Avainsana-arkisto: keräys

Herttainen rouva Junko Sumikawa syntyi 1950-luvun taitteessa Kyushun saaren Kumamoton kaupungissa kalakauppiaan perheen esikoisena. Myöhemmin pikkuveli otti vetovastuun vanhempien perustamassa kaupassa,

Japanilaiset kristityt saavat rohkaisua seurakuntayhteydestä

Herttainen rouva Junko Sumikawa syntyi 1950-luvun taitteessa Kyushun saaren Kumamoton kaupungissa kalakauppiaan perheen esikoisena. Myöhemmin pikkuveli otti vetovastuun vanhempien perustamassa kaupassa, ja myös Junko ajatteli auttavansa perheyrityksessä. Avioliitto kuitenkin toi yllättäen muutoksia hänen elämäänsä. Kolmekymppinen rouva Sumikawa muutti miehen työn perässä Kansain alueelle, ensin Akashin kaupunkiin ja sieltä Osakan lähelle Toyonakaan. Mies oli töissä vartiointiliikkeessä, jossa hänellä oli paljon yötöitä.

Kansaissa rouva Sumikawa tutustui Jehovan todistajiin, jotka tulivat usein hänen kotiinsa asti opettamaan liikkeensä asioita. Mies ei kuitenkaan suostunut siihen, että rouva oltaisiin kastettu, joten Sumikawa vältti joutumasta syvemmälle Jehovan todistajien toimintaan.

Perhe muutti Osakan eteläpuolelle Sakaihin. Siellä lähetystyöntekijä opetti englantia lähistöllä toimivassa kirkossa. Sitä kautta Sumikawa tutustui kristilliseen seurakuntaan.

Kirkko oli ulkoisesti hyvin vaatimaton. Seurakunta kokoontui kodeissa ilman varsinaista kirkkorakennusta. Kynnys käydä kotikokouksissa oli matala, ja Sumikawan lapset osallistuivat mielellään englanninopetukseen, sillä heillä oli siellä ikäisiään kavereita.

Muutaman vuoden jälkeen seurakunnan amerikkalainen lähetystyöntekijä ehdotti rouva Sumikawalle kastetta. Nyt rouva Sumikawa oli varma asiasta. Hän ilmoitti miehelleen, että vaikka tämä vastustaisi, niin hänet kastettaisiin kristillisessä kirkossa. Aiemmin mies oli sanonut, että ero tulee, jos kasteella käydään. Kun vaimo nyt oli kastettu, ei mies kuitenkaan toteuttanut uhkaustaan. Muutama vuosi myöhemmin myös Sumikawan molemmat yläkouluikäiset lapset kastettiin.

Vuonna 2014 Sumikawan kotona asuva aikuinen poika sai töitä kristillisestä sairaalasta Nishinomiyasta. Perhe muutti nyt sinne pojan työn perässä. Mies oli jo jäänyt eläkkeelle, joten vanhemmat päättivät muuttaa lähemmäksi poikansa työpaikkaa. Poika käy sunnuntaisin työpaikallaan kokoontuvassa seurakunnassa, mutta rouva Sumikawa alkoi käydä kävelymatkan päässä kodistaan Etelä-Nishinomiyan evankelisluterilaisessa seurakunnassa.

Etelä-Nishinomiyan seurakunta on perustettu vuonna 1991. Vuosien varrella siellä on työskennellyt useita suomalaisia lähetystyöntekijöitä. Tällä hetkellä työtiimin muodostavat Kansanlähetyksen työntekijät Asako ja Lauri Palmu sekä japanilainen eläkeläispastori Yoshiaki Hirono.

Junko Sumikawa on osallistunut Etelä-Nishinomiyan seurakunnan jumalanpalveluksiin jo yli neljän vuoden ajan. Hän istuu usein eteisessä pienen pöydän äärellä toivottamassa tulijoita tervetulleeksi jumalanpalveluksiin. Hänen muita palvelutehtäviään ovat kolehdin kerääminen, kolehtirukous sekä epistolatekstin lukeminen. Rouva Sumikawa jää kirkon jälkeen mielellään kirkkokahveille ja auttaa vielä loppusiivouksessa, ennen kuin hän palaa kotiinsa.

Halu kuulla Jumalan sanaa saa Junko Sumikawan tulemaan yhä uudelleen kirkkoon.

Aluksi rouva Sumikawa oli aralla mielellä miehensä vuoksi ja yritti olla käymättä kirkossa kovin usein. Mutta halu kuulla Jumalan sanaa oli vahva. Nyt Sumikawa käy kirkossa joka viikko, ja mieskin näyttää sen hyväksyneen omalla vähäpuheisella tavallaan. Sumikawa murehtii usein miestänsä ja rukoilee tämän pelastumisen puolesta. Välillä myös Sakaissa asuva tytär tulee kahden lapsensa kanssa mukaan sunnuntaijumalanpalveluksiin.

Kysymme Sumukawalta, miksi hän käy juuri Etelä-Nishinomiyan kirkossa.

– Täällä on hyvä olla! Seurakunnassa on kodinomainen tunnelma, ja pidän sekä työntekijöistä että muista kirkossakävijöistä. Olen saanut rohkaisua omaan uskonelämääni seurakunnan toiminnan kautta,  rouva Sumikawa kertoo hymyillen ujosti.

– En kuitenkaan raaski vaihtaa seurakunnan jäsenyyttä pois Sakaista, jossa minut kastettiin, sillä siellä kokoontuva joukko on niin vähälukuinen, hän sanoo.

Useimmat japanilaiset seurakunnat ovat varsin pieniä, vain parin-kolmenkymmenen hengen yhteisöjä. Niissä henkilösuhteet korostuvat ja tunneside omaan kastekirkkoon pysyy monella vahvana, vaikka sen jäsen muuttaisi kokonaan toiselle alueelle. Monet japanilaiset kristityt lähettävätkin säännöllisesti kolehtia omaan kotiseurakuntaansa, vaikka eivät pääsisi osallistumaan muuten sen toimintaan, Lauri Palmu kertoo.

Lauri ja Asako Palmu
Lauri ja Asako Palmu ovat toimineet lähetystyössä Japanissa vuodesta 2005 alkaen. Tällä hetkellä he vastaavat Nishinomiyan seurakunnan toiminnasta.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Kansanlähetys on tehnyt työtä Japanissa jo vuodesta 1968. Seurakunnat tarvitsevat kuitenkin edelleen opettajia ja pastoreita rohkaisemaan japanilaisia kristittyjä ja välittämään Jeesuksen pelastussanomaa niille, jotka eivät sitä ole vielä kuulleet. Haluatko sinä olla mukana tukemassa lähetystyötä Japanissa?

Yhä tänään japanilaiset tarvitsevat toivon sanomaa syntien anteeksi saamisesta ja ilosta, joka siitä seuraa. Jeesus voi antaa epätoivoiselle ihmiselle toivon ja ilon, jotka kestävät ja kantavat taivaaseen saakka. Tätä toivoa ja iloa olemme saaneet jakaa Kansanlähetyksen kautta japanilaisille jo 50 vuoden ajan, eikä sanoma ole vanhentunut.

Tue työtämme Japanissa, jotta Japanin työ voi jatkua myös seuraavat 50 vuotta!

Keräyksen viite: 73008
Tilinumero: FI14 5043 1920 003452

Tutustu lähetteihimme Japanissa, tilaa uutiskirje ja ryhdy lähettäjäksi!

#toivo&iloitseJapani -keräyksellä 1.7.–31.12.2018 kerätään varoja  Kansanlähetyksen lähetystyölle Japanissa.

Muutama vuosi sitten olimme Japanissa tuuramassa lähettien kesälomaa, Ananin seurakunnassa. Välillä raamattupiireihin tuli väkeä myös naapuriseurakunnista. Yhden opiskelutilanteen jälkeen eräs

Valkamat lähdössä kesätyöntekijöiksi Japaniin vuonna 2016.

