Avainsana-arkisto: kirkko

Piispa Matti Repo siunasi viisi Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijaa lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta Hausjärven kirkossa.  Saarnassaan piispa Repo avasi lähettämisen teologiaa.

Piispa Matti Repo siunasi avustajineen viisi uutta lähetystyöntekijää Hausjärven kirkossa. Kuvassa oikealta lääninrovasti Jussi Kauranne, Kansanlähetyksen liittohallituksen puheenjohtaja Tuomo Heikkilä, piispa Matti Repo, apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola ja lähetysjohtaja Mika Tuovinen.

Juhlavuoden erityisjuhla

Piispa Matti Repo siunasi viisi Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijaa lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta Hausjärven kirkossa.  Saarnassaan piispa Repo avasi lähettämisen teologiaa.

”Isä lähettää Pojan, Poika lähettää kirkkonsa ja rukoilee Isää lähettämään sille Pyhän Hengen. Tätä kolmiyhteisen Jumalan toimintaa kutsutaan nykyään teologiassa Jumalan lähetykseksi, missio dei. Jumalalla on lähetys, johon kirkko ottaa osaa.”

Piispa jatkoi, että lähetystyö ei ole ihmisten keksimää toimintaa tai harrastus, jonka jotkut muita hartaammat uskovat ottavat omakseen.

”Lähetystyö on Jumalan omaa työtä, johon Kristuksen kirkko osallistuu Pyhän Hengen voimassa. Kun lähetys on Jumalan työtä, sen tuloksetkin ovat Jumalan Hengen vaikutusta.”

 

Juhlalliseen jumalanpalvelukseen Hausjärven kirkossa osallistui noin sata henkeä. Kuva: Philippe Gueissaz

Piispa varoitteli uusia lähetystyöntekijöitä turhautumisesta, jos työn tuloksia ei heti ala näkyä.

”Emme voi tutkia Jumalan suunnitelmia. Arvailun sijasta tulee pysyä uskollisina ja jatkaa Kristuksesta todistamista sanoin ja teoin. Meidän tulee jatkaa sen osoittamista, että Jumala on hyvä ja että hänessä on maailman toivo. Onneksi työllämme on suuri tukija, nimittäin Herra Kristus itse. Hän rukoilee puolestamme.”

Kolmiyhteisen Jumalan lähetys ilmenee piispan mukaan ihmisten keskinäisessä yhteydessä, joka heijastaa Jumalan ja Jeesuksen yhteyttä.

”Me olemme yhdessä lähettämässä ja lähtemässä, sillä meillä on yhteinen tehtävä maailmassa Kristuksen todistajina. ”

Lue piispa Revon saarna kokonaisuudessaan täältä.

Juhlavuoden erityisryhmä

Jumalanpalveluksen jälkeen Lähetyskeskuksessa Ryttylässä tarjottiin kirkkokahvit ja vietettiin lähetysjuhlaa.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen kuvaili puheessaan Kansanlähetyksen 50-vuotispäivän aattona järjestön syntyhetkiä.  Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että heti perustamiskokouksessa päätettiin aloittaa lähetystyöntekijöiden koulutus viipymättä. Ensimmäiset lähetit lähetettiinkin työhön jo vuonna 1968.

Lähetystyöhön siunattavia Tuovinen kutsui juhlavuoden erityisryhmäksi.
”Olette osa Kansanlähetyksen 50-vuotiasta jatkumoa. Mutta lähetystyön jatkumo on pidempi.”

Apostolien teoissa kerrotaan Antiokian seurakunnasta, joka Tuovisen laskelman mukaan lähetti neljäkymmentä prosenttia työvoimastaan lähetystyöhön.
”Tämä kertoo lähetystyön tärkeydestä. Kirkko on aina lähettänyt parhaat voimansa viemään evankeliumia kaikille kansoille.”

Lähetystyöhön lähtemiseen tarvitaan sekä sisäinen että ulkoinen kutsu.
”Pyhä Henki kutsuu ihmisten auttamiseen ja maailman evankelioimiseen. Hän antaa sisäisen kutsun ja ulkoisen kutsun. Teillä on nämä molemmat”, Tuovinen sanoi uusille lähetystyöntekijöille.

Pyhä Henki lähettää seurakunnan kautta. Sen vuoksi lähetystyössä tarvitaan sekä lähtijöitä ja lähettäjiä.
”Tämä on juhla myös meille lähettäjille yksittäisinä kristittyinä, lähetysjärjestönä, nimikkoseurakuntana, Kansanlähetyksenä ja kirkkona. Saimme uusia rukouskohteita ja saamme antaa omastamme heidän tukemiseensa.”

Usko ei ole ideologia

Apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola rohkaisi puheessaan tutustumaan myös muiden kristillisten kirkkojen ja muiden maiden kristittyjen elämään ja oppimaan heiltä. Hän kehotti myös varustautumaan niin, että pystymme kantamaan sen vastuun, joka itse kullekin on uskottu.

”Mistä sinut onkaan kutsuttu, lähtemään tai lähettämään, tärkeää on, että vaalit yhteyttä Vapahtajan kanssa, sillä kristillinen usko ei ole ideologia vaan suhde. Sellainen suhde, jonka piirtää meidän eteemme kuulemamme evankeliumi; suhde, jossa Jeesus kantaa meidätkin, sinutkin, taivaan Isän sydämelle.”

Kuvat: Philippe Gueissaz

Tallenna

Tallenna

Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijat siunataan lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta 2017 kello 14 Hausjärven kirkossa. Siunauksen toimittaa Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo.

Kuva lähettien matkaansiunaamisesta vuoden 2016 Kansanlähetyspäiviltä. (Kuva Philippe Gueissaz)

Juhlaa Kansanlähetyksessä: Viisi uutta lähetystyöntekijää

Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijat siunataan lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta 2017 kello 14 Hausjärven kirkossa.

Siunauksen toimittaa Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo. Piispaa avustavat lääninrovasti Jussi Kauranne, Kansanlähetyksen liittohallituksen puheenjohtaja Tuomo Heikkilä, lähetysjohtaja Mika Tuovinen sekä apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola.

Jumalanpalveluksen jälkeen Lähetyskeskuksessa Ryttylässä on kirkkokahvit. Lähetysjuhla alkaa kirkkokahvien jälkeen noin kello 16. Juhlassa tervehdyksen tuovat Teijo Peltola, Matti Repo, Mika Tuovinen ja uudet lähetystyöntekijät. Nyt siunattavat uudet lähetystyöntekijät suuntaavat työhön Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan ja Lähi-itään.

Kansanlähetys täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Järjestön taustalla oli 1960-luvun herätyksen aika, jolloin monet nuoret kokivat Jumalan kutsuvan heitä lähetystyöhön. Tätä varten tarvittiin uusi lähettämiskanava. Vuonna 1968 Kansanlähetys lähetti ensimmäiset työntekijät Etiopiaan, Japaniin ja islamilaiseen maailmaan.

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen painottaa, että lähetystyö kuuluu kirkon olemukseen:

”Apostolien teot kertoo, että hyvinvoivassa Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia. Kerran he kuulivat Pyhän Hengen puhuvan: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.’ Paastoamisen ja rukoilemisen jälkeen he panivat kätensä Barnabaan ja Saulin päälle ja lähettivät heidät lähetystyöhön.

Viidestä mainitusta seurakunnan profeetasta ja opettajasta lähetystyöhön lähetettiin kaksi eli 40 prosenttia. Tämä kertoo lähetystyön tärkeydestä. Olemme sunnuntaina Hausjärven kirkossa samassa jatkumosssa. Lähetämme työntekijöitä palvelemaan Kristuksen kirkkoa.”

Tervetuloa viettämään juhlaa Hausjärven kirkkoon ja Lähetyskeskukseen Ryttylään!


Hausjärven kirkon osoite on Hikiäntie 2, Oitti
Lähetyskeskuksen osoite on Opistotie 1, Ryttylä

MGtH (Mikko Goes to Heaven) on lähdössä kuudetta kertaa kiertueelle Japaniin, Länsi-Japanin luterilaisen kirkon kutsumana. Kiertue on määrä toteuttaa 8.−26. kesäkuuta 2017.

Suomalaisbändi MGtH lähtee Japanin-kiertueelle

MGtH (Mikko Goes to Heaven) on lähdössä kuudetta kertaa kiertueelle Japaniin, Länsi-Japanin luterilaisen kirkon kutsumana. Kiertue on määrä toteuttaa 8.−26. kesäkuuta 2017.

Reilun kahden viikon aikana on tarkoitus pitää runsaat 20 konserttia. Edellisissä konserteissa on tavoitettu useita japanilaisia – myös sellaisia, jotka eivät muuten käy kirkossa. Sanoma Jeesuksesta on mennyt eteenpäin ja uudet ihmiset ovat löytäneet tiensä seurakuntien toimintaan.

Japanissa MGtH esittää kaikki kappaleensa japanin kielellä. Suomesta Japaniin lähtevä kokoonpano on seuraava: Mikko Nikula – laulu, kitara, Tapani Vaahervaara – basso, Markus Niemispelto – lyömäsoittimet, Sami S. Asp – kitara, Hanna Launonen – tanssi. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät luotsaavat heitä kiertueella ja toimivat tulkkeina.

Bändi tekee kiertueen vapaaehtoistyönä. Lentoliput ja muut kiertueen kulut katetaan lahjoituksilla sekä japaninkielisten levyjen ja kiertuepaitojen myynnillä. Bändiläiset ovat erittäin kiitollisia ja iloisia kaikista ystävistään ja tukijoistaan, jotka tekevät tämän heidän työnsä mahdolliseksi.

MGtH:n jäsenet haluavat kiertueensa mahdollisella tuotolla tukea Koben teologista seminaaria ja julistustoimintaa Japanissa.

Lähetyskäsky opettaa, että vastuu lähetystyöstä kuuluu jokaiselle kristitylle. Vaikka ei itse voisi lähteä, työssä voi olla mukana rukouksin, rohkaisemalla lähtijöitä ja avustamalla työtä taloudellisesti. Voit nyt lähteä lähettämään MGtH-yhtyettä Japaniin ja olla tällä tavoin mukana lähetystyössä!

Mika Tuovinen
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
lähetysjohtaja

                          

P.S. Uusia MGtH Japan Tour 2017 -t-paitoja voit tilata
bändin kotisivulta: www.mgth.fi.
Sieltä voit hankkia myös MGtH:n kolmannen japaninkielisen levyn.
Kun tilaat rukouskirjeen osoitteesta mikko@mgth.fi, niin saat kiertuekuulumiset suoraan sähköpostiisi.
Kiertueen aikana ja hiukan ennenkin bändi tuottaa YouTubeen MGtHchannel-tilille videoblogia. Siellä on nähtävissä myös viime kiertueen blogi.

Bändiä voi kuunnella myös MGtH:n Facebook-sivulla:
Facebook.com/mgthband

Lahjoita tähän työhön:


Tallenna

Tallenna

1970-luvun alussa, kun Viron kirkoissa kävi monin paikoin vain neljä tai viisi ihmistä, kuuli paljon propagandaa, että pian siellä ei

Kuva: Liliann Keskinen

Kirkkojen rakentaminen yltää meidän uskomme yli

1970-luvun alussa, kun Viron kirkoissa kävi monin paikoin vain neljä tai viisi ihmistä, kuuli paljon propagandaa, että pian siellä ei olisi enää ketään. Nyt 40 vuoden jälkeen kirkoissa on edelleen ne neljä tai viisi ihmistä, joskus enemmänkin. Viron 160 seurakunnasta suurin osa on maaseudulla, mutta missään kirkossa kävijät eivät ole kokonaan loppuneet.

Neuvostoliiton aikana suljettiin noin kymmenen seurakuntaa, jotka on sen jälkeen avattu uudestaan. Minä kävin tuolloin kirkossa sen takia, ettei kukaan pääsisi sanomaan, että kirkossa ei ole yhtään nuorta.

Tuohon aikaan monella ei ollut Raamattua. Ne olivat arvokkaita ja rahallisestikin kalliita. Lähetystyöntekijät salakuljettivat Raamattuja ja sillä tavoin saimme niitä vähän. Toinen mahdollisuus saada Raamattu olivat rajavartiolaitoksen työntekijät, jotka takavarikoivat niitä rajalla ja sitten myivät kalliilla hinnalla. Ajan muuttuessa aloimme rukoilla, että saisimme Viroon 300 000 Raamattua. Nyt Virossa on myyty tai jaettu ilmaiseksi 600 000 vironkielistä Raamattua. Jokaisessa virolaisessa perheessä pitäisi tällä hetkellä olla kaksi Raamattua. Silti kristillisen kasvatuksen puute on ongelma Virossa.

Jaanin kirkko. Kuva: Liliann Keskinen.

Teologiaa opiskelemaan tulevista osa ei ole koskaan nähnytkään Raamattua. Yliopistojen opetussuunnitelmat on kuitenkin tehty olettaen, että opiskelijat tuntisivat Raamatun ja katekismuksen perusasiat, joten opetus etenee suoraan syvällisempiin asioihin.

Tällä hetkellä Virossa on viisi oppilaitosta, joissa voi opiskella teologiaa. Kauan oli suuri unelmamme, että meillä olisi raamattukoulu. Muutama vuosi sitten unelma toteutui, ja nyt meillä on raamattukoulu nuorille ja aikuisille.

Monessa maassa surraan sitä, että kirkkoja myydään huvittelupaikoiksi. Olen asunut ja työskennellyt Tartossa 20 vuotta, ja sinä aikana sinne on rakennettu seitsemän uutta kirkkoa. Jumala on sen mahdollistanut. Jumala on toiminut yli sen, mitä olemme uskoneet.

Keskiaikainen Johanneksen kirkko on rakennettu uudelleen raunioista, ja Paavalin kirkossa on tehty suuri peruskorjaus. Tarttoon on rakennettu myös uudet metodisti- ja baptistikirkot. Kun Johanneksen kirkon remonttia suunniteltiin, kirkkoneuvosto uumoili, ettei sitä tarvittaisi ja että sen tekeminen olisi mahdotonta. Samoin Paavalin kirkosta sanottiin, että remontointi olisi mahdotonta ja veisi liikaa rahaa.

Nyt alamme rakentaa Tartossa Marian kirkkoa. Me kirkon johtajat saatamme sanoa, että Tartossa ei tarvita sellaista. Saa kuitenkin nähdä, tekeekö Jumala vastoin meidän sanomisiamme. Jumala tekee niin paljon suurempia asioita kuin osaamme pyytää tai unelmoida – oma uskomme ei riitä.

Kirkon koko budjetti on 600 000 euroa. Johanneksen kirkon remontti maksoi neljä miljoonaa ja Paavalin kirkon 14 miljoonaa. Kun Narvan kirkko meni konkurssiin, kirkko myytiin konkurssipesästä eikä meillä ollut rahaa ostaa sitä takaisin. Silloin eräs mies tuli ja sanoi: ”Kuule, minä annan puolet siitä rahasta. Jos te maksatte toisen puolen, minä annan toisen puolen.” Teimme sopimuksen, ja nyt kirkko on ostettu takaisin.

Kun Jumala suunnittelee kirkon rakentamisen, hänellä on myös suunnitelma siihen, kuinka kirkot täyttyvät ihmisistä. Tarton kirkkoja ei ole rakennettu ihmisten suunnitelmien ja halujen mukaan, vaan pikemminkin niitä vastaan. Näemme jatkuvasti ihmeitä, kun Jumala tekee työtä. Rahan saaminen on paljon helpompaa kuin se, että ihminen tulee uskoon. Paavali sanoo, että olemme tulleet Jumalan lapsiksi sen voiman kautta, joka nosti Jeesuksen ylös kuolleista. Uskoon tulemiseen tarvitaan kuolleista herättämisen voimaa. Mutta Jumala on voimakas ja kaikkivaltias Jumala!

Miksi me tarvitsemme niin paljon kirkkoja Tartossa, jos ne ovat lähes tyhjiä? Kun ihmiset huomenna heräävät Jumalan sanan nälkään, mihin me sitten heidät laitamme? Silloin ei ole enää aikaa rakentaa. Jumala on aina tehnyt asioita etukäteen. Jumalan suunnitelma ja tahto on, että kaikki ihmiset tulisivat onnellisiksi ja oppisivat tuntemaan totuuden.

Meillä on ateistinen valtio, joka on erillään kirkosta. Kuitenkin esimerkiksi armeijassa on pappeja, jotka saavat palkkaa valtiolta. Koko tämä toiminta on yhden kenraalin ansiota, joka on tehnyt siitä päätökset. Nyt tämä kenraali on kuollut ja hänet haudattiin eilen. Valtio maksaa myös vankilapappien ja poliisissa toimivien pappien palkan. Näitä toimia ei ole järjestänyt kirkko, vaan ateistinen jumalanvastainen valtio.

Kun Jumala haluaa viedä omaa valtakuntaansa eteenpäin, hän tekee sen joka tilanteessa. Siinä uskossa me elämme ja rakennamme – perustamme uusia seurakuntia ja rakennamme kirkkoja.

Piispa Joel Luhamets Missioforumissa 1.4.2017

 

Lue lisää ja tue lähetystyötä Virossa: Viro – lähetysalue lähellä meitä.

Pyysin maanantaina Lasnamäen seurakunnan vapaaehtoisen Aiven mukaani etsimään haastateltavia tätä palstaa varten. Aive oli toiminut venäjänkielen tulkkina myös kelloseppä Igoria

Nuori perheenäiti Ani viihtyy Lasnamäellä.

Minu Lasnamäe osa 11/12

Pyysin maanantaina Lasnamäen seurakunnan vapaaehtoisen Aiven mukaani etsimään haastateltavia tätä palstaa varten. Aive oli toiminut venäjänkielen tulkkina myös kelloseppä Igoria haastatellessani. Tapasimme sovittuun aikaan ortodoksikirkon parkkipaikalla, ja lähdimme siitä jalan kohti uutta Loopealsen lähiötä kirkon vieressä.

Oli keskipäivä ja mereltä puhalsi kylmä tuuli. Aive lähestyi rohkeasti ensimmäistä vastaantulijaa. Hän oli nuori äiti Ani, joka yritti saada noin puolivuotiasta tytärtään nukahtamaan vaunussa jättääkseen lapsen sitten kaupunkireissun ajaksi isoäidin hoiviin. Ani suostui haastatteluun. Keskustelukielenä vaihtelivat venäjä, englanti ja viro, kun kiersimme jutustellen yhdessä kirkon ympäri. Isoäiti jatkoi vaunujen työntelyä ja me saattelimme Anin linja-autopysäkille keskustaan menevään bussiin.

”Olen kotoisin Itä-Virosta ja tulin Tallinnaan opiskelemaan noin seitsemän vuotta sitten. Tutustuin yliopistossa nykyiseen mieheeni, joka oli saapunut Tšekistä Erasmus-ohjelman kautta opiskelijavaihtoon Viroon. Kun hän sitten muutti Englantiin, suostuin muuttamaan mukana, vaikka olin itse haaveillut vaihto-opiskeluista Saksassa. Asuimme Englannissa neljä vuotta, ja sen jälkeen palasimme tänne Lasnamäelle.

Siskoni asuu yhdessä noista kirkon vieressä olevista uusista taloista. Meidän kotimme on myös tällä Lasnamäen merenpuoleisella reunalla, mutta pari kilometriä taaempana, Läänemeren tiellä. Äiti asuu edelleen Itä-Virossa, mutta on parhaillaan meillä kylässä ja auttaa lapsen hoidossa.

Keskustelukieli vaihtuu sujuvasti venäjästä englanniksi ja lopulta viroksi.

Viihdyn Lasnamäellä ja pidän erityisesti tästä merenpuoleisesta alueesta. Täältä on hienot maisemat merelle, hyvät kulkuyhteydet keskustaan sekä lyhyt matka Piritalle, joka on oma lempipaikkani näillä main. Kauppa-asiat hoidamme yleensä suuressa Lasnamäe Centrum -ostoskeskuksessa Laagna tien varressa tai Läänemeren Selverissä. Muualla päin Lasnamäkea ei tule useinkaan liikuttua.

Tiemme eroavat linja-autopysäkillä, kun Ani nousee keskustan suuntaan vievään bussiin ja muita matkalaisia poistuu kotipysäkillä.

Äidinkieleni on venäjä, kotikieli enganti. Viron kielen puhumista vähän arastelen, harvoin tulee harjoiteltua. Kotiseudullani Itä-Virossa pienessä Ahtmen kunnassa ei ole juurikaan tarjolla työ- tai opiskelupaikkoja tai harrastusmahdollisuuksia nuorille; siksi itsekin tulin aikoinaan Tallinnaan. Ihan hienoa, että täällä on nyt myös tämä kirkko. Olen siellä itsekin joskus käynyt. Siskon kanssa olen pannut merkille, että kirkossa käy sunnuntaisin paljon ihmisiä, etenkin suurempina juhlapyhinä. Varsinkin vanhempi väki tuntuu nauttivan siitä, että pääsee kirkkoon täällä Lasnamäellä. Siskoakaan ei ole kirkon läheisyys ja kirkonkellojen soitto häirinnyt!”

Loopealsen lähiön muodostavat hiljattain rakennetut yksityisen sektorin talot…

Paljon muustakin voisi vielä puhella, mutta linja-auto saapuu ja on aika sanoa hyvästit. Ani kiipeää muiden keskustaan matkaavien kanssa kyytiin, toiset astuvat ulos kotipysäkillä. Teemme vielä Aiven kanssa lyhyen kävelykierroksen tutustuen Loopealsen uusiin kerrostalokortteleihin. Alueella on helposti havaittavissa kaksi osaa. Meren puolella kaksi korttelia valkoiseksi maalattuja yksityisen sektorin rakentamia taloja lasitettuine parvekkeineen.

.. ja niiden takana kaupungin vuokratalokorttelit.

Niiden takana kaksi korttelia parvekkeettomia kaupungin vuokrataloja, joiden julkisivusta osa on paljasta betonia. Lähin ruokakauppa on muutaman sadan metrin päässä Katlerin lähiössä. Omaa päiväkotia alueella ei vielä ole, vaikka suuri osa asukkaista tuntuu olevan lapsiperheitä. Mikäli kaupungin suunnitelmat toteutuvat, kohoaa Loopealsen länsipuolelle lähivuosina uusi suursairaala.

Teksti ja kuvat: Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 1/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 2/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 3/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 4/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 5/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 6/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 7/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 8/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 9/12, Kirsti Malmi

Minu Lasnamäe 10/12, Kirsti Malmi

Kirsti Malmi on Kansanlähetyksen lähetti Virossa. Voit tutustua häneen ja tilata uutiskirjeen tästä linkistä.

Lue lisää Kansanlähetyksen työstä Virossa.

Kansanlähetyksen talvikeräys 2017 kohdistuu lähetystyöhön Virossa teemalla ”Algamas on midagi uut”. Keräämme varoja seurakuntaa perustavan työn mahdollistamiseksi Tallinnan Lasnamäellä. Lahjoita sinäkin toivoa ja evankeliumin mahdollisuus Viroon:

Lahjoita tähän työhön:


Ülle Lasnamäen perukoille Pietarin maantien varteen jäävien Mahtran ja Ümeran lähiöiden väliselle joutomaalle kohosi tämän vuosikymmenen vaihteessa yhdeksän 6−15-kerroksisen kerrostalon

”Kaikkeen tottuu!” toteaa Ülle kertoillessaan vuokrataloelämän valo- ja varjopuolista.

Minu Lasnamäe osa 9/12

Ülle

Lasnamäen perukoille Pietarin maantien varteen jäävien Mahtran ja Ümeran lähiöiden väliselle joutomaalle kohosi tämän vuosikymmenen vaihteessa yhdeksän 6−15-kerroksisen kerrostalon vuokrakortteli. Olen kuullut sitä kansan suussa kutsuttavan ”Savisaaren linnakkeeksi”. Tämän viikon tarinaa lähdin hakemaan yhdestä noista taloista. Oikean talon löytäminen ei ollutkaan ensikertalaiselle ihan helppoa, sillä talojen numerot olivat harhaanjohtavan samantapaiset: 8/1, 8/2, 8/3, 8a/1, 8a/2, 8a/3, 8b/1, 8b/2, 8b/3… Vihdoin löytyi oikea rappukäytävä ja kirkkaanoranssi ovi. Työtoverini Ülle kutsui minut peremmälle avaraan tupakeittiöön.

”Olen asunut lähes koko elämäni puutalossa Pohjois-Tallinnassa. Lapsuuteni maisemia ovat Kalamajan puutalokorttelit. Avioliiton myötä muutin Kopliin. Muistan, kuinka kesäisin ajoimme lasten kanssa sieniretkelle Kaberneemen metsään ja joka kerta, kun ohitimme Lasnamäen rakenteilla olevan kerrostalokaupunginosan, sanoin lapsille, että tuollaiselle alueelle en muuttaisi ikinä.

Ülle toivottaa meidät lämpimästi tervetulleeksi yhdellä Raadiku 8 -korttelin sadoista oransseista ovista.

Kuusi vuotta sitten kuitenkin tuijotin muuttopäivän iltana tyhjän kaksion verhottomista ikkunoista ulos ja totesin itkien: ”No niin, Ülle, täällä nyt sitten olet!” Olin hiljattain kokenut avioeron ja asunut vuoden vuokralla remontoimattomassa ja kylmässä puutalon huoneistossa. Nuorin tytär oli vielä alaikäinen, ja sillä perusteella saimme mahdollisuuden hakea kaupungin vuokra-asuntoa. Toivoin saavani sellaisen Koplista, siksi kieltäydyin ensimmäisestä tarjouksesta näihin Lasnamäelle valmistuneisiin uusiin taloihin. Pari viikkoa myöhemmin sain vielä uuden tarjouksen ja lopulta tartuin oljenkorteen.

Kuusi vuotta sitten Ülle katseli tätä maisemaa itku kurkussa. Nyt alue tuntuu jo kodilta.

Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita. Ikävöin puutaloalueen persoonallista kodik-kuutta, puulämmitystä, tuttuja maisemia. Nyt osaan jo nähdä kerrostaloasumisen ja Lasnamäen positiivisia puolia. Töistä tullessa ei tarvitse ryhtyä ensi töikseen lämmittämään taloa, hanasta saa kuumaa vettä milloin vain… Täällä ovat kaupat ja palvelut kaikki lähellä. Jollen kävisi töissä keskustassa, ei tarvitsisi kauemmas lähteäkään. Voin sanoa, että viihdyn täällä! Silti välillä haaveilen, että jos voittaisin jostakin miljoonan, niin muuttaisin takaisin Kalamajaan.

Jossakin vaiheessa huomasin, että entinen naapurini Koplista asuu vastapäisessä asunnossa! Täällä asuu itse asiassa aika paljon entisiä koplilaisia, olen tunnistanut aika usein pihalla tuttuja kasvoja vuosien takaa. Vuokra-asunnon saaneissa on paljon Pohjois-Tallinnan puutaloalueilla asuneita, jotka joutuivat luopumaan kodistaan, kun taloja alettiin neuvostoajan jälkeen palauttaa lainmukaisille omistajilleen. Joidenkin välinpitämättömästä käytöksestä näkee, että he asuvat täällä vastoin tahtoaan. Se on surullista, sillä kaiken kaikkiaan tämä on viihtyisä ja hyvä paikka asua.

Vuokratalon tupakeittiön vakiovarustukseen kuului vain hella, liesituuletin ja tiskipöytä. Kaapisto ja jääkaappi tuli hankkia itse.

Viron kieltä kuulee täällä aika usein, vaikka olen oman kerrokseni ainut virolainen. Arvioisin, että meidän talossa noin kolmannes asukkaista on virolaisia. Itse kasvoin lapsena Koplissa kaksikieliseksi ja katselen usein myös venäjänkielisiä uutisia. Näissä uusissa taloissa asuu paljon lapsiperheitä, ja etenkin kesällä lapsia leikkii pihalla iltamyöhään. Hiljattain tulin kerran aika myöhään kotiin ja satuin ulko-ovella kuulemaan, kun noin kymmenvuotias poika soitti ilmeisesti kaverinsa summeria ja kysyi, voisiko tulla tänään heille yöksi.

Ensimmäisenä syksynä kävi kerran töistä tullessa niin, että kännykkään puhuen astuin edelläni kulkeneen nuorten porukan vanavedessä ulko-ovesta sisään ja nousin hissillä seitsemänteen kerrokseen. Manasin mielessäni naapurien häikäilemättömyyt-tä, kun huomasin oman ovimattoni naapurin oven edessä. Työnsin avaimen lukkoon, mutta se ei kääntynytkään. Ihmettelin tovin, kunnes tajusin, että olin tullut väärään taloon! Nämä talot ovat ulkoa kaikki samannäköisiä ja rappukäytävissäkin kaikissa samanlaiset valkeat seinät ja oranssit ovet. Nyt naurattaa, mutta silloin nolotti ja tuli kiire kotiin.

Oikealla näkyvän tyhjillään olevan koulun tontti olisi Üllen unelmissa oiva paikka Lasnamäen luterilaiselle kirkolle.

Nyt olen asunut jo vuoden yksin. Alkuun oli haikeaa, yksinelo vaati totuttelua. Onneksi on ystävät, läheiset ja työ. Iltaisin töiden jälkeen täältä ei kyllä oikein viitsi enää lähteä uudelleen kahdeksan kilometrin päähän keskustaan, vaikka bussimatka sujuukin nopeasti. Jos minulla on iltamenoja, jään kaupunkiin ja tulen kotiin vasta sen jälkeen.

Kun kaupunginosahallitus kyseli asukkaiden ideoita alueen kehittämiseksi, tein aloitteen, että talojen takana olevan pysäköintitalon ja Pietarin maantien välisen maakaistaleen voisi kunnostaa viheralueeksi. Korttelin toisella sivulla on suuri tyhjillään oleva koulurakennus, jonka tilalle voisi rakentaa jotakin kaunista ja hyödyllistä, kuten monitoimikeskuksen nuorille. Tai vielä parempi idea olisi rakentaa sille paikalle Lasnamäen luterilainen kirkko!”

Teksti ja kuvat: Kirsti Malmi

Kirsti Malmi on Kansanlähetyksen lähetti Virossa. Voit tutustua häneen ja tilata uutiskirjeen tästä linkistä.

Lue lisää Kansanlähetyksen työstä Virossa.

Kansanlähetyksen talvikeräys 2017 kohdistuu lähetystyöhön Virossa teemalla ”Algamas on midagi uut”. Keräämme varoja seurakuntaa perustavan työn mahdollistamiseksi Tallinnan Lasnamäellä. Lahjoita sinäkin toivoa ja evankeliumin mahdollisuus Viroon:

Lahjoita tähän työhön: