Avainsana-arkisto: koulu

Historiankirjat kertovat, että 18. lokakuuta 1968 Ryttylän Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Torstaina 18.10.2018 siitä on kulunut tasan 50 vuotta. Joulukuun

Helsingin kaupungin koulukoti Ryttylässä. Kuva: Helsingin kaupungin arkisto

Kuinka Ryttylän kartanosta tuli Lähetyskeskus

Historiankirjat kertovat, että 18. lokakuuta 1968 Ryttylän Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Torstaina 18.10.2018 siitä on kulunut tasan 50 vuotta.

Joulukuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 1237 annettiin silloisen yhdistyneen Euroopan keskuksesta käskykirje, jossa kehotettiin lähtemään ristiretkelle Hämeeseen. Kristillinen usko oli vaikuttanut alueella jo ennenkin, mutta paavi Gregorius IX:n tietoon oli tullut vaara hämäläisten palaamisesta entiseen pakanalliseen elämään. Lisäksi levottomat olot vaativat myös kirkollista järjestystä alueella.

Tämän käskykirjeen seurauksena tehtiin Hämeen ristiretki nykyisen Janakkalan ja Hämeenlinnan tienoille. Olojen vakiinnuttamiseksi lienee juuri noina aikoina rakennettu Hakoisten linnavuori ja Hämeenlinna.

Hakoisten linnavuoren suuntaan virrannut Puujoki lienee kuljettanut mukanaan tiedon näistä retkeläisistä kaikkialle Suur-Vanajan alueelle, myös nykyisen Hausjärven Ryttylän seudulle, joka sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Hakoisista ja kolmen peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Kristinuskon vaikutus alkoi näkyä erityisesti pakanallisen polttohautauksen muuttumisena kristilliseksi ruumishautaukseksi.

RYTTYLÄN KYLÄ SYNTYY

Kylänä Ryttylä on alueensa vanhinta seutua. Jo 1400-luvulla mainitaan Ryttylä – ”Ryttylän wanha walkama”. Moni muu seudun kylä on saanut nimen seuraavalla vuosisadalla.

Niihin aikoihin, jolloin Mikael Agricola käänsi Uutta testamenttia suomeksi, oli Ryttylässä maakirjan mukaan kahdeksan taloa. Martti Matinpoika viljeli yhtä seudun maatiloista vuosina 1539–1574. Hänen tilastaan kasvoi myöhemmin Ollilan ratsutila ja Ryttylän kartano.

1600-luvulla alueen monet tilat muuttuivat ratsutiloiksi. Muutoksen syynä olivat voimistuneen verotuksen rasitukset 1500-luvun lopulla. Tila, joka ei kyennyt maksamaan verorasitustaan kolmeen vuoteen, ajautui kruununtilaksi. Kruunu saattoi läänittää tilan jollekin aateliselle, joka vastasi sen veroista. Talonpojat hoitivat tilan työt ja samalla ratsupalveluksen. Kautta 1600-luvun tila mainitaan ratsumiehen mukaan.

Näiden tilojen perustalle saattoi syntyä kartano, jonka käsiin kerääntyi alueen maaomistus. Kartanoksi muutetun tilan tuli täyttää tietyt ehdot. Sen tuli olla aatelisten omistuksessa, ja sillä tuli olla riittävä varallisuus sekä verovapaus.

Paitsi varallisuutta kartanoille kerääntyi ainakin paikallisella tasolla melkoinen kulttuuripääoma. Kartanoista tuli keskuksia, jotka monin eri tavoin heijastuivat ympäristöönsä sekä työnantajana että elinkeinoelämän uusien virtausten ja vaikutteiden kanavana.

RYTTYLÄN KARTANO

Ruotsin-vallan ajan lopulla alkaa Ryttylän kartanon merkittävin ajanjakso tilan siirryttyä Granfelt-suvun omistukseen. Ylijahtimestari August Fredrik Granfelt tuli kartanon omistajaksi vuonna 1801.

Hänen aikanaan maatila laajeni muun muassa kuivatusohjelman ansiosta. Suurimmillaan maatilan pinta-ala oli noin 7 000 hehtaaria; se ulottui kauas ympäristöön aina nykyisen Riihimäen alueille saakka.

