Avainsana-arkisto: kahvi

Kotimaan työntekijänä katselen usein haikein mielin lähettien lähtöä työaloille. Vaikka oma työni kotimaassa joskus maistuukin hieman paperintäyteiselle, saan kuitenkin olla

Kahvikupposen äärellä on helppo kertoa myös hyvää uutista Jeesuksesta.

Kahvia ja elävää vettä vierailla mailla

Kotimaan työntekijänä katselen usein haikein mielin lähettien lähtöä työaloille. Vaikka oma työni kotimaassa joskus maistuukin hieman paperintäyteiselle, saan kuitenkin olla näköalapaikalla seuraamassa sekä kotimaassa tehtävää että ulkomaista työtämme.

Viime syksynä minulle tarjoutui mahdollisuus viettää pitkä lomajakso Etu-Aasiassa. Matkan aikana tulin hieman yllättäen kutsutuksi muslimikotiin vainajan muistoksi pidettävään rukouspäivään. Tilaisuuteen sain mennä kristittynä, sillä tuossa maassa on uskonnonvapaus.

Kyseinen päivä oli 40. päivä kuoleman jälkeen. Paikalle oli tullut 24 naista vainajan muistoksi järjestetylle juhla-aterialle sekä rukoilemaan. Vainajan kunnioittamiseksi muslimiperhe pysyttelee kotona 40 päivän ajan kuolemasta, ja koti on avoinna kaikille suruvalittelijoille. Aikaisempina vuosina surutalon saattoi tunnistaa vainajan kengistä, jotka oli asetettu ulko-oven eteen. Lisäksi lampun tuli palaa vuorokauden ympäri oven yllä. Näin kaukaisemmatkin sukulaiset löytävät perille kyselemättä.

Paikalle tulleista naisista osa oli kotoisasti farkuissa ja t-paidoissa, jotkut olivat pukeutuneet hieman juhlavammin. Jokainen oli varustautunut huivilla, joka aseteltiin hiusten peitoksi viimeistään rukousten alkaessa. Itse sain valkoisen pitsihuivin emännältä lainaksi. Lähtiessä saimme vielä lahjaksi kauniit huivit pieniin, koristeellisiin pusseihin pakattuina.

Paikalle rukouksia johtamaan oli kutsuttu Hoza. Omaiset antavat hänelle palkaksi itse arvioimansa summan kirjekuoressa, sillä rahasta ei ole soveliasta puhua tässä tilanteessa. Hozamme oli kauniisiin, peittäviin vaatteisiin pukeutunut nainen, joka elehti ja puhui värikkäästi. Tilaisuuden alussa hän kertoi eloisasti rantalomastaan samalla hieman surkutellen rannalle bikineihin pukeutuneita eurooppalaisturisteja. Uskonnollisimmat musliminaiset pukeutuvat uidessakin päästä varpaisiin peittäviin asuihin.

Rukousten jälkeen alkoi yhteinen puheensorina vainajaa muistellessa ja aiheiden rönsyillessä laidasta toiseen. Nautimme maittavan aterian, jonka jälkeen vuorossa oli teetä ja leivonnaisia. Halvan tarjoaminen on tärkeää muistoaterialla ja sen tulisi olla itse tehtyä. Myös vieraat saattavat osallistua halvan tekemiseen. Tässä kulttuurissa kuljetaan rinnakkain ja tehdään yhdessä.

Lähtiessäni Hoza tuli luokseni ja peitti minut poskisuukoin. Ihmetellen hän kertoi kasvojeni loistaneen. Samalla sain tilaisuuden kutsua kaikki naiset kotiimme vierailulle.

Kaunis moskeija matkan varrella.

Rukousten aikana olin katsellut ystäviäni. Mikä meitä erottaa toisistamme, jos mikään? Uima-asun peittävyyskö, uskontomme, kulttuuriemme eroavaisuudet vai sekö, että olemme sattuneet syntymään eri puolille maapalloa. Sisimmässämme sykkii sama naisen sydän, äidin, tyttären, vaimon, sisaren, samat ilot sekä surut ja elämän monimuotoisuus. Meillä jokaisella on sydämessämme kolo, jonka vain Vapahtaja voi täyttää. Syntymäpaikkani tähden olen kuitenkin saanut kuulla hyvän sanoman jo lapsena.

Muutaman päivän kuluttua ovikellomme soi. Tulija oli yksi tapaamistani naisista. Kolme tuntia vierähti kuin siivillä vieraani kysellessä kaikkea mahdollista uskostani. Lopuksi nostin uuden ystäväni eteen sehpan, pienen pöydän, jolle katetaan tarjottavat. Kahvin sekä suolaisten ja makeiden leivonnaisten lisäksi, jotka olin paikalliseen tapaan valikoinut vieraamme lautaselle valmiiksi, olin saanut tarjoilla hänelle myös elävää vettä. Ja varmasti me tapaamme jälleen. Siihen asti, tavataan rukousten sillalla!

Kirjoittaja on kotimaantyöntekijä, joka yhdistää lomamatkat evankelioimiseen Etu-Aasiassa.

 

Raamatussa meitä kehotetaan olemaan viisaita mutta viattomia. Tuo kohta on Matteuksen evankeliumissa sen kymmenennen luvun 16. jakeessa. Jeesus sanoo: ”Minä

Kahvipensas kukkii. Kuva: Raimo Tuppurainen

Kahvi ja papaija hyvän sadon tuojina

Raamatussa meitä kehotetaan olemaan viisaita mutta viattomia. Tuo kohta on Matteuksen evankeliumissa sen kymmenennen luvun 16. jakeessa. Jeesus sanoo: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset”. Tämä lause tuli mieleeni, kun kuuntelin vanhan lähetystyöntekijän juttua siitä, miten evankeliumi tuli yhteen kylään Etelä-Etiopiassa.

Kertoja oli norjalainen Ketil Fuglestad. Hän tuli työhön Etelä-Etiopiaan vuonna 1976. Aluksi hän työskenteli Konsossa, mutta  siirtyi myöhemmin perheineen Yabeloon. Ketil on ammatiltaan metsäasiantuntija. Alusta pitäen hänellä on ollut sydämen asiana  puiden istutus. Konsossa hän perusti lukuisia taimitarhoja ja opetti ihmisiä istuttamaan puita, niin että ne kasvavat ja tuottavat satoa parhaalla mahdollisella tavalla. Tuolloin 1970-luvun lopulla Konson alue oli lähes puuton ja ihmisillä oli vaikeuksia löytää polttopuita. Myös eroosio oli voimakasta, koska metsät eivät olleet suojaamassa maata. Nykyisin Konson alue on vihreää, metsien peittämää aluetta.

Nykyisin Konso on vihreää, metsien peittämää aluetta. Kuva: Jarkko Viljanen

1970-luvun lopulla Konson alue oli lähes puuton ja ihmisillä oli vaikeuksia löytää polttopuita. Metsien istutus on tuottanut hyvää tulosta. Kuva: Jarkko Viljanen

Uusi istutusmetodi

Vuonna 1980 Ketil Fuglestad siirtyi työhön Yabeloon. Kirkon ihmiset sanoivat, että se on kovaa maata evankeliumin kannalta. Kaupungissa ei tiedetty olevan yhtään kristittyä. Ketilin tavoitteena oli  kehittää maaseudun elinolosuhteita, ja projektiin kuului tietenkin puiden istuttamista. Myös hedelmäpuut ja kahvi kuuluivat istutettaviin lajeihin.

Yabelossa Ketil kehitti uuden kahvipensaiden istuttamismetodin. Jokaisen kahvipensaan viereen hän istutti papaijapuun. Nopeakasvuinen papaija on sopiva varjopuu kahville, joka tarvitsee varjon tuottaakseen hyvin satoa. Lisäksi papaija alkaa tuottaa satoa jo vuoden päästä istuttamisesta, kun kahvin satoa odotetaan vasta neljäntenä vuotena. Aluksi tätä papaijan istutusta vähän naureskeltiin. Hyvin pian ihmiset huomasivat, että homma toimiikin erinomaisesti.

Ketil Fuglestad istutti jokaisen kahvipuun väliin papaijapuun. Kuva: Raimo Tuppurainen

Ketil Fuglestad istutti jokaisen kahvipuun viereen papaijapuun. Kuva: Raimo Tuppurainen

Kolme vuotta meni, eikä ketään tullut uskoon. Ensimmäinen ihminen kastettiin neljännen vuoden alkupuolella. Kun projekti päättyi neljän vuoden jälkeen, kastettuja oli 30. Nyt 32 vuotta myöhemmin kaupungissa on neljä Mekane Yesus -kirkon seurakuntaa ja niissä yli 1300 jäsentä. Projekti oli onnistunut, ei vain tuomaan ihmisille parempaa toimeentuloa, vaan myös iankaikkisuutta ajatellen. Kahvi ja papaija voivat olla myös välineenä evankeliumin eteenpäin viemisessä. Ja mitenkä se menikään – koskaan ei kannata halveksia pienten alkujen päivää.

Raimo Tuppurainen
kirjoittaja toimii lähetystyöntekijänä Etiopiassa