidi Kemppainen

Heidi Kemppainen tukee puolimaratonilla Haveristen työtä

Heidi Kemppainen on ottanut Run for Missions -juoksuhaasteen vastaan ja juoksee puolimaraton-matkalla tukea Haveristen työlle Tampereella 25.8.2018.

Juoksulla Heidi  kerää varoja Haveristen perheen työlle millet-turkkilaisten parissa Bulgariassa. Työn kautta tavoitetaan paikallista nuorisoa ja tuetaan paikallisen seurakunnan kehitystä.

Kannusta Sinäkin Heidiä ja levitä evankeliumia Bulgariassa millet-turkkilaisille. Voit osallistua tämän sivun linkin kautta tai lahjoittamalla tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 70687. Kiitos lahjoituksestasi!

Viikolla sairastetusta taudista vielä vähän puolikuntoisena soittelin aamulla virsiä, jotka olivat samaisen taudin vuoksi jääneet tällä kertaa vähemmälle harjoitukselle. Yksi

Kanttorina etuaasialaisessa kirkossa

Viikolla sairastetusta taudista vielä vähän puolikuntoisena soittelin aamulla virsiä, jotka olivat samaisen taudin vuoksi jääneet tällä kertaa vähemmälle harjoitukselle. Yksi virsistä kuului luokkaan ”tuntematon mutta pyhään sopiva teksti”. Sellaiset ovat aina haasteita myös kanttorille. Kuuntelin vielä kerran netistä eri versioita siitä, ja tällä kuuntelukerralla löysin sen version, jota päätin tavoitella jumalanpalveluksessa. Mietin taas, että musiikinteorian tuntemus tai vapaan säestyksen oppitunnit varmaan auttaisivat. Silti iloitsin myös siitä, että soittaminen on kuitenkin tullut luontevammaksi ja helpommaksi vajaan parin viime vuoden aikana ja siihen on tullut lisää iloa.

Kirkkosaliin astuessani siellä oli jo osa seurakuntalaisista paikalla. Naisten kanssa vaihdettiin poskisuukot ja miehiä kättelin. Vaihdettiin päällimmäiset kuulumiset, ja meidät kaikki esiteltiin erään seurakuntalaisen serkulle, joka oli tullut tutustumaan kirkkoomme.

Pianon ääressä soitettiin läpi päivän virret vielä kitaristimme kanssa. Hän on opetellut kitaran soiton ihan seurakuntaa ajatellen. Eikä ole ollenkaan ainoa; kaksi naisista opettelee nyt pitkälti samasta syystä poikkihuilun soittamista. Ihailen sellaista sitoutumista, jota heillä on. Aamulla netistä katsomaani virttä opeteltiin nyt vielä yhdessä, ja liittyipä eräs djembe-rummuillakin mukaan.

Seurakunnan whatsapp-ryhmään tulleen viestin perusteella odotettiin pieni hetki erästä seurakuntalaista, ja sitten päästiin yhdessä aloittamaan jumalanpalvelus.

Oli ihana soittaa yhdessä taas, ja kun väkeäkin oli mukavasti kirkossa, niin laulu raikasi. Penkissä istuneista seurakuntalaisista yksi kävi huolehtimassa, että kitaristin serkku ja kesken jumalanpalveluksen mukaan tullut vieras pysyivät kärryillä raamatunkohdissa ja virsissä. Täällä kun jumalanpalvelus tapahtumana ei ole mitenkään tuttu, niin tarvitaan opastajaa.

Yksi minua täällä aina koskettavista kohdista on yhteinen esirukous, jonka aluksi pappi kysyy seurakuntalaisilta rukousaiheita. Olemme yhdessä rukoilleet paljon sairaiden, perheiden ja työ- ja opiskelupaikkojen puolesta sekä niiden seurakuntalaisten puolesta, jotka eivät ole päässet tulemaan kirkkoon pitkään aikaan, niin tänäänkin.

Jumalanpalveluksen jälkeen mennään aina yhdessä kirkkoteelle ja -limsalle. Kaapista kaivetaan syötävää ja juotavaa, ja jos mieleistä ei löydy, tässä vaiheessakin ehtii vielä kauppaan. Iloksemme mulperipuu on taas kasvattanut oksansa ja lehtensä sisäpihalla niin että sen varjosta saatiin paikat melkein kaikille. Siinä istuskellessa pöydän toisessa päässä jatkui tutustuminen kesken jumalanpalvelusta tulleeseen vieraaseen ja toisessa päässä pöytää jaettiin elämää muiden aiheiden parissa. Hyvästellessä toivotettiin hyvät viikot ja täkäläiseen tapaan kehotettiin pitämään itsestään huoli ja toivottiin, että nähdään pian uudelleen.

Alkuviikosta tämä kanttori kääntää katseen jo seuraavan sunnuntain virsiehdotuksiin, ja sitten myös kitaristi ja huilistit voivat alkaa harjoitella osaamiaan virsiä. Näin he voivat palvella lahjoillaan seurakuntalaisia ja kirkkoon poikkeavia taas ensi sunnuntaina.

Kirjoittaja on Kansanlähetyksen työntekijä Etu-Aasiassa. Tutustu hänen työhönsä lisää tästä.

”Sain olla Kansanlähetyksen raamattupiirissä, jossa käytännössä kaikki nuoret aikuiset, joiden kanssa olin tekemisissä, olivat tällaisia ”lähetyshörhöjä” – hyvin innostuneita lähetystyöstä.” 

Anssi Savonen toimittaa Lähetysavain-ohjelmaa

”Sain olla Kansanlähetyksen raamattupiirissä, jossa käytännössä kaikki nuoret aikuiset, joiden kanssa olin tekemisissä, olivat tällaisia ”lähetyshörhöjä” – hyvin innostuneita lähetystyöstä.”  Näin kertoo Anssi Savonen. Hän näkee, että tuo raamattupiiri vaikutti siihen, että hänkin alkoi pohtia osuuttaan lähetystyöhön. Hän työskentelee nyt Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen kotimaisen työn aluekoordinaattorina mutta on tehnyt myös lähetystyötä Japanissa.

Vuoden 2018 alusta Anssi Savonen on toimittanut Kansanlähetyksen Lähetysavain-ohjelmaa. Lähetysavain-ohjelma kuullaan Radio Dein taajuuksilla kuukauden toisena ja neljäntenä lauantaina kello 14.35. Ohjelma kestää 15 minuuttia,  ja se sisältää haastatteluja ja keskusteluja.

”Ei ole kristillistä kirkkoa ilman lähetystyötä, ei ole yhteisöä, hengellistä kotia, ei ole seurakuntia ilman lähetystyötä”,  Anssi sanoo ja pohtii, miten monin tavoin Jumala siunaa uskovia lähetystyön kautta. Niin lähtijät kuin lähettäjät saavat osansa siunauksesta, puhumattakaan niistä, jotka kuulevat evankeluimin lähetystyön kautta.

”Radio on edelleen erittäin hieno mahdollisuus pitää esillä tärkeitä asioita, ja olen todella iloinen siitä, että Kansanlähetys on ollut jo vuosien ajan hyvin aktiivinen radiotyössä. Minulle oli kunnia, kun sain kutsun toimittajaksi Lähetysavain-ohjelmaan. Hyvin nöyrällä mielellä olen mukana. On kiva olla asiantuntevassa porukassa osa isompaa tiimiä, isompaa kokonaisuutta. Yhdessä tekeminen on hienoa.” Näin Anssi Savonen kuvailee tuntemuksiaan ensimmäisen tuotantokauden päättyessä.

Kuuntele tästä 12.5.2018 julkaistu Lähetysavain-ohjelma Jumala kutsuu lähetystyöhön.

Voit kuunnella lisää Lähetysavain-ohjelmia tästä linkistä.

Kuuntele Anssi Savosen haastattelu Raamattuavain Extra -ohjelmassa 2.6.2018:

Tule mukaan Anssi Savosen työhön! Voit liitttyä Anssin lähettäjätiimiin ja tilata hänen rukouskirjeensä  suuressamukana.fi -sivuilta tästä linkistä. Linkin kautta voit myös tukea Anssin työtä. Kiitos tuestasi!

Veijo Olli
kirjoittaja toimii Kansanlähetyksen radio- ja televisiotyön koordinaattorina.

 

Tämä on kolmas osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä, ja toinen osa täällä.

Teijo Peltolan tämänkertaisen opetuksen tapahtumapaikkana on Galilea noin kaksituhatta vuotta sitten. Kuva on Galileasta, Arbelin vuorelta. Taustalla näkyy Gennesaretin järvi. Kuva: Heidi Tohmola

Aika on täyttynyt

Tämä on kolmas osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä, ja toinen osa täällä. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Ja millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän kolmannen raamattutuokion aihe on ”Aika on täyttynyt.”

”Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:14–15) Markuksen evankeliumin ensimmäinen luku pysäyttää meidät historialliseen hetkeen, jossa Johannes Kastaja on vangittu. Hänen julkinen toimintansa on päättynyt ja hän pysyi tiettävästi vangittuna kuolemaansa saakka. Jeesuksen julkinen toiminta alkaa, ja Jeesus kiteyttää ihmiskunnan historian taitekohdan kolmella sanalla: Aika on täyttynyt.

Johannes Kastaja oli saattanut loppuun tehtävänsä ja tie oli tasoitettu Messiaan tulla. Jeesuksen ja opetuslasten kohdalla tilanne tarkoitti myös sitä, että oli aika jatkaa matkaa eteenpäin ja siirtyä Galileaan ja kutsua siellä olevat opetuslapset mukaan.

Aika on täyttynyt. Aika on täyttynyt monessa merkityksessä:

Kirkkomme Kristinoppi opettaa, että Jumala on ilmoittanut itsensä meille monin tavoin; luonnossa, elämämme kohtaloissa, kansakuntien vaiheissa ja omassa-tunnossamme. Erityisellä tavalla Jumala on ilmoittanut itsensä meille Jumalan sanassa eli Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa.

Heprealaiskirjeen 1. luvun jakeissa 13 tämä kiteytetään näin: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.” (Hepr. 1:1–3)

Meidän ei tarvitse etsiä Jumalaa hapuilemalla ja umpimähkään, vaan me voimme kuulla Jumalan kertovan meille itsestään Raamatun lehdillä. Läpi Raamatun kulkee kuin punaisena lankana lupaus ja sanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Siksi on aika tarttua Raamattuun ja harjoittaa sen lukemista. Raamattua kannattaa ensinnäkin lukea ja toiseksi lukea aina niin, että etsii sieltä Kristusta. Raamatun pääsanoma on hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen hankkimastaan pelastuksesta, syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta.

Aika on siis täyttynyt niin, että nyt me tiedämme, mistä ja kuinka voimme löytää Jumalan: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:31) Näin lupaukset ovat täyttyneet; ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Kaikki edellä sanottu on totta, mutta miten se koskee juuri minua ja sinua ja mihin se meitä kutsuu? Sillä tavalla, että me elämme aikaa, jolloin Jeesus on tullut maailmaan, hänestä voi saada tietoa ja hänet voi oppia tuntemaan ja hän kutsuu ja vetää meitä puoleensa tavalla, jonka Raamattu meille opettaa.

Ihmisen elämässä voi olla aikoja, jolloin Jumala erityisellä tavalla vetää puoleensa. Monen kokemus on, että tällainen aika, jota kristillisessä perinteessä kutsutaan etsikkoajaksi, on annettu usein nuoruudessa, mikä onkin luonnollista, koska nuoruuteen kuuluu myös maailmankuvan ja vakaumuksen muodostaminen.

Puhe etsikkoajasta ei kuitenkaan tarkoita, että Jumalan kutsu koskisi vain aikoja, jolloin tunnemme erityisen sisäisen kutsun. Jokainen päivä on armon aikaa, eikä armon aikaa ole loputtomasti.

Profeetta Jesaja sanoo asian näin: ”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!” (Jes. 55:6) Ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: Kirjoituksissa siis sanotaan: — Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne (Hepr. 3:15).

Sanansa kautta Jumala auttaa meitä myös näkemään oman tilamme ja Psalmin sanoin rukoilemaan: ”Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi” (Ps. 51:6). Näin Jumala kutsuu meitä tunnustamaan syntimme ja kääntymään Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen, joka lupaa: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh. 6:37).

Lähdimme liikkeelle Markuksen evankeliumin 1. luvusta, jossa Jeesus aloittaa julkisen toimintansa ja hänestä sanotaan: ”Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:14–15).

Aika on täyttynyt. Meille, tämän päivän Jeesuksen seuraajille, kuuluu myös kutsu kulkea kaikki päivät hänen seurassaan. Tärkeää on, että pidämme huolta seurakunta-yhteydestämme, ja jos sellaista ei vielä ole, etsimme sen. Jokaisella meillä on oma paikkamme arkisessa kutsumuksessamme palvella lähimmäistämme ja Jumalaa, työssä, perhepiirissä, ystävyyssuhteissa ja työelämässä.

Tehtävämme on edelleen viedä sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta kaikkialle maailmaan – sinne missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai ei enää tunneta. Aikaa on rajallisesti, sekä meillä yksittäisinä ihmisinä, että ihmiskuntana.

”Aika on täyttynyt” myös etsiä oma paikkamme Jumalan lähetyksessä, lähettäjänä tai lähtijänä, tehtävässä, joka on vielä kesken (Matt. 28:1820).

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä. Lähdemme nyt Jeesuksen

Näissä maisemissa sijaitsi muinainen Samarian halki kulkeva päätie. Kuvan kohdasta muutaman kilometrin päässä voi käydä edelleen juomassa kaivosta, jonka luona Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Kuva: Heidi Tohmola

Onko reitinvalinnalla väliä?

Tämä on ensimmäinen osa apulaislähetysjohtaja Teijo Peltolan opetussarjasta ”Mukana Jumalan lähetyksessä”. Koko opetussarja on kuunneltavissa  avaimia.net-kanavalla tästä linkistä.

Lähdemme nyt Jeesuksen ja hänen opetuslastensa matkaan; niihin maisemiin ja siihen ympäristöön, josta ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta lähti liikkeelle. Mitä Jeesuksen ja opetuslasten matkassa tapahtuu ja mitä voimme näkemästämme ja kuulemastamme oppia? Millä tavalla meitä kutsutaan – opetuslasten tavoin – mukaan Jumalan lähetykseen, sen eri tehtäviin? Tämän ensimmäisen raamattutuokion aihe on ”Onko reitinvalinnalla väliä?”

Pysähdymme Johanneksen evankeliumin 4. luvun jakeiden 3 ja 4 äärelle. ”Silloin hän (Jeesus) lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4)

Johanneksen evankeliumin luvussa 3 kerrotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheista näin: ”Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.” (Joh. 3:22–23).

Jeesuksen palattua Juudeasta Johannes Kastajan ura lähenee loppuaan, kun Herodes Antipas ensin vangituttaa hänet ja sitten mestauttaa (Matt. 14:1–12). Pienestä on Johannes Kastajan inhimillinen kohtalo kiinni, kun sana osuu vallankäyttäjän elämässä arkaan paikkaan. Monien kohdalla Johannes Kastajan julistus johti mielenmuutokseen – ei kuitenkaan Herodeksen kohdalla.

Kysymys on historiallisesta tapahtumasta, ajasta ja paikasta. Tapahtumilla on silminnäkijät ja nähdyllä kertojat. Johannes ei enää koskaan vapautunut vankeudesta. Viestit kulkevat ja tapahtumat jättävät niitä lähellä eläneisiin muistijäljen.

Evankelistat Luukas ja Johannes tallentavat tapahtumien käännekohdat evankeliumeihinsa. Tästä kertoo meille Luukkaan evankeliumin luku 3: ”Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Mutta kun hän nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan.” (Luuk. 3:19–20)

Jeesus ei välitä kansansuosiosta

Samaan aikaan toisaalla viestit kulkevat. Jeesukselle kerrotaan, mitä fariseukset ovat kuulleet; ”että hän (Jeesus) kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.” (Joh. 4:1–2). Odotusta oli ilmassa ja varmaan moni ajatteli, että nyt kannattaa takoa, kun rauta on kuuma. Tämän päivän konsultti sanoisi, että kannattaa vahvistaa vahvuuksia.

Mutta mitä tekee Jeesus? Se sanotaan meille yksinkertaisesti näin: ”Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” (Joh. 4:3–4) Nuo kaksi lyhyttä lausetta kertovat meille Jeesuksesta tavattoman paljon. Onko kyse pelkästä reitinvalinnasta – vai sittenkin jostain muusta?

Ensinnäkin sanat kertovat, että Jeesus ei tehnyt mitään ihmisten suosion tähden. Tämä käy ilmi jo Johanneksen evankeliumin alkulehdillä, missä kerrotaan, kuinka Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä ja monet uskoivat häneen, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. Heti tämän jälkeen kuitenkin kerrotaan, että ”Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sen tähden, että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh. 2:23–25) Läpi Raamatun ja Jumalan pelastushistorian näyttää olevan niin, että todella merkittävää tapahtuu todella marginaalissa. Eikä Jeesus tee tästä poikkeusta.

Toiseksi meille kerrotaan: ”Hänen oli kuljettava Samarian kautta.” Miksi juuri Samarian kautta? Ensinnäkin reitti oli selkeästi lyhyin, joskin vaarallisin. Kiire ei kuitenkaan näytä olleen Jeesuksen motiivi reitinvalinnalle. Olihan hänellä aikaa viipyä alueella hyvän tovin, mikä käy myöhemmin ilmi. Samarialaisten pyynnöstä Jeesus viipyi alueella kaksi päivää (Joh. 4:40).

Ymmärrettävä selitys voisi olla, että Jeesus halusi toimintansa alkuvaiheessa välttää avointa konfliktia fariseusten kanssa, joissa Jeesuksen toiminta herätti kateutta, pelkoa ja vastustusta.
Jeesus näyttää tekevän jotain sellaista, jolla on pelastushistorian ja Jumalan lähetyksen kannalta käänteentekevä vaikutus. Kysymys oli siis paljon enemmästä kuin vain reitinvalinnasta.
Juutalaisten ja samarialaisten kaunalla ja vihanpidolla ja keskinäisellä halveksunnalla oli vuosisatainen historia. Omalla toiminnallaan Jeesus mursi tämän vihan, kaunan ja halveksunnan muurin – ihmisten mielipiteitä kyselemättä.

Evankeliumi kuului yhtä lailla samarialaisille kuin juutalaisillekin ja kaikille maailman vielä tavoittamattomillekin kansoille. Myös meille suomalaisille ja meidän kauttamme niille kansoille, jotka eivät vielä tai eivät enää tunne Jeesusta Kristusta.

Uupunut Jeesus ja yksinäinen nainen

Kun kuljemme Jeesuksen seurassa Samarian alueelle, syy reitinvalinnalle selviää. Sykarin kaupungissa, Jaakobin kaivolla, kohtaavat matkasta uupunut Jeesus ja erikoiseen aikaan paikalle saapuva samarialainen nainen. Käydään keskustelu, joka avaa meille, mistä evankeliumissa on syvimmältään kysymys.

Mutta reitinvalinnallakin on väliä. Missä on meidän ”Samariamme”, jossa voimme olla murtamassa vihan, kaunan ja halveksunnan muureja? Kulkiessaan Samarian kautta Jeesus antoi meille esimerkin ja kutsuu meitä seuraansa viemään sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta sinne, missä Jeesusta Kristusta ei vielä tai enää tunneta.

Teijo Peltola
apulaislähetysjohtaja

Tule mukaan!

  • Liity Teijo Peltolan lähettäjätiimiin ja tilaa hänen uutiskirjeensä tästä.
  • Lahjoita tämän sivun linkin kautta tai tilille FI83 2070 1800 0283 25 (Suomen Ev. lut. Kansanlähetys) viitenumerolla 33145 . Tuki ohjataan Teijo Peltolan työhön.
  • Rukoile, että tämän artikkelin kautta lähetystyö tulisi tunnetuksi ja evankeliumin sanoma leviäisi! Kiitos!

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt

Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja Gerson Mgaya saarnasi viime pyhänä Nurmeksen kirkossa yhteydestä. Tässä artikkelissa on lyhennelmä hänen opetuksestaan. Maalaus: Minna Katajamäki

Jotta he olisivat yhtä

Joh. 17:18–23, Saarna © Gerson Mgaya 13.5.2018, Nurmes. Tiivistelmä AL

Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.  Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.  Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (1992 käännös)

Raamatun mukaan on olemassa kahdenlaista ykseyttä. Efesolaiskirjeessä (4:3) Paavali sanoo: “Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.”  Hengen luoma ykseys on siis jo olemassa. Voimme joko säilyttää se tai tuhota sen.

Kun meistä tulee kristittyjä, löydämme uskovien yhteisön, jonka Henki on perustanut. Sen lisäksi, että Henki yhdistää eri puolilta tulevat uskovat yhteen, se yhdistää myös eri aikakausien uskovat.

Kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, Henki liittää meidät Kristuksen ruumiiseen ja meistä tulee yhtä apostolien ja muiden uskovien kanssa, jotka tunnustivat Jeesuksen Herrakseen.  Henki on tuonut meidät yhteen, ja olemme yhtä Kristuksessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olemme samanlaisia tai että teemme samoja asioita samalla tavalla. Mielipiteemme, ymmärryksemme tai tapamme tehdä asioita voivat olla täysin erilaisia, mutta Henki antaa meille ykseyden. Se on ykseyttä moninaisuudessa tai erilaisuudessa. Meidän on helpompi ymmärtää toisiamme ja hyväksyä toisemme, kun muistamme, että Kristus on kuollut meidän kaikkien puolesta.

Tämä on kuitenkin vain yksi osa ykseyttä.  On olemassa myös toinen ykseys, joka on riippuvainen tästä. Paavali puhuu siitä Efesolaiskirjeessä (4:13). Ensimmäiseksi hän puhuu seurakunnan paimenista ja opettajista, jotka varustavat pyhät palvelutyöhön. Ja sitten hän lisää: “… kunnes me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”

Tämä uskon, tuntemisen ja ymmärryksen ykseys ei vielä ole todellisuutta. Se ykseys tulee, kun kasvamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.  Ensimmäinen ykseys on Hengen luoma ykseys, ja on tarkoitettu, että me säilytämme sen ykseyden. Tämä toinen ykseys syntyy, kun pysymme tuossa ensimmäisessä ykseydessä.  Tämä on ykseyttä ykseydessä.  Niin kauan kun toinen ykseys ei vielä ole totta, ensimmäinenkin ykseys helposti hajoaa.  Meidän on pidettävä huoli, että tästä toisesta ykseydestä tulee totta.

Kuten olemme nähneet, tämä ykseys muuttuu todeksi vain Kristuksen tuntemisen kautta.  Opimme tuntemaan Kristuksen kahdella tavalla: Kun luemme Jumalan sanaa ja kun elämme ja vaellamme Hengessä.

Jeesus rukoili, että meidät pyhitettäisiin totuudella eli sillä mitä luemme. Jumalan sana on totuus.  Mutta Jeesus ei kertonut, kuinka tämä totuus pyhittää meidät.

Hyvät ystävät, maailma on pahuuden vallassa. Me uskovatkaan emme ole sen vaikutuspiirin ulkopuolella. Maailma varastaa huomiomme ja vie sen pois Jumalasta aina siinä määrin, että useimmiten löydämme itsemme kiireisinä muiden asioiden parista.  Kun emme etsi Jumalan tahtoa elämäämme, löydämme itsemme tekemästä, mitä maailmakin tekee. Emme eroa mitenkään niistä ihmisistä, jotka eivät usko Jeesukseen.

Meidän täytyy tietoisesti etsiä Jumalan tahtoa. Jumalan tahto kertoo meille, mistä Jumala pitää ja mitä hän vihaa.  Jumalan tahto kertoo meille, kuinka voimme elää ja vaeltaa jatkuvasti Jumalan kanssa.  Olemme turvassa, kun vaellamme Jumalan kanssa: Hän varjelee meitä.  Mutta mistä tuo Jumalan tahto löytyy?  Se löytyy hänen sanastaan, Raamatusta.

Kun olemme kuuliaisia sanalle, silmämme avataan näkemään, mitä Jumala on valmistanut meitä varten. Opetuslapset, joiden Jeesus käski odottaa Isän lupauksen täyttymistä, olivat kuuliaisia, ja oikealla hetkellä he näkivät Jumalan antavan heille voimaa ja lohdutusta Hengen kautta.

Me palvelemme samaa Jumalaa. Kirjoituksissa sanotaan, että Jumala ei muutu.  Siellä myös sanotaan, että Jumalan voima ei koskaan tuota pettymystä, se on aina sama. Jos Jumalan sana oli totta apostoleille, pitäisi sen olla totta myös meille. Jos Jumalan sana pyhitti apostolit, se pyhittää myös meidät. Mutta jotta se pyhittäisi meidät, meidän vastauksemme, meidän reaktiomme lukemisen jälkeen, täytyy olla samanlainen kuin apostoleilla. Apostolit tottelivat Jumalaa, ja he näkivät Jeesuksen sanojen käyvän toteen.

Jeesus rukoili ykseyttä. Ainoa tapa, miten voimme olla yhtä niiden kanssa, jotka kuolivat lähes kaksituhatta vuotta sitten, on tehdä, mitä he tekivät. He kuulivat Jumalan sanan ja olivat kuuliaisia sille.  Helluntai muistuttaa meitä Jumalan uskollisuuden lisäksi myös apostolien kuuliaisuudesta.

Jeesus toivoo, että meistä tulee yhtä apostolien kanssa, niin että säteilemme samanlaista uskoa ja Jeesuksen tuntemista. Tämän yhteyden saavutamme olemalla kuuliaisia Jumalan sanalle. Elämä Hengessä ja Hengen kanssa on juuri sitä elämää, jota Jeesus tuli tuomaan meille. Kutsukaamme Jumala elämään kanssamme Hengessä.

Gerson Mgaya
Kirjoittaja toimii Pohjois-Karjalan Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen piirijohtajana.