Maanviljelyksen ohella Ryttylän kartanossa oli vuosikymmenien saatossa monenlaista muutakin toimintaa. Eräs tällainen oli ajan tavan mukaan pidetty koulu, jossa kartanon lapsille jaettiin opin alkeita. Kartanon poikien kanssa tiedonjaolle pääsi myös yhdeksänvuotias Uno Cygnaeus, joka istui kartanon penkillä helmikuusta lähtien kevättalvella 1820. Opettajien taso oli vaihteleva, mutta ylioppilas Fonseliuksen kerrotaan ainakin herättäneen luokan pojissa lukuhalua. Kartanon päärakennuksen toisen kerroksen huoneesta kuului alakertaan myös häiritsevää jytinää luokkatuntien aikanakin, mutta tällaiset sivuäänet tuli Granfeltin perheen kestää asiaan kuuluvina.

Kartanon elämä oli tavallisesti maanviljelyä, josta myös erilaiset uudisraivausohjelmat ottivat osansa. Kerrotaan, että ylijahtimestari itse ei ollut mikään innostunut maanviljelijä, vaan harrasti enemmänkin kauppaa ja piti muutenkin huolta kartanon ulkopolitiikasta. Vuonna 1855 aloitti toimintansa pienimuotoinen oluttehdas, joka oli eräs kokeiluista. Yritys osoittautui huonoksi ja panimo lakkasi toimimasta toistakymmentä vuotta myöhemmin.

Samoihin aikoihin nähtiin kartanon mailla uuden ajan merkki: rautatie. Rata halkaisi kartanon maat ja kiusallisella tavalla pakotti ylijahtimestarin luopumaan rakkaasta maa-alasta yleisen tieverkon hyväksi. Suomen ensimmäinen rataosuus Helsinki–Hämeenlinna nimesi Ryttylän yhdeksi maamme vanhimmista seisakkeista.

Kartanon uusien ideoiden merkkinä syntyi myös puufotogeenitehdas ja vuonna 1874 Ryttylän tiilitehdas, jolle maaperästä löytyi runsaasti tiilenpolttoon kelpaavaa savea. Kartanon tiilitehdashanke merkitsi paikkakunnalle alan perinteitä runsaaksi sadaksi vuodeksi.

Granfelt-suvun piirissä harrastettiin myös teologiaa. Kasvavan herännäisyyden vaikutus oli kiirinyt myös Hämeeseen ja jokaisen tuli muodostaa kantansa tähän herätysliikkeeseen. Ensimmäisenä teologian opinnot aloitti kotikoulun kasvatti Uno Cygnaeus, jonka jälkiä seurasi Axel Fredrik Granfelt. Hänestä tuli myöhemmin professori Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Teologiselta katsomukseltaan A.F. Granfelt edusti niin sanottua välitysteologiaa, joka merkitsi välimatkaa herännäisyyteen J.L. Runebergin Vanhan puutarhurin kirjeiden hengessä.

Granfeltien aikana harrastettiin kartanossa myös kirjallisuutta. Talon suojissa majaili eräs ruotsinkielisen realistisen romaanin avainhahmo K.A. Tavaststjerna (1860–1898), joka teoksissaan kuvasi myös hämäläisen maaseudun arkea. Romaani Kovina aikoina lienee kirjoitettu juuri Ryttylän kartanon henkilöt ja maisemat mielessä.

1800-luvun lopulla kartano vaihtoi omistajaa. Sen uudeksi omistajaksi  tuli Hämeenlinnassa olevan  Aulangon perustaja, eversti Hugo Robert Standertskjöld. Hänelle Ryttylän kartano oli vain sivutila suurempien ohessa. Ryttylän kartanon aika lähestyi loppuaan.

UUSIA OMISTAJIA

Eversti Standertskjöldin jälkeen tila oli viitisen vuotta Oy Hietikko & Kumpp. -yhtiön hallussa, kunnes Helsingin kaupunki osti tilan itselleen.

