Avainsana-arkisto: Kansanlähetys

Torstaina 18.10.2018  oli kulunut 50 vuotta siitä, kun Hausjärvellä Ryttylän kylässä sijaitsevan Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Lähetyskeskuksen työntekijät ja talkooviikon

Lähetyskeskus palvelee hyvin isompienkin kesäjuhlien pitopaikkana. Alueella on parisenkymmentä rakennusta. Kansanlähetyspäiville osallistui kesällä 2018 liki 10.000 juhlavierasta. Kuva: Philippe Gueissaz

Lähetyskeskus täytti 50 vuotta

Torstaina 18.10.2018  oli kulunut 50 vuotta siitä, kun Hausjärvellä Ryttylän kylässä sijaitsevan Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle.

Lähetyskeskuksen työntekijät ja talkooviikon osallistujat joivat juhlapäivän kunniaksi kakkukahvit. Tilaisuudessa muisteltiin alkuaikojen haasteita ja unelmia.

Historiankirjat kertovat, että 18.10.1968 Ryttylän nykyisen Lähetyskeskuksen hallinta siirtyi Kansanlähetykselle. Juhlan kunniaksi juotiin 50-vuotiskakkukahvit ruokalassa kiitoshetken kera.

Lähetyskeskuksen remontoivat aikanaan käyttökuntoon lukuisat talkoolaiset, ja siksi  nykyiset talkoolaiset olivat myös 50-vuotiskahvien kunniavieraita. Rehtori Niilo Räsänen pyysi talkooviikolle osallistuvaa  Ulla Rantalaa aloittamaan kakun.

Lähetyskeskuksen 50-vuotiskahvitus osui parahiksi opiston talkooviikolle.

Kansanlähetyksen eläkkeellä oleva pääsihteeri Matti Väisänen kertoi ensimmäisestä käynnistä Ryttylässä vuonna 1968. ”Rakennukset olivat olleet kaksi vuotta kylmillään. Vedet oli laskettu putkista pois, mutta kovien pakkastalvien kylmyys oli irrottanut seinistä rappauskerrokset seinien vierustoille. Ovien maalit olivat käpristyneet kämmenen kokoisiksi kouruiksi. Oli lohduttoman näköistä”, hän muisteli.

Arkkitehti Isto Pihkala kertoi, että Kansanlähetys oli etsinyt vaihtoehtoja Lähetyskoululleen. Lähinnä oltiin kiinnostuneita lakkautetuista kouluista. Hausjärven kunta oli ostanut Lähetyskeskuksen rakennukset tarjotakseen tilat kuntoutuslaitokselle. Rakennuksissa kulku ei kuitenkaan ollut esteetöntä monien portaikkojen vuoksi, joten tilat eivät sopineet kuntoutustarkoitukseen. Kunnalla oli intressi myydä  tilat ja ne sopivat Kansanlähetykselle, joten kaupat syntyivät.

Lähetystyöntekijä Jorma Pihkala oli puolisonsa Lean kanssa ensimmäisiä opiskelijoita Lähetyskoulun uusissa tiloissa. Hän kertoi, että aamupäivät tehtiin remonttia ja iltapäivät opiskeltiin.

Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen (oik.) kertoi, kuinka Lähetyskeskuksen hankintahinta saatiin maksettua viidessä vuodessa. Tilat kunnostettiin vapaaehtoisvoimin. Lähetysjohtaja Mika Tuovinen tiesi, että aikoinaan puhuttiin Ryttylän ihmeestä. ”Lähetyskeskuksessa on jo viidenkymmenen vuoden ajan opetettu Raamattua, lähetetty lähetystyöhön ja kasvettu uskossa. Monen elämä on muuttunut kutsumuksen myötä. Ollaan kiitollisia, että meillä on koti täällä Ryttylässä”, hän sanoi.

Kansanlähetyksen projektipäällikkö Mikael Halleen (kesk.) tulkkasi tilaisuuden puheet Pietarista talkooviikolle osallistuneille Olgalle (vas.), Irinalle ja Valentinalle. Rouvat olivat saaneet kutsun tapahtumaan Pyhän Marian kirkon jumalanpalveluksessa Pietarissa pastoriltaan Mihail Ivanovilta.

Johannes Lampinen (oik.) teki valtavan urakan 1970-luvun alussa Lähetyskeskuksessa. Hän veti keskuslämmitysputket Teinilästä muihin Lähetyskeskuksen rakennuksiin ja teki rakennusten putkityöt talkooperiaatteella. Apuna hänellä oli muita vapaaehtoistyöntekijöitä.

Tule mukaan !

– Kun lahjoitat tämän artikkelin kohdalla, tukesi kohdistuu Kansanlähetyksen Lähetyskeskukseen Ryttylässä.
– Kertalahjoituksessa, erillisenä tilisiirtona suoraan pankkiin, tilinumero on FI83 8000 1501 5451 08 ja viite 81854.
– Mikäli kiinnostuit opiston tapahtumista tai linjoista, lue lisää täältä.

Jumalan siunausta sinulle!

Tapasin Etiopian Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtajan Wondimu Mathewosin. Kaivoin laukustani mikrofonin ja kysyin häneltä kirkon kasvun salaisuuksista ja lähetystyön

Miksi Etiopian kirkko kasvaa? Ihmeet, sitoutuminen ja Jumalan suosio köyhän kirkon kasvussa

Tapasin Etiopian Mekane Yesus -kirkon lähetysjärjestön johtajan Wondimu Mathewosin. Kaivoin laukustani mikrofonin ja kysyin häneltä kirkon kasvun salaisuuksista ja lähetystyön aloittamisesta kirkossa. Tämä on kuvausta siitä, miten köyhä tekee toisia rikkaaksi.

Lähetysjohtaja Mika Tuovinen: Olemme kuulleet paljon Etiopian Mekane Yesus -kirkon kasvusta. Kirkko perustettiin 1959, jolloin siinä oli 18 000 jäsentä. Mikä on jäsenmäärä nyt?

Wondimu Mathewos: Vuoden 2017 tilastojen mukaan se on 9,2 miljoonaa.

Mikä on suuren kasvun taustalla? Kuudessa vuosikymmenessä vajaasta kahdestakymmenestä tuhannesta yli 9 miljoonaan jäseneen?

Ensimmäinen syy on Jumalan suosio ja hänen työnsä keskuudessamme.

Toinen syy on kirkon jäsenten osallistuminen evankelioimiseen. Jokainen kirkkomme jäsen on evankelista omassa perheessään, kylässään ja lähialueilla. Noin 98 prosenttia uusista ihmisistä tavoitetaan maallikoiden kautta. Papisto tuo uusia jäseniä vain kaksi prosenttia. Jokainen kirkon jäsen on sitoutunut kirkon elämään ja tehtävään. Tämä on yksi kasvun salaisuuksista.

Kolmas syy on se, että Mekane Yesus on karismaattinen luterilainen kirkko.

Tässä on kolme tärkeintä asiaa kasvun taustalla: Jumala itse, maallikoiden sitoutuminen kirkon työhön ja riippuvuus Pyhästä Hengestä.

Olen kuullut ihmeistä, joita Etiopiassa tapahtuu evankeliumin julistamisen yhteydessä. Liittyvätkö ne pääosin siihen, kun evankeliumia viedään uusille alueille, vai ovatko ne samalla tavalla läsnä myös kirkon vakiintuneessa toiminnassa?

Enimmäkseen uusilla alueilla Jumala osoittaa voimansa ja vahvistaa läsnäolonsa ihmeiden ja tunnustekojen kautta. Usein siellä esiintyy riivaajien ulosajamisia ja muita ihmeitä mutta ei suinkaan aina. Toisaalta Jumalan tekemiä ihmeitä koemme kyllä myös alueilla, joissa kirkko on jo olemassa.

Mitkä ovat nyt Mekane Yesus -kirkon suurimpia haasteita?

Kirkko kasvaa hyvin nopeasti. Suurena haasteena on uusien uskovien opetuslapseuttaminen. Maallikkouskovien tulee opettaa kristityksi kääntyneitä – se on ainoa tapa ohjata näin nopeaa kasvua. Myös koulutettujen pastorien tarve on suuri.

Toinen haaste nykyään on menestysteologia. Jäsenemme elävät köyhyydessä ja menestyksen saarnaajat keskittyvät näiden ihmisten taloudellisiin ja tunne-elämän tarpeisiin. Silloin kristinuskosta tulee pinnallista.

Mekane Yesus -kirkko tekee lähetystyötä myös ulkomailla. Milloin tämä työ alkoi?

Mekane Yesus -kirkko perusti lähetysjärjestön 2007. Tehtävämme on edistää lähetysnäkyä. Se ei ole aina helppoa, sillä meidän oma  ulkomaille suuntautuva lähetystyömme on uusi asia kirkossamme. Olemme tottuneet ajattelemaan, että lähetystyö on ulkomaalaisten tekemää työtä ja suuntautuu muualta meihin päin.

Silti perustamisestaan alkaen Mekane Yesus -kirkon lähetysyhdistys (International Mission Society) on jo lähettänyt 17 lähetystyöntekijää Etiopiasta eri puolille maailmaa Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan.

Miten te rahoitatte lähetystyön?

Olemme saaneet kuluneina vuosisatoina paljon yhteistyökumppaneiltamme Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kun he tulivat avuksemme, he eivät olleet erityisen rikkaita. Köyhinäkin he halusivat lähettää työntekijöitä Etiopiaan ja tulivat meille siunaukseksi. Kumppanimme Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja muissa maissa uhrasivat paljon. Haluamme oppia heiltä.

Raamatun mukaan kirkko on olemassa lähetystä varten. Lähetystyö on kirkon elinehto. Niin kuin ihmiskeho ei toimi ilman verta, kirkko ei voi elää ilman lähetystyötä. Lähetystyö on annettu tuomaan kirkolle elämää, energisyyttä ja tarkoitusta.

Siksi mekin sitoutamme kaikkia kirkon jäseniä lähetystyöhön. Kun kerromme työstä, myös köyhät vastaavat kutsuun.

Muun muassa eräs köyhä maanviljelijä sanoi: ”Minulla on vain yksi vasikka. Haluaisin antaa sen lähetystyölle.”

Toinen nainen sanoi: ”Minulla on vain yksi lammas. Haluaisin antaa tämän lampaan lähetystyölle.”

Ja eräs evankelista sanoi: ”Minulla ei ole mitään! Mutta minulla on verta suonissani. Voitteko ottaa vastaan verta lähetyksen hyväksi?”

Nyt Jumala valmistaa kirkkomme jäseniä lähetystehtävään, mutta ei heidän rikkautensa vuoksi vaan siksi, että heidän sydämessään on tuli ihmisten tavoittamiseksi evankeliumilla.

Kansanlähetys lähetti ensimmäisen lähetystyöntekijän Etiopiaan vuonna 1968. Juhlimme viittä yhteisen työn vuosikymmentä marraskuussa 2018 Etiopiassa. Millaisia terveisiä lähetät Suomeen?

Toivotan teille hyvää lähetyksen juhlavuotta. Etiopian Mekane Yesus -kirkko on saanut paljon Suomen kristityiltä ja Kansanlähetykseltä. Olemme kiitollisia siitä, mitä olette meille tuoneet. Nyt vaivannäkönne tuottaa paljon hedelmää. Me emme ole enää vain lähetysmaa vaan myös lähetystyötä tekevä kirkko. Olemme uudessa tilanteessa, ja tässä olemme teidän rinnallanne ja teemme työtä teidän kanssanne.

Terveisiä kaikille suomalaisille kristityille ja Kansanlähetyksen ystäville!

Kiitos, Wondimu Mathewos!

Suljen liikuttuneena mikrofonin. Kiitollisena ajattelen teitä,  jotka olette rukoilleet Etiopian työn puolesta ja antaneet sille varoja. Lämmöllä muistan lähetystyöntekijöitämme ja heidän monenlaisia uhrauksiaan tässä työssä. Työ jatkuu.  Tällä hetkellä Kansanlähetyksessä tuemme pappien koulutusta, välitämme kummeja koululaisille sekä nuttuja vastasyntyneille. Meillä on Etiopiassa viisi lähetystyöntekijää.

Siunauksen toivotuksin

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja

Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen

Valokuva: Virpi Kurvinen, Uusi Tie

Ilkka Rytilahti kiertää Suomea opettamassa Raamattua

Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen maakunnallisissa piiriyhdistyksissä haluttiin lisää tavoitteellista raamattukoulutusta.

”Olen Kansanlähetyspiirien käytettävissä hengellisten yhteisöjen rakentamiseksi Raamatun sanalla”, Rytilahti tiivistää tehtävänkuvansa.

Hänen elämästään ja ajatuksistaan on julkaistu laaja haastattelu 12. lokakuuta 2017 Uusi Tie -lehdessä numero 41. Lue lisää tästä.

Voit antaa kertalahjoituksen Ilkka Rytilahden työhön tai ryhtyä  kuukausilahjoittajaksi ja hänen uutiskirjeensä saajaksi tästä.

Erästä seinämaalia mainostettiin aikanaan lauseella ”Kestää isältä pojalle!” Näin vaikuttaa olevan myös Kansanlähetyksen riparien laita! Sana loistavasta meiningistä kiirii eteenpäin,

Riparilla onkin hyvää aikaa pohtia omaa elämäänsä ja suhdettaan Jumalaan. Kuka hän on ja mitä hän minulta haluaa?

Kesällä on kiva olla riparilla

Erästä seinämaalia mainostettiin aikanaan lauseella ”Kestää isältä pojalle!” Näin vaikuttaa olevan myös Kansanlähetyksen riparien laita! Sana loistavasta meiningistä kiirii eteenpäin, ja uuden sukupolven nuoret täyttävät tämänkin kesän riparit ääriään myöten. Päivät koostuvat mielenkiintoisista oppitunneista, ulko-ohjelmista, uimareissuista, ryhmäkeskusteluista, jumalanpalveluksista, iltaohjelmista ja hartauksista.  Tänne kun vaan on pakko päästä!

Joka kesä yli sata nuorta käy Nuorten Maailman rippikoululeirin. Normaalien riparien lisäksi on tarjolla myös mielenkiintoisia teemariparivaihtoehtoja. Ripareillamme häärii suuri joukko isosia, jotka ovat käyneet Nuorten Maailman isoskoulutuksen.
Nuoret saavat vahvistua uskossaan tai löytää sen ensimmäistä kertaa.

Ripari aloittaa aurinkoisen leirikesän. Päivät koostuvat mielenkiintoisista oppitunneista, ulko-ohjelmista, uimareissuista, ryhmäkeskusteluista, jumalanpalveluksista, iltaohjelmista ja hartauksista.

Suuri osa leiriajasta kuluu muun muassa kiinnostavilla oppitunneilla, hauskoissa iltaohjelmissa ja rauhoittavissa hartauksissa

Riparilla on hyvää aikaa pohtia omaa elämäänsä ja suhdettaan Jumalaan.

Joka vuosi meitä ilahduttaa myös se positiivisen palautteen määrä, jonka leiriläisiltä saamme. Moni yksin leirille tullut nuori on huomannut heti ekoina päivänä saaneensa uusia kavereita ja kokenut leirin ilmapiirin turvalliseksi ja kannustavaksi. Monelle nuorelle myös usko on tullut enemmän konkreettiseksi asiaksi leirin aikana ja ymmärrys kristinuskosta on kasvanut. Nämä palautteet motivoivat meitä tekemään töitä entistä enemmän, jotta leirimme olisivat parhaita ikinä!

Kansanlähetyksellä on pitkä historia rippikoulujen järjestämisessä

Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen rippikoulutyössä keskitytään järjestämään pääosin teemaripareita. Ainoa ilman harrasteteemaa kulkeva ripari on Ykkösripari, joka aloittaa aurinkoisen leirikesän. Kesän muiden leirien teemat vaihtelevat taiteilusta urheiluun. Erilaisia teemaripareita ovat mm. Sporttiripari,  Luova ripari – bändi/kuvis/valokuvaus/teatteri, Lappiripari, Alppiripari ja Tanssiripari.

Kansanlähetyksellä on pitkä historia rippikoulujen järjestämisessä. Joka syksy kokoonnumme pohtimaan, mitä seuraavana kesänä voisi tehdä vielä edellisvuotta paremmin.

Kesän riparilaiset kohtaavat toisensa vielä perinteisellä Pointti-kasvuleirillä, joka järjestetään Kansanlähetysopistolla Ryttylässä syyskuun puolivälissä. Siellä saamme nauttia kesän viimeisistä lämmöistä ja kerätä yhteen menneen kesän satoa. Luvassa tietenkin parasta riparimusaa oman housebandin johdolla sekä ajatuksien suuntaamista kohti tulevaa isoskoulutusta. Eikä pidä unohtaa aina yhtä loistavia menneen kesän vetäjiä ja isosia!

Joka kesä joku on unohtanut hammasharjan kotiin leirille tullessaan ja joka kesä on ikimuistoinen riparikesä!

Nähdään ripareilla ja Pointissa! Tutustu Nuorten Maailman rippikoulutoimintaan tästä! 

Artikkelin kirjoittajat ovat Kansanlähetyksen Nuorten Maailman työntekijöitä.
Valokuvat: Kansanlähetys ja Philippe Gueissaz

Tallenna

Olen lukenut tänään Suomen Lähetysseuran 89 vuotta sitten julkaisemaa puhekokoelmaa Kuninkaan sanoma. Siinä on vahvaa perinteistä lähetyssanomaa. Tässä tuon esille muutamia

Uskallanko sitoutua tosissaan ja vakavuudella?

Olen lukenut tänään Suomen Lähetysseuran 89 vuotta sitten julkaisemaa puhekokoelmaa Kuninkaan sanoma. Siinä on vahvaa perinteistä lähetyssanomaa. Tässä tuon esille muutamia ajatuksia A. V.  Kuusiston puheesta Lähetystyön siunaus.

”Jeesuksen opetuslapsilleen antama yleinen lähetyskäsky on saapunut yksilöjen luo ja vaatinut lähtemään. Saman käskyn ovat seurakunnat myös katsoneet itseänsä velvoittavan. Ensimmäinen lähetystyöhön ryhtynyt seurakunta, Antiokia, tunsi lähetystyöhön ryhtymisen Pyhän Hengen vaatimukseksi.”

Lähetystyö merkitsee ensi sijassa uhrausta

Kuusiston mukaan ”lähetyskäskyn totteleminen merkitsee aina ensi sijassa uhrausta”.

Tätä uhrausta myös Paavali kuvaa tällä tavoin (2. Kor. 11): hän oli vankeudessa, ruoskittuna, kuoleman vaarassa, kivitettynä, haaksirikossa meressä ajelehtineena, matkoilla, vaaroissa virtojen ja rosvojen keskellä, vaaroissa juutalaisten ja pakanoiden puolelta, vaaroissa kaupungeissa, erämaassa ja merellä, vaaroissa valheveljien keskellä. Hän oli valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, vilua ja alastomuutta, paastonnut ja kantanut huolta seurakunnista.

Paavali ei pitänyt omaa henkeään itselleen minkään arvoisena, kunhan vain täytti Jeesukselta saamansa tehtävän, julistaa evankeliumia (Apt. 20:24). Hän antoi elämänsä evankeliumin palvelukseen.

Lähettäjän uhri

Edellä kuvattiin lähetystyöhön lähtijän uhria. Kuusisto mainitsee myös lähetystyöhön lähettäjän uhrin.

”Seurakunnan kannaltakin katsoen näyttää lähetystyö merkitsevän ensi sijassa uhrausta. Seurakunnan on luovutettava lähetystyöhön usein parhaita miehiään. Seurakuntain on kieltäydyttävä jostakin voidakseen saada kokoon ne varat, joilla lähetystyötä kannatetaan.”

Kannattiko uhraus?

Kuusisto kysyy uhrimme merkitystä. Kannattaako vaivannäkömme ja uhrauksemme? Vastausta hän pohtii Paavalin, lähetystyöntekijöiden, seurakuntien, lähetystyötä tekevien uskovien ja lähetystyön kohteiden kautta.

”Jos kysymme lähetystyöntekijältä, esim. Paavalilta, katuuko hän tähän työhön antautumistaan ja sureeko hän siinä tekemiään uhrauksia, saamme empimättä kielteisen vastauksen.”

”Tuhannet lähetyssaarnaajat yhtyvät Paavalin kanssa todistamaan, että Jumala on heitä runsaasti siunannut kaikenlaisella hengellisellä siunauksella. He ovat pysyneet lähellä Jumalaa. He kiittävät Jumalaa siitä, että hän kutsui heidät lähetystyöhön.”

”Samaa ovat saaneet kokea myös ne seurakunnat, jotka ovat lähetystyötä harjoittaneet, samoin kuin ne yksityiset seurakuntalaiset, jotka ovat rukouksin ja aineellisin uhrauksin lähetystyötä tukeneet. Ei yksikään seurakunta ole lähetysuhrausten vuoksi köyhyyteen joutunut, ja tokkopa kukaan yksityinen lähetysystäväkään. Mutta se on varma, että uhraavat seurakunnat ja lähetykselle varojaan antaneet yksilöt ovat siitä sisällisesti rikastuneet.”

”Huomattavimman siunauksen lähetystyöstä saavat luonnollisesti pakanakansat, joiden keskuudessa työtä tehdään. Mitä lähetystyö pakanoille antaa, selvenee Jeesuksen sanoista Paavalille: ”Minä lähetän sinut pakanain luo avaamaan heidän silmänsä, jotta kääntyisivät pimeästä valoon ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat minuun uskoen synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Lähetystyö vie pakanoille Kristuksen.”

Lähde ja lähetä

Kuusisto muistuttaa lähtijän ja lähettäjän tärkeydestä. Kukaan ei voi lähteä, jos hänellä ei ole lähettäjää:

”Meille jotka elämme täällä kotoisissa oloissamme, ei ole kuulunut sana: lähde!, vaan sana: lähetä! Kun rukoilet lähetyksen puolesta, teet työtä sen hyväksi, annat ja uhraat, silloin olet osaltasi mukana viemässä siunausta pakanoille. Samalla saat itsekin kokea ylhäältä tulevaa armon ja rauhan siunausta.”

Sytyttääkö sanoma?

Jokin näissä kirjan miltei 90 vuoden takaa tulevissa lähetyskehotuksissa koskettaa syvältä sydäntäni. Niissä otetaan lähetys tosissaan. Se on Jeesuksen käsky uskoville. Siihen pitää sitoutua. Se vaatii kaikilta uskovilta uhrauksia. Se laittaa kysymään, uskonko todella niin, että ihmiset ilman Jeesusta joutuvat kadotukseen? Uskonko, että yhden sielun arvo on enemmän kuin kaikki maailman rikkaudet? Olenko valmis luopumaan − jos Jumala niin osoittaa − kaikesta, jotta voisin auttaa monia pelastumaan kadotuksesta taivaaseen? Mikä on minulle elämässäni tärkeää? Keräänkö aarteita maan päälle vai taivaaseen?

Moni on antanut suuria uhrauksia seuratessaan Jeesusta. Nytkin tarvitaan lähtijöitä ja lähettäjiä. Molempia kutsutaan Jeesuksen esimerkin mukaisesti antamaan elämä alttiiksi toisten hyväksi.

Tosissaan ja vakavuudella

Tulin aikoinani Kansanlähetykseen, koska tapasin henkilöitä, jotka ottivat lähetyskäskyn tosissaan ja sillä vakavuudella, mitä ikuisten sielujen pelastaminen vaatii. Täällä olen yhä. Moni esikuvistani on jo siirtynyt taivaaseen, joidenkin vauhti hiljenee sydämen palosta huolimatta.

Olen kiitollinen heidän ja koko suomalaisen lähetystyön perinnöstä, ja rukoilen, että se yhä jatkuisi, jos Kristuksen paluu viipyy. Olethan sinäkin suuressa mukana!

Lähetysterveisin

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen ev.lut. Kansanlähetys


Voit tukea Kansanlähetyksen eri tavoin taloudellisesti tai antaa lahjan lähetystyölle (suurin tarve) tästä:
Aktivoi SEKL-nettilahjoitus lisäosa käyttääksesi lahjoituslaatikkoa

”Toukokuun 29. päivä vuonna 1967 oli keväisen lämmin ja poutainen. Lomakauteen valmistautuva Suomen kansa kuunteli noihin aikoihin kevään suurta ykköshittiä

Kiitollinen Kansanlähetyksen 50 vuodesta!

”Toukokuun 29. päivä vuonna 1967 oli keväisen lämmin ja poutainen. Lomakauteen valmistautuva Suomen kansa kuunteli noihin aikoihin kevään suurta ykköshittiä Elsa, kohtalon lapsi ja seurasi jännityksellä Lähi-idän kiristyvää tilannetta. Urho Kekkonen oli juuri lupautunut ehdokkaaksi seuraavan vuoden presidentinvaaleihin.”

Tällä tavoin Kansanlähetyspäivillä julkaistavassa juhlakirjassamme kuvataan maanantaita, jolloin joukko miehiä kokoontui Helsingin Salomonkadulle perustamaan Kansanlähetystä. Ylioppilaslähetyksen toimitilan naapurissa ei varmaankaan tiedetty, että seinän takana Eino J. Honkasen nuijankopautuksella muutetaan maailmaa ja monen ihmisen arkea ja ikuisuuskohtaloa.

Kansanlähetyksen perustamispäivälle merkitty ensimmäisen hallituskokouksen pöytäkirja on jo nurkastaan hiirenkorvalla. Kokouksessa valittiin toimihenkilöitä (puheenjohtajina Eino J. Honkanen ja Per Wallendorf), ensimmäiset työntekijät (kotimaan sihteeriksi Matti Väisänen, lähetyssihteeriksi Juhani Lindgren sekä taloudenhoitajiksi Kalle Jalkanen ja Yrjö K. Lehtonen), keskusteltiin lähetyskoulutuksen aloittamisesta ja päätettiin yhteisöjäsenmaksun suuruus.

Lähetysherätysliike syntyi suomalaisen herätyskristillisyyden jatkumoon muutaman vuoden neuvottelutuskien jälkeen. Ajankohtaisina mausteina olivat Oulun profetia, Neuvostoliiton pelko ja ekumeenisen liikkeen kriisi. Moni alkoi Jumalan pyhyyden kohdatessaan kysellä sielunsa tilaa. Sanankuulossa kävijöiden määrä kasvoi. Ihmisiä tuli uskoon, uskovat lähtivät liikkeelle. Ei tällaisia herätyksen aikoja aina ole.

Kun tulin nuorena Kansanlähetykseen, herätyksen ajat olivat jo menneet. Hedelmä oli kuitenkin säilynyt. Jäin Kansanlähetykseen, koska löysin paikan, jossa arvostettiin ja opetettiin Jumalan sanaa. Lisäksi olin saanut sisäisen kutsun lähetystyöhön ja evankeliumin levittämiseen, ja etsin paikkaa sen toteuttamiseen.

Kun luin Kansanlähetyksen työntekijöiden kuvauksia lähetystyön tarpeista ja sen teologisista perusteista, sydämeni syttyi vieläkin enemmän. Sitouduin Kansanlähetykseen, koska huomasin sydämessäni palavan samanlaisen innon Raamatun ja maailman evankelioimisen puolesta. Täällä väki ei halunnut olla vain itse uskossa ja sulkea sydäntä toisilta. Haluttiin mennä ja julistaa, pelastaa sieluja helvetistä taivaaseen, sillä Jeesuksen tulemus ja tuomiopäivä ovat lähellä. Suuri missio synnytti suuria näkyjä.

Lähdin nuoruuden innolla liikkeelle kuten moni muukin. Ikää on tullut sekä Kansanlähetykselle että minulle, mutta sama tuli Jeesuksen ja Jumalan sanan puolesta sydämessä palaa edelleen. Ja olen kiitollisena havainnut, että se palaa tuhansissa muissakin. Kiitos teille, jotka olette viidenkymmenen vuoden aikana kulkeneet tällä matkalla mukana!


Lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 24.5.2017.

Kansanlähetys täyttää 50 vuotta 29.5.2017.