Kansanlähetyksen sydämellä on Raamatun opetus myös kaukomailla

Muutama vuosi sitten olimme Japanissa tuuramassa lähettien kesälomaa, Ananin seurakunnassa. Välillä raamattupiireihin tuli väkeä myös naapuriseurakunnista. Yhden opiskelutilanteen jälkeen eräs kymmeniä vuosia seurakunnassaan vastuuta kantanut rouva sanoi: ”Kiitos siitä, että aikoinaan opetit meille paljon Raamattua. Mietimme matkalla tänne, että emme varmaan enää olisi seuraamassa Jeesusta, jos emme olisi nuorina kristittyinä saaneet juurtua Jumalan sanaan. Muistelimme ahdistavia tilanteita, joissa on ollut suuri houkutus jäädä pois seurakunnasta. Mutta kun tiedämme Raamatusta, miten varma on pelastus, jonka Jeesus on valmistanut, emme ole voineet jättää häntä.”

Itä-Tokushiman seurakunnan raamattupiiri vuodelta 1986

Jeesuksen kylväjävertaus kuvaa hyvin Japanin lähetystyötä.

Tien oheen pudonneista siemenistä, jotka linnut söivät, Jeesus sanoi: ”Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen.”

Kun Japanissa ihminen tulee ensimmäistä kertaa kristillisen kirkon tilaisuuteen tai kun meillä on mahdollisuus kertoa jollekin japanilaiselle Jumalan valmistamasta pelastuksesta, käy usein juuri näiden Jeesuksen sanojen mukaan.

Kallioisesta maaperästä Jeesus sanoi: ”Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan, mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta.”

Yhdeltä työkaudelta on mieleeni voimakkaasti jäänyt nuori pariskunta, jolle sain kertoa kristinuskon perusasioita useita kertoja. Joka kerta kun opiskelimme, he olivat innoissaan siitä, että maailman Luoja on valmistanut heillekin näin valtavan pelastuksen. Tutkimme yhdessä uskontunnustusta, jossa on kerrottu selkeästi Raamatun keskeiset asiat. Molemmat kyselivät, iloitsivat ja rukoilivat. Sitten yhtäkkiä he lakkasivat käymästä kirkolla. En tiedä, millaista ahdinkoa tai vainoa he saivat kokea. Ehkä suku kielsi heitä tulemasta kirkolle. Ehkä heitä uhattiin suvusta erottamisella. Joka tapauksessa emme heitä enää sen jälkeen nähneet.

Ohdakkeisiin pudonneista siemenistä Jeesus sanoi: Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen.”

Japanissa on virallisesti kahdeksan tunnin työaika, mutta ylitöitä tehdään paljon. Monet, varsinkin miehet, ovat lähes naimisissa työpaikkansa kanssa. Yhteiskunta, ystävät ja suku asettavat melkoisia vaatimuksia ja paineita ja kiusauksia jokaiselle kristitylle: Kuinka pystyn ottamaan aikaa kristittyjen yhdessäoloon, Raamatun lukemiseen ja rukoukseen, niin että pääsen kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa?

Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.”

Tämäkään osa Jeesuksen vertauksessa ei ole Japanissakaan utopiaa. On ollut ilo nähdä, miten monet kristityt ovat kasvaneet uskossa ja vetävät Jeesuksen yhteyteen sukulaisiaan, naapureitaan ja ystäviään. Tällaisia hedelmää tuottavia kristittyjä ovat usein juuri ne, jotka alusta asti ovat käyneet ahkerasti opiskelemassa Raamattua.

Jo Valkamien työvuosina lasten leireillä tutkittiin innokkaasti Raamattua

Näiden hyvään maahan pudonneiden siementen kasvua saamme tänäänkin yhdessä tukea Japanissa tehtävän lähetystyön kautta.

Kiitos, että sinäkin olet Suuressa mukana.

Pirkko Valkama
Pirkko ja Sakari Valkama ovat toimineet lähetystyössä Japanissa yhteensä noin kaksikymmentä vuotta vuosina 1975 -2000.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Yhä tänään japanilaiset tarvitsevat toivon sanomaa syntien anteeksi saamisesta ja ilosta, joka siitä seuraa. Jeesus voi antaa epätoivoiselle ihmiselle toivon ja ilon, jotka kestävät ja kantavat taivaaseen saakka. Tätä toivoa ja iloa olemme saaneet jakaa Kansanlähetyksen kautta japanilaisille jo 50 vuoden ajan, eikä sanoma ole vanhentunut.

Tue työtämme Japanissa, jotta Japanin työ voi jatkua myös seuraavat 50 vuotta!

Keräyksen viite: 73008
Tilinumero: FI14 5043 1920 003452

Tutustu lähetteihimme Japanissa, tilaa uutiskirje ja ryhdy lähettäjäksi!

#toivo&iloitseJapani -keräyksellä 1.7.–31.12.2018 kerätään varoja  Kansanlähetyksen lähetystyölle Japanissa.

Länsi-Japanin ev.lut. kirkon nuorin seurakunta, Kansanlähetyksen ja kirkon yhdessä perustama HAT-Koben ev.lut. seurakunta, täytti syyskuun toisena sunnuntaina kymmenen vuotta. Merkkipaalun

Kansanlähetyksen työn hedelmiä Japanissa: HAT-Koben seurakunta

Länsi-Japanin ev.lut. kirkon nuorin seurakunta, Kansanlähetyksen ja kirkon yhdessä perustama HAT-Koben ev.lut. seurakunta, täytti syyskuun toisena sunnuntaina kymmenen vuotta.

kuva: Marius Bergersen (NLM:n lähetystyöntekijä)

Merkkipaalun kunniaksi seurakunta järjesti juhlajumalanpalveluksen, johon kokoontui yhteensä 60 työn ystävää – japanilaisia, norjalaisia ja suomalaisia – iloitsemaan ja kiittämään Jumalan johdatuksesta vuosien kuluessa. Tämän videon kautta sinunkin on mahdollista päästä aistimaan juhlan tunnelmia.

kuva: Marius Bergersen (NLM:n lähetystyöntekijä)

Kiitos, että sinäkin olet Suuressa mukana.

Daniel Nummela

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Yhä tänään japanilaiset tarvitsevat toivon sanomaa syntien anteeksi saamisesta ja ilosta, joka siitä seuraa. Jeesus voi antaa epätoivoiselle ihmiselle toivon ja ilon, jotka kestävät ja kantavat taivaaseen saakka. Tätä toivoa ja iloa olemme saaneet jakaa Kansanlähetyksen kautta japanilaisille jo 50 vuoden ajan, eikä sanoma ole vanhentunut.

Tue työtämme Japanissa, jotta Japanin työ voi jatkua myös seuraavat 50 vuotta!

Keräyksen viite: 73008
Tilinumero: FI14 5043 1920 003452

Tutustu lähetteihimme Japanissa, tilaa uutiskirje ja ryhdy lähettäjäksi!

#toivo&iloitseJapani -keräyksellä 1.7.–31.12.2018 kerätään varoja  Kansanlähetyksen lähetystyölle Japanissa.

Huhtikuun alussa saimme katsella asuntomme ikkunasta, miten Ananin kirkon viereisille pelloille ilmestyivät riisinviljelijät muokkaamaan peltojaan riisinistutusta varten. Monivaiheisen muokkaustyön jälkeen

Evankeliumi koskettaa riisipeltojen keskellä

Huhtikuun alussa saimme katsella asuntomme ikkunasta, miten Ananin kirkon viereisille pelloille ilmestyivät riisinviljelijät muokkaamaan peltojaan riisinistutusta varten. Monivaiheisen muokkaustyön jälkeen oli aika istuttaa riisintaimet runsaan sadon toivossa. Välittömästi alkoi myös öinen, korvia huumaava sammakkojen kurnutuskonsertti veden täyttämillä pelloilla.

Työrupeamamme pienessä maaseutuseurakunnassa oli alkanut reilu vuosi aikaisemmin. Vuoden aikana olimme saaneet nähdä niin luonnon kuin kirkkovuodenkin kierron rikkaan moninaisuuden. Seurakunnassa olimme iloinneet konfirmaatiojuhlasta helluntaina, suomalaisen gospelyhtye MGtH:n upeasta konsertista, lasten kesätapahtumasta heinäkussa, muistelleet poisnukkuneita seurakunnan jäseniä pyhäinpäivänä, juhlistaneet Vapahtajamme syntymäjuhlaa monissa joulujuhlissa, ottaneet vastaan uuttavuotta juhlallisesti ja lopuksi viettäneet pääsiäista ”Via Dolorosa” -pääsiäisvaelluksen tunnelmissa.

Buddhalais-shintolaisen yhteiskunnan keskellä elävä seurakunta todistaa ristiinnaulitusta Kristuksesta monelle tavalla. Valaistu risti kirkon katolla, kirkosta sunnuntaina kuuluva virrenveisuu, seurakunnan ihmisten henkilökohtainen halu kutsua naapureitaan ja tuttujaan mukaan Raamatun sanoman äärelle ja monet muut asiat välittävät Jumalan kutsua.

Jumala toimii kaikkialla, sielläkin, missä kristittyjä on vain 0,7 prosenttia väestöstä.

Eräänä arkipäivänä loppukeväästä kirkkoon polki pyörällään nuori mies, joka pälyili arkana ympärilleen ja kysyi, saisiko hän istua kirkossa. Sen jälkeen hän pyrähti kirkkoon muutaman kerran viikossa, luki mangaraamattua ja teki muistiinpanoja. Kesäkuussa hän rohkaistui jumalanpalvelukseen ja raamattupiiriin. Sanoi etsivänsä Jumalaa. Jumalanpalveluksen uskontunnustus ja Isä meidän -rukous koskettivat häntä niin syvästi, että hän itki. Myös virret puhuttelevat häntä, mutta Raamattu tuntuu vielä vaikealta. Siksi hän lukee sarjakuvaraamattua, jossa kieli on yksinkertaista ja kuvat puhuvat. Hänen kaltaisiaan yksinäisiä, jotenkin ehkä kilpailuyhteiskunnan näännyttämiä nuoria miehiä ja naisia Japanissa on paljon.

Ananin seurakunta on olemassa siksi, että japanilaiset saisivat kohdata elävän Jumalan, pelastua pimeydestä valoon, kuolemasta elämään. Japanissakin saamme kylvää suuren sadon toivossa.

Kiitos, että sinäkin olet Suuressa mukana.

Arto ja Mirja Hukari

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Yhä tänään japanilaiset tarvitsevat toivon sanomaa syntien anteeksi saamisesta ja ilosta, joka siitä seuraa. Jeesus voi antaa epätoivoiselle ihmiselle toivon ja ilon, jotka kestävät ja kantavat taivaaseen saakka. Tätä toivoa ja iloa olemme saaneet jakaa Kansanlähetyksen kautta japanilaisille jo 50 vuoden ajan, eikä sanoma ole vanhentunut.

Tue työtämme Japanissa, jotta Japanin työ voi jatkua myös seuraavat 50 vuotta!

Keräyksen viite: 73008
Tilinumero: FI14 5043 1920 003452

Tutustu lähetteihimme Japanissa, tilaa uutiskirje ja ryhdy lähettäjäksi!

#toivo&iloitseJapani -keräyksellä 1.7.–31.12.2018 kerätään varoja  Kansanlähetyksen lähetystyölle Japanissa.

Noin 30 vuotta sitten Eriko Kitasako vei aamuisin lapsiaan leikkikouluun. Usein sillä matkalla naapuruston rouva kutsui lasten äitejä kotiinsa seurakunnan

Eriko Kitasako on kuvassa keskellä. Kuvassa on käynnissä joulujuhlan lahjojen pakkaus.

Eriko Kitasako: ”Emme saa olla riippuvaisia ihmisistä”

Noin 30 vuotta sitten Eriko Kitasako vei aamuisin lapsiaan leikkikouluun. Usein sillä matkalla naapuruston rouva kutsui lasten äitejä kotiinsa seurakunnan kotikokoukseen. Kerran Kitasako päätti vastata kutsuun myöntävästi ja meni kotikokoukseen. Siellä hän ei ymmärtänyt puheesta ja virsistä mitään, mutta kyyneleet vain valuivat ja Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumista ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” koskettivat. Siitä noin vuoden päästä hän otti kasteen ja hänen aviomiehensä noin kolme vuotta myöhemmin. Koko perhe sai turvautua Jeesukseen.

HAT-Koben seurakunnan julkisivu.

Elämä ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Kitasakon mies sairastui alle 40-vuotiaana syöpään ja kuoli siihen muutaman vuoden päästä. Aika oli vaikea, mutta Kitasako ja kolme pientä lasta selvisivät päivä kerrallaan eteenpäin. Kitasako teki töitä ja lapset kasvoivat aikuisiksi, ja Kitasako jäi 60-vuotiaana eläkkeelle. Silloin hän päätti lähteä opiskelemaan Koben raamattukouluun.

HAT-Koben seurakunnassa alusta asti palvelleen Yoshidan pariskunnan lähtöjuhlan yhteiskuva. Mies valmistui seminaarista ja nimitettiin työhön toiseen seurakuntaan. Kuvan toisessa rivissä Yoshidan viisihenkinen perhe.

Heti raamattukoulun alusta alkaen hänen palveluseurakunnakseen määräytyi HAT-Koben seurakunta. Siellä hän on palvellut nyt jo usean vuoden ajan usean eri suomalaislähetin kanssa vapaaehtoisena evankelistana. ”Lähetystyöntekijöiden luonteet ovat erilaisia, mutta heillä kaikilla on samanlainen kyky ottaa vastaan uusia ihmisiä ja kohdata ihmiset samalta tasolta. He eivät ole muiden yläpuolella, vaan kysyvät, mitä sinä voisit ja haluaisit tehdä seurakunnassa”, Kitasako pohtii.

Ruokapiirin opetushetkessä Mikiko Hirono pitää todistuspuheenvuoroa.

Lähetit ovat tehneet Kitasakoon syvän vaikutuksen: ”Jo nuorena kristittynä sain tutustua Mailis Janatuiseen ja olin mukana hänen ilosanomapiirissään”, Kitasako kertoo. ”Silloin huomasin, että japanilaiset eivät osaa ilmaista itseään, ja minunkin piti oikein opetella kertomaan omista ajatuksistani ja tunteistani”, hän jatkaa. Kitasako kertoo, että se oli todella avartavaa, koska sitä kautta hän myös ymmärsi, että Jeesus puhuu Raamatussa ihmiselle henkilökohtaisesti.

Läheteiltä Kitasako on myös oppinut, että Jeesus löytyy koko Raamatusta, niin Vanhasta kuin Uudestakin testamentista. ”Olen myös oppinut, että toisten ihmisten kanssa voi olla rennosti, heitä voi kutsua kotiin ja pitää vaikka pikkujuhlat”, Kitasako kertoo. ”Helposti ajattelemme, että evankelioiminen kuuluu vain läheteille tai palkatuille japanilaisille pastoreille, mutta se on meidän jokaisen kristityn tehtävä”, Kitasako pohtii.

Eriko Kitasako juontamassa jumalanpalvelusta.

Kitasako unelmoi siitä, että HAT-Koben seurakuntalaiset kasvaisivat kristittyinä ja sitoutuisivat seurakuntaan. ”Välillä käy niin, että seurakuntalainen lähtee seurakunnasta samalla kun lähettikin. Toivon, että kaikki sitoutuisivat Jeesukseen eivätkä olisi riippuvaisia läheteistä”, Kitasako sanoo. ”Emme saa pitää itsestään selvänä lähettejä emmekä ripustautua heihin. Meidän pitää kasvaa itsenäisiksi, jotta läheteillä on mahdollisuus mennä uusiin paikkoihin.”

Kitasako lähettää terveisiä suomalaisille lähettäjille. ”Olen jälkikäteen ymmärtänyt sen, että puolestani ja japanilaisten puolesta on rukoiltu ja rukoillaan. Se on suuri voimavara. Kiitos siitä!”

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Yhä tänään japanilaiset tarvitsevat toivon sanomaa syntien anteeksi saamisesta ja ilosta, joka siitä seuraa. Jeesus voi antaa epätoivoiselle ihmiselle toivon ja ilon, jotka kestävät ja kantavat taivaaseen saakka. Tätä toivoa ja iloa olemme saaneet jakaa Kansanlähetyksen kautta japanilaisille jo 50 vuoden ajan, eikä sanoma ole vanhentunut.

Tue työtämme Japanissa, jotta Japanin työ voi jatkua myös seuraavat 50 vuotta!

Keräyksen viite: 73008
Tilinumero: FI14 5043 1920 003452

Tutustu lähetteihimme Japanissa, tilaa uutiskirje ja ryhdy lähettäjäksi!

#toivo&iloitseJapani -keräyksellä 1.7.–31.12.2018 kerätään varoja  Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöiden työlle Japanissa.

Puhe Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä 7.7.2018. Hyvää päivää. Olen kiitollinen siitä, että voin yhdessä teidän Kansanlähetyspäiville tulleiden veljien ja sisarten kanssa maistella

Länsi-Japanin ev.lut. kirkon presidentti Rei Nagata Kansanlähetyspäivillä vaimonsa Miki Nagatan kanssa. Kuva: Philippe Gueissaz

Kylväjä lähti kylvämään – Kylväjävertaus Japanissa

Puhe Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä 7.7.2018.

Hyvää päivää. Olen kiitollinen siitä, että voin yhdessä teidän Kansanlähetyspäiville tulleiden veljien ja sisarten kanssa maistella Jumalan sanaa.

Puhumme siis kylväjävertauksesta ja neljästä erilaisesta siemenestä. Mietin, mikä näistä kylvetyistä siemenistä kuvastaisi Japania. Vaikeaa kysymystä pohdittuani totesin, että itse asiassa kaikki neljä sopivat Japanin kohdalle.

Linnut söivät ne siemenet, jotka putosivat tien oheen. Nämä linnut kuvastavat paholaista. Paholainen toimii todellakin Japanissa, mutta se ei välttämättä näytä pahalta ja pelottavalta, vaan enemmänkin ikään kuin huomaamattomalta ja läpinäkyvältä. Se on uskonnottomuuden paholainen. Ihmisiä, jotka ajattelevat, etteivät he tarvitse uskonntoa, on Japanissa todella paljon.

Seitsemän vuotta sitten Itä-Japanissa oli suuri maanjäristys, jonka seurauksena tsunami-hyökyaalto aiheutti valtavia tuhoja  esimerkiksi yhdessä ydinvoimalassa. Länsi-Japanissa, niin sanotun nankai-alueen mannerlaattojen liittymäkohdalla, odotetaan suurta maanjäristystä minä hetkenä hyvänsä. Siksi monet ihmiset ovat ymmärtäneet, että näkyvä todellisuus ei välttämättä ole luotettavaa. Ajateltiin, että nämä katastrofit tai niiden pelko lisäisi sellaisten ihmisten määrää, jotka luottavat jumaliin tai buddhiin. Mutta niin ei käynyt. Nytkin on paljon ihmisiä, jotka pitävät ennustuksista, mutta inhoavat uskontoa. Uskoisin, että tämä on paholaisen toimintatapa Japanissa.

Toinen osa siemenistä putosi kallioiseen paikkaan. Jyvät itivät kyllä heti, mutta koska niillä ei ollut juuria syvällä maassa, ne kuihtuivat auringonpaisteessa. ”Raamatun opetus on hyödyllistä! Onpa hyviä sanoja!” Silläkin tavalla ajattelevia ihmisiä on paljon Japanissa. Jotkut pitävät erityisesti gospel-lauluista ajatellen, että ne virvoittavat sydämen ja antavat voimaa. Mutta sellaisia ihmisiä, jotka Jumalan edessä tunnustaisivat oman syntisyytensä ja etsisivät pelastusta Jeesuksessa, on todella vähän.

Kolmas joukko siemeniä tipahteli ohdakkeiden keskelle. Ohdakkeet tukahduttivat niiden kasvun. Ohdakkeet kuvastavat erilaisia tämän maailman kiusauksia. Japanissakin on paljon kiusauksia, mutta erityisen suuri on työn kiusaus. Monet uhraavat sekä oman vapaa-aikansa että perheen kanssa vietettävän ajan työlle. Päämääränä on, että ahkera työnteko tuottaa ehkä vähän enemmän rahaa. Taustalla on kuitenkin myös se ajatus, että minun pitämäni vapaa aiheuttaa muille ylimääräistä vaivaa. Tämä johtaa pahimmillaan paitsi ylitöistä aiheutuviin rasituskuolemiin myös väsymyksen takia tehtäviin itsemurhiin.

Mikä on todella tärkeää? Mikä on tärkeämpää kuin työ? Jos emme rehellisesti mieti näitä elämän tärkeysjärjestyksiä, häiritsevät ohdakkeet jatkavat kasvuaan.

Loput siemenistä putosivat hyvään maahan ja tuottivat 30–60–100-kertaista satoa. Kuvastaako tällainen Japania? Kyllä vain! Sillä kylvetty siemen on Jumalan sanaa. Vaikka se olisi yhtä pieni kuin sinapinsiemen, niin senkin siemenen sisällä on elämää.

Jokin aika sitten löytyi tuhansia vuosia sitten rakennetusta Egyptin pyramidista saviruukku. Työntekijä kantoi suurta arkkua ja pudotti sen vahingossa maahan. Voi ei! Ruukkuun tuli särö, josta ryöpsähti esiin paljon pienenpieniä siemeniä. Muutama päivä myöhemmin huomattiin, että maahan pudonneet siemenet olivat alkaneet itää. Kyllä, kaukaisen Egyptin tuhansia vuosia vanha vilja alkoi itää. Aivan ihmeellistä! Miten se oli mahdollista? Koska siemenen sisällä on elämää.

Jumalan sana on elävä sana. Tämän Jumalan sanan, Raamatun sanan, vastaanottaminen sellaisenaan on meille Länsi-Japanin evankelisluterilaisessa kirkossa tärkeää. Tämän raamattu-uskollisuuden olemme oppineet Kansanlähetyksen läheteiltä. Raamatun sanoman uskominen nöyrästi ja luottaminen vain ristin Jeesuksen Kristukseen – siinä on meidän varma toivomme.

Seurakunnassa, jossa olen tällä hetkellä pappina, on kerran kuussa lauantaisin erityinen lastentilaisuus. Siihen Lauantaiklubiin osallistuu noin 20 ihmistä. Aloitamme puoli yhdeltätoista, leikimme, laulamme ja kuuntelemme raamattuopetusta. Viime kuussa puhuimme Nooan arkista ja vedenpaisumuksesta. Lapset kuuntelivat aivan hiljaa. Raamattuopetuksen jälkeen on erityisohjelmaa, kuten keksiongintaa, seikkailurata tai lentävien lelujen askartelua. Ohjelman jälkeen syömme yhdessä lounasta. Tiskivuoro on lasten vastuulla, ja sen jälkeen on vapaata leikkiaikaa. Vaikka ohjelma virallisesti loppuu jo klo 13, niin kukaan ei lähde kotiin silloin. Yleensä lapset leikkivät tyytyväisinä klo 15:een asti ja palaavat sitten koteihinsa.

Emme tiedä, tulevatko nämä lapset aikuisina yhä kirkkoon. Mutta luotamme siihen, että siinä siemenessä, jota olemme kylväneet lasten sydämiin, on elämä. Aivan niin kuin kävi Egyptin pyramidista löydetyille jyville, uskon, että näissä lapsissa – ehkä heidän vartuttuaan mummoiksi ja vaareiksi  – tämä kylvetty sana voi itää, puhjeta kukkaan ja tuottaa hedelmää. Elämää tuottava voima ei ole meissä itsessämme, vaan se on Jumalan sanan voimassa.

Haluan toivottaa teille kaikille siunausta Jeesuksen nimessä!

Rei Nagata,
Länsi-Japanin ev.lut. kirkon presidentti
Himejin ev.lut. seurakunnan vastuupastori

 

Tue työtämme Japanissa, jotta Japanin työ voi jatkua myös seuraavat 50 vuotta!

Keräyksen viite: 73008
Tilinumero: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys FI14 5043 1920 0034

Tutustu lähetteihimme Japanissa, tilaa uutiskirje ja ryhdy lähettäjäksi!