Vuosiksi 1914-1922 Helsingin kaupunki luovutti tilat Helsingin kaupunkilähetykselle, joka piti maatilalla miesten työsiirtolaa. Vuoden 1914 vuosikertomuksen mukaan siirtolassa oli ollut yhteensä 96 miestä, vuoden lopulla 35. Vuoden 1918 levottomat ajat merkitsivät työmuodon vaihtumista lastenkodiksi: ”Miesten työsiirtolassa Ryttylässä oli vuoden alussa 22 miestä, mutta tempasi viime talvinen kapinaliike useimmat heistä riveihinsä. Sittemmin luovutettiin siirtola Valtuuston päätöksen mukaisesti käytettäväksi toistaiseksi lastenkotina…”

Helsingin Kaupunkilähetyksen palveluksessa toimi vuosisadan alkupuoliskolla myös pastori Urho Muroma, joka piti Ryttylässä kaupunkilähetyksen rippikoulun.

KOULUKODIN AIKA

Helsingin kaupunki luovutti tilan vuonna 1923 lastensuojeluvirastolle,  joka perusti alueelle poikien koulukodin. Ryttylässä koulukoti toimi noin neljän vuosikymmenen ajan 1950-luvun lopulle saakka.

Koulukodin tehtävänä oli olla sekä kouluna että kotina pojille, jotka olivat  liian levottomia tavallisen kansakoulun pulpetteihin. Koulun tuli valmistaa poikia myös työelämään. Alueella oli suutarinverstas, paja ja monenlaista käsityötilaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Koulukodin pojat tekemässä puutöitä. Kuva: Helsingin kaupungin valokuva-arkisto

Koulukodin perustaja oli Taavi Rönkä, joka tällä alalla teki pioneerivaiheen johtajantyöt. Johtavana periaatteena kodille oli ”pyrkimys karttaa kaikkea jäykkää kasarmimaisuutta ja koettaa saada oppilaiden olo laitoksessa niin viihtyisäksi ja kodikkaaksi kuin mahdollista”. Tämä periaate merkitsi kodin jakamista pieniin osastoihin, joilla oli omat hoitajattarensa.

Koulun muusta toiminnasta kannattaa mainita jumalanpalvelukset klo 11 sunnuntaisin. Paikalla saattoivat vierailla myös ulkopuoliset puhujat. Koulukodin toiminta lienee vaihdellut vuosikymmenien aikana Taavi Röngän laatimista suuntaviivoista poiketenkin.

Koulukodin aikaan toivat katkon sotavuodet. Kuin muistona vanhoilta ratsutilan ajoilta Ryttylän koulukodin rakennukset palvelivat aliupseerikouluna. Kesän kynnyksellä 1940 majaili Pihlajamäki-talon suojissa parin kuukauden ajan muun muassa Väinö Linna, joka Ryttylästä lähti aikanaan konekiväärikomppanian mukana kohti Kiteetä ja rintamaa.

Koulukoti jatkoi toimintaansa vielä sodan jälkeen viidentoista vuoden ajan. Muuttunut aika kaipasi kuitenkin pojille toisenlaisia tiloja ja koulukoti Ryttylässä lakkasi toimimasta. Tilat odottivat muutaman vuoden ajan uutta omistajaa. Vuonna 1969 Ryttylän ”kartanon koulukodin” tiloihin muutti Lähetyskoulu ja vuonna 1974 Suomen E.lut Kansanlähetyksen keskustoimistot.

Juhani Koivisto
Artikkeli on julkaistu Vie Sanoma -lehdessä joulukuussa 1990.

Päälähteitä ja kirjallisuutta:
Helsingin Kaupunkilähetys. Toimintakertomukset (1915-1922); Kaarlo Ahtinen: Muutamia piireitä Ryttylän kolukodin toiminnasta (1934);
Jutikkala-Nikander: Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja (1946); Sakari Kuusi: A.A. Granfelt. Elämä ja toiminta (1946);
Juva-Niitemaa-Tommila: Suomen historian dokumentteja 1. (1968);
K. A. Tavastjerna: Valitut teokset (1975);
Veikko Kerkkonen: Janakkalan  historia (1976)
Väinö Linna aliupseerikoulussa Ryttylässä (Hämeenkulma 1979);
Kauko Leiponen: Suomen tiiliteollisuuden  historia II. (1981;
Veli Nurmi: Uno Cygnaeus (1988)

 

Lahjoitukset tämän artikkelin kohdalla kohdistuvat Suomi sydämellä -kampanjaan.

