Avainsana-arkisto: Lähetystyö

Kun nuorena valmistuimme lähetystyöhön lähtöön, meillä oli mieli ja maailma avoinna. Lähetysjärjestömme Kansanlähetys päätti lähettää perheemme aivan lähelle Viroon, Põltsamaan

Miksi teemme lähetystyötä Virossa?

Kun nuorena valmistuimme lähetystyöhön lähtöön, meillä oli mieli ja maailma avoinna. Lähetysjärjestömme Kansanlähetys päätti lähettää perheemme aivan lähelle Viroon, Põltsamaan kaupunkiin. Tuolloin vuoden 1995 alussa elettiin vielä itsenäistymiseen liittyvän herätyksen loppuvaiheita. Muistelen kiitollisena Virossa vietettyjä vuosia 1995−2004 ja 2008−2010, jolloin asuimme Põltsamaalla, Tartossa ja Tallinnassa.

Virossa on vanha kristillinen kulttuuri, josta kertovat myös Tallinnan matkailijaa tervehtivät kirkontornit. Tässä on muutamia Viron kirkkohistoriaan liittyviä käännekohtia:

  • 1100-luvulla Viro omaksui kristinuskon.
  • 1500-luvulla luterilainen uskonpuhdistus.
  • 1700-luvulla Viroon saapui voimakas herrnhutilainen herätysliike.
  • 1940-luvulta Neuvostoliiton aika.
  • 1980-luvulla vapauden tuulet.
  • 1991 Viro itsenäistyi.

Neuvostoliiton aikakausi

Erityisesti Neuvostoliiton miehityksen aika vuosina 1940−1991 oli Viron kristikunnalle vaikeaa. Silloin:

  • Kirkkoja suljettiin.
  • Kristittyjä vainottiin.
  • Toimintaa rajoitettiin (jumalanpalvelukset, toimitukset ja musiikkitoiminta sallittiin).
  • Seurakuntien jäsenmäärä väheni voimakkaasti; nuoret ja työikäiset katosivat seurakunnista, erityisesti 1960-luvulta alkaen, kun uusi Neuvostoliiton muokkaama sukupolvi ei liittynyt kirkkoon.
  • Seurakunnat menettivät omaisuutensa.
  • Seurakuntien verotus oli kovaa.
  • Papistosta suuri osa pakeni, osa vietiin Siperiaan; vain osa pystyi jatkamaan työtään.
  • Uuskonnonopetus poistui kouluista.
  • Alle 18-vuotiaiden kristillinen opetus kiellettiin. Myös rippikouluopetus.
  • Suhteet ulkomaiden kirkkoihin ja kristittyihin olivat vähäisiä.

Viron uskontokuva nyt

Viron väitetty olevan ”Euroopan pakanallisin valtio” ja ”maailman vähiten uskonnollinen maa”. Näitä voi olla vaikea mitata, mutta uskonto (kristinusko ja muut) näkyy ihmisten arjessa todella vähän.

Valopilkkuna on kuitenkin se, että seurakuntia ja kristittyjä on olemassa. Virossa julistetaan evankeliumia vapaasti kirkoissa ja mediassa. Työn mahdollisuuksia kirkoilla on paljon.

Viron suurimmat kirkot ovat luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Molemmat ilmoittavat jäsenmääräkseen yli 10 prosenttia virolaisista. Tarkkaa jäsenmäärää ei ole tiedossa. Vuosittaisen jäsenmaksunsa maksavia aikuisia luterilaisen kirkon seurakunnissa on noin 30 000. Virossa on myös evankelisten kristittyjen ja baptistien liitto (EEKBL) ja helluntaikirkko, joihin kuuluu yhteensä vajaat 10 000 jäsentä. Katolisia kristittyjä on jonkin verran vähemmän.

Viron evankelisluterilaisessa kirkossa on

  • 167 seurakuntaa.
  • 12 rovastikuntaa.
  • Arkkipiispana Urmas Viilma, ja piispoina Einar Soone, Joel Luhamets ja Tiit Salumäe.
  • Ulkomailla asuvien virolaisten piispa on Andres Taul, joka johtaa eri puolilla maailmaa olevia 40 seurakuntaa.
  • Kirkossa on noin 220 pappia (piispat, papit, diakonit).

Kansanlähetyksen lähetystyö Virossa

1960-luvun lopussa Kansanlähetys aloitti työn Virossa, kun maa oli vielä osa Neuvostoliittoa. Seurakuntiin toimitettiin kristillistä kirjallisuutta, Raamattuja ja diakonista apua. Työ muuttui vapaammaksi 1980-luvun lopulla. ja silloin järjestimme seurakunnissa maallikko- ja pyhäkoulutyön kursseja. Kansanlähetys järjesti ensimmäiset aktiomatkat Viroon heinäkuussa 1990 ja lähetti sinne ensimmäisen lähetystyöntekijänsä elokuussa 1991. Virossa on työskennellyt 14 Kansanlähetyksen lähetystyöntekijää.

Tällä hetkellä Virossa toimivat Mirva ja Kai Lappalainen sekä Kirsti Malmi.

Miksi teemme lähetystyötä Virossa?

Jeesus antoi käskyn julistaa evankeliumia kaikille kansoille ja jokaiselle ihmiselle.

  • Meillä on kutsu Viron kirkolta ja seurakunnilta.
  • Virossa on vähän kristittyjä.
  • Sukulaiskansana virolaisilla on erityinen asema.
  • Viron venäläisten parissa on vain vähän hengellistä työtä.
  • Erityisesti lasten ja nuorten parissa on vähän kristillistä todistusta.
  • Meidät on kutsuttu perustamaan uutta seurakuntaa Tallinnan suurimpaan kaupunginosaan Lasnamäelle.

Jos haluat olla tässä työssä mukana, voit tehdä muun muassa seuraavaa:

Lahjoita tähän työhön:


Mika Tuovinen
Kirjoittaja on Kansanlähetyksen lähetysjohtaja, joka on sekä Viron että lähetystyön sympatisoija.

Kansanlähetys järjestää Ryttylässä Missioforumin 1. − 2.  huhtikuuta 2017. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille lähetys- ja pakolaistyöstä sekä kansainvälisyydestä kiinnostuneille. Vuoden

Missioforumissa on asiaa kaikille lähetys- ja pakolaistyöstä sekä kansainvälisyydestä kiinnostuneille.

Missioforumissa asiaa lähetys- ja pakolaistyöstä

Kansanlähetys järjestää Ryttylässä Missioforumin 1. − 2.  huhtikuuta 2017. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille lähetys- ja pakolaistyöstä sekä kansainvälisyydestä kiinnostuneille.

Vuoden 2017 Missioforumissa keskiössä on lähetystyö Virossa. Tapahtumassa kuullaan uutisia myös  lähetyslentotyöstä Keniassa, juutalaistyöstä Lähi-idässä, pakolaistyöstä Kreikassa ja raamatunkäännöstyöstä Papua-Uudessa-Guineassa.

Mukana tapahtuman ohjelmassa ovat esimerkiksi lähetysteologi Jaakko Rusama Kirkon lähetystyön keskuksesta, piispa Joel Luhamets Viron ev.lut. kirkosta, kansainvälisen työn sihteeri Anssi Nurmi Turun arkkihiippakunnasta, Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola, lähetys- ja aikuistyön sihteeri Liisa Pihkala Janakkalan seurakunnasta, lähetyssihteeri Markus Silvola Olarin seurakunnasta, rovastikuntakoordinaattori Jukka Paananen Inkerin kirkosta sekä Kansanlähetysopiston lähetyslinjan ja kansainvälisyyslinjan opiskelijat.

Ohjelma ja ilmoittautuminen: http://sekl.fi/event/missioforum-2017/

Missioforum-video Youtubessa:

Suuressa mukana:

Missioforum 1.-2.4. 2017

Viron lähetystyöntekijöiden Mirva ja Kai Lappalaisen esittelyvideo seurakuntatyöstä Lasnamäellä:

Tapahtuma Facebookissa:
https://www.facebook.com/events/1809524112705788/

Mekane Yesus -kirkolla on Jimman kaupungin alueella kolme kirkkoa ja seitsemän julistuspistettä. Pääsen vierailemaan yhdessä muslimialueelle perustetussa julistuspisteessä. Se on

Jimmassa kirkko laajenee muslimialueelle.

Kahvia ja kasvua Etiopiassa

Mekane Yesus -kirkolla on Jimman kaupungin alueella kolme kirkkoa ja seitsemän julistuspistettä. Pääsen vierailemaan yhdessä muslimialueelle perustetussa julistuspisteessä. Se on epätasaiselle tontille rakennettu katos, jonka takaseinää tukee pieni savella tilkitty talo. Taloon mahtuu pikkuruinen seurakunnan toimisto ja katoksen alla kokoontuu seurakunta. Tässä vaiheessa työntekijänä on pelkästään yksi evankelista ja väkeä jumalanpalveluksissa viitisenkymmentä. ”Kun tässä vielä vähän väki lisääntyy, niin aletaan miettiä järjestäytymistä varsinaiseksi seurakunnaksi ja pastorin hankkimista”, paikalliset kertovat.

Lähetystyö Etiopiassa

Tällaisilla tuoleilla istuu jumalanpalvelusväki Jimman muslimialueen keskellä.

Oppaanani toimiva Jimman piispa Hailu kertoo, että tämäkin kristittyjen yhteisö on joutunut käymään läpi vaikean vaiheen suhteessaan ympäristöönsä. ”Kun lähdemme uudelle alueelle, aluksi naapurit huutavat ja heittävät kiviä: ’Menkää pois, emme halua tänne kristittyjä!’ Se on syntyvän seurakunnan ensimmäisille kristityille pelottavaa ja raskasta. He tarvitsevat kristityistä itselleen kokonaan uuden perheen”, piispa Hailu sanoo.

Alusta asti uusi toimintapiste panostaa koko perheen tavoittamiseen. Lapset mukaan kirkkoon – ja heitä täällä riittää. Pihalla jököttää sinisellä muovilla vuorattu rakennelma, joka palvelee pyhäkoulutilana (ks. yläkuva). En uskalla edes ajatella, miten kuumaksi kirkas auringonpaiste sen lämmittää. Ehkä siihen minäkin tottuisin, jos viettäisin täällä kauemmin kuin kaksi päivää.

Piispa Hailu kertoo, että tämän kristittyjen ryhmän siemen olivat pari hänen oman seurakuntansa – Jimman tuomiokirkkoseurakunnan – perhettä, jotka muuttivat tälle alueelle ja joiden kirkkomatka sitä kautta muodostui liian pitkäksi. ”He uskoivat, että täälläkin Pyhä Henki voi toimia ja synnyttää uskoa. Ja niin Hän tekeekin.”

Seurakunnan kasvu lähetystyössä

Seurakunnan kasvun tarinaa kuuntelemassa.

Kiertue Jimman erilaisissa kasvun vaiheissa olevissa seurakunnissa on lopuillaan ja jäähyväisillallinen edessä. Juttu luistaa pöydän ympärillä suomeksi, amharaksi ja englanniksi. Itse olen oppinut amharaksi vain ne sanat, jotka osasin jo ennestään turkiksi: hesap (lasku), saat (aika) ja cay (tee).

Kun lautaset ovat tyhjät, piispa Hailu haluaa ojentaa minulle lähtölahjan. Kädenpuristuksen yli hymyilemme kohti kameraa kuin parhaatkin valtionpäämiehet.

Kansanlähetys - FLM

Jäähyväislahja on kääritty kiiltävään hopeapaperiin.

Tapoihin kuuluu avata lahja heti. Kääreestä paljastuu kankainen seinävaate, jonka kuva viittaa siihen, että Jimman kaupunki on muinaisen Kaffan maakunnan – kahvin alkuperäisen kodin – keskus. Tai saattaa viitata siihenkin, että tämän seurueen nähden olen maistanut kahvia ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen.

Jimman seurakunta

Jimman seutu on kahvinystävän unelma.

Tämän seudun raakojen kahvipapujen kuljettaminen maan sisällä tai varsinkin maasta ulos on rikos. Maakunta suojelee elinkeinoaan. Onneksi minä olen Etiopian matkan päättyessäkin uskollinen teen juoja enkä joudu edes kiusaukseen ottaa kahvipapuja mukaan. Sen sijaan vien mukana kotiin entistä vahvemman ymmärryksen siitä, että evankeliumi ei ole vanhentunut tuote. Yhä se on Jumalan voima, joka vaikuttaa, pelastaa ihmisiä ja muuttaa maailmaa.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Kirkkoreissulla Etiopiassa.
Elämänmakuinen lähettikokous
Pippuripuun alla Etiopiassa

Voitko olla suuressa tehtävässä mukana lahjoittamalla Etiopiassa tehtävälle lähetystyölle?

Lahjoita tähän työhön:


Matkallani Etiopiassa olen nyt päätynyt sinne, missä pippuri kasvaa. En ollut tiennytkään, että pippuri kasvaa puussa. Nyt helmikuussa pippurit ovat

Pippuripuun alla Etiopiassa

Matkallani Etiopiassa olen nyt päätynyt sinne, missä pippuri kasvaa. En ollut tiennytkään, että pippuri kasvaa puussa. Nyt helmikuussa pippurit ovat vain pikkuruisia vihreitä alkuja, jotka eivät erotu puun lehvien seasta.

Olen matkustanut Tania Lehtisen sekä Aki ja Pirkko Tuppuraisen kanssa Addis Abebasta kohti Etelä-Sudanin rajaa Jimman seudulle, jossa Kansanlähetyksen työllä on pitkät ja kunniakkaat perinteet. Jimman hiippakunnan piispa Hailu ottaa meidät vastaan kuin kauan kadoksissa olleet veljensä ja sisarensa – ja sellaisia muut seurueen jäsenet hänelle ovatkin.

Kuva 1. Jimmassa Aki ja Pirkko Tuppurainen, piispa Hailu ja Tania Lehtinen.

Minut kuljetetaan paahtavan helteen ja päätähuimaavien tarinoiden saattelemana läpi Kansanlähetyksen ja kirkon työn historian; silloin Pauli Majanen rakennutti tuon kirkon ensimmäisen talon ja nyttemmin Tauno Pihlava tämän nykyisen. Mitä kuuluu niille ja niille rakkaille Suomeen muuttaneille työtovereille, keskustoimiston työntekijät kyselevät. Kaikesta näkyy, että täällä lähetit ja paikalliset ovat tehneet työtä kädet savessa ja toinen toistaan tukien.

Jimman seutu on muslimialuetta, jossa jokaisen uuden seurakunnan synnyttäminen on aluksi taistelua muslimiviranomaisten ja tontin naapuruston muslimiperheiden kanssa.  ”Emme koskaan anna periksi,” piispa Hailu vakuuttaa. ”Lopulta aina luottamus syntyy joko vähitellen tai sen kautta, että Jumala tekee ihmeen.” Ihmeitä hän varmasti tekeekin; vastustuksesta huolimatta Etiopian Mekane Yesus -kirkko kasvaa nopeimmin juuri tässä hiippakunnassa.

Pääsen katsomaan äitikirkkoa, joka Suomessa kai olisi nimeltään tuomiokirkko, koska kyseessä on piispa Hailun oma seurakunta. Se on tukeva ja kaunis tiilikirkko, aikoinaan myös suomalaisvoimin rakennettu. Kaksi jumalanpalvelusta joka sunnuntai, kirkko molemmilla kerroilla täpötäynnä.

Jimman tuomiokirkon portailla.

Seuraavaksi pääsen katsomaan yliopiston viereen perustettua seurakuntaa. Sen strategia on nimenomaan kasvattaa kristittyjä opiskelijoita, jotka valmistuttuaan vievät evankeliumia koko maahan. Jimman yliopistossa on 74 000 opiskelijaa, joten työsarkaa kyllä riittää, mutta tulostakin on jo saatu. Seurakunnan tilanteen koko kehitys näkyy kolmesta isolle tontille sijoittuvasta rakennelmasta.

Ensimmäinen niistä on talo, jossa seurakunta alun perin aloitti toimintansa noin kymmenen hengen voimin.

Jimman yliopistoseurakunnan ensimmäinen kokoontumispaikka.

Toinen rakennelma on valtava katos, jonka alla on penkkejä melkein silmänkantamattomiin. ”Täällä kokoontuu sunnuntaisin 3 200 ihmistä, sekä yliopisto-opiskelijoita että muuta lähiseudun väkeä”, työntekijät kertovat. ”Olemme laajentaneet katosta, mutta väkeä on silti liian paljon ja monet joutuvat seisomaan auringossa jumalanpalveluksen ajan.”

Väliaikaisen katoksen alle rivitetyt penkit täyttyvät sunnuntaisin.

Kolmas rakennelma on vasta perustus ja kehikko, josta ajallaan, kun Jumala suo ja varat sallivat, syntyy seurakunnan kirkko. Toistaiseksi se näyttää palvelevan pyykinkuivatuspaikkana. Pylväiden väliin on kätevä pingottaa naru ja ripustaa sille kuorokaavut kirkkaaseen aurinkoon. Kirkkoherraa mietityttää se, että kirkkoon on tarkoitus mahtua 3 500 ihmistä, mutta seurakunta on jo parhaillaan melkein sen kokoinen. ”Täytyy jättää yksi seinä avattavaksi ja käyttää sitten taas laajennuksena katosta,” hän pohtii.

Aki Tuppurainen tutkii, miten uusi kirkko on tarkoitus rakentaa.

Totta on, että tässä maassa auringolta – ja sadekaudella sateelta – suojaava katos on tärkeä. Itsekin sen huomaan, kun kuumaan autoon palatessani joudun hamuilemaan kiireesti vesipulloani. Etiopiassa ilmiselvästi on kaksi haastetta, joita Suomessa ei ole: kirkossa liian paljon väkeä ja ulkona liian paljon aurinkoa.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Kirkkoreissulla Etiopiassa.
Elämänmakuinen lähettikokous
Kahvia ja kasvua Etiopiasssa.

Tallenna

Tallenna

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Matkallani Etiopiassa olen tullut vuosikokousvaiheeseen. Kansanlähetyksen Etiopian lähettien kanssa istun kahden päivän ajan mukavasti keskustelemassa toimintakertomuksesta, tilinpäätöksestä, toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta.

Kuvassa Etiopian lähettejä ja aluekoordinaattori Lehtisten pihalla (kuvasta puuttuu Anna Vähäkangas)

Elämänmakuinen lähettikokous Etiopiassa

Matkallani Etiopiassa olen tullut vuosikokousvaiheeseen. Kansanlähetyksen Etiopian lähettien kanssa istun kahden päivän ajan mukavasti keskustelemassa toimintakertomuksesta, tilinpäätöksestä, toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta tylsää ei ole. Tekstin ja numeroiden takana on paljon kasvoja. Todellisia ihmisiä todellisine tarpeineen: vettä, ruokaa, terveydenhoitoa, koulutusta ja evankeliumia.

Suunnitelmia ja numeroita pyöritellessä muistelemme lämmöllä suomalaisia, jotka ovat halunneet tukea tätä tai tuota työmuotoa. Pinnalle nousee tarinoita vuosien ja vuosikymmenien takaa: sillä tavalla syntyi tämä projekti, näin on edistynyt noiden avunsaajien elämä, noin pääsi yliopistoon ensimmäinen kummiohjelmassamme koulutettu lapsi. Minä kuuntelen yhtaikaa nöyränä ja ylpeänä. Ihmeellistä on Jumalan johdatus siinä, miten hän ohjaa yhteen saajat ja antajat – ja ajan kanssa myös saattaa kääntää ne roolit ylösalaisin.

Kansanlähetys Etiopiassa - FLM Ethiopia

Vuosikokous työteliäänä, vasemmalta Mirjami Uusitalo, Mika ja Tania Lehtinen.

Kohdassa ”Muut asiat” tulee esiin vaihteleva kavalkadi kysymyksiä elämän eri aloilta. Työalueen esimies Pirkko Tuppurainen lukee ääneen kauniin kiitoskirjeen, jonka olemme saaneet raamatunkäännöstyötä tekevien Mirjami Uusitalon ja Anna Vähäkankaan alueen piispalta. Pirkon lukiessa ääneen me muut odotamme henkeä pidättäen, milloin kauniit lauseet muuttuvat lisätuen pyytämiseksi. Eivät ne muutu. ”Ihan pelkästään kiitoskirje,” lähetit huokaavat ihastuneina. ”Tällaista emme ole ennen täällä nähneet.”

Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät Etiopiassa

Kiitos hyvästä työstä ilahduttaa, vasemmalta Tania Lehtinen, Pirkko ja Aki Tuppurainen.

Avunpyyntökirjekin kokoukselle on esitetty. Vaikeaan tilanteeseen joutunut etiopialainen pyytää tukea. Lähettikunta vakavoituu. Pyytäjiä on paljon, kaikkien kertomukset eivät ole totta, jotkut saavat jo apua muualta. Tilanteet on aina selviteltävä perin pohjin, jotta pienet resurssit – sekä paikallisen kirkon että lähetysjärjestön – saataisiin suunnatuksi niille, jotka eniten tarvitsevat.

Kokouspäivistä jää päällimmäiseksi kiitollisuus siitä, mitä on tehty ja mitä Jumalan avulla toivottavasti vielä saadaan tehdä. Etiopiassa työn tulokset näkyvät käytännössä. Kokonaiset kylät saavat puhdasta vettä, lapset saavat käydä koulua ja pääsevät lääkäriin, papit ja evankelistat saavat koulutusta, kirkko kasvaa.

Illan pimetessä istumme vielä hetken juttelemassa niitä näitä hedelmäsalaattikulhon äärellä. Läheteillä on paljon tarinoita.

Finnish Lutheran Mission Ethipia

Lähettien tarinat ovat kuulemisen arvoisia.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Kirkkoreissulla Etiopiassa.
Pippuripuun alla Etiopiassa
Kahvia ja kasvua Etiopiassa


Evankeliumin julistamisen ja diakonian tarpeet ovat Etiopiassa suuret. Kansanlähetys on tehnyt yhteistyötä Etiopian Mekane Yesus -kirkon kanssa vuodesta 1968. Voit olla työssä mukana rukouksin ja antamalla omastasi.

Lahjoita tähän työhön:


Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen. Edeltäneiden

Kasteseurue Mekanissan kirkon alttarilla.

Kirkkoreissulla Etiopiassa

Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen.

Edeltäneiden arkipäivien vilkkaassa ja sekavassa liikenteessä olen jo oppinut kunnioittamaan Mirjamin taitoa käsitellä vanhaa ja oikuttelevaa autoaan. Jäisi minulta ja monelta muultakin tekemättä. Auton ilmastoinnissa on parasta kierrättää sisäilmaa – paikoitellen tuskin näemme eteemme sankan mustan pakokaasun seasta, kun osumme lähelle paikallista bussia.

Lähetystyöntekijä Etiopian liikenteessä

Mirjami Uusitalo on oppinut selviytymään Etiopian liikenteessä.

Saavumme Mekanissan kirkkoon mielestämme ajoissa jopa suomalaisen mittapuun mukaan. Silti alttarille on jo kerääntynyt aikamoinen väkijoukko ja pappi lukee liturgiaa. Käy ilmi, että meneillään on kastetoimitus.

Valkoiseen puettuja lapsia puolivuotiaasta taaperoon liitetään parhaillaan Jumalan perheväkeen ja jokaisen puoli sukua on kerääntynyt ympärille katselemaan. Luterilaisen Mekane Yesus -kirkon kastetoimitus noudattaa tarkalleen samaa kaavaa kuin suomalainenkin. Tutulta näyttää myös se tapa, jolla alttarilla seisovat äidit pitävät rautaisella otteella hallussa kastettavan kuopuksen vilkkaita isoveljiä.

Paikallinen nainen tulee antamaan Mirjamille kolme poskisuukkoa ja minulle lämpimän kädenpuristuksen. Hän on ollut aikaisemmin lähettiperhe Kaitaisen taloudenhoitaja ja ihastelee sitä, että minä olen nyt Tapani Kaitaisen seuraaja Etiopian-työmme aluekoordinaattorina Suomessa. Meitä lähestyy myös arvokas herrasmies ja kysyy, haluaisinko jumalanpalveluksen ajaksi tulkin. En toki, kun minulla on vieressäni oma raamatunkäännöstyön ammattilainen, mutta mukava kuitenkin, että kysyttiin.

Kysyjän ei ollutkaan kovin vaikea päätellä, kuka saattaisi tarvita tulkkia. Olemme kirkon ainoat valkoihoiset. Minä herätän vaaleudellani enemmän huomiota kuin Mirjami; viimekesäisestä Suomen rusketuksestani ei ole näin helmikuussa enää jälkeäkään ja maastoutuminen on mahdotonta. Lapset käyvät silmät ymmyrkäisinä silittämässä varovasti käsivarttani, rohkeimmat haluavat kätellä. Onhan siinä kavereille kertomista, kun on saanut koskettaa valkoihoista.

Lähetystyöntekijä kirkossa.

Vaalea iho on ihmettelyn aihe.

En oikein huomaakaan, missä kohtaa kastetoimitus loppuu ja varsinainen jumalanpalvelus alkaa. Synnintunnustusosio on pidempi ja monimutkaisempi kuin olen aiemmin missään luterilaisessa kirkossa nähnyt. Mirjami kuiskaa, että hänellekin tämä kaava on uusi, ja hän on sentään viettänyt Etiopiassa jo 23 vuotta.

Yhteislaulua johtava kuoro on pukeutunut juhlalliseen eurooppalaistyyliin, mutta energia on aidon afrikkalainen. Mirjamin mukaan luterilaisen Mekane Yesus -kirkon seurakunnissa on keskenään suuria eroja monessa muussakin asiassa, mutta varsinkin karismaattisuuden asteessa ja siinä, millaista liikuntaa ylistyslaulun aikana harrastetaan. Tämä pääkaupungin kirkko on kesympää lajia.

Jumalanpalvelus Etiopiassa

Amharankielistä ylistysmusiikkia kuorokaapuun puettuna.

Kun jumalanpalvelus on kestänyt tunnin, ylistysosuus on vielä kesken ja sisään valuvat ihmiset ovat suunnilleen täyttäneet kirkon. Meidän täytyy jo jatkaa matkaa seuraavaan sovittuun paikkaan. Kirkon portinpielessä istuva kerjäläismies huomaa hänkin vaalean ihomme ja seuraa meitä autolle sitkeästi almua anellen. Mirjami heltyy ja ojentaa pienelle rakoselle avatusta ikkunasta muutaman kolikon. Aamupäivän saldo on hyvä monelta kannalta: apua köyhälle miehelle, silityksiä minulle ja uusia kastettuja lapsia Jumalan perheväkeen.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Elämänmakuinen lähettikokous.
Pippuripuun alla Etiopiassa
Kahvia ja kasvua Etiopiassa.


Evankeliumin julistamisen ja diakonian tarpeet ovat Etiopiassa suuret. Kansanlähetys on tehnyt yhteistyötä Etiopian Mekane Yesus -kirkon kanssa vuodesta 1968. Voit olla työssä mukana rukouksin ja antamalla omastasi.
Lahjoita tähän työhön: