Avainsana-arkisto: Kansanlähetys

Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen

Valokuva: Virpi Kurvinen, Uusi Tie

Ilkka Rytilahti kiertää Suomea opettamassa Raamattua

Pastori Ilkka Rytilahti kutsuttiin Kansanlähetyksen valtakunnalliseksi raamattukouluttajaksi kesäkuun alusta 2017 alkaen. Viime vuonna liikkeen strategiatyöskentelyssä oli käynyt ilmi, että Kansanlähetyksen maakunnallisissa piiriyhdistyksissä haluttiin lisää tavoitteellista raamattukoulutusta.

”Olen Kansanlähetyspiirien käytettävissä hengellisten yhteisöjen rakentamiseksi Raamatun sanalla”, Rytilahti tiivistää tehtävänkuvansa.

Hänen elämästään ja ajatuksistaan on julkaistu laaja haastattelu 12. lokakuuta 2017 Uusi Tie -lehdessä numero 41. Lue lisää tästä.

Voit antaa kertalahjoituksen Ilkka Rytilahden työhön tai ryhtyä  kuukausilahjoittajaksi ja hänen uutiskirjeensä saajaksi tästä.

Erästä seinämaalia mainostettiin aikanaan lauseella ”Kestää isältä pojalle!” Näin vaikuttaa olevan myös Kansanlähetyksen riparien laita! Sana loistavasta meiningistä kiirii eteenpäin,

Riparilla onkin hyvää aikaa pohtia omaa elämäänsä ja suhdettaan Jumalaan. Kuka hän on ja mitä hän minulta haluaa?

Kesällä on kiva olla riparilla

Erästä seinämaalia mainostettiin aikanaan lauseella ”Kestää isältä pojalle!” Näin vaikuttaa olevan myös Kansanlähetyksen riparien laita! Sana loistavasta meiningistä kiirii eteenpäin, ja uuden sukupolven nuoret täyttävät tämänkin kesän riparit ääriään myöten. Päivät koostuvat mielenkiintoisista oppitunneista, ulko-ohjelmista, uimareissuista, ryhmäkeskusteluista, jumalanpalveluksista, iltaohjelmista ja hartauksista.  Tänne kun vaan on pakko päästä!

Joka kesä yli sata nuorta käy Nuorten Maailman rippikoululeirin. Normaalien riparien lisäksi on tarjolla myös mielenkiintoisia teemariparivaihtoehtoja. Ripareillamme häärii suuri joukko isosia, jotka ovat käyneet Nuorten Maailman isoskoulutuksen.
Nuoret saavat vahvistua uskossaan tai löytää sen ensimmäistä kertaa.

Ripari aloittaa aurinkoisen leirikesän. Päivät koostuvat mielenkiintoisista oppitunneista, ulko-ohjelmista, uimareissuista, ryhmäkeskusteluista, jumalanpalveluksista, iltaohjelmista ja hartauksista.

Suuri osa leiriajasta kuluu muun muassa kiinnostavilla oppitunneilla, hauskoissa iltaohjelmissa ja rauhoittavissa hartauksissa

Riparilla on hyvää aikaa pohtia omaa elämäänsä ja suhdettaan Jumalaan.

Joka vuosi meitä ilahduttaa myös se positiivisen palautteen määrä, jonka leiriläisiltä saamme. Moni yksin leirille tullut nuori on huomannut heti ekoina päivänä saaneensa uusia kavereita ja kokenut leirin ilmapiirin turvalliseksi ja kannustavaksi. Monelle nuorelle myös usko on tullut enemmän konkreettiseksi asiaksi leirin aikana ja ymmärrys kristinuskosta on kasvanut. Nämä palautteet motivoivat meitä tekemään töitä entistä enemmän, jotta leirimme olisivat parhaita ikinä!

Kansanlähetyksellä on pitkä historia rippikoulujen järjestämisessä

Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen rippikoulutyössä keskitytään järjestämään pääosin teemaripareita. Ainoa ilman harrasteteemaa kulkeva ripari on Ykkösripari, joka aloittaa aurinkoisen leirikesän. Kesän muiden leirien teemat vaihtelevat taiteilusta urheiluun. Erilaisia teemaripareita ovat mm. Sporttiripari,  Luova ripari – bändi/kuvis/valokuvaus/teatteri, Lappiripari, Alppiripari ja Tanssiripari.

Kansanlähetyksellä on pitkä historia rippikoulujen järjestämisessä. Joka syksy kokoonnumme pohtimaan, mitä seuraavana kesänä voisi tehdä vielä edellisvuotta paremmin.

Kesän riparilaiset kohtaavat toisensa vielä perinteisellä Pointti-kasvuleirillä, joka järjestetään Kansanlähetysopistolla Ryttylässä syyskuun puolivälissä. Siellä saamme nauttia kesän viimeisistä lämmöistä ja kerätä yhteen menneen kesän satoa. Luvassa tietenkin parasta riparimusaa oman housebandin johdolla sekä ajatuksien suuntaamista kohti tulevaa isoskoulutusta. Eikä pidä unohtaa aina yhtä loistavia menneen kesän vetäjiä ja isosia!

Joka kesä joku on unohtanut hammasharjan kotiin leirille tullessaan ja joka kesä on ikimuistoinen riparikesä!

Nähdään ripareilla ja Pointissa! Tutustu Nuorten Maailman rippikoulutoimintaan tästä! 

Artikkelin kirjoittajat ovat Kansanlähetyksen Nuorten Maailman työntekijöitä.
Valokuvat: Kansanlähetys ja Philippe Gueissaz

Tallenna

Olen lukenut tänään Suomen Lähetysseuran 89 vuotta sitten julkaisemaa puhekokoelmaa Kuninkaan sanoma. Siinä on vahvaa perinteistä lähetyssanomaa. Tässä tuon esille muutamia

Uskallanko sitoutua tosissaan ja vakavuudella?

Olen lukenut tänään Suomen Lähetysseuran 89 vuotta sitten julkaisemaa puhekokoelmaa Kuninkaan sanoma. Siinä on vahvaa perinteistä lähetyssanomaa. Tässä tuon esille muutamia ajatuksia A. V.  Kuusiston puheesta Lähetystyön siunaus.

”Jeesuksen opetuslapsilleen antama yleinen lähetyskäsky on saapunut yksilöjen luo ja vaatinut lähtemään. Saman käskyn ovat seurakunnat myös katsoneet itseänsä velvoittavan. Ensimmäinen lähetystyöhön ryhtynyt seurakunta, Antiokia, tunsi lähetystyöhön ryhtymisen Pyhän Hengen vaatimukseksi.”

Lähetystyö merkitsee ensi sijassa uhrausta

Kuusiston mukaan ”lähetyskäskyn totteleminen merkitsee aina ensi sijassa uhrausta”.

Tätä uhrausta myös Paavali kuvaa tällä tavoin (2. Kor. 11): hän oli vankeudessa, ruoskittuna, kuoleman vaarassa, kivitettynä, haaksirikossa meressä ajelehtineena, matkoilla, vaaroissa virtojen ja rosvojen keskellä, vaaroissa juutalaisten ja pakanoiden puolelta, vaaroissa kaupungeissa, erämaassa ja merellä, vaaroissa valheveljien keskellä. Hän oli valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, vilua ja alastomuutta, paastonnut ja kantanut huolta seurakunnista.

Paavali ei pitänyt omaa henkeään itselleen minkään arvoisena, kunhan vain täytti Jeesukselta saamansa tehtävän, julistaa evankeliumia (Apt. 20:24). Hän antoi elämänsä evankeliumin palvelukseen.

Lähettäjän uhri

Edellä kuvattiin lähetystyöhön lähtijän uhria. Kuusisto mainitsee myös lähetystyöhön lähettäjän uhrin.

”Seurakunnan kannaltakin katsoen näyttää lähetystyö merkitsevän ensi sijassa uhrausta. Seurakunnan on luovutettava lähetystyöhön usein parhaita miehiään. Seurakuntain on kieltäydyttävä jostakin voidakseen saada kokoon ne varat, joilla lähetystyötä kannatetaan.”

Kannattiko uhraus?

Kuusisto kysyy uhrimme merkitystä. Kannattaako vaivannäkömme ja uhrauksemme? Vastausta hän pohtii Paavalin, lähetystyöntekijöiden, seurakuntien, lähetystyötä tekevien uskovien ja lähetystyön kohteiden kautta.

”Jos kysymme lähetystyöntekijältä, esim. Paavalilta, katuuko hän tähän työhön antautumistaan ja sureeko hän siinä tekemiään uhrauksia, saamme empimättä kielteisen vastauksen.”

”Tuhannet lähetyssaarnaajat yhtyvät Paavalin kanssa todistamaan, että Jumala on heitä runsaasti siunannut kaikenlaisella hengellisellä siunauksella. He ovat pysyneet lähellä Jumalaa. He kiittävät Jumalaa siitä, että hän kutsui heidät lähetystyöhön.”

”Samaa ovat saaneet kokea myös ne seurakunnat, jotka ovat lähetystyötä harjoittaneet, samoin kuin ne yksityiset seurakuntalaiset, jotka ovat rukouksin ja aineellisin uhrauksin lähetystyötä tukeneet. Ei yksikään seurakunta ole lähetysuhrausten vuoksi köyhyyteen joutunut, ja tokkopa kukaan yksityinen lähetysystäväkään. Mutta se on varma, että uhraavat seurakunnat ja lähetykselle varojaan antaneet yksilöt ovat siitä sisällisesti rikastuneet.”

”Huomattavimman siunauksen lähetystyöstä saavat luonnollisesti pakanakansat, joiden keskuudessa työtä tehdään. Mitä lähetystyö pakanoille antaa, selvenee Jeesuksen sanoista Paavalille: ”Minä lähetän sinut pakanain luo avaamaan heidän silmänsä, jotta kääntyisivät pimeästä valoon ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat minuun uskoen synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Lähetystyö vie pakanoille Kristuksen.”

Lähde ja lähetä

Kuusisto muistuttaa lähtijän ja lähettäjän tärkeydestä. Kukaan ei voi lähteä, jos hänellä ei ole lähettäjää:

”Meille jotka elämme täällä kotoisissa oloissamme, ei ole kuulunut sana: lähde!, vaan sana: lähetä! Kun rukoilet lähetyksen puolesta, teet työtä sen hyväksi, annat ja uhraat, silloin olet osaltasi mukana viemässä siunausta pakanoille. Samalla saat itsekin kokea ylhäältä tulevaa armon ja rauhan siunausta.”

Sytyttääkö sanoma?

Jokin näissä kirjan miltei 90 vuoden takaa tulevissa lähetyskehotuksissa koskettaa syvältä sydäntäni. Niissä otetaan lähetys tosissaan. Se on Jeesuksen käsky uskoville. Siihen pitää sitoutua. Se vaatii kaikilta uskovilta uhrauksia. Se laittaa kysymään, uskonko todella niin, että ihmiset ilman Jeesusta joutuvat kadotukseen? Uskonko, että yhden sielun arvo on enemmän kuin kaikki maailman rikkaudet? Olenko valmis luopumaan − jos Jumala niin osoittaa − kaikesta, jotta voisin auttaa monia pelastumaan kadotuksesta taivaaseen? Mikä on minulle elämässäni tärkeää? Keräänkö aarteita maan päälle vai taivaaseen?

Moni on antanut suuria uhrauksia seuratessaan Jeesusta. Nytkin tarvitaan lähtijöitä ja lähettäjiä. Molempia kutsutaan Jeesuksen esimerkin mukaisesti antamaan elämä alttiiksi toisten hyväksi.

Tosissaan ja vakavuudella

Tulin aikoinani Kansanlähetykseen, koska tapasin henkilöitä, jotka ottivat lähetyskäskyn tosissaan ja sillä vakavuudella, mitä ikuisten sielujen pelastaminen vaatii. Täällä olen yhä. Moni esikuvistani on jo siirtynyt taivaaseen, joidenkin vauhti hiljenee sydämen palosta huolimatta.

Olen kiitollinen heidän ja koko suomalaisen lähetystyön perinnöstä, ja rukoilen, että se yhä jatkuisi, jos Kristuksen paluu viipyy. Olethan sinäkin suuressa mukana!

Lähetysterveisin

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Suomen ev.lut. Kansanlähetys


Voit tukea Kansanlähetyksen eri tavoin taloudellisesti tai antaa lahjan lähetystyölle (suurin tarve) tästä:

Lahjoita tähän työhön:


”Toukokuun 29. päivä vuonna 1967 oli keväisen lämmin ja poutainen. Lomakauteen valmistautuva Suomen kansa kuunteli noihin aikoihin kevään suurta ykköshittiä

Kiitollinen Kansanlähetyksen 50 vuodesta!

”Toukokuun 29. päivä vuonna 1967 oli keväisen lämmin ja poutainen. Lomakauteen valmistautuva Suomen kansa kuunteli noihin aikoihin kevään suurta ykköshittiä Elsa, kohtalon lapsi ja seurasi jännityksellä Lähi-idän kiristyvää tilannetta. Urho Kekkonen oli juuri lupautunut ehdokkaaksi seuraavan vuoden presidentinvaaleihin.”

Tällä tavoin Kansanlähetyspäivillä julkaistavassa juhlakirjassamme kuvataan maanantaita, jolloin joukko miehiä kokoontui Helsingin Salomonkadulle perustamaan Kansanlähetystä. Ylioppilaslähetyksen toimitilan naapurissa ei varmaankaan tiedetty, että seinän takana Eino J. Honkasen nuijankopautuksella muutetaan maailmaa ja monen ihmisen arkea ja ikuisuuskohtaloa.

Kansanlähetyksen perustamispäivälle merkitty ensimmäisen hallituskokouksen pöytäkirja on jo nurkastaan hiirenkorvalla. Kokouksessa valittiin toimihenkilöitä (puheenjohtajina Eino J. Honkanen ja Per Wallendorf), ensimmäiset työntekijät (kotimaan sihteeriksi Matti Väisänen, lähetyssihteeriksi Juhani Lindgren sekä taloudenhoitajiksi Kalle Jalkanen ja Yrjö K. Lehtonen), keskusteltiin lähetyskoulutuksen aloittamisesta ja päätettiin yhteisöjäsenmaksun suuruus.

Lähetysherätysliike syntyi suomalaisen herätyskristillisyyden jatkumoon muutaman vuoden neuvottelutuskien jälkeen. Ajankohtaisina mausteina olivat Oulun profetia, Neuvostoliiton pelko ja ekumeenisen liikkeen kriisi. Moni alkoi Jumalan pyhyyden kohdatessaan kysellä sielunsa tilaa. Sanankuulossa kävijöiden määrä kasvoi. Ihmisiä tuli uskoon, uskovat lähtivät liikkeelle. Ei tällaisia herätyksen aikoja aina ole.

Kun tulin nuorena Kansanlähetykseen, herätyksen ajat olivat jo menneet. Hedelmä oli kuitenkin säilynyt. Jäin Kansanlähetykseen, koska löysin paikan, jossa arvostettiin ja opetettiin Jumalan sanaa. Lisäksi olin saanut sisäisen kutsun lähetystyöhön ja evankeliumin levittämiseen, ja etsin paikkaa sen toteuttamiseen.

Kun luin Kansanlähetyksen työntekijöiden kuvauksia lähetystyön tarpeista ja sen teologisista perusteista, sydämeni syttyi vieläkin enemmän. Sitouduin Kansanlähetykseen, koska huomasin sydämessäni palavan samanlaisen innon Raamatun ja maailman evankelioimisen puolesta. Täällä väki ei halunnut olla vain itse uskossa ja sulkea sydäntä toisilta. Haluttiin mennä ja julistaa, pelastaa sieluja helvetistä taivaaseen, sillä Jeesuksen tulemus ja tuomiopäivä ovat lähellä. Suuri missio synnytti suuria näkyjä.

Lähdin nuoruuden innolla liikkeelle kuten moni muukin. Ikää on tullut sekä Kansanlähetykselle että minulle, mutta sama tuli Jeesuksen ja Jumalan sanan puolesta sydämessä palaa edelleen. Ja olen kiitollisena havainnut, että se palaa tuhansissa muissakin. Kiitos teille, jotka olette viidenkymmenen vuoden aikana kulkeneet tällä matkalla mukana!


Lähetysjohtaja Mika Tuovisen kirjoitus Uusi Tie -lehdessä 24.5.2017.

Kansanlähetys täyttää 50 vuotta 29.5.2017.

Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijat siunataan lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta 2017 kello 14 Hausjärven kirkossa. Siunauksen toimittaa Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo.

Kuva lähettien matkaansiunaamisesta vuoden 2016 Kansanlähetyspäiviltä. (Kuva Philippe Gueissaz)

Juhlaa Kansanlähetyksessä: Viisi uutta lähetystyöntekijää

Kansanlähetysopiston lähetyslinjan opiskelijat siunataan lähetystyöntekijöiksi sunnuntaina 28. toukokuuta 2017 kello 14 Hausjärven kirkossa.

Siunauksen toimittaa Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo. Piispaa avustavat lääninrovasti Jussi Kauranne, Kansanlähetyksen liittohallituksen puheenjohtaja Tuomo Heikkilä, lähetysjohtaja Mika Tuovinen sekä apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola.

Jumalanpalveluksen jälkeen Lähetyskeskuksessa Ryttylässä on kirkkokahvit. Lähetysjuhla alkaa kirkkokahvien jälkeen noin kello 16. Juhlassa tervehdyksen tuovat Teijo Peltola, Matti Repo, Mika Tuovinen ja uudet lähetystyöntekijät. Nyt siunattavat uudet lähetystyöntekijät suuntaavat työhön Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan ja Lähi-itään.

Kansanlähetys täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Järjestön taustalla oli 1960-luvun herätyksen aika, jolloin monet nuoret kokivat Jumalan kutsuvan heitä lähetystyöhön. Tätä varten tarvittiin uusi lähettämiskanava. Vuonna 1968 Kansanlähetys lähetti ensimmäiset työntekijät Etiopiaan, Japaniin ja islamilaiseen maailmaan.

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen painottaa, että lähetystyö kuuluu kirkon olemukseen:

”Apostolien teot kertoo, että hyvinvoivassa Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia. Kerran he kuulivat Pyhän Hengen puhuvan: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.’ Paastoamisen ja rukoilemisen jälkeen he panivat kätensä Barnabaan ja Saulin päälle ja lähettivät heidät lähetystyöhön.

Viidestä mainitusta seurakunnan profeetasta ja opettajasta lähetystyöhön lähetettiin kaksi eli 40 prosenttia. Tämä kertoo lähetystyön tärkeydestä. Olemme sunnuntaina Hausjärven kirkossa samassa jatkumosssa. Lähetämme työntekijöitä palvelemaan Kristuksen kirkkoa.”

Tervetuloa viettämään juhlaa Hausjärven kirkkoon ja Lähetyskeskukseen Ryttylään!


Hausjärven kirkon osoite on Hikiäntie 2, Oitti
Lähetyskeskuksen osoite on Opistotie 1, Ryttylä

Kun nuorena valmistuimme lähetystyöhön lähtöön, meillä oli mieli ja maailma avoinna. Lähetysjärjestömme Kansanlähetys päätti lähettää perheemme aivan lähelle Viroon, Põltsamaan

Miksi teemme lähetystyötä Virossa?

Kun nuorena valmistuimme lähetystyöhön lähtöön, meillä oli mieli ja maailma avoinna. Lähetysjärjestömme Kansanlähetys päätti lähettää perheemme aivan lähelle Viroon, Põltsamaan kaupunkiin. Tuolloin vuoden 1995 alussa elettiin vielä itsenäistymiseen liittyvän herätyksen loppuvaiheita. Muistelen kiitollisena Virossa vietettyjä vuosia 1995−2004 ja 2008−2010, jolloin asuimme Põltsamaalla, Tartossa ja Tallinnassa.

Virossa on vanha kristillinen kulttuuri, josta kertovat myös Tallinnan matkailijaa tervehtivät kirkontornit. Tässä on muutamia Viron kirkkohistoriaan liittyviä käännekohtia:

  • 1100-luvulla Viro omaksui kristinuskon.
  • 1500-luvulla luterilainen uskonpuhdistus.
  • 1700-luvulla Viroon saapui voimakas herrnhutilainen herätysliike.
  • 1940-luvulta Neuvostoliiton aika.
  • 1980-luvulla vapauden tuulet.
  • 1991 Viro itsenäistyi.

Neuvostoliiton aikakausi

Erityisesti Neuvostoliiton miehityksen aika vuosina 1940−1991 oli Viron kristikunnalle vaikeaa. Silloin:

  • Kirkkoja suljettiin.
  • Kristittyjä vainottiin.
  • Toimintaa rajoitettiin (jumalanpalvelukset, toimitukset ja musiikkitoiminta sallittiin).
  • Seurakuntien jäsenmäärä väheni voimakkaasti; nuoret ja työikäiset katosivat seurakunnista, erityisesti 1960-luvulta alkaen, kun uusi Neuvostoliiton muokkaama sukupolvi ei liittynyt kirkkoon.
  • Seurakunnat menettivät omaisuutensa.
  • Seurakuntien verotus oli kovaa.
  • Papistosta suuri osa pakeni, osa vietiin Siperiaan; vain osa pystyi jatkamaan työtään.
  • Uuskonnonopetus poistui kouluista.
  • Alle 18-vuotiaiden kristillinen opetus kiellettiin. Myös rippikouluopetus.
  • Suhteet ulkomaiden kirkkoihin ja kristittyihin olivat vähäisiä.

Viron uskontokuva nyt

Viron väitetty olevan ”Euroopan pakanallisin valtio” ja ”maailman vähiten uskonnollinen maa”. Näitä voi olla vaikea mitata, mutta uskonto (kristinusko ja muut) näkyy ihmisten arjessa todella vähän.

Valopilkkuna on kuitenkin se, että seurakuntia ja kristittyjä on olemassa. Virossa julistetaan evankeliumia vapaasti kirkoissa ja mediassa. Työn mahdollisuuksia kirkoilla on paljon.

Viron suurimmat kirkot ovat luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Molemmat ilmoittavat jäsenmääräkseen yli 10 prosenttia virolaisista. Tarkkaa jäsenmäärää ei ole tiedossa. Vuosittaisen jäsenmaksunsa maksavia aikuisia luterilaisen kirkon seurakunnissa on noin 30 000. Virossa on myös evankelisten kristittyjen ja baptistien liitto (EEKBL) ja helluntaikirkko, joihin kuuluu yhteensä vajaat 10 000 jäsentä. Katolisia kristittyjä on jonkin verran vähemmän.

Viron evankelisluterilaisessa kirkossa on

  • 167 seurakuntaa.
  • 12 rovastikuntaa.
  • Arkkipiispana Urmas Viilma, ja piispoina Einar Soone, Joel Luhamets ja Tiit Salumäe.
  • Ulkomailla asuvien virolaisten piispa on Andres Taul, joka johtaa eri puolilla maailmaa olevia 40 seurakuntaa.
  • Kirkossa on noin 220 pappia (piispat, papit, diakonit).

Kansanlähetyksen lähetystyö Virossa

1960-luvun lopussa Kansanlähetys aloitti työn Virossa, kun maa oli vielä osa Neuvostoliittoa. Seurakuntiin toimitettiin kristillistä kirjallisuutta, Raamattuja ja diakonista apua. Työ muuttui vapaammaksi 1980-luvun lopulla. ja silloin järjestimme seurakunnissa maallikko- ja pyhäkoulutyön kursseja. Kansanlähetys järjesti ensimmäiset aktiomatkat Viroon heinäkuussa 1990 ja lähetti sinne ensimmäisen lähetystyöntekijänsä elokuussa 1991. Virossa on työskennellyt 14 Kansanlähetyksen lähetystyöntekijää.

Tällä hetkellä Virossa toimivat Mirva ja Kai Lappalainen sekä Kirsti Malmi.

Miksi teemme lähetystyötä Virossa?

Jeesus antoi käskyn julistaa evankeliumia kaikille kansoille ja jokaiselle ihmiselle.

  • Meillä on kutsu Viron kirkolta ja seurakunnilta.
  • Virossa on vähän kristittyjä.
  • Sukulaiskansana virolaisilla on erityinen asema.
  • Viron venäläisten parissa on vain vähän hengellistä työtä.
  • Erityisesti lasten ja nuorten parissa on vähän kristillistä todistusta.
  • Meidät on kutsuttu perustamaan uutta seurakuntaa Tallinnan suurimpaan kaupunginosaan Lasnamäelle.

Jos haluat olla tässä työssä mukana, voit tehdä muun muassa seuraavaa:

Lahjoita tähän työhön:


Mika Tuovinen
Kirjoittaja on Kansanlähetyksen lähetysjohtaja, joka on sekä Viron että lähetystyön sympatisoija.