Kansanlähetyksen kotimaantyölle voit lahjoittaa myös kertalahjoituksena, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 6300 56000.

 

 

Jerusalemissa toimiva Makor HaTikvah -koulu on saanut ensimmäinenä messiaanisena hepreankielisenä kouluna Israelissa  opetusministeriön virallisen toimiluvan.  Valtion 21.8.2018 tunnustama asema on merkittävä

Jerusalemilainen Makor HaTikvah -koulu sai Israelin opetusministeriön toimiluvan 21.8.2018 ensimmäisenä messiaanisena hepreankielisenä kouluna. Kuva: Juhani Koivisto

Virallinen asema messiaaniselle Makor HaTikvah -koululle

Jerusalemissa toimiva Makor HaTikvah -koulu on saanut ensimmäinenä messiaanisena hepreankielisenä kouluna Israelissa  opetusministeriön virallisen toimiluvan.  Valtion 21.8.2018 tunnustama asema on merkittävä koulun toiminnan, talouden ja kehittämisen kannalta. Hakuprosessi kesti pitkään ja vaati paljon työtä koulun johdolta.

Suomessa on paljon koulun ystäviä, jotka ovat rukoilleet koulun puolesta ja tukeneet sitä taloudellisesti Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen kautta. Jumala on kuullut rukoukset ja vastannut nyt niihin ihmeellisellä tavalla.

Makor HaTikvah -koulun pitkäaikainen johtaja Cookie Schwaeber-Issan  siirtyi kesällä uusiin tehtäviin, ja koulun rehtorina toimii nyt Yoel Russu. Molemmat ovat nähneet paljon vaivaa virallisen aseman hakuprosessin aikana. Yoel Russu kiittää kaikkia koulun suomalaisia ystäviä ja toivoo, että he jatkavat yhteistyötä koulun kanssa myös tulevaisuudessa.

Uutinen jatkuu kuvan jälkeen.

Makor HaTikvah -koulun rehtori Yoel Russu kiittää koulun suomalaisia ystäviä ja toivoo heidän jatkavan yhteistyötä koulun kanssa tulevaisuudessakin. Kuva: Juhani Koivisto

Parhaillaan koulurakennuksessa on käynnissä remontti, joka liittyy koulun tulevaan erikoistumiseen. Yoel Russu kertoo, että syyskuussa alkavan lukuvuoden alusta lähtien koulu erikoistuu teknologian ja taiteen opetukseen. Lapsille halutaan antaa mahdollisuus tutustua paremmin näihin painopistealueisiin. Niille annettavaa erikoispainotusta varten yläkertaan rakennetaan nyt uusi tietokoneluokka. Sinne hankitaan riittävä määrä uusia tietokoneita toimivin internetyhteyksin. Taideaineiden opetuksesta huolehtivat lähistöllä sijaitsevan messiaanisen Juval-taidekoulun opettajat.

Syyslukukauden alkaessa 2.9.2018 kouluun on tulossa oppilaita noin 80.  Viime kesäkuussa Makor HaTikvasta valmistui 18 oppilasta, jotka kaikki ovat löytäneet jatko-opiskelupaikan.

Makor HaTikvah -koululla voi aistia iloisen ja voimakkaan kehittämisen meiningin. Muistetaan koulua, sen oppilaita ja henkilökuntaa rukouksin ja taloudellisin uhrein jatkossakin. Kiitos, että olet mukana tässä merkittävässä lähetystehtävässä Israelin lasten hyväksi.

Esko Siljanen
Jerusalem

Tammelassa koulupäivän aikana järjestettävät kouludonkkikset tavoittavat jopa 170 lasta päivässä ja lähes koko Tammelan alakouluikäisten ikäluokan eli noin 430 lasta vuodessa.

Tammelan kouludonkkisten yksi suosituin toimintapiste on Pyykkipoikakilpikonna, jossa minuutin aikana kiinnitetään kilpikonnaan kiinni niin monta pyykkipoikaa kuin mahdollista. Kuvaaja: Iida Hovi

Jumala avasi koulujen ovet evankeliumille

Tammelassa koulupäivän aikana järjestettävät kouludonkkikset tavoittavat jopa 170 lasta päivässä ja lähes koko Tammelan alakouluikäisten ikäluokan eli noin 430 lasta vuodessa.

