Avainsana-arkisto: Kreikka

Pakolaistyöntekijämme Kreikassa kirjoittaa: Kiitos rukouksistanne. Saamme kiittää Jumalaa siitä, että Morian pakolaisleiri Lesvoksen saarella säästyi hirmumyrskyltä. Pääsin nyt kolmen vuoden

Kolmisen vuotta sitten suurin osa pakolaisten veneistä rantautui tämän sataman lähellä sijaitsevalle rannalle. Kuva: Vesa Sipari

Lesvoksen saarella

Pakolaistyöntekijämme Kreikassa kirjoittaa:

Kiitos rukouksistanne. Saamme kiittää Jumalaa siitä, että Morian pakolaisleiri Lesvoksen saarella säästyi hirmumyrskyltä. Pääsin nyt kolmen vuoden jälkeen vierailemaan uudelleen tuossa paikassa, jota on uutisissa moitittu huonoista oloista.

Morian leiri on rakennettu noin 3 100 ihmiselle, mutta tällä hetkellä heitä on alueella noin 9 000, joista arviolta 2 500 asuu leirin ulkopuolella niin kutsutussa ”oliivipuutarhassa”.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Noin 2 500 pakolaista asuu leirin ulkopuolella niin kutsutussa ”oliivipuutarhassa”. Sen portilla kyltti toivottaa pakolaiset tervetulleeksi useilla kielillä. Kuva: Vesa Sipari

Mielestäni leirillä oli kuitenkin tapahtunut hurjasti parannuksia ja olosuhteita oli kehitetty. Pakolaisilla oli nyt paremmat mahdollisuudet pitää huolta hygieniastaan, ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asukkaiden asemaa oli parannettu. Leirillä oli omat, muusta leiristä eristetyt alueensa alaikäisille, ilman vanhempia oleville lapsille, yksinäisille naisille ja perheille.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Pakolaislapset ovat saaneet tanskalaiselta avustusjärjestöltä paidat, jotka kertovat olennaisen. Lapsissa on tulevaisuus. Kuva: Vesa Sipari

Tunnelma oli rauhallinen, mutta usein illat ja yöt ovat levottomia ja tappelujakin esiintyy. Tämä on tosin hyvin ymmärrettävää, kun jopa 55  kansallisuutta olevia ihmisiä laitetaan samaan paikkaan ja jokaisella on omat rankat ja koskettavat elämäntarinansa.

Keskusteluissa nousi esiin huoli nuorten miesten ja poikien huumeiden käytöstä. Se on varmasti suorassa suhteessa mielenterveysongelmiin. Kaiken kaikkiaan monet vapaaehtoiset ja järjestöt tekevät siellä hyvää ja tärkeää työtä hallituksen toimijoiden kanssa hyvin rajallisilla resursseilla. Tulossa on kylmä talvi, ja kevyitä rakennelmia ja telttoja ei ole suunniteltu sellaista varten. Valtio yrittää siirtää ihmisiä pois saarelta, mutta se on hidasta, varsinkin kun tulijoita on edelleen 200–300 viikossa. Hirmumyrsky ei onneksi iskenyt saarelle, mutta sadetta ja tuulta on riittänyt. Kiitos rukouksistanne!

Tapasin erään nuoren miehen teetupaillassa, jollainen järjestetään leirin läheisessä varastorakennuksessa kahdesti viikossa. Tämä nuori mies, jota kutsun Hapaksi, oli ollut leirillä kaksi kuukautta ja oli vielä toiveikas mantereen puolelle pääsyn ja työn löytymisen suhteen. Hän oli käynyt vain viisi luokkaa koulua ja auttanut sen jälkeen ruokkimaan perhettään tekemällä töitä rakennuksilla.

Hapa oli lukenut Raamattua paljon ja puntaroi Islamin ja Jeesuksen välillä. Häntä kosketti ja veti puoleensa Jeesuksen opetus vihollisten rakastamisesta ja rauhasta, jonka hän on luvannut omilleen. Toisaalta hän kertoi olevansa muslimi, ja Jeesus on heille yksi hyvin tärkeä profeetta. Hän yritti ymmärtää, mitä merkitsee, että Jeesus kertoi olevansa ainoa tie, totuus ja elämä. Rohkaisin Hapaa rukoilemaan ja pitämään korvansa ja sydämwnaä avoinna, sillä Herra on luvannut vastata.

Pääsimme tapaamaan myös perhettä, jonka isä oli nuorena miehenä ajanut autokolarin. Onnettomuudessa oli kuollut välittömästi kaksi ihmistä. Parin päivän kuluttua miehen oma äiti oli menehtynyt kolarissa saamiinsa vammoihin. Perheet eivät antaneet tätä anteeksi, joten pojan oli pakko lähteä maasta Tadžikistaniin. Siellä hän meni naimisiin ja lähti nyt perheensä kanssa etsimään paikkaansa Euroopasta.

Miehellä oli edelleenkin erittäin kovia itsesyytöksiä ja häpeätä tapahtuneesta. Asuminen stressaavalla pakolaisleirillä jo yhdeksättä kuukautta oli vain huonontanut hänen mielenterveyttään. Koetimme rohkaista häntä. Yksi matkalaisistamme on miehen tuttu aiemmilta ajoilta, ja hän aikoo ylläpitää yhteyttä jatkossakin.

Vesa Sipari
kirjoittaja toimii pakolaistyössä Kreikassa

Tule mukaan auttamaan pakolaisia!

– Kun lahjoitat tämän artikkelin kohdalla, tukesi kohdistuu pakolaistyöhön Kreikassa.
– Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 23906.
– Jos kiinnostuit pakolaistyöstä, tilaa Sipareiden uutiskirje täältä.
– Rukoile pakolaisten puolesta.

Jumalan siunausta sinulle.

 

Eilen vietettiin Ryttylässä Kansanlähetysopiston kevätjuhlaa. Kansainvälisyyslinjan opiskelija Awa palasi myös kotimaahan opiskeltuaan kevätlukukauden kieltä ja kulttuuria Ateenassa Auttavat kädet -pakolaiskeskuksen

Awa on kiitollinen siitä, että kansainvälisyyslinjan ulkomaanjaksolla Ateenassa kaikki sujui hyvin ja hän saa olla nyt monta kokemusta rikkaampi. Kuva: Awan albumi

Haikeat jäähyväiset Ateenalle

Eilen vietettiin Ryttylässä Kansanlähetysopiston kevätjuhlaa. Kansainvälisyyslinjan opiskelija Awa palasi myös kotimaahan opiskeltuaan kevätlukukauden kieltä ja kulttuuria Ateenassa Auttavat kädet -pakolaiskeskuksen yhteydessä.  Awa kirjoitti ystäväkirjeessään Suomeen paluun tunnelmista:

Viime viikon loppupuolella oli lukuisten hyvästien aika. Ateenaan jäivät rakkaampiakin rakkaammat lapset sekä monet uudet ystävät. Voi, kuinka heitä kaipaankaan. Lähtiessäni tunsin samanaikaisesti suurta iloa ja haikeutta. Odotin innokkaana Suomeen paluuta ja edessä olevia ihania jälleennäkemisiä. Ehdin kuitenkin alkaa ikävöidä Kreikkaa jo ennen kuin koneeni oli edes laskeutunut Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tuntui, että minun kuuluisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, vaikka tiesinhän, ettei se ole mahdollista.

Awa teki muutaman ystävänsäi kanssa viiden päivän matkan myös Israeliin, koska lennot Ateenasta olivat edullisia ja he olivat pitkään halunneet päästä käymään Jerusalemissa.

En voinut käsittää, mihin ne kolme kuukautta menivät. Miten kaikki se uusi ja tuntematon, joka aiemmin oli ollut edessä päin, olikin nyt takana, ainoastaan rakkaana muistona? Ateenaan lähtiessäni paras ystäväni saattoi minut lentokentälle. Siellä muistan sanoneeni hänelle: ”Pliis, älä jätä mua tänne. Mä en tuu pärjäämään siellä. Mä en halua mennä yksin. Mä en voi mennä yksin. Mä en selviä siellä.”

