Avainsana-arkisto: kristitty

Ensimmäisen kerran tapasin kristittyjä, kun olin Iranissa töissä rakennuksilla. Ensiksi en edes tiennyt, että työnantajani oli kristitty. Ihmettelin vain sitä,

On minulla tulevaisuuden haavekin. Rukoilen, että Afganistanista tulisi vapaa maa ja siellä voisi perustaa seurakuntia. Menisin takaisin sinne ja kertoisin, miten paljon kristityt ovat rakastaneet minua.

Miksi olen kristitty

Ensimmäisen kerran tapasin kristittyjä, kun olin Iranissa töissä rakennuksilla. Ensiksi en edes tiennyt, että työnantajani oli kristitty. Ihmettelin vain sitä, että hän maksoi aina palkan ajallaan ja juuri niin paljon kuin oli sovittu. Sitten sain kuulla muilta, että hän oli armenialainen kristitty. Hän oli hyvä ihminen ja hyvä työnantaja.

Elämässäni sattui kaikenlaista ja jouduin lähtemään pakoon Eurooppaan. Menin ensiksi Suomeen, ja siellä tuli ihmisiä seurakunnasta kutsumaan meitä teeiltaan kirkolle. Lähdin mielelläni, koska minulla oli hyvä kokemus kristityistä ja halusin tietää lisää. Seurakunnassa he näyttivät meille Jeesus-filmin. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Oli ihmeellistä ajatella, että Jumala rakastaa minua!

Vanhempani kuolivat, kun olin pieni, ja olen kasvanut setäni perheessä. En kokenut siellä rakkautta. Minua hakattiin usein ja aina päähän. En koskaan osannut tehdä mitään oikein, ja sain kuulla olevani taakka muille. Olin aina haaveillut siitä, että joku rakastaisi minua. Nyt kuulin Jumalan rakkaudesta. Lähdin mielelläni seurakuntaan ja osallistuin kasteopetukseen. Katsoin Jeesus-filmin uudestaan ja uudestaan. Olen katsonut sen varmaan sata kertaa. Osaan kaikki Jeesuksen sanat ulkoa.

Minut kastettiin Suomessa siinä seurakunnassa, johon ensiksi menin. Sitten jouduin siirtymään kahteen kertaan eri paikkakunnille Suomessa. Aina löysin uuden seurakunnan, jossa minut otettiin vastaan rakkaudella. Ajattelin, että kyllä kristityt ovat ihmeellisiä. Joka kirkossa, johon menen, minut otetaan rakkaudella vastaan.

Sitten turvapaikkahakemukseni hylättiin. Valitin siitä ja sain uudelleen kielteisen vastauksen. Lopulta minun oli pakko lähteä pois Suomesta. En olisi halunnut tehdä sitä, koska minulla oli siellä niin paljon hyviä ystäviä – ihmisiä, jotka rakastivat minua. Tiedätkö, että Suomessa poliisitkin ovat hyviä ihmisiä? Itkin, kun jouduin lähtemään pois.

Nyt olen Saksassa ja rukoilen, että saisin jäädä tänne. Olisin lähellä Suomea ja voisin käydä tapaamassa ystäviäni. He ovat hyviä ihmisiä ja rakastavat minua. Tiedätkö, minä olen kristitty, koska kristityt rakastivat minua.

On minulla tulevaisuuden haavekin. Rukoilen, että Afganistanista tulisi vapaa maa ja siellä voisi perustaa seurakuntia. Minä menisin takaisin sinne ja kertoisin, miten paljon kristityt ovat rakastaneet minua, ja sitten voisin yhdessä oman maani kansalaisten kanssa ylistää Jeesusta.

Teksti: Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyöntekijä Saksassa

Tue Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyötä osallistumalla keräykseen.

Valtakunnallinen kirkkokolehti Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyölle kerätään 8.4.2018

Kohde: Työ Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä Eurooppaan tulevien maahanmuuttajien parissa.

Mekane Yesus -kirkolla on Jimman kaupungin alueella kolme kirkkoa ja seitsemän julistuspistettä. Pääsen vierailemaan yhdessä muslimialueelle perustetussa julistuspisteessä. Se on

Jimmassa kirkko laajenee muslimialueelle.

Kahvia ja kasvua Etiopiassa

Mekane Yesus -kirkolla on Jimman kaupungin alueella kolme kirkkoa ja seitsemän julistuspistettä. Pääsen vierailemaan yhdessä muslimialueelle perustetussa julistuspisteessä. Se on epätasaiselle tontille rakennettu katos, jonka takaseinää tukee pieni savella tilkitty talo. Taloon mahtuu pikkuruinen seurakunnan toimisto ja katoksen alla kokoontuu seurakunta. Tässä vaiheessa työntekijänä on pelkästään yksi evankelista ja väkeä jumalanpalveluksissa viitisenkymmentä. ”Kun tässä vielä vähän väki lisääntyy, niin aletaan miettiä järjestäytymistä varsinaiseksi seurakunnaksi ja pastorin hankkimista”, paikalliset kertovat.

Lähetystyö Etiopiassa

Tällaisilla tuoleilla istuu jumalanpalvelusväki Jimman muslimialueen keskellä.

Oppaanani toimiva Jimman piispa Hailu kertoo, että tämäkin kristittyjen yhteisö on joutunut käymään läpi vaikean vaiheen suhteessaan ympäristöönsä. ”Kun lähdemme uudelle alueelle, aluksi naapurit huutavat ja heittävät kiviä: ’Menkää pois, emme halua tänne kristittyjä!’ Se on syntyvän seurakunnan ensimmäisille kristityille pelottavaa ja raskasta. He tarvitsevat kristityistä itselleen kokonaan uuden perheen”, piispa Hailu sanoo.

Alusta asti uusi toimintapiste panostaa koko perheen tavoittamiseen. Lapset mukaan kirkkoon – ja heitä täällä riittää. Pihalla jököttää sinisellä muovilla vuorattu rakennelma, joka palvelee pyhäkoulutilana (ks. yläkuva). En uskalla edes ajatella, miten kuumaksi kirkas auringonpaiste sen lämmittää. Ehkä siihen minäkin tottuisin, jos viettäisin täällä kauemmin kuin kaksi päivää.

Piispa Hailu kertoo, että tämän kristittyjen ryhmän siemen olivat pari hänen oman seurakuntansa – Jimman tuomiokirkkoseurakunnan – perhettä, jotka muuttivat tälle alueelle ja joiden kirkkomatka sitä kautta muodostui liian pitkäksi. ”He uskoivat, että täälläkin Pyhä Henki voi toimia ja synnyttää uskoa. Ja niin Hän tekeekin.”

Seurakunnan kasvu lähetystyössä

Seurakunnan kasvun tarinaa kuuntelemassa.

Kiertue Jimman erilaisissa kasvun vaiheissa olevissa seurakunnissa on lopuillaan ja jäähyväisillallinen edessä. Juttu luistaa pöydän ympärillä suomeksi, amharaksi ja englanniksi. Itse olen oppinut amharaksi vain ne sanat, jotka osasin jo ennestään turkiksi: hesap (lasku), saat (aika) ja cay (tee).

Kun lautaset ovat tyhjät, piispa Hailu haluaa ojentaa minulle lähtölahjan. Kädenpuristuksen yli hymyilemme kohti kameraa kuin parhaatkin valtionpäämiehet.

Kansanlähetys - FLM

Jäähyväislahja on kääritty kiiltävään hopeapaperiin.

Tapoihin kuuluu avata lahja heti. Kääreestä paljastuu kankainen seinävaate, jonka kuva viittaa siihen, että Jimman kaupunki on muinaisen Kaffan maakunnan – kahvin alkuperäisen kodin – keskus. Tai saattaa viitata siihenkin, että tämän seurueen nähden olen maistanut kahvia ensimmäisen kerran kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen.

Jimman seurakunta

Jimman seutu on kahvinystävän unelma.

Tämän seudun raakojen kahvipapujen kuljettaminen maan sisällä tai varsinkin maasta ulos on rikos. Maakunta suojelee elinkeinoaan. Onneksi minä olen Etiopian matkan päättyessäkin uskollinen teen juoja enkä joudu edes kiusaukseen ottaa kahvipapuja mukaan. Sen sijaan vien mukana kotiin entistä vahvemman ymmärryksen siitä, että evankeliumi ei ole vanhentunut tuote. Yhä se on Jumalan voima, joka vaikuttaa, pelastaa ihmisiä ja muuttaa maailmaa.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Kirkkoreissulla Etiopiassa.
Elämänmakuinen lähettikokous
Pippuripuun alla Etiopiassa

Voitko olla suuressa tehtävässä mukana lahjoittamalla Etiopiassa tehtävälle lähetystyölle?

Lahjoita tähän työhön:


Kristinuskon sanomaa pyritään joskus tislaamaan neutraaliksi. Olemukseltaan kristillinen sanoma on kuitenkin radikaalia. Löysin sanalle radikaali kaksi merkitystä. Radikaali on radikalismin

Radikaalia kristillisyyttä

Kristinuskon sanomaa pyritään joskus tislaamaan neutraaliksi. Olemukseltaan kristillinen sanoma on kuitenkin radikaalia.

Löysin sanalle radikaali kaksi merkitystä.

  • Radikaali on radikalismin kannattaja, perinpohjaisia muutoksia vaativa ihminen.
  • Radikaali on jotain ytimeen ja juuriin menevää.

Molemmat ovat totta kristinuskossa. Kristitty haluaa ja rukoilee perinpohjaista muutosta sekä yksittäisten ihmisten että yhteiskunnan elämässä. Kristinuskon sanoma menee myös ihmisen ja hänen olemassaolonsa juuriin tarjoamalla tiedon, miksi ihminen on tässä maailmassa ja mikä on hänen elämänsä tarkoitus. Vastaus näihin löytyy Jumalasta.

Joidenkin mielestä ihmisestä tekee radikaalin se, kun hän väittää, ettei ole mitään totuutta tai Jumalaa. Eihän se ole ajassamme radikaalia.

Radikaali on se, joka uskoo, että on olemassa Jumala, joka on kertonut itsestään ihmiskunnalle Raamatussa.  Tämä tuo mukanaan ymmärryksen, että elämä ei lopu kuolemaan, viimeinen tuomio todella tulee, ja taivas ja kadotus ovat olemassa. Kristinuskon ytimeen kuuluu, että Jumala voidaan oppia tuntemaan henkilökohtaisella tavalla. Radikaalia sanomaa!

Olin puhumassa Turun Varikkoyhteisön messussa Mikaelin kirkossa. Siellä mainitsin neljä radikaalia asiaa kristityn elämästä.

1. Maailmassa teillä on ahdistus

Jeesus opetti, että koska kuulemme hänen joukkoonsa, meidän ei pidä ihmetellä, kun kohtaamme maailmassa ahdistusta ja jopa vihaa. Jeesus ei kuitenkaan halua ottaa uskovia pois tästä maailmasta, sillä meitä tarvitaan! (Lue erityisesti Johanneksen evankeliumin luvut 16 ja 17.)

Jumalan seuraaminen ja Kristuksesta todistaminen voi viedä uskovan tiukkoihin tilanteisiin. Se on kuitenkin tehtävämme.  Jeesus sanoi, että ”maailmassa teillä on ahdistus”, mutta heti perään rukoili, että meitä ei otettaisi täältä pois! Radikaali on se, joka Jumalan tahtoa seuraten nostaa päänsä ja tunnustaa uskoaan tämän maailman keskellä!

2. Kristitty näkee kauas

Kun ihminen tulee uskoon, hän alkaa tajuta asioita, jotka ennen olivat täyttä hepreaa. Hän lukee Raamatusta, millainen on Jumalan todellisuus, ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Henkilökohtainen usko antaa uudenlaisen näkökyvyn Jumalan tahdon ymmärtämiseen, tuo toivoa tulevaisuuteen ja näkee jokaisen ihmisen Jumalalle tärkeänä. Kristitty silloin tällöin unohtaa, miten vallankumouksellisen tiedon ja levon usko tuo mukanaan. Moni kadehtii ja kaipaa tätä lepoa ja tietoa!

3. Jeesuksen sovitustyö ja sovintoveri kaiken perustana

Kristityn elämän perusta on Jeesuksen sovitustyö. Sanoman keskuksena eivät ole meidän uskomme ja tekomme, vaan se, mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Jeesuksen veri on pelastuksemme kestävä pohja.

Kristinusko ei ole omaan napaan, kykyihin tai uskoon tuijottamista. Tee-se-itse -kristillisyyteen sisältyy usein ihmiseen itseensä keskittyvä käsitys, jossa kristittyä pumpataan yhä suurempiin vaatimuksiin ja suorituksiin, jotta olisimme varmasti oikeita ja todellisia kristittyjä. Tällainen korkeajännityskristillisyys on tuskallista sekä uskovalle itselleen että hänen läheisilleen.

Raamatun kristillisyyden keskuksena ei ole meidän oma uskomme, meidän kristillisyytemme eivätkä meidän tekomme ja uskomme. Tärkeimmällä paikalla on ristiinnaulittu Jeesus Kristus. Tämä on radikaalia! Ja tämä radikalismi tuo ilon ja levon!

Jeesuksen Kristuksen veri on ainoa pelastuksen perusta. Se hiljentää oman sydämen ja paholaisen syytökset! Jeesuksen veressä on myös voima, joka avaa taivaan oven jokaiselle kristitylle.

4. Radikaali kristitty haluaa valloittaa maailman Kristukselle

Lähetysjärjestön johtajana olen saanut olla aitiopaikalla ihmettelemässä, että monet nuoret ja vanhemmat haluavat lähteä lähetystyöhön.

Toinen ihmetyksen aihe on se, että monet antavat varojaan lähetystyön toteutumiseen. Jotkut antavat kymmenen prosenttia tuloistaan, monet jotain muuta.

Antamisen perustana on kaksi asiaa: Kun annan, annan lopulta Jumalalle ja hänen työlleen. Toiseksi antamisen perustana on Jumalan synnyttämä rakkaus kaukaisia ihmisiä kohtaan.

Jo Antiokian alkuseurakunta (Apt. 13) on osoitus siitä, että tarvitaan sekä niitä, jotka lähtevät julistamaan evankeliumia että niitä, jotka lähettävät. Sekä lähtijä että lähettäjä ovat tärkeitä.

Luulen, että Suomessa ja maailmalla evankeliumin julistajia on vähän siitä syystä, että on vähän lähettäjiä.

Jumala on kutsunut monia täysiaikaiseen Valtakunnan työhön. Tarvitaan niitä, jotka vapauttavat heidät siihen!

Radikaali Kristus löytää uusia seuraajia

Nykyaikana maailmassa tulee ihmisiä enemmän uskoon kuin koskaan aiemmin. Muslimimaailmassa ei ole 1500 vuoden aikajaksona niin moni löytänyt tietä Kristuksen tuntemiseen kuin viime vuosina. Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa on suuria herätyksiä.

Onko Jumala hylännyt Euroopan ja Suomen? Ei ole! Täälläkin koko ajan joku löytää uskon Jeesukseen.

Haluamme omalta osaltamme sitoutua evankeliumin julistamiseen, ihmisten kutsumiseen Kristuksen seuraajaksi ja heidän opettamiseensa. Samalla siunaamme muita, jotka tekevät samaa, ja rukoilemme kaivattuja herätyksen aikoja.

mika_syyskuu2015

Mika Tuovinen
Kirjoittaja on Kansanlähetyksen lähetysjohtaja.

”Olen halunnut oppia tuntemaan Jumalan lapsesta asti. Etsin häntä monista paikoista, ja lopulta koin löytäväni totuuden zarathustralaisuudesta. Olin kuitenkin levoton

”Lentokoneessa itkin ilosta. Saapuessani tähän maahan ajattelin, että vihdoinkin saan olla vapaasti kristitty.”

Vihdoin saan olla vapaasti kristitty

”Olen halunnut oppia tuntemaan Jumalan lapsesta asti. Etsin häntä monista paikoista, ja lopulta koin löytäväni totuuden zarathustralaisuudesta. Olin kuitenkin levoton enkä saanut rauhaa sydämeeni.

Työpaikallani oli eräs henkilö, josta huokui yliluonnollinen rauha. Etsiydyin usein hänen seuraansa ja kyselin, miksi hänen luonaan oli niin helppo olla ja hengittää. Keskustelimme paljon Jumalasta, ja kerroin hänelle haluavani oppia tuntemaan Jumalan henkilökohtaisesti. Kerran hän kutsui minut kotiinsa ja sanoi, että siellä olisi muitakin ihmisiä, ja löytäisin kenties rauhan sieltä. En tiennyt meneväni kristilliseen kotiseurakuntaan.

Iloitsin kaikesta siellä kuulemastani opetuksesta, ja aloin käydä kotikokouksissa. Pian opin tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti ja sain rauhan sydämeeni. Raamatusta opin, että meillä jokaisella on oma paikkamme Kristuksen ruumiin rakentamisessa. Ryhdyin Raamattujen salakuljettajaksi. Raamattuvarastoa säilytettiin autotallissani.

Hallituksemme vainosi kristittyjä, ja olimme sen vuoksi hyvin varovaisia. Ajattelin, että koska minulla ei ollut kovin pitkää historiaa kristittynä, en olisi hallituksen silmätikkuna. Eräänä päivänä, kun kodissani kokoontui seurakunta, poliisit kuitenkin tulivat ja tekivät kotietsinnän. He pidättivät kaikki. Tietysti autotallissani oleva raamattuvarastokin paljastui.

Jouduin tutkintavankeuteen. Minua ei kidutettu fyysisesti, mutta henkinen kidutus oli raskasta. Minulta kyseltiin tietoja ja uhkailtiin. Kuulustelijat sanoivat, että minut vielä hirtettäisiin, koska viranomaisilla oli niin paljon näyttöä siitä, että toimin aktiivisesti kristittynä ja tarkoitukseni oli käännyttää muita.

Vankilassa vallitsi pelon ilmapiiri. Kuulen vieläkin korvissani kidutettujen huudot. Koskaan ei tiennyt, kuka ”katoaisi”. Joka päivä odotin levottomana, että minut haettaisiin hirtettäväksi. Öisin en voinut nukkua, koska pelkäsin joutuvani yölliseen kuulusteluun. Sen jälkeen minusta ei enää koskaan kuultaisi mitään. Ajattelen, että jos minut olisi hirtetty ensimmäisenä päivänä, se olisi ollut helpompaa kuin kestää kuukausi sitä piinaa.

Ystävät toimivat aktiivisesti puolestani. Kun olin ollut tutkintavankeudessa 28 päivää, he saivat minut suurella lunnassummalla vapaaksi odottamaan oikeudenkäyntiä. He olivat minua vastassa vankilan edessä autolla. Ajoimme suoraa päätä erääseen toiseen kaupunkiin, missä minulle oli hankittu passi ja matkalippu. Jo samana päivänä pakenin kotimaastani tähän maahan.

Lentokoneessa itkin ilosta. Kun pääsin tähän maaha, ajattelin, että saan vihdoinkin olla vapaasti kristitty. Minut sijoitettiin kuitenkin erääseen vastaanottokeskukseen, ja siitä alkoikin toisenlainen ”helvetti”.

Muut keskuksen asukkaat tiesivät kotimaani ja sen, että tulin islamilaisesta valtiosta. Koska pidin kaulassani ristiä, he alkoivat tiukata minulta, miksi olin kääntynyt kristityksi. Minut nähdessään he tekivät kädellään eleen kuin leikaten päänsä irti. He soittivat kovalla äänellä muslimien rukouskutsua. En saanut yön enkä päivän rauhaa. Lopulta murruin henkisesti ja jouduin sairaalahoitoon moneksi viikoksi. Sen jälkeen minulle annettiin oma asunto, jossa asun nyt.

Kiitän Jumalaa joka päivä siitä, että saan käydä kirkossa ja lukea Raamattua vapaasti. Rukoilen kaikkien niiden puolesta, jotka ovat vankilassa minun maassani ja muissa islamilaisissa maissa.

Kiitos, kun kuuntelit kaiken, mitä kerroin.”

Kansanlähetys on tehnyt työtä pakolaisten ja maahanmuuttajien parissa  Euroopassa jo 40 vuoden ajan.  Tämän pakolaisen kertomuksen on muistiin kirjoittanut työntekijämme Saksassa. Turvallisuussyistä nimiä ei kerrota.

Lahjoita maahanmuuttajien tavoittamiseen Saksassa:

Anna lahjasi tähän työhön:


 

Kansanlähetys on tehnyt jo neljäkymmentä vuotta työtä pakolaisten hyväksi Euroopassa. Saksassa seurakuntatyössä maahanmuuttajien parissa toimiva työntekijämme kirjoittaa: ”Edessäni istuvan nuoren

Missä on Jeesus? kirjoitus erään saksalaisen talon seinässä.

Kohtaamisia kirkolla

Kansanlähetys on tehnyt jo neljäkymmentä vuotta työtä pakolaisten hyväksi Euroopassa. Saksassa seurakuntatyössä maahanmuuttajien parissa toimiva työntekijämme kirjoittaa:

”Edessäni istuvan nuoren miehen kasvojen ilmeet kiristyvät ja hän huudahtaa, ’Vihaan islamia, kaikkea sitä väkivaltaa mitä se tekee ja miten se sortaa ihmisiä. Vihaan islamin oppineita, jotka vain lyövät ihmisiä ja pakottavat elämään islamin mukaan. Jo pelkkä sana Allah saa minut raivon valtaan.’ Kysyn häneltä, miten hän on päätynyt tähän mielipiteeseen. Kasvot sulkeutuvat ja hän sanoo syyn olevan hyvin henkilökohtainen. ’Kuinka sitten olet tullut tänne kirkolle’, kysyn häneltä, ja hän vastaa: ’Kristityt ovat hyviä ihmisiä. Katso näitä ihmisiä, miten he auttavat meitä. En tiedä, uskonko heidän sanomaansa, mutta ainakin heillä on jotain, mitä minulla ei ole. Ja tässä maassa nekin, jotka eivät ole kirkossa käyvää väkeä, kohtelevat meitä ihmisinä eivätkä eläiminä. Kotimaassani minua kohdeltiin kuin koiraa. Haluan ottaa selville, miksi täällä on erilaista.’

Toinen nuori mies lähestyy minua kirkon käytävällä. Kysyn, kuinka hänestä oli tullut kristitty. Hän sanoi, että hän oli kääntynyt kristinuskoon jo kotimaassaan. Hän oli tutustunut eräisiin länsimaisiin ihmisiin. ’Ymmärräthän, että minulla oli tietysti mielessäni muut ajatukset, kun tutustuin heihin. Ajattelin, että voisin saada rahaa tai hyvän työpaikan heidän avullaan.  Mutta he kertoivatkin minulle uskostaan ja antoivat minulle Raamatun. Luin sitä ja vakuutuin, että se on totta. Minut kastettiin ja olin kotimaassani salaa kristitty. Sitten elämä tuli niin vaikeaksi, että minun oli paettava. Olen ollut tässä maassa nyt viisi vuotta ja saanut kasvaa kristittynä ja ohjata muitakin Jeesuksen luokse.'”