Avainsana-arkisto: koulu

Tammelassa koulupäivän aikana järjestettävät kouludonkkikset tavoittavat jopa 170 lasta päivässä ja lähes koko Tammelan alakouluikäisten ikäluokan eli noin 430 lasta vuodessa.

Tammelan kouludonkkisten yksi suosituin toimintapiste on Pyykkipoikakilpikonna, jossa minuutin aikana kiinnitetään kilpikonnaan kiinni niin monta pyykkipoikaa kuin mahdollista. Kuvaaja: Iida Hovi

Jumala avasi koulujen ovet evankeliumille

Tammelassa koulupäivän aikana järjestettävät kouludonkkikset tavoittavat jopa 170 lasta päivässä ja lähes koko Tammelan alakouluikäisten ikäluokan eli noin 430 lasta vuodessa.

Kouludonkkikset ovat piristysruiske niin koululaisille kuin opettajillekin. Donkkis Big Night -illoista saatu toimintamalli on todella monipuolinen opetuksellinen ja kasvatuksellinen kokonaisuus, jossa yhdistetään ja sivutaan eri oppiaineita ja tehdään useita käytännön harjoituksia puolentoista tunnin aikana. On laskemista, äidinkieltä, uskonnonopetusta, musiikkia, karkea- ja hienomotorisia taitoja kehittävää liikuntaa, ryhmätyöskentelyä ja sosiaalisia taitoja harjoittavia toimintoja. Kouludonkkiksen toimintapisteillä opitaan myös tervettä kilpailua oppilaiden ja ryhmien kesken. Kouludonkkikset antavat opettajille tärkeän tilaisuuden havainnoida ja seurata omia oppilaitaan ja heidän toimintaansa ryhmässä. 

Mistä kaikki alkoi? Miten kouludonkkikset saivat alkunsa Tammelassa? 

Haastattelussa ovat Tammelan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Pasi Simola ja Tammelan seurakunnan vapaaehtoinen lähetyssihteeri Susanna Peltonen, joka tekee päivätyötään koulussa erityisopettajana.  

”Se oli syksyä 2011, kun aloitettiin Donkkis Big Nightit Tammelan seurakuntakodilla”, Pasi muistelee.  

Ja Susanna jatkaa: ”Kun iltadonkkiksia oli pidetty jonkin aikaa, niin  Jumala puhui sydämelleni, että te tulette menemään kouluun. Sitä sitten yhdessä miettiessä asiat alkoivat järjestyä. Jumala avasi koulujen ovet niin, että keväällä 2014 pidettiin historian ensimmäinen kouludonkkis Tammelan Riihivalkaman koulussa.” 

”Vastaanotto oli hyvä”,  kertoo Pasi. ”Riihivalkaman koulun rehtori kommentoi  keväällä 2014: ’Tehdään tästä perinne!’ Se rohkaisi viemään Donkkista myös muihin kouluihin. Niinpä kouludonkkikset alkoivat Tammelassa myös Portaan, Kirkonkylän ja Myllykylän kouluissa.” 

Kouludonkkiksia järjestetään Tammelassa kaksi kertaa keväällä ja kaksi kertaa syksyllä, niin että joka koulussa pidetään yksi donkkis vuodessa. Lisäksi jokaisen kouludonkkispäivän iltana järjestetään kaikille lapsille avoin Donkkis Big Night -ilta seurakuntatalolla. Siten lapsen on mahdollista käydä useassa donkkis-illassa vuodessa.  

Koulut ovat ilmoittaneet, että tekevät seurakunnan kanssa mielellään yhteistyötä. Hyvät välit koulujen johtajien kanssa ovat ensisijaisen tärkeitä. Susanna kertoo iloisena, että opettajat ovat olleet alusta asti mukana ja toimivat kouludonkkiksessa toimintapisteiden pitäjänä. ”Mutta alku oli rankka ja tosi kova haaste meille, kun alussa ei ollut mitään mallia, miten pidetään kouludonkkis. Koko toimintamalli piti suunnitella, ideoida ja hioa sopivaksi koulumaailmaan ja aikatauluihin.”  

Tarkkaa suunnittelua

 Pasi kertookin, että tärkeintä kouludonkkiksissa on huomioida tavallisiin Donkkis Big Night -iltoihin verrattuna erityisen tarkasti suunniteltu aikataulutus. Käytännössä aikaa on puolitoista tuntia, Raamattuopetus osuus voi kestää enintään 15–20 minuuttia.  

Myös ryhmäjaot tarvitsee tehdä tosi tarkkaan. Susanna ja Pasi kertovat koululle etukäteen oppilasmäärään suhteuttun toiveen, pidetäänkö koulupäivän aikana kaksi vai kolme donkkista, ja opettajat sitten miettivät, mitkä luokat tulevat yhtä aikaa kuhunkin kouludonkkiksen hetkeen.  

Tärkeää kouludonkkiksia järjestettäessä on huomioida, että toimintapisteiden ja muiden alkuvalmistelujen tekemiseen on aikaa vain yksi tunti aamulla. Huolellinen etukäteissuunnittelu on hyvin tärkeää.   

Kouludonkkiksen toimintapisteissä lapset eivät normaalin Donkkis Big Night -illan tavoin valitse itse pisteitä, vaan heidät jaetaan pieniin kolmen tai neljän hengen ryhmiin, jotka kiertävät toimintapisteillä. Lapset viettävät pisteellä aina viisi minuuttia ja sitten vaihdetaan uuteen toimintapisteeseen. Toimintapisteitä suunniteltaessa on siis tärkeää, että pisteet ovat melko tasapituisia.  Opettajille on valmisteltu sellaisia toimintapisteitä, joihin opettaja voi niin sanotusti ”hypätä lennosta”. Yksi suosittu ja hyvä esimerkkipiste tästä on kaninloikka. Siinä lapsi hyppii minuutin aikana maassa olevan kepin puolelta toiselle niin nopeasti kuin pystyy.  

Kouludonkkiksista tiedotettaessa on erityisen tärkeää kertoa avoimesti tilanteen sisällöstä. Esimerkiksi, että kouludonkkis sisältää raamattuopetuksen, hengellisiä lauluja ja mukavia toimintapisteitä karkkiarvontoineen. 

Yhteistyö on otettu vastaan ilolla

Parasta on se, että lapset osallistuvat innokkaasti. Opettajat ovat kiittäneet hyvin järjestetystä ja opetuksellisesti monipuolisesta toiminnasta. Susanna vielä kiteyttää: ”Lapset tulevat innoissaan ja lähtevät innoissaan!” 

Pasi kertoo, että Tammelan seurakunnan näky on vahvistaa koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä kouludonkkiksien kautta. 

Susanna toivoo, että kouludonkkiksien kautta lapsille tulisi kokonaiskuva Raamatusta ja siitä, kuka Jeesus on, ja että he oppisivat, miten rakas ja arvokas aivan jokainen heistä on Jumalalle. 

Tammelassa kouludonkkiksia järjestää Tammelan seurakunta yhteistyössä Kansanlähetyksen kanssa. Käytännössä kouludonkkiksia ovat tekemässä Tammelan seurakunnan nuorisoyönohjaajat sekä yksi tai kaksi seurakunnan työntekijää, kuten pastori sekä Susanna ja muutamia seurakunnan Ja Kansanlähetyksen vapaaehtoisia. Useat vapaaehtoiset ovat eläkeläisiä, tai sitten he ovat vanhempia nuoria, joilla on mahdollisuus tulla arkipäivänä mukaan. Lisäksi koulujen opettajat ovat toimintapisteillä ja viitos- ja kuutosluokkalaisia on pitämässä kasvomaalauspistettä. Yhteensä vastuunkantajia on  kouludonkkisryhmää kohden seitsemän tai kahdeksan. 

Susanna ideoi, että jos ei ole mahdollista pitää kouludonkkista koulupäivän aikana, niin sellaisen voi pitää myös koulupäivän jälkeen  iltapäiväkerhon tai harrastuksen tapaan, mutta kannattaa varata ajoissa koulujen liikuntasalit. Tällaisessa iltapäivädonkkiksessa kannattaa myös olla välipala tai nyyttärit.   

Mukavia muistoja

”Kouludonkkiksessa on todella monta kertaa käynyt niin, että juuri se koululainen, joka on tullut sinne vastahakoisesti, onkin onnistunut arvaamaan juuri oikean määrän karkkiarvonnassa. Voi sitä hymyn ja ilon määrää, kun karkkipurkki on laskettu hänen käteensä”, Susanna kertoo.  ”Mieleen ovat jääneet myös ne tilanteet, kun Raamatun voittaneet lapset ovat tulleet onnellisena sanomaan ja näyttämään, että nyt heillä on ihan oma Raamattu.”  

Pasi kertoo, miten hieno juttu oli, että Myllykylän kouludonkkikselle löytyi kokoontumistila läheisestä nuorisotalo Manttaalin liikuntasalista. Niin sitten keväällä 2016 voitiin startata myös Myllykylän koulun omat kouludonkkikset.  

”Kaikkein suurin palkinto on, kun näkee lasten kasvoilla luottavaisen hymyn, joka kertoo: olen arvokas ja Jumalalle rakas. Jotain valtavaa on myös hyppiä yhdessä lasten kanssa Jippii-laulussa, jossa lapset ovat ihan täysillä mukana hymy korvissa”,  Susanna toteaa,

Susanna  auttaa mielellään muitakin käynnistysprosessissa, jos joku haluaa aloittaa kouludonkkiksia omalla paikkakunnallaan. Hän pyytää myös rukousta tämän työn sekä lasten ja mukana olevien aikuisten puolesta. ”Ennen kuin tällainen yksi kouludonkkispäivä on saatu onnellisesti päätökseen, on siinä monta suunnittelu- ja toteutusvaihetta, joissa tarvitaan viisautta ja voimia.

Hyvää Joulua!

Tällä Donkin joulukortilla Iida Hovi, SEKL:n juniorityönvastaava, haluaa toivottaa oikein hyvää joulua kaikille!

Haastattelija: Iida Hovi 

Kansanlähetyksen juniorityön sivusto: www.donkki.net.

Historian lehtien havinaa − kirjaimellisesti Siivosin Etiopian pääkaupungissa Kansanlähetyksen toimistoa,   tarkemmin sen takahuonetta, jota pidimme arkistohuoneena. Sinne oli kertynyt  jos jonkinlaista

Kyösti Jokimies kävi tarkastamassa Indinan sillan työmaan keväällä 1987. Silta valmistui huhtikuussa -87 ja on edelleen olemassa.

Jokimiehet olivat suuressa työssä mukana

Historian lehtien havinaa − kirjaimellisesti

Siivosin Etiopian pääkaupungissa Kansanlähetyksen toimistoa,   tarkemmin sen takahuonetta, jota pidimme arkistohuoneena. Sinne oli kertynyt  jos jonkinlaista tavaraa vuosien varrelta. Tietenkin tärkeimpänä sinne oli arkistoitu kirjanpidon kuitit, nyt jo pitkälti kauemmin kuin  kirjanpitolaki vaatii. Oli laatikoita, kirjekuoria, kirjoja ja tietenkin mappeja.

Rakensin huoneeseen hyllyt vuonna 2003, kun toimisto muutettiin entiseen autotalliin. Nyt lähes joka hylly oli täynnä tavaraa. Siis oli selvä syy siivota. Toinen syy oli se, että nyt oli aikaa, koska maaseudulle ei voinut maahan julistetun hätätilan takia matkustaa, ja Addis Abebassa ei juuri silloin ollut mitään suurempaa projektia menossa.

Jo muutaman laatikon ja mapin jälkeen voin vain todeta, että meille oli kertynyt sellaista historiallista aineistoa, jota oli vaikea heittää menemään. Siksi varmaan ne oli säilytettykin. Saatoin vain todeta, että olimme lähetyksenä olleet todella monessa ja suuressa mukana.

Pahvilaatikon päällä luki: ”Jokimiehen tavaraa”

Kimmokkeen kirjoittaa asioita muistiin sain, kun hyllyn alta vedin esiin pahvilaatikon, jonka päällä luki: ”Jokimiehen tavaraa”. Jokimiehet lähtivät pois Etiopiasta vuonna 1983, eli oli odotettavissa jotakin ajalta ennen sitä. Laatikko oli täynnä erikokoisia kansioita. Ensimmäisestä kansiosta vedin esille Ambon kirkon piirustukset. Piirustuksen laidassa oli päivämäärä 17.10.1980. Se oli piirretty siis noin 36 vuotta sitten.

Piirustukset tutkittuani löysin papereita, joissa Kyösti oli kirkon kehitysosaston johtoryhmän puheenjohtajana, sekä papereita, joissa hän oli kirkon erilaisten komiteoitten jäsenenä, siis hyvin tärkeillä paikoilla. Hän oli hyvin arvostettu henkilö koko kirkossa, muutoin häntä ei olisi edes valittu noihin komiteoihin.

Projektianomuksia ja toteutuneita projekteja

Kun jatkoin laatikon purkamista, vastaan tuli lisää mielenkiintoisia papereita, projektianomuksia ja toteutuneita projekteja. Laatikossa oli paljon erilaisia piirustuksia: Wolison kirkko, Mekanissan päiväkoti, Woldian sairaalan laajennus, Hosainan kuurojenkoulun suunnitelmat, kirkon toimiston laajennuksen piirustukset. Jimman oppilasasuntolan piirustuksia, Kolfen kirkko ynnä muuta. Kaikissa oli sama allekirjoitus: Kyösti Jokimies.

Jäin miettimään, kuinka moni oikeasti tietää tämän. Lähetyksemme on ollut perustamassa koko Mekane Yesus -kirkon kehitysosastoa ja oli yhden lähetin kautta mukana lukemattomissa kirkkoa vahvistavissa projekteissa, silloin kun koko maa oli suuren kommunistisen murroksen keskellä. Moni lähetti joutui silloin lähtemään pois maasta, mutta Kyösti perheineen sai jäädä ja jatkaa työtään.

1983Jokimiehet.8018-13.1280x1024

Kyösti Jokimies perheineen aloitti työskentelyn vuonna 1972 pienessä Kebremengistin kaupungissa Etiopiassa. Kuvassa Jokimiehen perhe vuonna 1983.

Kun ajattelen ihan maantieteellisesti aluetta, jolla noita projekteja on ollut, ja sen aikaisia teitä, tulee mieleen, että meillä oli lähetyksessä ihmemies, joka ehti suunnitella ja vielä valvoakin paikan päällä töitten etenemistä. Alue on pohjoiseen lähes 400, länteen 125, lounaaseen 350 ja etelään 50 kilometriä; on siinä ollut lääniä toimia.

Ambon kaupungin ensimmäinen protestanttinen kirkko

Vaimoni ja minä tulimme maahan tammikuussa 1981, jolloin Ambon kirkkoa rakennettiin. Se oli ensimmäinen protestanttinen kirkko siinä kaupungissa. Mitä Ambon seurakunnalle nyt kuuluu? Mitä koko kaupungille kuuluu?

Kaupunki on kasvanut valtavasti noista ajoista, mutta niin on kasvanut seurakuntakin. Ambon kaupungin alueella on nyt kuusi itsenäistä  Mekane Yesus -kirkon seurakuntaa. Tuo Kyöstin piirtämä kirkko on edelleen olemassa Ambon ”äitikirkkona”. Se on niin hyvin rakennettu, ettei sitä ole purettu pois, vaikka jumalanpalveluksia siinä ei pidetä. Tuon 1980-luvun alun jälkeen seurakunta rakensi viereen suuremman kirkon, kun jäsenet eivät mahtuneet sisään. Se kirkko kävi myös pieneksi, ja sen tilalle on hiljattain rakennettu ”megakirkko”, johon mahtuu tuhansia ihmisiä. Pieni alkuperäinen kirkkorakennus palvelee nykyisin seurakuntasalina.

Näin jälkikäteen voin vain ihmetellen todeta, että olemme olleet todella suuressa työssä mukana. Siunatkoon Jumala edelleen sitä työtä, jota lähetit ovat Etiopiassa saaneet tehdä  menneitten vuosien aikana ”sydämin, suin ja kätten töin”.

Artikkelin kirjoittaja Raimo Tuppurainen ja Pirkko Tuppurainen ovat toimineet useita työkausia Etiopiassa Mekane Yesus-kirkon työyhteydessä vuodesta 1981 alkaen.

Yläkuva:
Indinan sillan työmaa keväällä 1987. Paikka on Länsi-Etiopiassa, vajaat 40 kilometriä Dembi Dollosta.
Olin silloin rakentamassa siltaa, kun Kyösti kävi sen tarkastamassa.  Kolmas henkilö kuvassa on Raaga Tasissa, synodin kehitysosaston silloinen johtaja. Silta valmistui huhtikuussa -87 ja on edelleen olemassa.

Tallenna