Onneksi minun ei todellisuudessa tarvinnutkaan olla yksin missään vaiheessa matkaani. Jumala oli vierelläni joka hetki. Hän piti minusta huolta ja antoi minulle voimaa jokaiseen päivääni sen verran kuin sitä tarvitsin. Hän auttoi minua rakastamaan ympärilläni olevia ihmisiä. Hän vastasi moniin teiltä pyytämiini rukouksiin. Minun ei tarvinnutkaan yrittää pärjätä yksin, sillä sain jättää kaiken Jumalan käsiin.

Nämä kolme kuukautta antoivat minulle paljon. Kielitaitoni kehittyi ja kulttuuritietämykseni lisääntyi. Sain uuden näkökulman moneen asiaan. Sain lisää rohkeutta ja opin uutta itsestäni. Sain uusia ideoita. Sain oppia tuntemaan upeita ihmisiä ympäri maailmaa. Sain rakastaa ja olla rakastettavana.

Haluan vielä kerran kiittää teitä kaikesta tuestanne.
Siunattua kesää jokaiselle!
Terveisin, Awa

Kuvat: Awan arkistot

Tämän artikkelin kohdalla lahjoituksesi kohdistuu Kansanlähetysopiston kuluihin.

 

Tallenna

Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjan opiskelija Awa osallistuu Ateenassa Auttavat kädet -järjestön pakolaiskeskuksen toimintaan. Hän kirjoittaa ystäväkirjeessään keskuksen arjesta. Kaksi kolmasosaa ajastani Ateenassa

Työntekijöitä ja vapaaehtoisia Auttavat kädet -järjestön pakolaiskeskuksen tiimikokouksessa.

Auttavat kädet Ateenassa

Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjan opiskelija Awa osallistuu Ateenassa Auttavat kädet -järjestön pakolaiskeskuksen toimintaan. Hän kirjoittaa ystäväkirjeessään keskuksen arjesta.

Kaksi kolmasosaa ajastani Ateenassa on nyt takana ja viimeiset viikot pyörähtivät käyntiin. Vastahan minä tulin tänne. Miten voi olla mahdollista, ettei enää kauaakaan, kun jo lähden täältä pois? Onneksi jäljellä on kuitenkin vielä paljon koettavaa ja nähtävää.

Töissä on sujunut hyvin ja olen saanut positiivista palautetta. Aika taittuu edelleen suurimmaksi osaksi lasten kanssa, ja olen nauttinut siitä kovasti. Työntekijätkin ovat iloinneet siitä, että on joku, joka omistautuu lapsille.

Kävimme lasten kanssa läpi
tuhlaajapoikavertausta näytelmän
avulla. Lähes kaikki lapset tulevat
muslimiperheistä, ja islam määrittelee
sian saastaiseksi eläimeksi. Sen sijaan,
että joku lapsista olisi esittänyt sikaa,
minä sain kyseisen roolin –
vanhempien kunnioittamisen takia ja
väärinkäsitysten välttämiseksi.

Maanantai

Maanantaisin on työntekijöiden tiimikokous. Siellä käydään yhdessä läpi tuleva viikko ja ajankohtaiset aiheet, jaetaan työtehtäviä ja rukoillaan niin työn kuin erilaisten asioiden ja ihmistenkin puolesta.

Tiistai

Tiistai on päivä, jona keskukselle saapuu pakolaisperheitä, yleensä noin 150 henkilöä. Tarjoamme heille lämpimän aterian. Ruoan jälkeen on mahdollisuus päättää, lähteekö pois vai jääkö kuuntelemaan raamattuopetusta. Opetuksen aikana lapsille on omaa, raamattuaiheista ohjelmaa. Loppuaika kuluu vapaasti ystävien kanssa keskustellen ja teetä juoden.