Kouludonkkikset ovat piristysruiske niin koululaisille kuin opettajillekin. Donkkis Big Night -illoista saatu toimintamalli on todella monipuolinen opetuksellinen ja kasvatuksellinen kokonaisuus, jossa yhdistetään ja sivutaan eri oppiaineita ja tehdään useita käytännön harjoituksia puolentoista tunnin aikana. On laskemista, äidinkieltä, uskonnonopetusta, musiikkia, karkea- ja hienomotorisia taitoja kehittävää liikuntaa, ryhmätyöskentelyä ja sosiaalisia taitoja harjoittavia toimintoja. Kouludonkkiksen toimintapisteillä opitaan myös tervettä kilpailua oppilaiden ja ryhmien kesken. Kouludonkkikset antavat opettajille tärkeän tilaisuuden havainnoida ja seurata omia oppilaitaan ja heidän toimintaansa ryhmässä. 

Mistä kaikki alkoi? Miten kouludonkkikset saivat alkunsa Tammelassa? 

Haastattelussa ovat Tammelan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Pasi Simola ja Tammelan seurakunnan vapaaehtoinen lähetyssihteeri Susanna Peltonen, joka tekee päivätyötään koulussa erityisopettajana.  

”Se oli syksyä 2011, kun aloitettiin Donkkis Big Nightit Tammelan seurakuntakodilla”, Pasi muistelee.  

Ja Susanna jatkaa: ”Kun iltadonkkiksia oli pidetty jonkin aikaa, niin  Jumala puhui sydämelleni, että te tulette menemään kouluun. Sitä sitten yhdessä miettiessä asiat alkoivat järjestyä. Jumala avasi koulujen ovet niin, että keväällä 2014 pidettiin historian ensimmäinen kouludonkkis Tammelan Riihivalkaman koulussa.” 

”Vastaanotto oli hyvä”,  kertoo Pasi. ”Riihivalkaman koulun rehtori kommentoi  keväällä 2014: ’Tehdään tästä perinne!’ Se rohkaisi viemään Donkkista myös muihin kouluihin. Niinpä kouludonkkikset alkoivat Tammelassa myös Portaan, Kirkonkylän ja Myllykylän kouluissa.” 

Kouludonkkiksia järjestetään Tammelassa kaksi kertaa keväällä ja kaksi kertaa syksyllä, niin että joka koulussa pidetään yksi donkkis vuodessa. Lisäksi jokaisen kouludonkkispäivän iltana järjestetään kaikille lapsille avoin Donkkis Big Night -ilta seurakuntatalolla. Siten lapsen on mahdollista käydä useassa donkkis-illassa vuodessa.  

Koulut ovat ilmoittaneet, että tekevät seurakunnan kanssa mielellään yhteistyötä. Hyvät välit koulujen johtajien kanssa ovat ensisijaisen tärkeitä. Susanna kertoo iloisena, että opettajat ovat olleet alusta asti mukana ja toimivat kouludonkkiksessa toimintapisteiden pitäjänä. ”Mutta alku oli rankka ja tosi kova haaste meille, kun alussa ei ollut mitään mallia, miten pidetään kouludonkkis. Koko toimintamalli piti suunnitella, ideoida ja hioa sopivaksi koulumaailmaan ja aikatauluihin.”  

Tarkkaa suunnittelua

 Pasi kertookin, että tärkeintä kouludonkkiksissa on huomioida tavallisiin Donkkis Big Night -iltoihin verrattuna erityisen tarkasti suunniteltu aikataulutus. Käytännössä aikaa on puolitoista tuntia, Raamattuopetus osuus voi kestää enintään 15–20 minuuttia.  

Myös ryhmäjaot tarvitsee tehdä tosi tarkkaan. Susanna ja Pasi kertovat koululle etukäteen oppilasmäärään suhteuttun toiveen, pidetäänkö koulupäivän aikana kaksi vai kolme donkkista, ja opettajat sitten miettivät, mitkä luokat tulevat yhtä aikaa kuhunkin kouludonkkiksen hetkeen.  

Tärkeää kouludonkkiksia järjestettäessä on huomioida, että toimintapisteiden ja muiden alkuvalmistelujen tekemiseen on aikaa vain yksi tunti aamulla. Huolellinen etukäteissuunnittelu on hyvin tärkeää.   

Kouludonkkiksen toimintapisteissä lapset eivät normaalin Donkkis Big Night -illan tavoin valitse itse pisteitä, vaan heidät jaetaan pieniin kolmen tai neljän hengen ryhmiin, jotka kiertävät toimintapisteillä. Lapset viettävät pisteellä aina viisi minuuttia ja sitten vaihdetaan uuteen toimintapisteeseen. Toimintapisteitä suunniteltaessa on siis tärkeää, että pisteet ovat melko tasapituisia.  Opettajille on valmisteltu sellaisia toimintapisteitä, joihin opettaja voi niin sanotusti ”hypätä lennosta”. Yksi suosittu ja hyvä esimerkkipiste tästä on kaninloikka. Siinä lapsi hyppii minuutin aikana maassa olevan kepin puolelta toiselle niin nopeasti kuin pystyy.  

Kouludonkkiksista tiedotettaessa on erityisen tärkeää kertoa avoimesti tilanteen sisällöstä. Esimerkiksi, että kouludonkkis sisältää raamattuopetuksen, hengellisiä lauluja ja mukavia toimintapisteitä karkkiarvontoineen. 

Yhteistyö on otettu vastaan ilolla

Parasta on se, että lapset osallistuvat innokkaasti. Opettajat ovat kiittäneet hyvin järjestetystä ja opetuksellisesti monipuolisesta toiminnasta. Susanna vielä kiteyttää: ”Lapset tulevat innoissaan ja lähtevät innoissaan!” 

Pasi kertoo, että Tammelan seurakunnan näky on vahvistaa koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä kouludonkkiksien kautta. 

Susanna toivoo, että kouludonkkiksien kautta lapsille tulisi kokonaiskuva Raamatusta ja siitä, kuka Jeesus on, ja että he oppisivat, miten rakas ja arvokas aivan jokainen heistä on Jumalalle. 

Tammelassa kouludonkkiksia järjestää Tammelan seurakunta yhteistyössä Kansanlähetyksen kanssa. Käytännössä kouludonkkiksia ovat tekemässä Tammelan seurakunnan nuorisoyönohjaajat sekä yksi tai kaksi seurakunnan työntekijää, kuten pastori sekä Susanna ja muutamia seurakunnan Ja Kansanlähetyksen vapaaehtoisia. Useat vapaaehtoiset ovat eläkeläisiä, tai sitten he ovat vanhempia nuoria, joilla on mahdollisuus tulla arkipäivänä mukaan. Lisäksi koulujen opettajat ovat toimintapisteillä ja viitos- ja kuutosluokkalaisia on pitämässä kasvomaalauspistettä. Yhteensä vastuunkantajia on  kouludonkkisryhmää kohden seitsemän tai kahdeksan. 

Susanna ideoi, että jos ei ole mahdollista pitää kouludonkkista koulupäivän aikana, niin sellaisen voi pitää myös koulupäivän jälkeen  iltapäiväkerhon tai harrastuksen tapaan, mutta kannattaa varata ajoissa koulujen liikuntasalit. Tällaisessa iltapäivädonkkiksessa kannattaa myös olla välipala tai nyyttärit.   

Mukavia muistoja

”Kouludonkkiksessa on todella monta kertaa käynyt niin, että juuri se koululainen, joka on tullut sinne vastahakoisesti, onkin onnistunut arvaamaan juuri oikean määrän karkkiarvonnassa. Voi sitä hymyn ja ilon määrää, kun karkkipurkki on laskettu hänen käteensä”, Susanna kertoo.  ”Mieleen ovat jääneet myös ne tilanteet, kun Raamatun voittaneet lapset ovat tulleet onnellisena sanomaan ja näyttämään, että nyt heillä on ihan oma Raamattu.”  

Pasi kertoo, miten hieno juttu oli, että Myllykylän kouludonkkikselle löytyi kokoontumistila läheisestä nuorisotalo Manttaalin liikuntasalista. Niin sitten keväällä 2016 voitiin startata myös Myllykylän koulun omat kouludonkkikset.  

”Kaikkein suurin palkinto on, kun näkee lasten kasvoilla luottavaisen hymyn, joka kertoo: olen arvokas ja Jumalalle rakas. Jotain valtavaa on myös hyppiä yhdessä lasten kanssa Jippii-laulussa, jossa lapset ovat ihan täysillä mukana hymy korvissa”,  Susanna toteaa,

Susanna  auttaa mielellään muitakin käynnistysprosessissa, jos joku haluaa aloittaa kouludonkkiksia omalla paikkakunnallaan. Hän pyytää myös rukousta tämän työn sekä lasten ja mukana olevien aikuisten puolesta. ”Ennen kuin tällainen yksi kouludonkkispäivä on saatu onnellisesti päätökseen, on siinä monta suunnittelu- ja toteutusvaihetta, joissa tarvitaan viisautta ja voimia.

Hyvää Joulua!

Tällä Donkin joulukortilla Iida Hovi, SEKL:n juniorityönvastaava, haluaa toivottaa oikein hyvää joulua kaikille!

Haastattelija: Iida Hovi 

Kansanlähetyksen juniorityön sivusto: www.donkki.net.

Historian lehtien havinaa − kirjaimellisesti Siivosin Etiopian pääkaupungissa Kansanlähetyksen toimistoa,   tarkemmin sen takahuonetta, jota pidimme arkistohuoneena. Sinne oli kertynyt  jos jonkinlaista

Kyösti Jokimies kävi tarkastamassa Indinan sillan työmaan keväällä 1987. Silta valmistui huhtikuussa -87 ja on edelleen olemassa.

Jokimiehet olivat suuressa työssä mukana

Historian lehtien havinaa − kirjaimellisesti

Siivosin Etiopian pääkaupungissa Kansanlähetyksen toimistoa,   tarkemmin sen takahuonetta, jota pidimme arkistohuoneena. Sinne oli kertynyt  jos jonkinlaista tavaraa vuosien varrelta. Tietenkin tärkeimpänä sinne oli arkistoitu kirjanpidon kuitit, nyt jo pitkälti kauemmin kuin  kirjanpitolaki vaatii. Oli laatikoita, kirjekuoria, kirjoja ja tietenkin mappeja.

Rakensin huoneeseen hyllyt vuonna 2003, kun toimisto muutettiin entiseen autotalliin. Nyt lähes joka hylly oli täynnä tavaraa. Siis oli selvä syy siivota. Toinen syy oli se, että nyt oli aikaa, koska maaseudulle ei voinut maahan julistetun hätätilan takia matkustaa, ja Addis Abebassa ei juuri silloin ollut mitään suurempaa projektia menossa.

Jo muutaman laatikon ja mapin jälkeen voin vain todeta, että meille oli kertynyt sellaista historiallista aineistoa, jota oli vaikea heittää menemään. Siksi varmaan ne oli säilytettykin. Saatoin vain todeta, että olimme lähetyksenä olleet todella monessa ja suuressa mukana.

Pahvilaatikon päällä luki: ”Jokimiehen tavaraa”

Kimmokkeen kirjoittaa asioita muistiin sain, kun hyllyn alta vedin esiin pahvilaatikon, jonka päällä luki: ”Jokimiehen tavaraa”. Jokimiehet lähtivät pois Etiopiasta vuonna 1983, eli oli odotettavissa jotakin ajalta ennen sitä. Laatikko oli täynnä erikokoisia kansioita. Ensimmäisestä kansiosta vedin esille Ambon kirkon piirustukset. Piirustuksen laidassa oli päivämäärä 17.10.1980. Se oli piirretty siis noin 36 vuotta sitten.

Piirustukset tutkittuani löysin papereita, joissa Kyösti oli kirkon kehitysosaston johtoryhmän puheenjohtajana, sekä papereita, joissa hän oli kirkon erilaisten komiteoitten jäsenenä, siis hyvin tärkeillä paikoilla. Hän oli hyvin arvostettu henkilö koko kirkossa, muutoin häntä ei olisi edes valittu noihin komiteoihin.

Projektianomuksia ja toteutuneita projekteja

Kun jatkoin laatikon purkamista, vastaan tuli lisää mielenkiintoisia papereita, projektianomuksia ja toteutuneita projekteja. Laatikossa oli paljon erilaisia piirustuksia: Wolison kirkko, Mekanissan päiväkoti, Woldian sairaalan laajennus, Hosainan kuurojenkoulun suunnitelmat, kirkon toimiston laajennuksen piirustukset. Jimman oppilasasuntolan piirustuksia, Kolfen kirkko ynnä muuta. Kaikissa oli sama allekirjoitus: Kyösti Jokimies.

Jäin miettimään, kuinka moni oikeasti tietää tämän. Lähetyksemme on ollut perustamassa koko Mekane Yesus -kirkon kehitysosastoa ja oli yhden lähetin kautta mukana lukemattomissa kirkkoa vahvistavissa projekteissa, silloin kun koko maa oli suuren kommunistisen murroksen keskellä. Moni lähetti joutui silloin lähtemään pois maasta, mutta Kyösti perheineen sai jäädä ja jatkaa työtään.

1983Jokimiehet.8018-13.1280x1024

Kyösti Jokimies perheineen aloitti työskentelyn vuonna 1972 pienessä Kebremengistin kaupungissa Etiopiassa. Kuvassa Jokimiehen perhe vuonna 1983.

Kun ajattelen ihan maantieteellisesti aluetta, jolla noita projekteja on ollut, ja sen aikaisia teitä, tulee mieleen, että meillä oli lähetyksessä ihmemies, joka ehti suunnitella ja vielä valvoakin paikan päällä töitten etenemistä. Alue on pohjoiseen lähes 400, länteen 125, lounaaseen 350 ja etelään 50 kilometriä; on siinä ollut lääniä toimia.

Ambon kaupungin ensimmäinen protestanttinen kirkko

Vaimoni ja minä tulimme maahan tammikuussa 1981, jolloin Ambon kirkkoa rakennettiin. Se oli ensimmäinen protestanttinen kirkko siinä kaupungissa. Mitä Ambon seurakunnalle nyt kuuluu? Mitä koko kaupungille kuuluu?

Kaupunki on kasvanut valtavasti noista ajoista, mutta niin on kasvanut seurakuntakin. Ambon kaupungin alueella on nyt kuusi itsenäistä  Mekane Yesus -kirkon seurakuntaa. Tuo Kyöstin piirtämä kirkko on edelleen olemassa Ambon ”äitikirkkona”. Se on niin hyvin rakennettu, ettei sitä ole purettu pois, vaikka jumalanpalveluksia siinä ei pidetä. Tuon 1980-luvun alun jälkeen seurakunta rakensi viereen suuremman kirkon, kun jäsenet eivät mahtuneet sisään. Se kirkko kävi myös pieneksi, ja sen tilalle on hiljattain rakennettu ”megakirkko”, johon mahtuu tuhansia ihmisiä. Pieni alkuperäinen kirkkorakennus palvelee nykyisin seurakuntasalina.

Näin jälkikäteen voin vain ihmetellen todeta, että olemme olleet todella suuressa työssä mukana. Siunatkoon Jumala edelleen sitä työtä, jota lähetit ovat Etiopiassa saaneet tehdä  menneitten vuosien aikana ”sydämin, suin ja kätten töin”.

Artikkelin kirjoittaja Raimo Tuppurainen ja Pirkko Tuppurainen ovat toimineet useita työkausia Etiopiassa Mekane Yesus-kirkon työyhteydessä vuodesta 1981 alkaen.

Yläkuva:
Indinan sillan työmaa keväällä 1987. Paikka on Länsi-Etiopiassa, vajaat 40 kilometriä Dembi Dollosta.
Olin silloin rakentamassa siltaa, kun Kyösti kävi sen tarkastamassa.  Kolmas henkilö kuvassa on Raaga Tasissa, synodin kehitysosaston silloinen johtaja. Silta valmistui huhtikuussa -87 ja on edelleen olemassa.

Tallenna