Avainsana-arkisto: Kutsumus

Istumme Etiopian Mekane Yesus -kirkon seminaarin uudessa kahvilassa Addis Abebassa. Pöydän toisella puolella istuu tämän maailman suurimman luterilaisen kirkon uusi

– Lähetysnäkyä toteutetaan kehittämällä lähetysstrategiaa, tunnistamalla uusia lähetysalueita, rekrytoimalla uusia lähettejä, kouluttamalla heitä sekä lähettämällä heidät työhön, kertoo Mekane Yesus -kirkon uusi lähetysjohtaja, pastori Tilaye Daba. Valokuva: Esko Siljanen.

Lähetysnäkyä toteuttamassa

Istumme Etiopian Mekane Yesus -kirkon seminaarin uudessa kahvilassa Addis Abebassa. Pöydän toisella puolella istuu tämän maailman suurimman luterilaisen kirkon uusi lähetysjohtaja, pastori Tilaye Daba. Hänen kohtaamisensa on helppoa ja luontevaa; siitä kertovat hymyilevät kasvot pöydän toisella puolella.

Nuorena saatu usko

Pastori Tilaye syntyi 47 vuotta sitten Bedelen kaupungissa läntisessä Etiopiassa tuomarin seitsenlapsiseen perheeseen. Hän sai viettää lapsuutensa koulutetussa perheessä. Vanhemmat kuuluivat ortodoksikirkkoon. Hän muutti 12 vuoden iässä pääkaupunkiin, jossa hän asui vanhemman veljensä kanssa ja kävi lukion. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan hän pääsi Addis Abeban yliopistoon opiskelemaan maantiedettä.

Pastori Tilayen veli oli tullut jo aikaisemmin uskoon. Hänen kehotuksestaan Tilaye alkoi käydä Mekane Yesus -kirkon Entoton seurakunnassa, jossa hän tuli uskoon ja sitoutui seurakunnan toimintaan. Hän oli aktiivisesti mukana seurakunnan nuorten ryhmässä, rukouspiirissä ja kuorossa ja piti puheita kotikokouksissa.

Kokemus ja perhe kasvavat

Entoton seurakunta havaitsi nuoren miehen palavan uskon ja kutsui hänet seurakunnan evankelistaksi. Tilaye alkoi opiskella teologiaa Mekane Yesus -seminaarissa työn ohella. Hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon ja hänet vihittiin seurakunnan apulaispastoriksi vuonna 1998. Tilaye oli tuolloin 26 vuoden ikäinen. Samana vuonna hän meni naimisiin.  Perheeseen syntyi kolme lasta.

Pian nuoren teologin tie johti eteenpäin. Hänet kutsuttiin Mekane Yesus -kirkon Keski-Etiopian synodin työntekijäksi. Hänen vastuualueeseensa kuuluivat lapsi-, nuoriso-, diakonia- ja lähetystyö. Tässä tehtävässä hän palveli kirkkoa kahdeksan vuotta, kunnes hänet kutsuttiin takaisin Addis Abebaan vuonna 2006 Mekane Yesus -seminaarin musiikkiosaston dekaaniksi. Tämä tehtävä mahdollisti jatko-opinnot työn ohella Etiopian teologisessa korkeakoulussa (EGST). Parin vuoden kuluttua Tilaye suoritti maisterin tutkinnon.

Vastuu laajenee

Etiopiassa, niin kuin muuallakin, korkeampi koulutus avaa usein ovia lisääntyvälle vastuulle työelämässä. Pastori Tilayen seuraava tehtävä avautuikin Mekane Yesus -kirkon keskustoimistosta. Hänet valittiin töihin koko kirkon diaspora-, lähetys- ja evankelioimistyöstä vastaavalle osastolle.

Lopulta hän oli koko osaston väliaikainen johtaja edellisen viranhaltijan siirryttyä koko kirkkoa johtavaksi presidentiksi. Tästä tehtävästä pastori Tilaye valittiin pitkän kokemuksensa perusteella Mekane Yesus -kirkon lähetysjohtajaksi helmikuussa 2019.

Lähetysnäky

Pastori Tilayen elämänkaari vaikuttaa selkeältä Jumalan johdatukselta. Se kertoo myös miehestä, joka on syvästi sitoutunut Jeesukseen, omaan kirkkoonsa ja sen lähetystyöhön. Minua kiinnostaa kuulla, mikä on lähetysjohtajan oma lähetysnäky? Miten hän aikoo toteuttaa sitä Mekane Yesus -kirkon lähetysjohtajana?

Vastausta ei tarvitse kauan odottaa, pastori Tilaye on sen jo valmiiksi pohtinut. Hän kertoo, että käytännössä kirkko toteuttaa lähetystyötään erillisen lähetysseuran kautta, joka on nimeltään International Mission Society. Lähetysnäyn päätehtävä muodostuu lähetystyöntekijöiden varustamisesta maailmanlaajuista lähetystyötä varten.
– Tätä näkyä toteutetaan kehittämällä lähetysstrategiaa, tunnistamalla uusia lähetysalueita, rekrytoimalla uusia lähettejä, kouluttamalla heitä sekä lähettämällä heidät työhön. Mekane Yesus -kirkko on siis lähetystyöntekijöitä lähettävä kirkko.

Tulevaisuuden suunta

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat valmiina.
– Seuraavien kymmenen vuoden aikana kirkko suunnittelee lähettävänsä viisisataa uutta lähetystyöntekijää maailmalle. Nyt heitä on vasta 14 lähinnä Etiopian naapurimaissa. Suunnitelmissa on myös rakentaa lähetyskoulutuskeskus Addis Abebaan. Kirkolla ei sellaista vielä ole.

Mekane Yesus -kirkon johto palaa lähetystyölle. Se haluaa kaikin tavoin edistää ja kannustaa lähetysseuransa työtä. Myös kirkon lukuisat seurakunnat tukevat lähetystyötä ruohonjuuritasolla.
– Lähetystyö kuuluu kirkon rippikoulun opetusohjelmaan. Pastoreita kehotetaan liittämään lähetysnäyn levittäminen osaksi sunnuntain saarnaa.

Joka vuosi koko kirkossa vietetään tammikuussa lähetystyön sunnuntaita, jolloin kaikissa seurakunnissa kerätään kolehti lähetystyölle. Afrikkalaisten kristittyjen vahva lähetysnäky haastaa meidät suomalaiset pohtimaan omaa sitoutumistamme lähetystyöhön.

Esko Siljanen
Addis Abeba, Etiopia

Voit tukea Siljasten koulutus- ja opetustyötä kertalahjoituksella tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi antamalla tiedot oikeasta laidasta aukeavaan lomakkeen kenttiin. Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23809.

Kulkiessani työntekijämme kanssa Peshterassa, Bulgariassa, millet-kansan keskuudessa kipuilin sisälläni: ”Tahdon jäädä tänne.” Mietin, kuinka se olisi mahdollista, sekä milloin voisi

Kuopio–Istanbul–Addis Abeba

raamattuavain_extra_matkaleKulkiessani työntekijämme kanssa Peshterassa, Bulgariassa, millet-kansan keskuudessa kipuilin sisälläni: ”Tahdon jäädä tänne.” Mietin, kuinka se olisi mahdollista, sekä milloin voisi olla sen aika. Matka jatkui, haastatteluja ja kerrottavaa kertyi. Lopulta ymmärsin jälleen paikkani: Minut on nyt kutsuttu kertomaan siitä, mitä lähetyskentillä tapahtuu. Tämä kutsu on vahvistunut jokaisella matkalla, ja luotan siihen, että saan olla omalla paikallani, kun lähden vierailemaan Etiopiaan.

Mitä kerrottavaa matka tuo? En kaikesta valmistautumisesta huolimatta osaa sanoa – eivät asiat ole niin yksinkertaisia – mutta toivon, että voin kertoa jotakin merkityksellistä Jumalan valtakunnasta. Tahdon, että matka Etiopiaan jättää jäljen niin minuun kuin sinuunkin.  Jos Herra suo, bloggaan tänne suuressamukana.fi sivuille matkani aikana ja kerron palattuani radiossa vielä enemmän. Olen matkalla 28.9.–9.10.2016.

Jeesus tuli opetuslastensa luokse ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:18-20

Jeesus tuli opetuslastensa luokse ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Matt. 28:18-20

 

Kansanlähetys on lähes koko historiansa ajan tehnyt työtä Etiopiassa. Työ on kantanut hedelmää. Yksi työmuoto, johon käyn tutustumassa, on raamatunkäännöstyö. Etiopiassa on monia kieliryhmiä ja raamatunkäännöstyön tarve on ilmeinen. Raamatunkäännöstyö on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia,  Vuosien panostus kuitenkin palkitaan, kun saamme käsiimme työn hedelmää ja voimme vapauttaa sen jatkamaan kasvuaan.

Lentopäivät ovat toisinaan pitkiä, tänään aamuvarhaisesta yli puolen yön.

Tänään on matkapäivä, kuten otsikko kertoo: Kuopio–Istanbul–Addis Abeba. Otsikko sisältää kertomuksen, se kertoo kolmesta kaupungista, kolmesta maasta. Mitä kaikkea kertomukseen kätkeytyy, on paljon siitä kiinni, mitä kaikkea Jumala sallii meille avautua. Uutisista paremman kuvan vieraasta paikasta saamme, jos meillä on mahdollisuus vierailla paikassa ja tutustua ihmisiin.  Koen olevani siunattu, kun saan matkata vierailemaan toisten luo.

Keväisen Berliini-Ateena juttumatkan jälkeen onnellinen, mutta väsynyt matkaaja jaksoi vielä peukuttaa selfiessä.

 

Tähän asti olen blogannut matkalta, ja jos Herra suo, bloggaan perjantaina siitä, miten Etiopia on matkaajan ottanut vastaan. Siihen asti kutsun sinut aivan toisaalle, Siperiaan, alle linkitetyn radiojutun myötä.

Kuuntele: Oppia Siperiasta Aitamäkien seurassa, Venäjä, Novosibirsk ja Omsk 2015

Veijo Olli

Artikkelin kirjoittaja Veijo Olli on Kansanlähetyksen radio- ja tv-työn koordinaattori. Tutustu Veijoon ja tilaa hänen rukouskirjeensä tästä linkistä.

Lue tämän matkan ensimmäinen blogi-kirjoitus tästä.

Lahjoittamalla tämän artikkelin työhön tuet Veijo Ollin matkaa Etiopiaan. Matkan aikana kerätään matariaalia, jonka avulla suomalaisille kerrotaan lähetystyöstä Etiopiassa.

Etiopia


Tallenna

Nuorten naisten viikonlopussa Ryttylässä pohdittiin omaa paikkaa maailmassa sekä Jumalan tahtoa  ja vapautta.  Kokosimme viikonlopun opetuksista neljä asiaa, jotka antavat

Helmi Lähteenmäki iloitsi Nuorten naisten viikonlopussa pienistä yksityiskohdista kuten hemmottelutuotteista saunassa ja brunssista. Minttu Ryösö kertoi tapahtuman rohkaisseen oman unelman seuraamiseen. Kuva: Elina Kinnunen

Neljä ohjetta vapauteen

Nuorten naisten viikonlopussa Ryttylässä pohdittiin omaa paikkaa maailmassa sekä Jumalan tahtoa  ja vapautta.  Kokosimme viikonlopun opetuksista neljä asiaa, jotka antavat rohkeutta ja auttavat pääsemään elämässä eteenpäin.

1. Kun haaveet kaatuvat

Jokaisella ihmisellä on erilaisia haaveita. Kaikki haaveemme eivät kuitenkaan toteudu. Haluamme tuntea olomme turvalliseksi ja kokea, että meidät nähdään js meitä kuullaan ja rakastetaan.

Syntiinlankeemuksen myötä yhteys Jumalaan rikkoutui, ja haemme muista asioista sitä hyväksyntää, mitä vain Jumala voi tarjota. Näin myös haaveisiimme on tullut vääristymiä. Jos haaveemme on, että voimme elää kirjoittamalla, synti vääristää haavetta ja haluamme kirjoittamalla tulla kuuluisaksi. Haemme ihmisten suosiota ja hyväksyntää.

Haaveita kaatuu siksi, että synti on vinouttanut niitä tai Jumalan suunnitelma kohdallamme on erilainen. Silloinkin hän on kuitenkin rinnallamme.

Jumala etsii meitä takaisin yhteyteensä. Kun hän antaa syntimme anteeksi Jeesuksen tähden, voimme kokea olevamme rakkaita, tärkeitä ja arvokkaita. ”Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.” Ef. 2:13. Pettymystenkin aikoina Jumala on vierellämme ja hänen rakkautensa ja hyväksyntänsä antaa merkityksen elämällemme.

2. Kun rohkeus ei riitä

Kristittyjen rohkeus nousee rististä, ei pakosta tai käskyistä. Jumalan käskyt ovat kyllä ehdottomia: laki lupaa iankaikkisen elämän ehdollisesti. Evankeliumi, Jeesuksen sovitustyö sen sijaan lupaa pelastuksen ehdoitta.

Kristillisen ihmiskuvan mukaan olemme arvokkaita, mutta perin pohjin langenneita. Vangilla ja armahdetulla vangilla on molemmilla rikostausta. Karkaava vanki pyrkii vapauteen omin avuin, kun taas armahdettu vanki pääsee vapauteen armosta. Me olemme sellaisia vankeja, jotka on jo armahdettu. Sanoma rististä on ihme, joka on kantanut läpi vainojen ja antanut kristityille rohkeutta.

Raamattu kehottaa olemaan mukautumatta maailman menoon ja uudistumaan niin, että osaamme arvioida, mikä on Jumalan tahto. Rohkenemmeko toimia vastoin yleisiä mielipiteitä silloin kun arvomme ovat ristiriidassa niiden kanssa?

Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä Paavali varoitti vaikeista ajoista: ”Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille.”

Sananlaskuissa kehotetaan ostamaan totuutta eikä myymään sitä. Totuudella on hinta ja sitä on kallis myydä. Sananvapaus kapenee, jos emme käytä sitä. Jos lumituiskussa ladulla ei ole hiihtäjiä, latu menee umpeen ja sitä on raskaampi kulkea.

Jeesus neuvoi olemaan pelkäämättä ihmisiä. Jumala johdattaa elämäämme, vaikka meistä ei aina tuntuisi rohkealta. Riittää, että pysymme hänessä kuin oksa viinipuussa.

3. Kun en tiedä lahjojani

Elämämme, kykymme ja lahjamme ovat Jumalan antamia. Me emme omista itseämme, voimiamme, aikaamme tai luontaisia kykyjämme. Meidän tulee käyttää meille annettuja kykyjä ja lahjoja vastuullisesti, siis käyttää ja kehittää niitä.

Se mikä sujuu helposti, tuntuu luontevalta, on todennäköisesti vahvuutesi eli talenttisi. Joku on luontaisesti hyvä organisoimaan, joku luo kauneutta ympärilleen, joku on hyvä lasten kanssa, joku on teknisesti lahjakas ja joku ilmaisee itseään musiikin kautta.

Ympäriltä saamamme palaute antaa vinkkiä siitä, missä olemme hyviä. Kannattaa myös testata kykyjään ja kokeilla erilaisia asioita. Raamattu kehottaa: ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestänne, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.” Kol. 3:23.

4. Kun epäilen unelmiani

Onko unelmasi sellainen, joka saa sinut toimimaan? Oletko valmis tekemään työtä unelmasi vuoksi tai luopumaan jostakin sen takia? Pohjautuuko unelmasi itsekuriin vai onnen tavoitteluun? Johtaako se toimintaan vai tekosyihin? Saavatko unelmasi sinut tekemään aloitteita vai odottamaan passiivisena? Otatko vastuuta elämästäsi vai siirrätkö sitä muille? Suurentavatko vai pienentävätkö unelmasi työsi arvoa?

Raamatussa kehotetaan meitä elämään niin, että Jumala kirkastuisi. Mistä tiedämme, onko unelmamme Jumalan tahdon mukainen? Voimme kysyä, toteutuuko unelmassa se, että se tuo Jumalalle kunniaa. Saamme pyytääJumalalta apua unelmointiin. Unelmoi suurista asioista ja aloita pienistä.

Opetus on koottu Laura Järvisen, Päivi Räsäsen, Heini Mäkilän ja Anu M:n luennoista Nuorten naisten viikonlopussa  18.–20.9.2015. Tapahtuman teemana oli Vapaus elää.

Teksti: Elina Kinnunen

Sunnuntaina suuri ulkomaantyöntekijöiden kokoontui Ryttylän lähetyskeskuksen kappeliin Afganistanissa tapettujen avustustyöntekijöiden Seija Järvenpään ja Kaija Martinin muistokiven paljastamishetkeen. Mika Tuovinen kertoi,

Pyhien muisto

Sunnuntaina suuri ulkomaantyöntekijöiden kokoontui Ryttylän lähetyskeskuksen kappeliin Afganistanissa tapettujen avustustyöntekijöiden Seija Järvenpään ja Kaija Martinin muistokiven paljastamishetkeen.

Mika Tuovinen kertoi, miten hänelle ensi kertaa Ryttylässä käydessään jäi vahvasti mieleen kappelin seinällä ollut Eeva ja Erik Barendsenin muistokivi. Barendsenit murhattiin Afganistanin Kabulissa 30.12.1980. Nyt tuo kivi saa vierelleen toisen kiven, jossa on Kaija Martinin ja Seija Järvenpään nimet.

Puheessaan Tuovinen siteerasi Johanneksen evankeliumin sanoja: ”Valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” Kaijan ja Seijan sanat ja teot loistivat pimeydessä. Pimeys ei sitä käsittänyt eikä voinut sietää. Heidän kohtalonsa oli sama kuin Herrallamme.

Seijan ja Kaijan kutsumusta voi kuvata vertauksella: Jos minulla olisi vain yksi kynttilä poltettavana, niin polttaisin sen ennemmin pimeässä tuomaan toisille iloa ja valoa kuin paikassa, jossa on tuhansia kynttilöitä valomerenä palamassa.

Nykyinen itsekeskeinen maailmanaika ei arvosta puhetta kutsumustietoisuudesta. Harvalla on mitään syytä, miksi uhrautua kenenkään vuoksi. Mutta kautta koko historian Jumalan kutsua seuranneet naiset ja miehet, vanhat ja nuoret, papit ja maallikot ovat olleet rohkaisuksi ja siunaukseksi. Sen lisäksi mitä he ovat saaneet aikaan, he ovat esikuvia, joita nykyäänkin tarvitsemme.

”Siksi uskon, että monia jo olemassaolollaan ja lyhyellä sanomallaan puhuttelee tämä muistokivi, jossa on Kaija Martinin ja Seija Järvenpään nimet, heidän kuolinpäivänsä 24.7.2014 ja raamatunlause: ’Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet!’”, Tuovinen sanoi.

Tuovinen lopetti puheensa toivomukseen:

Tämä taulu puhutelkoon maamme kristittyjä!
Tämä taulu antakoon intoa evankeliumin työhön!
Tämä taulu muistuttakoon, että Jumalan valtakuntaan kuuluu ristin kantaminen.
Tämä taulu muistuttakoon, että meidän kotimme on taivaassa!

Saarna Hausjärven kirkossa 7.6.2015 Matt. 16:24-27 Mika Tuovinen / Uusien lähetystyöntekijöiden siunaaminen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun

Kutsumuksesta

Saarna Hausjärven kirkossa 7.6.2015 Matt. 16:24-27
Mika Tuovinen / Uusien lähetystyöntekijöiden siunaaminen

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”

Kävin muutama päivä sitten Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirillä. Siellä ihmiselämä myytiin uskomattoman halvalla. Auschwitz oli työleiri, jossa juutalaisia sekä muita yhteiskunnalle vaaralliseksi katsomia ihmisiä tapettiin satoja tuhansia. Auschwitzin viereen rakennettiin Birkenau, jonka tehtävä oli olla ihmisten varsinainen tuhoamisleiri. Ihmiset tuotiin leirille karjavaunuissa ja ulos astuessa heidät jaettiin kahteen ryhmään. Suurin osa suunnattiin heti hävitettäväksi kaasukammiossa, ja pienempi ryhmä pakkotyöhön.  Auschwitz-Birkenaussa tapettiin lyhyessä ajassa yli miljoona ihmistä. Käyntini osoitti, miten pahan vallan kasvaessa ihmisellä ja hänen sielullaan ei ole enää mitään arvoa.

Jeesuksen sanat tämän murheellisen historian keskellä muistuttavat suuresta totuudesta. Tämä elämä ei ole kaikki. Jokainen tähän maailmaan syntynyt ihminen on myös ikuinen sielu. Ihmiseltä voidaan riistää hänen ruumiinsa ja maan päällinen elämänsä, mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Mutta sekin voidaan kadottaa!

Jumala loi ihmisen maan tomusta. Raamattu sanoo: ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento” (1 Moos 2:7). Vasta Jumalan antama henkäys, sielu, sai ihmiseen elämän. Ikuinen sielu on meidän todellinen olemuksemme.

Jeesus sanoo sielun tärkeydestä näin: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin.” Sinun sielusi on arvokkaampi kuin koko maailman varallisuus ja rikkaudet.

Auschwitzissa ja Birkenaussa teloituksia käskeneet ja toteuttaneet menettivät Jumalan antaman hengellisen näkökyvyn ihmisen arvosta.

Hengellinen käsityskyky ihmisen asemasta ja merkityksestä ei hämärtynyt vain keskitysleirillä. Tämä maailma voi heikentää hengellistä näkökykyä.  Monet ovat hengellisesti likinäköisiä, jotka vain näkevät lähelle tämän elämän ajan.

Monet aikamme ihmiset näkevät lähelle, mutta eivät näe kauas. Nähdään ehkä vain tämä elämä, mutta ei ikuisuutta. Kristinusko puhuu ikuisuudesta, jota varten jokainen ihminen on luotu.

Usko Jeesukseen antaa aivan uudenlaisen, rikkaamman käsitys- ja näkökyvyn maailmaan. Pystymme näkemään kauemmaksi, ikuisuuteen asti. Näemme sen, että tämä maailma ei ole kaikki, jokainen ihminen on syvimmiltä olemukseltaan ikuinen sielu.
Myös meitä kristittyjä tämä maailma usein sokaisee ja tekee likinäköiseksi ja silloin arvioimme kaikkea vain tämän maanpäällisen elämän näkökulmasta.

Päivän epistolatekstissä Paavali kehottaa kristittyjä varomaan rahan himoa. Raha onkin yksi suurimmista epäjumalista, joka asettaa suurimmalle osalle meistä kiusauksia. Huomaan itsessäni sisäänrakennetun halun saada lisää. Koska meissä on tämä himo, tarvitsemme peiliksi Jumalan sanan varoituksia, ettemme tekisi elämämme suuria ratkaisuja rahan perusteella vaan Jumalan Sanan ja kutsumuksemme perusteella.

Myös Jeesus koskettaa tätä vaikeaa aihetta. Hän sanoo tekstissämme: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” Jeesus sanoo näin, koska tietää taipumuksemme rahan rakkauteen. Pahimmillaan se johtaa sielumme ja pelastuksemme menettämiseen.

Paavali kirjoitti kovia sanoja epistolassa: Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta. Tähän on lääkkeeksi Jeesuksen sanat: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Onko täällä joku joka tahtoo seurata Jeesusta? Sitähän Jeesus tässä saarnatekstissämme tiedustelee: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni.” Kyllä minä tahdon! Tähän Jeesus sanoo: ”hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

Tämä on radikaali sanoma nykyajalle, jossa itsensä toteuttaminen, hyvinvointi, oman tahdon puolesta taisteleminen, sisäinen sankaruus, voiton optimointi ja kaiken saavuttaminen ovat nousseet tärkeäksi. Jeesus haastaa tämän: Itselleen eläminen ei ole todellista elämää. Mitä hyötyä siitä on ikuisuuden näkökulmasta? Entä jos menetät oman sielusi tavoittelemalla vääriä asioita?

Itsensä kieltäminen on suuri taakka niille, jotka ajattelevat olevansa kaikkivoipia. Sen sijaan jos uskomme, että Jumala on hyvä, me valitsemme iloiten oman tahtomme sijasta hänen tahtonsa. Kysymyksiä nousee silloin kun Jeesuksen seuraaminen vie luopumiseen ja kärsimykseen. Ja Jeesuksen seuraaminen vie aina sinne.

Tästä alkaa uskossa eläminen, jossa sanon: ”Jumalan tie on kuitenkin aina paras.” Minua auttaa tieto siitä, että Jumala on itse monesti valinnut inhimillisesti katsoen vaikean tien, jonka kautta hän vie työnsä voittoon. Kun Jumala kutsuu meitä kristityksi, hän kutsuu omasta elämästä luopumisen tielle. Mutta salaperäisellä tavalla kaiken luopumisen keskellä Jumala voi antaa rikkaan elämän, jossa saamme nauttia Jumalan hyvyydestä.

Meillä on jumalanpalveluksessa tänään juhlahetki, jossa kolme nuorta asetetaan lähetystyöntekijöiksi. Anu, Saara ja Sakari ovat kuulleet Jumalan kutsun lähteä palvelemaan sanoin ja teoin Jumalaa ja toisia ihmisiä.

Erityisesti teille haluan sanoa, että Jeesuksen sanat ”seuraa minua” eivät tarkoita vain tekoja evankeliumin puolesta vaan seuraaminen on Jeesuksen seurassa kulkemista ja olemista. Yksi suurimmista vaaroista länsimaisen kirkon ja lähetysjärjestöjen työssä on se, että työstä tulee epäjumala ja hengellisen työn tekijöillä on vain vähän halua ja aikaa rukoukseen ja Raamatun tutkimiseen. Painakaa jarrua kiireelle!  Seuratkaa Jeesusta! Ei vaatimuksia, joita teille tullaan esittämään suuret määrät! Varatkaa aikaa säännölliseen uskonelämän hoitamiseen.

Lähetystyössämme käytetään monenlaisia ja muuttuvia menetelmiä. Muuttuvan maailman keskellä sanomamme tulee olla kirkas. Tämän juhlapäivän saarna keskittyy sielun pelastumiseen ja todellisen elämän löytämiseen. Tässä ollaan kristillisen sanoman ytimessä.

Vaikka lähetysjärjestönä voisimme viedä kaiken maallisen avun ja muuttaa maanpäällinen elämä paratiisiksi, mutta emme olisi pelastamassa ihmisten sieluja, ikuisuuden näkökulmasta kaikki olisi turhaa.

Kristittyinä ja lähetysihmisenä haluamme viedä evankeliumin niille, jotka eivät ole sitä kuulleet. Emme saa puhua ”heistä” ikään kuin jostain kaukaisesta persoonattomasta joukosta.  Meidän tulee puhua meikäläisistä, kanssaihmisistä, jotka eivät ole vielä kuulleet Jumalan rakkaudesta ja pelastuksesta. He eivät ole jotain toisenlaisia. He eivät ole heikäläisiä vaan meikäläisiä. Meikäläiset tarvitsevat evankeliumia. Katso kaikkia ihmisiä veljinäsi ja siskoinasi. Millainen uhraus on sen arvoinen, että kadonnut veli ja sisko löytää todellisen elämän ja pelastaa sielunsa?

Mitä sinä olet tekemään, antamaan ja mihin ryhtymään heidän puolestaan?

Meidän tulee katsoa myös omaan sieluumme. Mitä se hyödyttää minua vaikka saisin omakseni koko maailman, mutta kadottaisin sieluni.

Minä tarvitsen Jeesusta, jotta sieluni pelastuisi. Sielustani on maksettu maailmankaikkeuden kallein hinta. Jeesus vuodatti verensä minun vuokseni. Mikään muu ei ole elämässäni niin tärkeää kuin olla Jumalan puolella.

Suomalainen herännäisjohtaja Jonas Lagus kirjoitti kerran sanat, jotka mielestäni ovat koko suomalaisen herätyskristillisyyden lyhyt dogmatiikka. Laguksen kahden kohdan dogmatiikka oli: a) Sinä olet kadotettu syntinen. b) Kristus on kadotettujen syntisten auttaja.

Siinä se on. Tässä on jokaisen toivo ja jokaisen mahdollisuus. Tässä on sanomamme ydin suomalaisille ja koko maailmalle. Jeesus on meidän ystävämme ja auttajamme.

Lagus sanoi sielustamme ja sen pelastuksesta, että Jumala antaa meille ristin kannettavaksi oman höyhenenkevyen luontomme ja sielumme vuoksi. Jos Jumala ei antaisi punnuksia, lähtisimme ehkä Jumalan tieltä pois. Höyhenenkevyt sielumme tarvitsee painoja, jotka pitävät sen maailman ja elämämme myrskyissä paikallaan. En tiedä, mitä punnuksia Jumala on antanut sinun elämääsi. Mutta jos ne ovat Jumalan antamia, niiden tarkoitus on, että olet kerran perillä taivaassa.

Ei Jumala tarvitse sitä, että otan ristini ja seuraan Jeesusta. Minä ja minun sieluni tarvitsemme sitä.

Tarvitsen sitä jotta voisin Jumalan silmin ikuisuuden näkökulmasta katsoa tätä maailmaa, kaikkia ihmisiä sekä omaa elämääni ja ratkaisujani.

Jeesus kutsuu radikaaliin kristinuskoon. On vain yksi tie oman elämän ja sielun pelastamiseksi. Kun annamme ne molemmat – elämän ja sielun – Jumalalle, ne ovat varmoissa käsissä. Jeesukselle eletty elämä ei ole hukattu elämä. Itselle eletty elämä on sitä.

Raamattu on täynnä kertomuksia siitä, kuinka joku ihminen valitaan johonkin tehtävään. Jumala valitsi Abrahamin lähtemään kotipaikkakunnaltaan kohti Kanaanin maata. Jumala

Jumala käyttää meitä niissä kutsumuksissa, joihin Hän on meidät asettanut. Kuva: Tuija Arday

Jumala valitsee tehtävään

Raamattu on täynnä kertomuksia siitä, kuinka joku ihminen valitaan johonkin tehtävään. Jumala valitsi Abrahamin lähtemään kotipaikkakunnaltaan kohti Kanaanin maata. Jumala valitsi Mooseksen viemään Israelin kansa pois Egyptistä. Jumala valitsi Joosuan johtamaan kansa Kanaanin maahan. Jumala valitsi profeetat tehtäväänsä.

Olivatko nämä ihmiset suuria, rohkeita sankareita, koska Jumala valitsi heidät? Ei, he olivat aivan tavallisia ihmisiä, samanlaisia syntisiä ja vajavaisia ihmisiä kuin mekin. Raamattu kuvaa peittelemättömästi pelkoa, riittämättömyyden tunnetta, jopa kapinaa Jumalan antamaa tehtävää kohtaan.

Mooses valitteli kangertelevaa kieltään, Jeremia nuoruuttaan, Joona ei halunnut lähteä Niiniveen. Mutta mitä Jumala vastasi heille. Moosekselle Jumala sanoi: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinua, mitä sinun tulee sanoa.” (2. Moos 4:11,12).

Mooseksesta tuntui siltä, ettei hänestä olisi siihen tehtävään, johon Jumala oli hänet valinnut. Miten Mooses sitten vastasi tähän Jumalan puheeseen? Sanoiko hän, että jaa, no sitten menen ja puhun. Ei, hän sanoo: ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu”. Niin Jumala suuttui Moosekselle ja antoi Aaronin Mooseksen äänitorveksi.

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että sinusta ei ole johonkin tehtävään. Että joku toinen olisi paljon parempi? Kun tulin töihin nykyiseen työpaikkaani Kansanlähetysopiston linjavastaavaksi, eräs henkilö kysyi minulta kun törmättiin ulko-ovissa: ”miltä tuntuu olla rukousvastaus?” En enää muista mitä vastasin, mutta muistan sen tunteen, joka minulla heräsi. En ollut ylpeä siitä, että minut oli valittu, vaan tunsin itseni todella pieneksi.

Ajatus siitä, että olisin rukousvastaus, tuntui jotenkin pelottavalta. Jos kerran näin on, on minun osoittauduttava todellakin sen arvoiseksi – täydellisen sopivaksi tähän tehtävään. Tämä toi valtavasti suorituspaineita. Miten monta kertaa olen sittemmin ajatellut, että ei minusta ole tähän, tai että joku muu olisi paljon parempi. Siksi tuollaiset kertomukset Mooseksen tuntemuksista ovat lohduttavia. Jumala valitsee työhönsä vajaita, epäonnistuvia, arkoja ja ennen kaikkea syntisiä.

Profeetta Jeremia koki olevansa liian nuori Jumalan antamaan tehtävään. Mitä Jumala vastaakaan hänelle: ”Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” (Jer 1:7,8). Jeremiasta oli tuohon tehtävään, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Hänen ei tarvinnut lähteä omassa voimassaan.

Tänäänkin Jumala valitsee ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Voitaisiin sanoa, että meillä on erilaisia kutsumuksia. Joitakin ihmisiä Jumala kutsuu hengelliseen työhön täysipäiväisesti, mutta joidenkin kutsumuksena on tehdä työtä maallisella puolella. Jumala käyttää lapsiaan, olimmepa sitten täysipäiväisessä hengellisestä työssä tai maallisessa työssä. Kumpaakin työtä meidän tulee tehdä myös niin kuin tekisimme sen työn Herralle.

Raamatussa meillä on kertomus myös siitä, että Jumala valitsi ihmisiä tekemään työtä käsillään. 2. Mooseksen kirjassa on kuvaus ilmestysmajan rakentamisesta. Luen nyt muutaman jakeen luvusta 35.

Mooses sanoi israelilaisille: ”Herra on valinnut Urin pojan Besalelin, Hurin pojanpojan Juudan heimosta, 31. ja täyttänyt hänet Jumalan hengellä, niin että hänellä on viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa 32. suunnitella ja valmistaa taidokkaita töitä kullasta, hopeasta ja pronssista, 33. hioa ja kiinnittää korukiviä, veistää puuta ja tehdä kaikkia taitoa vaativia töitä. 34. Hänelle ja Oholiabille, Ahisamakin pojalle Danin heimosta, Herra on antanut myös taidon opettaa muita. 35. Hän on täyttänyt heidät viisaudella, niin että he osaavat tehdä kaikkia kultasepän ja puusepän töitä, kutoa kankaita sinipunaisista, purppuraisista ja karmiininpunaisista villalangoista ja hienoista pellavalangoista, kirjoa niitä ja tehdä muitakin kankurin töitä. Nämä miehet pystyvät suunnittelemaan ja tekemään kaikki tarvittavat työt.” (2. Moos. 35: 30 – 35)

Jumala valitsi nämä miehet tähän työhön. Ei etupäässä julistamaan, vaan tekemään käsillään. Ei Jumalan valtakunnan työ ole vain saarnaamista suulla, vaan se voi olla myös saarnaamista käsillä. Teksti kertoo, että Jumala oli se, joka myös oli antanut heille riittävästi tietoa, taitoa ja kätevyyttä. Jumala siis varusti heidät siihen tehtävään. Kun Jumala kutsuu työhönsä, hän myös varustaa. Jumala jakaa armolahjoja, hän kouluttaa ja kasvattaa.

Meillä voi olla muitakin kutsumuksia kuin vain ansiotyö. On isän tai äidin kutsumus, lapsen kutsumus, aviomiehen tai – vaimon kutsumus ja niin edelleen. Vaikka emme ole täydellisiä isiä ja äitejä, miehiä ja vaimoja, silti Jumala käyttää meitä niissä kutsumuksissa, joihin Hän on meidät asettanut. Saamme luottaa myös siihen, että Jumala pitää meistä huolen, auttaa meitä ja on kanssamme. Saamme Jumalan kanssa käydä tämänkin päivän askareisiin.

Jarkko Haapanen
kirjoittaja toimii Kansanlähetysopiston raamattulinjan linjavastaavana.
Hän on opettamassa myös joulukuussa alkavalla periodilla, jonka aiheena on Job. Aihetta käsitellään osittain myös draaman keinoin.

Tämä opetus on kuunneltavissa Avaimia.net-sivuilla.