Keskiviikko

Keskiviikko on naisten päivä. Silloin keskukselle ei tule yhtäkään miestä, ei edes työntekijöiden joukosta. Naisilla on mahdollisuus käydä suihkussa ja pestä pyykkiä. Koska paikalla ei ole miehiä, moni riisuu huivinsa pois.

Lapsille on esillä erilaisia pelejä ja leluja leikittäviksi. Naiset nauttivat toistensa hiusten ja kynsien laitosta sekä kuulumisten vaihdosta. Myös keskiviikkona tarjolla on lämmin ateria. Ennen ruokaa aikuisille on oma, lyhyt raamattutuokio ja lapsille sillä välin omaa ohjelmaa.

Askartelun valmistelua Jeminan ja amerikkalaisen
vapaaehtoisen Haleyn kanssa.

Torstai

Torstaisin keskukselle taas menee vastaavasti ainoastaan miehiä. He syövät, keskustelevat ja pelaavat yhdessä. Kuten naisten päivänäkin, on miehillä mahdollisuus peseytymiseen ja pyykinpesuun. Heille on myös ennen ruokaa pieni raamattutuokio.

Miesten päivänä kaikilla naistyöntekijöillä on henkilökohtaisen työn päivä ja naisten päivänä toisin päin. Se voi olla mitä vain, esimerkiksi rästihommien tekemistä tai ajan viettämistä pakolaisten kanssa.

 

Perjantai

Perjantaisin ovet ovat avoinna kaikille. Tarjolla on teetä ja keksejä, monessa ruudussa pyörii Jeesus-elokuva, ja ”englanti-nurkassa” muutamat innokkaat kehittävät englannin kielen taitojaan työntekijöiden ohjauksessa. Alussa on pieni musiikkiosuus, josta olemme olleet Jeminan kanssa vastuussa muutamana viime kertana.
Esittämämme laulut ovat suurimmaksi osaksi darinkielisiä. Lastenhuoneessa löytyy kivaa puuhaa elokuvan katselemisen ohelle.

Vapaa-aika

Vuoden 2015 kesällä suuren pakolaisvyöryn aikaan pienessä Victoria Parkissa oli jopa 2 500 ihmistä teltoissa. Siellä oli paljon salakuljettajia, joilta ostettiin matkoja Ateenasta eteenpäin. Myöhemmin syksyllä telttakylä suljettiin, mutta vielä tänäkin päivänä se on useiden pakolaisten ajanviettopaikka. Eräänä lauantaina menimme muutaman hengen porukalla tähän Victoria Parkiin laulamaan darin- ja englanninkielisiä hengellisiä lauluja. Pienet lapset tulivat rohkeasti letittämään hiuksiamme, istumaan syliin ja leikkimään kanssamme. Kiinnostuneet aikuiset hivuttautuivat lähemmäs kuulemaan.

Muutama viikko sitten ystäväni Hanne ja Emilia tulivat Suomesta tervehtimään minua. Kiersimme yhdessä Ateenan nähtävyyksiä ja teimme myös vuokraamallamme autolla matkan Korinttiin ja sen lähialueille. Maisemat olivat upeita.

Haluan jälleen kerran kiittää sinua, kun olet tukenani. Seuraavan kerran kirjettä kirjoittaessani olenkin todennäköisesti juuri palannut Suomeen.

Terveisin, Awa

Aktivoi SEKL-nettilahjoitus lisäosa käyttääksesi lahjoituslaatikkoa

Make on keskiaasialainen mies, joka monen muun maamiehensä tavoin on asunut suuren osan elämästään naapurimaassa. Maken elämä pakolaisena oli vaikeaa

Kristittyjen rakkaus ja Jumalan sana mursivat epäluulot

Make on keskiaasialainen mies, joka monen muun maamiehensä tavoin on asunut suuren osan elämästään naapurimaassa. Maken elämä pakolaisena oli vaikeaa – kuten tuhansilla muillakin, joiden on hyvin vaikea löytää paikkaansa vieraassa maassa.

Hän päätti perheineen lähteä suuren joukon mukana kohti Eurooppaa ja kirkkaampaa tulevaisuutta. Lopulta he matkustivat salakuljettajien järjestämällä kumiveneellä noin neljänkymmenen muun turvapaikanhakijan kanssa kohti Kreikan rannikkoa. Kumivenettä ei ollut tarkoitettu niin suurelle määrälle ihmisiä, ja matka oli hengen-vaarallinen. Monet heistä eivät osannet uida ja aallot löivät korkeina synkällä merellä.

Kauhun hetki

Lopulta he rantautuivat, ja samassa alkoi hirveä kaaos ihmisten rynnätessä rannan suojaan. Toiset huusivat helpotuksesta ja toiset kauhusta. Makella oli nuorempi lapsensa sylissään ja isompi vieressään, mutta hänen vaimonsa oli kadonnut kaaoksessa. Kumivene täytyi vedellä, ja Make antoi vauvan vanhemmalle lapselleen, jotta pystyi menemään vaimoaan etsimään. Vaimon löydyttyä Make palasi takaisin ja löysi tyttärensä itkemässä lohduttomasti. Joku oli tönäissyt lasta ja vauva oli pudonnut hänen sylistään takaisin mereen. Make tunsi jotain rikkoutuvan sisällään ja katseli epätoivoissaan ympärilleen. Silmäkulmastaan hän huomasi rievunkappaleen kelluvan vedessä ja nosti sen ylös. Hänen helpotuksekseen tuo riepu oli hänen pieni vauvansa, ja he pääsivät nousemaan rantaan kohti ulkomaalaisia ihmisiä, joita siellä oli auttamassa merestä tulleita.

Epäluottamus vaihtui uskon löytymiseen

Rekisteröinnin jälkeen he jatkoivat matkaansa kohti Ateenaa. Siihen aikaan suuria pakolaisleirejä ei vielä ollut järjestetty, ja he asuivat kaupungilla anarkistien valtaamassa ja ylläpitämässä rakennuksessa. Elämä oli vaikeaa, ja he olivat riippuvaisia ystävällisten ihmisten avusta.

Monien muiden tapaan he osallistuivat erilaisten kristillisten avustusjärjestöjen ohjelmaan, jossa he saivat ruokaa, vaatteita ja muuta tarpeellista. Make ei kuitenkaan auttajiin luottanut ja jakoi kriittisen mielipiteensä myös muille. Hän kehotti ihmisiä ottamaan  vastaan kaiken, mitä tarjottiin, mutta sulkemaan korvansa kaikelta, mitä ohjelmissa puhuttiin.

Make kävi ohjelmissa ja tutustui järjestöjen työntekijöihin, Hänet kutsuttiin perheensä kanssa turvapaikanhakijoille järjestetylle kesäleirille. Leirillä  opetettiin avoimesti kristinuskon perusasioita ja vietettiin aikaa yhdessä. Leiri tuli ja meni, mutta kristittyjen rakkaus ja Jumalan sana jäi tekemään työtään Maken sydämessä. Jonkin ajan kuluttua hän tahtoi ottaa vastaan Jeesuksen tarjoaman rakkauden ja syntien sovituksen. Muutos Maken elämässä teki  vaikutuksen myös hänen vaimoonsa, ja hänkin tahtoi lähteä seuraamaan Jeesusta.

Näky oman kansan kääntymisestä

Makella oli hyvä ystävä, jonka kanssa he pohtivat asioita ja kiersivät ennen uskoontuloaan eri järjestöjen ohjelmissa. He etsivät totuutta ja merkitystä elämäänsä. Kun Jeesus vastasi heidän etsintäänsä, nämä nuoret miehet alkoivat rohkeasti elää tätä uutta elämäänsä ja kertoa keskiaasialaisten yhteisössä muutoksestaan ja Jeesuksen rakkaudesta. He pääsivät mukaan juuri perustettuun seurakuntaan ja ovat kasvaneet kristittyinä. He ovat joutuneet Jeesuksen vuoksi oman kansansa hylkäämiksi mutta  saneet uuden perheen seurakunnasta.

Heillä on oma tärkeä paikkansa uudessa suuressa perheessään omien perheidensä kanssa. Make on sydämeltään viisas paimen ja hänen ystävänsä on puolestaan armoitettu evankelista. He haluavat olla osaltaan varustamassa persiankielisiä kristittyjä tavoittamaan omaa kansansa. Heillä on unelma kansansa kääntymisestä elävän Jumalan puoleen, ja he rukoilevat sen puolesta uskollisesti.

Teksti: Siparit, Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyöntekijät Ateenassa

Tue Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyötä osallistumalla pääsiäiskeräykseen.

Vallu on Lähi-idästä kotoisin oleva nuori mies, jonka elämään on mahtunut monenlaista. Hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti, joka hakkasi vaimoaan

Vallu meni kirkkoon. Siellä hän tutustui lähetystyöntekijämieheen, joka antoi Raamatun ja kehotti lukemaan sitä.

Rakkaus yllätti

Vallu on Lähi-idästä kotoisin oleva nuori mies, jonka elämään on mahtunut monenlaista. Hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti, joka hakkasi vaimoaan ja lapsiaan. Isä oli töissä armeijassa. Eräänä päivänä palatessaan kasarmille hän huomasi, että sinne oli tehty aseellinen isku ja hänen ystävänsä ja työtoverinsa lojuivat kuolleina  ympäri aluetta. Isä sairastui psyykkisesti, ja tilanne kotona paheni niin paljon, että hän lopulta potkaisi Vallun pois kotoa tämän ollessa 12-vuotias. Hänen vanhempansa erosivat samaan aikaan.

Kohti parempaa elämää

Vallu vietti muutaman yön puistossa, kunnes meni setänsä luo pyytämään apua. Hän saikin työskennellä tämän työpajalla ja myös asui siellä muutaman vuoden. Pikkuhiljaa hän sai kerättyä rahaa omaan autoon. Hän otti siskonsa ja ystävänsä mukaan eräälle matkalleen. Matkalla hän löysi äitinsä, joka oli mennyt uusiin naimisiin. Jälleennäkeminen oli täynnä itkua, mutta se oli hyvin merkittävä Vallulle, koska hän näki äitinsä ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen.  Äiti toivoi Vallun lähtevän maasta ja muuttavan Englantiin tai Yhdysvaltoihin, missä oli joitain sukulaisia. Hän voisi siten saada paremman elämän.

Vallu lensi omalla passillaan toiseen maahan,  josta jatkoi salakuljettajien avulla Kreikkaan. Salakuljettajat neuvoivat, että hänen tulisi sanoa olevana alaikäinen ja niin hän pääsisisi helpommalla eteenpäin. Hän meni kuitenkin YK:n juttusille ja päätti valehdella olevansa kristitty ja hakevansa turvapaikkaa Yhdysvalloista tai muualta englanninkielisestä maailmasta.

Rakkaus yllätti

Kreikassa Vallu meni kirkkoon. Siellä hän tutustui lähetystyöntekijämieheen, joka otti hänet huostaansa. Hän antoi Vallulle avaimet asuntoon ja täyden ylöspidon. Vallu oli siitä ihmeissään, mutta aikoi viedä homman loppuun ja jatkaa siitä Amerikkaan. Mies antoi Raamatun ja kehotti lukemaan sitä.

Kolmen vuoden kuluttua Vallu tajusi, että tämä mies oli koko ajan tiennyt hänen valehtelevan ja huijaavan, mutta oli antanut sen tapahtua. Tämä valtava rakkaus häntä kohtaan oli käsittämätöntä, ja Vallu halusi sen tähden tietää lisää Jeesuksesta. Hän meni mukaan jumalanpalvelukseen ja antoi elämänsä Jeesukselle.

Tämän jälkeen mies lähti pois, mutta Vallu kasvoi uskossaan ja hänet kastettiin. Hänen elämänsä oli saanut uuden suunnan. Hän palasi YK:n toimistoon, toi oikeat henkilöpaperinsa ja kertoi valehdelleensa. Siellä oltiin ymmällä, että joku oli pystynyt valehtelemaan heille kolme vuotta. Vallu joutui vankilaan kuukaudeksi. Sinä aikana yksi keskiaasialainen vankitoveri tuli uskoon hänen todistuksensa kautta.

Päästyään pois vankilasta Vallu jatkoi toimintaansa seurakunnassa. Läheistensä toiveiden vastaisesti Vallu ei jatkanut Amerikkaan, vaan koki oikeaksi jäädä Kreikkaan ja koettaa virallisin keinoin ja totuuteen nojaten kysellä omaa paikkaansa Jumalan valtakunnassa. Nyt Vallu asuu täällä, tekee välillä töitä tulkkina eri järjestöissä ja kyselee edelleen Jumalan tahtoa elämässään.

Teksti: Siparit, Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyöntekijät Ateenassa

Tue Kansanlähetyksen maahanmuuttajatyötä osallistumalla pääsiäiskeräykseen.

Pakolaistyöntekijämme Kreikasta kirjoittavat: Kevät on saapunut Kreikkaan ja luonto on kauneimmillaan. Se tuo toivoa myös monille pakolaisille, joita kylmä talvi

Pakolaislapset ovat erityisen haavoittuvainen ryhmä turvapaikanhakijoiden joukossa. Auttavat kädet -pakolaisjärjestön tiloissa on kuitenkin turvallista vaikkapa leikkiä piilosta. Kuva: SEKL

Pakomatkan varrelta

Pakolaistyöntekijämme Kreikasta kirjoittavat:

Kevät on saapunut Kreikkaan ja luonto on kauneimmillaan. Se tuo toivoa myös monille pakolaisille, joita kylmä talvi ja epävarmuus tulevasta ovat ahdistaneet. Tuleva kesä tuo toivoa, mutta myös pelkoa, koska monien väliaikaiset maassaololuvat menevät umpeen ja turvapaikka-anomusten vastausten pitäisi valmistua. Jotkut eivät kestä jännitystä ja koettavat nyt säiden lämmettyä ottaa vielä yhteyttä salakuljettajiin ja jatkaa matkaa jonnekin muualle.

Kreikkaan saapuu yhä noin tuhat pakolaista kuukaudessa.
Kuva: SEKL

Maahan saapuu edelleen yli tuhat pakolaista kuukaudessa, ja kevään mittaan luku on taas nousemassa. Täällä pakolaiskeskuksellakin on odottava tunnelma. Välillä kuulemme jonkin perheen lähtevän matkalle tai aikovan lähettää lapsensa Saksaan sukulaisille. Hurjimmat tarinat ovat niitä, kun lapsi lähetetään yksin salakuljettajien armoilla vaikka teipattuna rekan pohjaan tai annetaan tuntemattoman kuljetettavaksi kohdemaahan, jossa niin sanotut sukulaiset ovat vastaanottamassa.

Surullisina olemme joutuneet kuuntelemaan myös uutisia uhkailuista ja pahoinpitelyistä, jotka ovat kohdistuneet kristityiksi kääntyneisiin pakolaisiin. He joutuvat päivittäin kokemaan suoranaista vihaa, mutta monet ovat sanoneet, etteivät pelkää. He eivät pelkää, koska ovat saaneet rauhan sydämeensä eikä kukaan voi sitä viedä pois. Heillä on toivo tulevasta. He ovat suuri todistus Jumalan rakkaudesta pakolaistovereilleen, jotka tämän kaiken keskellä etsivät tarkoitusta elämälleen. Monilla näistä kristityistä on kuitenkin huoli lapsistaan, jos he joutuvat syyttä kärsimään vanhempien valintojen takia.

Auttavat kädet -avustusjärjestössä iloa tuottavat pikku vauvat. Ilon rinnalla kulkee murhe, kuinka lasten tulee elämässä käymään. Kuva: SEKL

Kirjoittajat toimivat pakolaistyössä Kreikassa.
Pahoittelemme, että turvallisuussyistä emme voi julkaista nimiä.
Aktivoi SEKL-nettilahjoitus lisäosa käyttääksesi lahjoituslaatikkoa

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna