Avainsana-arkisto: kaste

Ensimmäisen vuoteni Japanissa osallistuin jumalanpalveluksiin kodin lähellä sijainneessa Nishinomiyan seurakunnassa. Kansanlähetyksen toimesta vuonna 1991 perustetussa seurakunnassa oli muutamaa vuotta aiemmin

Konsertit rohkaisevat uusia ihmisiä tulemaan kirkkoon. Mikko Goes to Heaven -yhtyeen konsertti 11.6.2017 Nishinomiyan kirkolla. Kuva: Ulla Pendolin

Ihmisiä kalastamassa

Ensimmäisen vuoteni Japanissa osallistuin jumalanpalveluksiin kodin lähellä sijainneessa Nishinomiyan seurakunnassa. Kansanlähetyksen toimesta vuonna 1991 perustetussa seurakunnassa oli muutamaa vuotta aiemmin juhlittu uuden kirkkotilan käyttöönottoa. Kalastustarvikkeita myyneen liikkeen paikalle alakertaan remontoitiin kaunis kirkkosali ja yläkertaan seurakuntasali sekä pappila. Vilkkaan kadun varrella sijaitseva rakennus sai uuden käyttötarkoituksen: kalastustarvikkeiden myynnin sijasta siellä alettiin ”kalastaa ihmisiä” Jeesuksen opetuslapsilleen antaman tehtävän mukaisesti.

Monet ohikulkijat ovat huomanneet vilkkaan kadun varrella olevan kirkon. Kuva: Ulla Pendolin

Vaikka en kieliopintojen alkutaipaleella juuri pystynyt keskustelemaan seurakuntalaisten kanssa, oli vastaanotto seurakunnassa ystävällinen ja rohkaiseva. Saman ikäisen, hieman englantia puhuneen seurakuntalaisen kanssa ystävystyinkin. Hänet kastettiin uudessa kirkkotilassa pidetyssä ensimmäisessä joulujumalanpalveluksessa.

Palveluseurakuntani vaihtui useaksi vuodeksi toisaalle, mutta toisen työkauden puolivälissä palasin Nishinomiyan seurakuntaan työntekijäksi. Iloitsin tuttujen seurakuntalaisten tapaamisesta ja moneen uuteen tutustumisesta. Haasteista huolimatta koin iloa työstäni ja seurakunnan kasvusta. Jäsenmäärä ylitti 50 jäsenen rajapyykin, ja pyhäkouluun osallistui parhaimmillaan yli kymmenen lasta. Juhlahetket, joissa kasteen kautta liitettiin seurakuntaan ja Jumalan perheväkeen uusi jäsen, muistuttivat siitä, ettei työ ole turhaa. Pyhä Henki tekee työtä Raamatun Sanan kautta ja synnyttää uskon yhä uusien ihmisten sydämessä, myös Japanissa.

Pyhäkoululaisten lukumäärä on ilonaihe. Kuva: Helen Palmu

Internetissä vastaan tullut raamatunjae mullisti nuoren japanilaisen perheenisän maailman. Mies sairastui influenssaan ja joutui jäämään työstä kotiin. Aikansa kuluksi hän surffasi internetissä, ja siellä esiin noussut Jeesuksen lupaus olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun saakka pysäytti miehen. Yksinäisen lapsuuden eläneelle asia tuntui mullistavalta. Se johti miehen opiskelemaan Raamattua kodin lähellä sijainneessa kirkossa ja lopulta kasteelle.

Vuosi sitten pääsiäisjumalanpalveluksen yhteydessä seurakunnassa vietettiin perheen 4- ja 1-vuotiaiden tyttärien kastejuhlaa. Kastehetkeä edeltäneessä puheessa mies kertoi, että suurin lahja, jonka hän isänä tyttärilleen voi antaa, on johdattaa heidät osallisiksi kasteen lahjasta.

Kaste on paras lahja, jonka isä tyttärilleen halusi antaa. Kastepappina Lauri Palmu. Kuva: Ulla Pendolin

Päätin toisen työkauteni samassa seurakunnassa, jossa matkani aloitin. Minut saateltiin kotimaahan lähtölahjoin, musiikkiesityksin sekä kauniilla ja rohkaisevilla sanoilla. Liikutuksen kyynelistä huolimatta päällimmäinen tunteeni oli ilo ja kiitos kaikesta kokemastani. Parasta oli saada tutustua japanilaisiin, ystävystyä ja elää arkea heidän rinnallaan, ja kertoa siitä maanjäristyksen ja tsunamin kestävästä toivosta, jonka varaan oma elämä kristittynä rakentuu. Vaikka työn tulosta on usein vaikea nähdä ja arvioida, ei Jumala anna työn valua hukkaan.

Meistä jokainen on kutsuttu palvelemaan Jumalan valtakunnan työssä omalla paikallamme ja lahjoillamme. Kristuksen ruumissa tehtävät ovat erilaisia, mutta kaikkia tarvitaan. Tule mukaan!

Ulla Pendolin

Nishinomiyan seurakunnan työstä vastaavat tällä hetkellä Lauri ja Asako Palmu. Palmujen ystäväkirjeet ovat luettavissa heidän kotisivuillaan.

 

Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen. Edeltäneiden

Kasteseurue Mekanissan kirkon alttarilla.

Kirkkoreissulla Etiopiassa

Addis Abeban sunnuntaiaamuisilla kaduilla on rauhallista, kun lähetystyöntekijä Mirjami Uusitalo lähtee minulle autonkuljettajaksi ja tulkiksi elämäni ensimmäiseen etiopialaiseen jumalanpalvelukseen.

Edeltäneiden arkipäivien vilkkaassa ja sekavassa liikenteessä olen jo oppinut kunnioittamaan Mirjamin taitoa käsitellä vanhaa ja oikuttelevaa autoaan. Jäisi minulta ja monelta muultakin tekemättä. Auton ilmastoinnissa on parasta kierrättää sisäilmaa – paikoitellen tuskin näemme eteemme sankan mustan pakokaasun seasta, kun osumme lähelle paikallista bussia.

Lähetystyöntekijä Etiopian liikenteessä

Mirjami Uusitalo on oppinut selviytymään Etiopian liikenteessä.

Saavumme Mekanissan kirkkoon mielestämme ajoissa jopa suomalaisen mittapuun mukaan. Silti alttarille on jo kerääntynyt aikamoinen väkijoukko ja pappi lukee liturgiaa. Käy ilmi, että meneillään on kastetoimitus.

Valkoiseen puettuja lapsia puolivuotiaasta taaperoon liitetään parhaillaan Jumalan perheväkeen ja jokaisen puoli sukua on kerääntynyt ympärille katselemaan. Luterilaisen Mekane Yesus -kirkon kastetoimitus noudattaa tarkalleen samaa kaavaa kuin suomalainenkin. Tutulta näyttää myös se tapa, jolla alttarilla seisovat äidit pitävät rautaisella otteella hallussa kastettavan kuopuksen vilkkaita isoveljiä.

Paikallinen nainen tulee antamaan Mirjamille kolme poskisuukkoa ja minulle lämpimän kädenpuristuksen. Hän on ollut aikaisemmin lähettiperhe Kaitaisen taloudenhoitaja ja ihastelee sitä, että minä olen nyt Tapani Kaitaisen seuraaja Etiopian-työmme aluekoordinaattorina Suomessa. Meitä lähestyy myös arvokas herrasmies ja kysyy, haluaisinko jumalanpalveluksen ajaksi tulkin. En toki, kun minulla on vieressäni oma raamatunkäännöstyön ammattilainen, mutta mukava kuitenkin, että kysyttiin.

Kysyjän ei ollutkaan kovin vaikea päätellä, kuka saattaisi tarvita tulkkia. Olemme kirkon ainoat valkoihoiset. Minä herätän vaaleudellani enemmän huomiota kuin Mirjami; viimekesäisestä Suomen rusketuksestani ei ole näin helmikuussa enää jälkeäkään ja maastoutuminen on mahdotonta. Lapset käyvät silmät ymmyrkäisinä silittämässä varovasti käsivarttani, rohkeimmat haluavat kätellä. Onhan siinä kavereille kertomista, kun on saanut koskettaa valkoihoista.

Lähetystyöntekijä kirkossa.

Vaalea iho on ihmettelyn aihe.

En oikein huomaakaan, missä kohtaa kastetoimitus loppuu ja varsinainen jumalanpalvelus alkaa. Synnintunnustusosio on pidempi ja monimutkaisempi kuin olen aiemmin missään luterilaisessa kirkossa nähnyt. Mirjami kuiskaa, että hänellekin tämä kaava on uusi, ja hän on sentään viettänyt Etiopiassa jo 23 vuotta.

Yhteislaulua johtava kuoro on pukeutunut juhlalliseen eurooppalaistyyliin, mutta energia on aidon afrikkalainen. Mirjamin mukaan luterilaisen Mekane Yesus -kirkon seurakunnissa on keskenään suuria eroja monessa muussakin asiassa, mutta varsinkin karismaattisuuden asteessa ja siinä, millaista liikuntaa ylistyslaulun aikana harrastetaan. Tämä pääkaupungin kirkko on kesympää lajia.

Jumalanpalvelus Etiopiassa

Amharankielistä ylistysmusiikkia kuorokaapuun puettuna.

Kun jumalanpalvelus on kestänyt tunnin, ylistysosuus on vielä kesken ja sisään valuvat ihmiset ovat suunnilleen täyttäneet kirkon. Meidän täytyy jo jatkaa matkaa seuraavaan sovittuun paikkaan. Kirkon portinpielessä istuva kerjäläismies huomaa hänkin vaalean ihomme ja seuraa meitä autolle sitkeästi almua anellen. Mirjami heltyy ja ojentaa pienelle rakoselle avatusta ikkunasta muutaman kolikon. Aamupäivän saldo on hyvä monelta kannalta: apua köyhälle miehelle, silityksiä minulle ja uusia kastettuja lapsia Jumalan perheväkeen.

Seuraa aluekoordinaattori Anne Tuovisen matkaa:
Etiopiassa juhlitaan lähetystyön isoa kuvaa
Lähetystyötä Etiopiaan ja Etiopiasta.
Elämänmakuinen lähettikokous.
Pippuripuun alla Etiopiassa
Kahvia ja kasvua Etiopiassa.


Evankeliumin julistamisen ja diakonian tarpeet ovat Etiopiassa suuret. Kansanlähetys on tehnyt yhteistyötä Etiopian Mekane Yesus -kirkon kanssa vuodesta 1968. Voit olla työssä mukana rukouksin ja antamalla omastasi.
Lahjoita tähän työhön:


Nelikymppinen Kimito Saijō asuu Japanissa Ananin kirkon lähituntumassa. Nuorena miehenä hän opiskeli filosofiaa, joka tieteenä kiinnosti mutta jätti vaille mielekästä

Kimito koki suuren helpotuksen

Nelikymppinen Kimito Saijō asuu Japanissa Ananin kirkon lähituntumassa. Nuorena miehenä hän opiskeli filosofiaa, joka tieteenä kiinnosti mutta jätti vaille mielekästä pohjaa elämässä. Sen sijaan sellaisen antoi kristillisen kirkon sanoma Jeesuksesta, johon hän alkoi tutustua viime vuoden aikana. Kimiton mielestä se sanoma on valoisa ja luo toivoa.

Kimito oli seurustellut jonkin aikaa kristityn naisen kanssa. Seurustelu päättyi, mutta Kimito kertoi sen jälkeen saaneensa kirkkaan näyn, että hänestä tulee kristitty. Hän sanoo, että ajatus ei ollut hänen omansa, vaan se ikään kuin ojennettiin hänelle. Kimito tunsi yhden Ananin seurakunnan kristityistä ja soitti tälle. Tämä ohjasi Kimiton kirkolle, jossa hän viime syksyn lopulla aloitti pastorin johdolla kastekoulun.

Kimito kertoo kärsineensä vuosien ajan masennuksesta. Viime talvi oli pahin. Mies oli jo menettämäisillään halunsa elää. Kaiken keskellä hän koki, että Jumala oli häntä lähellä. Jeesus antaa synnit anteeksi ja rakastaa häntä, vaikka hän itse ei pystyisi mihinkään.

 

Kimito sanoo vapautuneensa kastekoulussa huhti-toukokuun aikana, erityisesti kun Ananin tuore pastori kertoi hänelle, että kaste ei ole opiskelun valmistujaisjuhla, vaan aloitusjuhla. Kimito koki valtavana helpotuksena, että hänen ei tarvitse tulla valmiiksi voidakseen tulla kastetuksi. Sen sijaan hän saa kasteen ja voi sen jälkeen oppia vähitellen tuntemaan Jumalaa aina vain enemmän.

Yläkuvassa Kimito Saijō seurakunnan onniteltavana jumalanpalveluksen päätyttyä. Upean puketin lisäksi hän sai kastelahjaksi raamatunlukuoppaan, Raamatun tietokirjan ja virsikirjan. Lahjat kertonevat siitä, mihin seurakunta toivoo jäsentensä juurtuvan.

Kirjoittaja on Henry Liivola, Japanissa työskentelevä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä

Artikkeli on lainaus Päijät-Hämeen Ev.lut. Kansanlähetyksen Ystäväkirje-lehdestä, toukokuu 2016.

Tämän kevään aikana Hannu on siunannut viimeiselle matkalle kolme naista, joista kahdella on ollut yhteys niin kutsuttuun alkuperäiseen Jaanin seurakuntaan

Hannu Keskinen pitämässä rippikoulua Jaanin seurakunnassa Pietarissa. Kuva: Liliann Keskinen

Surua ja iloa Jaanin seurakunnassa

Tämän kevään aikana Hannu on siunannut viimeiselle matkalle kolme naista, joista kahdella on ollut yhteys niin kutsuttuun alkuperäiseen Jaanin seurakuntaan – toinen heistä oli jopa aikanaan laulanut nuorena tyttönä tuon seurakunnan kuorossa. Näistä seurakuntakytköksistä huolimatta he eivät ole olleet nykyisen seurakunnan jäseniä. Siunaustilaisuudet olivat hienoja tilaisuuksia kertoa sureville Jumalan armosta ja Kristuksen sovitustyöstä. Nyt tuon entisen kirkkokuorolaisen sukulainen on  tullut ystävänsä kanssa mukaan kuoroon. Pyydämmekin rukoilemaan kuoromme puolesta – että laulun kautta avautuisi laulajille se polku, joka johtaa ikuiseen elämään.

Kastepäivänä 20.4.2016. Kasteen suoritti lähetystyöntekjä Hannu Keskinen. Kuva: Liliann Keskinen

Kastepäivänä 20.4.2016. Kasteen toimitti lähetystyöntekjä Hannu Keskinen. Kuva: Liliann Keskinen

Helmikuussa aloitimme rippikoulun, ja tällä kertaa kaikki sen aloittaneet myös kävivät sen loppuun. Varsinaisilla rippikoulutunneilla kävi kolme henkeä kahdessa vuorossa, naiset pääsivät arkena, koska ovat eläkkeellä, ja mieshenkilö lauantaina, koska hän on työelämässä. Kiitollisina ja jopa hieman yllättyneinä kuuntelimme heidän syviä kysymyksiään kristinuskosta ja Jumalasta. Harvoin saa näin läheltä seurata toisen ihmisen oivalluksia ja uskossa kasvamista. Neljäs rippikoululainen taas ilmestyi aivan viime metreillä, kun hänen konfirmoinnistaan ei löytynyt mistään merkintää. Hän on kuitenkin ollut pitkään mukana seurakunnan toiminnassa ja niinpä sovittiinkin, että hän ”tenttii” jälkikäteen.

Konfirmaation 24.4. toimitti pastori Enn Salveste. Kuva: Tatjana Rjumina

Konfirmaation 24.4. toimitti pastori Enn Salveste. Kuva: Tatjana Rjumina

Hannu kastoi 20.4. nuo eläkeläisnaiset ja konfirmaatiojuhlaa vietettiin 24.4. Kiittäkäämme näistä uusista taimista ja rukoilkaamme, että he saisivat kasvaa edelleen uskossaan.

Liliann Keskinen
kirjoittaja toimii puolisonsa Hannu Keskisen kanssa lähetystyöntekijänä Pietarissa vironkielisessä Jaanin seurakunnassa.

Lue lisää Liliann ja Hannu Keskisen työstä klikkaamalla linkistä.

Hannu ja Liliann Keskisen työtä Pietarissa Jaanin seurakunnassa voit tukea oikealla tai mobiilissa alhaalla sijaitsevasta palkista.  Summaa voi muuttaa vetämällä palkin keskellä olevasta ruudusta. Voit myös halutessasi liittyä Keskisen perheen lähettäjärenkaaseen.

 

Etu-Aasian pienissä seurakunnissa pidetään kevätkokouksia ja harjoitellaan yhdessä suunnittelemista sekä vastuun kantamista. Oman seurakuntamme kokous on palmusunnuntaina. Kokouksessa mm. katsotaan

Yhdellä seurakuntalaisella on aina laukussaan mukana muutama kirja, joista voi antaa kohtaamilleen ihmisille.

Hyvä sanoma leviää monin tavoin

Etu-Aasian pienissä seurakunnissa pidetään kevätkokouksia ja harjoitellaan yhdessä suunnittelemista sekä vastuun kantamista. Oman seurakuntamme kokous on palmusunnuntaina. Kokouksessa mm. katsotaan menneen vuoden taloustilanne ja valitaan edustaja kevään yhteiseen kirkolliskokoukseen. Seurakunnan toiminta on pienimuotoista. Viikkotoiminnan keskus on jumalanpalvelus sunnuntaisin. Keskiviikkoisin kokoonnutaan raamattupiiriin.

Kastekursseja järjestetään aina tarpeen mukaan. Uusia tulijoita on yksi tai muutama lähes koko ajan odottamassa kurssin alkua. Pääsiäisenä vietetään kahden ihmisen kastejuhlaa. Kirkossa pistäytyville kysyjille ja kristinuskosta kiinnostuneille annetaan mukaan lukemista: Uusi testamentti, Katekismus tai pieni kirja kristinuskon perusteista. Näin kevätaikaan kirkon ovella käy kurkistajia usein ja osa jää aina jumalanpalvelukseenkin.

Yksi seurakunnan jäsenistä on armoitettu ihmisten tavoittaja, ja hän pitääkin aina laukussaan mukana muutamaa kirjaa, joista voi antaa kohtaamilleen ihmisille. Tämä mies muistuttaa usein koko seurakuntaa, että ilosanoman levittäminen on meidän jokaisen tehtävä.

Kirjoittaja on seurakuntatyössä Etu-Aasiassa.
Turvallisuussyistä nimiä ei mainita.

Voit tukea hänen työtään tästä:

Anna lahjasi tähän työhön:


 

 

Eurooppaan paennut Paulus kertoo: ”Kuuluin Afganistanin pahimpaan islamistiseen puolueeseen ja taistelujoukkoon. Vaimoni kuoli, ja kotiini minua etsimään tulleet talibanit tappoivat

Paulus löysi rauhan

Eurooppaan paennut Paulus kertoo:

”Kuuluin Afganistanin pahimpaan islamistiseen puolueeseen ja taistelujoukkoon. Vaimoni kuoli, ja kotiini minua etsimään tulleet talibanit tappoivat ainoan tyttäreni, joka avasi heille oven. Vihan kasvaessa minussa pakenin alueelta.

Kun sain taloni myytyä, pakenin maasta. Halusin Saksaan, koska se on hyvä ja rauhallinen maa, missä voisin vihdoin löytää rauhan. Olin kyllästynyt islamiin ja aloin etsiä kristillistä kirkkoa. Tapasin toisia maahanmuuttajia, jotka kutsuivat minut kirkkoon. Nyt olen oppinut tuntemaan kristinuskon peilinä, josta näen Kristuksen, rakkauden ja valon. Olen löytänyt rauhan.

Kastepäiväni oli erikoinen. Silloin mielessäni olivat tyttäreni tappajat ja muistin, kuinka paetessani olin nähnyt Jeesuksen unessa sanovan: ”Lapseni, tulet saamaan rauhan.” Nyt olen löytänyt rakkauden ja armon, vaikka aikaisemmin en tuntenut  muuta kuin tappamista ja vihaa.

Kaulassani olevan ristin sain lahjaksi kastepäivänäni. Se osoittaa, että olen kristitty ja tunnustan Jeesuksen Kristuksen Jumalan pojaksi.

Olen ollut Euroopassa yhdeksän kuukautta. Kotimaassani minulla on sisaruksia, mutta en ole voinut pitää heihin yhteyttä.

Tulevaisuudelta toivon rauhallista elämää. Haluaisin auttaa kirkkoa, siivota ja tehdä ruokaa.